Kaksintaistelu?
Noin ne nauroivat jumalat,
vaikenivat gallup-pajat,
Sauli kummasti hymyili,
Pekka seisoi niinkuin seinä.
Toinen kierros oottamassa,
tie on tehty meidän mennä.
Haastoi Saulin Haavistoinen,
kuka meistä onpi toinen?
Tuol´ oli Sauli onnellinen,
vaikenivat valtalehdet,
jatkui juhla täyttyi lööpit,
Pekka lausui laatuisasti.
Saulin polvet ponnettomat,
Pekan teesit onnettomat,
jakoi kansan nukkuvankin.
On Pekkoa, on iloa,
oli mulla pikkupoika?
Sauli armas Jennin riemu!
Ei Saulia väkisin viedä,
Sauli pirttihin pyrähti,
Pekka väänsi leukojansa,
kulmakarvat kurtulliset,
sitoi siippansa sylissä,
kampaajansa kainalossa.
Tuo on Sauli onnellinen,
naisen kanssa naiskenteli,
kulkuset kujan perillä.
Astui jo tupahan Pekka,
huuti suulla surkealla,
oisi kullin kusta meillä.
Sen sai Pekka sanoneheksi,
lisäaikaa anoneheksi,
Saulin kasvot kalpenivat,
sydän rinnassa repesi;
"Älköön Pekkanne ikinä,
jumalten keralla juopotelko!"
Pekka kummasti hymyili,
Saulin kanssa keinahteli,
suosion suossa uiskenteli.
Sauli saapi lausahdella,
Pekan kanssa piehtaroida,
kantoi kannuilla olutta.
Harjoitteli haikeasti,
lööpit kansan katsellessa,
harppoi Haavisto perässä;
" Ei miestä väkisin viedä,
yksi on riemu mieheen riemu!"
Saulin kasvot kalpenivat!

Kommentoi 4 kommenttia