*

Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Koiran hajuaisti

  • Koira haistelee ympäristönsä
    Koira haistelee ympäristönsä

Koiralla on valtava hajurekisteri. Koiralla on maisemat ja kello nenässään tai kuonossa. Olen joskus ihmetellyt miten koira istuu auton takana ja matkustaa täysin rauhallisena, mutta kilometri kotoa havahtuu ja tarkkailee maisemia, innostuu ja haukahtaa kuin olisi tulossa kotiin.

Kun tämä on tapahtunut tarpeeksi monta kertaa pitää uskoa, että koira haistaa kotinsa jo kilometrien päästä. No miksi ajokoirat sitten eksyyvät? Yksinkertaisesti siitä, että jäniksen tai linnun tuoksu on kiinostavampi kuin koti. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, mutta se vie aikaa ja ei aina silloimkaan toteudu.

Ei toteudu, kun koira on menettänyt jotain sellaista ihmisen kanssa asuessaan ja ihmiseen luottaessaan, että uskoo siihen, että ihminen viimekädessä hoitaa kaiken parhain päin.

Olen joskus ihmetellyt ääneen, kun koira nuuskuttaa jalkoja tai sukkiani, että vaikea uskoa, että sillä on parempi hajuaisti kuin minulla tai emännällä. Itse kun en mielelläni sukkiani nuuhki.

On varmasti outoa koiran kulkea hajukartan mukaan kun maailma on täynnä tuoksuja, mutta kyllähän ihminenkin sulkee silmistään paljon epäoleellista, muuten sitä voisi matkalla pysähtyä jokaista "ihmettä" katsomaan tai kuvaamaan. Koirakin varmasti valitsee ne hajut joita pitää tärkeinä.

Nyt on tutkittu, että koira tiedostaa ajankin kuonollaan. Koira ei siis kuule isännän auton ääntä kilometrin päästä, vaan haistaa sen. Auton renkaat ovat koirien sähköposti, uroskoirien lepipaikka nostaa jalkaa on auton rengas tai lyhtypylväs. Näin toimien koira pysy kartalla ka kalenteri päivittyy kun jalka nousee.

Kontiolahdella asuessa huomasi itsenikin haistelemasta jo kilometrien päästä kotinurkat. Siihen on hyvä selitys. Vesistöt, jokaisessa järvessä on oma tuoksunsa, kun lähestyy Joensuuta pohjoisesta Nurmeksen suunnasta haistaa Häytiäisen jo ennen Kolinporttia, ja jos ajaa pohjoisesta Joensuuhun Kuopiontietä haistaa Pyhäselän jo kohta Outokummun jälkeen.

Täällä Oulussakin haistaa Pudasjärveltä tullessa meren jo Hannuksessa. Koira varmasti osaisi paremmin kerto hajujen maailmasta, mutta se ei kaikkea viitsi kertoa;)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No nyt selvisi sekin miksi koirat ovat tienneet runsas kilometri etukäteen että kohta tullaan pihaan maalle, sillä kohdalla täytyy tuntua joku erilainen haju.

Ja sekin miten viimeisin koira on voinut tietää että kello on 16, on näet saanut siihen aikaan päivän toisen sapuska-annoksensa ja tullut sen oloisena että haloo, nyt on ruoka-aika. Ihan riippumatta siitä mihin aikaan on aamulla syönyt ja olenkin ihmetellyt ettei se voi tyhjästä mahastakaan johtua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllä kuulollakin on jotain merkitystä koiran elämään, mutta tässä linkki Ylen koira-artikkeliin.

http://yle.fi/uutiset/3-9222268

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Juu ja omistajankin elämään jos rekun kuulo on vanhana valikoiva.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Koiran hajuaisti on kehittynyt siihen tarkoitukseen, mitä se tarvitsee -ruokaa. Kettu hyppää lumessa korkealle, kun se haistaa tai kuulee hiiren lumen alta ja nappaa sen.

Linnuilla on taas "UV-säteilyyn perustuva" näköaisti, joka peilaa hiiren pissankin maastosta kilometrin korkeudesta. Rastas kallistelee korvaansa nurmikolla ja nappaa madon nokkelasti. Lintujen suunnistamiskyky puusta Etelä-Afrikassta Suomen Kiimingissä olevaan pesäpuuhun millin tarkasti ja päinvastoin oikea-aikaisesti.

Käärmeillä taas kemiallinen kaksikielinen steromainen "hajuaisti" kielen päässä.

Hyönteisillä, muurahaisilla, mehiläisillä taas omat hienomekanisminsa, jota ihailemme niiden yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Kaloilla ja valailla viestintä on niin korkeataajuista ja kantavaa, että emme sitä edes tajua. Jopa tuhannen kilometrin päähän.

Ihmisten maku- ja hajuaisti on kehittynyt samaan tarkoitukseen, mutta taantunut.

Vaimollani on supernenä, mutta myös intuitio. Hän tunnistaa viinimaistajasissakin pienimmätkin vivahteet. Ilmaisi joskus: "tässä on runollinen tuoksu ja maku" sen ja sen vuoksi. Asiantuntijat hyppäsivät tuoliltaan ja totesivat jonkun kansaivälisen arvostelijan lausuneen nuo samat säkeet. Sama koskee hänellä eri parfyymien asitimista.
Naisen nenä on paljon herkempi kuin miehen ihan luonnon määrättyä niin.
Hänen intuitionsa, ennakkovaistonsa on häkellyttävää. Mutta myös kyky "syvähieroa" asiakasta koskematta häntä fyysisesti ollenkaan. Asiakas tuntee vain, että joku kosketti häntä "sähköisellä haravalla" ja näki valoa.

Minä taas haistan hyvän oluen, ruoan mausteet, maan tuoksun ja vuodenajat silmätkin kiinni. Ja asitin metsässä vaikka pimeässä, missä mennään tietyistä merkeistä taskulampullakin.

Koiristamme "Lassieista" minulla on samat kokemukset kuin Arilla; jotain hajuun, vaistoon, ajantajuun, suunnistamiseen niillä on sellaista , mitä emme aina ymmärrä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Heikki, samanlaisia kokemuksia itselläkin on naisten paremmasta nenästä ja aistimaailmasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En tiedä tunteeko kissa hajusta vai tien mutkista, että lähestytään mökkiä tai kotia. Sekin osaa reagoida tuttuun paikkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Varmasti kissallakin on herkkä nenä. Ainakin kissat haistelevat sisään ja ulos mennessään hyvin tarkasti, oletteko panneet sitä merkille. Kissa haistaa kulkureittiä ja kyönää oma hajuaan ovenpieliin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei vain ovenpieliin, vaan merkkaa laajemminkin omaisuutensa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

Juuri sitä tarkoitin, kissat omistavat sinut, eikä päinvastoin.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Ehkä näitä ilmiöitä voidaan selittää eläinten tarkoilla aisteilla, mutta eiköhän meidän ihmisten ole jo aika myöntää, että eläimet, jopa kasvit ovat henkisiltä ominaisuuksiltaan paljon lähempänä meitä ihmisiä kuin olemme halunneet myöntää. Meidän käsityksemme eläimistä perustuu pitkälti Raamatun ja vastaavien kirjoitusten väitteisiin siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja muun luomakunnan herraksi. Monet luonnonuskonnot ja niistä kehittyneet uskonnot ovat tässä suhteessa paljon fiksumpia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuokin on totta, vakuuttaa kasvien ja eläinten ystävä.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ihana kuva ja mie rakastan lukea kaiken maailman alkuasukhaista ja siis henki liikkuu vielä täälä, jossaki salavirroissa hajut ja viestit kulkee niinko aina ennenki - jee elläimet!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muutettuani takaisin Suomeen maailmalta asuimme jonkin aikaa kaupungin keskustassa kerrostalossa. Koiramme oli pitkälti "Minun" koira, koska oli tottunut siihen, että vien sen aina lenkille y.m.

Kerrottiin, että ajaessani autolla pihan parkkipaikalle koiramme höristi aina korviaan viidennessä kerroksessa ja juoksi innokkaana sohvan päälle kurkistamaan ikkunasta alas. Kyse oli siis korkeasta talosta vilkkaan kadun varrella ja useista autoista parkkeeraamassa ja lähtemässä jatkuvalla syötöllä pihan parkkipaikalla. Tuo vaikutti jotenkin yliluonnolliselta kyvyltä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuulo oli varmasti tuo yliluonnollinen kyky. Minun yksi koira menetti kuulonsa tullessaan noin 16 vuoden ikään. Siihen saakka koira oli aina minua vastassa ja hevoset ja lampaat oli paimennettuna, mutta kun kuulo meni löysin koiran aina rappusilta makaamasta.

Naapurin mukaan koira makasi portailla aina kaiket päivät, mutta kun kuuli autoni äänen noin kahden kilometrin päästä ryntäsi ajamaan lampaat ja hevoset liikkeeseen ja juoksi sen jälkeen minua tielle vastaan.

Kun sitten menetti kuulonsa ei "herätyskello" enää toiminut. Koiralla oli myös tapana aamuisin olla aina minua makuuhuoneen ovella vastassa, mutta kuurona ei voinut enää nukkua vakiopaikassaan vaan siirtyi nukkumaan makuuhuoneen kynnykselle. Silloin askeleen tärinä herätti ajoissa sanomaan huomenta isännälle.

Eräästä toisesta koirasta voin kertoa sen, että kun ajoin kaverin pihaan ensikertaa hänen koiransa hyppäsi heti autoon innoissaan vastaan, mutta kääntyi sitten hämmästyneenä heti pois. Ystäväni kertoi, että hänen vaimonsa veljellä on saman merkkinen auto ja kora luuli minua häneksi. Koira kun eritoten tykkäsi tästä vaimon velloksesta.

Itse olen monesti havaonnut tuon koiralle ominaisen kyvyn erottaa autot toisitaan käyntiäänen tai kuljettajan ajotavan perusteella. Asun aivan Kuusamontien vieressä, valtatie 20 on suhteellisen vilkasliikenteinen varsinkin viikonloppuisin. Silti koirat kuulevat milloin naapurit tulevat autoillaan kotiin töistä. Se tapahtuu noin minuutti ennen kuin ihmiskorva kuulee mitään erikoista.

Pystyn jopa koiran liikkeistä sanomaan kumpi naapureista on kotiutumassa.

Nämä siis tunnistavat oman auton lisäksi kaksi naapurin autoa sadoista autoista Kuusamontiellä ja vielä toisen naapurin kakkosautonkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuli mieleen tuota kirjoittaessa, miten tärkeää onkaan se, miten me puhumme koirille, jos näiden kuulo erottaa noin hyvin eri sävyt toisistaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #15

Tuo voi pitkälti selittää sitä, että koirilla on erittäin tarkka "hyväksymisvaisto" eri ihmisten suhteen. Jotkut ne hyväksyvät samantien ensimmäisellä kerralla jo kaukaa ja toisia ne vieroksuvat iänkaikkisesti.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Ari
... saati, mitä puhumme, laulamme, soitamme ja hallitsemme mieltämme, ihmistä ja muita ääniä sikiössä häntä kuunellessamme ja omaa lahjakkuuden asetelmaa tulevaisuuteen synnyttäessämme - näin suppeasti syntyvän ominaisuuksia tulkiten.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niinpä, isossa kirjassahan tuosta puhutaan, eli ei ole tärkeätä ainoastaan se mitä puhumme, vaan myös se mitä ajattelemme.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Muistan ikuisesti sen, kun meidän pitkäkarvainen mäyris, joka oli sokea, vanha, diabetestäkin sairastava, viisas ja muutenkin maailman ihanin koira. Se lähti kauas perääni tiheä puustoiseen mustikkametsään. Olin vanottanut perhettä, ettei Ditteä saa päästää ulos niin kauaa kuin olen metsällä ja eikös noin tunnin päästä näin tuon lyhytjalkaisen kultani juoksevan iloisena, mutta hengästyneenä luokseni. Olin noin kahden kilometrin päässä mökistä, jossa Ditte ei ollut koskaan ennen ollut.

Siinä sai perhe kyllä kuulla kunniansa, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin vain tuon todella tarkan hajuaistin varassa. Perheeltä meni kyllä lopullisesti luotto, että osaisivat pitää oven kiinni kun minä käsken:) - taidankin taas mennä kertaalleen ne haukkumaan...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Minulle koira ei ole tyyppiä Lassie tai Rin-Tin-Tin, vaan Oskun (Karvinen-sarjakuvan kuolaava hölmö) kaltainen rasittava elikko. Huushollissani on ollut koira vuodesta 1996, ja kävelemäni koiralenkit mitataan tuhansissa kilometreissä. Lenkkeilyni olisi paljon nopeampaa ilman niitä riivatun nuuhkimistaukoja joka hemmetin pylvään ja lumikasan ääressä!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Koiraa kävellyttäessäni tuli kerran mieleen, että nuo hajujäljet ovat koiralle vähän sama kuin meille nykyajan ihmisille netissä surffaaminen. Saitti sieltä toinen täältä, ylimalkainen tarkastelu ja siitä taas mielenkiintoinen linkki ja hups ... mennään kokonaan muualle uuden langan päähän, välillä chekataan meilit j.n.e.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

En sano pahaa sanaa niistäkään sosiaalisista suhteista, joita koiria ulkoiluttavien ihmisten välille rakentuu. Keskustelu alkaa aina nimenomaan koirasta, mutta voi jatkua muihin aiheisiin... melko tyypillisesti keski-ikäisten ihmisten potemiin sairauksiin. "Minulla kun on tätä lonkkaa kolottanut niin on lenkkeily jäänyt viime aikoina vähiin" jne.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olin aikeissa kirjoittaa samaan tapaan, aamulenkillä rekku lukee päivän uutisia ja siitä se jatkuu.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ihmeellinen on koiran nenä tai jospa tosiaan osaa lukea tien viitat.
Sisareni kassa ajeltiin Otto vainaa mukana aina pari kertaa vuodessa Lappiin, tuli kilometrejä 700.
Kun tultiin viimeiselle etapille ja käännyttiin kohti määränpäätä tieviitan kohalla Otto nousi kattelemaan ja aloitti melkoisen ulinan.

Tyhjää nyt, ku auton peräpenkillä ei ole ketään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Noin se tapahtuu 699 kilomteriä täysin piittaamatta, mutta kun tuttu paikka lähestyy nousee ikkunasta katsomaan ja kun tietää olevansa kohta perillä voi vähän ulvaistakin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset