Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Talvikuvia sisältä ja ulkoa

  • Tämä amaryllis kukkii jo kolmatta kertaa meillä. Laitan aina kesällä kasvamaan ulos.
    Tämä amaryllis kukkii jo kolmatta kertaa meillä. Laitan aina kesällä kasvamaan ulos.
  • Tässä se pariliiteri sitten on, piti hieman sovitella. Tuli aivan erilainen kuin piirustuksissa.
    Tässä se pariliiteri sitten on, piti hieman sovitella. Tuli aivan erilainen kuin piirustuksissa.
  • Liiteri sisältä matalampi osa. Valmistui ensia ja sen näkee lumesta hirsien päällä.
    Liiteri sisältä matalampi osa. Valmistui ensia ja sen näkee lumesta hirsien päällä.
  • Tässä uudempi ja korkeampi osa sisäpuolelta.
    Tässä uudempi ja korkeampi osa sisäpuolelta.
  • Ulkoa on kiva tulla sisälle kun on oma istuimen lämmittäjä.
    Ulkoa on kiva tulla sisälle kun on oma istuimen lämmittäjä.
  • Onni tuli meille hoitoon, on hieman ikävä kotiin ilmeisesti, mutta kyllä nopeasti laumaan sopeutui taas.
    Onni tuli meille hoitoon, on hieman ikävä kotiin ilmeisesti, mutta kyllä nopeasti laumaan sopeutui taas.
  • Eli hyvä joulua vaan täältä piparkakkutalosta.
    Eli hyvä joulua vaan täältä piparkakkutalosta.
  • Eli, no onkos tullut kesä...
    Eli, no onkos tullut kesä...

Joulu on tulossa ja luntakin on jo maassa. Pariliiterin sain harjakorkeuteen ja nyt odotellaan kesää. Kesällä sitten kun routa sulaa tehdään lattia ja katto. Rankakasakin on siellä takana odottamassa pilkekonetta, jotta saadaan liiterit täyteen polttopuita.

Onni tuli meille jouluksi hoitoon, kun isäntä ja emäntä lähtivät ulkomaan matkalle.

Onni hieman haki yöllä paikkaa, kun on tottunut nukkumaan sängyn jalkopäässä, eikä se meillä käynyt päinsä. Koti-ikävä ei näy ruokahalussa, sillä kasvava koira syö ahnaasti.

Amaryllis avasi jo toisen kukkansa, vaikka laitoin sen normaaliaikaan multaan takaisin, eli marraskuun ekaviikolla. Tekee kaksi kukkavanaa tänäkin vuonna, onneksi toinen nuppu taitaa aueta lähempänä jouluaattoa. Tämä sipuli  kukkii jo kolmatta kertaa minulla. Ei huono ostos Ruskon City-Marketista 5 eurolla.

Punajuurilaatikon teko jää huomiseen. Jos jollakin on ihania ruokaohjeita jouluksi niin kommentteina otan sellaisia ilolla vastaan.

Itse paistoin tänään pipareita ja tässä ohje:

http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ruoka/181989-joulu-ukon-piparitaikina

Lisäyksenä tuohon taikinaan laitoin myös yhden teelusikallisen vaniljasokeria taikinaan. Se pehmensi makua ja nyt on kaikki kohdallaan.

Hyvää joulunodotusta kirjoitellaan...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (57 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No tulee hiano pariliiteri, luulin että niissä on välissä lautaa.

Miniän amaryllikset vein "kotomiehen oikeudella" kesällä siellä koiravahtina ollessani ulos, saapa nähdä kukkivatko.

Punajuurigratiinin ohje on jossain, mutta kun en oikein tiedä milloin kotoani jouluksi lähden niin ainakin kaikille Oikein Hyvää Joulua!

https://www.youtube.com/watch?v=oups_BY9Ah4

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos jäivät sinne ulos niin tuskin hangen alla kukkivat???

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hyi Ari, nostin ne tietysti syksyllä marjapuskan juurelta takaisin sisäänkin :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Itse otan ne "kuiville" pariksi kuukaudeksi ja sitten marraskuun ekalla viikolla multaan ja sisälle. Kuivilla ne on ulkoeteisessä ilman multaa paperipussissa tai tyhjässä kukkaruukussa. Elokuun lopulla siis maasta ylös ja kuivaruokintaan eli ei mitään kastelua. Lehdetkin voi katkaista pois, paitsi viimeksi en tehnyt sitäkään kuihtuivat itsestään pimeässä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienoja kuvia. Ja kyllä sinulla Ari vain riittää hämmästyttävästi tuota energiaa tehdä ja toimia enemmän kuin kenenkään normaali kuntoisen ihmisen sielu edes sietää ajatella. Mitä teetkään sitten lähempänä joulua?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitää miettiä mitä seuraavaksi tekisin. En minä oikeasti tunne olevani ylityöllistetty, hiljaa hyvä tulee ja hyvin suunnitelu on enemmän kuin puoliksi tehty.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #6

Heh... kunhan tästä sängystä pääsen ylös, niin haen vielä reseptinikirjani ja kirjoitan Arille parhaan ruokaohjeeni, joka taatusti vie kielen mennessään...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

Kiitos jo etukäteen meiltä kaikilta;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

#6 Tavallaan se on jo, mutta pitää hieman entrata sitä ensi kesänä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #9

No rakenna sitten sen ympärille vielä pergola :)

Tässäkin näitä, vaan en löytänyt sitä mitä hain

- ja linkki meni mettäänkin, uusiksi

https://teeitse.com/puutarha/pergola

semmonen englantilainen, vaan ei oo tässäkään

https://www.suomela.fi/piha-puutarha/Terassit-perg...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #11

Tuollainen viritelmäkin on tulossa, eli humalat aion kiipeilyttää sellaisen tekeleen katolle, kun ei mitkään humalasaot kestä tuulen tuiverrusta, viimeistään kahden vuoden päästä on salko aina poikki.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

Vanhat heinäseipäät on kyä humalissa kestäneet. Meinaan niitä köynnöskuusamillekin aidanteeksi, niitä kun kasvaa kahdessakin paikassa. Seipääntyvet täytyy tosin ensin käsitellä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

Heinäseiväs kestää, kun on pituutta vain reilu kaksi metriä, minun salot ovat olleet 5,5 metrisiä. Runsas tuuhea kasvusto kuin heinäseipäässä konsanaan niin siitä se sitten vain katkeaa keskeltä poikki. Ensi kesän jälkeen ei katkea rakennan kyllästetystä 2X6 useamman salon joista muodostuu tuo pergola, tai paremminkin puolipergola, kun se nojaa talon seinää vasten.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

Niin no, pidemmäksihän humala kasvaa kuin heinäseiväs, mutta niitä on rinnakkain ja toisesta toiseen. Mutta pergola on on pergola kun sellaisen rakentaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Heinäseiväs kujanne on myös hyvä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Juu, meinasin rantaan mutta jos sinne täytyy päästä ajaan traktorilla tms. niin taidan aidata polun varrelta vain kasvimaan. Siihen voi sitten lykätä herneitä ja ruusupapuja ja köynnöspinaattia, miksei krassiakin. Köynnöspinaatti on monivuotinen, käy varmaan pergolaankin.

https://puutarha.net/kasvikortisto/koynnoskasvit/k...

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #14

Meillä tuo "känni" kasvaa koiratarhan aidan tukemana, siihen sitten salkoja.
Meidän "kännikantamme" lienee jo vuosisataista, tuotu tähä yli 70-vuotiaan talomme pihaan kuulemma jonkin mummonmökin pihasta. Nämä vanhat humalat ovat satoisia ja kuolemaan niitä et saa vaikka juuresta leikkaisit.
Hienoja kuvia muuten.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

Meillä oli "känni" talon nurkalla ja siitä sitten salko, mutta jouduin sen siitä siirtämään ulkovuoriremontin yhteydessä. Kokeilin sitten erilaisia virityksiä salkoina, mutta ei ne kestä pitkänä kahta kesää kauemin. Pitäisi olla oikea mastopuu tai lipputanko.

Viime kesänä "känni" kasvoi 5,5 metriä korkeaksi ja oli tuuhea kuin joulukuusi. Aioin ottaa siitä kuvan, mutta se viivästyi, kunnes sitten salko katkesi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #22

Toisaalta sanotaan että "irrallinen" salko on parempi kuin talon seinusta, tuulisemmalla paikalla humalaan ei tule niin helposti kirvoja kuin silloin jos osa on seinää vasten.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Juu salko tulee lähtemään noin 3,5 m seinästä ja sitten nojaa seinään siellä räystään korkeudella.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Eivät kuole pellon reunassa kivikasan allakaan, tunkevat raoista ilmoille. Kun se kivikasa ei tunnu siirtyvän niin taidan ympäröidä heinäseipäillä ja sitoa ylimmäisistä rei'istä yhteen kodaksi.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kateellinen ei saisi olla, mutta tuo luminen maisema...

No, vähän lupailevat tännekki

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos ja kunnioitus, kaikkea kivvaa taas ja mahtava terassi ja kesäkeittiöhän teilon, monta pöytääki ja sillon kerran vaan vesisae ajo meät sisäle sieltä herkuttelemasta ❤

Ja mie täälä hyyssään Herttaa, tänä aamuna käytti jo vähän tuota leikattua jalkaa ❤

Onkos teilä hyväksi kokemaanne smetana-silli -resähtiä?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

6 dl Valio smetanaa
puoli kiloa sillifileetä
4 dl omenakuutioita
100 g kaprista
hyppysellinen hienonnettua tilliä
ripaus valkopippuria
loraus sitruunamehua

Lisää smetanaan pieniksi kuutioiksi leikatut sillifileet ja omenakuutiot sekä hienonnettu kapris. Mausta tillisilpulla, pippurilla ja sitruunamehulla. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vesi herahtaa jo kielelle pelkästä ajatuksesta, kuinka ylipäätään silliohjeet ovat niin hyviä! Jouluruuista nämä ovat minulle niitä parhaita syötäviä, joulutorttujen lisäksi.
Lupailin omia reseptejäni kyllä ihan liian röteesti, kun täällä tuntuu olevan lähes jokainen varsinainen superkokki.

Joulutorttuohjeeni on kyllä paras ja maukkain ohje, mitä olen missään muualla saanut, kun itse pääsee kehumaan:) Ne olen tehnyt itse joka ikinen joulu ja syöjänä olen myöskin aina hyvin pitänyt puoleni.

500 g voita, karkeita vehnäjauhoja 9 dl, 3,5 dl konjakkia, 1 tl leivinjauhetta. Luumusosetta riittävästi. Sekoita kuivat aineet ja nypi pehmennetty voi nopeasti sekaan. Voitele munalla. Paista 225 astetta noin 10-15 min. Annoksesta tulee noin 65 kpl. Kuun muotoisia torttuja ja muista kastella reunat ennen paistoa. Kuun muoto on muuten se ainoa oikea joulutortun muoto:)

Paras välipäivien vierasruokani on Lapinjuusto-porokeitto, joka vie kyllä minun kieleni mennessään ja kyllä vieraidenkin suu näyttää olevan muuta kuin tuohesta:) Lienee tuttu lähes jokaiselle, vaikka olen tätä muokannut itselleni sopivaksi vuosien saatossa.

500 g poronpaistia, 2 sipulia, 2 pkt sulatejuustoa (Koskenlaskijaa ja Filadelfia) 1 l lihalientä, 6 perunaa (puikulaa) 4-5 rkl raast. parmesaania, mustapippuria, leipäjuustoa, persiljaa, voita. Kuullota sipuli voissa ja ruskista lihapalat. Sulata juusto kuumaan lihaliemeen, lisää perunat ja keitä lempeällä liedellä kypsäksi. Leipäjuusto ja persiljasilppu valmiin keiton päälle.

Annos on aika pieni, kun keitto on ihan liian maukasta, joten tee kolminkertainen annos ja lämmitä loput seuraavana päivänä, jos jotain jää yli. Yleensä neljä syöjää jää kaappimaan vielä pohjia - on se maar niin hyvää.

Piti vielä kirjoittaa tänne Michelin tähtiä saaneen haudutetun punakaalinohje, mutta jätän sen nyt toiseen kertaan. Tuli nälkä:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

Vaihtari punakaaliin :)

Eero Mäkelän sinappisilakat

1 kg silakoita (vastaa muistaakseni ½+ kg fileitä)

liotusliemi:
½ l vettä
1 dl väkiviinaetikkaa

sinappikastike:
2 rkl sinappia (mielellään puolet Dijonia)
½ dl sokeria
2 tl suolaa
1 dl kasvisöljyä
1 tl musta- tai valkopippuria
1/3 dl väkiviinaetikkaa
3/4 dl vettä
tilliä

1. Liota silakkafileitä etikkaliemessä 2-4 tuntia, kääntele välillä.
2. Valmista sinappikastike samaan tapaan kuin majoneesi. Sekoita sinappi, sokeri ja suola. Lisää ensin tipottain ja sitten ohuena nauhana voimakkaasti vatkaten öljyä (muut kasvisöljyt käyvät paitsi ei oliiviöljy). Jauha mausteeksi pippuria ja lisää etikka, vesi ja runsaasti hienonnettua tilliä.
3. Lisää silakat ja varmista että kastike ympäröi joka silakkafileen. Peitä astia ja säilytä viileässä. Parhaimmillaan 1-4 vrk kastikkeessaan maustuneina.

- En muista olenko laittanut aiemmin, mutta ainahan on uusiakin lukijoita.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #26

Pitää nyt vielä jaksaa kirjoittaa se punakaaliohje, kun se sopisi hyvin tähänkin saumaan.

Silakka on niin upea ja liiankin aliarvostettu kala, että ihmetellä täytyy sitäkin. Itse rakastan kaikkia silakkaruokia ja erityisesti näitä kylminä syötäviä herkkuja. On hyvän tuntuinen ohje Seijalta ja tulen senkin vielä laittamaan reseptikirjaani. Ennestään siellä näytti jo olevan "Arin piparkakku resepti" siististi printattuna männä vuosilta.

Haeberlinin suvun ravintola pienessä alsacelaisessa Illhausernin kylässä on saanut pitää kolme Michelin tähtensä jo 30 vuotta. Tähän punakaaliin kuuluu olennaisesti myöskin uunissa valmistetut ankat (Auberge de I`Illin ankka) jotka itse kyllä korvaan Stokkalta ostetuilta ranskalaisilla säilykekoivilla. Purkissa on neljä ihanan maukasta isoa koipea, jotka ovat aina olleet Hullujen päivien tarjoustuotteena. Kukaan ei voi olla niistä tykkäämättä ja mainostan niitä kassajonossakin ihan kaikille, jotka katselevat niitä purkkeja kärryssäni. Säilyvät hyvin pitkään, joten ovat hyvä vierasvarakin.

Yksi keskikokoinen punakaali, suolaa, sokeria, 2 rkl etikkaa, 2 sipulia, oliiviöljyä, 8 kuivattua viikunaa, 3 viipaletta tuoretta inkivääriä, 1/4 l punaviiniä, iso lasillinen portviiniä. Paloittele punakaali suikaleiksi, mausta ne suolalla, sokerilla ja etikalla. Anna marinoitua vuorokausi.
Paloittele sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää marinoitunut punakaali, kuivatut viikunat suikaleina sekä inkivääri. kaada viinit kattilaan ja kiehauta. Kaada punakaali uunivuokaan ja hauduta sitä 150 asteessa noin puolitoista tuntia. Marinointi ja pitkä haudutus tekevät siitä maukkaan lisäkkeen herkulliselle ankalle ja monelle muullekin mausteiselle lihalle.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #29

Kiitos Kaija! Ehdin jo huolestua että siinä on ankanrasvaa kun nyt ei ole ankkapurkkia. Täytyy käydä haeskelemassa, mutta käynee hirveenkin lihan kanssa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #29

Kiitos Kaija olet ahkeroinut ohjeita, toivottavasti mahdollisimman moni toteuttaa nämä. Tuntuvat niin maukkailta suussa jo nyt. Tuo porokeitto on kokeiltava ehdottomasti. Ja kuun muotoiset tortut, koska siinä saa juoda 3,5 dl konjakkia tehdessä;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #29

Tein tuota Kaijan punakaalia, suosittelen. Nyt vain pitää hankkia ankkaa sen kanssa, mutta hyvää on. Pari tuntia uunissa hauduttelin, ei ollut siltikään yhtään liikaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #26

Onnellinen mies joka tuollaista ruokaa saa;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

Kiitos rakas Kaija tallennan nämä ohjeet itselleni kaaliini.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

- 500 g voita, karkeita vehnäjauhoja 9 dl, 3,5 dl konjakkia, 1 tl leivinjauhetta. Luumusosetta riittävästi. Sekoita kuivat aineet ja nypi pehmennetty voi nopeasti sekaan. Voitele munalla. Paista 225 astetta noin 10-15 min. Annoksesta tulee noin 65 kpl. Kuun muotoisia torttuja ja muista kastella reunat ennen paistoa. Kuun muoto on muuten se ainoa oikea joulutortun muoto:)

Juodaanko tuo konjakki, kun sitä ei sekoiteta mihinkään? Vai meneekö se reunojen kasteluun, eikä huulien kasteluun?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #35

Ehkä ohjeeseen kuuluu että valmistetaan iloisesti hiprakassa:)

Näihin ei kuulu yhtään konjakkia, glögin seuraksi

Juustonapit

150 g voita
2 dl juustoraastetta maun mukkaan
3 dl vehnäjauhoa
(1/4 tl suolaa)
½-1 tl valkosipulijauhetta, tai muuta maustetta

Sekoitat tasaiseksi taikinaksi, pyörittele peukalonpään kokoisiksi palloiksi.
Lado leivinpaperille ja litistä, paina halutessasi haarukan piikeillä ruudukko pintaan.
225° siinä vartti kunnes pinta on saanut väriä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #35

Eipä ei, leipojan konjakki on laskettu ihan erikseen ja mielellään vielä perinteisestä isosta lasista, jota voi rauhassa heilutella ja nuuhkia. Ei siis mitään kultareunaisia sormustimen kokoista lasia, koska leipominen on tosi raskasta ja kuumaa puuhaa:)

Huomasin myöskin omassa reseptissäni virheen, eli leivinjauhetta meneekin 1,5 tl.
Vielä selvennys:) - Kuivat aineet nypitään, pehmeä voi ja konjakki lisätään nopeasti sekaan turhaa vaivaamatta. Jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään ja sitten kääritään hihat reippaasti ylös. Konjakki antaa tortuille hienon maun, vaikka toki tilalle voi laittaa vettäkin.

En enää muista mistä tämän ohjeen olen itselleni onkinut, mutta muu taikina ei enää minulle kelpaa. On siitä konjakista tullut joskus sanomista meidän isännän taholta, kun otin kerran ensimmäisen pullon minkä käteeni sain ja lorauttelin sitä taikinaani. Pientä ojennuspuhuttelun siitä merkistä kyllä sain, kun oli kuulemma ihan liian hienoa paistaa sitä voitaikinakuoressa. Nyt olen jo tarkempi tyttö sen kanssa. Elämä opettaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #46

Niin parhaat konjamiinit on tosiaan parhaimmillaan ilman paistoa. Mutta toisaalta paras on aina parasta leivonnassakin, että turhaan sait moitteet. Ilo elämään vaikka sydän märkänis, sano ja kohti uusia seikkailuja. Punakaali on pilkottu ja marinoitumassa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Meillä tuo smetanasilli tehdään; matjessillifile, purkki smetanaa, valkosipulirouhetta, inkiväärirouhetta, rouhittua tuoretta chiliä. Kaikki purkkiin ja vuorokauden päästä syödään ja nautitaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Tuli aivan erilainen kuin piirustuksissa."

- Tuo palautti mieleeni tuoreehkon sanonnan "kun itse tekee niin saa just sellasen mikä sattuu tulemaan".

Lauloikos se Pepe, että "liiteriin mä kaipaan niin taas uudelleen... muistot suloiseen vie lapsuuteen - kai vielä muistat sen?" Lukemattomia kertoja olen katsellut maalaismaisemaa heinäntuoksuisesta ladosta, seinähirsien välistä - nostalgista!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- "kun itse tekee niin saa just sellasen mikä sattuu tulemaan".

Ostin eli huusin hirsipaketin huutokaupasta. Tontilla ei ollut sellaiselle paikkaa, mutta "pienillä" muutoksilla sain sen sopimaan. Jouduin tekemään yli puolet salvoksista uusiksi, mutta mielestäni lopputulos oli juuri se, mitä halusin. Sattui siis tulemaan se mitä halusin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Meillä tehdään jouluksi myöskin limessä kypsennettyä särkeä. Nostotuoreet särjet fileeraan nahattomiksi fileiksi. Kolmisen päivää pakkasessa ja sitten juuri sen aterian annos laakeaan kannelliseen lasiastiaan. Sulatetut särjet pohjalle, päälle limen kuorirouhetta, suolaa, sokeria, inkivääriraastetta, tuoretta tillisilppua, tuoretta korianteria, punasipulirenkaita, murskattua tuoretta valkosipulia, tuoretta vahvaa chiliä siivutettuna (siemenet pois), sitten limemehu ja 1/2 sitruunan mehu puristetaan päälle ja reilu loraus neitsytöljyä. Pari tuntia jääkaapissa ja on valmista nautittavaksi ja on nautittavaa.
Mausteet kukin säädelköön makunsa mukaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Syödään särkeä, se kasvattaa järkeä ja kansantaloutta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei ole kokeiltuna, nappasin Ilta-Sanomista:

Tässä on kalastajan ehdoton valinta joulupöytään: ”Herkkujen herkku”

Sitrusgraavattu hauki

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-200000...

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hauki on turhan aliarvostettu kala. Siitä on moneksi ja herkullista. Savustan haukea, graavaan, kuivaan, ....jne.
Suolattu, kuivattu hauki syrjäyttää "lipeäkalan" mennen tullen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Siinä on vaan se mutta että pitäisi saada tuoretta, eikä tule muulloin kuin kesällä maalla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllä pilkillä ja verkoilla voi talvellakin kalastaa haukea, samoin iskukoukuilla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #43

Niin varmaan, mutta taitaisi tulla vähän hintaa kun ei löytyne muita pilkkivarusteitakaan kuin lakki, kintaat ja jakkara;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #44

Tässä yksi paras torttuohje viime vuosituhannelta.

JOULUTORTUT vuodelta 1909

voitaikina:
3 dl. hyvää kermaa
1 tl. leivinpulveria
6 1/2 dl. vehnäjauhoja
voita, puolet taikinan painosta

Leivinpulveri ja vehnäjauhot sekoitetaan vatkattuun kermaan. Taikina punnitaan, ja puolet sen painosta otetaan voita, joka vaivataan taikinan joukkoon. Tämä voitaikina on sopivin omenamunkkeihin, torttuihin, y.m.s.

täyte:
425 gr. luumuja
7 dl vettä
150 gr. sokeria
tahi omenasosetta

Luumut huuhdotaan, pannaan veteen ja sokeriin likoomaan muutamaksi tunniksi, keitetään pehmeiksi, kivat otetaan pois ja lumut hienonnetaan. Voitaikina kaulitaan 1/2 sm. paksuksi levyksi, josta leikataan sen muotoisia kakkuja kuin halutaan: joko pyöreitä, joiden täytteeksi pannaan vähän sosetta, jonka jälkeen kakku käännetään kaksinkerroin, ja reunat painetaan kiinni, tahi neliskulmaisia, joiden kulmat leikataan kahtia, keskelle pannaan sosetta ja joka toinen suippu vedetään yhteen leivoksen keskelle, tahi neliskulmaisia, joiden kaikki kulmat yhdistetään leivoksen keskelle. Tortut paistetaan kuumassa uunissa. Ennen paistamista voi tortut sivellä vatkatulla munalla ja sokeroida.

Löydetty täältä: http://isoaidinreseptilla.blogspot.com/2011/12/jou...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #45

Vaikuttaa hyvältä ohjeelta ja itse tehtynä luumusosekin on kyllä ihan parasta. Kaloreita näistä hyvistä ohjeista kyllä tulee vähän liikaakin, ja maukkaina - maistuvina niitä tulee aina syötyä turhankin monta peräkkäin kylmän maidon kera:)

Parasta olisi tyytyä kaupan torttuihin, niin yksikin riittäisi hyvin kattamaan koko joulun torttutarpeen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #47

Kaupan torttuja ei syö erkkikään;)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Katselin vielä vihostani yhden kalorivapaan terveyssapuskan:) Tämä on näitä sotavuosien reseptejä, joita on hyvä välillä muistella näinä hyvinä aikoina. En ole vielä edes kokeillut, mutta voissa paistaen olisivat varmasti ihan hyviä. Pitäisi vain kesällä viljellä paljon nokkosia talvenkin varalle.

Nokkospyörykät: 2 mittaa jauhettua keitettyä perunaa, kaksi mittaa jauhettua nokkosta, 1 mitta korppujauhoa, joihin on sekoitettu hienonnettua sipulia. Sekoitetaan notkeaksi taikinaksi, joka leivotaan pyöryköiksi ja paistetaan lihapullien tapaan. Rasvan puutteessa keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsäksi.

Tähän jatkoksi sopii Arin kunniaksi vielä ohje Oulun kauppaporvareiden herkullinen persiljamunkkiohje 1800-luvun alkupuolelta. ("Kulttuurihistoriallinen keittokirja")

"Napakkaa persiljaa, jotka kuivataan huolellisesti. Kasta pieniä persiljakimppuja pannukakkutaikinaan. Paista kimput upottamalla ne yksitellen reikäkauhassa kuumaan öljyyn. Tarjoa persiljamunkit paistin lisäkkeenä.

Sopisi varmaankin hyvin kinkunkin lisäkkeeksi, mutta nälkäisille vieraille ne eivät taitaisi oikein riittää. Kokeilemisen arvoinen resepti kuitenkin, ja varmaankin myös koristeellisen näköinen lisäke?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nokkosvihta ja persilja munkki, nyt alkaa olla maku kohdallaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja sitten kun jouluruuat on syöty väsätään taas kinkusta kaikenlaista, hernekeittoakin.

Purjo- ja kinkkukääryleet

2 purjoa
kinkkuviipaleita
sinappia

Sienikastike (vaihtoehtoisesti juustokastike):
iso kourallinen liotettuja ryöpättyjä korvasieniä - tai muita sieniä
voita
2 dl kuohukermaa
mustapippuria ja suolaa

juustoraastetta

Huuhdo purjot, leikkaa runsaan 10 cm pätkiksi. Keitä lähes kypsäksi suolalla maustetussa vedessä, valuta.
Valuta sienet ja kiehauta voissa, lisää kerma ja kiehauta kunnes menee vähän kokoon. Mausta.

Sivele kinkkuviipaleet yhdeltä puolelta sinapilla, kääri purjojen ympärille ja lado uunivuokaan.
Kaada päälle (keskelle) sienikastike, ripota pinnalle juustoraastetta ja kuumenna 200°.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Laitoin "suolasienet" ilman suolaa pakastimeen, eli en tarvitse liottaa, mutta tarvitsen sulattaa;)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tämä on mukava ketju; näyttää tuolla Arilla olevan taito sytyttää keskustelu ilman, että solvattaisiin poliitikkoja, pääministeriä, kiroiltaisiin mamuja, politiikkaa ei edes mausteeksi. Arkisia, mielenkiintoisia asioita, tiedon saamista, jakamista = tavallista elämää.
Tämmöisiä keskusteluja; ilman riitelyä, asioihin monipuolisesti suhtautumista...jne. Tämmöisiin ajatuksiin on mukava kommentoida.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Kalle, minusta se on juuri keskustelun se rakentava puoli elämää.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ei tässä Ari mitään kiittelemisen sijaa; toteanpahan vain. Aikanaan tuolla AL:n sivuilla sekä seuraajan sivuilla kirjoittelin, aktiivisestikkin. Siellä toistaiseksi pidän taukoa.
Minä pidän mielipiteiden vaihdosta; historiaa, arkielämää, käytännön asioita, mielipiteiden vaihdostakin; luonto, maalaielämä, yhteiskunta, politiikasta en välitä.