Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Blue Congo -perunapiirakat

  • Aluksi muusin tekoon, eli perunat kiehumaan.
    Aluksi muusin tekoon, eli perunat kiehumaan.
  • Pulikka esiin ja pohjan kaulintaan, nehän syntyvät kakkaroista.
    Pulikka esiin ja pohjan kaulintaan, nehän syntyvät kakkaroista.
  • Alku on jo, eli sinistä muusia ohuelti pohjan päälle ja rypytys.
    Alku on jo, eli sinistä muusia ohuelti pohjan päälle ja rypytys.
  • Pieneen uuniin mahtuu vain kuusi kerralla paistumaan arinalle. Arinalla tulee parempia kuin pellillä.
    Pieneen uuniin mahtuu vain kuusi kerralla paistumaan arinalle. Arinalla tulee parempia kuin pellillä.
  • Valmiita syötäväksi, eli parhaimmillaan kuumina ja ruokajuomaksi raikas piimä.
    Valmiita syötäväksi, eli parhaimmillaan kuumina ja ruokajuomaksi raikas piimä.

Eilen innostuin serkkuni Ullan esimerkistä leipomaan karjalanpiirakoita, eli sellaisia veneen mallisia riisipuurotäytteellä. Kun ne oli syöty alkoi tehdä mieli perunapiirakkaa jota itse arvostan paljon enemmän kui n tuota riisipuuroversiota.

Perunapiirakkaan pitää olla jauhoinen perunalajike, muuten se ei kyllä maistu hyvältä. Blue Congo on jauhoinen lajike, joka kaiken lisäksi maistuu perunalta, vaikka onkin sininen kuin mustikka. Väroiaine onkin samaa kuin mustikassa, eli flavonoidit tulevat siinä mukana.

Olin jemmannut noita valmiiksi kellariin ja nyt sitten vain perunat kiehumaan ja muusin tekoon. Laitoin myös yhden sipulin mukaan keitokseen. Muutama tippa sitruunamehua keitinveteen niin väri säilyy paremmin.

Pohjataikinan tein perinteisen ohjeen mukaan, eli 2 dl vettä  1 tl suolaa ja loraus öljyä ja siihen sitten sekoitetaan 4 dl ruisjauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja. Taikinaa ei vaivata, vaan laitan sen muutamaksi tunniksi jääkaappiin ja teen sillä aikaa muusin ja myös jäähdytän sen.

Uuni on myös hyvä lämmittää niin, että kun muusi on jäähtynyt saa uunista hiilet kolata alas ja jättää uuni niin sanotusti siintymään paistoa varten.

Pohjien kaulinta on minusta aika nopeaa touhua, enkä ymmärrä miksi pastakone on nykyisin yleistynyt niin kovin. Minusta jo ajatus taikinan vemputtamisesta edestakaisin pastakoneessa on naurettava. 2 desin taikinasta tuli 24 pohjaa ja muusi meni tasan, eli mitähän sekin sitten tarkoittaa, en ole perillä sellaisesta taiasta.

En ole tehnyt perunapiirakoita montaa kertaa elämässä, joten laitoin hiukan liian paksulti muusia, muuten paistos oli onnistunut. Perunapiirakka onnistuu tai kaatuu muusiin, sen pitää olla maukasta ja perunan jauhoista, muuten tekee vain sellaisia piirakoita joita ei syö Erkkikään.

Perunoita en paremmin punninnut vaan arvioin että reipas kilo siinä oli. Muusasin ne survimella ja loppuvaiheessa reilu nokare voita sekaan ja 3 dl kuumaa maitoa. Tuli minusta kerralla sopivaa ja kun maistoin suolan niin hyvä tuli. Jätin muusin jäähtymään kannen alle.

Kun perunamuusi oli jäähtynyt sekoitin siihen pari kananmunan keltuaista ja yhden valkuaisen. Toisen valkuaisen säästin piiarakoiden voiteluun, eli voitelin lopuksi muusin valkuaisella ennen uuniin laittoa.

Uuni oli sopivan lämmin ei liian kuuma, mutta tarpeeksi. Perunapiirakka vaatii kovan kuumuuden ja paistetaan aina ensimmäiseksi uunissa jos on riisipiiraitakin menossa samana päivänä ne paistetaan perunapiiraiden.. Sen jälkeen voi paistaa pullaa, hiivaleipää tai kuivakakkuja, kun uuni on niille sopivaksi siinnyt.

Jos joku innostuu nyt kokeilemaan, niin perunalajikkeita vain katselemaan jauhoisemmasta päästä, eli Blue Congo, Pito, Rosamunda tai joku muu vastaava. Satsaa muusiin ja tee siitä maukas ja sileä, levitä ohuelti ja paista kuumassa.

Eipä tässä muuta innokasta puuhastelua joulua odotellessa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No niin, katselin opetusvideon kun kauliminen sujui viime kerralla työläästi, en ollut tajunnut käyttää tarpeeksi jauhoja vaikka Karjalasta saamassani ohjeessa lukeekin että Käytä kauliessa paljon jauhoja! Rosamundaa on kaapissa, kokeilen viikonloppuna täytteelläsi perunapiirakoita kun en ole ikinä syönyt itse tehtyjä. Taikina on vähän erilainen ja enemmän suolaakin, siellä päin kai käytetään.

https://www.youtube.com/watch?v=qcfSsxLAS8c

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pastakone oli tuossakin käytössä, vaikka pulikalla ajelivat. Aika hätäsen näköistä ajelua. Pitäisikö minun tehdä tuostakin oma video???

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Tee vaan, minä en päästä ketään edes katselemaan ennen kuin olen kokeillut sujuuko kauliminen paremmin;) Tuli muuten jännän värisiä perunapiirakoita, kauppahallissa voisi olla Blue Congoa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #3

Voisi olla ravintoloissa tuo väri hiukan extraa. Joskus tuosta Blue Congosta oli joku kokki yrittänyt erikoisannosta, mutta se ei ollut oikein onnistunut. Se ei ole muusina niin hirveen houkuttelevan näköistä. Voisikohan siihen saadaa lisäväriä punajuuresta. Pitääpä kokeilla joku jouluruoka esim rosolli Blue Congosta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #4

Mittees jos tekisit perunalaatikon ja koristelit puolukoilla ynnä parilla varvulla? Tai karpalon, jos pakkasessa ei satu olemaan puolukoita.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #5

Pakkasessa on puolukoita ja lumen alla lisää;))

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Avaajan kanssa paljolti samaa mieltä. Teknisenä välineenä pastakone on, vähintäänkin epäonnistunut. Paltsikalla ajellessa tulee ainut oikea piirakan kuori, keskeltä aavistuksen paksumpi ja reunoilta ohut (paltsikka on keskeltä n 2,5cm paksu päihin suippeneva; pulikaksikin tituleerattu) Näin paistaessa ja kuten mummi sanoi; "korvien" (so rypytyksen ylin osa) käret tulloo tummua. Taikinan teko tulee aina tehdä käsin, silloin kuoreen tulee tekijän "sielu", lausuili mummini. Kun taikina alkaa irtoilla käsistä, alkaa se olla valmista, sitten taikina liinan alle tekeytymään tunniksi.
Juomalasilla tehdään aihiot jotka sitten paltsikalla valmistellaan. Rypytys on kahden käden hommaa ja aina tekijänsä näköinen. Anoppini kerran lausahti kun piirakan mallista puhuttiin; ei ou tekijä jos mikkää, ellei ainakii yks peili säry; se siitä mallista.
Paistamisen jälkeen piirakat voidellaan "vesvoilla" (mummini ehdoton mielipide) ja laitetaan liinan alle tekeytymään.
Piirakan sisällöstä yli kaiken pidän ohrapiirakasta, porkkanapiirakasta, perunapiirakasta, sitten ...menettelee se riisipiirakka, jos kotona tehty ja oikein.
Jos piirakat pakastetaan; ehdottomasti "elvytys" on tehtävä 100 asteisessa uunissa, suuluukku rakosellaan (perinteinen paistinuuni, siis sähköinen, puulämmitteisessä ei niinkään tarkkaa, siinä kun kosteus haihtuu itsestään), "elvyttäessä" piirakat vaativat jatkuvaa valvontaa, etteivät kuivu liikaa.
Karjalanpiirakan tekemistapoja lienee yhtä monta kuin tekijöitäkin, kommentissani lähinnä tuota Laatokan rannalta sisämaistunut piirakkaohje.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Paltsikalla ne ajelee käden käänteessä. Turhaa ämmien vikinää, että ei pulikalla pohjia saa tehtyä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

En minä vikissyt, totesin vain että täytyy käyttää enemmän jauhoa kun kaulii niin ohueksi:))

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #11

Totta puhuinkin ämmistä, enkä Seijoista. Hilkkakin on Ämmi, eikä ämmä, ämmin monikkomuoto olisi ämmeistä;)

Jauhoja tosiaan pitää käyttää reilusti. Itse kaulin sellaisen jauhokeon päällä. Niin teen pitsapohjatkin. Opin sen tavan kun seurasin erästä pitsamestaria. Laittoi nyrkillisen tai kaksikin jauhoja ensin taikinan alle ja sitten alkoi taputtelemaan sitä litteäksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

En voinut vastustaa kiusausta;)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuosta perunalaatikosta; täällä Hämeessä tekevät tuota imellettyä, ei minulle niinkään hyvin maistu mutta lanttu-, porkkana-, naurislaatikot sekä -lohkot kyllä maistuvat. Karpalo-/puolukkahillo lienee parhaimmillaan ruokailun yhteydessä, ei kuumennettuna.
Voisi olla eri juttu jos saisi tuota koillismaan "mustaa pottua" mutta kun sitä ei saa oikeastaan kuin Kainuusta ja siellä en nykyisellään enää juurikaan käy.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Musta pottu olisi hyvä piiraan teossakin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lopetin imelletyn perunalaatikon teon kun jälkikasvulle ei käy kaupaksi, sen sijaan teen joskus reippaasti muusia ja lopusta seuraavalle aterialle kanelilla maustetun laatikon.

PS. Mikä on koillismaan musta pottu?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

En osaa sanoa, mutta mummolassa, josa olen syönyt elämäni parhaat karjalanpiirakat, kasvatettiin mustaa pottua ja siitä tehtiin myös pottupiiraat.

Sitä kun saisi siemeneksi keväälle jostain!!!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #15

Kokeile ilmoitusta johonkin paikalliseen lehteen. Maalla sai pienenä jotain hyvää vanhakantaista punaista perunaa, mutta sitä ei taida olla enää missään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #16

Juu Suomessa on muutama "perunapankki", eli harrastelijoita joilla on kymmeniä perunalajikkeita viljelyssä- Tarkoittanet Lemin punaista?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_vanh...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #17

Ei aavistustakaan mikä se voisi olla, mutta ei kai niitä vanhoja punaisia perunalajikkeita liiemmin ole.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #16

LEMIN PUNAINEN on todellinen herkuttelupotaatti, vaikka joulupöytään kinkun kaveriksi tai muuten vain piristämään päivää. Tuntomerkit: pyöreä, syväsilmainen, punainen, kertoo netti;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Kertooko netti mistä saisi edes vähän siemenperunaksi?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Imellytetty pernalaatikko on, kulunutta sanontaa käyttäen, joulupöydän kunkku. Se, lipeäkala, pippurisilli ja kotijuusto tekevät joulun eikä muuta tarvittaisi ellei olisi mukulaa hinkumassa sinappikinkkua.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Mustan potun toivat Kuolasta aikanaan ortodoksimunkit. Jokin kumma mysteeri siinä on; Kainuussa se kylvetään lämpimään hiekkamaahan, oikeastaan fillerin ja maatuneen karikkeen sekaan, kompostimultaakin käytetään vähän ja on satoisa lajike...siellä.
Minä sitä Kuhmosta Tammelaan toin, mielestäni saman tyyppiseen maapohjaan kylvin; heikosti satoa.
Mustaa pottua ei oikeasti täällä etelässä edes tunneta.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Pitihän oikein käväistä tuolla googlessa sivistymässä. Ko Blue Congo onkin vanha maatiaiskanta, alkuperästä kuulemma ei tietoa, aiemmin en ole edes kuullut. Pitänee joskus maistaa vaikkakaan en perunan ystävä oikeastaan ole, no pari kuukautta uutta perunaa poikkeus.
No, jaa; kuulunee samaan kaartiin kuin Lapin puikula (tosin ei nimisuojaa tällä Blue Congolla); Lapin puikula, peruna, jota viljellään mm Etelä-Ruotsissa ja Pohjois-Saksassakin, on vain saanut Lapin lisän kuten kaskinauriskin.
Kaskinaurista minulla on, runsaasti yli sata vuotta vanhaa kantaa, löytyi tuolta Pohjois-Päijänteen seudulta vanhan mökin ullakkotiloista. Pakattu muuten kirjekuoreen ja päällä vuosiluku 1890, siis tämä alkuperäinen, nyt jo monet sadot tuottanut.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

On hienoa käyttää leivinuunia leipomiseen.

Mihin kolaat hehkuvat hiilet, onko siinä jokin syvennys vai miten? Itse koen tuon ongelmallisena kun pitää panna jokin uunipelli alle ja vetää hehkuvat luukusta siihen, aina muutama pirulainen pakkaa hyppäämään pois. Ratkaisin ongelman työntämällä ne aivan uunin perälle mutta se ei taida olla tapa miten se kuuluisi tehdä, ja sieltään ne hohkaavat kuumaa vielä pitkän.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minulla leivinuunin etuosassa on luukku, josta hehkuvat hiilet pudotetaan leivinuunin savukiertoon sinne poikkihormiin. Luukusta saa ko tilan tyhjennettyä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tuollaista itsekin kaipailen mutta ei ole.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minlla on myös reikä hiiliä varten josta ne pudotetaan valurautaisen arinan päälle ja siitä ne sitten tuhkautuvat teräslaatikkoon jonka vien sitten kerran parissa viikossa pois. Eli uunin luukku ja sen alla luukku jossa hiilet hiipuvat kolmen arinan päällä eli kolme saunankiukaan arinaa rinnakkain ja sieltä on häkähormi erikseen katolle, eli kun hiilet sinne pudottaa voi rauhassa laittaa yläpellin kiinni. Alimmainen luukku on sitten tuhkalaatikon poistoa varten.

Itse muurasin ja suunnittelin. Samanlaisia systeemejä on paljon, eli ei oma keksintö vaan kopio parhaiten minulle soveltuvasta.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi Vastaus kommenttiin #27

Uuneja on monenlaisia. Ymmärisn vasta kun olin lukenut Jaakko Kolmosen Leivinuunikirjan. On olemassa vain lämmittämiseen soveltuvia leivinuuneja sekä paistoon tarkoitettuja ja sitten välimuotoja. Itsellä on sellainen melkein välimuoto, koska hiilet saa isoon hellaan vedettyä ja voi hyödyntää niiden lämpöä muuhun ruuanlaittoon. Mummullani oli iso levin uuni, jossa oli hiillospesä hiilille ja sillä oli jopa oma hähäpelti. Se sopii sekä leivontaan että lämmitykseen. Kovimmallakin pakkastalvina kolme kertaa viikossa riitti koko mökin lämmittämiseen. Ja ruokaa pystyi hauduttamaan vielä seuraavana aamuna.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kas kas; Sinäkin lienet saanut Jaskalta jonkinlaisen tartunnan. Minä sain oikeastaan, en tartuntaa vaan infektion. Kävin 70-luvulla Kallio-opistossa kolmen kuukauden kalan käsittely- ja valmistuskurssin, opettajana Jaska. Vanamo oli jo niihin aikoihin eriytynyt parivaljakosta; kokkikolmonen.
Jaakko on ollut minulle kautta aikain suomalaisen ruuanlaiton idoli; suurimpana kohokohtana kalat.
Liian aikaisi Jaska poistui luotamme; hänellä olisi ollut paljonkin vielä annettavaa, mitä vanhakantaiseen suomalaiseen ruokaan tulee.
Mutta se leivinuuni; puilla lämmitettynä se on huippuluokkaa. 50-luvulla tulivat erilaiset valmisliedet, Siro, Högfors, ...jne. Ei niissä oikeastaan mitään leivinuunia ollut, olipahan tuommoiseen sataan asteeseen korkeintaan lämpiäviä uuneja. Perusidea lienee ollut hellan kuumavesisäiliö.
Sitä uunin lämpöähän säädettiin pelkästään vaihtimella, savukaasujen kulku, jolla saatiin lämpiämään uuni tai sitten ei.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Blue Congosta: Minäkin olen joskus parisenkymmentä vuotta sitten ostanut kyseistä perunalajiketta ja ihan hyvä, vieraiden ällistyttämiseen sopiva muusi siitä tuli. Jäin kuitenkin miettimään, miten tässä lajikkeessa mahtaa vihertyminen ja siihen liittyvä solaniinin muodostuminen näkyä vai peittääkö sininen perusväri sen. Kauppojen perunakasoissahan on aika usein aika paljon vihertyneitä, varsinkin jos kauppa ei käy kovin vilkkaasti, jolloin päällimmäiset seisovat kauan paikallaan. (Esim. Mankkaan K-kaupassa oli kesällä luomu-varhaisperunakasa, joka oli aina yleisväriltään vihreä, kun minä sitä katsoin. Ajattelin, että ei kai kukaan hullu osta noita. Ehkei ostanutkaan, ja siksi ne vihertyivät entisestään. Muodostuu siis kierre.)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen myös pohtinut tuota vihertymistä. Olen kasvattanut Blue Congoa nyt kaksi vuotta, ja olen havainnut myös vihertymistä. Vihertyminen tapahtuu niin että perunaan tulee hyvin musta kohta siihen kohtaan jota epäilen vihertymiseksi. Helposti ei kyseinen laji kuitenkaan viherry. Lajike on aika pienisatoinen, joten mukulat pysyvät mullan alla paremmin kuin suurisatoiset perunat, jotka kasvavat helposti mullan alta esiin. Jos Blue Congon jättää valoon se tummenee ja kuori paksuuntuu ja parkkiutuu, eikä se osa näytä enää syötävältä, vaikka ei olekaan vihreä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset