Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Aika on harha

Aika on harhaa,

pelkkää pilvitarhaa,

lampaat laskee uneton,

yhteen viet bruton sekä neton.

 

Aika vain on harhakuva,

kuten mies ohi ampuva,

maailmankaikkeutta et voi mitata,

ajallasi yrität sä avaruuden niitata!

 

Aika meidän on vain hahtuvaa,

hampaankoloon mahtuvaa,

mitätön ihmispaha,

sua kiinnostaa vain raha!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ihana teksti, mutta loppui jotenkin kesken.
Ts. lisää säkeistöjä, Ari, pyytelen.

Kirjoitin just Arvo Talven blogiin "Isä, mulla pullopostia ois..." seuraavan kommentin, jonka kopioitsin tähän; tässä on vähän ajasta ja vähän muustakin:

Oma tahto ja tahtotila muovaa elämämme tahtomaksemme, tai ainakin sinne päin. Korostan omia valintoja, tekoja, toimintaa. Olemme vastuussa elämästämme. Ja näitä valintoja tehdään koko ajan, joka hetki.

En usko kohtaloon perinteisessä mielessä, vaan tarkoitin sitä, että koska aikakäsitys on oikeastaan harhaa, niin ne asiat, joita elämme ja valitsemme, ovat tavallaan jo tapahtuneet. Toteutamme siinä mielessä omaa kohtaloamme.

Oletko muuten huomannut (minä olen), ettei läheskään kaikkiin asioihin voi itse tahtomalla ja tekemällä vaikuttaa, että asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen. Siis jotkin asiat. Olen itse hakannut päätäni seinään, tahtonut, tehnyt, jopa joskus nuorena rukoillutkin, mutta tietyt asiat vain tapahtuvat tai eivät tapahdu.
Tässä astuu kuvaan karman laki, ja korkeampi suunnitelma.
Entä jos myös ihan itse valitsin oman elämäni ja olosuhteeni, jo ennen syntymääni, vapaaehtoisesti, jotta kehittyisin juuri tietynlaiseksi ja kehittyisin tietyissä asioissa. Entä jos kaikki on hyvin juuri näin?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Karman laki voimakas,
kuten elo juonikas,
kulkee elämämme virta,
takoo kuteen loimeen pirta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä runon alku. Lisää varmasti tästä tärkeästä ja jännittävästä ja puhuttavasta asiasta on varmasti Ari sinulta tulossa?

Tartuin myös tähän mielenkiintoiseen kappaleeseen: En usko kohtaloon perinteisessä mielessä, vaan tarkoitin sitä, että koska aikakäsitys on oikeastaan harhaa, niin ne asiat, joita elämme ja valitsemme, ovat tavallaan jo tapahtuneet. Toteutamme siinä mielessä omaa kohtaloamme.
Tässä on jotain hyvin oleellista ja ajattelemaan pistävää.

Ajasta, erilaisista ajan kulumisista, kirjoitin itsekin vuosia sitten kolumnin Työ Terveys ja Turvallisuus lehteen. Aihe on senkin jälkeen mieleen hiipinyt silloin tällöin.

Olemmehan täällä vain hetken. Miksi tuhalaamme aikaamme kaikenlaiseen turhaan, jolla ajan saatosa ei ole mitään merkitystä. Miksi ahnehditaan, jotain sellaista millä ei ole mitään merkitystä lopulta, kun käärinliinoissa ei ole taskuja. Yksi sukulainen oli käyttänyt koko aikuisen ikänsä omaisuuden keräämiseen, estänyt rahan vuoksi lastensa koulunkäynninkin. Kuolinvuoteella vielä hän oli huolissaan, kun ei saisikaan rakkaita rahojaan mukaansa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Elämä on hektistä,
miten selviämme näistä retkistä?
Kerätään haulit himaan,
tai uskotaan alkulimaan.

Raha ei tuo totuutta esiin,
sillä ei saa lämpöä kesiin,
totuus on karvasta niellä,
koska raha on totuuden tiellä!

Ei onni asu ahneen taskussa,
eikä isossa ruokalaskussa.
Onni hädässä on apu suuri,
sellaista kaipaamme nyt juuri.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Paljain jaloin tullaan, paljain jaloin lähdetään.
Siinä välissä elää hetkessä, nauttia, tehdä hyvää kaikille ja kaikkeudelle.
Yksinkertaista. Käytännössä yllättävän vaikeaa?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Ari, sielun veljesi on Risto Ahti, Talvi on harha.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sitten olen hyvässä seurassa. Teoshan on ilmestynyt jo 1964.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Löytyi tällainen:

AIKA.
Aika on aluton ja loputon.
Se yhdistää kaksi ajattomuutta.
Se on portti kahden pimeyden välillä.
Se on päätön rihma,
jota tuntematon käsi kerii
olemattomasta olleeseen
maailmain vavistessa.
Me näemme siitä kulloinkin pisteen,
yhden ainoan
ikuisesti etenevän pisteen,
jonka ohi me kuljemme
matkallamme tuntemattomuuteen.
Siihen lankeaa valo,
jota me nimitämme elämäksi .
--Kenen on se käsi, joka kerii?
Miksi se kerii?
Mistä, mistä lähtee valo,
joka lankeaa ajan rihmalle?
Ja miksi se sitä valaisee?
Tätä kaikkea on kysytty.
Tätä kaikkea kysytään.
Mutta hapuileva ajatus
tapaa vain tyhjyyden,
jonka edessä kaikki sydämet värisevät.

Suomalaisen runoilijan käden jälkeä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset