Pehmeä fibrooma paranee pakurilla?
Pehmeä fibrooma tai fibroomat paranevat, eli pienenytvät ja lopulta poistuvat pakurikuurin aikana. Samoin luomet pysyvät rauhallisina ja paineellinen ärsytys niissä lakkaa. Kutina ja raapiminen on turhaa, jos käytät pakuria ruokavaliossasi.
Suomen terveystuotekauppiaiden liitto on valinnut pakurikäävän vuoden 2013 rohdoskasviksi. Pakuriteetä on käytetty tuberkuloosin ja syövän hoitoon. Nykyään tiedetään siitä olevan apua myös psoriasis-hoidoissa.
Myös reumapotilaat ovat todenneeet pakurin lievittävän kipuja ja on saanut heidät puolittamaan kipulääkitystään.
Pakurikääpää tiedetään käytetyn jo 1600-luvulta saakka, ihmisiä silti kuolee syöpään ja muihin tauteihin. Kuolema on ihmisen kohtalo, mutta terveempi elämä voidaan saavuttaa terveillä elämäntavoilla ja oikealla ruokavaliolla.
Omakohtaiset kokemukseni pakurikäävän käytöstä ovat moninaiset. Pakuria voi lisätä käytännössä lähes mihoin ruokaan tahansa. En ole inostunut koskaan teestä niin paljoa, että kittaisin sitä useita kuppeja päivässä. Siksi lisään pakuria muihin ruokiin surutta. Puolukkavispipuuroon lisään teelusikallisen keiton loppuvaiheessa ja se antaa hiukan pehmeyytä ja makuakin valmiiseen puuroon.
Leipään voi lisätä pakurijauhetta ja niin myös teen ja se antaa käymiselle erinomaiset olosuhteet, leivät ja muut leivonnaiset nousevat tavallista muhkeammiksi. Lihakeittonkin voi laittaa, eikä maku pilaa keittoa, se jopa syventää mausteiden toimivuutta.
Ainahan voi väittää, että huuhaata, mutta miksi lääketiede sitten uskoo sieniin ja kääpiin, 40 5 kaikista nykylääketietteen lääkkeistä on eristetty jossain vaiheessa sienistä ja käävistä. Miksi odottaa, että syöpä tai diabetes puhkeaa ja kärsii sitten rankat hoidot ja säteilytykset, kun voi nauttia elämästa. Samalla kun nautit hyvästä ruoasta tai maukkaasta teestä, parannat mahdollisuuksiasi elää terveenä.
Voihan se olla, että muutokset joita olen havainnut, johtuu auringonpilkuista tai television taustasäteilystä. Oireet ja näppylät ovat kuitenkin kadonneet lähes näkymättömiin pakurikuurin aikana ja uskon pakurin vaikuttaneet ihon sileyteen vaimoni kaulalla, sillä syötän salaa hänelle pakuria. Hän ei voi väittää, että se olisi plasebovaikutusta, kun hän ei itse edes tiedä nauttivansa pakuria päivittäin joka ruoka-annoksessa, leivässä, teessä ja mehuissa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)
Kyselin syövän erikoislääkäriltä pakurikäävästä, josta uskotaan olevan hyötyä sairauksien hoidossa.
Löytyy linkin loppupuolelta kommentti numero 38
#3
> Hän sanoi, ettei niistä ole syövän hoidossa mitään hyötyä, mutta sanoi niiden, jotka uskovat siihen- voivan käyttää, koska haittaakaan ei kuitenkaan ole. (Markku Tyryn lääkäri)
ooo
niin... tuskin hän myöskään on saanut koulutusta pakurinkääpään.
Korjaus, Halmetoja: Pakurikääpä, 2012
http://pakurikääpä.info/pakurikaapa-kirja/
Vaikuttaa Tampereella ja luennoi ympäri Suomea
Jaakko Halmetoja, www.jaakkohalmetoja.com/
A.A.> ....sillä syötän salaa hänelle pakuria...
ooo
Täytyypä kokeilla, vähentäisköhän se itteppäisyyttä kans :-)
----
Totta puhuen olen juonut pakurinkääpäteetä vuosikausia. Alkuperäisen idean sain ILkka Koivistolta. Hän puhui siitä radiossa käytyään Siperian perukoilla, jossa sitä on käytetty iät ja ajat.
Ilkka Koivistosta, jos nuoremmat eivät muista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Koivisto
Koivisto oli upea luntoasiantuntija. Intendentti, jolla oli kyky kertoan kansantajuiseti luonnonilmiöistä, eläimistä ja muusta.
Äitivainaani kasvatti aikoinaan volgansientä. Tee- sokeriliemessä tuo menestyi ja oli kuulemma helekatin terveellistä. Semmoista vähän happaman makuista aamujuomaa, ei siihen kuollut, ei se paljoa vaikuttanut, ja lopulta muoti meni ohi.
Pakurikääpä... olen tutustunut siihen kyllä. En pane vastaan, en suuremmin ihastele. Metsässä teen juotavaa jos vaikka mistä: nuoria mustikan lehtiä ja kukkia, samoin hikevää koivua, mitä myös mäyhään mällinä. Suopursun lehtiä kainaloihin, rahkasammaleella pylly puhtaaksi. Kortteesta en keitä liemiä ellen ole aivan varma lajista. Väinönputkea tuon kotiin asti, kohtuudella.
Yleisesti ottaen, se mikä luonnossa ei ole myrkyllistä, on syötävää. Erikseen pitää miettiä mikä on kohtuus. Kaikki kunnia kääpäihmisille, en epäile etteikö pakuri olisi hyväksi, tiettyyn rajaan asti.
Mutta muistakaamme volgansientä. Muistakaamme aamuvirtsaa. Muistakaamme villityksiä yleensä. Nyt käyn ehkä keräämässä vähän kuusenpihkaa hoito- ja desinfiointitarkoituksiin. Se toimii. Tiettyyn rajaan.
Onkin ihmeellistä miten käävillä on ennen ollut merkitystä. Hyödynnettävää olisi paljon. Suomessa on yli 200 kääpälajia. Useimmat elävät puissa.
Koivunarinakääpä
Phellinus cinereus
Eldtick
Koivunarinakääpä ilmestyy eläviin koivuihin.
Tulitikun sijasta ennen käytetty.
Taulakääpä
Fomes fomentarius
Fnöskticka
Mihinkähän näitä tuoksuvia käyttäisi: Raidantuoksukääpä
Haploporus odorus
Doftticka
Vanhoissa elävissä ja äskeittäin kuolleissa vanhoissa raidoissa. Tuoreena ja kuivana voimakkaan aromaattinen tuoksu, jonka voi aistia jo useiden metrien päästä. Harvinainen.
Lampaankääpä, sitähän syödään, vaikka ei olekaan maan mainio.
Lampaankääpä, hajottaa kariketta tai elää juurisienenä vuorovaikutuksessa elävien puiden kanssa.
Reishi onkin vaikutuksiltaan arvokas sieni. Onkohan Suomessa muut kasvatelleet tai kokeilleet kasvatusta? Lakkakäävän kasvatuskurssi kansalaisopistoon
Mitähän muuta hyvää vielä löytyis?
Juon pakuriteetä päivittäin. Vaikutuksista en osaa sanoa erityisen varmaa. Se saattaa ehkäistä flunssaan sairastumista, kun ottaa tarpeeksi ja ajoissa. Olenkin pysynyt siltä osin terveenä koko talven, mikä on saavutus. Nyt sairastuin reissussa flunssaan, muutaman päivän pakuritaon jälkeen. Aloin juoda taas pakuria ja paranin 38.2 asteen kuumeesta kolmessa päivässä, mutta se on tyypillinen toipumisaika.
Koska elämäni ei odottele kliinisiä tutkimuksia koeputki- ja koe-eläintutkimusten oheen, käytän pakuria jatkossakin. Toistuvissa laajoissa ja suppeammissa verikokeissa arvot ovat olleet kunnossa.
Kommentoi 17 kommenttia