Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Pikkula-perinne

Kerrotaanpa hiukan perinteistä. Seppo Turunen on laatinut ansiokkaita perinnestooreja, joissa on käsitelty joulua, kiljua, ja tanssilavaperinnettä juukalaisittain.

Mutta Suomessa on voimaksa pikkula-perinne myös, pikkula ei pihan perä, puucee, hyyskä, paskahuussi ja mitä niitä onkaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Vielä viisi- kuusikymmentä vuotta sitten oli Suomessa hyvin yleistä tuo pihan perillä käynti. Ja muista vielän 80-luvun alussa Riihimäen kaupungissa oli vielä kaupunki alueella useita asunbtoja yhteisen puusee-kulttuurin sisällä.

Ensimmäiset muistot hyyskästä ovat, siellä pikkureijällä istumisia äidin tai isän kanssa ja kohta kavereiden kanssa yhdessä. Jossain ei ollut kuin yksi iso reikä, mutta useimmissa kaksi tai jopa kolmekin reikää rinnatusten. Silloin oli tapana lähteä porukalla paskalle. Yleinen kysymys iltaisin olikin, että lähtisitkö paskalle kummiksi?

Posliini ei siis ole kovin iäkäs vaihtoehto lankkupenkille jossa oli  "tyhjä" jonka päälle istua hätätilassa.

Velipoika oli niin laiska, että piti mennä mopolla tai polkupyörällä navetan nurkalle, jossa hyyskä sijaitsi. Hänellä oli viritettynä mopo kuistin eteen niin, että kun rapulta hyppäsi satulaan jasamalla polkaisi mopon käyntiin niin sen sai samantien sammuttaa vessan ovelle. Sitten vain tupakkavehkeet esille ja sätkän tekoon.

Virallisesti me penskat emme saaneet polttaa, mutta huussista nousi väkevä sauhu aina iltaisin ja välillä keskellä päivääkin. huusi toimikin samalla hotelli helpotuksena, salaisena tupakkapiilona, seurustelupaikkana, sillä varsinkin tytöt viihtyivät käymälässä hyvin keskenään.

Yleiset käymälät toimivat myös veisto- ja piirustussaleina.

Sieltä varmaan on sanonta, ei ole kuin "tuulen huuhtoma perse". Vesiklosettiin tuota sanontaa on vaikea hahmottaa.

Ja mikä sen ihanampaa on, kuin istua yksin tai kaveriporukassa ja samalla toimittaa tarpeensa. Siinä säästyi aikaa, kun sai samalla vaihtaa kuulumiset, vetää röökin tai kaksi ja lopuksi tuuli huuhteli hajut katolle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Jos ei vallan viluisaa ole niin mikäs siellä istuessa juu
Erikseen on sitten jos sattuu olemaan pötsi kuralla ja pakkasta
Kerran näin kävi ja alkoi hieman jo kyrsiä huussissa kärsiä

Posliinin ilo onkin sitten vallan toinen
Esim kun tulee ryteiköstä kotiin ja antautuu sessioon ilman seurallisia kärpäsiä

Molemmissa puolensa

Yhdellä kaverilla oli treenikämpän päädyssä puucee
Näkymät olivat hienot jos oven jätti auki
Peltoa aavaa ja maaseutua jykevää

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ovi auki totta Mooses, silloin voi seurata ympäristön tapahtumia. Ei sinne pimeään hyyskään kukaan näe, tai jos näkyy niin ainoastaan punainen pärstä.

Parasta oli seurata tikistävän ilmettä helpotuksen hetkellä;)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tjaa muuten juu!
Olen kerran soittanut bassosoolon paskiksessa
Että sellaiset kesäfestarit

Siellä oli vielä oikein perinne hyyskä-tarjolla
Joten piti yhdistää kaksi mukamas mahdotonta
Soittaa paskasti paskalla istuessa
Järjestäjät kun tarjosivat itse tehtyä kaljaa niin maha oli hieman sekaisin
Hyvää se oli mutta ehkä hieman keskenkäynyttä kuitenkin

Ihme homma ettei sinnekään enää ikinä kutsuttu uudestaan esiintymään
Kertakaikkiansa kummallista

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #3

Koska en ole ammattimuusikko en ole päässyt sisälle soittamaan mutta ulkopuolelle kyllä. Meitä oli kolme pariskuntaa (silloin nuorempana ja höpelönä) kesämökillä mihin viimeisteltiin talkoo-olutta nauttien puucee. Sitten päätettiin huussin vihkiäisistä niin että seuraava, jolle tulee hätä, joutuu suorittamaan varsinaisen vihkimistyön. Minut vapautettiin heti koska porukka sopi että vihkiäismatka (noin 50m) pitää tehdä hartaasti marssien ja hanurista pitää tulla koko ajan Hintriikan surumarssi. No naishlön kontolle vihkiminen lankesi ja saattue oli haudan vakava lähes loppuun saakka. Vain pieni vihkiäispuhe koska oli jo kiire. Kyllä sitten skoolattiin ja kovaa.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #4

Juuri näin :D

Tjaa vielä yksi tarina johon liittyy puucee ja musiikki

Kerran mökillä juhannusta viettäessä iski koko sakkiin pieni ruokamyrkytys
Jonoa oli ja hauskuus ei ollut varsin huipussaan
Taisipa joku tehdä karhut ja kakkia metsäänkin kun hätä oli ilmeinen

Minä sain vatsani kuntoon ensimmäisten joukossa
Tod näk koskenkorvalla huuhtelun ansiosta

Johdin sitten kitaran kera jonottajia yhteislauluun "Kaikki ympärillä ulkohuussin"
(Dylan/Hendrix All along the watchtower)

Nauru ehkä hieman helpotti hotelli helpotukseen jonotusta
Kunhan ei vallan höröttänyt ja siten lihaksia supistanut

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Kun en kuulu kirkkoon, niin minä en ole päässyt kummiksi, muuta kuin kavareiden skeidoille.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #3

Nyt törähti kohdalleen, LOL!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Lapsuudessani molemmilla isovanhemmillani oli pikkula. Vanhempani muuttivat kaupunkiin juuri kun olin siinä pottaiässä, mutta mummulan huussireissut ovat jääneet mieleeni. Jostakin kumman syystä pelkäsin karhuja niin paljon etten uskaltanut mennä yksin pikkulaan. Meidän seudulla ei karhuja liikkunut, mutta hirviä olisi saanut säikkyä oikeasti. Aikuinen saattaja piti olla mukana.

Kun vanhempani erosivat, muutin äitini kanssa takaisin maalle. Taas tuli eteen ne jäätävät pakkasaamut, jolloin en tiennyt mitä tehdä, kun piti lyödä peppu pikkulan jääkylmälle reunalle.

Kaikkea muuta kaipaan maalta, mutta huussia pakkasella en osaa pitää mitenkään miellyttävänä nostalgiana.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllähän posketkin kestävät pakkasta, niin miksi ei peräposketkin. Kaunis puna jää vain monilta näkemättä. Kädellä voi koittaa vielä puolen tunnin perästäkin pakaraa, niin perä tuntuu ulkoilman raikkaalta, eli kylmältä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kun olin pieni lapsi, pakkasessa punastui posket. Aikuistuttani totesin, että nyt punastuu enää nenä.

En uskalla edes kuvitella, mikä nykyään punastuu, jos istun paljaalla pepulla jääkylmälle huussinreunalle:o/

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #10

Kuka mitäkin muistaa, minä vain hoppatossut, jotka laitettin pienenä jalkaan kun me kakarat juostiin pihanperälle. Kaupungissa kun ei hoppatossuja ollut :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #14

Hoppatossut? Huopatossutko? Täällä Oulussa ne sanovat vinkkelit!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #15

Tampereella ja tässä lähimaastossa on aina ollut hoppatossut. Huopatossut kuulostavat turhanpäiseltä hienostelulta:o/

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #16

Hoppatossut ovat aivan hyvä tulkinta, mutta oululaisittain vinkkelit tai suorakulmat kuvastavat hoppatossujen taipumattomuutta jalassa.

Huopikkaat huopikkaat mutsi taisi piilottaa...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #17

Hoppatossutpa hyvinnii. Huopikkaat taitaa olla venäläinen kansanlaulu ja sieltä kai huopasaappaat lähtöisinkin, The Moscow Timesissa oli hiljattain kuvia uusista kirjailluistakin malleista. Lämpöiset ovat, ostin aikuisena kun ulkoilutin talvipakkasilla pihassa tenavia.

http://www.themoscowtimes.com/multimedia/photogall...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Tampereen lähellä Kurussahan minä tutustuin kakarana pihan perään, täti kun oli siellä maatalon emäntänä. Ja kun nyt muistelin niin kaksi vierekkäistä ovea, naisten ja miesten puoli, portaat ylös ja siellä oli muistaakseni 2 isompaa ja ja pientä reikää, ainakin me serkkutytön kanssa vierekkäin seurapissillä istuttiin. Olisikohan ollut navetan ja hevostallin välissä, ei jaksa muistaa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #22

Meillä oli vain yksi huussi, mutta siinä oli kaksi reikää, toinen iso ja toinen pieni. Lapsille ja aikuisille siis.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

No meillä oli kaupungissa 2 posliinipottaa, isompi kiinteä ja pieni irrallinen:)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #24

Kerrottinko sinulle, että näärännäpyt tulevat siitä kun kurkistelee siitä aukosta sisään? Minulle sanottiin niin, ja se oli kauhea häpeä aina kun tuli näärännäppy silmään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #25

Ei kerrottu, eikä ole muita ikäviä muistoja kuin että kerran koirien maastokokeissa yhden hengen puucee oli niin täynnä että katsoin parhaaksi hiippailla kauemmaksi ruohon päälle. Hajukaan ei ole ollut pahempi kuin NL:n aikana jo kaukaa Viipurin rautatieasemalla, kukaan bussiseurueesta ei tainnut siinä hätälässä käydä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #26

Olen itsekin joskus törmännyt huussiin, jota ei ole tyhjennetty ajoissa. Kyllä sitä menee mieluummin kuusenjuurelle kyykkimään. Sinänsä pikkulat ovat ihan ok. Pakkasella minun herkkä hipiäni ei oikein nauti siitä tuntemuksesta, mutta kesällä käyn ihan mielelläni.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #27

Puuceehen on nykyään irrallisia styrox-istuimia, joskaan en ole talvella kokeillut mutta luulisi olevan ainakin hetken päästä jäistä puuta lämpimämmän.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #28

Styrox lämpenee hetkessä ja on miellyttävä istuksia.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #28

Omassa lapsuudessani ei tuollaista ylellisyyttä ollut. Se huussi on vieläkin olemassa. En tosin ole käynyt siellä sen jälkeen kun mummulaan tehtiin sisävessa. Pitääkin käydä katsomassa, onko siellä jo styroksia. Pappa käyttää pikkulaa vieläkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #25

Näärännäppypelottelu on muistissa, sama kohtalo oli, jos tirkisteli avaimenreijistä:-P

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Meitä oli vuokralaiset mukaan lukien kymmenkunta saman puuseen käyttäjää. Arvatkaapa kenelle lankesi keväisin alusta tyhjennys? Muistot ovat säilyneet.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pakkasilla jännitti aina, kuka kaataa tornin. Jokainen vältti sitä viimeiseen saakka tekemästä itse.

Huussi oli myös hyvä tietotoimisto, sieltä näki kenellä talossa oli kuukautiset ja keneltä ne oli jäänyt pois. Ympäristö siis tarkkaili jätöksiä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Koiruuskerhon tukipaikassa ulkohuusin tyhjentäjät arvottiin ellei joku alkanut joikhaan miistä saisi koskenkorvoo, koskenkorvoo nunnunnuu.. Se puteli kun kuului ohjelmaan:)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Muistan kun olin ihan pieni ja isä osti kotitilansa - sinne muutettiin kirkonkylältä sitten asumaan. Ja se puuvessa oli navetan päässä käytössä pari vuotta ennenkuin sitten se seitsemänkymmentäluvun elintasolaajennus saunoineen valmistui talon toiseen päähän.

Se huussi on vieläkin alkuperäisessä olomuodossaan, vähän jopa "museoitu" ristipistotöineen ja koivunvarpuluutineen. Ja räsymattokin siellä on. Ja ikkuna ja verhot. Se oli ja on hieno puuvessa. - Kun olin pieni, sinne pelotti mennä, mutta kesällä siellä oli kivaa olla ihan piilossakin. En kaipaa ulkohuusissa käyntiä, mutta sitä ulkosaunaa kaipaan.
Juokseminen pakkasessa kylpytakki päällä oli kivaa, talvella pysähdyin aina katsomaan tähtitaivasta ja siinä laajeni kai pienen ihmisen maailmankuvakin.

Kai se oli vain nimeltään "ulkovessa", :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Sirkku, tämän kaltaista tunnelmointi on kiva lueskella. Saunasta tai saunaan on tosiaan kiva tähtitaivaan alla käpristellä, eikä tule höyryt sisälle asuntoon.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Meillä oli sama juttu. 50-luvulla rakennettuun puiseen tyyppitaloon rakennettiin myöhemmin tiilestä tehty elintasosiipi vessoineen ja saunoineen.

Muistan ne talviset saunareissut, kun sauna oli vielä pihanperällä. Ei nämä nykysaunat vastaa sitä, kun kovalla pakkkasella koko perhe juoksi hankien poikki saunomaan. Saunapäivä oli aina myös juhlapäivä. Saunan jälkeen saatiin paistettua makkaraa ja mummon leipomia sämpylöitä ja korvapuusteja.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kiitos Ari tästä aloituksesta. Tässä tulee mukavia muistoja mieleen:)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset