Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Muistoissa vielä mennään

Viimeinen avaukseni herätti paljon keskustelua.

http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/267600-varhaisia-muistoja-vuodelta-1957

Nyt muistellaan aikaa milloin kukakin oppi lukemaan ja mikä oli ensimmäinen kirja joka tuli luettua?

Minä opin lukemaan ja kirjoittamaan ennen kuin aloitin koulun. Opin kirjoittamaan, kun lähetin kirjeitä enolleni Hyvinkäälle, kun asuimme Uudessakaupungissa. Ekalle luokalle meni kouluun ja asuimme silloin Jyväskylässä. Meitä oli luokalla yli kolmekymmentä oppilasta ja käsityöpäivinä koulua kävimme kahdessa vuorossa.

Menimme käsityöpäivinä kouluun vasta iltapäivällä ja käsityön jälkeen oli pari tuntia jotain muuta, sitä toista en muista mutta viimeisenä tuntina oli äidinkieltä. Luokanvalvojamme rva Routi piti silloin aina lukutunnin. Luettiin Hipsuvarvasta, eli Hipsuvarvas ja nököhammas ja sarjan muut kirjat tulivat tutuksi.

Meitä  oli kaksi oppilasta jotka osasimme lukea ja opettaja ahkerasti luettikin minua ja Tikkasta noina iltapäivätunteina. Vuoron perään luimme aina noin sivun mittaisen osan tarinaa, muutamia muitakin lukijoita luokassa oli hiukan lähempänä joulua, eli lopulta tietysti kaikki oppivat lukemaan.

Minä halusin motivoda itseäni  ja halusin lukea pienellä fontilla kirjoitteua "aikuisten" kirjoitusta. Ekaksi kirjakseni päätyi sattumalta Uusi Testamentti ja sitten kevätkaudella myös Vanha Testamentti.

Kun muutimme Jyväskylästä Laukaaseen ja aloitin toisen luokan olin innokas koulun kirjaston käyttäjä. Aluksi otin luettavaksi koulun oppikirjoja ylemmiltä luokilta, mutta ei niissä ollut mitää luettavaa. Pienen koulun kirjavarsto oli niin pieni, että ei siellä paljon muuta ollut. Sitten löysin omasta kirjahyllystä joskus neljän vanhana saamani satukirjan jossa oli itämaisia satuja. Muistan kuinka olin ollut hyvin pettynyt, koska se oli ollut ainoa lahjani sinä jouluna. Mitä 4 v ymmärtää itämaisista saduista, kun en osannut silloin vielä lukea kunnolla.

Tämä joululahjakirja tuli myöhemmin varmaa ainakin kolmesti luetuksi ja lukisin sen kai vileälin jos jostain sen löytäisin. Eli turhaan silloin itkin, vaikka lahjan ajoitus oli neljä vuotta pielessä.

Eli milloin opit lukemaan ja mikä olikaan ensimmäinen lukemasi kirja jos aapista ei lueta mukaan tähän skabaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Opin kolmivuotiaana, mutta kirjoista en muista mitään, paitsi Kolme kissanpentua, joka olikin ihana. Varmaan sain sen kuitenkin joitakin vuosia myöhemmin. Nakke-lehteä luin ahkerasti.

Ai niin, V. A. Heiskasen Tähtitiedettä taisin myös lukea.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nakke ja Aku Ankka olivat hyviä, mutta Tarzan ja Mustanaamio olivat myös lukulistalla. TV-ohjelmista Rin Tin Tin ja Ivanhoe muistuvat mieleen.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Burroughsin Tarzanit imaisivat perusteellisesti mukaansa, kun olin kymmenen paikkeilla. Sitä ennen olin tainnut lukea enemmän tietokirjoja (ja urheilujuttuja) sekä ennen kaikkea sarjakuvia. Tarzaneita luin moneen kertaan, joskus vielä aikuisenakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #11

Hiukan sama vika rahikaisella.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #11

Tarzanista en digannut mutta Burroughsin Mars-kirjat olivat toista maata. Minun ensimmäinen romaanini oli "Marsin sankari" jonka kahlasin läpi kesällä ennen ensimmäiselle luokalle menoa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

Ja Mars on nyt taas huomion kohteena, eikös sinne laskeutunut juuri Nasan InSight-luotain onnistuneesti.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Niin ja "Hauska on tietää" -sarjaa. Muisti näemmä palailee pätkittäin kuin Turhapurolle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sehän tässä muistelemisessa onkin hauskinta, että muistista alkaa pulputa aina vaan uutta muistia esiin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sain viisivuotiaana joulupukilta kirjan, johon sai liimata tarra-arkista eri koirarotujen kuvia niille osoitetuille paikoille kyseistä rotua luonnehtivan kuvaukssen yläpuolelle.. Ruuduissa luki "liimaa merkki tähän". Koska en ymmärtänyt mitä sillä merkillä tarkoitetaan, menin kysymään äidiltäni mitä tarkoittaa tuo "liimaa merkki tähän". Äitini ensimmäinen kysymys oli: "Mitä, osaatko sinä lukea?"

Sinänsä ajattelematon kysymys, että olin jo aiemmin syksyllä kirjoittanut joulupukin toivelistan. Koska minulla ei ollut oikein ajatusta mitä siihen listaan olisi pitänyt kirjoittaa, tutkin vain ympäristöäni ja kirjoitin siihen mm. "SÄNKYPEITO", "IKUNAVERHO" j.n.e. Äitini oli ehdottanut minulle ennen listan kirjoittamista, että toivo nyt joulupukilta oikein kunnon housut talveksi, joten kyllä sekin siinä luki: "KUNON HOUSUT".

Isosiskoni oli jo aloittanut ensimmäisen luokan kansakoulussa sinä syksynä ja opettelin lukemaan yhdessä hänen kanssaan, tosin oppien nopeammin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvä tarina ja hyvin kuvaa lapsen elämää, osaa lukea ja lukee, mutta ei ymmärrä mitä juuri luettu oikeasti konkreettisesti tarkoittaa. Pitää kysyä aukroriteetilta ja hän hämmästyy miten paljon lapsi jo tietää.

Mutta se toimii joskus toisinkin, eli penskana keksimme sananmuunnokset ja kuvittelimme, että aikuiset ei tajua. No olivat kuin eivät ymmärtäisi ja sitten oli meidän vuoro hämmästyä kun erään kerran alkoivatkin veistellä sanamuunnoksia urakalla ja nauroivat meille.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Kaksoiskonsonanteista ja niiden puutteesta tuli mieleen sellainen varmasti aika varhainen muisto, että yritin kirjoittaa paperille nimeni, mutta hätähousuna kirjoitin vahingossa OLI. Taisin jopa ruveta itkemään, mutta kaikki oli taas hyvin, kun äiti sanoi, että I:stä saa vielä tehtyä L:n...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minun esikoispoikani Jarkko kun meni kouluun oli vasta kuusi, mutta osasi kirjoittaa kohtalaisesti. Hän meni äitinsä kanssa kirjastoon kun olimme juuri muuttaneet paikkakunnalle niin ensimmäiseksi piti kirjoittaa hänelle kirjastokortti.

Poika oli itsekkäästi halunnut itse hoitaa nimikirjoituksensa alla ja tempaisikin painavalla kynällä kortin alle Jarkko Arkko. Vasta kotona huomasimme että poika oli vaihtanut sukunimeään. Hän käytti kirjastokorttiaan vuosia sen jälkeen eikä ollut mitään ongelmaa.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Jaa-a. Nyt kysyt vaikeita. Minä en muista milloin lukemaan opin. Enkä ensimmäistä kirjaa. Sen kyl muistan, mikä on ollut rakkain kirjani lapsuudessa. Taitaa olla vieläkin tallella. Se on ollut pikku Heidi!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pikku Heidi taitaa minulta olla vieläkin lukematta;)

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Oi se on ihana! Ja elokuva viel täydensi sen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Olen toki sen elokuvan nähnyt ja siitä pidin, mutta kirjaa en, koska silloin oli vielä tyttöjen ja poikien jutut erikseen;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Olen nähnyt erään pienimuotoisen näytelmäversion Heidi -tarinasta. Mutta sitä ei voinut luonnehtia pelkästään tyttöjen jutuksi. Se esitettiin Hampurin St.Paulin Grosse Freiheit -kadun Cabaret Kolibrissa 80-luvulla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Isämme luki minulle ja sisarelleni jo aivan pienenä ennen kouluikää englantilaisia lastenkirjoja, joissa oli kuvia erivärisistä pupujusseista. Niiden alla luki: "Pink bunny baby", "Blue bunny baby", "Yellow bunny baby" j.n.e. En muista osasinko jo silloin noin kolmevuotiaana hahmottaa ne tekstit, mutta kun minulle osoitettiin kuvaa, osasin kyllä sanoa mikä se oli, esimerkiksi "White bunny baby". Todennäköisesti olin kuitenkin muistanut vain värit niistä kuvista.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lukemaan oppimisesta ennen kouluun menoa ei ollut iloa silloin kun opettaja siirsi ensimmäisellä luokalla tavaamaan opetellessa istumaan kaksoispulpettiin vierustoveriksi tytölle, jolla tavaaminen junnasi. Vaatteitaan ei näet pesty ja muistan sen tukalan olon vieläkin.

Ensimmäistä lukemaani en muista, mutta mummolassa oli vuosien Kotiliedet, joista luin Kiekua ja Kaikua. Satukirjoista oli rakkain Prinsessa Sinisilmä ja Pässi Päkäpää, myöhemmin äidin serkulta saamani Mökin lapset ja vuorenpeikko.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei kai liikaviisaudesta ollut alakoulussa mitään hyötyä motivaatio vain meni, kun toiset olivat niin paljon eri kohdassa opetusta tulossa. Sitten se minulla kostautui myöhemmin, kun yhtä löysästi meni koulu ja muut menivätkin sitten ohitse.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Meikäläinen siirrettiin (vanhempien aloitteesta) tuosta syystä toiselle luokalle kesken ensimmäisen syksyn. Tavallaan hyvä, mutta joissain suhteissa (esim. fyysissä) en sitten ollut luokkatovereitteni tasalla. Minua esim. pidettiin huonona urheilijana, vaikka oikeasti olen aika urheilullinen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #19

Oli hyvä konsti, mutta omat haittansa. Ehkä kuitenkin parempi sinulle, jos et sitten haavelllut urheilu-urasta?

Tuo urheilussa näkyvä ero tuli esiin jo silloinkin, kun oppilas oli alkuvuodesta ja loppuvuodesta syntynyt.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #21

Oikeastaan pointti oli siinä, miten hahmottaa itsensä suhteessa luokkatovereihin, itsetunnosta. Tuohon sisältyi myös tietoisuus, ettei pärjäisi monellekaan tappelussa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #27

Itsetunto? Mitä se on, jos joka vuosi on eri koulussa kuten minä? Kaverit jäivät hiukan pinnallisiksi ekaa luokaa lukuun ottamatta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Omalla kohdallani sain osakseni kyllä kansakoulun ensimmäisellä luokalla gloriaa opettajalta, kun hän antoi minulle kympin lukemisesta todistukseen. Siihen aikaan kun opettajien yleinen ajatusrata arvosteluissa oli sellainen, että "jumalalle minä annan kympin, itselleni yhdeksän ja oppilaat saavat sitten kahdeksasta alaspäin". Tuo kymppi mainittiin erikseen lukukauden päättyessä, kun opettaja piti puhetta lapsiaan noutamaan tulleille vanhemmille.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllä sain minäkin alaluokilla samaa gloriaa, mutta ylimielisyys kostautui jatkossa, tosin kukaan ei pyytänyt minua olemaan ylimielinen läksyjä kohtaan.

Käyttäjän ppauto kuva
Janne Pirinen

Reilusti ennen kansakoulun alkamista. Ensin avautuivat Aku Ankan KÄÄK ja RYMS sanat, pian luinkin jo raamattua. sen alussa oli aika jänniä juttuja mutta Mooseksen lakien kohdalla loppui kärsivällisyys.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mooseksen lakiin sisältyy paljon KÄÄK ihmishengen riistämistä koskevia säädöksiä RYMS. Laki erottaa tahallisen ja vahingossa tapahtuneen surman KÄÄK.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

- Milloin opit lukemaan?
- Ennen kuin Heikki aloitti kansakoulun.
- Mikä oli ajankohta?
- Syksy 1965.
- Miksi määrittelet lukutaitosi alkamisen noin?
- Koska Heikin osuus tapahtumiin oli aivan keskeinen.
- Kuka oli Heikki?
- Naapurin poika, jonka äiti lupautui huolehtimaan minusta, kun vanhempani olivat töissä. Asetelma teki minusta ja Heikistä "osa-aikaveljekset" moneksi vuodeksi.
- Tämä ei vielä selitä lukutaitokysymystä.
- Kun Heikki oli täyttänyt keväällä 7 vuotta, ja hänestä oli syksyllä tulossa koululainen, hän päätti opetella lukemaan. Esimerkin voima sai minutkin katselemaan kirjaimia ja sanoja, ja juuri minulle niiden merkitykset alkoivat varsin nopeasti valjeta.
- Missä tamä tapahtui?
- Tässä talossa Ruokolahden keskustaajamassa:

https://kuvat.kaakonviestinta.fi/Ms-lReA2ovUpEFFX6...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olimme molemmat tuohon aikaan ainokaisia, mutta Heikki sai vuosikymmenen lopulla pikkusiskon!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mitä ihmettä tuolle linkille tapahtui? Uudella katsomisella silkkaa sekasotkua! Tässä kuvassa sama talo on marketin oikealla takakulmalla:

https://sipa.s-palvelut.fi/?url=https%3A%2F%2Flaar...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No nyt näyttää asuintalolta:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun minä sitä katsoin oli ok.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Varsin hauskaa. Kuvatiedostosta puuttuu pääte. Joskus (ainakin Vapaavuoroon kirjautumattomana) selain arpookin sen tekstiksi = risuaitaa. Kirjautuneena Firefox näyttää jpg-kuvassa 3-kerroksisisen kerrostalon, josssa alakerta on liiketilaa.
Lisäys: ei taida kirjautumisella ollakaan isompaa merkitystä kuitenkaan. Arpajaiset siinä jotenkin on järjestetty.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #35
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olin 5 -vuotias, kun katselin haikeana ikkunasta vanhempien sisarteni kouluunmenoa. Kirjat kiinnostivat, erityisesti isosiskoni aapinen, joka tuoksui ihanalle.

Täysin varma en ole, opettelinko lukemisen jo silloin, mutta, kun kuusivuotiaana aloitin kansakoulun, niin luin jo sujuvasti.

Muistan, istuin käsi poskella, hiljaa, kun luokkatoverit tavasivat. Hieman pitkästytti, vissiin.

En tiedä, johtuiko siitä, vai mistä, mutta ensimmäisessä joulujuhlassa sain ns. 'kohteliaisuuspalkinnon', joka oli punainen, sydämenmuotoinen, kynttilänjalka.

Koululla oli pieni kirjasto, josta luin kaikki mahdolliset lastenkirjat. Parhaita olivat Anni Swanin ja Elsa Beskowin sadut.

'Silkinhieno ja peikot' oli luettava moneen kertaan, sillä jokin sadussa kiehtoi.

Aku Ankkaa ei meille tilattu, mutta Helsingissä asuva serkkuni toi aina jonkun kappaleen lomalla käydessään. Harmitti vaan, kun jatkokertomukset jäivät kesken.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ensimmäinen oikea kirja oli äitini vanha Pökö Iivari-kirja. Kirjassa oli oikeaa testiä ilman tavuviivoja. Tuolloin tajusin osaavani kunnolla lukea ja siitä lähti ikuinen rakkaus kirjoihin.

Aloin lukea varsin varhain aikuisten kirjoja. Olin tokalla tai kolmannella luokalla, kun Papillon oli kova nimi. En ollut ihan varma siitä, saisinko lukea kyseisen kirjan, joten luin sen varmuuden vuoksi salaa. Vielä viisikymppisenäkin muistan Papillonin juonen pääpiirteet.

Olinkin aikas häkeltynyt, kun menin kolmasluokkalaisena eräälle kaverilleni kylään ja huomasin tämän kaverini lukevan pikkulasten kuvakirjoja.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ikää en muista, mutta aika varhain aloin minäkin lukea aikuisten kirjoja. Toiselle luokalle mennessäni oltiin muutettu esikaupunkiin parinsadan metrin päähän koulusta, jonka yhteydessä oli sen kaupunginosan kirjasto. Ensin luin satukirjat, sitten tyttö- ja poikakirjat ja kun aikuisten kirjoja ei saanut lainata tuli kodin kirjoista luettua isän sotakirjojakin. Länsirintamalta ei mitään uutta, Rommel ja Sukellusveneellä U ? vapaussotaan jäivät mieleen.

PS. Ja ai niin, en enää muista millä kellonlyömällä piti sammuttaa huoneestani valot ja mennä yöpuulle, mutta taskulamppuhan oli keksitty. Luettiinhan sitä öljylampunkin valossa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minulle ostettiin englanninkielinen Amerikassa painettu Pinocchio -kirja, kun olin hiukan toisella kymmenellä. Isäni harrasti kieliä ja toivoi, että olisin oppinut siitä englantia. Kyse oli siis satojen sivujen alkuperäisteoksesta kokonaisuudessan, ei mistään lyhennelmästä.

No, mikäs siinä, aloin sanakirjan kanssa kääntää jokaisen tuntemattoman sanan, alleviivasin ne kirjan tekstistä ja kirjoitin yläpuolelle suomenkielisen vastineen. Sitten opettelin ne aina sitä mukaa. Silloin oli kesäloma-aika ja sain sapiskaa jatkuvasti vanhemmiltani siitä, että istun kaiket päivät kirjoituspöydän ääressä kauniilla ilmalla. Eivät ilmeisesti voineet kuvitellakaan, että ottaisin tuon kielen opiskelukehoituksen niin kirjaimellisesti.

Syksyyn mennessä koko kirja oli kahlattu läpi ja osasin kaikki sanat, jotka Pinocchiossa esiintyvät. Se kirja alleviivoituksineen ja käännöksineen on edelleen minulla hyllyssä. Mielenkiintoista havaita kuinka kappale kappaleelta alleviivaukset harventuvat ja viimeisessä luvussa niitä ei enää ole kuin muutama.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #40

Sitkeydestä on varmasti ollut myöhemmin hyötyä.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #40

Oma ensimmäinen yritykseni opetella englantia kaatui heti ensimmäiseen sanaan. Olin kai reilusti alle kouluikäinen, ja ajattelin opetella englantia kyselemällä vanhempien Reader's Digestista sanoja yksi kerrallaan. Ensimmäinen sana oli "The", ja kysyin äidiltä, mitä se tarkoittaa. Äiti varmaan selitti parhaansa mukaan, mutta minusta tuollaisessa sanassa, joka ei tarkoita mitään, ei ollut mitään järkeä, ja päätin jättää mokoman kielen joksikin aikaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Minä opin lukemaan evakossa ennen koulunkäyntiä isoisäni suomenkielisestä virsikirjasta, jossa olivat goottilaiset kirjaimet. Opin myös niillä kirjoittamaan.
Ehkä ensimmäinen "kirja" oli venäjänkielinen Aapinen / Букварь.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Pienenä luin myös äitini alakoulun lukukirjaa, jossa oli tarinoita. Osa niistä oli kirjoitettu goottilaisin kirjaimin, osa nykykirjaimilla. Goottilaisin kirjaimin kirjoitettu satu nimeltään "Kaurapuurojättiläinen" muistuu parhaiten mieliin. Se kertoi Allilsta ja Ollista, jotka eivät suostuneet kiltisti syömään aamupuuroansa. Mutta kaurapuurojättiläisen pystyi nujertamaan vain siten, että söi puurolautasen tyhjäksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos ne olivat Annelin ja Onnelin isovanhemmat?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Opettelin niitä kummallisia kirjaimia mummolan Seitsemästä veljeksestä, vaari auttoi alkuun. Siinä kun oli kuviakin, somistanut Akseli Gallén-Kallela. On nyt kirjahyllyssäni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #46

Eipä ole nykykirjailijat yltäneet kumoamaan Seitsemää veljestä, paitsi Mika Waltarin Sinuhe ja Rosa Liksomin - Hytti numero 6;)

Tämän blogin suosituimmat