*

Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kesäyön onni

  • Freya  (Vesiväri 35x50)
    Freya (Vesiväri 35x50)

Tämä Eino Leinon Nocturne-runo lienee suomalaisen runoaarteiston todellinen kruununjalokivi, joka on säilyttänyt vuosikymmeniä salaperäisen tenhonsa.

Nyt Suomessa Nocturne lienee suositumpi kuin koskaan.

Säveltäjä Taisto Wesslinin sävelkieli on iskostanut tämän kauniin runon muistojemme syövereihin. Merkillisen vahvasti Eino Leinon Nocturne (suomeksi Yötunnelma) sykähdyttää siis vielä tänäänkin suomalaista kuulijaa, vaikka se heijasteleekin kadonneen aikakauden tuntoja ja vuosisadan vaihteen yltiötunteellisia asenteita eikä sillä ensikuulemalla näytä olevan mitään kytkentöjä nykypäivän elämään.


Runo tunnetaan parhaiten kaksisäkeistöisenä. Tässä alkuperäisessä versiossa on mukana myös Eino Leinon,  rakastetun Freya Schulzin toivomuksesta, pois jättämä keskimmäinen säkeistö.
 
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.


Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.
 

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Runo on hieno ja keskimmäinen säkeistö antaa siihen syvyyttä. Olenkin ihmetellyt mitä varten se on monessa julkaisussa jätetty pois. En ole kuullut tätä selitystä. Mistä olet löytänyt tämän tiedon?
Hyvin olet kuvannut mokoman syöjättären olemuksen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olikohan se jossain naistenlehtien palstoilla joskus, en muista missä. Syöjätär? Eikös hän ollut kielenkääntäjä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos onnistui syömään näin olennaisen säkeistön runosta, voi syöjättereksi sanoa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #3

Erinomainen vastaus! Olen ylpeä sinusta, eli tulin hyvälle mielelle ja naurattaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Freya ja Eino eivät tainneet olla oikein hengenheimolaisia, koska Freya oli keskieurooppalainen poroporvari ja Eino Kainuun korvesta maailmalle putkahtanut elämäntaiteilija. Einon mielestä avioliitto ajautui karille siksi, että Freya kahlitsi hänen taiteellista luomisvoimaansa ja Freya puolestaan tiettävästi viittasi yksinomaan Einon juoppouteen.

Niin tai näin, Onervan kanssa Eino pärjäsi sitten jopa pitkillä ulkomaan matkoilla, mutta eipä siitä suhteesta sitoutuneisuuttakaan kumminkaan puolin odoteltu. Onerva ajautui avioliiton turvalliseen satamaan elitistisen Madetojan kanssa ja Einon rappio sekä luomisvoima hiipui hiipumistaan ennen lopullista rotkon rauhaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Eino ei suinkaan ollut mikään korpien kätketty, eikös hän aika aikaisessa vaiheessa lähtenyt veljensä följyyn? Sisimmissään varmasti tuo korpi kuitenkin seurasi häntä ja kainuulainen suorapuheisuus näkyy tuossa Nocturnenkin salatussa värssyssä. Kukapa toinen puhuisi lemuista ja kemuista prinsessalleen kirjoittamassa rakkausrunossa?

Onervan ja Leinon liitto lienee enemmän ystävyyspohjalla, sillä jos jotain alussa on ollut, niin ei Onerva olisi Madetojalle mennyt, jos Leino olisi ollut se härkä parisuhdemielessä.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #9

Mä ajattelin nuo lemut ja kemut kuvainnollisesti..näin vanhan miehen kantilta.Lemut on jo huomattavasti haalenneet..konkreettisesti ja kuvainnollisesti..edelleenkin kuvainnollisesti sellaiset asiat jotka "maistuivat" ja "tuoksuivat" hyviltä ovat haaklenneet,laimentuneet,jotku hävinneetkin kokonaan sama oikestaan koskee näitä kemujakin..vuorenrinteen kuusimetsä häämöttää vielä ja josku miettii..tuonne haluan nukkumaan,enkä tule takaisin..minkähän ikäinen Leino oli tuon kirjoittaessaan?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #11

Eino Leino syntyi 1878 ja kirjoitti tuon runon 1903 eli 25 vuotta suurin piirtein.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Tauluhan on taas erinomaisen hyvä..mut mulle tuli jotain mieleen,mutta..ei en mä voi,sanoo..tai.. ei en voi..sä voit vielä vaikka repii molemmat pääs..eli ylä,että ala..sokerit on alhaalla mut ehkä mä pystyn pitämään itteni vielä kurissa..mennään tohon runoon..en ole tuota keskimmäistä säettä ikinä kuullut tai nähnyt,mutta tässä lukien se osu senverran kohdalle,että se on helppo sisäistää

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Enpä sanoisi Nocturnea vanhanaikaiseksi, vaikka siinä mainitaankin täysin väistynyt "kaskisavu", ja korostetaan peltoviljelyä "tähkäpäineen" ja "ruislintuineen". Ruisrääkän lajinimi ei olisi läheskään yhtä lyyrinen kuin Leinon käyttämä, vaikka kysehän on samasta linnusta. Ja se "laulu", sehän on vain loputtomasti toistuva "trööt-trööt".

Säkeistö 2 on erityistapaus, enkä ollut edes tiennyt sen olemassaolosta! "Valjut lemut - päivän kemut" on jokseenkin tönkköä tekstiä, ja ehkä noiden rivien vuoksi tyttökaveri halusi henkselit koko värssyn yli?

Runon lopetus (kuusi viimeistä riviä) on tavattoman tunnelmallinen ja koskettava. On saavutettu se mikä saavutettavissa oli, eikä tuuliviirillä tai edes itsellään ajalla tai ole enää lisättävää. Vaihtoehdot ovat huvenneet, ja vain yksi suunta on jäljellä; siinäkään ei hämäryydestään tai tuntemattomuudestaan huolimatta ole mitään pelättävää. Niin todellakin pienentyy elon piiri!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Leinolla on siinä itsetilityksen paikka ilmeisesti, ja oikeasti vanamot lemuavat enemmän kuin tuoksuvat. Tyttöystävän kannalta samaa mieltä Tuomon kanssa, ei ole oikein ylistystä hänen kannaltaan, jos kaveri purkaa pettymystään vietettyjen kemujen turhuudesta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eino Leinon runo Nocturne, ja sen valmistumispäiväksi on merkitty heinäkuun kolmas 1903, eli silloin vielä paloi keväinen rakkaus Freyaan, vaikka tunnelma runossa on suoraan Paltamosta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset