Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Keltainen puu

Tie haarautuu,
ojan puolella keltainen puu.
Anteeksi voin pahoin,
voitteko jättää minut tähän.
En halua matkustaa kanssanne,
tuo tienne johtaa tuhoon.

Hyppään kohti aluskasvien 
pölyisiä lehtiä.
Putoan maahan,
vihdoinkin omille jaloilleni.
Menkää kurjat ja pitäkää hauskaa,
kaikki turhuus pois minusta.

Kaksi tietä oikea ja väärä,
miten helppoa onkaan mennä harhaan.  
Oikea tie ei ole kaikkein helpoin kulkea,
sitä eivät ole kuninkaat kulkeneet.
Voi kuinka olisivat ymmärtäneet kääntyä,
ei tarvitsisi kansan nyt nääntyä.

Kaksi tietä erkanee toisistaan,
pakenevat toinen toisiaan.
Tämä toinen on totuus,
mutta toinen ei ole edes valhetta.
Silkkaa paskaa se on,
ylpeyttä, urheutta, kunniaa, rikkauksia.

Elämä on nollasummapeliä,
jos valitsee kunnian, valitsee samalla häpeän.
Ei kunniaa ilman häpeää,
ei ylpeyttä ilman alistamista,
ei rikkauksia ilman köyhyyttä,
ei urhoja ilman ruumiita.

Kaksi tietä erkanee toisistaan,
oikea ja väärä.
Kaksi mieltä eroaa toisistaan,
järkevä ja oikeus.
Kaksi tietä toisistansa loitontuu,
ojan puolella keltainen on puu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tietä kaitaa,
kuljemme jalan kadun laitta.
Vaikeampi on se tie kuin lavea,
joka monenlaisin kokemuksiin vie,
ja miksi vain autoille on se leveä tie.

Päivänä muutamana tietä ajattelin,
kaunista reunusta ihastelin.
Villiä luontoa vieressä,
jalka ei eksynyt,
pysyi ajatus tiestä kaidasta mielessä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Leveä tie
niin helppoa kulkea,
että tuskinpa
arkajalka poikkeaa,
paraatikengissänsä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuntemattomaan
ei ollut tietä
lähdin umpimetsään
samoilemaan
eksyin ajoittain
perillekin löysin
välillä

Joskus kirjoitin:
Lähde kanssani
kahden kulkemaan
niitä polkuja
joita kukaan ei
ole vielä löytänyt

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Alussa ei ole polku,
on vain umpinainen sammalmatto,
jos etsit uutta,
on rajana vain taivaankatto.

Mutta luulen,
että joku on jo löytänyt perille,
siksi tie haarautuu jossain,
eikä meidän sydäntä raasteta verille.

Pitää vain oppia pois totutusta tavasta,
kuunnella omatunnon ääntä,
nähdä maailman pahuus,
nostaa katse pois omasta navasta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jo saavuttaa minut unen evät
jo koittavi elämäni kevät
kukkahattutädit takanani hymisevät.
Heikot sortuu elontiellä huojuu
tuores skumppa rinnassani kuohuu
eloa, eloa se huokuu.

Virkamiesten tyyli on luoda paulaa,
näin saa verottaja meihin kaulaa
verokalenteri sen kaikille myös laulaa.
Noitavainot, turhat kanteet,
sijoiltaan saa rehellisenkin vanteet
kohta jo auki on sinunkin ranteet.

Suntio silloin urkujasi soittaa
kun kuolema nappaa ja elämän voittaa
näin turmellus sinut tavoittaa.
Katse siis tiukasti elämän myötä
ei synti ole vieroksua turhaa työtä
uudet terveet ajatukset sä nuppiisi syötä.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Syksyinen tie,sadetta täynnä,
valoa mistään ei juurikaan näynnä,
Mielikin pimentyy,pääni on tyhjää,
jotenkin päivästä päivään sitten
vain nyhjää,yrittää olla,ettei potkaisis
tyhjää.
Vuodesta toiseen,iät ja ajat tällaiset
olleet on miehellä syksyiset tavat.
Vaan oppiipa elämään tämänkin kanssa,
se tulee se menee,näin elämä stanssaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

I am still

And not I,
even if the hardwood ash,
if you need that I require.
The human being is a human
finally an ash,
when pheromones are dispelled.
The fragrant spring gets,
my desire burning up,
but the point is already in the autumn.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Minä unohduin risteykseen odottamaan ja kitaraa soittamaan
En valinnut, en valita halunnut
Siksi en koskaan eteenpäin edennyt

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Säästyit silloin turmellukselta, eli valitsit sen minkä osaat. Pääasia on, että tuhontietä ei tallaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tieltäni en horju,
vaikka lupaisit minulle,
onnen halkopinon päällä.
Nuhjuisiin lakanoihin käärittynä,
mietin miksi olen täällä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kasvamassa ain
rikkaruohotkin täällä.
Omin juurineen.
Siten minäkin olen
täällä Telluksen päällä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juuri noin
sen itsekin koin
kuolema on vain välitunti,
sitten jatkuu opetus,
se on tarinan lopetus.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

Joku saattoi kirjoittaa yhtä tankaa koko ikänsä. Tähänkin tulokseen on tultu:

Kun hilpeästi
vain saan elellä täällä,
mitäpä vaikka
seuraavan kerran elän
lintuna, hyönteisenä?

- Tabito

(Tuomas Anhava, Oikukas tuuli)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa