Apit ja rakkaus

Avioliiton merkitys?

Mitä on avioliitto, jos ei ole rakkautta? Ja mitä rakkaus on oikeasti ajateltuna? Rakkaus on tunne ihmisestä, eläimestä, tai vaikkapa kahvikupista, jota ilman et voisi elää. Ei ole kysymys tähtiin kirjoitetusta onnesta, on kysymys lupauksesta olla ja ottaa oma paikkansa toisen rinnalla. Mikä on lupauksen hinta, ei ole tehtävän tärkein osa, vaan se että pitää puheensa. Mies pitää sanansa ja nainen suunsa. Rakkaus on kaikki se mitä silloin luvattu on, kaikki muu on rakkauden kehittymistä tai rapautumista. Lupaus on rakkauden nollapiste ja muuta sinulle ei anneta.

Naapurit ja häävieraat saavat tyytyä sukulaisten tavoin siihen mitä te kaksi olette toisillenne luvanneet. Lupaus on annettu ja te katsotte omalta osaltanne toistenne tekemiset. Avioliitto ja siihen yhteiskunnan asettamat velvoitteet toteutuvat siihen asti, kunnes kuolema tai avioero teidät erottaa. Avioliitto on karsina, jonka laidun joko tallataan neuroottisesti tai sitten sen ravinto näykitään tupsu tupsulta niin tarkkaan, että mistään vapaudesta ei voida puhua. Kumpikin pitää vain annetun lupauksen ja ruoho karsinan ulkopuolella muuttuu joka päivä vihreämmäksi.

Ihminen on outo eläin, sillä hän sallii siitoseläimille moniavioisuuden, mutta tukahduttaa itsensä rakkauden liekaan ja yhteen ainoaan rakkauteen, joka on lunastettava aikajanalla rippikoulu kautta vanhapiikuus tai – poikuus. Rakkaus on etsittävä vaikka kiven alta, että kylän kyylät saavat rauhan ja pappi kahvinsa. Rakkaus on leffalippu näytöksen, jossa sinulla on toinen pääosa. Pääset katsomaan itseäsi yhteiskunnan näkövinkkelistä. Äidin rakkaus ja isän rakkaus sekä veljesrakkaus ovat nekin keksintöjä hyväksynnälle. Sinun on vain hyväksyttävä syntymäsi ja sen kautta tullut sukusi, rakastitpa heitä eli et.

Romantiikka ja realismi?

Romantiikka on sitä mitä sinä haaveilet ja ympäristösi haaveilevat, eli se on kollektiivinen haave, joka kohdistuu rakkauteen, jota kukaan ei kuitenkaan ymmärrä. Romantiikaksi on sanottu kynttilöitä ja hyvää ruokaa yhdessä takkatulen ääressä, mutta yhtä hyvin se voi olla tuskaa. Tuskaksi se muuttuu silloin, kun kumppani ei ole oikea. Kynttiläillallinen ei siis ole romanttista, - on vain illuusio romantiikasta. Realismia on, että romantiikka on valhe, jolla verhotaan puuttuvia palikoita, eli tunnetta joka ei ole aitoa.

Mihin kaksi aikuista ihmistä tarvitsee teatraalista kynttiläillallista, jos he oikeasti rakastavat toisiaan? Sitä tarvitaan korostamaan onnea, jota lupaus rakkaudesta tulee edustamaan. Onni on taas yksi tunnetila, joka inhottavastu voidaan saavuttaa myös rahalla. Onni ei ole rakkauteen sidottua, joten myytti rakkausavioliitosta ei perustu onneen, vaan yksinkertaiseen lupauksen perustuva höpinä. Realistisesti voi olla hyvinkin niin, että rakastunut sulhanen on vain rakastunut morsiamen antamaan mahdollisuuteen sulhasen varallisuuden karttumiseksi.

Jotuni ja Forssell?

Jotuni ja Forssell eivät poikkea rakkauden polulta, koska he eivät kumpikaan ole rakkautta löytäneet. He kertovat tarinaa toiminnoista, joita tehtiin ennen ja tehdään nyt, mutta rakkaudesta he eivät osaa sanoa mitään. Rakkautta ei voi helposti sanoiksi pukea, joten annamme heille sen anteeksi. Rakastamme heidän tapaansa kirjoittaa asiasta, mutta totuudeksi emme sitä voi esittää, koska molemmat puhuvat rakkaudesta hyvin kevein sanoin.

He kertovat enemmänkin siitä, mitä rakkaus ei ole. Minäkin voin kirjoittaa siitä aiheesta, koska rakkaudesta en osaa sanoa mitään. Rakkautta sanotaan sokeaksi ja siksi se ei onneksi osaa lukea tätä soopaa. Rakkaus kun uskoisi kaiken ja luottaisi siihen, että vain minä olen oikeassa. Siitä minä kärsisin.