Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Tahrainen pöytä

Tahmainen pöytä,

eikös muuta

onhan toki kasa laskuja

vyötä tiukemmalle köytä

supummaksi suuta

olet uskonut kaskuja.

 

Rehellisyys ei peri maita

nöyryys ei anna otetta omasta

ainahan voit miellyttää koronkiskuria

on pakko olla saita

uneksia vain kaukaisesta lomasta

sinulla on aseet, vaan ei iskuria.

 

Leivän päällä ylähuuli

etsii suolakkaa

kielesi lipaisee tyhjää

teet töitä kuin sokea muuli

orjapiiskurit hakkaa

rikkaat päiväsi piilossa nyhjää.

 

Kolme konstia osaat näyttää

nöyryys on niistä yksi parhaista

sitten tulee rehellisyys ja työ

vain tyhjyys vatsasi täyttää

syöminen on sinulle aina varhaista

jos et opi niin lukkari lyö.

 

Niukka elanto miestä myöden

pitää olla älyä varastaa toisilta rikkaus

röyhkeät pärjäävät  elontiellä,

kuninkaat kerskuvat rintaansa lyöden

heillä on suurinta tuo itserakkaus

sinun osasi on ylpeutesi niellä.

 

Rakasta lähimmäistä kuten omasi olisi

hän rakastaa sinua kuin rottaa

käännä sinä hänelle toinenkin poski

rikkaudet kaikki jo muille solisi

sinulle ei jäänytkään mistä ottaa

rahasi vei röyhkeä ja äkäinen ahneuden koski.

 

Kivetä sydän ja vaihda tyyliä

ota toisen kädestä hänen viimeinenkin leipä

kirjoita hänelle siitä hyvästä kallis lasku

niin jopa löytyy joka sormelle kauniita Lyyliä

armoa anoville vastaat vain eipä eipä

niin jopa sullakin täyttyy se rahakas tasku.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mistäs tuo runo?

Eihän Suomessa nälkää nähdä vai väärässäkö olen?

Se jonka jalka tassa, sen suu massaa.

Isoäiti sanoi ja maahan siemeniä latoi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Runo tuli blogin johdosta, joka on tuolla hieman alempana. Rikkautta ja köyhyyttä tai jotain sinnepäin!

Nälkää ei olevinaan muka nähdä, mutta monilla on tiukkaa siitä ei voi olla eri mieltä
.
Minä olen nähnyt myös nälkää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuli mieleen muisto opiskeluajoilta, jolloin tukia ei vielä jaeltu. Olin töissä kirjastossa ja yksi työntekijä kertoi lukevansa iltaisin satuja lapselleen, jotta unohtaisi nälän. Nälkää on ennen nähty ihan toisella tavalla kuitenkin kuin tänä päivänä. Leipäjonoja toki on, mutta ruokaa sieltäkin saa.

Eläkeläistätini tapasi mennä torille sulkemisen aikaan ja keräsi hyvän näköiset vihannekset ym. ja muisti minua ja perhettänikin niillä. Hyvinkin pienistä ruokatarvikkeista saa itse valmistettua riittävästi syötävää.

Eräs laajan perheemme jäsen, yksihuoltaja mies, osti yhden kyljyksen, pussillisen pakasteherneitä ja riisiä ja valmisti niistä aterian itselleeen ja neljälle lapselleen. Ei hänkään tukia saanut. Näin se meni. Ruoanvalmistustaidot pitäisi nostaa kunniaan ja kyky selvitä vähemmällä. Kauhistelen niitä hurjia ostoskärryllisiä ruokaa ja ehkä lähinnä muuta suuhunpantavaa, jota ihmiset kuskaavat kotiinsa. Paljonko siitä on hyödytöntä ja haitallista mieluummin kuin oikeaa syötävää?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Asia asiaa eli tärkeää tietoa ei niin monen sukupolven takaa. Venäjällä näin kun lapset tonkivat roskiksista hedelmänkuoria vielä kymmenisen vuotta sitten. Itse muista syöneeni tunkiolta löydettyjä appelsiininkuoria kuusikymmentäluvun alkuvuosina. Inhottaa ajauskin tänään, kylmässä vedessä liotimme niitä hetken saunakauhassa ja sitten vain syömään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Todellakin nuo ovat niittä aikoja, jolloin oli köyhää. Meilläkin isosta ompputarhasta käytettiin hyväksi kaikki mitä ei myyntiin mennyt. Hiukan pilaantuneista otettiin paha kohta pois ja sitten omena lohkottiin ja kuivattiin tai hillottiin. Mikään ei saanut mennä hukkaan. Nyt menee ja paljon. Tämä mielessä yritän edelleen huolehtia, että ruoka jätettä ei tulisi. Kauhistuttaa, kun on pistettävä ruokaa pois. Mieluummiin luontoon eläimille kun roskikseen.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa