Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Tiiliskiviteoria ihmisyyteen osa VIII, - sarjan päätösjakso

Moraali ja järki, eli laasti ja tiili oli alussa meidän muurimme juurella, missä ei ollut vielä muuta kuin maapallo, jonka rikkauksien päälle rakentaa yhteiskunta. Platon ajatteli tasa-arvosta eri tavalla, me ajattelemme omalla tavallamme, mutta jos haluamme muutoksen on tunnettava hiukan mitä me oikeasti olemme. Me olemme suuri muuri, jonka tulisi muuttua, mutta laastimme eli moraalimme on jämähtänyt vaikka järkemme on kirkas ja kulkisi jo toiseen vaiheeseen.

Meidän arvomme eivät ole juurikaan muuttuneet, vaikka maailmamme muuttuu kovaa vauhtia. Jotkut viisaat ovat ennen minua jo sanoneet, että silloin kun pudotimme atomipommit Japaniin, meidän maailmamme muuttui mutta moraalimme pysyi samana. Minun tapauksessa käänne tuli Jokelan koulusurmista. Olen ikuisesti kiitollinen että edes silloin heräsin ajatteleman asioita toisella tavalla.

Kun olin yrittäjä ja poliitikko monessa mukana, niin ei ajatuksille edes riittänyt liiemmin aikaa, oli vain huolehdittava, että ennättää tehdä sen mitä odotettiin. Niin käy myös kansanedustajille ja ministereille, heidän ajatuksensa pysähtyy siihen paikkaan kun heidän valtakirjansa on leimattu. Olen itse seurannut heidän vauhkoilua ja kiiruhtamista painamaan nappia. Aivan älytöntä puuhaa, sanoisin että “Pehmeet touhuu”!

Kun moraalimme sietää tätä oravanpyörässä oloa, niin miksi kukaan toinen ei pysähdy ajattelemaan? Meillä on yliopistot ja kaikki maailman mahdollisuudet kääntää ajatushanat kaakkoon tai lounaaseen miten vain tahtoisimme. Vannomme demokratian nimiin, siihen että kansalla on viisaus, mutta entäs jos ei ole? Mistä kansalle viisaus tulisi, jos sitä ei ole hallituksessa, joka on kansan siunaama. Olemme valinneet parhaat aivot sinne edustamaan meitä, mutta siellä ne istuvat kuin tiiliskivet, eikä mikään mahti maailmassa horjuta heitä. Mutta moraalia ei ole heidän touhuissaan nimeksikään. Ainoa toive ja intohimo on päästä uudelleen jatkokaudelle. Hyvissä ajoin aletaan yhteiskunnan piikkiin kestitä oman alueen silmäätekeviä, jotta seuraava valita varmistuisi ja ehkäpä ministerin postikin aukenisi.

Teesi yksi: Puolueiden joukkohauta on demokratia.  Kun hävitämme turhat puolueuskollisuudet niin vasta sitten voimme puhua demokratiasta.

Evoluutio jota voisimme kutsua vaikkapa luojaksemme, on lopettanut meidän ruokinnan siinä vaiheessa kun siirryimme tietoyhteiskuntaan. Evoluutio toimii nyt meidän ehdoillamme, me teemme maailmaan aukkoja jota evoluutio jäädyttää, esimerkiksi työttömyys on ennen  tietoyhteiskuntaa tuntematon käsite, nyt se on meidän ikuinen vieraamme, jos emme tee muutosta. Mutta muutosta ei tule, jos kukaan ei ajattele.

No pelkkä hoputtaminen ajatteluun ei riitä, voimaa pitää olla muutoksen toteuttamiseen. Pelkkä ajattelu ja voimakaan ei riitä, jos kukaan ei kanna vastuuta ajattelusta ja voimien käyttämisestä. Pitää myös olla ennusteet hallussa. Eikä riitä, että ennusteita on, vaan ennusteiden pitää olla jatkuvasti esillä kuin säätiedotukset uutisten jälkeen.

Miksi meillä ei ole yrittäjyysilmaston ja kansantaloustieteen viimeisimpiä katsauksia ja tulevaisuuden “sääkarttaa” heti uutisten ja sään jälkeen joka ikinen päivä. Yrittäjä myy itseään joka ikinen päivä, se yrittäjyyden ennustettavuus on joskus hakusessa. On paljon  sellaisia yrittäjiä, jotka yksin puurtavat pitkää päivää, eikä heidän aikansa riitä ravaamaan luukulta luukulle kysymässä mikä on päivän näkemys, hyökkääkö Venäjä Ukrainaan, miten valuuttakurssien käy, miten tulli ilmoittaa viennin ja tuonnin tasapinon ja paljonko polttoaine maksaa huomenna ja ensi viikolla. Kannattaako ostaa kultaa vaiko hopeaa?

Meillä on Helsingin taloustieteen laitos, aivan samalla tavalla kuin ilmatieteen laitoksen asiantuntijat kertovat meille joka päivä sääennusteen moneen kertaan, niin samaan tapaan voisi olla yritysilmaston katsaus. En tarkoita yritysuutisia, jossa yleensä kerrotaan mitä on tapahtunut, vaan ennusteita, eli mitä kannattaa tehdä ja miten on naapurivaltioiden tuotanto kehittymässä, ja maapallon kokonaistarve, mitä kaivataan ja mitä on liikaa.

Teesi kaksi:  Suggestio on valjastettava avoimeksi informaatioksi, aivopesun vaihtoehto on omaehtoinen ajattelu.

On tutkittu, että masentuneet ja alkoholisoituneet ovat useimmiten olleet aluksi ne meidän aktiivisin ja oivallisin kansanosa, mutta ovat paenneet alkoholiin tai masentuneet, kun maailma on vääristynyt ja tullut ahneeksi. He eivät kestäneet sitä, koska eivät sitä halua. Onko meillä varaa antaa parhaiden uupua masennukseen ja alkoholismiin? Ei ole, mutta me emme ole tehneet mitään vähentääksemme ahneuttamme. Päinvastoin odotamme joka joulu myyntimme kasvavan ja sitten heitämme vaatenyytin Pelastusarmeijan kolehtipadan alle. Thats it!

Kilpailu ja omistamisenhalu luo harhan turvallisuudesta, me omistamme siksi että meillä olisi turvallinen olo. Miksi yhteiskunta ei ole turvallinen ilman valtavia krääsäröykkiöitä, jotka sitten täyttävät kaatopaikkamme. Me kaikki olemme mielisairaita tässä suhteessa ja kuljemme unessa, eikä kukaan herätä meitä, koska kukaan ei ole ajatellut asiaa tältä kantilta.

Meillä on 200 kansanedustajaa jotka syytävät jatkuvasti meille uusia lakeja ja direktiivejä, mihin rehellinen ihminen tarvitsee niitä, jos teemme niitä rikollisia varten, niin miksi uhraamme koko tuotantomme pitääksemme rikollisia parempina kuin itseämme? Valjastamme koko parhaan arsenaalimme tekemään rikollisille rajoja, miksi emme opettaisi lapsiamme jo kotona?

Moraalimme on vanhentunut ja se näkyy! Miksi emme suostu näkemään sitä?

Meidän pitää vaihtaa moraalimme tietokoneaikaan.

Tietokoneemme tottelevat ykkösiä ja nollia, joten moraali ja järki on muutettava ykkösiksi ja nolliksi. Olkoot järki ykkönen ja moraali nolla, niinhän se on aina ollutkin meidän mielestämme.

Teesi kolme: On luotava uusi järjestys nuottiviivastolle, elämän on oltava musiikkia.

Olemme tähän saakka istuneet moraalimme syleilyssä ja kuka ei ole totellut on laitettu istumaan kiven sisään, siinä on moraalimme nykytila lyhykäisyydessään.

Kun haluamme muutosta on sellainen jonkun esitettävä. Minä esitän oman versioni ja jokainen saa laittaa paremmaksi, siitä se sitten yhdessä muodostuu jos on muodostuakseen. Hiukan samalla tavalla kuin Linus Torvald sen ajatteli toteuttaa käyttöjärjestelmän Linuxin kanssa.

Uusi ihmisyys alkaa siitä mihin vanha rappeutuu, eli muurimme on käymässä vanhaksi, eikä siellä ole juurikaan tiilillä liikkumatilaa. Jos alimmainen tiili haluaisi nousta ylemmäksi, niin se ei onnistu helposti. Pitäisi piikata ja louhia uusi tilakin ja kuka sen vanhan paikan enää haluaisi, joten kohta meillä ei olisi alariviä ollenkaan ja jokainen tietää mitä silloin tapahtuu.

Tarvitaan muurin tilalle nuottiviivasto. Nuottiviivasto olkoon maapallomme ja nuotit olkoot ykkösiä ja nollia, eli järki ja moraali.

Nyt meillä on sitten uusi alku, mutta ei ole säveltäjää, eikä sovittajaa ja sanoituskin puuttuu. Mikä olisikaan parempi lähtökohta uudelle, kuin uusi nuottiviivasto jossa ei ole ainoatakaan merkintää.

Tarvitaan myös nuottiavain, ja mitä kaikkea muuta tarvitaankaan, enhän ole jumala taikka evoluutio, joten en tiedä mitä kaikkea mieltä puuttuu, mutta sen tiedän, että uusi alku on tässä.

Ajatellaanpa miten joustavasti nuottiviivastolla järki kulkee hyppien viivalta viivalle, viihtyen väleissä ja alhaalta voi nousta korkealle yhdessä hetkessä. Järki ja moraali voivat vaihdella kuin ykköset ja nollat ja muodostaa tiedostoja, eli musiikkia. 

Elämä on musiikkia, miksi kukaan ei sävellä jo parempaa huomista?


Ari kiittää jos joku on lukenut kaikki osat ja päässyt tänne saakka. 

Minä vedin viivat sinä saat jatkaa tästä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sikäli kun noin kymmenvuotias on asioista mitään tajunnut, niin jotenkin olen jälkeenpäin miettinyt, että 60-luvun Suomi oli tietyssä mielessä hyvin fundamentaalisesti toisenlainen kuin se Suomi, joka luotiin 70-luvun sosialismibuumin tuloksena.

Silloin oli vähän lakeja, joilla ihmisiä pyrittiin suojelemaan, mutta yhteisömoraaliset lainalaisuudet määrittelivät ihmisten toimintaa enemmän. Tupakkaa sai myydä kaikenikäisille, mutta suurin osa kauppiaista ei sitä suostunut myymään meille kymmenvuotiaille pojille, ellei sitten ollut ilmiselvää, että on "isin lähettämällä asialla".

Vanhemmilla oli vastuu lapsistaan ja jos yhteisön piirissä kävi ilmi, että jossain perheessä tuo vastuu ei toteudu, niin yhteisö reagoi siihen ilman nykyisenlaisia huostaanotto- ja lastensuojelulakeja.

70-luvulta lähtien yhteiskuntaa alettiin kehittää sellaiseen suuntaan, että kaikki entinen inhimillinen yhteisövastuu nivoutettiin lainsäädännön puitteisiin ja kun laki oli säädetty, niin asia oli hoidettu. Hallitus voi ruksata sen pois päiväjärjestyksestä.

Tällaisessa maailmassa elämme edelleenkin, mutta kun tavan takaa huomataan, ettei inhimillisiä arjen ongelmia voi laeilla korjata, niin sitten joudutaan vain säätämään lisää lakeja ja koventamaan viranomaisten valvontaa kaikilla elämän saroilla.

Voiko liiallinen lainsäädäntöön turvautuminen vähitellen tuhota yhteisön normaalin inhimillisen toimintatavan? Jos näin on, niin tilanne on synkkä, koska lain antama turva voi korkeimmillaankin olla vain kalpea aavistus siitä, mitä yhteisön sosiaalinen kontrolli saa aikaiseksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hienoa, erittäin mieleinen kommentti.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Hyvin - hyvin samansuuntaisia ajatuksia Juhan kanssa. Olen viime päivinä hyvinkin paljon pohtinut 60-lukua ja nimenomaan yhteisöllisyyttä (liekö tuota edes sanana vielä ollutkaan). Meidän pikkukylällä toimi 10-12 mökin porukka (vaikka oli useita erilaisia poliittisia näkökulmia), jolla oli yksi maamoottori, yksi puimakone,yksi pärehöylä, yksi jyrä jne. Ison talon maalaisliittolainen isäntö toi veljelleni lähes kaikki talon puut kun hän päätti jäädä ja rakentaa kylälle.

Ajattelussa (vrt. Arin ennustepainotteinen maailma) saataisin valtava muutos aikaan, jos yksilöt tai pieni yhteisö (vaikka yrityksen tai kunnan hallitus) suuntaisivat ajattelun massasta 80 % tästä hetkestä etenpäin ja jättäisi vain 20% eiliselle. Mutta kun se on juuri päinvastoin. Eilisen vatulointiin tämä yhteiskunta kaatuu jos kaatuakseen. Minä siihen en ole suostunut enkä suostu.

No tässä alkupläjäys.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiva, että ajatukseni saa innostusta osakseen. Tuo kaikki on juuri omasta päätöksestä kiinni. Pitää vaatia ensin itseltään ja sitten saada lisää katseita tulevaisuuteen. Tulevaisuus on mielestäni paljon tärkeämpi kuin, menneen vatvominen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tyttäristäni yksi totesi viime lauantaina, että täällä vastustetaan kaikkea. Sen me osaamme, muuta ei osatkaan. Minustakin alkoi tuntua sille. Se ei ole keino mennä eteenpäin vaan taantua tai pysyä paikoillaan eikä valtakunta sitä pitkään kestä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"ja jättäisi vain 20% eiliselle"

Siitä 20 %:sta:

Kaupungeissa sen yhteisöllisyyden loivat talonmiehet, ja ne kun säästäväisyyssyistä korvattiin kiertävillä huoltomiehillä niin pihojen lapsilla ei enää ole tukea ja turvaa, jonka puoleen kääntyä. Toki niitä talonmiehiäkin oli monenlaisia, mutta ainakin naapurin Maija pääsi kotiin jos siellä ei ollut ketään, eikä avainta kaulassa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

Sävelletään uusi maailma, jossa talkkarit tulevat takaisin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

Vissiin oravannahoilla, niihin kai tässä ollaan monien mielestä muutenkin menossa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Miten niin oravannahoilla, asuntoedulla kuten silloin kuusikymmentäluvullakin.

Olisihan siinä monta tapaa toteuttaa se talonmiesjärjestelmä uudelleen ja kustannukset olisivat samaa luokkaa kuin taloyhtiöiden käyttämät huoltofirmat jo nyt nyysii. Sehän olisi vapaata kilpailua, mutta talkkarin hommat eivät yksin elättäisi, eli tulisi olla vaimo oikeissa töissä tai päinvastoin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Eiköhän se talkkarin töiden jakaminen olisi vain järjestelykysymys, luntakaan kun ei enää luoda käsin lapiolla. Ja jos täältä voisi lähettää terveisiä pilvenreunalle niin sille talkkarille, jolta riitti aina aikaa pihan kakaroille. Minäkin kävin kotonaan kylässä vaikka äitikin oli kotona.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #17

Terveisesi menivät varmasti perille, talkkari kiittää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun aloitin tätä sarjaa en uskonut, että siitä tulee näinkin pitkä. Puheenvuoron puolelle tämä kyllä kuuluisi, mutta se on nykyisin höpötystä suurimmaksi osaksi. Kukaan ei keskity itse asiaan, vaan suurin kriteeri on oman blogin näkyvyys.

Vaikka tarina on pitkä jäi siitä vielä paljon poiskin.

Toimenpiteitä tarttis tehrä, mutta niitä pitäisi ensin yhdessä funtsia!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yritystukien painopiste tulisi muuttaa suuryrityksiä suosivasta ja työpaikkoja näennäisesti suojaavasta politiikasta, uuteen kasvavaan pienyritystoimintaan. Kyllä jo suureksi kasvanut yritys osaa pitää kiinni omastaan ilman valtion rahan tulvintaa. Jos ei osaa, - sillä ei ole oikeutta menestyä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eilinen MOT kertoi paljon yritystukiviidakosta. Kun tukia on jaossa niitä hakevat kaikki ja suurilla vanhoilla yrityksillä on tietysti keinot jo hyvin hallussaa. Tuulivoimatuista oli MOTissa kyse, mutta koskee varmasti muunkinlaatuisia tukia. Miksi verovaroista jaetaan tyhjiin asioihin ja menestyville yrityksillekin miljoonia? Sellainen pitäisi lopettaa, niin saataisiin kansalaisten verotus säädylliseksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En katsonut MOT-ohjelmaa, mutta tiedän kyllä muutoinkin, että kaikkia tukia, niin suur- kuin pienyrityksillekin myönnettäviä sellaisia, hyödynnetään pitkälti "kikkailemalla".

Suuryritykset tekevät joka tapauksessa omat tuotekehittelynsä ja niihin tarvittavat satsaukset, koska ne tarvitsevat sitä bisneksensä hoitamiseen. Näihin annettavat Tekes- y.m. EU-tuet ovat vain ja ainoastaan negatiivista verotusta. Yrityksissä on usein jopa päätoimisia tukimetsästäjiä, jotka seuraavat "markkinoilla" olevia tukimahdollisuuksia ja peilaavat niitä sitten oman firman toimintaan tyyliin "menisköhän toi läpi ...".

PK-yrityksissä puolestaan paikalliset ELY-keskukset ja yrittäjät ovat usein kavereita keskenään eikä ole poissuljettua, että he ovat kaljamukin ääressä sopineet jostain "projektirahoituksesta". Projektista laaditaan kyllä aikanaan hieno raportti yksityiskohtaisine tuntilistoineen.

Jos kikkailua halutaan vähentää kontrollia ja byrokratiaa lisäämällä, niin se puolestaan vain vaikeuttaa rehellisten tositarpeessa olevien ja bisnekseen tai omaan osaamiseensa keskittyvien yrittäjien pärjäämistä verrattuna niihin tukiammattilaisiin, jotka osaavat luovia byrokraattisen hakuprosessin läpi.

Mitä opimme tästä? Niin kauan kun emme elä varsinaisessa sosialismissa olisi suotavaa, että valtio minimoisi kaikin tavoin osallistumisensa elinkeinoelämään.
Juuri mikään tuki ei myötävaikuta siihen, mitä sillä ajetaan. Jopa yksityisen kansalaisen asumistuki menee käytännössä vuokranantajan tilille ylimääräisenä vuokrana luonnollisen markkinahinnan päälle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

EU:ssahan toimii tuo sama rahojen takaisin haku. Italialaiset ovat siinä mestareita. Kokemusta on yhteistyöstä ja hakuprosessin ja koko projektinkin hallinnoinnista juuri italialaiseen tyyliin. Suomalaiset ovat heidän rinnallaan opiskelijoita, ehkä eivät ihan kaikki kuitenkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Irja on aivan oikeassa. Ammattiprojektipäälliköt saavat ne projektit, koska heihin elyt ja avit luottavat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Niin kauan kun emme elä varsinaisessa sosialismissa olisi suotavaa, että valtio minimoisi kaikin tavoin osallistumisensa elinkeinoelämään.
Juuri mikään tuki ei myötävaikuta siihen, mitä sillä ajetaan. Jopa yksityisen kansalaisen asumistuki menee käytännössä vuokranantajan tilille ylimääräisenä vuokrana luonnollisen markkinahinnan päälle.

Totta pakiset. Minä kieltäisin yliopsitojen ja maatalousjärjestöjen hakemasta lainkaan EU-projekteja. Ne voisiavat olla niissä mukana, mutta hakijan tulisi olla joku maajussi tai yrittäjä kontara osuuskunta.

Nythän käy nykyisin niin, että ammattihakijat, eli yliopistot, maatalousjärjestöt ja aikuisoppilaitokset hakevat ja saavat kaikki projektit ja nyysivät ne rahat ja hakevat seuraavia projekteja välittämättä miten entisten kävi.

Keskokin palkittiin yhtenä vuonna Suomen parhaana työllistäjänä. Käytännössä Kesko pyöritti härskisti työttömiä myllyssään ja siitä vielä palkittiin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset