*

Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kansallisruokoo omin kätösin

  • Aloitetaanpa kansallisruokablogi kissarinkilällä.
    Aloitetaanpa kansallisruokablogi kissarinkilällä.
  • Siinä "he" ovat neljä omin käsin leivottua limppua.
    Siinä "he" ovat neljä omin käsin leivottua limppua.
  • Tässä "he " ova nousseet noin neljä tuntia.
    Tässä "he " ova nousseet noin neljä tuntia.
  • Valmiit paistetut ruisleivät, eli kansallisruokamme valmiina suuhun pantavaksi.
    Valmiit paistetut ruisleivät, eli kansallisruokamme valmiina suuhun pantavaksi.
  • Tässä Neppari on noussut myös kissarinkelistä katsastelemaan mitä ruokaa olisi tänään tarjolla?
    Tässä Neppari on noussut myös kissarinkelistä katsastelemaan mitä ruokaa olisi tänään tarjolla?

Ruisleipä on nostettu kansallisruoksemme, vaikka eihän leipä ole mikään ruoka, vaan lisäke. Ehkä Kullervon aikaan leipä oli enemmän ruoka kuin nykyisin.

Perinteinen ruisleipä tehdään juureen. Juuri on "hiiva" joka toimii taikinan hapattamisessa ja leivän kohottamisessa. Juuressa on omat systeemit, niin että leipä saa juuresta makunsa, mutta myö muotonsa hyvin pitkälti. Jos taikina ei nouse, niin tuloksena on tiiliskivenkova kuiva kyrsä.

Koska rukiissa ei ole sitkoa ei hiiva toimi samaan tapaan kuin juuri, vaikka monet laittavat hiivaa taikinaan loppuvaiheessa, kun eivät luota omaan juureensa. 

Myös vehnäjauhoa monesti lisätään taikinaan sen sitkon saamiseksi mieleiseksi. Vehnäjauhoa ei tarvitse paljoa laittaa, kun se jo näkyy taikinan parempana nousemisena. Siitä voidaan olettaa, että ruisjauhomme eivät ole parhaat mahdolliset. Tämä epäilys siitä huolimatta vaikka uskottelemme itsellemme, että suomalinen ruis on maailman parasta.

Valtaosa kaupallisista ruisleivistä kuitenkin leivotaan tuontirukiiseen ja lisänä käytetään myös tuontivehnää.

Perinteinen suomalainen rehti ruisleipä on vain suuri tyhjä mielikuva, joka nyt on valittu kansallisruoaksemme.

Tämä minun ruisleipä on kylläkin leivottu kotimaisesta rukiista ja siksi siihen lisäsin hiukan vehnäjauhoja.

Juuren olen itse viritellyt, se on pitkä prosessi ja saattaa mennä poskelleen välillä, mutta sitten aloitetaan alusta.

Minusta tuntuu, että ihminen ei ole koskaan niin onnellinen, kun syödessään omin käsin tehtyä ruisleipää. Ruisleipä on siis enemmänkin suuri onni kuin pelkkä kansallisruoka. Minun taikina on litra vettä ja ruoklusikallinen merisuolaa, desi juurta ja jauhoja niin paljon että saadaan limput muotoiltua. Vehnäjauhon lisään käymisen toisena päivänä viimeiseksi. Kolmantena aamuna, kun ensin sytytän uunin leivon leivät liinan alle nousemaan.  Uuni on valmis paistoon kun hiilet on vedetty alas ja arina "pesty" ja uuni on tasaantunut kädellä koittaen sopivaan lämpötilaan. Tuollaiset pikkulimput joita minulla mahtuu neljä kerralla uuniin paistuvat noin 45 minuuttia.

Aito ruisleipä on kyllä niin tuhtia evästä, että kyllä sillä hyvin nälkä pysyy kauempana kuin jollain ranskanpullalla.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Tuota täytyy kokeilla maalla leivinuunissa silloin kun on viileitä päiviä. Juurta ei ole, mutta netistä löytyi tällainen ohje, ja niitä ruisleivänjuurilastujakin näkyy olevan saatavana. Onkohan kukaan kokeillut?

http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/hapatettu-ruisl...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Puukarin Pysäkki onkin tuttu paikka ja vanhaemäntä oli muistaakseni moninkertainen Liperin leipämessujen finalisti ja leipämestari. Hänen ruisleipä on perinteistä ja erittäin hyvää, kannattaa hankkia juuri sieltä jos mahdollista. Ohjekin on oikein.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Voi hyvä veli,

Taas on sellasta kuvaa,että etelän vanhus herkistyy..niin kateista,kuin ruisleivästäkin..onks Nipa tossa oikeella..Neppari on ihan auki..what a hittoa.. kun isäntä läpyttelee limppuja siinä lähistöllään. :))

Mistäs tässä ny alkais..

Uunin pesusta muistui mieleen asia,joka oli unohtunut,nimittäin se pesuvälinen,eli uuniluuta..joka meillä kotona oli sama,kuin saunavasta kepinnokassa..se kastettiin veteen ja sillä sutaistiin tuhkapölyt pois,kun hiilet ja tuhkat oli tuhkakolalla kolattu tuhka-astiaan.

Mutta leivästä..täällä Hesassa ei nykyään tunnu oikeeta ruisleipää saavan.Kerran kuussa Hakaniemen torilla on markkinat,josta hyvällä säkällä saattaa oikea limppu löytyä,jos joku satunnainen ohikulkeva kauppias sattuu sinne sellaisten kanssa tulemaan.
Kun kotipuolessa toripäivinä torilla saattoi olla montakin leipäkauppiasta,Helsingin kauppatorilla on viimosen 35 vuoden aikana ollut tasan yksi ja sama leipäkauppias..pienehkö leipomo lähikunnasta..

Oulustako tässä pitää limppunsa,eräältä talolliselta tilaamaan :))

Onhan tuota niinsanottua ruisleipää pussikaupalla pitkin kauppojen hyllyjä läpi suomenniemen..palaa,puikulaa,reissumiestä,työmiestä ja ties mitä ?? mutta samaa soopaa eri paketeissa..en tykkää..ennenvanhaa kauhisteltiin ruotsalaisten makeita ruisleipiä ja nyt niitä tehdään ja syödaan ruisleipänä täälläkin,eikä niissä kai nykyäänkään ole sitä ruista paljoakaan. Ripaus vehnäjauhoa sitkon kannalata OK,mutta jos suhde on vihtivihti tai jopa vehnistä enemmän,niin onko se enää ruisleipää?

No sen,jolla on tekemisen taito kannattaa olla tyytyväinen ja ylpeäkin itsestään..siitä huolimatta,että teko on työlästä lopputulos on,ettenkö sanois äärettömän herkullinen..melkein on sääli :))) kun sen aidon aineen joutuu susstansa eteenpäin lykkäämään ..:)))

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Saunavihta se joutui viimeisiksi töikseen uunin luudintaan. Nyt olen käyttänyt sellaista tiskirättiä joka on rullatavaraa ostettaessa. Leikkasin siitä noin 40 cm pätkän ja olen käyttänyt sitä. Kasetlen sen ja puristan puolikuivaksi sitten vain hiilikolan päälle roikkumaan ja sillä pari pyyhkäisyä kevyesti ja uuni arina on pesty. Pesen sen jälkeen rätin altaassa ja laitan kuivamaan. Sille on oma kuivaustappi ja sitä olen käyttänyt jo kymmeniä kertoja eikä se juurikaan ole menettänyt viskositeettiaan.

Tosi on, että perinteinen ruisleipä on aivan eri tuote kuin markettien leipähyllystä löytyy. Olen myös huomannut, että kaupan leivällä uloste on löysää, mutta kun syö omaa ruisleipää kanki on terveen jämäkkää. Tuo varmasti johtuu juurikin vehnän määrästä leivässä. Sitkon saa aika pienellä määräällä vehnää, eli minun litran vesimäärään tehtyyn taikinaan laitan vajaan desin vehnää.

Olen paittanut myös pellavansimenrouhetta makua antamaan, siitä tulee sellainen maltainen maku, mutta ei niin voimakas ja siinä on kuitua vielä kaupanpäälle. Seuraavaksi pitää kokeilla sokerittomaan pakuriteehen alustettua ruisleipää. Silloin saa sen pakurin antioksidantit mukaan ravinneketjuun. En ole oiken innostunut lipittämään sitä teetä. Pakuri ainakin viinin ja siiderin sekä sämplöiden valmistuksena on toiminut hyvin hiivojen ravinteena ja tehostanut sämpylätaikinan nousua, pitää kokeilla toimiiko se sitten juureen samalla tavalla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hannu, yllätyin kun ostin pienen leipomon ruisleivän. Kysyin millä makeutettu? Osasin kysyä, kun olin radiosta kuullut, että ruisleivät makeutetaan. Sekin ihmetytti, miksi ihmeessä? Kuulemma oli siirapilla ja makeelle se maistuikin. Minusta leipä ei ollut oikean lainen ja oli viimeinen kerta kun tuon leipomon leipiä ostan tai ainakin luulen niin, sillä muista vain mille pakkaus näytti.

Haluan juuri tuollaisia ruisleipiä kuin Ari tekee. Voi pahus, ei ole leivinuunia, ei kunnon ruista eikä juurtakaan, joten ilman on oltava.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Tuosta limppu sanasta..

Meillä Kymissä ei puhuttu oikeastaan koskaan..ei kenties vieläkään,mitenkään erikseen ruislimppusta..kun kaupasta piti tuoda limppu se oli itsestään selvästi vain ja ainoastaan ruislimmpu.
Joskus muinaisuudessa kymiläistä ihmetytti,kun jossain muualla suomessa puhuttiin niistä leivistä,jotka taas meillä oli rieskaa limppuina..ohra,kaura,sekajauhoista tehdyt,mutta lipun muotoiset...noh ja lappilaiset ihmetteli ja kymilaisetkin päinvastoin kun kumallekkin rieskan käsite oli erilainen..toiselle lätyn muotoinen,toiselle limpun. :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Rieska on tosiaan rieskaa ja limppu on rukiista. Miten sellainen höterö hiivaleipä voisikaan olla limppu, eihän se paina murto-osaa limpun painosta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Eikös rieska ole litteä, riävät on sitten erikseen. Täällä päin on onneksi pikkuleipomoita ja kunnon riävää, höteröt on massatuotantoa. Nykyään myydään kaikenlaista, niin kuin ruisleipien reiätkin:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

En tiedä, mutta mistähän saisi, sellaista hiivaleipää jota isän äiti aina paistoi? En tiedä mikä siinä koukutti, se oli melkoisen kovaa, mutta huokoista. Huokoset olivat isoja kuplia. Ilmeisen hyvä sitko siihen tuli vehnästä mutta kauraakin siinä joukossa oli.

Kyselin kerran reseptiä häneltä, mutta ei antanut, sanoi vaan, että sitten kun oppii laittamaan vehnän ja kauran oikeassa suhteessa niin osaat. Joku mauste siinä myös koukutti, liekö ollut pomeranssin kuori tai se yhdessä jonkun muun kanssa?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

Ei kai siinä ollut ohraakin, ohrariävässä on mun mielestäni niitä kuplia.

Pomeranssinkuorta käytetään mun mielestäni setsuuriin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Ohraahan sen on pitänyt sen maun olla. Eli onko ollut ohrapohja ja sitten vehnää sitkoksi ja kauraa mauksi? Olin niin nöösi silloin, että en ymmärtänyt kytätä salaa mitä laittoi.

Pitääkin kokeilla reseptillä ohraa, kauraa ja venhää. Saattoi olla siirappi joka maistui läpi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Taikina kiekoiksi? Taitaa jääkiekko hallita jo leipomoita Tampereella?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #26
Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #24

Ompas siinä kuvassa tutun näkönen leipä!

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #9

Juu nimenomaan setsuuriin..sitäkään ei tunnu mistään enää saavan..siitä tykkäsin vaikken koskaan ole ollut makean ruokaleivän ystävä..pomeranssia taikinassa ja tahmeaa siirappia päällä..se siirappi vedettiin ilmeisesti siihen päälle paistamisen jälkeen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #12

Setsuuria minäkin lapsena aina himoitsin jos sitä sattui jonkun mukana kaupasta tulemaan. Siinä on kuminaa. Kumina jakaa Suomen kansaa, mutta minä kuulun kuminan ystäviin.

Sitten Hyvinkällä oli sellainen herkkuleipä kuin hapanimelälimppu. Olen jossain muuallakin ostanut, mutta ei löydy sen pikkuleipomon, jonka nimeä en enää muista, vertaista limppuun. Eli ei sitten mikään ole voittanut vielä lajissaan tuota nahkeapintaista ruskeaa maukasta limppua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #16

HAPANIMELÄ LEIPÄ vuodelta 1909

200 gr. hiivaa
1 ltr. haaleata hapanta maitoa
1/2 kg. siirappia
2 rkl hienonn. pomeranssin kuoria-
2 rkl. suolaa
1 rkl. hienonn. saksankuminoita
800 gr. vehnäjauhoja
800 gr. ruisjauhoja
voitelemiseen:
1 dl. haaleata vettä
1 dl. ruisjauhoja

Hiiva liuotetaan tilkkaseen haaleata vettä; vehnäjauhoja sekoitetaan niin paljon, että saadaan paksu vellimäinen seos, joka pannaan nousemaan. Siirappi ja mausteet kiehautetaan, jäähdytetään ja sekoitetaan haaleaan maitoon, johon sekoitetaan osa jauhoistakin. Noussut hiiva, suola ja loput jauhot sotketaan taikinaan. Kun se on noussut kooltaan kaksinkertaiseksi, vanutetaan se leivinpöydällä, jaetaan 3 osaan, jotka muodostetaan pyöreiksi limpuiksi ja pannaan nousemaan. Limput kypsennetään tavallisessa uuninlämmössä noin 1 tunti. Kypsymisen aikana voidellaan ne pari kertaa.

http://isoaidinreseptilla.blogspot.fi/2014/08/hapa...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #17

Ihmettelenpä tuota saksankuminaa. Onko sillä kuitenkin suomalainen alkuperä? Suomessa on kasvatettu kuminaa iät ja ajat, jos en väärin muista niin tieto olisi 1600-luvulta alkaen. Kumina oli ja yhä on vientituote. Viime kesänäkin kuvasin valkoisia kukkivia kuminapeltoja. Se vaikuttaa helpolle kasville. Tuottaa satoa vuosi vuoden jälkeen vaikka ei mitään erityistä pellolle tehdäkään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #21

Saksankumina onkin fenkolin vanha nimi. Englanninkielisissä ohjeissa cumin taas tarkoittaa jeeraa, jolla on vallan toisenlainen maku.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

Fenkolin siemenet soveltuvat mausteeksi. Kokonaisina ja jauhettuina fenkolin siemeniä käytetään leivissä, kekseissä, kakuissa ja karamelleissä. Ulkomailla fenkolia käytetään kala- ja sianliharuokien mausteena sekä siipikarjan kanssa. Murskattu fenkolin siemen ja yrtin lehdet soveltuvat muun muassa muna- ja juustoruokiin makua antamaan.

Minä käytän myös fenkolia herkkutattien kanssa, sointuu hyvin aromimaailmaan.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #7

Nimenomaan..olen ollut ymmärtävinäni,että rieska onkin ihan lappilaista alkuperää..siellä teillä päinhän puhutaan rievästä ja kun kymiläisyyden juuret ovatkin kantahämeessä niin leipä, mitä Kotkankin seudulla on tehty on sitä rievää,joka on sitten muuttunut rieskaksi.Vanha kansa,ne jotka puhuivat oikeaa kymin murretta,puhuivat nimenomaan rievästä..myä paistettih toisöylön rievää uunis ja syötih sitä räätikkälooran ja lihapotin kans..jotain toho tyylii..:)
Nykyään Hämeenlinnaan kuuluva Tuulos on jonkinverran tuttu täällä meillä,sikäläisen Tuulos Rievä Oyyyn toimesta näissä leipäjutuissa..saattaa olla tuttu siellä teilläkin päin sitä oikeaa rievää ja ruislimppua..tuotannollisista syistä..ilmeisesti suht pieni,mutta vanha sikäläinen yritys..heidän leipäänsä saa vain muutamasta harvasta kaupasta ja vain kahtena päivänä viikossa..maksaakin pirusti.mutta kannataa..sitä nyt vaan vajaakuntonen vanhus jaksa tuolta kylän toiselta laidalta lähteä aina hakemaan.. niiku näitä nappeja vai..no miksipä ei..

Mutta noista reikäleipien reistä..tosi tarina..mutsi oli muinoin kotipuolessa paikallisessa meijerissä töissä..se tätä kerto..meijerin isännöitsijä,joka oli..miksi sitä nyt sanois..tuotanto päällikkö tai joku..
Hieman erikoinen ihminen,kuten frouvansakin..nuukempia,kuin ees Roope Ankka..eivät nimittäin koskaan ostaneet reikäleipää..syystä,että he eivät tyhjästä maksa,eli siis siitä reiästä..pistin tään mutsin sen oudomman huumorin piikkiin ja taisin sanoa,etten mä nyt noin tyhmä lapsi ole,että tuon uskoisin..no joo..menin sitten ensimäiseen työpaikkaan kauppaan töihin..nämä Friimannit olivatkin myymälän asiakkaita..frouva oli iso runsas..syvästi itsestään tietoinen superhyper hienostelija..näissä yhteyksissä sitten kävi selville,että he eivät tosiaankaan osta reikäleipää, koska tyhjästä ei todellakaan makseta..tosissan ne oli :)))))

Ensimmäiset yleisemmin myyntiin tulleet rieskat olivatkin Lapin rieska nimikkeelläkin..olikohan siinä ohraa,perunaa ja suolaa en muista..kenties kananmunaa ja rasvaa..sellasestakin olen kuullut,kuin ohrakakko..oisko ne just juuri tällasia..?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #7

Vähän häkellyin, kun niitä reikäleivän reikiä myytiin Väinämoisen palttoonnappeina. Meillä ne on aina ollut vain pompannappeja.

Prismasta saa todella ihanaa ohrariävää. En muista nyt leipomon nimeä, mutta se on jokin pikkuleipomo Lempäälässä. Ostan sitä riävää aina kun käyn Prismassa.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kattokaas tuon Tuulos Rievän kotisivut..kuvatkin..eikä raaka-aineilla pröystäillä. Eli jos lähistöltä löytyy niin..saattaa olla etteivät Oulussa asti ole..vaan näyttähän se siltä,ettei Alsioilla ostoleipää tarvitakkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juu kävin Tuuloksen sivuilla ja huomasin, että jos olisivat antaneet ruisnapin reikäleivän ostajille kaupanpäällisinä olisivat muutamat frouvatkin ostaneet.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Hienoa, että alsiolaisuus on levinnyt vinoista tauluista jo leivontaankin. Tätä me kansakuntana tarvitsemme. Vähän nostalgista muistelua. Äitini oli Vaasan Höyrymyllyn pääkemisti. Jossain vaiheessa MTK keksi, että pasta pitää tehdä suomalaisesta vehnästä. Ne myllyllä koekeittiössä leivottut makaronit todistivat MTK:kin ettei hanke onnistu. Poliittinen painostus oli tosin kovaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Suomalaisten valhe omavaraisuudesta on uskomaton tuhon tie. Meidän vehnästä tosiaan ei ole pastaksi. Toisaalta sitten järvissä meillä olisi haukea ja särkeä vaikka vientiin, mutta emmehän me sitäkään mahdollisuutta näe, tuodaaan pussilohta Norjasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Suomalaiset elintarvikkeet ovat puhtaita ja siitä pitäisi tehdä iso vientivaltti.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo tietenki, mikhän sulta jäis tekemättä, ei mikkään, siis ruisleipääki olet leivinuunissasti tietenki tehny, onnea onnea ja ihhailuni ja syänmerkkejä teile kummalekki ja elläimille kans!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kissan lapsukaiset ovat suloiset ja ruisleipä herkkua.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset