Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kissanpojat kasvavat

  • Terve terve minä olen Typy.
    Terve terve minä olen Typy.
  • Terv terve, minä olen Hupu!
    Terv terve, minä olen Hupu!
  • Minä taas olen uninen Lupu.
    Minä taas olen uninen Lupu.
  • Minä olen Milla, eikös minulla olekin söpöt pennut?
    Minä olen Milla, eikös minulla olekin söpöt pennut?

Millan pennut ovat nyt kolmisen viikkoa. Eivät juuri paljoa vielä liiku pesästään, Typy on muutamia kertoja käynyt jalottelemassa pesän ulkoreunan läheisyydessä. Sitten nopeasti takaisin pesään.

Pimeääkin on vielä kun aurinko on sumun sisässä, ei tee mieli kuin nukkua sanoo Lupu.

Milla-emo on keventynyt, se on kuin styroksista tehty, kun ottaa Millan syliin. Niin ovat karvapörriäiset imeneet emonsa kuiviin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Voooih söpöjä ❤❤❤ t. ämmi ja oskari

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Söpöläisiä ovat, eli aivan ihaania;)

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Ovat tosi suloisia. Pidän noista punasävyisistä paljon. On tuo Typykin söötti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Punaiset kissat ovat olleet aina minunkin heikkous, Typyllä on ihanan valoisat kasvot.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

Eriävä mielipide, Typy on söötein. On ne punasävyisetkin, mutta ei se ole kissan oikea väri :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #11

Väri on lopulta sivuseikka, kissa voi olla kiva väristä huolimatta. Onhan Typyllä kylläkin mahtava ilmeikkyys kasvoillaan. Kyllä kissan kasvoista jotain näkee, ainakin se on kaunis katsella.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos, Ari! Vihdoinkin saamme nähdä kuvissa nuo ihanat kissanpojat! Tuo ensimmäinen potrettikuva Typystä emon kainalossa on tosi hieno! Hupu on mietteliäs ja Lupu nukkuu ja näkee varmasti kauniita unia maailmasta, jonne on pulpahtanut muitten kanssa Talonväen ja myös meidänkin iloksi! :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Niin, aiemmista kokemuksista tiedän että ei kannata kuvata kun vasta sitten kun silmät ovat kunnolla auenneet. Silloin vasta näkee ilmeet ja kuvassa ei ole pelkkiä "makkaroita"!

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Tuo emo on kuin meidän Lasse kissa. Ihan samannäköinen väritykseltään ja ilmekin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mukava kuulla. Milla on erittäin kilttia ja seurallinen kissa. Tuli meille Taivalkoskelta, kun koira oli syönyt Millan emän. Milla taisi olla jotain kuusiviikkoinen silloin.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Taisi olla iso koira, joka kokonaisen kissan söi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Kun kävin pentua noutamassa oli pihalla muutama iso häkki joissa oli sen näköisiä koiria, että ei tehnyt mieli käydä edes katsomassa lähemmin. Ilmeisesti karhuja jahtaavat.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onhan nuo söpöjä, jos tämmöinen ilmaisu sallittaneen. Aina vaan enemmän alan tykästyä kissoihin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kallen sydän läikähtää!

Kissa on ihmeellinen. Se osaa ottaa ihmisen omakseen, mutta on varautunut myös ihmisen arvaamattomuuteen.

Onneksi minulla on nyt kastroitu poikakissa, lähes 10 v. Pysyy hyvin asuinalueella eikä lisäänny.

Pentujakin olen aikanani hoivannut ja tiedän, että jokaisen luovuttaminen on aina surun paikka.

Erityistä ikävää koin yhdestä pennusta, Voitto nimeltään. Nimensä sai niskassa olevasta voiton merkistä. Vieläkin kaipaan pientä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jokaisella on joku kissa jota on jäänyt kaipaamaan, koska kissojen ikä on ihmisen ikään verrattuna niin kovin lyhyt.

Minä kaipaan Ruskoa, kissa joka teki pennut minun jalkojen väliin kun olin 10. Rusko teki vielä monet pennut sen jälkeen. Tuosta ensimmäisestä pentueesta jäi meille kasvamaan pennut Roope ja Maj.

Ruskon yksistä pennuista mieleen on jäänyt myös Sheikki, joka oli kova seikkailemaan. Putosi lämmitysöljyämpäriin sekä seuraavalla viikolla puuceen alle, en käsitä miten se ennätti joka paikkaan putoilemaan.

Kai se tykkäsi mutsin puuterin tuoksusta jota siihen hangattiin jokaisen pesun jälkeen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #15

Koirien suosiota olen ihmetellyt, kun niiden elinikä on yleensä ja rodusta riippuen vain noin puolet kissojen vastaavasta. Lisäksi jalostuksen eli sisäsiittoisuuden myötä niillä on paljon enemmän perinnöllisiä sairauksia.

Kissat ovat eläneet ja paneskelleet enemmän vapaina ja säilyneet perimältään terveempänä. Rotukissaa en huolisi enää, kun puoliksi norjalaisesta metsäkissasta ei oikein ollut eläjäksi. Jatkuvasti ruuansulatuksen kanssa ongelmia ja noin viiden vuoden ikäisenä menehtyi maksatulehdukseen.

Minä en ole niin tarkkaan kissojeni ikiä seurannut, mutta pari on ehtinyt noin 17-vuotiaaksi. Nykyinen joka on kovin tuon Millan näköinen, oli kuulemma viisivuotias hakiessani sen runsas neljä vuotta sitten. Kai se vielä toisen 9 vuotta pitää minulle seuraa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Yritäpä kouluttaa se kissa noutamaan sorsia vedestä, tai vaikka ajamaan jänistä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #17

Ei ne ole kissan hommia jo koonkin takia. Kissa on mainio hiiripoliisi, kaveri ja opettaja. Jos opit kissoja paimentamaan, osaat paljon muitakin.

Kissoja en ole yrittänyt opettaa, mutta yksi pyyti ja söi pari rusakon nyrkin kokoista pentua ja hääti täysikasvuisen pihalle tulleen. Saman kissan takia kultaisen noutajan kanssa vierailulle tulevan piti soittaa, että voisinko ensin etuoven vahtikissan hoitaa tieltä. Se oli ottanut oman, mielestään hyödyllisen roolin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Olisi varmaan pitänyt laittaa kissan kuvalla varustettu kylttikin: Täällä vartioin minä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

Kissa nimeltä Tetti, ajoi terrieritkin pihasta. Tetti eli 17 vuoden ikään, eikä tehnyt koskaan pentuja, vaikka oli narttu. Oli kai sellainen sukupuoleton, jo kuusikymmentäluvulla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #20

Mielenkiintoinen huomio narttukissasta, joka ei tehnyt pentuja. Lehmistä puhuttiin ennen, että ovat mahoja, jos eivät vasikoineet. Liekö kukaan tehnyt tutkimusta eläinten lisääntymisongelmista? Olettaisin, että niillä on samoja fysiologisia haittoja kuin ihmisilläkin. Hormoneista tuskin on vajetta!

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kauniita ovat Millan pennut. Ja jokainen heti oma persoonansa, kuten kissat yleensäkin.
Meille kissat ovat yleensä tulleet vähän vanhempina, kun jostain syystä edelliset omistajat ovat joutuneet luopumaan. Tällä hetkellä palveltavina ovat kaksi norjalaista metsäkissaa, Takku ja Velmu, kotoisin Raahesta vaikka tulivatkin meille Keravan kolleina. Pojilla on ikää nyt sellaiset 13 vuotta.
Pojat opettelivat talon tavoille Bobin, pyhä Birma mummon kanssa. Bobilla oli ihanan siniset silmät, jotka loistivat nokisesta naamasta. Bobi eli melkein 17-vuotiaaksi.
Kaikkein pitkäikäisin oli Minttu, tyttären mummolasta makkaralla lautakasan alta kesyttämä. Armoitettu hiirenpyytäjä siirtyi autuaammille hiirestysmaille 21-vuotiaana.
Ihania ovat kaikki olleet, kukin omanlaisensa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pienenä oli musta kissa, annoin sille nimeksi Mambo. Se kiipesi vaatteita pitkin olkapäälle ja pelästytti sillä mummonikin, ja kun isä ajoi autoa istui olkapäällään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Meillä Maire hoitaa tuota olkapäällä istumista.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yksilöitä ovat ja itsenäisiä vintiöitä joskus.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä vaan yksilöitä ovat. "Meidän Mirri" on nyt omaksunut uuden käyttäytymismallin; aamulla päivittäin kyllä aamiaiselle. Joka toinen päivä painelee aamiaisen jälkeen ... jonnekkin ja joka toinen päivä oleilee aamupimeästä iltapimeään pihapiirissämme ja vaatii herkkupaloja tuon tuostakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #26
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tulipa tässä ns. tasa-arvoisen maailman tuoksinassa mieleeni, että, miksi me puhumme useimmiten kissanpojista!

Toki, puhutaan myös -pennuista, mutta kissanpojat ovat myös Arin otsikossa edustettuna.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minkä penskana oppii sen vanhana taitaa, eli muutos on hidasta. Minulle miehenä ei ole tietysti vaikeaa puhua pojista, kun olen poikien seassa myös kasvanut. Tyttöjä sorsitaan kyllä sen myönnän.

Mutta yksi ainakin missä ei puhuta pojista on hallantyttäret.

Mutta miltä sekään kuulostaisi, että lentoperämiestä kutsuisimme lentoperänaiseksi?

Eduskunnassa jo aika luontevasti puhutaan rouva puhemiehestä.
Itse oli aikoinani mattomies, mutta sitten nimike muuttui lattianpäällysteasentajaksi. No mutta onhan sinipiika ja taskumatti, mattomikko, koomikko, palmikko ja nurmikko;)

Sanat eivät ole itsestään synytyneet eivätkä ne itsestään muutu.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kieleemme sisäistyneet -mies loppuiset ammatit lienevät jäänne ajalta, jolloin miehet toivat elannon perheelle.

Vaikea niitä on toiseksi muuntaa lyhyessä ajassa. Tottumus on toinen luonto - sanotaan. Harvahan noita kyseenalaistaa. Arvoisa rouva puhemies -kuulostaa typerältä, mutta sitäkin on jo alettu viljellä!

Mietin tuota poikasanaa - mieleen tulee pyykkipoika, joka ei ole kovinkaan imarteleva, mutta eipä sillekään ole vaihtoehtoa mietitty, vai onko!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #31

Muistaakseni kirjoitin siitä blogin joskus, eli pyykkinipsu vai oliko vielä joku parempikin en muista.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #32

Ari, jos olet kirjoitellut, en varmaankaan ole tekstiäsi nähnyt.

Aina ei voi.

Pyykkinipsu on hauska, mutta paljon köykäisempi pyykkipoikaa!

Pojassa on tehoa, jota pyykinripustamisessa tarvitaan:))

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Ovat hauskoja katit kyllä, ihan pieninä ja sitten kun ne muuttuvat sohvatyynyiksi parin vuoden jälkeen. Siihen väliin osuu se nuorisovaihe, jollioin tavaroita hyllyiltä pudotellaan, keppostellaan ja aiheutetaan jatkuvastai kaikkea pikkukivaa, joka tietysti kuuluu asiaan,

Meillä on tällä hetkellä kolme karvapötköä. Hauska ilmiö muuten, laumaa näistä kolmesta ei tule, mutta sietävät olosuhteiden pakosta ja kohteliaisuudesta toisiaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Noin se kissojen elinkaari menee;)