Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Nainen ja hevoinen

  • Nainen taikoo itselleen oman hevosen
    Nainen taikoo itselleen oman hevosen

 

Tarina alkaa joskus vanhaan aikaan välimeren rannalla Niilin länsipuolella. Sitä ei vielä tiedä miten se loppuu, mutta kuunnellaan tai luetaan tarina loppuun. Nainen on paennut kotoaan. Hän on hypännyt suin päin mereen ja lähtenyt uimaan. Nainen asui miehensä kanssa  alussa Tocrassa, mutta heille tuli sanaharkka ja nainen puki kalleimman pukunsa päälleen ja hyppäsi mereen.

Uidessaan nainen vannoo pyhästi, että hänen suhde miehiin on lopullisesti loppunut. Merivirrat kuljettavat naista ulapalle, mutta hän ei vastusta virtojen liikuttaessa, häntä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi rannasta. Samalla kun alkaa jo hämärtyä tai pimeys laskeutuu melko vilkkaastikin meren ylle, mutta nainen vain ui rauhallisesti merivirtojen syleilyssä.

Aamulla hän herää aavikon rannalla, eikä hän muista kuin unen jota yöllä uneksi. kaikki muu matkasta on unohduksen yö siivonnut hänen hiuksistaan. Nainen nousee istualleen ja riisuu kalliin pukunsa rantahietikolle kuivamaan. Päivä nousee kuumana kuten aavikolla aina, jos ei ole myrsky. Nainen ei tunne halua kahviin tai aamupalaan, hän on menettänyt nälän ja janon tunteen kokonaan. Nainen miettii onko hän kuollut, koska eihän kukaan voi uimalla tulla aavikolle  Tocrasta saakka. Siinä miettiessään hän tuntee kuinka aavikko rauhoittaa häntä ja kuin hypnoosissa hän saa itseltään näläntunteen ja väsymyksen väistymään.

Nainen tuntee itsensä jumalaksi. Alaston jumala huvittaa häntä ja hän pukee parhaan ja ainoan pukunsa päälleen. Hän nousee töyräälle ja ojentaa kätensä ilmaan ja huutaa nouse hevoinen! Ja siinä samassa hiekasta pöllähtää hevoinen ylös. Nainen antaa hevoiselle nimeksi Arab ja nousee Arabin selkään. Nainen ratsastaa läpi hiekka-aavikon aina Tsadiin ja Fadan kaupunkiin saakka.

Fadassa hän hyppää pois Arabin selästä ja käskee Arabin mennä laitumelle, sillä nainen haluaa tutustua yksin Fadan väestöön ja historiaan. Kaupunki on pieni kuin Riihimäki, mutta riittävän iso yhden naisen elellä. Nainen löytää itsensä Archein vesistöalueelta ja varoo polkemasta krokotiilien kuonoille. Nainen tietää, että Niilin krokotiileilla on terävät hampaat, mutta naisen kieltä terävämpää ei ole hän sanoo itsekseen, eikä pelkää noita laiskanpulleita liskoja lainkaan.

Kuin unessa nainen tietää koko ajan mitä hänen pitää tehdä ja tekee vaistonsa ja tuntonsa mukaisesti. Hän ei tunne janoa, nälkää saati väsymystä kun hän saapuu pienelle tarhalle, joka näyttää autiolta. Sen kasvimaat ovat ränsistyneet ja pieni hökötys tiluksien keskellä osottautuu pihan ainoaksi rakennukseksi, jossa on jo katossa vuotokohtia ym. Kaivolle on matkaa ja mitään kunnollista ei löydy talosta tai sen ulkopuoleta, mutta nainen päättää jäädä sinne. Hän nostaa taas kädet ilmaan ja viheltää hampaidensa välistä, silloin Arab laukkaa emäntänsä luo ja hevoisella on selässään kaikki mitä he tarvitsevat.

Nainen miettii mikä on hänestä kaikista makeinta tässä tarinassa, se että hän vapautui miehestään ja joutui autiotilalle yksin hevoisensa kanssa vai se, että nämä sadut yleensä eivät ole tosia. Hän kuitenkin päätyy siihen ajatukseen, että makeinta on se, kun saa nukkua yönsä rauhassa ja maa antaa kaikki mitä hän tarvitsee.

Hevoinen hirnahtaa ja menee tekemään rouvalle mitä rouva tahtoo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Siis nuinhanse taitaaki tapahtua, mikähän täälä muuten on totta!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sanotaan, että totuus ei pala tulessakaan, - aika moni asia palaa.

Tämän blogin suosituimmat