*

Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kaalikeittoa

Keittokirjat ovat täynnä reseptejä, mutta moniko nykyajan kiireinen koti-ihminen laittaa itse ruokaa monta tuntia saadakseen aikaisenksi 4 lautasellista keittoa?

tässä yksi kaalikeitto-ohje netistä:

vettä, 500 g naudan keittolihaa, (lihaliemikuutio), suolaa, kok.maustepippureita, paprikajauhetta,  800 g valkokaalia, 3 isoa porkkanaa, 2 pientä sipulia varsineen, meiramia.

Lihaa hauduttelin lähes 2 tuntia maustetussa liemessä (liha oli siis yhtenä palasena). Sitten paloittelin lihan ja laitoin liemen takaisin porkkanoiden, sipuleiden ja kaalin kanssa ja hauduttelin vielä n. 40 min. Lisäsin meiramia ja muitakin mausteita vielä lisää. Hyvää oli, vaikka ite sanonkin ja keiton tein....

 

Minua ihmetyttää, että tuossahan minun mielestä haudutetaan lihaliemi itse, mutta siltii on sulkuihin laitettu (lihaliemikuutio), aivan tarpeeton mahdollisuus. No keittoluu tuosta ohjeesta puuttuu kokonaan. Keittoluita ei ole nykyisin aivan jokaisessa lähikaupassa. Nykyisin lähes kaikki on pakattu muovirasioihin ja luut eivät kai rikkoutumatta mene läpi linjasta? Luista saadaan parempi hinta lemmikkiosaston pakastusarkussa. 

On tuhansia tapoja tehdä maukas kaalikeitto, joten haastan tässä kisan kaalikeiton parhaasta ohjeesta. Voittaja saa hyvän mielen lisäksi toivottavasti muutaman vinkin myös omaan ohjeeseensa.

Itse teen kaalikeiton usein palvilihasta, silloin ei tarvitse keittää vaikeasti saatavia luita alkuun, vaan riittää kun hauduttaa kaalin sipulin ja porkkanoiden kanssa. Laakerinlehti ja meiramia suolan lisäksi mausteeksi.

Mutta kaikista paras kaalikeitto-ohje on varmasti sinulla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Keitot ovat niin yksinkertaisia ruokia, ettei niihin yleensä sen kummempaa reseptiä tarvita. Oikeat ainekset tuossa näkyy suurin piirtein olevan, mutta meiramilla ja paprikalla en menisi hyvää kaalin makua pilaamaan. Lihaliemikuutio on tietysti myös turha; luultavasti panisin lihaa suhteessa hiukan vähemmän ja kaalia enemmän. Sipulit heittäisin sekaan jo alussa, porkkanat tietysti viimeiseksi, koska kypsyvät nopeimmin.

Keitot ovat myös vähätöisiä. Vaikka kypsyminen kestäisi neljä tuntia, ei sitä neljää tuntia tarvitse kattilan ääressä kököttää. Sopii siis hyvin kiireiselle perheenisälle viikonloppuruuanlaitoksi. (Eilen tein töitä kotona; panin hernekeiton kiehumaan samalla kuin aamukahvin, lounaaksi oli valmista.)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kaalikeitto on yksi minunkin suosikeistani niinkuin kaaliruuat yleensäkin. Oma taustani kokkauksen saralla on sellainen että valmistan kaikki perheemme ateriat. Tämä käytäntö sai alkunsa siitä että näin säästyn kaikilta muilta kotiaskareilta mattojen pieksämistä lukuunottamatta.

Vuosien varrella olen vähitellen viehättynyt kokkaukseen, saan toteuttaa itseäni, mielikuvitukseni on keittokirjani. Vähitellen on myös asuinkumppanini oppinut, ensin siteämään ja sittemmin jopa arvostamaan joskus sangen epäsovinnaisiakin ruokalajeja.

No joskus katselen netistä vinkkejä mutta lopullisen päätösvallan pidätän itselläni. No miksiköhän tämän kirjoitin ja kiinnostaako ketään, ehkä rohkaistakseni kokeilemaan, luovuuteen, etenemään yrityksen ja erehdyksen myötä virtuositeettin.
Ehkä joku nuorempi pari voisi myös pohtia perheen työnjakoa uudelleen esimerkkini pohjalta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiinnostaa todella, eli mahtava kommentti. Minäkin laitan meillä ruoat noin 98 prosenttisesti.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olen aina ihmetellyt miksi mestarikokit ovat miehiä. Kai siihen tarvitaan jotain, mitä naisilla ei ole. Putkiaivot?

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #7

Äh noita sukupuolistereotypioita! Minulla ei luullakseni ole putkiaivoja vaan enemmänkin hajautettuun huomiointiin tapiuvaiset. Tykkään laittaa useita ruokalajeja samaan aikaan limittäin ja lomittain. No, en luulekaan kyllä olevani mestarikokki vaan lähinnä maukkaan ja monipuolisen kotiruoan ystävä.

Mutta noin yleensä: ei näitä kotitöita kannata jakaa sukupuolen perusteella vaan muunlaisten taipumusten.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

Älä ota sitä kirjoittamaani vakavasti, en ole minkäänlainen sukupuoli-intoilija:)

Mutta sitä kaalisoppaakin voi tehdä monella tavalla, pelkistetyn makuista keittolihasta tai rustiikimpaa jauhelihasta.

Kiinnostuin aiheesta sen verran että vilkaisin netistä ohjeita, tässä yksi på svenska - balsamiviinietikkaa en ole käyttänyt, soijaa kyllä. Ja tomaattia pyreenä tai ketsuppina.

http://www.trekronorvin.se/riktig-rysk-kalsoppa/

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Varmasti hyvää tuo ruotsalaistenkin kaalikeitto;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

Eihän se ainakaan venäläiseltä kuulosta. Keittokirjoissa on Neuvostoliiton kansalliset keittiöt eikä hakemistosta ainakaan heti löytynyt muita kaalisoppia kuin tämä, tosin siinä on venäläisiä nimiä kuten joku kololik, enkä kahlannut sitä läpi.

Maito-kaalikeitto

2 l maitoa
½ l vettä
½ kaalinkerää
2-3 porkkanaa
6-7 perunaa
1 persiljan juuri
1 rkl voita
1-2 tl tilliä
1 rkl jauhoja

Kaali ja porkkanat kuutioidaan ja keitetään puolikypsiksi vedessä.
Lisätään suolaa, suikaloidut perunat ja persiljan juuri ja keitetään, kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä.
Jauhot sekoitetaan kylmään maitoon, joka kaadetaan kypsien vihannesten sekaan. Annetaan kiehahtaa ja lisätään voi ja tilli.

Ja tuokin näkyy olevan eestiläisestä keittiöstä, vaikka kaalisopan luulisi tulleen Venäjältä.

PS. A vot, nyt alkoi Lyyti kirjoittaan: venäläisessä keittiössä ovat tehneet kaalisoppaa hapankaalista, mutta on siellä tämäkin:

Hapan kaalikeitto

500-750 g naudan rintaa
500-750 g tuoretta kaalia
6-8 pientä vihreää raakaa omenaa
2 sipulia
½ naurista
2 rkl tilliä
3 laakerinlehteä
8 mustapippuria
100 g smetanaa

Keitetään lihaliemi, johon on erikseen ohje. Kun liha on melkein valmista lisätään 1 cm paloiksi kuutioitu kaali, silputtu sipuli ja muut juurekset. 15 min. kuluttua lisätään suikaloidut omenat, ja tästä 5 min. kuluttua mausteyrtit. Keitetään, kunnes omenat hajoavat.

Tämän keiton voi valmistaa myös ilman lihaa, lukee tässä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Minä tykkään hapankaalikeitosta kuin hullu puurosta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #17

No niiden sen tyyppisten venäläisten keittojen nimi on štši, ja siinä keittokirjassa lukee että valmista keittoa haudutetaan vielä uunissa. Jotta kokeilehan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

Olen kyllä kokeilut ja tehnyt. Olen venäläisten keittojen ystävä, Kontupohjan Fiestassa saamani seljankakeitto on maailman paras keitto jota olen saanut syödä.

Tykkään myös borssikeitosta, mutta tuo seljanka oli kuin hunajaa minun sisuskaluilleni.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #20

Niinpä tietysti, sinähän olet käynyt Venäjällä - varmistin netistä että Kontupohja on siellä. Seljankasta ei ole makumallia, borssia sen sijaan olen syönyt venäläisessä ravintelissa ja oli hyvää. Keitän silloin tällöin, milloin mitenkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #21

Knorr valmistaa ja myy Venäjällä borssikeittomaustetta, mutta sitä ei saa ostaa Suomesta, olisikohan kysyntä niin vähäistä.

Muutamat käyvät sitä ostamassa Sortavalasta tai jostain muusta rajakaupasta, jos käyttävät borssimaustetta.

Minäkin ostin rullamittoja sieltä ja partakoneen teriä ja ihmettelin miten Stanley pystyy myymään Venäjällä rullamitan niin halvalla tai Gilette partakoneen terät.

Diesel-öljy maksoi kolmanneksen Suomen hinnasta, joten jos kuluttaisi Venäjällä ja kävisi täällä töissä olisi se melkoisen kannattavaa. Siinä syy miksi Helsingissä on niin paljon virolaista työvoimaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #22

Borssimausteesta en ollut ikinä kuullutkaan.

Jospa Stanley saa jotain vientitukea, muuta selitystä en keksi.

Onkohan pärämätsit Venäjältä, luulisin että tataarien ruokia. Jos sattuu olemaan ohje niin viitsisitkö naputella. Jonkinlainen perusohje jossain laatikossa on.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

PÄRÄMÄTS-PIIRAKAT JAUHELIHALLA TAI SOIJAROUHEELLA
12 kpl

Kuoritaikina:
1 dl maitoa
1 rkl öljyä
½-1 tl suolaa
1 kananmuna
3 ½ dl / 210 g vehnäjauhoja

Täyte:
400 g jauhelihaa TAI 3 dl tummaa soijarouhetta + 3 dl kiehuvaa vettä
öljyä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
mustapippuria
(valkopippuria, vettä)

Paistamiseen: öljyä

Tarjoiluun: Ketsuppia, sinappia, maustamatonta jugurttia...
Sekoita kulhossa maito, kanamuna, suola ja öljy.
Lisää joukkoon ensin noin puolet vehnäjauhoista ja sitten loput pienemmissä erissä.
Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista.
Laita taikina noin puoleksi tunniksi jääkaappiin lepäämään.
Valmista sillä aikaa täyte.
Silppua sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä hetki öljyssä.
Laita raaka jauheliha kulhoon ja lisää sipulit joukkoon.
TAI jos käytät soijaa kiehauta tarvittava määrä vettä, lisää sipulien joukkoon ensin soijarouhe ja heti perään 2/3 osaa vedestä ja loput tarpeen mukaan.
Lisää loput aineet kulhoon/kattilaan. Lisää tarvittaessa tilkka vettä jos jauheliha näyttää kovin kuivalta.
Ota taikina pois jääkaapista ja levitä pöydälle reilusti jauhoja kaulitsemista varten.
Leivo taikinasta tanko ja jaa se noin 12-14 palaan.
Kaulitse pallot noin 12 sentin pyörylöiksi. Tähän sopii ihan tavallinenkin kaulin, mutta ns. puikula/piirakkapulikka/piirakkakaulin on paras.
Lisää pyörylöille tasainen kerros täytettä, mutta jätä reunasta noin 2 cm paljaaksi.
Käännä reunat täytteen päälle ja nipistä ne puimuille, niin että keskelle jää reikä (vähän kuten karjalanpiirakat, mutta muoto on pyöreä).
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Kuumenna paistinpannussa reilusti öljyä.
Paista pärämätsit kauniin ruskeiksi kummaltakin puolelta, ensin reikäpuoli alaspäin. Paistoon menee noin 2-3 minuuttia per puoli.
Nosta valmiit piirakat uuninpellille leivinpaperin päälle ja laita ne vielä uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes jauheliha on kypsää.
Pärämätsit tarjoillaan kuumina esimerkiksi ketsupin, sinapin, smetanan, valkopippurin, suolakurkkujen ja/tai salaatin kera.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #24

Voi kiitos Ari, olet ihana. Olen nähnyt niitä tehtävän kauan sitten naapurissa, mutta olivat aika mauttomia, täytteestäkin puuttui valkosipuli. Tarjoilussa taisi olla kermaviiliä, suolakurkkuja ja etikkapunajuuria. Piirakkakaulin on noihin paljon kätevämpi kuin tavallinen, mun mielestäni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

Eikös paremminkin kattila-aivot tai paistinpannuaivot?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #11

Joku juju siinä täytyy olla, olisiko sekin että ravintolakokin työ on aika raskasta, luulisin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Paras kaalikeitto on tähän mennessä tullut peuran palvista ja mukana oli palvattu peuran ydinluukin. Jotta en nyt osallistu kilpailuun kun sitä ei ole joka paikasta saatavilla, enkä muista mitä siihen laitoin.

(Hirveestä) jauhelihastakin tulee hyvää, ruskistetaan sipulin kanssa ja kaaliakin voi kuullotella.

Mausteet vaihtelee, ainakin paprikaa useimmiten laitan, laakerinlehden ja timjami sekä kuminakin käy. Meiramia ei maustevalikoimassa oo, eikä tuu, jonniinlaista tomaattia sen sijaan olen joskus lykännyt.

Ydinluun pätkän sai aikanaan kauppahallista ilmaiseksi kaupan päälle kun osti keittolihan, mutta nythän ne on osa koirabisnestä. Pakkasessa on pätkittyjä hirven ydinluita ja jos lähellä on hirviporukka niin kannattaa kysellä, niitä jää yli eikä ainakaan jäsenille maksakaan mittään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Makuja on monia, minusta meirami sopii kaalille, mutta en käy kinaamaan, koska voihan sen kaalin maun tehostaa paprikalla tai timjamilla aivan yhtä hyvin.

Painekattilassa kaali pehmenee ja lihaisat luut todella hyvin, pitääkö lähteä painekattilakauppaan;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niin no, voisihan siihen ostaa kokeeksi tuoretta meiramia, mutta kuivatusta purkkimeiramista en tykkää.

Säästää sillä painekattilalla sähköäkin :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kaalikeitto on niitä ruokia, joilla ei lähde nälkä. Mutta kun sopan lusikoinnin ohessa vetäisee kuusi pitkää palaa leipää, on maha täynnä - leivästä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ruisleipä ja keitto kuuluvat ehdottomasti yhteen.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Minä teen itse joskus keittoja saadakseni kahdeksi viikoksi ruokaa (lounaan kerran päivässä) tai sitten useammalle riittää pienemmäksi ajaksi. Keitot paranevat vanhetessaan. Niitä kannattaa tehdä aina suuri määrä kerralla.

Käyttäjän teuvomast kuva
Teuvo Mast

Mutta onko ihan pakko maustaa yli rajojen kun en viitsi tehdä kaalikääryleitä suuri töisenä itse, ostan sitten ne valmiina .
Ja tähän asti se on toiminutkin ja ovat olleet hyviä, no enpä osta enää meinas henki mennä sen verran oli lurahtanut ciliä tai jotain muuta tulista mukaan terv tepivaari

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kaali ei todellakaan kaipaa ylimaustamista, silloin sen oma maku häviää kokonaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Haastavampaahan on laittaa ruoka niin että ainesten omat maut tulevat esiin kuin se, että maustaa mielin määrin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #28

Siksi en ymmärrä broilerinkoipia, jotka ovat valmiiksi marinoitu johonkin paprikamönjään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #29

Kai se mönjä on halvempaa kuin broiler, ainakin päätellen määrästä, joka suikaleissa näkyy olevan. En ainakaan minä maksa siitä lillingistä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

"Kualkiäryleet" ostan nykyään aina hallista. Ei kaupunkiasunnossa viitsi ryhtyä moiseen hommaan. Toista se oli maalla asuessamme, jossa keittiö oli "läänin" kokoinen ja ovet suoraan ulos plus meluava huippuimuri, jotka yhdessä putsasivat herkulliset tuoksut taivaan tuuliin.
Mites tämä kommentti tänne pomppas; vastasin Teuvo Mastin kommenttiin n:o 25 ?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihan oikeaan paikkaan meni, eli olin vastannut jo Teuvoööe ja minulle oli kommentoitu, sitten kommentoit joten menit minun vastausketjun perään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllähän sitä hilloihinkin työnnetään sokeria niin maan keleesti kun marjat ovat kalliinpia kuin sokru.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Juu, eikä kannata ostaa leikkeleitäkään valmistajalta, joka myy niissä niim maan perusteellisesti vettä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Käytän itse hallista ostamaani luullista keittolihaa tai sen sijaan lammasta. Hallista saa naudan putkiluun palaset mukaan. Lisään tuohon tuttuun perusreseptiin tölkillisen tomaattimurskaa ja reilusti Peipsijärveläistä valkosipulia. Hapankaalikin sekoitettuna mukaan antaa hienon maun.

Sama vika "Hartikaisella", teen meidän huushollin ruoat lähes 100 %. Rouva innostuu joskus jälkiruoan tekemiseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Halli onkin oiva ostospaikka.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ai sieltä hallista saa taas putkiluunpätkää kaupan päälle. Siitä on kauan kun olen viimeksi ostanut kun on tota hirveetä lihaa, ja välillä niistä perittiin hinta. Kilpailu kaiketi on sitten vaikuttanut.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kylkiäisenä putkiluunpätkä mustaa metrin ostaneelle;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #38
Käyttäjän seppolappalainenkoti kuva
Seppo Lappalainen

Terve Ari

Olen usein tumpannut moneen keittoon muutaman savuluun antamaan makua.

Nuoruudessa opin isältäni häränhäntäkeiton laittamisen. Se opin mukainen valmistaminen vei noin kolme tuntia. Nyt ei taida (vuosiin) häränhänttää kaupasta löytyä, eläinkaupasta ehkä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Oulun kauppahallista olen ostanut häränhäntiä tai niitä nikamia. Poronluita (myös savu) täällä saa ainakin Kylmäsen myymälöistä ja Kauppahallista.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Kun olin etujoukoissa Viron itsenäisyystohinoissa, niin toverisoppa oli paljon yksinkertaisempi.

Parikymmentä lihaliemikuutiota, paljon kaalia ja sipulia. Vettä niin, että kaikille riittää.
Myöhemmin rupesimme saamaan soppaan Ukraina бекон, joka oli suolattua ja pippurilla maustettua sian pintaa. Pekonia se ei ollut.

Varmaankin vuodesta 1990 tai 89, kun ajat olivat kovia, syntyi minulle syvä kiintymys Ukrainan kansaan ja heidän jalomielisyyteensä. Hienoja ihmisiä ja hyvät keitot.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Muistan erään ukrainalaisen Leonidin työmaalta. Hän oli sähkömies ja teki töitä venäläisen sähköinsinöörin kanssa miehet olivat kuin paita ja peppu. Nyt sitten on ryppy näidenkin miesten väliin poimutettu.

Ukrainalaisita keitoista en tiedä, mutta varmasti hyviä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset