Taulu teloituksesta
-
Taulu 25. joulukuuta 1989 tehdystä teloituksesta. Öljyväri ja maalattu 1990 -
Yksityiskohta taulusta, jossa punainen piste otsassa kertoo tapahtuman sekunnin murto-osa osuman jälkeen.
Nicolae Ceaușescu teloitettiin Tapaninpäivänä 1989, hänen ollessaan 71 vuotta vanha. Tapahtumaa edeltäviä tekoja oli uutisoitu jo viikkoja. Lopullinen uutinen katkaisi joulun vieton ja teko jäi vaivaamaan minun mieleeni. Asiaa uutisoitiin kovin voimakkaasti, olihan Nicolae Ceaușescu Romanian ykkösmies jo 1970-luvulta saakka.
Asia painoi mieltäni ja lopulta päätin maalata sen kankaalle. Se on siitä ihmeellinen juttu, että olin maalannut silloin vasta muutamia tauluja, ehkä kolme tai neljä. Mutta en saanut asiaa pois mielestäni.
Koko maalaus on mileikuva omasssa päässäni muotoutunut, sillä en käyttänyt mitään mallia, eikä mitään kuvaa tapahtumasta ole kai missään julkisuudessa edes ollutkaan. Paitsi, muutamia vuosia myöhemmin löysin netistä kuvia miehen viimeisiltä hetkiltä. Niillä ei tietenkään voinut enää vaikuttaa tauluni sisältöön.
Muistini mukaan ajattelin, että vaimo Elena oli "suurempi" syntipukki asiassa ja siksi muurille hänen pyuolelleen piirisn pirun odottamaan saalista ja Nicolaen kohdalta pyrähtää kyyhky lentoon. Muuri kuvastaa rapautunutta järjestelmää, eli siinä on selviä korroosion, eli korruption merkkejä. Rappaus on irronnut ja lohkeillut selvästi,
Uhrit seisovat lumisohjossa, joka osoittaa kylmää totuutta asian oikeillisuudesta, kansa oli päättänyt päättää yhden aikakauden näin. Elenalle maalasin siteen silmille, osoittain siksi, että en ollut nähnyt ainuttakaan kelvollista kuvaa hänestä ja näin kasvot oli helpompi maalata, Osittain siksi, että sillä halusin korostaa Elenan taustalla, eli verhoijen takana suorittamaa asioihin vaikuttamista. Nicolae sai ottaa luotinsa vastaa tyynen rauhalliseti ja rohkeasti ilman sidettä.
Taulu on yhä minulla ja se on yksi tiinan lempitauluista ja tänään hän halusi sen ripustaa taas seinälle, kun asia nousi Juhan kysymyksestä eilen hänen blogisssaan esiin.
Taulu on siis kaikessa raadollisuudessaan hänelle hyvin mieleinen. Ehkä tarina vapautuu kuvan myötä hänenkin takaraivossaan.
Taiteella on siis vapauttava vaikutus, olkoonpa aihe miten karu hyvänsä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)
Kiitos! Löysit sen sittenkin!
Hekumoittaa mieltäni, kun olen pystynyt kontribuoimaan näin paljon blogini postauksella.
Pani silmään tuo toteamus:
"Paitsi, muutamia vuosia myöhemmin löysin netistä kuvia miehen viimeisiltä hetkiltä."
Epäilen, että tuo muutama vuosi on kuitenkin ollut kymmenkunta vuotta, sillä harvoilla meistä oli kotona nettiä ennen 90-luvun loppua eikä Googleakaan tainnut olla edes olemassa ennen 4.syyskuuta 1998.
Kyllä kymmenisen vuotta on oikea arvio, ajattelin jopa niin kirjoittaa, mutta sitten tyydyin laittamaan muutaman vuoden, koska se oli mielestäni jouhevampi tie.
Ihme kyllä ne kuvat tukivat tuota kuvaustani tapahtumasta. Siellä muistaakseni oli jopa elävää kuvaa, mutta jokin aika sen jälkeen kuvat oli poistettu. Eli se oli pienoinen tsägä, että satuin ne silloin näkemään.
Lahjakkuutesi kuvaajana ei ollut yhtään heikompi silloin kuin nykyään. Tietyssä mielessä hyvä, ettet ollut vielä alsismia silloin keksinyt, sillä tässä tapauksessa kuva toimii paremmin tuossa perinteisessä raamituksessa. Hahmot ovat näköisiään myös!
Kiitos.
Tässä on pätkä siitä ajasta, eli noista tunnelmista on taulu tehty,
Karpaattien nero Nicolae Ceaușescu
https://areena.yle.fi/1-3964563
Kuuntelin peräjälkeen koko sarjan 12 diktaattoria
https://areena.yle.fi/1-3948085 - ja nyt mykkää huutoa
Varsinkin Ceausescun hahmo on ernomanen, ja tietysti idea.
Olihan tämä tiensä löytynyt jo nettiin takaisin.
Hieno työ asian käsittelemiseksi. Tärkeä keno selvästikin sinulle Ari. Minulle on aina ollut tärkeämpi kirjoittaminen. Mietin oikeastaan miksi, sillä lapsena tuli piirrettyä paljon ja koulussakin pidin kuvaamataidosta. Ehkä se avaisi uusia keinoja ilmaista asioist, sillä ainahan noita traumoja ym käsittämättömiä, ei mitään itsestään selviä asioita on mielessä. Kuolema ja Jumalakin.
1995 tehtiin Työterveyslaitokselle ensimmäiset nettisivut. Vedin sitä projektia ja opettelin HTML:n . Oli se alku melkoista etsintää ja haparointia. Malleja ei ollut. Tiedonhakuja opettelin tekemään jo 1980-1981 Teknillien korkeakoulun täydennyskoulutuskurssilla ja sen jälkeen VTT:llä eri kursseilla. Meillä oli yhteys mm. Ruotsin Medlars-tietokantaan, jossa oli lääketieteellistä tietoa. Biologista tietoa taas etsin luonnontieteellisessä kirjastossa muun muassa Ilkka Hanskille, joka ei tuolloin vielä ollut kuuluisa professori, vaan nuori tutkija.
Kyllä netti kehittyi nopeasti, kun keksittiin world wide web, mutta oli keinot käyttää nettiä ennen tuotakin. Jänniä aikoja. Kyllä internetkin alkuun ihmetytti ja mietittiin mihin kaikkeen se oikein soveltuisi.
Niin onhan se etuoikeus olla siinä murroksessa mukana kuin netti tuli elämäämme. Nuoriso ei enää tiedä millaista elämä oli ennen nettiä.
Tällä vuosituhannella elämme todellakin vesimiehen aikaa verrattuna viime vuosituhanteen. Kultaisella 80-luvulla meillä ei ollut vielä kännyköitäkään.
Jostain syystä näiden apuvälineiden tulo osaksi arkea ei kuitenkaan ole kovin paljon tuonut lisää tehokkuutta. Samat välttämättömät asiat tehtiin aiemminkin, tavalla tai toisella. Päinvastoin, kun silloin soitti lankapuhelimella johonkin firmaan tai viranomaisen palvelunumeroon, niin sieltä vastasi oikea ihminen viidessä sekunnissa. Sen jälkeen asia hoitui ilman robottitiedotusta monivalintakysymyksineen tai ohjeineen mennä sivulle www.xxxxx.fi.
Ihmiset olivat silloin myös varauksettomampia toisiaan kohtaan, kun ei ollut olemassa feikkipersoonia tai nettihuijauksia y.m.
Onhan sekin aika eletty. Muistan kuinka Hyrylän terveyskeskuksen laajennustyömaalla olimme yhden Björkan kanssa töissä. Kun piti soittaa lisää tavaraa työmaalle tai jotain muuta asiaa työnantajalle hoidettiin se yleisöpuhelimesta TB:n kahviosta, samalla kun käytiin kahvilla.
Työnantajan vaihde vastasi ja ohjasi puhelun paikkaan jota tarkoitettiin. Kännykän veivät ainakin puhelinvaihteelta työpaikat.
Vaihteeseen voi jättää soittopyynnön tai viestin, mikä nyt hoituu älypuhelimilla ja muilla avuilla, joten niitä työpaikkoja ei koskaan saada takaisin.
Ja sitten se faksien aika, faksien kultakausi oli vajaat kymmenen vuotta. Kehitys oli aika nopeata vuosituhannen lopulla.
Hommat hoidettiin silloin puhelinvaihteiden kautta ja kahvilassa jätettiin astiat pöytiin, nyt otetaan puhelut itse vastaan ja kannetaan astiat tiskiin itse. Palvelua saa tosi harvoilla huoltoasemilla, suurin osa on jopa täysin miehittämättömiä.
Kun minä synnyin Suomessa oli noin 4,2 miljoonaa asukasta ja silloinkin oli työttömyyttä. Nyt meitä on yli 5,5 miljoonaa ja digitalisaatio karsii yhä vaan työpaikkoja. Hallituksen aktiivimalli ei pysy enää perässä.
Hieno maalaus ja hyvä selite.
Tämän pariskunnan kohdalla toteutui se, mitä silloin tällöin vakuutetaan pahalle käyvän: paha saa palkkansa.
Elämä on ihmeellistä, synnytään tehdään syntiä ja kuollaan.
Voisiko se mennä niin, että elettäisiin vaan ja kuoltaisiin sitten ilman synnin häivääkään. Niin kai elukat tekee? Tuskin etana harmittelee syntisyyttään?
Täytyy kuitenkin todeta, että järkyttävää oli vanhan miehen hämmennys tilanteessa, hän muistaakseni toisteli jotain, te ette voi näin tehdä kutsun armeijan paikalle.
Elena vaikutti olevan paremmin "kartalla".
Tiinan tavoin myös minulla on silmissäni tämä uutispätkä teloituksesta televisiokameroiden edessä.
Kommentoi 20 kommenttia