Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kertomus kehdosta

  • Ajatus kehdosta tuli päähäni, kun poikani sai tyttären yhdessä nuorikkonsa kanssa.
    Ajatus kehdosta tuli päähäni, kun poikani sai tyttären yhdessä nuorikkonsa kanssa.
  • Malli on jostain Lapista, perinteitä on hieman muokattu, koska koskaan ei saa kopioida yksi yhteen;)
    Malli on jostain Lapista, perinteitä on hieman muokattu, koska koskaan ei saa kopioida yksi yhteen;)
  • Kehdon käsittelin Osmo Colorilla värillä nimeltä Kulta. Kultainen kehto, pienelle kultaiselle prinsessalle.
    Kehdon käsittelin Osmo Colorilla värillä nimeltä Kulta. Kultainen kehto, pienelle kultaiselle prinsessalle.
  • Oli aurinkoinen mutta tuulinen päivä, kun kehto valmistui. Tuuli kaatoi pihahaapamme mutta kehto ei jäänyt onneksi alle.
    Oli aurinkoinen mutta tuulinen päivä, kun kehto valmistui. Tuuli kaatoi pihahaapamme mutta kehto ei jäänyt onneksi alle.
  • Kuva kehdosta jossa myös mukana prinsessa. Kuvan on ottanut Eemeli Alsio
    Kuva kehdosta jossa myös mukana prinsessa. Kuvan on ottanut Eemeli Alsio

Rotinat ovat kansanperinnettä. Rotinaperinne on ollut ja on edelleen erityisen vahva Itä-Suomessa ja koska poika asuu Joensuussa ajattelin viedä rotinoiksi kehdollisen karjalanpiirakoita.

Rotinat tarkoittavat ruokalahjoja, joita viedään vastasyntyneen vauvan perheeseen. Tarkoitus on viedä synnyttäneelle äidille ruokaa, niin että äidille jää aikaa levätä ja keskittyä vauvan hoitoon. 

Aloitin kehdon teon kun lapsi oli vielä masussa, mutta sain työni valmiiksi vasta synnnytyksen jälkeen. Koska kehto ei ole ruokaa, piti rotinoiksi paistaa vielä karjalanpiirakat, ihan kehdon täyttä en jaksanut pyöritellä, mutta 60 piirakkaa silloin rotina-aamuna paistoin. Osan piiraista jätin kotiin, kun tuli vieraita.

Koska piirakoita oli enää  nelisenkymmentä ei kehto tullut täyteen ja siksi suunnistin Pullapirtin myymälään ja ostin lisäksi rieskoja ja pullaa sekä muita leipätuotteita. Nyt oli matkani täynnä rotinoita ja suunta kohti Joensuuta kello oli tasan 11.00 kun kurvasin kotoa Kuusamontielle ja Pullapirtistä lähtiessä jo hieman yli 12.

Mikä oli ukon ajellessa aurinko paistoi ja takapenkillä köllötteli kultainen kehto.

Muhoksella tankkailin auton, jotta ei mitään puutteita enää olisi, tankki täynnä ja iloinen mieli kohti uusia seikkailuja. 

Hetken ajon jälkeen bussipysäkillä oli nuori pariskunta liftaamassa ja onnellinen mies pysähtyi tietysti kysymään mihin matka? Sieltä tultiin innoissaan melkein suoraan syliin, ja matkalaiset olivat Puolasta. Sanoin, että jos vain toinen sopii kehdon viereen takapenkille niin Joensuuhun olen matkalla. Mies esitteli itsensä ja tyttöystävänsä ja sanoivat sopivansa ja olivat matkalla Kolille.

Nuorukaisen nimi oli Adam ja nuoren naisen nimeksi hän sanoi Margarita. Margarita meni takapenkille ja sai reppunsakin sovitettua jalkatilaan ja kertoi, että kaikki on OK. Adam yritti istua edessä valtava rinkka sylissään ja minä nousin autosta ja laittelin rinkan nätisti kehtoon.

Nostin kytkintä ja aurinkoinen päivä jatkui rattoisasti Adamin kertoillessa pariskunnan matkasta Krakovasta ensin Osloon ja sieltä Norja ja osin Ruotsin puolellakin kohti Suomen Lappia. He opiskelivat kumpikin yliopistossa ja Adam aikoin perustaa valmistumisensa jälkeen matkatoimiston tai jonkun matkailua edistävän yrityksen . Hän kertoi että Puolassa on 38,5 miljoonaa asukasta ja matkailu on vielä lapsen kengissä, eli markkinoita heille riittää.

Ymmärsin, että siksi olivat tulleet katsastamaan eri maihin turismiin liittyvää toimintaa. Adam kertoi auliisti, että Suomi kiinnosti heitä enemmän kuin Ruotsi tai Norja, meillä oli ihmiset suoria ja tiet ja tien varret kiinnostavampia kuin vaikka Ruotsissa jossa oli pitkiä pätkiä pelkkää tietä pohjoisessa.

Matka meni rattoisasti ja lupasin viedä heidät Ukko-Kolin parkkipaikalle saakka, josta he olivat hyvin tyytyväisiä, koska heiltä säästyisi 9 km kävelymatka Kolinportilta Ukko-Kolille.

Ukko-Kolin parkkipaikka ja jäähyväisten aika. Nousin ottamaan rinkkaa kehdosta, mutta se oli valtavan painava, ajattelin kiertää auton ja ottaa sen yhdessä Adamin kanssa toiselta puolelta, mutta kun kiersin auton Adamilla oli jo rinkka vierellään, ajattelin tulleeni vanhaksi, kun en sanut itse sitä kehdosta kunnialla nostettua ulos.

No matkan aikana Adam oli kysellyt jotain suomalaisesta perinneruoasta, johon vastasin, että pitsa tai nykyisin ehkä paremminkin kebab ja nauroimme yhdessä sille. Kerroin toki, että Carelia pie on Pohjois-Karjalassa varmasti se kuuluisin perinneruoka. Tiesin, että minulla oli kyydissä niitä, mutta kun olin jo jättänyt osan kotiin en voinut ajatellakaan antavani heille maistiaisia siitä erästä. Annoin kuitenkin pussillisen Pullapirtin kuuluisia ohrarieskoja.

Nuoret olivat yhtä hymyä, mutta Adam oli hieman vaivaantuneen näköinen. No nopeat heit ja toivotin heille iloista iltapäivää Kolilla ja sitten hurautin itseni Jeron kautta Joensuuhun.

Hain keskustasta poikani Eemelin mukaan katsomaan vanhemman veljensä uusinta nahkaselkäistä teosta. Perillä Lehmossa nostin ylpeänä isoisänä omatekemäni kultaisen kehdon kainalooni ja suuntasin kohti poikaani joka odotteli ulko-ovella ja menimme olohuoneeseen jossa äiti ja tytär olivat.

Laskin kehdon lattialle ja poika laittoi tytön siihen makuulle ja silloin vasta huomasin, että kehdosta puuttui toinen pääty kokonaan. Muistin miten nopeasti Adam oli saanut rinkkansa ulos autosta, vahingon oli pitänyt tapahtu silloin, sillä rinkka painoi tosi paljon, eikä mikään pieni töytäisuy olisi riittänyt rikkomaan kehtoani.

No palasin autolle ja siellä takapenkillä se katkennut päätykappale lojuikin tyytyväisen oloisena, kuin aina olisi siinä sohvalla köllötellyt. Nyt ymmärsin miksi Adam oli ollut niin omituisen näköinen ja miksi muistelin nyt miten hänen kätensäkin hieman olisivat tärisseet ja polvet notkuneet.

Poikani lupasi liimata päädyn helposti, mutta ehdotin että hio ratkennutta päätyä hieman pyöristäen ja kehto on jopa paremman näköinen ilman toista päätyä ja lapsikin näkee katsella televisiota kun ei ole korkea jalkopää edessä.

Ehkä muotoilu on joskus sattumaa, sattumaa josta jotkin liftarit voivat tuntea syyllisyyttä Puolassa, aivan turhaan, sillä vahinkoja sattuu ja tämä oli ehkä sieltä pienimmästä päästä.

No harmittava tapaushan se tietysti on ja olisinpa nähnyt ilmeeni hetkellä kun huomasin päädyn uupuvan toimituksesta.

Laitan myöhemmin tähän kuvan rikkoutuneesta kehdosta joten voitte todeta itsekin, että ei haittaa yhtään ja on ehkä uusi perinne syntynyt. Kukaan ei ole täydellinen ei edes se onnellinen mies joka tätä kirjoittaa.

Pohjalaisetkaan eivät ole täydellisiä kun heiltä puuttuvat ne viat kokonaan, olkaamme siis epätäydellisiä.

Adam ja Margarita jos luette tämän avaukseni siellä jossain suomalaisen kaverinne luona Tampereella, niin toivotan teille oikein hyvää huomista päivää ja iloista tulevaisuutta turismin parissa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pohjanmaalla rotinoiden sijaan on viety "pirttipussia". Pirttipussin viemiset koostuivat ruokatavaroista. Pussiin kuului ehkäpä maitoa, juustoa, puuroa, munia ja muita pohjalaisia herkkuja.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Olipa mukava kuvaus RotinAri Alsion reissusta. Tulee kehdon myötä säilymään siihen liittyvänä kertomuksen osana kenties satoja vuosia??

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Ehdotin jo toisaalla että kertomuksesta kannattaisi laminoida kopio kulkemaan kehdon mukana sukutarinana kun joku 200 vuoden päästä harmittelee että vanhasta esineestä puuttuu pääty.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ehdotus on otettu vastaan, ehkä se toteutetaankin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Seppo, ei kehtoa ilman tarinaa. Kiva oli käydä ajamassa se Jeron tie pitkästä aikaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Upea kehto, mainio kertomus ja matkailu avartaa: vauvakin pääsee tutustumaan televisioon sen sijaan että katselisi enimmäkseen kattoon :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Seija on oikeassa, ei katto ole kovin kiinnostava katsekontakti. Jos olisi heti alkuun tehnyt kevennetyn version tekijää olisi varmaan pidetty hulluna;) Tai pidetään minua kai hulluna muutenkin;)))

Miniä hehkuttaa facessa, että vauva on nukkunut kehdossa hyvin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Todennäköisesti lattialla olevasta kehdosta näkee kuitenkin paremmin kuin korkeilla jaloilla seisovasta kankaalla vuoratusta vauvankorista, jollaisessa on usein vielä näköesteenä katos.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lupaamani kuva yksipäätyisestä kehdosta lisätty kuvasarjan viimeiseksi.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Olipa ihmeellinen kertomus, siis sie olet kyllä hyvä, et suostu katkeraksi, vaikka kehon pääty meni, mutta hyvä on uusiomuotoilu ja vauva suloinen ja onnea ja paljon onnitteluja, ja on varmasti ihana keinahella kehossansa, jonka oma pappa teki, vai mikä sie olitkaan!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niin ja mainiot rotinaviemiset, seikkalua nekki!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen vaikka pappa, tai ukki, ei haittaa nimitys tai mikään kunhan vain lapsille kelpaa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Itselläni on perhe-teema tänään, tämä juttu sopii lämminhenkisenä perhetarinana päiväni tunnelmaan. Kiitos!

Tämän blogin suosituimmat