Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Karjalanpiirakat jouluksi

  • Karjalanpiirakat helposti ja mukavasti
    Karjalanpiirakat helposti ja mukavasti
  • Valmiit piiraat ja munavoin munat kiehumassa
    Valmiit piiraat ja munavoin munat kiehumassa

Hei ja hyvää joulun odotusta.

 

Karjalanpiirakat jouluksi on helppo toteuttaa kun etsii Marttojen ohjeen netistä.

Martat kertovat kaiken oleellisen, mutta lisäisin vielä, että ruisjauhot saavat olla sitä karkeampaa sorttia ja ruokaöljyä lisäisin taikinaan tupla-annoksen.

Marttojen ohjeen mukaan piiraita tulee noin 25 kpl käsialasta riippuen. Helppo tapa varmistaa lukumäärä on käyttää viivotinta apuna. Kun taikina on tehty ja se on hetken levännyt jääkaapissa, niin tee siitä leivinpöydällä pötkö joka viivottimella mitaten on 25 cm. Sitten vain leikkaat pötköstä sentin siivuja ja sinulla on piirakan aihiot valmiina.

Jauhottele ne leikkauspinnoilta ja sitten voit alkaa kaulia niitä ohemmiksi, käytä reilusti jauhoa apunasi.

Minä tein kaksi annosta marttojen ohjeen tuplauksella, pitää muistaa myös tuplata riisipuuron määrä. Litran puurosta tulee siis 25 piirasta ja sataan piiraaseen tarvitset 4 litran puuropadallisen.

En käytä mitään pastakonetta ja ihmettelen suuresti miksi sitä käytetään, minusta pohjan kauliminen on helppoa ja vaivatonta ja väitän että kaulitsen nopeammin, kuin joku tekee pastakonellaan. Voin vaikka lähteä kisaamaan asiasta.

Munavoi kuuluu perinteisesti karjalanpiiaiden päälle. Munavoin nyrkkisääntö voisi olla 100 grammaa voita ja kolme kananmunaa, hippusen suolaa ja loraus öljyä, mausteeksi kokeilin nyt ensi kertaa pakastettua basilikaa ja se toimi mahtavan hyvin.

No ei muuta kuin uunia lämmitämään ja uutta taikinaa tekemään, kun tuli jo nuo herkut syötyä ja olisihan se kiva jouluksikin saada jotain pöytään.

 

Haastan lukijat leipomaan ja kirjoittelemaan tänne omia vinkkejä piirakoiden tai muiden herkkujen tekoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Unohtui vielä tuosta rypytysohje. Siinä on sellainen juttu, että piirasta ei nipistellä. Kun olet levittänyt täytteen noin senttin paksuudelta pohjan pintaan tasaisesti nosta "helmat" keskustaa kohti piirakan vastakkaisilta puolilta. Rako joka haluat siihen keskelle jättää on sinusta kiinni, itse laitan reunat lähes kiinni toisiinsa.

Sitten sinulla on jo sormet kohdallaan eli peruutat etusormillasi itseesi päin rypyt liikuttelemalla sormiasi niin että samalla painat ja työnnät taikinapohjaa laskoksille. Paina pään terävä kärki matalaksi, niin ei pala uunissa. Sitten nostat sormet takaisin sinne mistä lähdit ei puoleen väliin. Rypytät nyt toisen puolikkaan laskostamalla etuperin eli piirakka on valmis pellille vietäväksi.

Tuossa marttojen ohjeessa on vielä sellainen juttu, että pyydetään laittamaan piiraat leivinpaperin päälle, mutta en suosittele. Useimmat paperit palavat siinä lämmössä jossa piiraat paistellaan. Suoraan pellille vaan ei ne tartu, jos eivät vuoda;)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Meillä noita karjalanpiiraita syntyy vuodessa vaimon kertoman mukaan n 20 000 kpl(kirjanpito). Kaikki tehdään käsin, ei millään pastakoneella. Meillä piiraissa ei käytetä öljyä vaan voita ja taikinassa ruisjauhon osuus n 75%, silti sitko tulee hyväksi kun taikina käsin vaivataan. Piiraiden täytteenä peruna, ohra, porkkana, lanttu ja riisilläkin tehdään.
Paistamisen jälkeen ne voidellaan "vesvoilla" ja pannaan liinan alle lepäämään.
Piiraita meillä' leipovat molemmat; alun perin isoäitini oppien mukaan, mummilassa leivoimme lauantaisin, minä olin alkuaikaan alle kymmenvuotias kun opin alkeet sain.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos kommentista. Noihan se enne tapahtui minun mummolassa. Sitten tuli äidin vuoro tehdä ja piiraat jäi tekemättä. Mummoni paistoi joka lauantai toistasataa perunapiirakkaa ja saman verran riisipiirakoita. Olin kai ainoa lapsenlapsista joka oli silloin kiinnostunut paistosta ja tekniikasta. Voisulaa mummokin käytti öljyn sijasta, ruokaöljypulloa ei silloin yhdessäkään kyökissä ollut. 20 000 kuullostaa melkoisen isolta luvulta, sehän tarkoittaa 55 piirasta joka ikinen päivä vuodessa. Mummoni saldo jää tuosta puoleen eli noin 10 000 piirasta vuodessa. Tuo marttojen ohje on myös 75% ruista ja loppu vehnää, mutta minun käsittääkseni taikinaa ei suuremmin vaivata, sitko riittää silti hyvin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä sitä Ari vaivataan niin kauan kuin se tarttuu käsiin, sitten kun ei tartu, valmista on.
Mummoni sanoi, että vaivatessa taikinaan tarttuu tekijän henki; tiedä sitten, käsin vain tehdään.
Meiltä haetaan piiraita pitkänkin matkan takaa, vaimoni on niistä kohtuullisen kuuluisa tällä seudulla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Vaivataan vaivataan mutta se on vain hetki, en ole koskaan siitä vaivaantunut;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Silloin jos menee vieraille pitkin ylenkyliä on 20 000 aivan oiva luku. Mummoni teki vain omalle perheelle ja tietysti lapset veivät niitä myös kotiinsa kun kävivät mummolassa.

Tekijän henki on kyllä varmasti omatekemissä piirakoissa, on siinä sen verran käsityötä.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

"Sitten vain leikkaat pötköstä sentin siivuja ja sinulla on piirakan aihiot valmiina."

Kai sinä Ari tiedät, että tuo "aihio" on nimeltään kakkara?

Kaulitko pulikalla vai tavallisella kaulimella?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ei piirasta kaulita pulikalla ei kaulimella vaan paltsikalla; n 1,5 cm paksu päihinsä ohentuva.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Paltsikka niemeä en ole kuullutkaan, mutta pulikka jolla minä ajelen on juuri kuvatun kaltainen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tiedän kakkaran, mutta halusin käyttää muuta kuin perinteistä sanaa kun kerran viivottimella on mitattu, ja Juha Sipilä on kakkaramieheksi leimattu;)

Ai, niin pulikalla ajelen kakkarat ohuen ohuiksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kalle toi esiin aivan uuden työvälineen "paltsikka", en ole koskaan kuullutkaan, eikä google sitä tiennyt, mutta pulikkahaulla tuli tämä, joka on suunnilleen se jota minä sanon pulikaksi.

https://www.google.com/imgres?imgurl=http%3A%2F%2F...

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin sitä oikeata paltsikkaa saa kyllä hakea. Meillä on kaksi kappaletta, molemmat ties kuinka vanhoja.
Se muuten sen paltsikan käsittelykin on eräänlaista taidetta. Piiraan pohja kun pitää saada ohueksi ja reunat vielä ohuemmaksi.
Mummoni minulle aikanaan opetti tämän paltsikan käsittelytaidon. Kun olin saanut mielestäni hyvän piiraspohjan; mummi otti ja nakkasi minulle takaisin, sanoen; ei kelpaa, tie uusi. Siitä sitä oppi; kädestä pitäen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Tekemällä oppii se on totta. Minulle tuo pulikka sopii hyvin, kun on suuremmat koprat kuin naisilla. Jos on kovin ohut ei voi kallistella reunoja ohueksi;)

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Omana vinkkinään, joulupukki suosittelee kaikille lukijoille ja sydämensä pohjasta Arin mummon piirakanteko-ohjeet!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos suosittelusta, mummo tosiaan oli ylpeä taidostaan ja kylällä arvostettu piiroistaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nopea facebook-kysely tuotti "pultsikalle" vahvistuksen , eli ohuempi kuin pulikka ja käytetään ilmeisesti Kainuussa.

Murresanoja on joskus aika pienellä alueella, kuka tietää mikä on "pottutööti"?

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Onnistunut rypytys. Et ollu eka kertaa rypyttämässä.
Leivoin leipää en usko itseeni piirakan tekijänä. Keitin porkkanoita
ja keitinvesi leivän nesteeksi. Ei mitään hukkaan! Hyvää joulun odotusta myös. Pukki lupas tulla aattona klo 18. Täytyypä olla kiltti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Elle vinkistä käyttää porkkanavesi leivän tekoon. Ajatuksissa on ollut että teen lähipäivinä leipää, ja teen myös porkkanalaatikkoa, kun saan kaupasta tänään porkkanat ja lantut kotiin. Olethan sinä kiltti luonnostaan, eli ei sinun tarvitse pingottaa;)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Anoppini sanoi; ei se ole miniä eikä mikkään jos kahta peiliä ei säry rypytettäessä. Siis piiraan rypytyksessä. Se malli.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minä muistan, kun mummoni opetti omia miniöitään rypyttämään. Opetusvälinenä oli yleensä pikkulusikat käänneetynä niin, että varret toimivat "sormina". Ei siitä yleensä mitään tullut ja kun mummo itse näytti miten se tapahtuu oli toimitus loppu, ennen kun kukaan oli mitään ennättänyt näkemäänkään.

Hieman samaan tapaan kuin nykynuoriso näytää miten puhelin tai tietokone toimii, ei siinä vanhuksen silmä erota mitä tuli tehtyä.

Ja hankalahan se on katsella alas peiliin ja yhdellä kädellä rypytellä piirasta;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hianolta kuulostaa ja suosittelen kaikkea, vaikka mistään en erityisemmin ymmärräkään :)