Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Freskoja lasivitriinissä - Pirkko Mäkelä-Haapalinna

  • Vuodenaikojen välissä 2017 pastelli kartongille
    Vuodenaikojen välissä 2017 pastelli kartongille
  • Pilgrims - Pyhiinvaeltajat 2017 pastelli savipohjustetulle kartongille
    Pilgrims - Pyhiinvaeltajat 2017 pastelli savipohjustetulle kartongille
  • Hiljaisuus täytyy kuulla, 2016 pastelli kartongille
    Hiljaisuus täytyy kuulla, 2016 pastelli kartongille

Freskoja lasivitriinissä – Pirkko Mäkelä-Haapalinna

 

PIRKKO MÄKELÄ-HAAPALINNA

ART
WORKS
14.10 - 5.11.2017

 

Tapaan taiteilija Pirkko Mäkelä-Haapalinnan ja hänen miehensä Ilkka Haapalinnan ensimmäistä kertaa, vaikka olen kirjoittanut muutaman kerran heidän näyttelyistä ja tauluista. Pirkko on mielestäni yksi Suomen parhaita taiteen alalla. Nyt näen siis hänen taulut elävinä ja eläväthän ne.

Lähdetään liikkeelle alusta. ”Kaikella on aikansa” maalattu kuluvaa vuotta, pastelli. Kokoa ei ole ilmoitettu. En ota vielä kantaa itse maalaukseen vaan jään katselemaan kehystystä. Heijastumaton museolasi on kirkas ja älyttömän kallis.

Kehyksissä ei ole säästelty, silti ne ovat näkymättä, miksi siis takerrun ensimmäiseksi kehyksiin, kun ne ovat neutraalit ja näkymättömät valkoiset laatikot?

Kehykset ja museolasi luovat tunteen laadusta. Katsellaan tauluja, eikä juututa kehyksiin ajattelen.

”Powerty Dreams” 2017, jakkara, jakkaralla kenkälesti johon on ympätty valmiista kengästä irti reväisty kaunis punainen korko. Yllä linnunpesä. Jään miettimään teoksen tarkoittavan; jotain uutta, jotain vanhaa ja siinä pesä.

"Following That Cloud", 2017 pastelli kartongille. Oikein hieno työ, hyvin kehystetty ja hintakin kohdallaan. Jokin mättää, mutta en vielä tiedä mikä?

Taulut ovat monta kertaa parempia, mitä kuvista on saanut ymmärretyksi, mutta ne eivät avaudu nyt mielestäni riittävästi.

Pirkko kertoo jotain perustietoja pastellimaalauksen tilasta Suomessa ja miten hänen tekniikkansa on kehittynyt ja mitkä ovat toiminet vaikuttimina. Näyttelymatkalta Ranskasta hän on saanut paljon aiheita maalauksiinsa. Hän suorastaan hehkuu maalauksissa, joissa on käytetty ikiaikaista savea, jota hän on tuonut muassaan Kemijärvelle.

Suomessa ei ole parhaita mahdollisia värejä pastellimaalauksen harrastepohjan kapeuden vuoksi. Siitä huolimatta Pirkko Mäkelä-Haapalinna on noussut yhdeksi maailman taitavimmista pastellimaalareista. Hänen työnsä ovat kuin freskoja lasivitriineissä, antiikin aikaiset mestarit saavat seuraa hänestä.

Nopeasti mieleeni nousee tammikuu 1984 Espoon Dipolissa Avaruus 2000 näyttely, jonka ensimmäiset esineet olivat aitoja hologrammeja. Ihmiset kävivät heiluttelemassa käsiään hologrammien takana, kun silmät eivät uskoneet omia silmiään. Hologarmmit olivat silloin yhtä harvinaisia Suomessa, kuin nämä Pirkon maalaukset nyt.

Ei tämän tason pastellimaalauksia meillä Suomessa ole muilla taiteilijoilla esittää.

Aivan oikeasti nämä ovat uniikkia. Pirkko sanoo löytäneensä eri tekniikoita joita yleensä ei pastellitöissä käytetä lainkaan. Pidän tekniikkojen omahakuisesta etsimisestä, mutta vielä enemmän pidän, kun joku löytää jotain uutta. Ja osaa myös tuottaa valmista jälkeä.

Samalla ymmärrän miksi alussa jokin asia häiritsi minua. Kaupallisuus!!!

Taide on pakotettu kaupallisuuteen. Pirkon töissä on kaikki niin täydellistä, että siitä ei ole voinut jäädä se raadollinen puolikaan pois, eli kaupallisuus. Suomessa on jokaisen yritettävä elää, myös taiteiljankin. Menestynyt taiteilija joutuu väkisinkin uhraamaan taiteensa kaupalliselle alttarille. Jos et myy et ole olemassa.

Pirkon työt ovat ihmeellisiä kuin hologrammit 30 vuotta sitten, nyt pitäisi vain olla mesenaatteja jotka hoitaisivat tämän kaupallisuuden, jotta taide voisi vapauttaa itsensä taiteeksi. Taiteessa on tultu nyt siihen vaiheeseen, että se pyrkii irti museoiden uumenista, mutta taide ja kaupallisuus yhdessä tuo mieleen väistämättä toritaiteen.

Todellisen taiteen ajautuminen kaupallisuuden tielle ei ole oikein taidetta kohtaan.

En sano, että Pirkon taide olisi kaupallista, mutta niiden kehystäminen on ja se häiritsi minua heti alusta saakka. En tiedä häntä neuvoa, mutta jokin asia ei nyt stemmaa, olen mielelläni väärässäkin, mutta minun silmäni sairasti, liian ahdasta kehystystä. Vaaksa lisää paspiksen leveyteen ja asia kunnossa ajattelin ja unohdin sen.

Perjantai ja kolmastoista päivä, ja työ numero kolmetoista. Sydän hytkähti, teos ”Vuodenaikojen välissä”, pastelli kartongille 2017. Täydellinen työ. Valitettavasti yksikään valokuva ei pysty jäljittelemään sen tenhoa. Pitää käydä ja kokea se itse. Hinta 2400,00 euroa on halpa hinta, kun teos maksaa joskus kymmeniä tai satoja kertoja enemmän. Aina haikaillaan, että milloin on oikea aika ostaa taidetta? Minäpä kerron, nyt on oikea aika ostaa Pirkko Mäkelä-Haapalinnan taideteoksia. Hinta ei laske.

Pilgrims – Pyhiinvaeltajat 2017 kartonki, jolle on tehty savipohjustus, juuri tämä tekee näistä freskoja, eli tekniikka on märkä. Työssä on käytetty vettä, hikeä, pirtua ja käsidesiä, joskus jopa tärpättiä. Lopputulos on maaginen pyhiinvaellus, ja sille matkalle pitää jokaisen itse päästä.

Minua kaikkein eniten kosketti työ nimeltä; ”Hiljaisuus täytyy kuulla 2017 pastelli kartongille. Voisin tuijottaa sitä vaikka kotona.

Oli paljon laatua, oli paljon ostettavaa ja harvinaista kyllä, ei yhtään työtä joista olisi voinut sanoa jotain pahaa. Taidenäyttelyissähän on tapana nyrpistellä nenäänsä ainakin joka toisen työn kohdalla. Näihin töihin ei ole asiallista mennä nyrpistelemään. Suomen laadukkain pastellimaalausnäyttely on siis oululaisten kotikadulla lähigalleriassa.

 

Kannattaa tulla kauempaakin.

 

Yksi kysymys vielä, mikä oli parasta? Parasta oli kaikki kaikessa. Joka työssä löytyi jokin mysteeri. ”Honorassa” oli jotain joka ei koskaan päästä irti, kunnes siirtyy ajatukset jo uuteen kohtaloon. Maalaukset tatuoituvat takaraivoon, limittyvät kuin liuskekivet takkauunin kylkiin. Savi yhdistää kivet, eikä niitä voi kukaan erottaa, paitsi savi joka pitää ne yhdessä ja erillään.

Kuvat kertokoon loput, ja kellä on mahdollisuus pistäytyä näyttelyssä Oulun Asemakadulla Neliö-Galleriassa kokee kaiken omakohtaisesti.

Kiitos Pirkko ja kiitos ikuinen mysteeri kehysten ja värien ristiriita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Pyhiinvaeltajat se näyttää kolmiulotteiselta, ihmeellisen hieno maalaus.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Se onkin hieno, valitettavasti kuva ei ole sama kuin todellisuus. Se on luonnossa nähtävä teos. Savipohjustus antaa sille "siivet"!

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa