*

Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kuolemaa odotellessa

Tässä sitä sitten odotellaan kuolemaa kaikessa rauhassa. Ei ole iskenyt syöpä eikä ole mora selkäpuolella pystyssä, mutta kuolema tulee vääjäämättä. 

Kaikki ketkä ovat syntyneet sovittavat syntinsä, eli syntymisensä kuolemalla. Siksi ei ole viatonta lasta kuollessaan, koska hänhän on haukannut maailman happea.

Usein vanhemmat haluavat lapselleen kaikkea hyvää elämäänsä ja kouluttavat hänet, jotta hänen olisi sitten lokoisat oltavat isona työelämässä. Kaikki ei vain aina ole niin mustavalkoista.

Menet kauppaan ja ostat halvalla vaikkapa paidan. Se on kuitenkin tehty jossain kehitysmaassa halpatyövoimalla, kuten viimeaikoina olemme saaneet monista tiedotusvälineistä kuulla ja tuta.

Onko vanhempien hyvä tahto toteutunut, kun olet hyväpalkkainen ja saat ostella halvalla asusteita, ruokaa ja urheiluvälineitä, jotka sitten nopeasti kuluvat ja rikkoutuvat?

Heidän tahtonsa on toteutunut, mutta?

Miljoonat köyhät tekevät sen toiveen edestä, jopa 19 tuntisia työpäiviä ja toisaalta meillä jokaisella on naapurustossa myös työttömiä. Heidän kuolutustasonsa ei ole este nykyisin, vaan on täysin muut syyt, jotka osittavat sinulle työpaikan omassa stoorissasi.

Meillä kaikilla on stoorimme, mutta jokainen meistä on voimaton kuoleman edessä. Kauhulla odottelemme mitä tuleman pitää. Joillekin kohtalko suo nopean kuileman ja toiset joutuvat riutumaan pitkiäkin aikoja kuoleman kynsissä.

Mikä elämässä olisi todellista? Usko jumalaan, vai usko mammonaan? Kumpikin on harhaa, koska nollasummapelissä raha taskussasi on aina toisen taskusta pois. Jumala taas on satuolento nykymuodossaan, vai onko todisteita muusta?

Kuolema siis saapuu sinunkin kohdallesi, kuten on myös minun tunnustettava jonain päivänä, että henki ei pihise. Mitä meistä jää jälkipolville? Joko hyvät tai huonot muistot tai sitten ei mitään. Oletkin viettänyt elämäsi oravanpyörässä, eikä sinulla ole lainkaan todellisia ystäviä.

Näin on yhä useamman kohdalla nykyisin. Heillä jotka käyvät töissä ei ole aikaa, ja työttömillä joilla olisi aikaa ei ole halua tai mahdollisuutta hengailla ystäväpiireissä.

He ovat onnellisessa asemassa, joilla on työ, ystävät ja vapaa-aika, mutta hekin kuolevat, mitä heistäkään jää, kun ystävätkin kuolevat aikanansa?

Kuka muistaa heitä sadan tai kymmenenkään vuoden kuluttua?

Kuolemaa odotellessa...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä pyrin sovittamaan syntini ennen kuolema.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minä olen joka päivä valmis kuolemaan, syntejäni en voi sovittaa täällä kenekään kanssa vaikka tahtoisinkin. Ei vain ole mitä tehdä, muuta kuin odotella tuomiopäivää rauhassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä taas sovitan tahattomat pahantekoni tekemällä mahdollisuuksieni mukaan hyvää. Ja jatkan sovitustyötäni, mitään mittahan ei ole joilla voisin punnita korvaako hyvyys aiheuttamani pahan.
Sen voi Pietari sitten katsoa siellä taivaan portilla jos semmoista olisi.
Mitään taivaspaikka en tosin pyri teoillani lunastmaan, en tässä maailmassa enkä toisessakaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyväähän voi tehdä aina, pahaa tai pahuutta ei kannata viljellä.

Mitä hyvää me tänään teimme?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jaoimme viisauttamme tännekin.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Elämä on ja siinä se
Nautin kun kerran mahdollisuus on

Luovuttuani vihasta käyttövoimana ja katkeruudesta moottorina
Elo on ollut kuin silkkiä vain

Jos tulee lunta tupaan
Se kuuluu asiaan
Liian tasainen tie ei ole hyvä sekään
Kuoppaan kun välillä putoaa
Tekee kipeää mutta kun sattuu niin tietää elävänsä

Elellen ja hiploitellen kuin Huovisen roolihahmo

Näillä pelimerkeillä etiäpäin
Lähtöä pari kertaa testanneena ei pelota
Kiire ei kyllä ole
Jotenkin niin nautin hengittämisen harrastamisesta

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei pelota ei,
siksi odottelen vain,
kun luojalta tän henkirievun sain.

Harrastatko hengitystä,
sydän pamppaillen,
ja elämästä kamppaillen?

Se on hyvä piirre,
mutta ei johda mihinkään,
paitsi ehkä kuolemaan.

Käyttäjän TimoKantola kuva
Timo Kantola

Aikansa kutakin. Omat läheiseti muistavat, mutta heidän jälkeensä jääneet eivät enään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Erinomainen aihe siinä mielessä, että meistä jokaisen olisi syytä välillä muistaa oma kuolevaisuutemme ja myös siksi elää niin hyvän elämän, kuin olisi kuolemansa jälkeen halunnut itsensä elävän.

Kuten joku viisas on sanonut: "Ole hyvä niin kauan kuin elät ja se on mahdollista."

Itse olen valinnut jo itselleni runonkin, jonka valitsin yhdeltä lempirunoilijoistani eli Omar Khaijamilta. Muokkasin sitä vähän oman mieleni mukaan ja vielä kahdesta eri runosta, tosin muutin vain muutamia sanoja, jotka eivät ihan sopineet agnostikon luonteeseeni.
Ainakin tämäkin vähä helpottaa jälkeenjäävien toimia:)

Omar Khaijam on ollut muutaman muunkin edesmenneen ystäväni lempirunoilija ja olenkin heidän kuolinvuoteellaan ollut yhdessä valitsemassa samaisesta kirjasta runoa kuolinilmoitukseen - tosin en näitä, jotka ovat oma valintani.

Kun mietit, mikä on edessä, kai kasvos kalpenee!
Kun muistat kaiken kadonneen, kai silmäs sumenee!
Siis ilolla leikkaa sato maan ja korjaa ennen kuin
sinut itses sirpin sivallus kuin ruohon turmelee.

En kammo kuolemaa, en vapise sen nähden.
Jos säikyn, enemmän mä säikyn elon tähden.
Vähäksi aikaa elämä lainasi sen minulle ----
kun laina lankeaa, olen maksuvalmis: lähden.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kannattaa siis elää, vaikkapa lukeakseen kommenttisi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olipa nätisti sanottu sinulta Ari. Kiitos.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Oho, onpa Arilta "suuri" blogin aihe. Tärkeämpi meille kaikille kuin haluamme myöntää.
Uskonnollinen näkemys: ihmisellä on astraaliruumis, joka ei kuole vaan irtaantuu maallisesta kuollessamme.
Ihmisen ei tarvitse, eikä hän pysty sovittamaan syntejään. Ei tarvitse, koska ne on jo sovitettu.
Täytyy vain uskoa tähän, rakastaa eläessään ja tehdä hyviksi katsomiaan asioita toisille ihmisille.

Ateismi: Ei ole mitään yliluonnollista. Kaikki loppuu kuolemaan.
Kehitelty ihmiselle vielä helpommaksi kuin uskonnot. Sinun ei tarvitse edes pyrkiä mihinkään elämässäsi.

Esimerkki ihmisestä, joka ei (ilmeisesti) pelännyt kuolemaa, äitini.

Kun isäni kuoli -84, äiti kirjoitutti samaan kiveen jo silloin oman nimensä ja syntymäaikansa (-19). Kuolinaika jäi tietysti auki. Saimme lisäyttää sen kiveen 23.01.2012.

Hän vei kukkia monesti isän haudalle. Eikä se oma nimi siinnä näyttänyt häiritsevän.

Minusta ei olisi ollut vastaavaan!
Siis eläkäämme aikamme ja pyrkikäämme tekemään hyvää toisille. Kuolemastamme meidän ei tarvitse huolehtia!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Reinolla on ajatus kohdallaan ja se on merkki siitä, että mies on pohtinut muutakin, kuin omaa napaansa.

Lauri Furtato

Näin "ateistina" tuohon ateistiseen näkemykseen tärkeä lisäys (Isminä kuulostaa muuten aika pahalta). Kaikki EI lopu kuolemaan vaan ympyrä jatkaa kiertoaan. Ihminen maatuu ja ihmisestä voi kasvaa vaikkapa kukkia, joita mehiläiset sitten pölyttävät jne. Me olemme osana valtavaa systeemiä eikä sen keskipisteessa, kuten uskovaiset usein harhaisesti näkevät. Yksi ihminen tai eliö ei ole mitään mutta yhdessä olemme valtavan hieno kokonaisuus. Elämä ei lopu kuolemaan vaan jatkuu muodossa tai toisessa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Yksi ihminen tai eliö ei ole mitään mutta yhdessä olemme valtavan hieno kokonaisuus. Elämä ei lopu kuolemaan vaan jatkuu muodossa tai toisessa.

Kiitos näistä sanoista, eli erinomainen kiteytys elämälle.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Meidän vuoro tulee ja se johtuu siitä, ettemme osanneet kohtuutta. Koko homma on yksi iso itsepetos, jossa verhoudutaan kuvitteellisen erityisyyden viittaan, ettei tarvitse nähdä, että on oikeastaan vain rikoskumppani.

Minä haluaisin kuolla tarkoituksellisen kuoleman, jos minun elämä ei sellainen olekaan. Ja vaikka se ei lopulta sellainen olisikaan, vähin mitä voin tehdä, on kohdata sen kuin muut minua ennen. Silmästä silmään, rukoilematta ja neuvottelematta. Vailla katkeruutta. Kantaa sen. Sillä se on ainut, mikä lopulta puntarissa painaa. Hyvä lopetus. Hyvä päätös. Niin hyvä kuin olosuhteet antavat myöten.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tuo otsikon oottamissana paljastaa, että homma on kesken.
Sittekkö ei ennää välitä, kuoleeko vai ei ja millon kuolis,
sitte on sinut elämän ja kuoleman kans.
Sillon alkaa kulku luistaa ja elämä loistaa.
Amen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hommahan on kesken, kuin kuuluisat Jokisen eväät.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Sitte hautuummaala alkaa olla valmista.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Me kuolemme kaikki.
Me olemme kuoleman jonossa.
Siellä se siintää kuolema jonon alkupäässä kuin leipäjonon jakelupiste.

Me emme vain tiedä paikkaamme jonossa.

Kuolemanjonossa ei voi etuilla, eikä siirtyä kohteliaasti toisen taakse, tai antaa kiireisimmille tilaa edessään.

Kohtalon kello on sinetöity.
Kaikille on ajastus ajattomaan asennettu.

Hyvää matkaa rakkaat lukijat.
Tällä luukulla on tarjolla vain menolippuja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Kuolemanjonossa ei voi etuilla, eikä siirtyä kohteliaasti toisen taakse, tai antaa kiireisimmille tilaa edessään.

Onko siellä taivaanportilla jonotusnumerot käytössä?

Paluulipusta puheenollen, kuka mahtuisikaan sinne sitä kautta takaisin?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Minä kuolin sinä päivänä, kun täytin 30.

Neljänkymmenen iässä ylitin fyysisesti hetkellisesti kuoleman rajaviivan infarktin seurauksena, tämä loppuaika meneekin sitten näköjään omalla painollaan :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Omalla painollaan? Eli kuolemaa odotellessa...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Sen hetki koittaa sitten aikanaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #25

Tässä tapauksessa jokainen toivoo saavansa suurehkon jonotusnumeron.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Mikisi sitä pelkäämme ja suremme, sehän on kokonaan uuden alku. Minun hautajaisissani saa iloita, kertoa kaskuja ja hauskoja juttuja juuri toiselle puolelle siirtyneestä- minusta. Musiikkia ja tanssia, mielellään lattareita. Kunnon tarjoilut monipuolisine juomineen. Joku piano ääreen soittamaan " rakkauden jälkeen" ja "tvilight time", joita soitan lähes aina eri tunnetiloissa. Viheltelen sitten itse pilven reunalla, että kuunelkaa tarkkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minullakin on sama onko suru iloista vaiko surullista, mieluimmin iloista surua ja tuhka tunkioon kasvamaan jotain kaunista.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tämä saksofoni oli minun makuuni !

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Venäläinen sanonta : Elää tätä päivää niin arvokkaasti, kuin se olisi viimeinen!
Seuraava päivä on tuntematon. Kun lähdemme kodista ulos ja suljemme oven, niin emme voi olla varmoja palaammeko takaisiin avaamaan sitä.

Eletään nyt tätä päivää ja " Niin kaunis on maa"! Ja on meillä ollut onnea syntyä tänne, vaikkei se itse Elämä olekaan jokaiselle onnistunut niin kauniisti! On se kuitenkin meille annettu!

Oikein mukavaa päivänjatkoa! Kiitos Ari, kirjoituksestasi!

http://www.youtube.com/watch?v=SlCR6QsvkWQ

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olkaapa hyvä Viola Heistonen. Olen yrittänyt elää tuon venäläisen sananlaskun mukaisesti, mutta joskus on pitkästyttävää, kun on sumuisia päiviä ja loskakeli.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

On se niin sumuista ja loskakeli nytkin, mutta kyllähän se myrskyn jälkeenkin tulee pouta sää....!

http://www.youtube.com/watch?v=4hKngR7hJDs

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Mutta, ajattelkaa positiivisesti vaikka lapsianne tai vaikka sukulaislapsianne. Siellä ne Arin geenit ja ajatusmaailma jylläävät. Mikään ei häviä, ei edes ajatuksen siemen, jonka olet päässäsi synnyttänyt. Tätä tiede ei vielä ole pystynyt osoittamaan.

Unet syntyvät jostakin- ei edes omasta kokemuksesta, vaan jostakin sellaisesta utopiasta, mitä emme ymmärrä.
Minäkin olen kuulemma ollut menneisyydessä "irakilainen insinööri".

Kunhan pääsemme niin pitkälle vaikka geenitutkimuksessa, se tulee paljastamaan historiaamme vielä enemmän ja, vaikka unihistoriaamme uudella tavalla. Siinä pienessä siittiössa ja munasolussa on kaikki se koettu historia informaatioineen aivan kaiken alusta lähtien- ennen ns. ihmisen muodon saamista.

Sikiön muodostuminen ihmiseksi voitaisiin viipaloida valtavien ohuiksi siivuiksi sekunttien välein, joista jokainen siivu kuvaa jo pitkää taivalta koko kehityksessämme. Se 9 kk kertoo koko kehityksemme alusta alkaen- olemme välillä mato, kala, kana, apina ja sitten vasta ihminen synnyttyämme. Mielenkiintoista.
Ole Ari huoletta kuolemastasi- sinä ja sinuus elää kuitenkin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset