*

Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Rengas ranteessa, osa neljä

Salapoliisiromaani Rengas ranteessa

 

 

Osa 1  Syntyjä syviä

 

 

 

 

 

Nieminen katseli tumman moottoriöljyn tahrimia käsirautoja, jotka kytkivät hänet, todennäköisesti koko lyhyeksi jäävän loppuelämänsä ajaksi, kuumavesiputkeen.
Yritykset repiä vahvaa metalliputkea kaikin voimin olivat päättyneet ranteiden tuskalliseen särkyyn.
Kellarissa ei kuulunut mitään muuta, kuin vaihtovirran ja ilmastoinnin huminaa.
Kohta he tulisivat, ja todennäköisesti hakkaisivat hänen päänsä mäsäksi rautaputkella, "klassinen tylppä esine", tuumasi Nieminen.
Ajatus muistutti häntä siitä paikasta, rauhallisesta sälekaihdinten varjostamasta toimistosta Satamakadulla, missä sama sana oli esiintynyt oikeuslääkärin ruumiinavausraportissa, mitä hän oli lehteillyt kummastellen sitä, kuinka yhteiskunta kerta toisensa jälkeen käytti niin tavattomasti aikaa ja rahaa vainajan kuolintavan perinpohjaiseen selvittämiseen, ikään kuin kalmo siitä mitään piittaisi.

Nieminen mietti syntyjä syviä, miksi tähän on päädytty? Oliko mieltä mennä rakastumaan naapurin punapäähän? Mistä kaikesta sitä nyt saakaan kiittää sydäntään, murtuisi tuo ranne, mutta ei.
Tänään piti mennä hakemaan viinimarjoja vanhempien kotoa ja hän oli vannottanut tulevansa ajoissa. Telepatiasta olisi nyt suuri apu, mutta sitä ei opeteta yliopistoissa. Hameväki näyttää tuovan hänelle jatkuvasti päänvaivaa, ensin mutsi huolehtii marjojen keruusta, vaikka hän on jo valmis kauppatieteiden maisteri.
Nyt sitten tyttöystävän, tai tulevan vaimon piti olla jonkun gangsterin merkkaama. Puhkea päivä kukaan kyllä minä mutsi vielä ajoissa ennätän, kunhan saan itseni ensin irti tästä kirotusta patterista.
Illalla on sitten treenit, voi prkl mikä soppa.

Niemisen aivosolut raksuttelivat kiivaasti pelastuksen keksimiseksi. Hän mietiskeli poikana lukemiaan Jerry Cotton tarinoita, joissa tämänkaltaisissa tilanteissa aina lopulta jokin keino sukeutui käytettäväksi. Hän tuumaili Harry Houdinin kahlekuningastemppuja ja kävipä hänellä mielessään itse Noora Karma, joka varmaan tuota pikaa vapauttaisi itsensä maagisilla voimillaan. Mutta ei, mikään ei tuntunut auttavan.
Samaan aikaan muutaman korttelin päässä naputteli Maire Miirola, Niemisen morsian, hänen numeroa puhelimeensa. Useiden hälytysäänien jälkeen kuului viesti: "Hei! Petri Nieminen tässä. Kiitos, että soitit! En voi juuri nyt vastata puheluusi, mutta jätä viesti äänimerkin jälkeen, niin soitan sinulle takaisin."

Maire, tuo tuntureiden Kate Walshiksikin tituleerattu alkoi hermostua, punapäät ovat tunnetusti äkkipikaisia. Ensimmäiseksi hänen mieleensä tuli petturuus tai joku muu häntä loukkaava teko. Miksi helvetissä Petri ei vastaa?
Maire laittoi puhelimen takaisin yöpöydälle ja ojentautui päiväpeitolle kiiskotellen niin makeasti, että hyvänolon huokaus hiljensi huoneen. Yhtä hiljaista oli Petrin vankilassa, joka ilmeisesti oli jonkunlainen varastohuone liikepankin kellarissa. Kellaritilat oli vuokrattu kahdelle veljekselle, jotka varastoivat siellä silkkisolmioita ja muutakin miesten vaatetusliikkeille toimitettavaa tuontitavaraa Kiinasta.
Maire ei kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, sillä Petrin tavoittamattomuuden lisäksi häntä rasitti aivan erityinen ongelma työpaikalla. Suuren tavaratalon vaateosaston sisäänostajan ominaisuudessa Maire oli ottanut suuren riskin. Hän oli suostunut hankkimaan myyntiin aitona markkinoitavaksi tarkoitettuja silkkiasusteita muutamalta hämärämieheltä, jotka niitä välittivät. Erä oli tavaratalon syksyn "riehapäivillä" myyty loppuun alta aikayksikön hyvällä katteella.
Kun oli käynyt ilmi, että tavarat olivatkin maailmanmerkein varustettuja piraattituotteita Chongqingin kaupungista, Maire hiukan emmittyään oli peruuttanut suuren jatkotilauksen, jotta käry ei kävisi. Hämärämiehistä ei sen jälkeen ollut kuulunut mitään, mutta hänen kännykkäänsä oli tullut salaperäinen viesti: "Harkitkaa vielä päätöstänne, ennen kuin on liian myöhäistä!"

Veljekset Lauri & Leevi Penniön toimistolla hikoili Lauri Penniö tuskallisesti. Hän ei voinut mennä varastolle näin myöhään, vuokraehdoissa vaaditaan täyttä hiljaisuutta ilta kymmenen ja aamu seitsemän välillä pankkiholvin tärinätunnistimien vuoksi. Hänen olisi pitänyt ennättää hakea poju jo ennen seitsemää, mutta presidentin vävynä tunnettu Jari Komulainen oli vaatinut häntä pistäytymään. Ei hän voinut kieltäytyä.
Mitään ei siis tänään voinut enää asialle tehdä. Lauri Penniö sammutteli valot toimistollaan ja asteli ulos Helsingin yöhön.

Poika jäi taas kerran avovaimon huoleksi. Laurilla oli muuta mielessä. Ilta oli vielä nuori ja hänellä oli rahaa, jota ei verottajalle viitsisi tarjoilla. Niinpä hän käväisi vaan Komulaisella ja lähti jatkamaan iltaa Sörkän klubeille. Siellä oli makeaa tarjolla. Oli tummaa pintaa ja nuorta verta. Oli tankotanssijaa ja stripparia. Lauri unohtui yöhön, eikä yksin tarvinnut olla. Viskigrogi poikineen teki kauppansa ja seuraan oli tulijoita. Mukaan tarttui myös tummapukuisia bisneshaita. Pyörityksessä ja grogien myötä ajan ja paikan taju hävisi. Hän makasi lattialla. Taskut olivat tyhjät ja päässä jyskytti. Missä hän oli?


Samaan aikaan varastolla Petri oli yhä raudoissa. Käsiraudat ovat Saksan poliisin käyttämät raudat. Paino 320 grammaa ja ruostumaton teräs takasi pitävyyden huonoissakin olosuhteissa. Nyt Petrillä oli ne huonot olosuhteet, mutta Petri ei ollut tyhmä mies ei lainkaan.
Olihan hän päässyt veljesten bisneksistä jyvälle vain yhden illan silmäilyllä ja muutaman täsmentävän puhelinsoiton jälkeen, asia oli pihvi. Härski kaksinaamaisuus loisti läsnäolollaan kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Penniön firmalla yrittäjyyspalkintojen määrä oli runsas ja seinät olivat tapetoitu sertifikaateilla ja kolmen Aa:n todistuksilla. Mutta pelkällä julkisuuskuvalla ja Penniön yrityksen tasetiedoilla ei Erkkikään olisi ostellut sitä kaikkea, millä veljekset mälläsivät.
Petrin on vain nyt osattava rauhoittaa mielensä ja syventyä käsirautoihin, peli ei ole vielä pelattu.


Talon yläkerroksissa asukkaat ovat panneet merkille pattereista kuuluvan kolinan, mutta on liian myöhäistä lähteä tutkimaan mistä ääni tulee eikä asukkailla ole pääsyä edes kaikkiin tiloihin. Isännöitsijää ei voi näin myöhään häiritä ja hänen toimensa ovat aina osoittautuneet talon asukkaille ylettömän kalliiksi. Hänen tiedetään myös harrastavan jotakin mistä talonyhtiön asukkaat eivät pidä, mutta siitä vaietaan. Lehdistöä voisi kiinnostaakin, mutta kukaan ei uskalla avata suutaan.

 


Rauhankatu kolmosessa Kruunuhaassa pirahti lankapuhelin soimaan. Se oli pian eläkeikää lähestyvän asukin työkäyttöön jätetty yhteydenpitoväline.
-Isännöitsijä Yrjö Kakkinen, hyvää iltaa.
-Moi! Leevi tässä. Oisko sulla aikaa lähteä avaan ovi mestaan? Ois yks keikka, täs on pari böönaa messissä ja turskat on jo katottu.
-Pirskatti, olin juuri käymässä nukkumaan. Oletko jo luvannut niille hommasta?
-Jep, jos sä haluut pysyy ringissä, niin kehottasin tulemaan. Me ei ohareita kauaa tsiigailla.

Petri rauhoituu ja hänen sydämensä sanoo, että nyt sinulle aukesi tie. Petrin aivot ovat työskennelleet. Moottoriöljy, mistä lie noihin rautohin tarttunut, mutta nyt siitä on apua. Petri koukistaa jalkansa lähelle vasemman käsirautalenkin reunuksia. Hän painaa Canalin kävelykengän paksupohjaiset kantit vasemman ranteensa kylkiin kiinni.
Näyttää toimivan. Sitten hän nousee taas ja kumartuu pyyhkimään kaikki öljyt mitä saa raudoista irti vasempaan ranteeseen ja kädenselkään. Muutama sylkäisy. Vesi vanhin voitehista, hän ajattelee lähes ääneen.
Istuutuu lattialle uudelleen ja nostaa Canalit töihin. Petri vetää oikealla kädellään vasemmankäden ranteen nahkaa itseensä päin ja ponnistaa samalla jaloillaan rautoja poispäin itsestään. Tämä ote on niinsanottu "mahdollisimman veemäinen ote", jota autohuollossakin sähköpuolen pojat joskus joutuvat käyttämään ahtaissa moottoritiloissa.
Hän synnyttää oman kätensä rautavaginasta ja hänen ilmeensä kirkastuu, nyt hän saa pujotetuksi tyhjän renkaan putken takaa ja voi laittaa vihdoin valot kajuuttaan.
Huone on varsin askeettinen. Viimeistely on olematonta ja viemäriputket ovat näkyvissä. Varmasti koko talon kolkoin huone. Yhdessä nurkassa Petri näkee vanhoja asusteliikkeen hyllyjä ja tukitankoja. Keskellä lattiaa on hyllykkö täynnä laatikoita, loitommalla ovesta on rekki jossa roikkuu kiinalainen silkkisolmiomallisto ja muutamia paitoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osa 2   Kakkinen sadatteli

 


Yrjö Kakkinen sadatteli harmissaan miksi hän olikaan aikoinaan lyöttäytynyt Jarin kanssa kompukseen sutenöörien tilanvuokraajaksi. Jari oli supliikillaan saanut hänet ylipuhutuksi, kun tiesi, että käytössä oli aivan keskusta-alueella tilava kellari, jonne pystyi sisustamaan vaikka millaisia dungeoneja erilaisia sessioita varten. Ja nyt tuo pääjehu, Leevi, ei jättänyt häntä yölläkään rauhaan, kun keikkaa oli tiedossa.
Leevi puolestaan odotteli kärsimättömänä Yrjön vahvistuspuhelua aikataulusta, jolloin hän saapuisi paikalle. Leevillä ei ikävä kyllä ollut aavistustakaan siitä, että Petri Nieminen edelleen olisi kellarissa. Lare oli aiemmin kertonut hakevansa tämän parempaan talteen jo alkuillasta.

Lauri, Lare oli unohtanut tämänkin keikan ja niin Petri oli päässyt kellarista rappuun. Käsivarsissa tuntuivat vielä kahleiden kuorimisen jäljet.
Pankin turvalaitteet kuvasivat rasvakätisen Petrin, kun hän astui pankista takakautta ulos vievään käytävään. Hän ei yhtään tuntenut paikkoja ja pimeääkin alkoi olla. Minne kännykkä oli kadonnut? Kuinka hän onnistuikaan saamaan juuri tämän pankin tiloihin vievän oven auki? Oliko sen jäänyt joltakin sulkematta, miksi?
Hänellä oli nyt tietoa, mutta missä ja mitenkä selvitä ihmisten ilmoille. Äidin luoksekin pitäisi päästä, eikä tyttöystäväkään hyvällä häntä katsoisi.
Jostakin kuului miesten puhetta, äänet tuntuivat lähestyvän. Pimeässä oli mahdotonta hahmottaa ympäristöä.

Presidentin linnan edestä Petri sai kyydin ja suunnaksi kuskille hän sanoi Tapulikaupunki. Perillä hän maksoi kyydin, hyvä että eivät häntä rosvonneet ottivat vain kännykän. Puistolasta hän käveli Tapanilaan vanhempiensa omakotitalolle näin hän selvitti hiukan ajatuksiaan ja piti tätä harhautuksena, jos joku sattuisi veiviltä kyselemään missä hän jäi pois.
Kotona hän pyytäisi heti isäänsä rälläköimään oikeankin ranteen vapaaksi, mutta mutsi pitää rauhoitella ensin ja soittaa Mairelle.
Siinä Petri erehtyi, Maire ei ollut kotona. Hän oli soittanut Lissulle, kun Petri ei vastannut ja nyt he siemailivat jo toista ampiaista Club Storyvillessä. Ja kuten arvata saattoi ei Maire vastannut Petrin vanhempien kotinumeron soittoihin.
Veljeksillä sen sijasta puhelimet toimivat ehkä liiankin kanssa, sillä isännöitsijäkin soitti kaikkien muiden lisäksi ja haukkui heitä holtittomiksi.


Lauri istui Jarin asunnon olohuoneessa ja kuunteli tämän uusia bisnesideoita. Kakkinen oli yrittänyt soittaa hänelle kysyäkseen lisätietoja Leevin senhetkisestä "keikasta", mutta Lauri ei vastannut. Jarin ideat olivat sen verran lennokkaita, että niitä piti kuunnella tarkkaan.
Sitten yhtäkkiä Laurille tuli mieleen, että se peevelin Petri Nieminenhän oli vielä panttivankina siellä kellarissa. Eipä hän sieltä toki mihinkään karkaisi, muttta ehkä olisi kuitenkin parempi pyytää Leeviä hoitamaan kuskaus muualle. Hän naputteli Leevin numeron kännykkäänsä ja tuota pikaa kuului vastaus:
-No mitä nyt?
-Kuule, se Petri on vielä siellä kellarissa. Voitko hoitaa homman ja viedä hänet jonnekin muualle ennen kuin pankki aukeaa huomenna? Pyydä siltä Ykältä avain tai jotain.
-Ykä oli jo avaamassa meille oven ja häipyi sitten takaisin. Olen parin paistin kanssa menossa portaita juuri alas odottamaan asiakasta. Täytyy pyytää niitä odottamaan kartsalla. Yritän jemmata Petrin jonnekin ja tukkia sen kidan, ettei kuulu huutoa. Hyvä, että soitit.

- Yrjö Kakkista ette pojat enää toistamiseen kuseta, hän karjui. Teidän piti laitta ne tilat kuntoon, mutta sehän oli pelkkä rotankolo. Vanhoja pahvilaatikoita ja roinaa.
-  Kaiken kukkuraksi sinne oli nurkkaan jopa kustu.
Tämä ei jää herrankekkulit tähän, Yrjö on puhunut, nyt Yrjö toimii!!!

Lauri kuunteli huuli pyöreänä Yrjön kimitystä. Hän mietti, että ei kahta sanaa Petristä, jos ei tuota kusta oteta lukuun. Yrjön paiskattua Laurille luurin korville, Lauri puheli vielä hetken aikaa yksikseen ja sanoi sitten Jarille, että nyt on parempi, että hän lähtee.
Jari katseli hiukan hölmistyneenä, mutta napautti kuitenkin Lauria olkapäälle ja kuiskasi, muista pitää itsesi miehenä.

Leevin mukanaan tuomat tytöt seisoivat neuvottomina kadulla.
-Ma ei tea millepärast meil peakse siin tänaval seisma.
-Ära räägi midagi. Natuke aja pärast tema tuleb tagasi.
Sillä aikaa Leevi laskeutui portaita alas kohti kellaria.
Ovi oli raollaan ja tila oli pimeä. Leevi napsautti valot päälle ja totesi, että siellä ei ollut ketään. Hän etsi koko laajan kellarisokkelon läpi, mutta mistään Petri Niemisestä tai kenestäkään muusta ei näkynyt jälkeäkään.

Maire oli löytänyt Storyvillestä tumman, komea tanssipartnerin. Maire tuntui olevan helppo saalis ja mahdollinen yösijakin sitä myöden miehelle tiedossa.
Pian he astelivat kaulakkain kadulle, yöilma oli kostean lämmintä. Mannerheimintie kohisi vieressä eikä Mairen asunnolle ollut pitkä matka. Hyvätuloisella Mairella oli Tunturikadulla makea kämppä. Saunakin ja neliöitä enemmän kuin yksi nainen tarvitsee. Vuode oli leveä ja pehmeä. Maire kysyi halusiko mies yömyssyn, ja saunakin lämpiäisi pian. Mies halusi.
Mies ei koskaan elämässä ollut saunonut, mutta rohkeasti itsensä riisunut Maire oli miehelle unelmien haaste, jota hän ei voinut vastustaa.
Lauteille Maire kuuli oven avautuvan. Joku oli tulossa. Hän pyysi miestä olemaan hiljaa. Hän käväisisi vain tarkistamassa äänilähteen.
Maire ei palannut, sillä Petri oli ilmaantunut asunnolle. Vieras tummatukka poistui kauhuissaan jo pyörryttävän kuumaksi käyneestä löylystä, sammutti tilasta valon ja raotti varovasti pesuhuoneen ovea. Hän näki Mairen ja nuorehkon suomalaismiehen puhuvan kiivaasti olohuoneessa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen.

Petri oli poistunut vanhempiensa asunnolta yritettyään turhaan tavoitella Mairea. Käsiraudat oli toki jo irrotettu siinä vaiheessa. Oli siinä ollut selittelemistä vanhemmille, mutta selittely jäi hiukan pintapuoliseksi. Petrillä oli omat syynsä miksi hän ei juuri silloin halunnut tehdä asiasta suurempaa numeroa.
Joka tapauksessa hän oli nyt saapunut omalla avaimellaan Mairen eteiseen vain todetakseen, että Maire oli kotona pienessä hiprakassa hyvin hämillisen oloisena.
-Missä helvetissä sinä olet ollut, kysyi Petri
-Missä jäbä itte oot ollu? Et vastannut puhelimeen etkä soittanut ennen tuloasi. En mä täällä ala sua kynnysmattona venaamaan!

Leevi ilmineeraa Laurille Petrin kadonneen kuin pieru Saharaan ja palaa friidujen luo kartsalle. Nappaavat kumijalan lennosta ja ilmoittavat menevänsä hotelli Vaakunaan.
Laurin otsaa alkaa kihelmöidä ja ohimoita pakottaa, nyt se pentele itse on irti ei ainoastaan Petri Nieminen. Jos tästä sana leviää ja leviäähän se kun Yrjö laulaa kuin satakieli. Ja Leevi vain virolaisten kanssa hyysää pitkin kaupunkia.
Parasta kutsua kööri aamuksi koolle Töölön torin kahviteltalle. Nyt ei auta Maamme-laulukaan ja koko homma alkaa haista Finlandialle.

Maire on taitava punatukka. Hän viettelee Petrin askel askeleelta kohti makuuhuonetta. Siellä on peuhattu peti, muutamia mustia ja punaisia hiuksia tyynyillä. Petri ei pane sellaista merkille, eikä sitä, että lattialla on mytty, jossa on miehen housut.
Petri on pitkästä päivästä väsynyt. Käsivarsia kivistää ja Mairen viettely pehmentää ja tuottaa tulosta. Vuoteessa on myös muunlainen lahja vieraalta, Jackilta.
Jack on edelleen saunan pesuhuoneessa. Hän kaipaa nyt eniten vaatteitaan. Pesuhuoneesta läheltä pyykinpesukonetta löytyy miesten vaatetta. Hän sovittaa. Eivät puhtaita, mutta tässä tilanteessa ei muu auta. Hän haluaa mahdollisimman pian ulos asunnosta.
Jos hänet huomataan, siitä ei hyvää seuraa ja se olisi hänen poliittiselle uralleen katastrofi. Hän on menossa ministeri Ville Niinistön erityisavustajaksi. Ihan pian vielä samana päivänä, sillä alkaahan olla jo aamu, on tapaaminen eduskunnan tiloissa. Jack menee tekemään työsopimusta ministeriöön ja tietää saavansa neuvoja myös eduskunnasta kavereiltaan.
Jack kurkistaa pukuhuoneen ovesta. Huoneistossa on hiljaista. Ylellisessä makuuhuoneessa nukutaan. Kun Maire liikahtaa Petrin käsi tarraa häneen kuin varmistukseksi että nainen ei karkaa nukkuessaankaan.
Petri selvittää unessa päivän tapahtumia. Ne muuttuvat hetki hetkeltä. Toden ja epätoden rajat hälvenevät. Petri ei ole tehnyt raporttia, siitä mitä edellisenä päivänä on saanut tietoonsa. Hänen salapoliisitoimensa tulokset saavat kypsyä ja kehittyä.
Jackin pitäisi löytää puvun housut, sillä vyöhön kiinnitetyssä laukussa on hänen kännykkänsä.


Yrjö kypsyttelee tapaamisen sisältöä lenkillä. Yrjö, Leevi ja Lauri sopivat että myös Jari Komulainen tulee Töölön torin kahvioon neuvotteluun mukaan. Yrjöllö on isännöitsijänä useamman kiinteistön yleisavaimet. Hän oli vastuussa myös siitä taloyhtiöstä, missä Maire asuu. Jarin kaveri taas vastasi Mairen asunnon täysremontista. Maire sai sen sopuhintaan. Maire olisi saatava yhteistyöhön mukaan.
Olisiko Nieminen Mairen kämpillä, jostakin hänet olisi löydettävä mitä pikimmiten. Miesten pitää voida sopia, että hajaantuisivat ja yrittäisivät näinkin pienessä kaupungissa kuin Helsinki, löytää Petrin. Petrillähän on liikaa tietoa.
Mairea voisi kiristää, jospa kämpiltä löytyisi siihen avaimet. Yrjö ajattelee mennä Mairen asunnolle ja pistää muut muihin etsintätehtäviin.


Terve Yrjö sanoo Lauri lakonisesti, ottaako isännöitsijä kahvia oikein lakkaviinerin kera? Yrjö on myyty hän kumartuu oranssin telttakankaan alle ja alkaa korjata emolliseen tapaansa astioita edellisten jäljiltä.
Leevi tulee hiukan myöhästyneenä Jarin kanssa ja huikkaa jo pitkältä, että ei se suu ole messinkiä meilläkään. Miehet istuvat teltan sisänurkkaukseen ja alkavat sipistä.
Toisaalla Petri Nieminen on herännyt Tunturikadun asunnolla ja kun Maire oli häipynyt jo töihin ajatteli Petri pistäytyä Töölön torilla aamukahvilla. Sehän on tuossa parin kolmen korttelin päässä hän ajattelee ja sonnustautuu housuihinsa.

 

 

 

 

Osa 3    Jack tai oikeastaan Jaakko

 

 

Jack tai oikeastaan Jaakko, engelsmanni isä tapasi kutsua Jackiksi, on hiipinyt hiljaa kämpiltä.
Maire on viskannut hänen puvunhousunsa kännykköineen keittiön roskikseen. Siellä se paketti on. Maire unohti viedä roskiksen kämpiltä.
Petri pukeutuu tyytyväisenä. Elämä hymyilee. Kahvi on kitkerää. Taitaa olla seissyt koneessa jo useamman tunnin eikä ole mitään syötävääkään. Jääkaapissa on hiukan tummuneen avocadon puolikas ja valo sentään. Niin naisen tapaista.
Aurinko paistaa ja Petri astuu yön tapahtumiin tyytyväisenä ulos. Hänellä ei ole kiirettä vielä minnekään.


Museokadun ja Runeberginkadun risteyksessä Petri odottelee vihreän valon vaihtumista, kun hän havaitsee kadun toisella puolella jotenkin tutun oloisen kuusissakymmenissä olevan miehen. Näyttää siltä, että tämäkin kiinnittää huomionsa Petriin, mutta kumpikaan heistä ei muista missä toisen on tavannut. Ohittaessaan toisensa he vielä vilkaisevat taakseen, mutta eivät tohdi moikata.
Ravintola Eliten kohdalla Petrille tulee ahaa- oivallus. Tuo mies oli selvästikin Mairen taloyhtiön isännöitsijä, jonka hän yhden kerran oli tavannut, kun oli sattunut olemaan asunnolla Mairen keskustellessa tulevan putkiremontin ajankohdasta.
No, eipä siinä mitään, maailma on pieni, tuumaa hän ja jatkaa kulkuaan Hesperiankadun yli kohti Töölöntoria.


Yrjön muistikuva eräästä henkilöstä, jonka nimeä hän tapailee, ei täysin täsmää nähdyn henkilön kanssa. Miehessä, oli kuitenkin jotain tuttua. Mitä se oli?
Hän kävelee eteenpäin ja astuu Tunturikadun kiinteistön rappukäytävään Ei, pkele, äijä oli ehkä sittenkin etsitty tyyppi, jolle ei hyvin kävisi. Mikä oikein tuli, että en heti tajunnut sitä?
Hän päättää vilkaista Mairen asuntoon. Niinhän oli sovittu.
Hän astuu vanhaan arvokkaaseen hissiin. Siitä näkyy eri kerroksiin ja rappukäytävään.
Vanhanaikaiset hissit ovat ahtaita, eihän niihin mahdu edes pyörätuoli. Hän on auttanut kerran pyörätuolilla liikkuvaa ihmistä hissimatkalle. Pyörätuoli oli pistettävä kasaan ja sen kyydissä ollut oli nostettava hissin seinää vasten seisomaan. Juuri ja juuri he mahtuivat. Moottoroidulla pyörätuolilla ei olisi onnistunut.
Neljäs kerros. Hissi kolahtaa ja pysähtyy. Yrjö avaa metalliovet ja astuu pimeähköön käytävään. Välikerroksessa joku tamppaa parvekkeella mattoa.


Maire on myrskynpyörteen keskellä töissä. Mitä se uhkailu merkitsee ja miksi pitää ostaa laitonta lisää, kun homma on jo paljastunut. Vai onko sotkussa mukana isompia tahoja?
Jaakkokin on jättänyt sanan, että siellä roskissa ei ole mitään hänen tavaroitaan, voi elämän kevät tätä hullunmyllyä.
Petri saapuu torille kävelee tohkeissaan kahvikojun ohitse, kun kuulee pressun takaa nimensä mainittavan.


Tutunoloinen miesääni, joka nostaa Petrin niskavillat pystyyn.


Petri oli tietoisesti pyrkinyt unohtamaan edellisen illan traumaattiset tapahtumat. Sen kuinka hänet oli huijattu seuraamaan tuntematonta miestä sillä tekosyyllä, että hänen morsiamensa oli lähettänyt miehen häntä noutamaan. Muka joku suuri yllätys. No, sitähän se loppujen lopuksi oli ollutkin.
Petri oli saanut kuulla kommunikointia sieppaajansa Leevin ja Laurin välillä, kun Leevi oli puhunut tälle kännykällä ohjeita saadakseen. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä oli suuren luokan kansainvälinen huijaus, johon Maire oli pienenä tekijänä tietämättään osallistunut. Hänen itsensä osana olisi olla panttivanki, joka vaihdettaisiin muunlaiseen kiristysvipuun, joka estäisi Mairen laulamisen.
Petri oli kyllä vakaasti päättänyt kertoa tietonsa poliisille, mutta hän tarvitsi hiukan toipumisaikaa ja ajatusten jäsentelyä. Toisaalta hän ei halunnut, että Maire joutuisi vaikeuksiin.
Mairen vaikeudet olivat vasta edessä. Sisäänostajan vastuu painoi, kukaan muu ei ottanut siitä pulttia, mutta päätös oli tehtävä. Maire tilasi lisää piraattia ja tämä oli hänen oma päätös. Siihen ei kiristyksellä ollut sanansijaa.
Maire päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä, katsotaan mistä kana pissii hän ajatteli itsekseen ja nakkasi hiukan niskaansa. Jos isot herrat ovat takana, niin hätäkös silloin tässä on, jos eivät ole, niin sitten saan fudut. Elämä jatkuu.


Etsitään ylös nyt se Petri Nieminen ja nousi ylös kahvilasta, sanoi Lauri ja juuri silloin Petri seisoi oranssin veran takana. Hittoakos ne minua jaakaavat, mutta otti varmuuden vuoksi Ritolat, ennen Lauri jykevän hahmon ilmestymistä kojun ulkopuolelle.
Jari ja Leevi pitäkää silmänne auki, Petri voi olla vaikka selkänne takana myhäili Lauri noustessaan autoonsa, jonka parkkiaika oli jo aikaa sitten mennyt punaiselle.
Jari ja Leevi jatkoivat Mamma Rosan suuntaan kävellen ja keskustellen kiivaasti Jarin uudesta aluevaltauksesta.


Petri lukee R-kioskilta kiireessä ostamastaan Iltalehdestä uutista: Kiinalaiset toimivat hight tech ja tekstiili markkinoilla ja kopioivat tuotteita, jotka on suunniteltu länsimaissa. Näistä alunperin merkkituotteista on tehty laittomia piraattituotteita. Niiden myynnillä kansainvälisten verkostojen kautta on Kiinassa saavutettu valtavia tuottoja ja voittoja.
Kiina voisi hyötyä enemmän, jos se allekirjoittaisi sopimuksen, joka tekisi tuotteiden valmistamisesta ja myynnistä laillista.
Kiinassa kannattaisi suosia myös omia innovaatioita. Ovathan kiinalaiset vuosituhansien saatossa olleet edistyksellisiä ja muuta maailmaa edellä. Yritysten pitäisi toimia enemmän yhdessä.
Verkostomarkkinoinnilla kiinalaiset tuotteet on viety Suomenkin markkinoille. Täällä on varsin tehokas ketju, jonka yläpäässä toimivat tienaavat valtavia summia alapään saadessa vain pikkuhiluja.
Onko näillä asioilla jokin yhteys Mairen tekemiin sisään ostoihin?


Tänään on se ilta, kun Uudenmaankadun alkupäässä olevasta porttikongista käy sisään salaperäisen näköisiä herrasmiehiä. Kongin takana on pieni sisäpiha, jossa noin kahdeksan auton parkkitilat. Takaseinä on maalattu Kivitex:llä keittomaalin keltaiseksi. Seinässä olevat ikkunat on muurattu umpeen ja ne on maalattu hämäysmielessä mustiksi, joten kadulta näyttää, että siinä olisivat oikeat ikkunat.
Se on Laurin ja Leevin koti-looshi. Siellä Lauri tapaa Richardin ja voi keskustella rauhassa lähipäivien tapahtumista, jotka ovat kiehuneet ylitse. Petrin vapaudenriisto oli, ilmeinen virhe, koska mies on taas vapaana. Sen minkä tekee pitää aina olla lopullista Lauri tuumii itsekseen.
Vanhuus vai mikä tässä alkaa painaa, kun sormet lipsuvat ja ote ei pysy omissa käsissä. Lillukanvarsia ei tässä nyt tarvittaisi. Onneksi Maire on tehnyt tänään edes yhden hyvän päätöksen, josta voi tehdä "pikku" Rikun kanssa kauppaa.
Se päätös maksaa maltaita Mairen parisuhteessa, paljon enemmän kuin yksi huolimaton pano. Petri Nieminen ei voisi sulattaa sellaista vaimoa, jolla on huono liikemoraali. Nuori mies on vielä kovin hiomaton liike-elämässä ja joutuu nielemään muutamia omia periaatteitaan Maire hymyilee, tai sitten hänestä ei koskaan tule menestyvää kansalaista. Susien joukossa tulee ulvoa susien tapaan.


Yrjö Kakkinen jätti menemättä Mairen asunnolle, sillä hän aisti, että mattojen tamppaaja pani hänet merkille ja tunnisti isännöitsijäksi. Eihän hänellä olisi ollut mitään virallista syytä esittää asunnossa käynnille.
Yrjö palasi samaa tietä ulos kuin tuli sisäänkin. Alkoi hiukoa ja olisi löydettävä jotain navan alle, ainakin yksi olut. Mannerheimintieltä kymppiratikkaan ja pois Sokoksen edessä, josta sitten Rautatieaseman suuntaa. Vltava on tuttu ja hyvä ruokapaikka ja tsekkiolutkin suht maukasta.
Yrjön päivä oli tässä tai ainakin puolikas. Hän matkasi kumijalalla Kruunuhakaan kämpillensä ottamaan päivätorkut.
Kun Maire palaa töistä, hän löytää oven edestä postikasasta kirjeen. Se ei ole mikään joukkopostitus. Nimi ja osoite on käsinkirjoitettu.
Se on kutsu verkostomarkkinointi kokoukseen. Hän on nyt muka osa ketjua ja hänen on syytä tutustua tarkemmin toimintaan. Kirjeen allekirjoittaja on hiukan epäselvä, jokin tahra on nimen kohdalle osunut. Hänen ei ole varma mikä nimi siinä on. Nimi alkaa JaÖÖÖÖ XXXXXX. Sitten seuraa sotkua ja puhelinnumero, jonka numerot eivät ihan tavallisille näytä.


Maire painaa oven takanaan kiinni ja istuutuu eteisen pienelle piirongille, avaa kirjeen. Tervetuloa joukkoon tummaan, teit oikean päätöksen tänään, mutta Petri on sinunkin ongelmasi. Yst. YK

Maire jää hetkeksi miettimään kirjeen sisältöä ja kirjoittajaa, mutta unohtaa asian, kun hänellä on helvetillinen hätä. Istuu posliinille ja antaa vapauttavan suihkun tulla.
Maire muistaa Jaakon puhelimen ja housut, mutta unohtaa ne jo kun nostelee pikkuhousuja ylemmäksi. Menee sohvalle ja lukee muun saapuneen postin.


Postin joukossa ei ollut mitään muuta kovin erikoista, ainoastaan vitamiineja kauppaavan firman onnittelut voitetun Rooman matkan johdosta (hetken Maire jo asiasta innostui, mutta havaitsi sitten, että pienellä printillä oli kirjoitettu "tai jokin muu seuraavista hienoista palkinnoista" ja pienin niistä oli vitamiinipaketti, jonka sai kotiinsa "pelkällä postimaksulla", kun liittyi jäseneksi.)
No, Maire meni keittiöön viskaaman kuoret roskiin havaiten siinä vaiheessa Jaakon housut. Hän nosti ne pois roskiksesta ja taskussa ollut kännykkä kolahti roskiksen pohjalle. Se oli nokialainen Lumia, parin vuoden takaisia ensimmäisiä malleja.
Mairelle tuli vastustamaton halu tutkia kännykän viestejä ja numeroita, sillä akussa oli vielä virtaa ja kännykkä oli päällä. Siihen oli näköjään tullut pari puheluakin sillä aikaa kun Maire oli ollut poissa. Yksi soittajan numeroista vaikutti jotenkin tutulta, mutta Maire ei suoralta kädeltä ollut varma mistä hän sen muisti vai oliko kyseessä erehdys.
Hän tiesi, ettei ainakaan tekstiviestejä pitäisi lukea, mutta kiusaus oli liian suuri. Hän avasi inboxin ja ensimmäinen tekstiviesti oli "Leevi" -nimiseltä henkilöltä! Sillä oli Mairen korvissa paha kaiku, oli saman niminen kuin koukuttavien hämärämiesten yhteyshenkilö häneen päin. Oliko nimi yhteensattumaa? Maire alkoi tuota pikaa avata viestiä lukeakseen sen, mutta samassa soi ovikello.


Maire jemmasi housut ja kännykän siivouskomeroon ja meni viattoman näköisenä avaamaan oven. Siellä oli finninaamainen nuorukainen, jonka hän oli muutamia kertoja nähnyt rappukäytävässä. Hei, anteeksi että häiritsen, mutta voisitteko lainata kahvikupillisen vehnäjauhoja, kun minulta loppui kesken, tyttöystävälle lupasin leipoa, ja...
Hetkinen, minä käyn katsomassa, juu tässä onkin pussinloppu ei tarvitse palauttaa, nakkasi Maire ja iski pojulle silmää.
Nuorukainen kiitti ja poistui yhtä kerrosta alempaan sijaitsevaan asuntoonsa, joka oli juuri samalla kohdalla kuin Mairen asunto, eli varmasti samanlainen pieni kolmio.
Maire kipitti takaisin siivouskomerolle ja puuskahti eteisen peilille, että olipas se helpotus. Samassa pärähti hänen puhelin keittiössä ja joku tuntematon numero.
Maire. No kyllähän minä sen tiedän sanoi Petri ilkikurisesti, ja ilmoitti saaneensa uuden puhelimen ja sen numero on salainen, tuskin annan sitä sinullekaan, kun sinulla on suhteita noihin kriminaalijoukkoihin, jotka laittavat ihmisiä käsiraudoilla patterin putkiin ja jättävät kitumaan. Täh; sanoi Maire, hän ei ollut tietoinen koko asiasta, mitä Petri nyt satuilee.
Soittelen, sitten kun olet miettinyt mitä minä sinulle merkitsen, näin muuten sen kaiffarin vaatteet joita yritit selkeästi pimitellä, heippa!

Petrin soitosta hämmentyneenä Maire soittaa Lissulle. He sopivat tapaamisen Kalevankadulle Kosmokseen. Kummallakin on helppo sinne päästä. Maire tarvitsee raitista ilmaa ja ajatusten selvittämistä ja siksi hän kävelee.
On se hyvä, että on edes yksi hyvä ystävä johon luottaa. Maire miettii kulkiessaan ohi eduskuntatalon ja Kiasman. Pian hän olisi perillä, mutta kuinka ollakaan Arkadiankatua ylittäessään Jaakko ilmaantuu hänen rinnallee. Sitä Maire tällä hetkellä vähiten kaipasi. Tekeekö taas Lissulle oharit vai lähtisikö Jaakko mukaan Kosmokseen?
Olisikohan Lissun astrologisesta osaamisesta apua? Kykenisikö hän ennustamaan mitä hänen ja Jaakon suhteelle tulisi tapahtumaa, entä sitten Petri, miten se liittyy koko kuvioon? Olihan heillä vakavia aikeita. Petrin vanhemmat vain eivät oikein pitäneet Mairesta. Jotenkin hän ei heidän perheensä ajatusmaailmaan sopinut, eikä hän kovin hyvällä katsonut Helsingin äärilaidalla asuvia ihmisiä. Keskusta on keskusta. Hän on stadilainen, stadissa syntynyt, isompien kuvioiden nainen.


Kosmoksessa istuvat kaikki paitsi Petri. Maire ja Lissu astuvat sisälle ja alkavat hahmottaa paikkaa itselleen. Jaakko on jo liittynyt Mairelle ennestään tuttujen miesten seuraan. Naiset jäävät kahden. Etsivät oman pöydän.
Nyt on jotain outoa tekeille. Arvasihan Maire Jaakon puhelinta selatessa, että Jaakolla on yhteys ainakin Lareen, mutta että kaikkiin muihinkin. Se oli jo uutta. Minkälainen sattuma tulikaan.
Naiset tilaavat skumpat ja valitsevat listalta syötäviä. Lissu haluaa tapahtumista pikaisen päivityksen. Miksi Maire häipyi StooriVillestä niin yllättäen? Miten meni tuon tumman miehen kanssa? Mitä on tapahtunut Petrille?
Maire istuu hiljaa ja yrittää kuunnella mitä toisessa pöydässä puhutaan. Hän näyttää kädellään merkin Lissulle, että ovat jatkavinaan ruokalistan tutkimista.


Petrin vasen nyrkki on aivan mustana, toivottavasti se ei mene kuolioon sanoo Petrin äiti huolestuneena. Miten se sinun ja Mairen välien kanssa oikein on, kun tänne tulit yllättäen?
No pidetään hiukan paussia, minun pitää tuuletella aivojani. Maire kun on, vielä tyttöpää, eikä näy vakiintuvan, joten pitäköön hauskaa. Kunhan ei tee sitä minun kustannuksella. On tässä ollut kaikenlaista muutakin hässäkkää, niin kuin isäkin on sinulle varmasti kertonut, kertoilee Petri hiukan alistuneena.
Jos Maire sattuisi soittamaan tänne, niin olen muutaman päivän Reiskan mökillä, valehtelee Petri sujuvasti äidilleen.


Maire ei kuule mitään, mutta alkaa ajatella yksi yhteen yksi ei aina ole kaksi, vaan näyttääkin olevan viisi tai jopa kuusi. Club Storevillessä ei ollut lainkaan sattumaa, että Jaakko alkoi häntä flirttailla. Saatanan rupikulli minä kyllä sinusta selvän teen. Tänään olemmekin sitten niin rakastuneita että, mutta se maksaa.
Hei Lissu nyt otetaan talon parasta minä piffaan.
Tarjoilija, minulle alkuruoaksi mätiä, smetanaa ja sipulia blinin kanssa. pääruoaksi otan sokerisuolattua ankanrintaa, omenaselleripyrettä. Jälkiruokani on tiristettyä camembertiä ja vadelmahilloa ja alkuruoan kanssa kaato Bolliner La Grande Annéeta.
Tilaan myöhemmin juomat pääruoalle ja jälkkärille, ilta on vasta nuori, vai mitä Lissu, entä mitä sinä tilaat Lissu Maire luettelee auliisti ja hykertelee, kuin olisi jo ottanut lemmenjuomaa jo etkoilla.


Lissu on ollut Pilateksessa ja hänkin haluaa nyt hyvää. Otan alkuruoaksi sienipiirasta ja ratatouillea itämaiseen tapaan, loput samaa kuin sinulle.
Tarjoilija saa suositella meille juomat, eikö?
Kuule ovat nuo miehet aikamoisia vekkuleita. Minä tapasin StoryVillen jälkeen iltadrinkillä yhden Kallen. On minua viisi vuotta nuorempi ja aika villiä tekoa. Soittaa rockbändissä ja lupasi viedä minut bändin mukana keikalle. Taidan mennä. Sen verran oli vetoa miehessä. Eikö elämä ole ihanaa Maire?
Nousuhumalassa kaikki tuntuu niin mahtavalle. Mikään ei paina eikä vaivaa. Nyt ei ole aika valittaa. Vaikka eihän Maire ihan varma ole tuosta Jaakosta. Jotain kummallista siinä on. Onkohan edes niissä tehtävissä mistä minulle kertoi? Epäröi Maire.


Hiukan Mairea kismitti, ettei tullut chekanneeksi niitä Jaakon tekstareita. Kun hän oli selvinnyt Petrin lyhyestä puhelusta, oli kännykästä loppunut virta eikä sopivaa laturia ollut asunnossa. Saisikohan kännykän pidettyä itsellä niin kauan, että voisi hommata jostain laturin, hän tuumi mielessään.
Illanvietto Lissun kanssa alkoi kuitenkin maistua sananmukaisesti siinä määrin, että muut aatokset kaikkosivat toistaiseksi pois. Lasit tyhjenivät nopeasti ja Lissukin alkoi jo ihmetellä, että mikähän Mairea vaivaa.


PIPIPI PIIPIPII PIPIPI!
Maire hätkähti, hänen kännykkäänsä tuli viesti.
-Sorry, täytyy katsoa tämä, hän sanoi Lissulle
"Leevi tässä moi! Ku meet vessaan nii kävele täst meiän pöydän ohi. Saat kirjekuoren. Pistä se kassiin ja avaa vasta himassa"
Maire tunsi kouraisun vatsanpohjassaan. Hän ei enää ollut vapaa ihminen, vaan häntä vahdittiin myös työn ulkopuolella. Eikä hän lainkaan tiennyt minkälaisia uhkia oli ilmassa.


Petrin on antanut kadulla kerjäävälle vanhan kännykkänsä. Tyhjännyt sen ensin kaikista tiedoistaan. Kännykkään on jäänyt hänen numeronsa. Hän on hankkinut siihen kortin, jolla voi soitella muutamalla kympillä. Tällaista hyväntekeväisyyttä hän aina joskus harrastaa omantuntonsa siivoamiseksi ja siihen nyt on syytä.
Petri tuntee itsensä vapaaksi kuin taivaan lintu. Häntä ei nyt tavoiteta ja hän voi tehdä ihan mitä haluaa. Mitä hän haluaisikaan? Laivalla Tallinnaan voisi sopia. Muutama päivä siellä tekee hyvää. Hänellä on sopivasti vapaata aikaa. Työt ovat juuri nyt katkolla. Uutta ei ole kovin nopeasti tiedossa.
Kännykän uusi omistaja saa tekstarin:"Tule illalla Alppilaan Porvoonkadun baariin, tajoan, jutellaan. Jari K".
Tekstarin saanut ihmettelee viestiä, mutta miksi ei menisi, jos tarjotaan vielä.

Maire teki nousua pöydästä ja sanoi Lissulle:
- Vahdi vähän aikaa pöytää. Käväisen hiukan puuteroimassa.
-OK, mitäs tässä kyllä vahtimista, Lissu ihmetteli.
Maire kiersi Leevin seurueen pöydän kaukaa salin toiselta laidalta ja suunnisti kohti WC-nurkkausta. Hän otti sitä ennen vielä kännykkänsä ja alkoi mennessään lukea uudelleen saamaansa viestiä. Miesten huoneen edessä hän törmäsi ulos tulevaan herrasmieheen, joka oli virnuilevan näköinen Mairen ollessa niin tohkeissaan kännykkänsä kanssa, ettei edes eteensä katsonut.
- Nolla satasta, sieltä löytyy kaikki, herjaili mies.
Maire nosti katseensa nolona. Hän oli törmännyt Mauri Antero Nummiseen, joka vinkkasi hänelle silmää hilpeän oloisena.

- Oi anteeksi, touhotti Maire ja kiirehti sitten naisten huoneen ovesta sisään.
Tuokion kuluttua hän palasi ja vaivihkaa Lissun huomaamatta pistäytyi toisella puolella salia kävellen tutun miesseurueen pöydän luo verkkaisesti. Leevi ei luonut häneen katsettakaan, mutta huomaamatta ojensi ruskean kuoren, jonka Maire saman tien sujautti käsilaukkuunsa. Sitten hän palasi omaan pöytään.

 

 

 

 

Osa 4  Petri istuu ja selaa

 

 


Petri istuu ja selaa papereita omassa kotonaan häneltä on jäänyt jotain huomaamatta. Hänellä on aineistoa koottuna veljesten toimista noin viiden vuoden ajalta muuttolaatikoissa vintin kanahäkkikomeroissa, tai hän on vuokrannut niitä varten naapurihuoneiston häkin C-rapusta. Hänen omassa varastossaan lojuu vain pari hiihtokenkää ja sen sellaista vanhaa roinaa.
Yksi asia häntä on alkanut kovasti harmittamaan, miksi hän ei ole aikaisemmin käyttänyt Mairea houkutuslintuna? Rakkaus on sokaissut hänen iiriksensä. Mairen kautta hän pääsee miehiä paljon lähemmäksi. Hän on päässyt selville hänelle uudesta henkilöstä koko sopassa. Tuo nimi on Jaakko Walker, Jack, kuten hänen isänsä oli häntä kutsunut ilmiantaja kertoo, hän lähteneen takaisin Lontooseen. Jackin tai siis Jaakon isä on merikapteeni. Tuli Suomeen Leevin ja Laurin siskon perässä ja he saivat ainokaisen poikansa Jaakon.
Ukko häipyi sitten viitisen vuotta sitten takaisin Lontooseen tai Lontoon lähistölle öljynporauslautalle ja jäi sille tielleen. Jack oli hänen luonaan asumassa muutamia vuosia ja on nyt palannut maisemiin.
Ei siinä mitään, mutta tämä Jackin äiti on verojohtajan sihteeri. Sihteeri nimeltä Siiri Walker on jäänyt Petriltä huomaamatta.
Siiristä ei ole hänellä juurikaan aineistoa, mutta hän on jäljittänyt hänen poikansa Jaakon ja ajattelee pojan kautta pääsevänsä Siiriin käsiksi.


Äkkiä Petri havahtuu ja kylmät väreet kulkevat hänen selkäpiiiihinsä ja ilmeisesti vastavirtaan, koska hänelle tulee nopea siirtyminen wc:n puolelle.
Siinä se kuvio on, hän miettii housut kintuissa. Pikku Richard ja Jaakko Walker, - Jack and the Beanstalk!
Hän on haukkunut väärää puuta tai pitäisikö sanoa pavunvartta. Siiri ja Rickhard pitävät yhä yhtä ja Leevi ja Lauri ovat vain välttämätön paha ja peiteyhtiö. Siiri onkin suvun aivot.


Jari K. on mennyt Alppilaan Porvoonkadun baariin sovittuun aikaan tapaamaan Petriä, mutta ei näe Petriä missää.
Siellä nurkkapöydässä, hiuka hämärässä, istuu mies, joka katsoo häneen päin ja vinkkaa. Miten mies muka hänet voi tuntea? Mies nousee pöydästä ja tulee Jarin luo.
- Sä lupasit tarjota mulle Jari K. Näytät tutulle. Lehdissä oot ollu. Sulla oli se sukellusbotskiki. Mä kävin kattomassa nää. Aika magee, mä diggasin.
- Enhän mä sulle luvannut tarjota, vaan Petri Niemiselle, jonka takia tänne tulin. Muutama muu kaveri odotaa ulkona.
- Ei jätkä, mulle, mulle, vippaa nyt se ölkki tölkki tai hanasta tai vaikka femma, ku lupasit. Miksi muuten menit lupaamaan?
- Oli tarvetta tapaamiseen. Miten sä oot sen tekstarin nähny?
- äijä, äijä. älä livahda, on kova jano jo. Ei mua muu kiinnosta.


Siiri Walker on kovapalkkainen sihteeri. Tienaa sihteeriksi ihan hulppeasti 3500 euroa kuussa. Onhan hänellä vaativa tehtävä. Hänellä on varaa asua Katajanokalla, Luotsikadulla. Onhan hänellä muitakin tuloja, joten pari kertaa vuodessa pitkä matka, toinen maailman ääriin ja toinen vähän lähemmäksi.
Hän on melkein kiertänyt koko maailman. Tähän ikään, 51:een vuoteen, mennessä on ehtinyt jo melkoisesti nähdä.
Etelä-Amerikkaa on tullut kierreltyä, samoin Väli-Amerikassakin on käyty ja Afrikkaakin nähty, ainakin safareilla oltu. Euroopassa melkein kaikki maat on tuttuja. Mikä tässä on ollessa.
Johtaja pitää häntä suojattinaan ja kyllä töissä on oppinut miten rahamaailmassa pärjää, miten rikkaimmat hommansa hoitavat.
Nuo sukulaispojat Leevi ja Lauri ovat pikkutekijöitä, mutta niitäkin tarvitaan, eivät mitään järjen jättiläisiä. Menivät kahlitsemaan sen Petri niemisenkin, mutta ei asioita niin hoideta.


Petrin harhautus on onnistumassa, mutta hän itse vain fantasio tai speguloi.
Jos lehmällä olisi siivet, hän voisi...
Jos Rikulla on kaksoiskansalaisuus hän voisi toimia näin:
Asua Lontoossa oikean Richardin kanssa, kun tämä lähtee porauslautalle kolmen viikon jaksoksi, lähtee vale Riku Suomeen. Asuu täällä vaikkapa Ullanlinnassa, siellä ei kukaan ihmettele tai kysele mikä hän on miehiään. Käy täällä säännöllisesti vapaamuurareissa, paitsi silloin, kun on taas kolme viikkoa Lontoossa.
Kun ei ole missään, on ja pääsee kaikkialle. Heureka, nyt tämä poju lähtee Urheilutalolle aamu-uintiin. Petri asuu näet häveliäästi Helsinginkatu kympissä B rapun kuudes kerros jonka pienestä 23 m2 yksiöstä on suora näkymä Pengerkadun puolen takapihalle.


Maire hukkasi Jaakon illalla, vaikka hänen piti selvittää välit Jaakon kanssa. Lissukin häipyi M. A. Nummisen kanssa jo ennen sulkemisaikaa.
Maire saapuu yksin ja pettyneenä itseensä asunnolleen, pisamanaaman kämpästä kuuluu diskomusiikki 70- luvulta. No jopas on nuorukainen onnistunut leivonnassa, Maire hymyilee ja raahautuu vielä yhden kerroksen.
Maire avaa ovan ja muistaa samalla kirjeen. Istahtaa mielipaikalleen eteisen piirongille ja avaa kuoren.

 

Hii hei hoo haa!
Pikkumiehen verta pian juoda saa!
Kuollut tai ei, siitä vaan,
hänet pistelen poskeeni kokonaan!”


Kauhun väristys eteni Mairen selkäpiitä myöten. Hän luki tuon kömpelön riimityksen yhä uudelleen ja uudelleen.
Sitten hän huomasi, että sivun alalaidassa oli pieni teksti:
"taikka ..."
ja paperin toisella puolella seisoi:
"huolehdit siitä, että muutaman päivän sisällä saamme aikaiseksi yhteisen keskustelutilaisuuden Petrin kanssa (sinä mukana). Petri on otettava niskalenkillä porukkaan, niin, ettei se uskalla vasikoida. Sinunakaan en sitä harkitsisi ..."


Samaan aikaan Lontoon Belgraviassa pikku Riku kohtaa Eaton Squarella tummapukuisen miehen, joka ilmeisesti on töissä Suomen suurlähetystössä. Tuotte minulle Suomesta matkalaukun, kun seuraavaksi käytte kotimaassanne. Yes Sir, sanoo mies ja häviää kulman taakse, taakseen katsomatta.


Veljekset eivät siis vielä tienneet, että Maire ei tiedä missä Petri on ja puhelinnumerokin on salainen. Lauri odottaa Mairelta toimia, koska hänen on annettava tieto Lontooseen mahdollisimman pian. Tieto siitä että eläke on turvattu, eli bisnes jatkuu ilman poliisin tai tullin väliin puuttumista.
Finninaamainen poika on lähdössä Big Beniä katsomaan, siksi hän oli illalla riehaantunut tyttöystävänsä kanssa. Hänellä on mukana salkku jossa on kiinalaisia silkkihuiveja ja solmioita.
Hän ei vielä tiedä mitä muuta hän mukanaan kuljettaa, mutta mies on tyytyväinen kun on saanut helpohkon nakin, eli myyntiedustajan homman Velj. Penniö Oy:stä.


Petri tapaa Urheilutalon saunassa sattumalta Kaitsun, Kaitsu treenaa samassa jengissä jousiammuntaa vanhassa Messuhallissa ja asuu Torkkelinkujalla. Kaverukset menevät usein yhtä matkaa fillareilla harkkoihin. Petrin fillari olikin viimeksi jäänyt Kaitsun säilöön, kun olivat innostuneet juhlimaan ja sieltä jatkoille, noo sellaista sattuu.
Et sitten ole käynyt treeneissä pariin viimeiseen kertaa, utelee Kaitsu. Sattui käteen jonkunlainen myrkytystila, sanoo Petri ja näyttää vasenta nyrkkiä joka on aivan mustana. Ok, hoida kuntoon ja sitten treeneihin, alkaa olla jo kiire kuntoutua kisoihin.
Hei voisinkin tulla hakemaan fillarin jos mennään yhtä jalkaa, vai mitä yrittää Petri eksyttää pois aiheesta. No joo minä olenkin jo kohta valmis poistumaan.
Kaverukset siirtyvät pukuhuoneeseen ensin peseydyttyään. Matkalla Kaitsulta kämpille Petri kulkee pätkän Torkkelinkatua ja oikaisee sitten pienen viheralueen poikka Aadolfinkadulle, mutta hidastaa ja hyppää pois satulasta huomattuaan jonkun hämärän tyypin kiikaroivan kerrostalon ikkunoita. Tarkemmin katsoen kaveri tähystää juuri hänen kämppänsä ikkunaa, tai ainakin hyvin lähelle sitä.
Petri kiepsahtaa ympäri ja palaa Torkkelinkadulle ja jatkaa sieltä linjoille. Toisella linjalla asuu yksi namu tapaus, jota hän ei ole nähnyt aikoihin, olisiko nyt yllätysvierailun aika?


Finninaamainen Ola Rapakko, sai salkun ohella myös edestakaiset lentoliput. Vai saiko sittenkään paluulippua Suomeen?
Ola odottaa Lontoolta paljon. On jo suunnitellut katselevans kaupunkia London Eyen huipulta, 135 metrin korkeudelta, näköalapaikalta. Sieltä näkyy kauas. Kapselin sisällä on mahdollista liikkua vapaasti ja sen hän aikoo tehdä. Hyvällä säällä näkyy jopa 40 kilometrin päähän. Hänellä on netistä ostettu lippukin tuohon jättisilmään. Hänestä olisi ollut kiva hankkia muihinkin nähtävyyksiin lippuja etukäteen, mutta tehtävä ei sisällä muuta ylimääräistä. Aika on tiukalla.
No tietysti on tuo salkku. Hänen pitää saada se perille. Hänelle on varattuna Hilttonista huone puolen tunnin metromatkan päässä Lontoon keskustasta, turvallisesti. Osoite on 2-8 Hanger Lane Ealing.
Jossakin lähettyvillä hän voi tavata salkun noutajan, mutta mitä kaikkea siinä salkussa oikein on, kun sitä ei saa laittaa matkatavaroihin. Hänen on pidettävä salkkua silmällä.
British Airways vie hänet perille.
Heathrown kentällä hän on eksyä, kun etsii ulospääsyä. Kilometri tolkulla on käveltävää. Ottaisiko taksin tai menisikö metrolla? Ensikertalaiselle melkoisesti selvitettävää. Missä se ohjelappu ja kartta onkaan? Metrolippukin olisi hyvä ostaa, mutta ei Lontoon taksi on luotettavampi ja edullinenkin.


Tekotyttöystävälle Ola lie kuuluvasti kehaissut, että nyt meikäpoikaa lykästi. Pitää lentää kolmesti kuussa Lontooseen, viettää siellä kolme päivää ja kiertää muutama liike. No silkkiä tietysti.
Vanhin ja paras liikekumppani saa aina tuliaispaketin ja sinne on aina mentävä ekaksi, sitten vain teen kierroksen ja palaan Suomeen, helppoa kuin heinänteko.
Tässä kuule pyörii miljoonat silkkibusineksessa kulta. Kuka olisi arvannut, että Heinäveden hulttiopojasta tulee maailmanmatkaaja. Sen siitä saa kun ei ikinä ole syntiä tehnyt, hän oli myös nauranut räkäisesti kaiken tuon puppunsa päälle.
Tosiasiassa, hänen oli määrä tehdä myös markkinointia, mutta siitä olisi opastus vasta koeajan loppuneljänneksellä.
Nyt miehen on tehtävä kaikkensa, että pesti jatkuisi.

 

 

 

 

 

 


Osa 5   Petrin pakomatka 

 

 

 


Petri polkee kuin vimmattu Torkkelinkatua alas Porthaninkadulle ja siitä Ympyrätaloa ennen ylös toiselle linjalle. Castreninkadun jälkeen oikealla on talo numero 27. Kivijalassa toimii autoliike Rinta-Jouppi ja Salon Rozalia.
Petri pääsee "liftillä ulko-ovesta yhden mummelin perästä ja kipittää portaita seitsemänteen kerrokseen. Sydän jyskyttää tulihan tässä lähes tummien triathlon suoritetuksi, eli juosten uimahallille ja pyörällä pois.
Ole nyt onni myötä, Petri painaa nappulaa. Hiljaista on. Petri on jo kääntymässä kantapäillään, mutta sitten unenpöpperöinen nainen raottaa ovea. Hei Taina.
Hei Petri kiva nähdä, olin juuri kauneusunilla, kun on pari päivää lomaakin vielä jäljellä. Tule sisään, kutsuu Petrin joskus paras kaveri Taina Haarakari. Taina on niitä naisia, joiden kanssa miehet ovat vain kavereita.
Tainalla on myös hyvä työpaikka, sillä hän on Lasse Aapion alaisia, vaikkakin Pasilassa lupahallinnon puolella, hän pääsee passi- ja viisumitietoihin, joten Petriä hymyilyttää hiukan sisäänpäin.
Missä olet kätesi telonut, Taina utelee nähtyään Petrin mustuneen nyrkin, se ei voi olla näkymättä.
No se on pitkä stoori, mutta jos sinulla on aikaa, niin voinhan sen sinulle kertoa, kun olet poliisi, herjaa Petri ystäväänsä. Mutta ensiksi minun on pyydettävä sinulta palvelusta, joka ei ole aivan pieni.
- Juu, miten voi vain palvella, hymyilee Taina unisilla silmillään.
- Tarvitsen yökortteerin ja lymypiilon myös päiväksi, minua seurataan, eli kerron kohta koko tarinan alusta, jos saan jäädä.
- Voi toki, minulla ei ole edes ohjelmaa ja joudan jopa nukkumaan keskellä päivää, joten hyvä kun tulit ja ole vaikka viikko, näin aluksi, minulla alkaa kylläkin työt ylihuomenna.


Petri aloittaa siitä miten hänet yllätettiin rauhallisesta sälekaihdinten varjostamasta toimistosta Satamakadulla. Hän oli siellä tutkimassa papereita. Hän selvittää mitä on saanut selville vaikkapa vain roistokoplan toimista. Aika pitkälle hän arvelee päässeensä tutkimuksissa. Aivan viime päivinä kävi ilmi, että kaikista osallisista ei vielä olekaan tietoja, eikä kaikki palapelin osat ole vielä kasassa.
Mies luulee olevansa lähes asian ytimessä.
- Se miten tuo käsivamma tuli, liittyy koplaan. Minut vangittiin kellariin kuumavesijohtoputkeen. Pelkäsi jo viimeisen hetkeni tulleen. Kun sitten pääsin putkesta ja kahleista, huomasin olevani koplan pesäpaikassa ja näin kaikenlaista. Oletan liittyvän juttuun, mutta se ei ehkä ole tarpeeksi kuitenkaan. Tyttöystävä tai entinen sellainen, Maire, on sotkuissa mukana, mikä ei asiaa mitenkään minulle helpommaksi tee.
Tarvitsen apua ja paljon.


Maire ei saa unen päästä kiinni. Hän on "bona fide" joutunut rikolliseen piiriin. Itse asiassa hän on aina pyrkinyt hoitamaan työnsä mallikelpoisesti ja hänen kotikasvatuksensa on korostanut rehellisyyttä ja nuhteettomuutta. Ne ovat olleet myös hänen itsensä elämän arvoja.
Pomon hiiillostus työpaikalla tuloksen saavuttamiseksi ajoi hänet alunperin hyväksymään hämärämiesten houkuttelevan tarjouksen ja siitä lähtien hän on ollut liisterissä kuin harakka tervatulla katolla.
Mutta tässä sitä ollaan, hän tuumaa. Jokaisen ihmisen viimeinen päämäärä on turvata oma nahkansa eikä Maire ollut tästä poikkeus. Petri oli saatava mukaan kompukseen - täysivaltaiseksi jäseneksi. Ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ollut.
Hän päätti paneutua makuulle ja antaa luojan tuoda unessa ratkaisu ongelmaan. Mistä löytää Petri ja kuinka saada hänet sidotuksi yhteiseen agendaan.


Mairen nukkuessa, enkelit näyttäytyvät Leevi Penniön luona ja hänet löydetään Haukilahdesta aamulla tarkka-ampujan nuoli ohimossa. Nuolet ovat samanmerkkisiä, jota Petrikin kilpailuissa käyttää.
Hirveä shokki kaikille kaupunkilaisille, kun iltalehdet saavat kolmanteen painokseen jopa hämäriä kuvia etusivuilleen. Liikemies Leevi Penniö murhattu tylysti!
Herää paljon kysymyksiä lähipiirissä, kuka ja miksi? Lauri saa oudon tekstiviestin asiaan liittyen. Lauri tulkitsee sen niin, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, jos homma ei etene ja Petriä ei löydy. Lauri ei tätä niele, vaan uskoo murhan olevan sisäinen puhdistus, ja tekosyynä käytetään Petriä.
Leevin meno on viimeaikoina ollut melko levotonta, virolaisia naisia, viinaa ja orgioita, ne eivät kuulu tähän päivään, eikä varsinkaan jos hölöttää ohi suunsa.
Nuolen ja jalkajousen käyttäminen viittavat sisäpiiriin ja viittaavat Petriin. Petristä halutaan syntipukkia, nyt saadaan poliisi mukaan kyselemään Petrin perään. Kun Petri löytyy on seuraavan nuolen helppo löytää maalinsa, jos ei löydy on Laurin nuppi vietävä turvalliseen paikkaan.
Voi Pirskatin Pirskatti!
Laurin tunnetilat jyräävät kuin asfalttijyrä, hänen on pinnisteltävä, jotta näyttäisi edes jotenkin uskottavalta. Velipojan poismeno koskettaa aina, mutta tällä tavalla vielä, ei saatanan saatana, nyt ei kunniankukko Penniön pojille laula. Leevi kaikesta huolimatta oli se henkilö, johon Laurikin aina voi tukeutua, nyt tuntuu hyvin yksinäiseltä, mutta tehtävä ei ole helppo. On löydettävä Petri ennen palkkamurhaajaa, tai oma pää putoaa.


Poliisin ylin johto on sitä mieltä, että tilanne saadaan selvitettyä, kun Petri Nieminen tavoitetaan, joku on epäilemättä vuotanut tietoja poliisille.
Taina Haarakari soittaa työpaikalleen ja pyytää ystävänsä Liinu-Marjukan käymään hänen luonaan, jos vain suinkin ehtii, tarkempaa syytä hän ei kerro.
Liinu-Marjukka tuleekin nopeasti ja musta henkilöauto pysäköi Rinta-Joupin käytettyjen autojen rivistöön. Liinu-Marjukka on paitsi Tainan rekistöröitymätön parisuhde, niin myös rikostorjunnan toimintayksikön tutkiva komissario.
Taina avaa oven ja halaa ystäväänsä, se ei ollut mikään Juudaksen suudelma katkaisee Petri session. Hei Petri hämmästyy Liina-Marjukka, mikäs luokkakokous täällä on menossa, sinuahan etsii puoli Suomea ja nyt sinä lennät suoraan rikoskomissarion syliin.
Taina kertoo Linnulle koko tarinan ja Linnu katselee lakattuja kynsiään, mutta ei ala purra niitä, vaan puraisee huuleensa. Auts, sehän on rikollista toimintaa, joten tämä kuuluu poliisille. Taina kuitenkin puuttuu tuohon virkkeeseen, ja sanoo, että hänen mielestään olisi syytä hiljaa pimennosta katsoa miten ja mistä komennot tulevat. Selvästi poliisikin on saastunut ja jos nyt asiaa aletaan virallisesti tutkia, niin toimitaan juuri siten, kun mafia on toivonut.
Petrinkin mielestä asiaa ei kannata nyt julistaa julkiseksi, vaan hän tarvitsee alibin, mutta häntä saa poliisit ja rikolliset etsiä. Hän pysyy piilossa.
- Minulla ei ole kännykkää ei mitään, josta minut saadaan kiinni. Jos vain pystytte yhdessä pitämään suunne kiinni edes muutaman päivän, niin uskon, että yhdessä teidän kanssanne selvitämme koko vyyhdin, vaikka siinä taitaa pudota poliisijohdostakin porukkaa.


Ola Rapakko on avannut hotellihuoneessa salkun. Hän löytää silkkisiä solmioita. Hän tunnustelee niitä ja niiden sisällä on jotain pientä, pehmeää ja kovaa.
Hän aikoo avata vain yhden tarkistaakseen mitä sinne on piilotettuna. Silloin oveen koputetaan, ja Ola pakkaa laukun siltä osin mitä oli ehtinyt sitä tarkastella. Hän siirtää sen matkatavaroidensa oheen.
Ovea on jo avaamassa siivoojatyttö. Pyytää anteeksi häiriötä. Oli väärä huone.
Ola ei ennätä jatkaa tutkimista, sillä hänen on lähdettävä London cityyn, Picadillylle, jossa hän tapaa tuota pikaa salkun noutajan.
Salkku vaihtaa siellä vaivihkaa omistajaa. Ola saa vaihdossa kirjekuoren.
Ennen kuin Ola palaa hotellille, hän käy Waxy´s Little Sister -pubissa kaljalla. Yksi vain ja sitten nukkumaan. Aamulla on aikainen lento kotiin.
Ola ei huomaa tarkkailla tuon irkkububin hintoja. Onhan hänellä puntia nyt, eikä rahojen säästeleminen ole koskaan häneltä luonnistanut.
Ola ei huomaa, että häntä seurataan katseella. Nuori finninaama on jollekin kovin kiinnostava.
Kotona Ola aikoo tilata Scoda Yetin, sellaisen mustan komea, jota ei jokapojalla ole. Sillä hän sitten matkaa rakkaansa kanssa vaikka ympäri Suomea, ihan Helsinkiinkin voivat sitten helposti mennä.
Pubissa on hilpeä tunnelma, nuoria miehiä enimmäkseen. Olaa hiukoo ja hän haluaa vielä Fish and ships annoksen ja lageria sen oheen. Sitten hotellille, mutta joku tunkee hänen viereensä ja aloittaa keskustelun.


Taina muistuttaa Petrille, että sinullehan jäi aineistoa pitkin kämppääsi kun lähdit uimahalliin, nyt poliisi menee ja tutkii asuntosi, kun etsii sinua.
Luuletko, että kukaan ei ole niin tyhmä poliisi, että ei huomaa mistä tässä on kyse ja sinut leimataan pääepäillyksi, paperit sabotoidaan niiltä osin, kun ne viittaavat johonkin talousrikollisuuteen.
- Se on totta, nyt pitää jonkun meistä käydä siellä ensin Petri miettii ääneen.
Ei! Kukaan meistä ei sinne ryntää, ei nyt eikä myöhemmin päivällä, kun minä olen täältä poistunut varoittaa Linnu. Se asia annetaan nyt ainakin poliisin hoitaa, eli minä hoidan sinne sellaisen hönön, joka ei tajua yhtään mitään, paitsi sen, että sinä et ole siellä, räyhää Linnu ja osoittaa Petriä ojennetulla etusormellaan.


Verosihteeri Siiri Walker, poikansa Jaakko ja Rickhard tapaavat Siirin luona sunnuntaiaterialla.
Siiri on tehnyt mainiota paahtopaistia ja tarjoilee sitä Yorshire puddingin, papujen ja uunissa paistuneiden perunoiden kera. Ruoan kanssa on tietysti vehnäolutta. Myöhemmin hän hemmottelee miehiä ohuen ohuilla kekseillä ja stiltonilla.
Pöydässä ei istuta hiljaa. Siiri halua tietää miten bisnekset ovat uuden pojan tultua alkaneet sujumaan. Onko timantit, joita oli kravatteihin kätkettynä jo myyty? Ovatko Jaakko ja Richard saanut tililleen myynnistä jo rahat? Ei mitään pikkusummia. Sieltä pitäisi nyt tulla hyvin.
- Minäkin kaipaan osuuttani, ilmoittaa Siiri.
Miehet istuvat hiljaa. He eivät ole kuulleet Olasta vielä mitään. Mitenkähän hänen matkansa oikein sujui? Oli vastaanottaja saanut Olalta lähetyksen. Se on kuitattu. Myynti ei ehkä vielä ole onnistunut.
Tulli alkaa olla tarkempi eikä rahoja enää voi tuoda tullin kautta. Uusia koiria on koulutettu haistelemaan rahoja. Englantilainen tili toki auttaa.


Pikku Riku nauraa vaimonsa huolille, sitä varten meillä on yhteys Suomen lähetystöön. Jopi nappaa seuraavalla kerralla matkalaukun ja toimittaa minulle se on jo sovittu. Matkalaukussa on kolme miljoonaa euroa eli noin 3.769800,00 puntaa, kun ne pestään Lontoossa.
Leevin hautajaisissa ei sitten ole meiltä ketään, poliisi on nyt tarkkana, kun on tapahtunut murha Suomessa. Se kuitenkin kuittaantuu ja se kolkkapoika, vai mikä Petri se on saa maksaa istumalla miehen taposta.
Nyt ei maalata piruja seinille, sillä kaikki on aina ennenkin lutviintunut, Leeville nousi vain vironpillu päähän, joten rauha hänen sielulleen.
Ja tämä miitinki poikaseni pysyy perheen kesken, jo minä ajattelinkin että miten sinä hurmaat sen punapään, kun sinun tiedetään enemmän tykkäävän käydä homobaareissa. Se donna oli aivan valmiina, mutta kun ei seiso niin ei seiso.
Niin no ei minullakaan miehelle seisoisi sanoo Riku isällisesti.
Siiri on hiljaa ja nousee sitten ylös, sanoo eiköhän tämä tätä lajia taas riittäne, ottaako joku kunnon paukut?


Poliisi tutkii Petrin asunnon ja jäljityskoirat saavat jäljen ja lähtevät seuraamaan. Matka päättyy Urheilutalon pukuhuoneeseen ja operaatio loppuu siihen. Poliisit kuitenkin tinkaavat henkilökunnalta, tunnistavatko he kuvassa olevaa henkilöä ja kassaneiti sanoo tuntevansa. Vakiovieras eli Petri Nieminen tuosta Helsinginkadulta, käy meillä säännöllisesti, lähti tänään jonkun satunnaiskävijän kanssa, enempää ei minulla ole tietoa teille antaa.
Poliisit pakkaavat hurttansa Maijaan ja palaavat toimistolle. Petri on käynyt uimahallissa aamulla, ja sen jälkeen mies on kadonnut kuin pieru Saharaan.
Laitetaan iltauutisiin etsintä.

Poliisin murharyhmä kokoontuu pikaisesti puolenpäivän jälkeen. Ylikomisaario Jukka Kaakkuri alkaa koordinoida vastuualueita eri tutkijoille.
-Liinu-Marjukka, sinä saat ottaa tässä vaiheessa päävastuun tutkimuksista, mutta muista raportoida minulle reaaliaikaisesti kaikesta, mitä olette saaneet selville. Meillähän on jo pääepäilty olemassa ja tärkein huomio tulee juuri nyt olla hänen löytämisessään. Asiassa ei saa aikailla. Onko selvä?
-Kyllä kyllä, teen sen minkä voin, vastasi Liinu-Marjukka Kaakkurille.
-Viljo Kahelin saa olla apunasi käytännön tutkimuksissa. Hänellä on kokemusta myös rikoslaboratiorion kanssa yhteistyöstä.
-Tämä selvä, vastasi Kahelin.
Kokous oli lyhyt ja Kaakkuri katsoi kelloaan todeten, että hänellä oli iltapäiväkahviaika eikä ehtisi enää kauempaa keskustella.
-Toimikaa, sanoi hän vielä lopuksi jämäkästi.


Uutinen surmatyöstä levisi iltapäivän kuluessa mediaan.
RAAKA TEURASTUS HAUKILAHDEN ELIITTIALUEELLA, kirkui Iltalehden nettilööppi.
Ilta-Sanomat oli puolestaan matalammalla profiililla:
RUUMIS LÖYDETTY HAUKILAHDESTA
Uudessa Suomessa ilmestyi uutispalstalle otsikko:
KUKA MURHASI LEEVI PENNIÖN?
Ensimmäinen blogimerkintä ilmestyi siitä viiden minuutin kuluttua. Se oli otsikoitu:
MAMUT TAAS ASIALLA!
Kommenttiosiossa alettiin välittömästi vaatia rajua maahanmuuton rajoittamista ja käsiaseiden laillistamista.

 

 

 

Osa 6. Timantit

 

 

 

 

 

Helsingin Sanomissa kirjoitetaan intialaisista lapsista, joita käytetään kaivoksissa, ahtaissa loukoissa. He auttavat timanttienkaivajia henkensä uhalla.
Paikalla on käynyt sanomien toimittaja. Toimittaja ihmettelee artikkelissa miksi lapset eivät käy koulua.
Toimittaja nostaa esille sivulausessa, että laittomat timantit muutetaan laillisiksi.
Siitä ei ole otettu selvää miten ja missä. Aihe kiinnostaisi muutamia lukijoita, jotka lähettävät kysymyksen aiheesta lehteen.
Lapsityövoiman hyväksikäyttö kaivoksissa vaikkakin laajaa ei ole seksikäs aihe, mutta timantit ovat. Niinpä useampi lehti tarttuu aiheeseen.
Jossakin lehdessä kerrotaan sitten miten timantit arvioidaan ja hiotaa ja miten ne matkalla muuttuvat laillisiksi.
Lehti kertoo miten Richard Burton osti Elisabet Taylorille umpikalliin timantin. Englannissa on timanttien ohessa usein tasmaniitteja. Siinä ohessa mainitaan myös Afrikan lapsityövoiman käytöstä tasmaniittikaivoksissa.
Suomessa on vähän timanttien, saatikka tasmaniittien ystäviä tai ne ovat liian kalliita monille suomalaisille, joten niistä kirjoittamalla ei lehtiä myydä.


Siiri sanoo parin paukun jälkeen hiljaa Rikulle, olet oikeassa ja väärässä. Meistä kukaan ei mene Leevin hautajaisiin, sinuahan ei käytännössä ole olemassa, kun liikut niin salaperäisesti kaikkialla, kukaan ei tiedä missä oikeasti asut.
Meitä, eli minua ja poikaa, kyllä ihmetellään, kun emme ole veljen ja enon hautajaisissa, mutta se ei meitä enää häiritse.
Siinä matkalaukussa on ainakin 30 miljoonaa euroa, eli siinä sinä olit väärässä, eli halusit harhauttaa meitä pienentämällä bonuksiamme. Aioit listiä koko Penniön suvun ja ottaa itse kaikki, mutta se ei onnistu, koska tuossa juuri nielemässäsi paukussa on mukana tyrmäystipat.
Ola vaihtoi timantit lasihelmiin ja ne on jo meillä. Nyt vain riisumme sinun vaatteesi ja laitamme ne mennessämme fattan konttiin. Jaakko on ostanut käytetyn pakun eräälle turkistarhalle Vaasan lähistöllä. Nyt ajamme peräkkäin sinne ja paku ja sinä jäätte turkistahan portille. Aamulla aikaisin sinut jauhetaan minkkien ruoaksi. Sanottakoon tätä vaikka verosuunnittelun konsulttipalkkioksi.
Siitä jatkamme Umeån kautta Tanskan salmien ylitse Saksaan ja tunnelia pitkin Lontooseen. Kukaan ei osaa meitä etsiä, kun minulla alkoi juuri ansaittu loma, ja äiti ja poika ovat vain lomamatkalla jossain.
Jopi tuo meille matka-askin ja silloin meillä on rahat timantit ja perhe koossa, sillä Ola on Jaakon - sanotaan nyt paras kaveri, jolle voi antaa vaikka aamusuukon veroparatiisisaarilla auringon noustessa.
Ai sinä jo nukahdit rakas, kiitos ja hyvästi.


Liinu-Marjukka mietti kuumeisesti parasta mahdollista strategiaa. Petriä ei voinut saattaa pulaan, mutta ei hän kuitenkaan voinut laistaa virkavelvollisuuksistaankaan.
Hän tuumasi, että ainoat vaihtoehdot olisivat alibin järjestäminen Petrille tai sitten oikean syyllisen löytyminen. Viranhaltijan moraalin kannalta tuo jälkimmäinen vaihtoehto oli suotavampi, mutta ensimmäinen tuntui helpommalta. Pitikö hänen tehdä kompromissi oman moraalinsa kanssa vai ei? Pyhittääkö hyvä tarkoitus keinot?
Selvää oli joka tapauksessa, että hän ei voinut paljastaa tietävänsä Petrin olinpaikasta tässä vaiheessa.


Taina ja Petri pohtivat mitä kaikkea tietoa Taina voisi hakea työpaikaltaan tulematta paljastuneeksi. Mika Myllylän tapauksen jälkeen asiattomia uteluja on kielletty tekemästä, mutta aina on omat keinonsa sääntöjen kiertämiseksi.
Sitä he pohtivat myös, että Leevin hautajaisten hetkellä Petrin on hyvä näyttäytyä jossain, ja paeta toistaiseksi toisaalle, kuin poliisin asuntoon, silloin Linnukin on hieman vakaammilla vesillä.
Petri tietää yhden kesämökin Brovmarvissa ja hän aikoo ostaa röyhkeästi alakerran autoliikkeestä itselleen auton. Kortti hänellä on ollut jo vuosia, mutta omaa autoa ei stadissa ole tarvinnut.
Nyt pitää vain keksiä miten asia vuodetaan, poliisin tietoon, ehkä se on tämän juonen helpoin osio, kun tunnetaan kaksikin erinomaista vuotajaa, myhäilee Petri.


Maire kaipaa Petriä ja hiukan Jaakkoakin, siis miehistä seuraa itselleen. Kummastakaan hänellä ei nyt ole havaintoa, eikä  hän saa miehiin yhteyttä.
Maire ei jaksa lähteä uloskaan. Lissukin on löytänyt M:A:stä hiukan enemmänkin seuraa kuin vain yhden illan vieton verta.
Lissu on lahjakas laulaja ja suunnittelee M.A:ta hyväksi käyttäen mahdollista pääsyä pinnalle. Auttaisiko M.A. häntä siinä?
Kun kaveria ei saanut, ja ilta venähti kotona, Maire menee kuuliaisesti tylsän pikkuviikonloppuillan jälkeen töihin.
Hän on hiukan hämillään kaikesta mitä on tapahtunut. Hänellä on asiaa esimiehelle, kun kuulee esimiehensä huoneesta keskustelua, johon hänenkin nimensä liittyy. Puhe on niin epäselvää, että hän ei voi olla kuulemastaan varma, mutta kravateista on puhetta. Kravatit sana lausutaan monesti. Onko osaan ollut kätkettynä jotain?
Pomo mietittiin olisiko siellä kellarissa arvokkaita kravatteja jäljellä vai olisiko siellä jotain muuta, josta voisi olla hyötyä. Sinne ollaan lähettämässä työntekijää tutkimaan. Maire ei ainakaan sinne halua mennä. Olihan Petrillä lähteä henki siellä.


Uusi Suomi nostaa esille uutisen otsikkona:
30 tonninkengät timantteja täynnä.
Lentokentällä tehty löytö. Tämä on historiaa, joka voi kaikista tarkastuksista huolimatta toistua tänäänkin.
Siiri Walker lukaisee otsikon ja ingressin nopeasti. Hänen selkäpiissään kulkee kylmät väreet. Hän ei ole koskaan aiemmin tuntenut näin konkreettisesti, että se mitä hän on ollut suunnittelemassa ja missä hän on osallisena voisi jonain päivänä paljastua ja hänet voitaisiin sen perusteella tuomita.
Nyt on oltava varuillaan ja viritettävä kaikki verkot, jotta huomio säilyisi muualla.
Hän pohtii: "Lentäen ei ehkä sittenkään pidä enää salakuljettaa aarteita. Nyt on äkkiä päästävä täältä. Huomiseen ei enää ole hyvä odottaa. Remmi kasaan ja äkkiä".


Taina sanoo Petrille, että ei ne tuossa alhaalla oikeasti myy enää autoja. Nuo vanhat kärryt on ostettuja autoja, joita kaupataan netissä. Riitta on kertonut, että suoraan autoliikkeistä ei juuri kukaan enää osta ja heilläkin tehdään paljon vain nettisivujen päivityksiä tässä toimipisteessä.
Eikä sinun kannata autoa omiin nimiisi hankkia, noutopaikalla on heti poliisi paikalla, kun joudut ottamaan vakuutukset ja rekisteröinnin omiin nimiisi. Etkö muista; - sinut on etsintäkuulutettu pönttö!
Petri naurahtaa kuivasti.
Nyt keksin, kun hautajaispäivä koittaa ylihuomenna ja sinä olet töissä niin poistun diakonissalaitokselle päin ja sieltä koukkaan alas rantaan.
Tarja Halosen puistosta käännyn rantaa pitkin takaisin Hakaniemeen ja puikkaan Kauppahallin nurkalta metroon. Tuo ketunlenkki sen takia, että eivät osaa arvata tulleeni Toiselta linjalta.
Metrolla menen Kamppiin ja esittäydyn siellä näyttävästi ja hyppään sitten Turun bussiin. Jään kuitenkin pois jo Tullinpuomilla ja kävelen pari korttelia ja siellä minulla on eräs tuttava, joka voi heittää minut Bromarviin piiloon. Hän voi käydä myös ostamassa evästä ja sen sellaista, kun en itse voi juurikaan missään näyttäytyä.
Minulla on sellainen hytinä, että näinä kahtena päivänä on tapahtunut jotain joka meidänkin olisi hyvä tietää. Jos saat sen Richard Walterin paperit katsotuksi, niin katso samalla myös Siiri Walker, minulla on sellainen intuitio, että hänestä on pääkonnaksi saakka. Tyynessä vedessä ne isot kalat kutevat, ja Siiri on kuin herrankukkarossa verotoimistossa.
Mairelle minulla olisi muutama suudelma annettavaksi, mutta ne on vain pidettävä vielä itsellä, eli ikävä on sanoa, mutta ikävä minulla Mairea on. Hän on entinen naapurin tyttö Yläkaskentieltä. Muuttivat sitten jo vuosia sitten koko perhe sieltä pois. Tapasin hänet sattumalta kerran Zetorissa ja rakastuin silmittömästi, ehkä olin jo lapsena pihkassa häneen.


Nyt on verikosto suoritettu sanoo Siiri Jaakolle, nostetaan ruho pakastinarkkuun ja hilataan se nokkakärryllä pakettiautoon, voitko käydä peruuttamassa sen oven eteen.
Jaakko tekee mitä äiti käskee ja ottaa mukaansa jatkoroikan, jotta voi laittaa pakastimen yöksi päälle lämmitystolpasta. Rahasta tekee ilmeisesti mitä vaan Paavo ajattelee mennessään.

 

Osa 7   Lontoossa kaivataan

 

 

 

 


Lontoossa kaivataan Rikua jo, ei se kolmea viikkoa enempää ole Suomessa viipynyt. Tummapintainen avosiippa odottaa Rikun kolmatta lasta, yllätysvauvaa, sillä onhan hän jo hyvän päälle neljänkymmenen. Rahat ovat vähissä. Ihan kiva asunto heillä on, mutta isäntää ei kuulu ja millä sitä elää lasten kanssa, jos ei voi ostaa ruokaa. Lapsilisätkään Suomesta eivät pitkälle riitä, vaikka Lontoossa hiukan enemmän ruokaa niillä saa kuin kotisuomessa.
Tummapintainen Leila Toure on osaksi suomalainen. Isä tuli Afrikasta Suomeen silloin, kun Suomessa oli ensimmäisiä festareita. Äiti rakastui tuota pikaa ja hänkin sitten aika nopeasti sai alkunsa.
Leila sai pari kersaa Suomessa Lauri Penniön kanssa, mutta Lauri oli liian lapsellinen hänelle, nuorempikin selvästi. Tuossa vaiheessa Leilaa ei enää kiinnostanut ja Suomen arvoilmastokin oli muualta tulleita vastaan, siis oikeasti ihonväriä ja ulkonäköä. Olihan hän syntynyt Suomessa, siksi hän valitsi lapsineen kodiksi Lontoon.
Pahaa aavistamaton Leila päättää ottaa yhteyttä lähetystöön. Saisiko sieltä tietoja miehestään, kun ei vastaa puhelimiin, eikä face bookissa ole ollut tai twiitannutkaan aikoihin. No onhan se mies vähän kömpelö tekniikan käyttäjä, mutta soittaa voisi. Mitä miehelle on voinut tapahtua?


Petri Nieminen ei saa unta, hän on pyörinyt jo levottomasti jonkin aikaa. Hän oli illalla Tainan koneella surffaillessaan saanut selville Siiri Walkerin osoitteen. Luotsikadulla? Sinne on päästävä.
Hän nousee varovasti ja kirjoittaa lapun kyökin pöydälle, häivyin kiitos kaikesta.
Luotsikatu on hiljainen, Siirin asunnon piha-alueella vain muutama pysäköity auto. Petri kiinnittää huomiota yhteen vanhemman mallin pakettiautoon, koska se alkaa olla jo niin huono käynnistymään, että tarvitsee lisälämmityksen jo elokuussa.


Taina havahtuu aamulla, kun Petrin peti on tyhjä, keittiön pöydällä olevasta lapusta ei saa miehen pakoreitistä mitään vihiä.
Taina soittaa Linnulle, nyt se mies on häipynyt yönselkään.
- OK, en vielä rabortoi kuitenkaan ylikomisaario Jukka Kaakkuria, vaan minullahan on oikeastikin pääsvastuu tutkimuksista. Nyt voimme päästää koneiston vauhtiin. Mitä suunnitelmia hänellä mahtaisi olla?


Maire päättää sittenkin ottaa yhteyttä Yrjö Kakkiseen.
- Kuule tiedätkö mitä niillä Penniöillä on siellä kellarissa. Saimme silkkihuiveja ja kravatteja heiltä myyntiin. Pomo halus tietää onks niitä lisää. Vois laittaa alennusmyyntiin, jos löytyis. En saa käsiini Lauri Penniötä, joten voisitko sä auttaa? Se hulivili jäi jäljelle. Olitko hautajaisissa?
- Ei mulla ole noiden varastojen kanssa mitään tekemistä. Sotkua siellä kellarissa on ja laatikoita sikin sokin. Kustakin prkle. Taisi edellinen kävijä päästää hätäkuset.
- Mä ehkä voisin tulla selvittämään niitä nurkkia, mutta kai mulla pitäis olla Laurin lupa vai säkö sittenkin luvasta vastaat? Mikä on teidän suhde? Yhdessä te ootte jotain kehitelleet?
Kaikkinen ei ehdi vastailemaan kiusalliseksi käyviin kysymyksiin. Hänellä on lääkäriaika. Sydän. Ei hän lääkäriin mensi ronski mies, ei lääkärit mitään voi kuitenkaa, mutta kun yhdeksääkymmentä käyvä äiti painostaa, helkkarin rollaattorimutsi.
Yrjö juo kupillisen viikossa kalanmaksaöljyä ja välilläkin vähän lisää, kun kivistää. Se on miehen lääkettä. Muuta ei tarvita, mutta he.v.etisti sattuu rintaan ja mahakin on usein kipeä.
- En nyt osaa antaa lupaa, sanoo Yrjö. Pitää ehkä ite selvittää. Katotaan sitten.


-Onks Viljoo näkyny, kysyy Liinu-Marjukka hätäisesti poliisiaseman kolleegaltaan astuessaan sisään aulaan muovikassi kädessään.
Hänellä on hallussaan tapponuoli ja vainajan vaatetusta. Ne pitää saada pikaisesti rikoslaboratorion tutkintaan. No, tietäähän hän, ettei sillä ole paljonkaan merkitystä itse jutun todellisen tutkimisen kannalta, mutta kun se riivatun Kaakkuri painaa päälle. "Todella tyhmä ja laiska mies", tuumaa Linnu.
Viljo Kahelin istui parhaillaan Kaakkurin kanssa palaverissa, joten Liinu-Marjukka joutui odottelemaan oven ulkopuolella.
Samaan aikaan Maire pähkäilee omalla tahollaan tilannettaan. Leevin murha ei mennyt häneltä ohi olan kohautuksella. Nyt hän vasta oivalsi millaiseen porukkaan hän todellisuudessa oli tullut lyöttäytyneeksi. Siitä porukasta olisi päästävä eroon, mitä pikemmin sen parempi. Mutta ainoa tapa sen toteuttamiseksi olisi murhaajan paljastuminen. Sitten hän voisi vasikoida poliisille ja käräyttää koko jengin. Oma työpaikka siinä varmaan myös menisi, mutta se oli pienempi paha tässä keitoksessa.
Hmmm... tai olisiko sittenkin olemassa vielä toinenkin keino ...


Yrjö Kakkinen päättää yllättäen antaa Mairelle avaimet kellaritilaan.
Maire ei kiireiltään heti ennätä paikalle. Vierähtää pari viikkoa, ennen kuin hän olisi valmis menemään.
Sillä välin on ehtinyt tapahtua paljon. Lehdissä on odotettu Leevi Penniön murhan paljastumista. Lehdistö on tutkinut myös Penniöiden yrityksiä. Kirjanpitorikos sieltä on tutkimuksissa paljastunut. Verovirastolta on jäänyt kirjanpidon virheet huomaamatta.
Joku asiakas on laverrellut lehdille myös virolaistyttöjen tuomisesta Suomeen. Päivä päivältä paljastukset kääntävät katseita ja vangitsevat lukijoiden milenkiintoa. Lehdet myyvät yhä paremmin. Jännitys tapahtumien kulun selviämisestä pitää ihmiset aktiivisina. Lehdille toimitetaan myös materiaalia. Poliisi ei tahdo pysyä perässä. Poliisikin usein lukee lehdestä viimeisimpiä tietoja ja tarkistaa sitten tietojen todenperäisyyden.
Petrikin tekee omia tutkimuksiaan. Hän on saanut tietoa Siirin ja Jaakon passeista ja liikkumisesta. Yllättäen myös Rikusta, joka ei tällä kerralla olekaan poistunut maasta. Miksi hänen toimiinsa on tullut muutos?
Rikun avopuoliso on ollut yhteydessä Suomen lähetystöön Englannissa, mutta siellä ei ole miehestä muuta tietoa kuin, että tapasi Lontoossa miehen nimeltä Ola Rapakko. Heidät bongasi yhdessä suomalainen lähetystötyöntekijä Picadillycirkuksessa lounasaikaan. Hiukan virkailija oli ihmetellyt miesten vikkelää kohtaamista ja salkunvaihtoa. Lähetystössä pyydetään havainnontekijää vaikenemaan havainnostaan.


Seiska-lehti julkaisee jymyotsikon:
ONKO PRESIDENTIN VÄVY SOTKEUTUNUT SURMATYÖHÖN?
Tuntematon paparazzi on ottanut epäselvän kännykkäkamerakuvan tilanteesta, jossa Komulainen poistuu Leevi Penniölle rekisteröidystä autosta jossain Punavuoren liepeillä. Auton takapenkille jää istumaan kaksi neitokaista, mutta kuljettajan henkilöllisyydestä ei pysty saamaan selvää kuvan perusteella. Päivämäärää kuvan ottamiselle ei tiedetä, mutta lehden toimituksen mukaan se on tapahtunut muutamaa päivää ennen ruumiin löytymistä.
Liinu-Marjukka ottaa yhteyttä Seiska-lehden toimitukseen saadakseen selville kuvan lähettäjän henkilöllisyyden. Päätoimittaja kieltäytyy sitä antamasta ja Linnu soittaa välittömästi Kaakkurille.
(Suuren yleisön keskuudessa somessa enemmän kohua herättää kuitenkin lehden samaisessa numerossa julkistettu kuva M.A. Nummisesta poistumassa Kosmoksesta jonkun tuntemattoman blondin seurassa).


Lehdistö kaivaa, eikä löydä mitään väärää Komulaisen bisneksistä. Komulainen on siirtynyt pyöräkulttuuriin ja kannustaa ihmisiä pyöräilemään. Hän mainostaa aktiivisesti:
Polkupyörä on maailman parhaita keksintöjä. Se on ekologinen eikä tarvitse kysyä lääkäriltä, että onko pyöräily terveellistä.
– Jari Komulainen

 

 

 

 

 

 

 


Osa 8 Petri kiinnostuu pakettiautosta

 

 

 

Petri kiinnostuu pakettiautosta, johon mene kesälläkin virtajohto. Johto menee takaosan sivuovesta sisään, joten ei sillä ainakaan moottoria lämmitetä. Jo paremmat päivänsä nähnyt Toyota Hiace on kuin magneetti joka vetää Petriä puoleensa.
Hän yrittää pysyä näkymättömänä ja kuulee samalla kun pääoven sähkösalpa napsahtaa, joku on tulossa. Tuntematon nuori mies, hiukan ehkä hänestä nuorempi tulee pakettiauton vierelle ja räplää lukon auki. Alkaa veivata kelaroikkaa pois ja jättää auton oven hetkeksi auki. Sisällä näyttäisi olevan pakastinarkku.
Petri menee nopeasti ja kurkistaa arkun sisälle ja juuri silloin joku on tulossa. Petri hyppää piiloon arkkuun, vaikka arkussa on jo yksi ruumis.
Jaakko on kelannut jatkoroikan ja tulee nyt autolle takaisin ottaa ratasliinan ja vyöttää pakastimen kiinni, hän ei halua poliisin tekevän sitä puolestaan.
Petri kuulee kun ratas kilkattaa ja kiristää arkun kannen kiinni. miten pitääkin tuppautua joka paikkaan hän manaa itselleen.
Auto ei nytkähdä liikkeelle, vaikka sivuovi vedetään voimalla kiinni. Kylmä jäinen miehen ruumis alkaa hikoilla hänen allaan. Petri riisuu vyönsä ja tekee siitä rullan ja ponnistaa jaloillaan arkun kannen nurkkaa ja saa pellin taipumaan sen verran, että vyörullan sopii työntämään väliin, kun ensin pyörittää sitä pienemmäksi.
Sitten menee pitkä tovi, kun taas kuuluu ääniä, joku vanhempi nainen sanoo, että seuraa minua, kuin hai laivaa. Kohta matka jäisen ruumiin päällä alkaa. Ei puhelinta eikä edes kukaan tiedä missä hän on.
Jaakko kääntää äitinsä Bemarin perään ja he suuntaavat Tampereelle ja sieltä Ilmajoelle, erääseen turkistarhaan, mutsi tuntee tien ja Jaakko ajella liruttelee mutsin perässä.
Keimolan kohdilla Jaakko eli Jack ottaa puhelimen esiin ja aikoo soittaa Olalle, vaikka heillä on vielä viestintäkielto päällä varotoimena. Ola ei vastaa, koska hänellä on muita murheita.


Maire katsoo illalla telkasta Lars von Tierin Nymfomaniacista osan I. Hän kelaa samalla omaa elämäänsä. Näinhän se kehitys on häntä vienyt. Missä se rakkaus on? Miten elämänsä tasoittaisi ja löytäisi sen, joka hänet rauhoittaisi?
Olenko hyvä vai paha vai kelvollinen ihminen, miettii Maire.
Ramsteinia Maire kaivaa leffan jälkeen lisää kokoelmistaan, jotta ei liikaa miettisi.
Missä Petri oikein on? Soittaisi edes.

Liinu-Marjukka on tekemässä läpimurtoa Leevin murhajutussa. Pari asiaa pitäisi tarkistaa, mutta ruokatunti painaa päälle. Viljo ehdottaa yhteistä lounasta ja Liinu-Marjukka huutaa, että kiinni veti.
- Tässä onkin jo sokerit alhaalla, minne menemme?
Viljo ei paljoa aikaile, kun sanoo, Manalaan, mennään Manalaan, siellä on kelpo ruoka ja saamme hiukan katsella ympäristöä samalla, eikös ne yhdet jäljet johtaneet Club Storyvilleen. Käydään siellä sitten ruoan jälkeen vaikka olusilla, hän sanoo "olusilla", riittävän kovaan ääneen, että koko konttorin korvat kääntyvät häntä kohden kuin lautasantennit.
- Mennään Vili vai kaipaatko aplodeja?


Toisaalla Lauri tuskailee, kun ei saa Siiriä kiinni, olisi puhuttavaa huomisista hautajaisista, eikä hän löydä mustia hansikkaita niitäkin tarvitaan onhan kyseessä vapaamuurarin alaslasku ja siunaus. Nyt on mentävä ostoksille, mitäpä jos menisin tapaamaan samalla Mairea, hänellä on aina niin mairea hymy, hän riimittelee mielessään.


Jukka Kaakkuri soittaa Seiska-lehden toimitukseen.
- Onko päätoimittaja paikalla?
- Hän ei ikävä kyllä voi ottaa puheluita vastaan juuri nyt, vastaa keskusneiti
- Täällä puhuu ylikomisario Kaakkuri rikospoliisista.
- Vai niin, kuinka voin auttaa, kysyy keskus.
- Puhelu on heti yhdistettävä päätoimittajalle, inttää Kaakkuri.
- Valitettavasti hän ei ota vastaan puheluita.
- Kyse on henkirikoksesta, ärjyy Kaakkuri niin, että koko toimisto raikuu käytäville asti.
- Oletinkin asian olevan niin, vastaa keskusneiti.
- Jos ette heti yhdistä minua päätoimittajalle, niin lähetän tutkijat paikalle!
- Te teette niin kuin parhaaksi katsotte, kuuluu vastaus.
Kaakkuri lyö luurin kiinni ja huutaa:
-VILJOOOO, VILJOOOO!
Kun vastausta ei kuulu hän ryntää käytävälle ja kysyy ensimmäiseltä vastaan tulevalta konstaapelilta:
- Missä se kaheli on?
- Meni kuulemma oluelle, vastaa nuorempi konstaapeli.
-OLUELLE! TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN!


Paku ja Bemari ajavat peräkkäin. Outo saattue kiinnittää ohikulkevan poliisinkin huomion. Paku pitää kummallista ääntä, mutta harvassa on enää liikennepoliiseja, eikä kukaan saattuetta pysäytä. On ministeri Räsänen onnistunut vähentämään väkeä.
Paku väsähtää matkalle. Rengas on puhki ja moottorissa on outo ääni. Siiri yrittää saada hyvin tuntemaltaan Autokorjaamo Moottorityöltä Tampereelta apua. Hän soittaa tutulle korjaajalle. Mies käskee ajamaan kotipihaansa, sillä korjaamo on jo kiinni.
Jaakko ajaa kuuliaisesti perässä. Korjaajan vaimo on valmis tarjoamaan kahvit ja vastaleivotut viinerit sillä välin, kun Siiri ja Jaakko odottelevat renkaanvaihtoa, tietoa moottoriviasta ja mahdollisuuksista jatkaa matkaa.
Vanhassa paku Volkkarissa moottori on auton takaosassa, mutta tämähän on Toyota Hiace. Siiri ja Jaakko eivät arvaakaan, että korjaajan on mentävä tilaan, jossa on pakastin. He olettivat moottoria tutkittavan etuosasta ja näin he selviäisivät moottoriongelmasta.
Toyota Hiaceen on siirretty vanha paku Volkkarin moottori eikä paikka ole edessä.
Korjaaja avaa pakun oven ja näkee pakastimen. Pakastimen raollaan olevasta luukusta nousee höyryä. Korjaaja ihmettelee, mikä siellä höyryää. Samalla luukusta kuuluu ääntelyä.
- Onko siellä sisällä joku?
Kalisevien hampaiden välistä kuuluu vastaus.
- Kykykykyllll.
Miehellä on Tampereen poliisiammattikoulussa tuttu. Hän kääntyy kännykällä tuttavan puoleen. Nyt olisi apu tarpeen. Sen verran on yllättävä tapaus. Ennen kuin asiat on puhuttu loppuun kännykän akku tyhjenee.


Leila Toure nöyrtyy ja ottaa yhteyttä sukulaisiin Suomessa. Hän soittaa Laurille ja kuulee Leevin kuolleen.
- Murha, joku ampui tappavan nuolen.
Leila kauhistuu.
- Kyllä te suomalaiset ootte väkivaltaista väkeä. Tarvitsiko sellaista tehdä?
Leevin ruumis avattiin ja poliisi on kerännyt jutusta tutkinnassa kaiken mahdollisen tiedon.
- Onko Rikua näkynyt?
- Ei ole, ei muutamaan viikkoon.
- Tiesitkö, että saan pian vauvan. On varmaan pakko tulla Suomeen synnyttämään, eihän mulla ole varaa elää täällä ja säkään et oo toimittanut mulle yhtää rahaa lastes elättämiseen. Voisitko nyt auttaa?
- Kuule sen verran tää broidin kuolema herkistää, että laitan sulle ja lapsille rahat lentolippuun. Voit olla meillä. Eihän meillä ole tilasta puutetta. Mun poika Lasse näkee samalla puolibroidin ja siskon.
- Tuutko hautajaisiin? Ehkä Riku tulee sinne myös? Silloinpa saat tiedon miksi ei ole palannut. Missähän se muuten on? Meillä on yhteisiä bisneksiä. Pitäis selvittää, mutta ku tää juttu nyt vie kaiken huomion ja poliisi on ollu munkin kimpussa.


Tampereen poliisi on hidas, kun Hämeessä ollaan. Kun Poliisit saapuvat paikalle on Siiri ja Jaakko jo kaukana. Ilmajoelle ei ole kuin kullin luikaus, kun Siiri kääntää bemarinsa levikkeelle. Jaakko ajaa aivan takapuskuriin kiinni ja pysäyttää siihen.
Siiri puhdistaa auton ja Jaakko laittaa rekisteriotteen ja auton viralliset vakuutuspaperit vänkärin penkille, lukitsee ovet ja jättää avaimet valtaojan puolelle etupyörän päälle.
Siiri painaa äänimerkkiä kolme pitkää töräystä, Jaakko hyppää kyytiin ja kytkin nousee sähäkästi. Pellon reunassa pienen metsikön siimeksestä näkyy kilometreittäin turkistarhan häkkejä. Tai siltä Jaakosta näyttää.
Jukolan Jussin oloinen mies pukee porstuassa kumisaappaat jalkaan ja lähtee astelemaan rauhallisesti P-levikkeelle.
Mies hyppää ketterästi valtaojan ylitse ja koukkaa samalla avaimet eturenkaan päältä ja ajaa päätietä noin kaksi kilometriä ja kääntyy sitten oikealle. Hiekkatietä on vielä noin puolitoista kilometriä, kunnes kotiportti häämöttää. Pieneltä mäenkumpareelta mies näkee, kun poliisiautoja ajaa tuhatta ja sataa kymmentä Vaasaa kohti.
Hän jatkaa autolla rauhallisesti ison hallin vieressä olevan varaston lastaussillan eteen ja peruuttaa, hyppää ulos välillä nostamaan takaluukun auki ja peruuttaa sitten aivan kiinni laituriin.

 

 

 

 

 

 

Osa 9. Mies joka ei turhia hyräile

 

 

 


Mies joka ei turhia hyräile, aukaisee liinat pakastimen ympäriltä ja pukkaa tottuneesti pumppukärryn sorkat sen alle. Nopealla ranneliikkeellä hän pumppaa arkun ilmaan ja vetäisee sen yhtä tehokkaasti lastauslaiturin kautta karjakeittiöön tai lihamyllyyn, miten sen vain tulkitsee.
Siinä vaiheessa Petri nostaa varovasti arkun kantta.
- No mikä aave sinä olet, Jukolan Jussin oloinen mies utelee rauhalliseen tyyliinsä. Tai älä ala minulle avautumaan tässä, nostetaan oikea ruumis tuohon masiinaan, jos autat minua, niin laitan saunan ja tarjoan päivällistä.
Petri ei osaa kuin nyökätä. Yhdessä he nostavat lähes sulaneen eskimotikun arkusta ja Petri pitelee tätä puolijäykkä pystyssä, sillä aikaa kun mies isoissa saappaissaan täräyttää koneen käyntiin. Kyljessä lukee isolla Palmia 4200 XXL tai jotain.
Hetkessä mies on jauhelihana alatasanteen kuljetusvaunussa. Mies nostaa vielä kylmiöstä muutamia jäisiä kenkälaatikon mallisia kuutioita ja nekin jauhaantuvat silmänräpäyksessä.
Muutama kuutio vielä ja siirtovaunu alkaa olla täysi. Mies sammuttaa koneen ja laittaa pesutoiminnan päälle. Sitten hän pyytää Petriä mukaansa.
He menevät mitään puhumatta päärakennukseen sisälle. Mies käy nostamassa hetivalmiskiukaasta kannen pystyyn ja tulee sitten saliin takaisin. Riisuhan poika vaatteesi nehän ovat aivan märät. Tuossa on sinulle kylpytakki siksi aikaa ja pyyhe. Sauna on valmis aivan hetken kuluttua.
Petri tottelee mielellään sillä häntä inhottaa märät ja kylmät vaatteet iholla, vasitenkin, kun nesteet ovat ruumiin hikeä. Mies nostaa Petrin vaatteet lattialta ja sanoo saanhan laittaa nämä pesuun. Odottamatta mitään vastusta mies on jo apukeittiössä ja survoo Petrin vaatteet lajittelematta koneeseen. Mies kiertää pesuohjelmaa ja palaa saliin.
Petri toljottaa siinä kylpytakki toisessa kädessä ja pyyhe toisessa, sininen kylmästä viluinen iho on iso kontrasti Jukolan Jussin oloisen miehen päivettyneiden kasvojen edessä.
No poika nyt saunaan ja mies menee edellä ottaa matkalla kaksi kylmää olutta viileäkaapista.


Liinu-Marjukka ja Viljo saavat itsensä sisään Manalaan ja nakkaavat terve ja moi vahtimestarille. Menevät suoraan lounaspöydän ääreen, kunhan ensin ovat silmäilleet sopivasti vapaan nurkkauksen aivan ikkunan läheltä.
Liinu-Marjukka aloittaa ruokansa ja samalla tarinansa. On selvinnyt, että virolainen mafia on yhdistynyt pikku Rikuksi kutsutun kanssa. Leevistä oli tullut väkivaltainen naisia kohtaan ja sutenöörin kautta tieto oli tullut Virossa Aivo Kallaksen korviin. Aivo Kallas taas tunsi vapaamuurariveljensä Rikun. Riku oli näyttänyt vihreää valoa ja Aivo oli antanut käskyn veljelleen Taivolle.
Taivo oli palkannut jonkun suomalaisen Reiskan, antanut hänelle tarkat koordinaatit, eli kertonut mitä nuolimerkkiä Petri käyttää.
Nyt on vielä selvittämättä, kuka oikeasti ampui jalkajousella. Aivo, Taivo, vaiko se Reiska? Etsintäkuulutettu Petri Nieminen se ei voinut olla, koska hänet on nähty takuuvarmasti ampumahetkellä Kalliossa.
Viljo ei pysy oikein mukana, mikä Aivo? Voiko joku oikeasti olla nimeltään aivo?
No ei sinun aivoiltasi, voi kaikkea pyytää sanoo Liinu-Marjukka hilpeästi. Tiedätkö Viljo, että nämä pornoasiat ja silloin myöskin tämä juttu kuuluu meidän talossamme kakkoseen, eli toiseen kerrokseen, ja nauraa ääneen.


Leila Toure on lentänyt Suomeen ison mahansa ja lapsensa kanssa. Hän ottaa taksin ja ajaa Lauri Penniön luokse.
Hautajaiset ovat seuraavana päivänä. Laurista on hyvä, että Leila tuli. Nainen ja lapset hautajaisissa eivät herätä epäilyjä. Hautajaiset mahdollisimman matalalla profiililla. Nyt kaikki huomiota herättävä on riisuttava minimiin.
Lauri ei ota huomioon Leilan ihonväriä, joka saattaa saada lehdistön kiinnostumaan. Onhan paikalla hänen avopuolisonsa ja pienempi poikakin.
Niin siinä sitten käykin, että Leila kerää lehdistön huomion, vaikka hautajaiset ovat yksityiset. Salamyhkäiset kuvaajat ovat pusikoissa. Mistä tuo tumma kaunotar on tullut? Miksi hän on hautajaisissa?
Leila ihmettelee miksi Riku ei ole paikalla. Mihin mies on mennyt?
Leilalta menee vedet, kun Leevin ruumista ollaan laskemassa hautaan. Leilan tilanne saa täyden huomion ja haudattava unohtuu. Lapsi on tulossa ja haudalta on päästävä äkkiä synnytyssairaalaan. Se on matkojen takana.


Sauna on mukavan leppoisa, Petri istuu peflettinsä päälle ja iso mies kampeaa myös lauteille.
- Hei aave, tunnistin sinut, sinä olet etsintäkuulutettu murhasta, mutta et sinä nöösipoika mikään murhamies ole, senhän näkee jo silmäterän asennosta.
- Niin, niinpä, uskaltaa Petri vain sanoa.
Se on kuule poika sellainen juttu tämä rehellisyys, että sitä on vain kunnioittaminen, se kun näkyy sitten silmistä. Mutta ei se rehellisyys ole aina rehellistä.
Katsos nyt minuakin. Minulla on tuossa perinnöksi saatu tarha, se on ollut suvussa jo kuusi sukupolvea, viimeiset kolme polvea meillä on ollut tarhatoimintaa. Ei siinä kylläkään voida perinnöstä puhua, kun valtio nappaa sinut syleilyysi. Minulle kirjapitotoimisto teki emämunauksen ja kun sitä selvitettiin hyppäsi rehellinen kirjanpitäjä verottajan puolelle. Siinä oli kuule isot rahat kyseessä.
Siinä meitä oli kolme rehellistä, valtio, minä ja kirjanpitäjä. Vaikka virhe oli tilitoimiston, niin maksulappu oli minun maksettava. Verottajan tulkinta oli kuitenkin hyvin epäselvä, tässä asiassa, ja sain juosta luukulta toiselle jos kolmannellekin.
Vuosien sota kotitilan puolesta päättyi yllättävään soittoon verojohtajan puhelimesta, puhelimessa oli Siiri Walker, hän ehdotti palvelua palveluksesta, johon minä suostuin. Siiri käänsi verottajan tulkinnan sellaiseksi, kuin se on monissa suomalaisissa kunnissa, mutta ei Vaasan lähistöllä, koska meillä on sellainen kusipää verohallinnossa.
Siiri oli viisaampi kuin minä, voin sen rehellisesti nyt tunnustaa. Hänen pyyntönsä oli tuo äskeinen ketunruoka. Lupasin hänelle, että jauhan noin sata kiloa jäistä lihaa ketuille ja hän kääntää vaasalaisen verojohtajan pään.
Mutta en minä murhamies ole ja siksi istumme tässä löylyn lämmössä olutpullot käsissä.
Minulle on yhdentekevää mitä Siiri tai kumppaninsa tekevät, minä olen hommani hoitanut aina rehellisesti.
Mies hörppäsi välillä olutpullosta ja jatkoi.
Minä en poika tunne sinua paremmin, mutta tiedän että olet tolkun kaveri, siksi kerroinkin tämä kaikki sinulle, mutta sinä et hiisku tästä muille, koska silloin minun kotitila on taas vasaran alla.
Yksinkertaisesti sanottuna en voi uhata sinua millään, enkä edes halua. Haluan sinun vain ymmärtävän tämän yksinkertaisen miehen pyynnön, että ei sanaakaan tämän saunan seinien ulkopuolella tästä asiasta.
Petri kakistelee kurkkuaan ja sanoo ymmärtävänsä. Petri kertoo, että hän pysyy hiljaa ikuisesti, ei edes mahdollisille lapsenlapsilleen kerro.
Miehet siirtyvät pukuhuoneen puolelle ja isäntä sanoo vievänsä Volvollaan vieraan Seinäjoen rautatieasemalle, kunhan ensin hänen vaatteensa kuivuvat ja olemme syöneet kunnolla.


Paparazzien lisäksi pusikossa ovat niin poliisi kuin Viron mafiakin napsimassa kuvia. Kun tiedetään, että on kyse vapaamuurarin hautajaisista on helppo tunnistaa myös vapaamuurarit tavallisista syntisistä mustien hanskojen perusteella. Laurillakin on mustat hansikkaat mukavasti käsillä.
Vapaamuurarihan voi vapaasti sanoa olevansa vapaamuurari jos haluaa niin tehdä, mutta hän ei voi paljastaa toista jäsentä vapaamuurariksi, vaikka kysymyksen esittäisi kuka. Siksi paparazzit ottavat kuvia näistäkin hautajaisista, ja siten paljastavat kuka on kuka levittääkseen Hymy-lehteen listoja tunnetuista vapaamuurareista.


Mies soittaa yhden puhelun ja sitten Petri ja mies lähtevät iltajunalle, Volvo kääntyy päätielle ja samalla heitä vastaan ajaa hinausauto. Petrin ilme kysyy miehen kasvoilta vastausta. No minä en pidä japanilaisista autoista. Minulle riittää tämä Volvo ja taputtaa samalla sen visakoivuista kojelautaa ja sen lisäksi minulla on siinä isossa hallissa uusi Transit kaikilla herkuilla, se on rekisteröity kuorma-autoksi. Huviottavaa siinä rekisteröinnissä on se, että sinne pohjaan pitää lisätä 30 kg paino, jotta siitä tulee kuorma-auto.
Kun aikaisemmin puhuttiin rehellisyydestä niin mitä rehellistä virkamies näkee siinä, että omistajan pitää kuljettaa koko ajan tuollaista lisäpainoa aivan turhaan?
Täällä maaseudulla me olemme kaikki tuttavia keskenämme, tuokin hinausautoyrittäjä on tuttava lapsuudesta saakka. Ei mekään ihan tumpeloita täällä olla, vaikka kehäkolmosen sisäpiiri meittiä ei arvosta.
Sinulle Petri toivotan hyvää loppuelämää, sillä me tuskin enää tapaamme.
Pendolino lähtee ajallaan ja Petri istuu lähes tyhjässä päivävaunussa, ei Pohjanmaalta taida olla asiaa pääkaupunkiin miettii Petri ja laskeutuu eräänlaiseen koomaan. Hän on kokenut paljon, mutta oppinut sitä enemmän tänään tuolta Jukolan Jussin oloiselta mieheltä.
Kun he olivat asemalla puristaneet toistensa kättä, Petri oli tuntenut jotain läikähtävän lämpimästi hänen nuoren sydämensä sopukassa. Nyt hänen päähänsä ei mahtunut muuta elämää kuin tänään päivällä koettu.
Hänen mieleensä muistuu myös ruumis, joka oli jäätynyt penis pystyssä. Siinä hän sitten ahtaassa tilassa oli matkannut tuon ikiseisokkiin vaipuneen miehen sylissä.
Rehellisyydestä hän oli saanut hyvän oppitunnin myös. Varmasti tuo jäyhä pohjalaismies olisi suonut ketuilleenkin paremmat olot, mutta, kun kilpailu ei sitä sallisi. Ei yksi pääskynen kesää tee, eikä kavalassa maailmassa kukaan voi olla umpirehellinen.
Rehellisyys on kuin virkattu pipo se venyy pään mukaan.
Ja Petri nukahtaa...


Liinu-Marjukka on saanut puhelun Tampereen suunnalta lentäviltä, siellä on yksi automonttööri ilmoittanut epäilyttävästä pakettiautosta. Mitään ei kuitenkaan ollut hänellä näyttää toteen. Poliisiautojakin oli ollut useampia ajojahdissa, mutta pakettiautosta ei löydy jälkeäkään.
Se vain miehen jutussa on outoa, että pakastinarkusta oli hänen mukaansa kuulunut miehen ääni. Katselimme liikennekameroita taaksepäin ja sellainen pakettiauto jota mies kuvaili on tosiaan ollut liikkeellä välillä H:ki Hämeenlinna aamupäivällä. Aikataulu sopisi miehen ilmoitukseen.
Meidän omat pojatkin vahvistavat havainneensa jotain outoa pakettiauton liikkeissä, mutta kuljettajaa ei otettu kiinni, kun oli tehtävä meneillään, eli joku pölvästi oli ajanut reilua ylinopeutta tutka-auton mittariin.
Tampereen ja Vaasan välillä ei kyseistä pakettiautoa enää kameroissa näy, joten etsinnät keskittyvän tänne Manseen. Ajattelin vain kollegalle ilmineerata, kun siellä on se etsintä kuumimmillaan.


Petri heräilee Ryttylän kohdilla ja hieroo silmiään auki. Vilkaisu kelloon osoittaa, että noin tunti ja hän on taas stadissa. Kuulutus Riihimäelle saapumista kuuluu kovaäänisistä ja samassa kaksi junailijaa saapuu jututtamaan Petriä.
He juttelevat hiukan sekavia, kyselevät kaikenlaista omituista ja ovat hiukan häillään itsekin, mutta jatkavat jutustelemista. Juna pysähtyy ja Petri huomaa poliisin nousevan junaan ja he tulevat hänen luokseen ja kysyvät henkilöpapereita.
Petri vie kätensä povitaskuun ja toinen poliiseista nappaa siinä vaiheessa hänelle käsiraudat oikeaan ranteeseen. Niin Petri Nieminen sanoo vanhempi poliiseista luettuaan hänen paperinsa, olette etsintäkuulutettu ja teidän pääteasemanne on nyt tässä ottakaa tavaranne ja seuratkaa.
Petri nousee, sillä hän tietää miten hankala on päästä noista raudoista eroon.
Joku matkustaja on varmasti ilmoittanut henkilökunnalle ja sieltä ensimmäiseltä mahdolliselta pysähdysasemalta sitten poliisi paikalle.


Autossa poliisit ottavat yhteyden Liinu-Marjukkaan joka komentaa tuomaan Petrin viipymättä hänen eteensä. Niin poliisiauto nytkähtää liikkeelle ja ajaa G.Pula-ahon lämpölaitoksen takaa Sakon tehtaan edestä ja kurvaa kiertoliittymästä Helsinkiin menevälle katuosuudelle, josta kääntyvät vasemmalle Karavaanin kohdalla.
Petri ihmettelee ääneen, että minulla oli lippu Helsinkiin saakka maksettuna, eikö yhteiskunnalle olisi edullisempaa ollut ottaa hänet kiinni vasta Helsingissä, kun sinne näkyy nyt matka kuitenkin johtavan.
Eipäs viisastella, sanoo kuljettaja nyreästi hiukan loukkaantuneena.
Matka jatkuu hiljaisuuden vallitessa. Liinu-Marjukka on jäänyt ylitöihin, mutta tilanne on nyt hoidettava.

 

 

 

 

 


Osa 10. Petriä viedään

 

 

 

 

 

 


Petri viedään Liinu-Marjukan kanssa tutkintahuoneeseen, Liinu-Marjukka kiittää Riihimäen poikia ja toivottaa hyvää kotimatkaa, ajakaa varovasti.
Kun miehet ovat poistuneet Linnu kysyy Petriltä, että mikä selitys sinulla on tähän kaikkeen?
Öhöm, minä läksin silloin yöllä. Niin minähän olin Helsingin asemalla ja päätin torkahtaa hiukan eräässä tyhjässä rautatievaunussa, kun heräsin olin matkalla pohjoiseen. Junailija sanoi että lähin asema on Seinäjoki, joten ostin lipun sinne. Sieltä ei tullut paluuta aivan heti, joten kävin paikallisella urheilutalolla uimassa.
Koska kukaan ei minusta siellä ollut lainkaan kiinostunut ajattelin palata takaisin sen ihmeempiä itseäni peittelemättä. No lopthan sinä jo tiedätkin.
Hymm, tarinasi kuullostaa uskottavalta, mutta se tarkistetaan, mutta nyt sinun on jäätävä tänne tutkintavankeuteen ainakin huomiseen saakka, sillä minä lähden nyt Toiselle linjalle, kun siellä ei ole enää vieraita miehiä.
Liinu-Marjukka aukaisee oven ja vinkkaa pari vaatekaappia hakemaan Petrin. Viekää hänet selliin, mutta ottakaa iisisti hänen ranteesta kiinni sillä sehän on jo aivan musta, epäilty saattaa syyttää vielä meitä väkivaltaisuudesta.


Liinu-Marjukka sai sulkia hattuunsa, kun pidätys oli tapahtunut. Kaakkuri tosin huomauttti hänelle, että eihän se nyt varmaankaan hänen ansiotaan varsinaisesti ollut, mutta virantoimitus oli saatettu loppuun.
Seuraavana aamuna Linnu istui kahvihuoneessa yhdessä Viljo Kahelinin kanssa, joka luki Alibi-lehteä.
-Hei, muistatko sen pankkirosvon Raivo Roosnan 80-luvulta?
-Toki toki. Hänhän oli sen Aleks Lepajõen kaveri.
-No, tässä kerrotaan, että Raivo pääsi lusimasta 90-luvun alussa ja avioitui heti suomalaisen naisen kanssa. Nyt heidän poikansa Reino Roosna on voittanut kultamitalin Viron kansallisessa jousiammuntaturnauksessa. Kaikkea sitä maailmaan mahtuukin.
-"Mielenkiintoista", Linnu hymähti sarkastisesti. Miksi moisesta kirjoitetaan Alibissa?
-Tässä nyt vain seurataan entisten rikollisten myöhempiä elämänvaiheita. Reinokin on lusinut jo alle parikymppisenä, kun oli sotkeutunut joihinkin paikallisen mafian pikkukolttosiin.
Kahvitauko päättyi ja he poistuivat selvittelemään Petrin kuulustelujen alkamista. Jokin Viljon lukemassa uutisessa mietitytti Linnua. Sanottakoon sitä nyt sitten vaikka naisen vaistoksi.


Tallinnan vanhassa kaupungissa tiedetään jo, että Vähe Riku on kateissa, mahdollisesti tapettu. Aivo Kallas miettii kuka on hänen seuraava oikea yhteys Suomeen. Vähe Riku oli luotettava kumppani, mutta missä konklaavissa nyt se seuraaja kasvaa?
Penniön veljekset ovat puolittuneet, ja suku taisi osoittautua pahimmaksi taas kerran toisilleen. Nuori Vähe Jack on vielä täysin kokematon ja häntä kiinnostaa vielä seksi ja alkoholi enemmän kuin business.
Jari K. on tullut kai urheilupyörä-uskovaiseksi ja poistuu kaikilta itseään kunnioittavilta huulilta, jotka pimeydessä kulkevat.
Hänen voimansa oli appiukon uskottavuus, mutta nyt ei Manusta ole takuuksi edes kotikissalle.
Tuo Petri jota nyt ajetaan takaa kuin naapurin sikaa, tuntuu järki mieheltä. Jos hänet saisi johonkin oikeaan liemeen, josta hän ei voisi poliisille kertoa, niin silloin hän tottelisi järjestön sääntöjä, vaikka tuntisi itsensä kuinka rehelliseksi tahansa.
Aivo soittaa Taivolle, hei veikka järjestä minulle ansa, johon Petri Nieminen lankeaa. Hänestä tulee kohta kansallissankari Suomessa.


Iltapäivälehdet kirkuvat katujen kulmissa, "Murhaaja on häkitetty", "Murhaaja on napattu", mutta tosiasiassa taustavoimat eivät jää koskaan kiinni. Ei Tillanderin ryöstösaalista koskaan saatu takaisin kokonaisuudessaan, kuka sen jemmasi, kun oikeat ryöstäjät olivat lusimassa. No "taustavoimat"! Taustavoimat ovat nimensä mukaisesti taustalla.
Media menee liian helposti mukaan ostamaan yleisön suosiota, nythän pidettiin tärkeänä, että murhaaja saadaan kiinni, vaikka todellinen sankariteko oli tappaa tuo lurjus, joka rääkkäsi viattomia ihmiskaupanuhreja eli mafiahuoria.
Myös toisesta murhasta media ei tiedä mitään ja murhaaja kulkee aivan vapaana tosin nyt jos Ruotsin puolella. Mutta taustavoimat tietävät jo jotain tästäkin murhasta, vaikka Siiri oli suunnitellut sitä vuosia.
Pikku Rikulla kun oli varasuunnitelma aina  tilanteen varalle. Varokaavio menee jotenkin niin, että jos, ja jos. Jos hän ei tule ilmoitetusta määräpaikasta ajoissa tiedon piiriin, niin jotain on tapahtunut, jos ei myöhästymistä ilmoiteta tahattomaksi.
Nyt hän ei saapunut perhelounaalta ilmoittamaansa aikaan, joten Aivo odotti ilmoitusta tahattomuudesta, mitään ilmoitusta ei ole tullut, joten syyllinen on perhetapahtumassa ollut läsnä, joko ex-vaimo tai poika, tai molemmat yhdessä.
Aivo on jo hetken aikaa tukiskellut Ruotsin karttaa. Siirin ja Jaakon puhelimen signaalit kun näyttävät tulevan sieltä.


Lugupeetud Siiri, onko päiväsi jo luetut, sanoo Aivo itsekseen ja tähystelee näytöltään karttaa?
Le tunnel sous la Manche, sinne sinä siis aiot. Tarkoituksesi on viedä timantit ja rahasalkku itsellesi, mutta miten tyhmänä sinä minua pidätkään Madam Walker?
Täältä ajaa Ranskaan nopeammin, kuin missä sinä nyt olet ja minun ei tarvitse edes ajaa metriäkään kultaseni, hän myhistelee olemattomaan partaansa.
Ola saa tänään kovakullisen vieraan ja hän vie neitsyyden ja kivet parempaan talteen. Ja kun te rahasalkkunne avaatte sitten yhdessä se on jo tyhjennetty, joten ei auta kuin palata verojohtajan nipisteltäväksi.
Hyvästi Siiri Walker, meillä ei enää ole yhteistä kieltä, minun ei kannata liata sormiasi sinuun.
Aivo ottaa taas puhelun veljelleen Taivolle, puhuu nopeasti eestiksi, mitä Siiri Walker on tehnyt ja aikoo vielä tehdä, tee tyhjäksi tämän suunnitelmat, Aivo laskee puhelimen pöydälleen ja katselee ikkunasta kun lokit liitelevät meren yhtä vapaana kuin hän liike-elämässä.


Siiri ja Jaakko saapuivat vuorokauden ajettuaan Helsingborgiin. He olivat levänneet parisen tuntia Sundsvallin tienoilla ja jatkaneet sitten heti matkaa. He olivat päättäneet jatkaa Malmööseen asti ja ajaa sieltä siltaa myöten Kööpenhaminaan, sillä lautan ottaminen Helsingborgista tuntui riskaabelimmalta. Siitä jäisi faileihin auton rekisterinumero.
Helsingborgissa he kuitenkin pysähtyivät illallistamaan, koska tunsivat olevansa jo riittävän kaukana turvassa. Auto parkkeerattiin Stortorgetin pysäköintialueelle Kustaa Adolfin ratsupatsaan kupeeseen. Käveltyään ensin pari sataa metriä pohjoiseen Kullagatanin kävelykatua myöten he huomasivat, että siellä oli vain myymälöitä, joten he päättivät palata torille. Valittuaan toisen suunnan toriin nähden he löysivät parin korttelin päästä Mariakyrkania vastapäätä pienen viihtyisän italialaistyyppisen pastatrattorian "Olsonsskafferie", jonka he päättivät valita illallispaikakseen.
Elämä hymyili jälleen, tunnelma oli kuin lomaa vietettäessä. Kynttilät paloivat punavalkoruudullisen pöytäliinan päällä ja ravioli con pesto maistui taivaalliselta. Mikään ei enää voinut mennä pieleen.
Vai oliko kaitselmus kenties suunnitellut asiat toisin ...


Siiri alkaa jo uskoa läpimurtoon ja supisee Jaakolle pöydän ylitse, siitä saakka kun isäsi sen Leiluskan mukaan lähti olen suunnitellut oman elämäni ilman häntä, mutta eihän se ollut mahdollista, kun oli niin paljon vyyhti solmussa.
Pitää kuitenkin olla hiljaa kaikesta nyt, että ei mikään mene enää pieleen, kyllä pelästyin siellä Tampereella, sen kaiffarin piti olla luottoporukkaa, mutta niin vain sinivuokot perään pisti.
Mokomakin monttööri, kun ei tiennyt kummassa päässä moottori on, hekottaa Siiri, kattia kanssa.


He alkavat keskustella yhä äänekkäämmin ja innostuvat tilaamaan pullon Nero punaviiniä. Jaakko vakuuttaa Siirille, että kyllä he sen voivat tasata.
-Reilun tunnin kuluttua täältä lähdettyämme olemme Tanskassa eikä poliisi siellä mokomasta piittaa.
Pullo tilattiin ja siitä skoolattiin hilpeällä mielellä. Jälkiruoaksi tilattiin tiramisua ja café espressoa, jonka kera päätettiin naukata vielä grappapaukut. Sitten lasku maksettiin ja he poistuivat paikasta.
Jaakko kaiveli auton avaimia Kustaa Adolfin patsaan vieressä ja avasi oven. Siiri istui pelkääjän paikalle ja Jaakko käynnisti moottorin. Ilta oli jo hämärtynyt ja auton takana parkissa ollut Volvo vilkutteli valoja. Autosta astui kaksi sinitakkista mieshenkilöä, joista toinen tuli koputtamaan Jaakon puoleiseen ikkunaan. Jaakko avasi ikkunan.
-God kväll! Får jag be att blåsa?
Jaakko oli vaivautunut ja puhalsi sitten pilliin. Poliisi odotti kotvan aikaa ja katsoi sitten lukemia.
-Det visar 0,4.
Jaakko pyyhki hikeä otsaltaan ja vastasi:
-Det är ju ingenting, ja alkoi sitten sulkea ikkunaa.
Poliisi avasi oven ja totesi:
-Nej, färden stoppar hit. Vi har 0,2 som limit i Sverige.


Taivo kilauttaa Aivolle, olen kehittänyt teorian, jolla pyyntösi toteutuu.
- Kerro ihmeessä kuomaseni Aivo innostuu.
No tarvitsemme nyt aikaa, mutta sitähän on almanakat täynnä. Maire on hyvässä uskossa mennyt omasta mielestään mukaan toimintaan, jonne Petri ei häntä olisi koskaan luovuttanut. Bona fide, mutta Suomessa laki ei tunne vilpittömyyttä rikoksessa, Hän on siis siirtynyt kaidalta tieltä tälle kapealle polulle, jota me kutsumme ansaintalogiikaksi numero yksi.
Petri pääsee tiettävästi huomenna vapaaksi, mitään syytä poliisilla ei ole häntä pidätellä. Reiskaa he eivät saa kiinni, mutta Petriä vastaan heillä on hintelästi aineistoa, vapautus tulee ja sitä kautta kuuluisuutta.
Nyt astumme me mukaan kuvioihin, ensiksikin Mairelle on annettava lisää vastuuta, kun rauta on kuuma ja hyvä tekosyy, kun Laurilla on suruaika, ja hän tosiaan on kädetön ilman Leeviä. Myös Vähe Riku on poissa, joten Mairelle tulee tilaisuus nousta vähintään sille portaalle, jolla Leevi oli.
Me tietysti hoidamme hänelle kaikki mahdollinen tuki.
Kuten myös Petrille hoidamme hyvän suosittelijan, joka nostaa hänet politiikkaan. Suomessa on kohta vaalit ja ehdokkaita kaivataan.
- Ei mitään hakkaraisia enää keskeyttää Aivo.
No ei ei, eikä Perussuomalaisiin eikä Kokoomukseen, vaan Suomen Keskustaan. Sipilä jättäytyi Ouluun ehdokkaaksi, eikä kepuleilla ole Mariakaan enää Helsingissä laittaa. Se on kuin tilauksesta Petrin paikka.
Petrille pitää järjestää myös aikaa Mairen kanssa ja vaalivauvan tekoon, kihlautuminen ja avioliitto ovat myös hyvä suorittaa ajoissa pois alta. Sitten kun lapsi antaa merkkejä itsestään ja Petri on päässyt eduskuntaan, saanut hyvän valiokunnan johdettavaksi, niin kerromme kuivan viileästi missä mennään.
Hän on saanut vaalirahoituksen meiltä, Maire on rikollisessa toiminnassa johtoportaassa, ja sinä epäröit ottaa kultalusikkaa meidän kädestämme. Vihjaamme saattavamme hänet suureen häpeään ja hänen kansansuosionsa muuttuu ikuiseksi inhoksi ja häntä vieroksutaan, hänen tulevaa syntymätöntä lasta kiusataan ja Maire joutuu tiilenpäitä lukemaan ja synnyttää vankilassa, jos hän ei suostu.
Hyvä joskin vielä hioutumaton juoni, mutta onnittelut Taivo sinuun voin aina luottaa.


Samaan aikaa Helsingborgissa Siiri ja Jaakko istuvat poliisien Volvon takapenkillä. Poliisi kirjoittaa muistiin pakun suomalaisen rekisterinumeron ja pyytää Jaakkoa esittämään ajokorttinsa. Jaakolla on englantilainen ajokortti, josta poliisi kirjoittaa muistiin nimen Jack Walker ja muut henkilötiedot. Sitten hän ottaa kännykällä yhteyttä poliisiasemalle ja pyytää selvittämään Suomen viranomaisten kanssa kuka auton omistaa.
Tuokion kuluttua poliisin kännykkä pirahtaa ja hän saa selvityksen.
-Bilen är registrerad med namn Leevi Penniö från Finland.
Käy ilmi, että autoa ei ole ilmoitettu anastetuksi, mutta poliisi tiedustelee tuntevatko matkalaiset kyseisen omistajan. He selvittävät, että kyseessä on lähisukulainen, joka on lainannut auton.
Poliisi tekee vielä muita muistiinpanoja, ottaa auton avaimet Jaakolta ja kysyy onko heillä yösijaa Helsingborgissa vai tulevatko he mieluummin kamarille yöksi. Jaakko katsoo Siiriin neuvottomana. Siiri on kalmankalpea ja ehdottaa, että he menisivät hotelliin yöksi ja sieltä aamulla kamarille noutamaan auton. Sakoilla he kuitenkin tästä selviäisivät.


Tättä rättä rää asuu Petri salamavalojen välkähdellessä ulos poliisitalosta. Toimittajia on kuin muurahaisia, jokainen tahtoo päästä lähelle, valokuvaajia on vieläkin enemmän. Joku onneton ottaa halpiskännykällä videolle.
Kohta kirkuvat taas iltapäivälehtien lööpit.
Petri ei arvaa, että vastaanottoa on hiukan masinoitu, ei hän todellisuudessa noin suuri stara ole - vielä. Mutta tätä ja vieläkin isompaa on jatkossa tuvassa.
Toimittajat pakottavat Petrin antamaan lausunnon.
- No tyttöystävää on ikävä, sanoo Petri ja kiva, että nyt hänet saan kohta syliini. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin, että olen syytön, eikä poliisikaan minua enää tutki epäiltynä.
Samassa Maire raivaa itsensä lehdistön lävitse ja halaa Petriä suudellen suoraan suulle.


Leila Toure on Kätilöopiston synnytyshuoneessa numero neljä. Lapsivesi on mennyt hautajaisten aikana, sanoo kätilö toiselle, kun vuoro vaihtuu, polttoja on noin kahdeksan minuutin välein, ehkä tunnin päästä olette viisaampia. Hyvää päivänjatkoa.
Molemmat kätilöt poistuvat huoneesta, Leila on aivan yksin, missä kaikki ystävät ovat silloin, kun synnytys alkaa, kysyy hän hiljaa itseltään. Hän on omilla toimillaan ehkä tullut auttaneeksi omaa nykyistä yksinäisyyttään, kuka tietää, mutta ei hänkään kerro, ajattelee Leila sekavasti.
Leilan alavatsaa kouristaa jälleen, käsi puristuu pienen soittokellon napin ympärille ja peukalo painaa NYT!
Samassa huoneeseen purjehtii äskeinen kätilö mukanaan joku uusi hoitaja. Hoitaja nostaa lakanaa ylemmäksi ja vilkaisee vaivihkaa kätilöä. Kätilö nyökkää ja hoitaja pesee vielä synnyttimet nopeasti tottunein ottein.
Kun seuraava poltto alkaa ponnistakaa kun minä sanon jep, sanoo kätilö ja odottaa Leilan reagointia. Leila kohottaa silmäkulmiaan ja katsoo kuin cocerspanieli ja nyökkää alistuneesti. Synnytys voi alkaac
Jep, sanoo kätilö. Leila pusertaa ottaa nilkoistaan kiinni ja ponnistaa niin että verisuonet katkeilevat hänen niskanseudultaan ja kasvoista.
Poikavauva pullahtaa niin sanotusti kätilön syliin. Hyvin tehty sanoo kätilö ja antaa vauvan hoitajalle, ensin arvioituaan pojan yhdeksikön arvoiseksi, koska väri hiukan liian keltainen, ei tullut täyttä kymppiä.
Hoitaja menee välihuoneeseen ja huuhtelee lapsen hanan alla, poika päräyttää sellaisien parun, että kiinan muurikin halkeaisi jos olisi kuulolla.
Hoitaja silmäilee ja miettii äiti on hiukan afro, mutta poika on hiukan kiinalainen. Antaa lapsen äidin rinnoille.

 

 

 

 

 

Osa 11. Vinosilmäinen lapsi

 

 

 

 


Leila katselee rinnoillaan hamuavaa pientä, tummaa, hieman vinosilmäistä lasta. Mitä tulikaan tehtyä sen Lin kanssa. Olihan se kiinalaisen ravintolan ruoka parasta mitä tiedän, ainakin se mitä tarjottiin.
Siitä jäi näköjään jäljet. Onneksi Richard ei ole täällä. Nyt en häntä kaipaa yhtää.
- Mikä lapselle nimeksi?
Kiinassa vanhemmat antavat joskus pojilleen tavallisia tai merkityksettömiä nimiä, jotta pahat henget eivät kiinnittäisi huomiota lapsiin, kuten nyt tuo Li. Paljaisiko kiinalaisperäisen nimen antaminen pojalle lapsen isän syntyperän? Onhan sitä isän näköä hiukan lapsessa.
Oli se Li rikaskin. Rikuhan se meidän tutustutti. Richardilla ja Lillä oli yhteisiä bisneksiä.
Sain niin ihanat silkkihuivitkin lahjaksi Liltä ja luonnonhelmistä kaulanauhan. Aina kun Riku oleili Suomessa oli ihanat ateriat tiedossa ja ikävään muutakin helpotusta. Seurani ei sitten enää raskauden tultua ilmi Lille kelvannutkaan. Oli löytänyt jonku toisen tai kuinka monta lie itselleen kaapannut. Eihän miehistä koskaan tiedä. Liehittelevät ja saavat mitä haluavat ja se ei olekaan vähän.


Siiri ja Jaakko astuvat sisään Grand Hotellin aulaan aivan Stortorgetin kulmassa. He ovat ottaneet matkatavaroistaan autosta välttämättömimmät kimpsut ja kampsut yhdeksi yöksi. Poliisi oli ilmoittanut ajavansa auton noin kilometrin päässä sijaitsevalle kamarille ja antanut ohjeet sen noutamisesta seuraavana aamuna.
Sujuvammin ruotsia puhuvana Siiri alkaa kysellä yöpymismahdollisuutta. Käy ilmi, että standardihuoneet ovat kaikki varattuja, mutta yksi sviitti olisi vielä jäljellä.
-Vad kostar det då, kysyy Siiri.
-Det blir 18.400 kronor, kuuluu reseptionistin vastaus.
-Nå men härregud, huudahtaa Siiri spontaanisti. Tuntuipa tulevan tyyriiksi.
Virkailija ehdottaa, että he menisivät kadun toisella puolella olevaan Marina Plazaan, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä meren rannalla aivan päärautatieaseman Knutpunktenin vieressä. Siellä kuulemma olisi normaalihintaisia huoneita vielä vapaana.
Siiri katsoo Jaakkoon, joka tietää, että rahasta heillä ei juuri nyt kyllä olisi kiinni. Sitten he yhteistuumin päättävät sittenkin ottaa sviitin kahdella makuuhuoneella ja yhteisellä olohuoneella. Kylpyhuoneessa olisi kuulemma suihkun lisäksi jakuzzi ja pieni saunaosasto.
Jatketaan nyt sitten loman viettoa, he virnuilevat toisilleen huojentunutta teeskennellen astuessaan natisevaan vanhaan puukehikkoiseen suureen hissiin.


Samaan aikaan Lontoossa Ola on yrittänyt soittaa armaalleen, mutta tämä ei voi vastata, kun istuu svenssonien kanssa poliisiautossa.
Ola menee alas baariin ja siellä tapaa erään maskuliinisen miehen, jonka flirtti puree ikävystyneen suomalaismiehen mielentilaan. Heillä on hauskaa, eikä aikaakaan kun hotellihuoneen peitot saavat paljastaa satiinilakanat.
Voisi sanoa, että tässä miestä pannaan oikeaoppisesti "Olan" takaa.


Taivo soittaa Aivolle aamulla, kivet ovat himassa, mies nousi "Rapakon" takaa ja heitti haulipussit taskuun, eikä Olalle, - hänelle ei jäänyt kuin kirvelevä muisto.


Liinu-Marjukka viettää koti-iltaa Helsingissä ja surffailee netissä satunnaisia lehtiotsikoita lukien.
Hän pysähtyy hetkeksi urheilupalstan otsikkoon, jossa mainitaan samaisesta Reino Roosnasta, josta Viljo oli päivällä kertonut. Uutinen hehkuttaa "suomalaisperäisen virolaisen" kansainvälistä menestystä ja siinä yhteydessä on kuva hänestä vastaanottamassa Viron jousiammuntamestaruuspokaalia Tondin ampumaradalla Tallinnan liepeillä.
Kappas vaan, taisi se Viljon mainitsema kaveri olla suurempikin kuuluisuus, tuumaili Linnu. Kuvan alla oli päivämäärä 27.8.2014. Kohtalon ivaa, juuri saman päivän aamuna oli Leevi löydetty vainaana, ajattelee Linnu.
Muita uutisia ovat mm. murhasta epäillyn Petri Niemisen vapauttaminen. Uutista kommentoineet lukijat jakautuvat kahteen leiriin. Toiset ovat sitä mieltä, että poliisi on toiminut lepsusti päästäessään näin nopeasti hyvästä syystä epäillyn kaiffarin vapaalle jalalle ja toiset puolestaan korostavat EU:n direktiivien mukaisia ihmisoikeuksia ja niihin liittyviä poliisin pidätysvaltuuksia.
Kylläpä ihmiset ovat mielestään viisaita, ikäänkuin tietäisivät tästä enemmän kuin hän itse konsanaan, puisteli Linnu päätään ja siirtyi sitten makuuhuoneeseensa vaihtamaan yöasua ylleen.


Hertfordshiressa Suur-Lontoon liepeillä keittää Indican tahmeaa riisiä muuan Huang Dong, suomeksi keltainen valuutta tai suomalaisittain lausuttuna Don Juan.
Dongin kännykkä kumahtaa asunnon ruokailunurkkauksessa, puhelimessa on Taivo.
- Hei, puhun lyhyesti. Richard on poissa, ei ehkä koskaan palaa. Kuka hoitaa huoneiston? Laita tekstiviesti, tällä kertaa Eestissä luettavilla kirjaimilla, vai onko siellä taas ollut joku suuri räjähdys. Loppu.


Aivo saa tiedon sähköpostiinsa, Suomessa poliisi epäilee ilmeisesti Raivo Roosnan poikaa Reiskaa Leevin murhasta.
Aivo miettii, sehän on hiukan sukuakin tuo Raivo, kuten poikakin, mutta se hänen historiansa on niin kaukana tästä segmentistä. Sehän oli siihen aikaan, kun isoisä vekkarikauppoja ryösteli aseet kourissa.
Nyt me myymme koruliikkeille timantteja, eikä kukaan asetta vie vahingossakaan liikepaikoille, se on rahvaanomaista ja häpeällistä. Timantteja myymällä nettoaa sitä paitsi enemmän ja helpommalla, kuin piileksimällä ryöstön jälkeen hiilikellareissa.
Ja missä huutonetissä niitä timantteja ja vekkareita sitten kaupattaisiin? Nyt meikäläiset kuuluvat eliittiin ja ohjaavat politiikkaa, imevät rahat paratiisisaarille ja hoitavat kaiken tämän täysin laillisesti, ehkä hieman lain reunoja venyttäen.
Reiska kylläkin kuului niihin Raivon ja Alexin piireihin, olisiko tuo siitä kimmokkeen saanut myös pojalleen laittaa nimeksi "reiska", minulle se tuo mieleen ihmissalakuljetuksen ja venäläiset huorat.
No pitänee laittaa tämä forfaraden Daniel Ladionille.


Aivolle tulee puhelun jälkeen mieleen miten he vajaa kymmenen vuotta sitten tekivät ensimmäisen herrasmiesten bisnesryöstön Lontoossa. Se onnistui. Heitä ei löydetty. Iso kaupunki ja hyvin toimittu.
Siitä kirjoitettiin lehdissäki ja näinhän se lehden mukaan meni.
Kaksi Bentleyllä liikkunutta liikemiehiksi pukeutunutta timanttivarasta vei Lontoolaisesta jalokivimyymälästä arvokkaita koruja. Liikkeeseen mentyä he kaivoivat esille hopeiset käsiaseet ja katosivat saalineen tietymättömiin. Heidän mukanaan lähti keltaisen arvokkaan timantin lisäksi parin miljoonan arvoinen kaulakoru.
Aivo hiukan hymähtää. Timantit pysyvät piilossa ja nousevat uudessa paikassa uuteen elämään.
Lehti jatkaa. Kuinka ollakaan vasta vuonna 2011 keltainen timantti vietiin arvioitavaksi Hong Kongissa sijaitsevaan arviointiliikkeeseen. Arvioijat huomasivat siinä käsittelyn jäljet. Timantti oli pienempi kuin aiemmin kadonneeksi ilmoitettu ja sen leikkaus oli toinen. Minne olivat osat joutuneet? Timantin sen hetkinen omistaja oli myös tuntematon.
Näin me saimme ensimmäisiä arvokkaita saaliita ja homma sen kuin jatkuu.


Huang Dong lopettelee ateriaansa ja aikoo käydä katsastamassa huoneiston, josta Taivo oli niin kovin huolissaan. Dong on Yrjö Kakkisen lontoolainen kollega, eli hän hoitaa kiinteistöt täälläpäin maailmaa.
Hän tekee myös muuttoilmoitukset ja omistajanvaihdosilmoitukset tarvittaessa, nyt varmaan tulee joku uusi isäntä siihen, se tietää ainakin viranomaisille ilmoituksen ja mahdollisesti kaupat uuden omistajan nimiin.
Siinähän raha ei vaihdu kuin hetkeksi tilitä toiselle, no jotain veroja tulee maksaa, mutta se on tehtävä laillisesti, muuten asunto ei olisi niin näkymätön.
Asunnossa ei näytä olevan ketään kotona, Dong menee omilla avaimillaan sisään huoneistoon. Sieltä on hävinnyt kaikki elävät, joten huoneisto on hiukan ummehtunut, kun kukaan ei ole ikkunoita tai ovia aukomassa.
Ilta-aurinko porottaa lattialla lojuviin lasten vaatteisiin. Täältä on siis häivytty hysteerisenä ajattelee Dong. Isännän tavarat ovat järjestyksessä, hän on lähtenyt rauhallisesti.Perinteinen kiinalainen ajattelutapa poikkeaa meidän länsimaisten ajattelusta, vaikka Dongista on hyvää vauhtia tulossa urbaani.
Pyydän siivousliikkeen paikalle ja he saavat hoitaa likapyykin, minä en noihin housuhin kajoa. Ilmoitan sitten sähköpostilla, ei kun tekstiviestillä Taivolle. - Ok, kaikki henkilöt hävinneet, siivousliike hoitaa asunnon peruskuntoon. Isännän tavarat jää paikoilleen, mutta muut kamat laitetaan konttiin ja lähetetään Lauri Penniön osoittella Suomeen, kuittaa HD.


Ok, viesti tulee Taivolta hetkessä, mutta sen lisäksi pitää vaihtaa sarjoitukset lukoissa ja isännän tavarat kontissa säilöön varastoalueelle Folkestoneen.


Siiri ja Jaakko nauttivat runsaasta aamiaisesta Grand Hotellissa. Juominkeja ei enää illalla jatkettu, sen verran he olivat nyt oppineet. Auto piti saada takaisin ja matkaa piti saada jatkettua.
Siiri oli illalla rentoutunut jakuzzissa ja Jaakko surffaillut netissä olohuoneen työpöytänurkkauksessa olleella tietokoneella. Nukkumaan oli menty melko aikaisin ja unikin oli kaikesta huolimatta tullut molemmille suhtkoht normaalisti. Paljon oli tapahtunut, mutta toisaalta matka oli ollut rasittava ja väsyttävä.
Ulos chekatessa Siiri maksoi Diner's Clubin kortillaan ja pyysi henkilökuntaa tilaamaan taksin hotellin ovelle. Taksissa hän sitten näytti tummapintaiselle murteellista ruotsia puhuvalle kuskille poliisiaseman osoitteen: Berga Allé 25.
Hän ei maininnut mitään poliisiasemasta, mutta kuski tunsi heti osoitteen:
-Jasså, till polisen, hekotteli hän asiakkailleen.
Kello kävi yhdeksää kun Siiri ja Jaakko astuivat poliisiaseman ovesta sisään. Siiri kertoi informaatiotiskin takana istuvalle virkailijalle asiansa ja tämä kehotti heitä odottelemaan aulan sohvalla kunnes asianomainen poliisiviranomainen saapuisi heitä noutamaan.
Noutaja oli sama poliisi, joka heitä oli alustavasti kuulustellut illalla:
-God morgon, hän toivotti. Har ni sovit gott?
Sitten hän viittoi Jaakkoa ja Siiriä seuraamaan itseään työhuoneeseensa.
Työhuoneessa poliisi kertasi edellisillan faktat ja kuulijoiden hyväksyttyä ne hän naputti raporttia koneeseensa.
Poliisi ilmoitti kuulusteltavilleen, että laki velvoittaisi häntä takavarikoimaan Jaakon ajokortin ja mätkäisemään päiväsakkoja tulojen mukaan, mutta kun kyseessä olivat ulkomaalaiset, joiden tarkoitus on välittömästi poistua maasta autoineen eikä rattijuopumus ollut vakava, niin hän voisi jättää Jaakon ajokortin tämän haltuun edellyttäen, että he maksavat sitä ennen 20.000 kruunun sakon, josta he saavat kuitin samantien asemalta.
-Ni kan betala med kort, virnuili konstaapeli.
Asiat saatiin sillä tavoin hoidetuiksi. Jaakko ja Siiri saivat auton avaimet takaisin ja heidät ohjattiin auton säilyttämispaikalle. Sitä ennen Jaakko joutui taas puhaltamaan pilliin - se näytti nollaa.
Huojentuneina Jaakko ja Siiri ohjasivat auton pois poliisitalon alueelta ja ottivat suunnan kohti etelää.
Se tapahtui kreivin aikaan, sillä samalla hetkellä tuli poliisiasemalle Suomesta puhelu. Sinne ilmoitettiin, että edellisenä iltana virka-apuna annettuun tietoon liittyvän auton omistaja on murhattu. He pyysivät pidättämään matkalaiset kuulusteluja varten.


Leila ei tiedä, että hänestä on julkaistu lehdessä kuvia. Hän on vielä synnytyssairaalassa. Kuka tulee noutamaan äidin ja lapsen, kysyy lehti.
Yhdessä kuvassa on Leilan seurana Lauri, joka tukee Leilaa vyötäisistä. Tuskainen ilme kasvoilla kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Lehti tietää miksi ja on ottanut enemmänkin selvää Leilan elämästä.
Tämä suomalaisäidin ja afrikkalaisisän kaunis tytär on tullut Suomeen synnyttämään, kertoo lehti eikä tiedä, että miestään Leila Suomesta etsii.
On vain sattumaa, että synnytys käynnistyy juuri hautajaisissa. Laskettuun aikaan oli vielä kolme viikkoa.
Lehti tunnistaa myös hautajaisiin osallistuneet vapaamuurarit.
Lapsen syntymästä on muutama sana, sillä sairaala ei kerro vieraille asiakkaistaan.
Nokkela toimittaja on tehnyt kuitenkin kovasti työtä, ja tietää Laurin Leilan kahden lapsen isäksi.
Vastasyntyneen isästä lehti kaipaa tietoja, kyse on mahdollisesti Lontoossa asuvasta miehestä, jolla on yhteyksiä Suomeen. Toimittaja haistaa myös jotain muuta kiinnostavaa, mutta sitä ei kerrota tässä numerossa.


Maire ja Petri nukkuvat tiiviisti lusikka-asennossa toisissaan kiinni. Petri hengittää Mairen hiuksiin ja unelmoi suuresta perheestä. Monen kottelemuksen jälkeen onni tuntuu taas löytäneen hänet ja hänen rakkaansa.
Häntä on päivän mittaan kosiskeltu moniin paikkoihin, mutta Petri on vain sanonut, että pitää naida ensin muutama kerta, että ajatukset selviävät. Niin siihen vastaukseen toimittajat ovat yleensä jääneet monttu auki katselemaan nuoren parin etenemistä kohti seitsemättä taivasta.
Maire oli muistuttanut, että puhu kauniimmin, laittavat vielä lehteen, mutta Petri vain nauroi että laittakoot.
Nyt Petri hihittelee itsekseen unissaan, mahtaa olla mukavampi paikka olla kuin matka turkistarhalle on tässä kumppani huomattavasti lämpimämpi, Petri uneksii.
Taivo on Aivon kanssa palaverissa, myös siellä uneksitaan, mutta harkiten. Jos vihreät lähtevät huomenna hallituksesta, on mahdollista, että Suomessa hallitus kaatuu. Nyt on kepulla hyvä paikka iskeä uusi nimi listalle. Tämänpäiväisen ilotulituksen perusteella Petrillä on hyvä mahdollisuudet haastaa jopa kanki Kaikkonen valiokuntapaikkoja ajatellen.
Petri ei ole missään ryvettynyt, päinvastoin hänestä on nousemassa uusi tähti tanssii tähtien kanssa ohjelmaan. Kunhan tanssii meidän pillin mukaan, lisää Taivo, mutta Aivo nyrpistää nenäänsä, ei sovi mennä asioiden edelle.
Hänelle pitää antaa uusi työnimi, jotta emme sotkeudu hänen henkilöllisyyteensä vahingossakaan. Sopiiko Taivo, että tästä hetkestä lähtien puhumme Peter Newmanista? Myös optimistisena anna tehdä Lontoon asunnon kaupat tälle nimelle ja myös Eiran asuntoon Yrjö saa ruuvata Vähä Rikun tilalle "pikkuPete", ei kun Peter Newman.
- Kukas nyt menee asioiden edelle, ei onneksi Nipa Neumann ollut valitasi, rähähtää Taivo räkäiseen nauruun.


Leilan koulukaveri Anna on nähnyt lehdestä kuvat ja jutun. Anna haluaa nähdä uuden vauvan. Hän etsii netin kautta Leilan puhelinnumeron. Salainen.
Hän ei hellitä, vaan muistaa Leilan olleen avoliitossa Lauri Penniön kanssa. Piti heidän mennä naimisiinkin. Häitä oli valmisteltu pitkään. Kaikki oli viimeisen päälle valmiina. Leilalla Laurin ostama monen tonnin hääpukukin. Pappikin odotteli paria kirkossa. Kirkko oli hääväkeä täynnä. Puitteet olivat upeat. Kuvaajat paikalla, mutta morsianta ei kuulunut. Leila oli matkalla kaapattu. Lehdetpä siitä riemastuivat. Oli ollut hiljaista juoru-uutisten rintamalla ja tuli jotain mikä kiinnosti seiskalehden lukijoita ja muitakin toisten elämästä omaa päiväänsä parantelevia.
Leilaa etsittiin kovasti, mutta häntä ei löydetty. Laurille jäivät sillä kertaa yksi heidän lapsistaan. Toinen lähti Lontooseen Leilan vatsassa.
Lauri purki pettymystään. Leevi auttoi siinä ja Yrjö Kakkisellakin oli sormensa pelissä. Olihan noita virolaistyttöjä jo alkanut tulla Suomeen. Nopeasti Lauri pääsi jaloilleen, mutta tunteet Leilaa kohtaa eivät täysin asettuneet.
Anna ottaa yhteyttä Lauriin ja kyselee Leilasta. Anna haluaa mennä sairaalaan ja vaikka hakea Leilan. Lauri epäröi antaisiko numeron. Leila on nyt hänen pelinappulansa.


Siiri ja Jaakko ohjastavat bemaria Helsingborgista etelään lähtevällä moottoritiellä. Råån kylä ohitetaan ensin, sitten Rydebäck, Glumslöv kauniine merenrantakukkuloineen, seuraavana Landskrona ja puolen tunnin päästä ohitetaan Lundin liittymä matkan jatkuessa kohti Malmön kaupunkialuetta.
Saapuessaan Malmöön reunamille he näkevät opasteen Juutinrauman sillalle. Siinä lukee selkeästi "Köpenhamn / Koebenhavn". Reitti on helppo.
Lähestyessään meren rannan myötä kulkevaa väylää kohti sillan alkupäätä he havaitsevat pitkän jonon autoja ennen siltaa. Paikalla on muutama poliisiauto ja jokainen sillalle menevä ajoneuvo joutuu pysähtymään ennen matkan jatkumista.
- Siellä lienee jokin rutiinitarkastus, toteaa Jaakko.
-Ni-iin va-varmaankin, änkyttää Siiri vaisusti.
Vartin päästä Jaakon ja Siirin ajokki on tarkastuspisteen luona. Auton luokse rientää neljä poliisia. Jaakko avaa kuskin puoleisen ikkunan ja saa tyrmistyksekseen kuulla, että auto tulee ohjata väylän sivuun. Näin meneteltyään yksi poliiseista vaatii Siiriä ja Jaakkoa sammuttamaan moottorin, nousemaan autosta ja siirtymään poliisiauton takapenkille.


Maire Miirola tuo tuntureiden Kate Walsh herää punainen tukka valtoimenaan ja tuntee Petrin sylin lämmön. Hän ei halua herätä, mutta ajatukset alkavat kuitenkin pomppia hänen päässään.
Petri on kosinut häntä ja siten nukahtanut, tai he molemmat nukahtivat. On hauska nähdä muistaako Petri kosintaa herättyään lainkaan, vai oliko se vain puutteessa olevan miehen höpinää.
Maire on ollut aika vapaa tyttö koko pienen ikänsä, eikä hän ole koskaan nähnyt itseään hellan ja nyrkin välissä. Eikä hän nyt tarkoita Petriä väkivaltaiseksi.
Mairen mielestä avioliitto on kuin aita pihan ympärillä. Joillakin pihoilla on pramea ja hyvin hoidettu aita, mutta portteja ei ole laitettu koskaan kiinni, eihän aidalla ole silloin juurikaan merkitystä.
Joissain pihoissa on panostettu porttiin ja aitakin on hyvässä maalissa, sehän on kuin vankila, mitä paremmin ja huolellisemmin alue on aidattu.
Avioliitto tosiaan on aita, ja sormukset aidan jatke nimettömässä. Sehän on aidattu sormi, eikä siinä ole edes porttia. Symbolisesti sormus tai naisella sormukset muistuttavat joka paikassa, että olet aidattu. timantti- ja kivisormukset symboloivat kivimuuria, ja jos avioliitto puuduttaa onhan se kuin hautausmaalla asuisi harmaiden kivien ympäröimänä ja portit musta takorautaiset narisevat joka kerran kun tulet ja menet.
Maire Miirola ei sellaiseen suostu, mutta sisäinen kello tikittää minullakin. Joka tapauksessa jos Petri palaa asiaan, se menee vakavaan harkintaan.

Maire avaa silmänsä ja on vielä hämärää, paljonkohan kellon vasta on? Hän vilkaisee, kello on kahdeksan, mutta eihän silloin ole enää hämärää, Maire hieroo tarkemmin silmiään ja huomaa, että on vasta ilta.
He ovat niin sanotusti nussineet toisiltaan aivot pihalle, ja nyt on vasta ilta. Maire kömpii Petrin sylistä sängynreunalle ja nousee ylös. Siinä se oma kulta alastomana makaa, voi miten hellyttävää. Petriu ynähtää ja kääntyy selälleen, kun syli tyhjeni. Mies ja mulkku, mutta onneksi mies ei ole mulkku Maire tuumii ja siirtyy eteisen kautta vessaan.
Pestyään paikat puhtaaksi ja huuhdeltuaan kädet, hän menee ja laittaa kahvit porpottamaan. On todella siirrytty jo syksyyn kun illalla on jo näin hämärää, vai peittääkö ukkospilvi taivaan?
Maire hakee vaatekaapista kevyen aamutakin on ehkä siivellisempi olo, vaikka hän usein yksin ollessaan liikkuu asunnossa täysin alasti. Samalla hän kurkkaa makuuhuoneeseen, mutta Petri vain nukkuu.
Maire ajattelee herättää hänet oikein romanttisesti kahville ja miettii keinoa, mitä se olisi?

 

 

 

 

 

Osa 12    Lauri hakee Leilan sairaalasta

 

 

 

 


Lauri hakee itse Leilan ja lapsen sairaalasta. Ovathan kaksi muutakin heillä, eikä hän halua enää lisää sotkeutujia heidän asioihinsa.
Lehdet ovat kärppänä ja sairaalan ovesta astuessaan valokuvaaja saa linssiinsä Leilan, vauvan ja Laurin. Lauri kimpaantuu niin, että sieppaa kameran kuvaajan kädestä ja heittää sen asfaltille. Siinä menevät kuvat. Hän ei huomaa, että joku on sivustalla videoinut kännykällään tapahtuman.
Lauri vie Leilaa ja lasta kiukuissaan autolleen. He pyörähtävät vauhdilla parkkipaikalta.
Iltalehdessä on pian kuva Laurin raivonpuuskasta ja lukijat saattavat katsoa livekuvaa myös youtubesta. Lauri kiroaa kaikki tekniset laitteet. Mitään ei enää voi tehdä ilman, että se on kaikkien tiedossa.
Pitkän ajomatkan jälkeen Leila esittelee pienokaista muille perheen- jäsenille. Tumma, pieni. Rikuhan oli engelsmanni, mutta olihan hänessä hiukan jotain muutakin verta.
Leila vaihtaa vaipan ja huomaa vauvan takapuolen viivan yläosassa samanlaisen kuopan kuin Lilläkin on. Se on selvä merkki, eikä ole pienintä epäilystäkään lapsen isästä.
Miten Lin saisi maksamaan lapsesta?


Maire on pukeutunut kiinalaiseen silkkiin, hän tykkää tästä silkkipyjamasta, vaikka se yleensä roikkuukin tyhjänpanttina. Hän juo yksin kupillisen kahvia ja suunnittelee millaisen kynttiläillallisen Petrille laittaisi.
Petrille tuntuu uni vieläkin maistuvan, on kai ollut rankkaa se aika, josta hän ei suostu kaikkea Mairelle puhumaan. No enpä minäkään tahtoisi kaikkea paljastaa, mitä täällä on tapahtunut viimeisen viikon aikana.
Jotenkin Mairesta tuntuu, että hän on aikuistunut.
Maire menee baarikaapilleen ja yrittää valita sieltä niistä kahdesta pullosta, mitä laittaisi kahvin kanssa pöytään, ne muut pullothan ovat siellä vain olemassa. Miksi hän ei voisi nyt ottaa Calvadosta, Le Pere Jules lukee etiketissä?
Calvadoksen kanssa pitäisi olla jotain makeaa, eikä Mairella ole kotona yleensä mitään. Calvados on tislattua omenasiideriä, joten miten olisi omenapiirakka, Maire mietiskelee ja hyräilee samalla vanhaa kappaletta onnen poika onnen poika siinä laulettiin, mutta kenen kappale se oli. Ja mistä nuo korvamadot päähän jysähtävät, onko Petri onnen poika, vai mikä, onnen poika onnen poika hän jatkaa lauleluaan.
Mistä hän tähän hätään omenatortuksi muuttuu?
Petrikin tuntuu heräilevän ja hoippuu unisena aamupissille, mutta huomaa pöydällä kynttilät ja korkkaamattoman Calvados-pullon. Maire hymyilee ja sanoo huomenta rakas, vaikka nyt onkin ilta ja iskee silmäänsä viekoittelevasti.
Petri menee kuitenkin ensin vessaan.
Maire kattaa nopeasti sillä aikaa kahvikupin Petrillekin ja sanoo hänen tullessa takaisin, että ajattelin tarjota kihlajaisten kunniaksi kahvia omenapiirakkaa ja Calvadosta, mutta kun torttua ei ole saat torttusi myöhemmin, kunhan se on kostunut kunnolla.
Petri ja Maire ripustautuvat toisiinsa ja kuiskaavat yhdessä, olet ihana, rakastan sinua.
Petri muistaa kosineensa, ja tämäkö on myöntymisen merkki hän innostuu. Maire nyökkää ja avaa pullon.


Huang Dong kävelee Lontoossa, kääntyy Oxford Circuksesta oikealle ja siitä vasemmalla on Princes Streetin nurkkauksessa kiinalainen ravintola Chisou.
Huang Dong tilaa friteerattuja mustekalanrenkaita hapanimeläliemessä ja pääruoaksi Sundubu jjigae ja juomaksi vesi.
Tarjoilijan tuodessa vesikannua pöytään sujauttaa Dong huomaamattomasti kirjekuoren tarjoilijan toiseen käteen. Tarjoilija nyökkää ja poistuu keittiön puolelle. Kuoressa on nimi Li Kun.
Huang Dong syö ateriansa rauhallisesti ja poistuu yhtä rauhallisesti kuin hautaussaattue T-risteyksessä. Kirje oli löytynyt Richardin asunnosta, ja Dong ei halunnut sen päätyvän Suomeen Leilan tavaroiden kanssa.


Kun Lauri toi Leilan talouteensa ja vielä nyt pieni vauvakin, joka tosiaan näyttää enemmän keltaiselta kuin valkoiselta. Kas kun päästivät pois näin nopeasti sanoo Laurin avopuolisko, ennen pitivät lasta paljon pidempään tarkkailussa, jos oli noin keltainen.
Taidan pikkuhiljaa koota tavaroitani lähtökuntoon jos ei tuo Laurin entinen heila palaudu sinne Lontooseen, Taisi tahallaan pukata lapsen täällä, niin saa olla passattavana.
Samalla soi Laurin puhelin ja hän poistuu huoneesta. Siellä on Yrjö, joka sanoo epäilevänsä, että Riku ei koskaan palaa. Lauri tinkii tietolähdettä, mutta Yrjö vetoaa lähdesuojaan. Todellisuudessa isännöitsijä tietää vaan, että huoneisto myytiin ja ostettiin Peter Newmanin nimiin, ja hän on vaihtanut nimikyltin ja vienyt tavarat Haagaan yhteen isoon autotalliin. Huonekalut ja muut tarvikkeet jäivät tietysti kaupassa ostajalle, mutta muutama nyssäkkä Rikun henkilökohtaista kamaa on varastoitu Haagaan toistaiseksi. Tätä hän ei tietysti Laurille pysty sanomaan, vaikka mieli tekisi.
No sinulla on omat epäilysi, mutta minä uskon, että hän tulee, kun katsoo tarpeelliseksi, on kai jossain kauniiden pimujen ympäröimänä? Ai niin, sanoo Yrjö, huomenna olisi palaveri Kalastajatorpalla, asialistalla on Leevin jättämä aukko ja sen täyttäminen.
- No niitä aukkoja on kai jo joku tukkimassa, sanoo Lauri vitsaillen, mutta Yrjö pitää välihuomautusta niin halpana, että ei suostu siihen sanomaan mitään.


Mistä näitä rikollisia aina sikiää? Linnu ja Viljo kelaavat ja tutkivat saamaansa materiaalia. Onko syynä se, että yhteiskunnastamme on tullut tylympi ja kovempi.
Linnu muistelee kurssilla luettua kirjaa rikoksista ja rangaistuksista. 1700-luvulla elänyt Beccaria tuomitsi avoimesti kuolemanrangaistuksen, koska valtiolla ei hänen mielestään ole oikeutta riistää toisen elämää, mutta voisiko joku tappaja päästä kuin koira veräjästä? No liian usein ainakin tekoon suhteutettuna lievältä tuntuvalla rangaistuksella.
Mitä Siiri Walker kuskasi? Minne? Mitä siellä pohjanmaalla on, joka tuollaista hienoa helsinkiläisrouvaa kiinnostaisi? Tilinpitorikollisiako taas?
Keiden aloitteesta tappoja tehdään ja miksi? Voitaisiinko ehkäistä rikoksia tapahtumasta jollakin keinoin?
Johtolankoja, mistä löytyy johtolankoja?
Ennen aikaan jousiampuja, joka tappoi, olisi voinut saada kuolemantuomion.
Missä on Petri? Mitä hän puuhaa?
Rikoksen tekijä näyttäytyy Linnun mielessä äärettömän barbaariselle, nuolella tappo, julmuutta, jossa ei ole järjen häivää.
Miksi poliisin pitää kohdata tällaista? Hän ei ole eläissään vielä joutunut tällaisen rikoksen tutkintaan.
Toiset rikolliset ovat vaan niin pahoja, että olisi Suomessakin hyvä antaa kunnolliset rangaistukset, ei mitään kevytversioita. Muutamassa naapurissa ollaan oikeammilla jäljillä.


Siiri ja Jaakko viedään autolla Malmön poliisiasemalle. Yksi poliiseista ajaa Siirin bemaria auton perässä. Heille ei laiteta käsirautoja, kun auton ovet avataan poliisiaseman edessä, mutta neljä vantteraa poliisimiestä vahtii heidän sisään menoaan haukan katsein. Talon sisällä heidät viedään suoraan kuulusteluhuoneeseen, jossa istuu pöydän takana leppoisan oloinen keski-ikäinen poliisikonstaapeli Olof Jansson.
-Sitt ner vassågod, pratar ni svenska, kysyy hän.
Molemmat nyökkäävät vaisusti.
Jansson aloittaa kysymällä tietävätkö kuulusteltavat miksi heidät on tuotu paikalle. Siiri ehättää vastaamaan, että hänellä ei ole aavistustakaan, koska Jaakon lievä rattijuopumustuomio on jo sovitettu.
Jansson toteaa, että siitä ei ole kysymys ja toistaa kysymyksensä. Siinä vaiheessa Siiri katsoo parhaaksi lyöttäytyä yhteistyöhaluiseksi ja vastaa:
-Har det nånting att göra med min broder, som dog i Finland?
Konstaapeli nyökkää ja kertoo, että Suomen poliisi on pyytänyt virka-apua. Siirin ja Jaakon ajama auto on rekisteröity murhatulle Leevi Penniölle. Sitten hän pyytää asianosaisia selvittämään tätä kuviota.
Siiri kertoo lyhyesti, että hänellä on vuokrasopimus autosta edesmenneen veljensä kanssa eikä perunkirjoitusta ole vielä tehty, joten hän oli siinä uskossa, että voi autoa vielä toistaiseksi käyttää. Jansson raapii hiukan päälakeaan.
Sitten hän kysyy miksi he ovat lähteneet matkalle ulkomaille autolla ja minne he ovat menossa. Siiri kertoo vanhoista perheyhteyksistään Englantiin ja antaa kuvan, että kyseessä on vain lyhyt tapaaminen, joka osittain liittyy myös hänen veljensä äkilliseen kuolemaan. Jansson ei näytä aivan sataprosenttisesti tätä selitystä uskovan, mutta hänellä on vaikeuksia löytää mitään varsinaista syytä pidätyksen tekoonkaan.
Jansson toteaa lopuksi, että hänen on pakko pitää heidät kamarilla toistaiseksi ja selvittää asiaa Suomen poliisin kanssa lisää saman päivän aikana. Siiri ja Jaakko ohjataaan huoneeseen, joka osoittautuu jonkinlaiseksi tutkintaselliksi. Se on kalustettu viihtyisäksi. Ikkunasta näkyy ulos ja ikkunalaudalla on viherkasveja. Luukulla varustettu ovi kuitenkin lukitaan saattajan poistuessa huoneesta.


Taivo laittaa viestin Aivolle vihreät hyppäsivät Suomessa hallituksesta ja Alibaba valloittaa jenkit, mitä minä sanoin siitä Taobao yhteydestä, se naula veti. Vielä jännitämme Skotlannin vaalien tulosta, vahinko, että Vähä Riku ei ole siellä nyt. Yrjö ja Dong ovat kuitanneet hommansa. Huomenna Kalastajatorpalla tapaatte juuri kihloihin menneen Maire Miirolan. Stop.


Hyvää huomenta arvoisat osastopäälliköt, myyntipäälliköt ja sisäänostajat. Tervetuloa Kalastajatorpalle, toivottavasti aamupala maistui. Meillä on tänään kaksi alustusta ja sen jälkeen pieni keskustelu ja sitten päätämme tilaisuuden ruokailuun. Kahvitarjoilu on tuossa alustusten välissä.
Minulla on ilo ja kunnia esitellä alustajamme, eli rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Joensuusta ja hänen kollegansa Aivo Kallas Tallinnasta, annamme tänään vieraamme Virosta aloittaa. Olkaa hyvä Aivo Kallas ja teretulemast estradille.
Hyvää huomenta kaikille nimeni on siis Aivo Kallas ja tulen mielelläni aina Suomeen kertomaan rikollisuudesta ja sen ehkäisystä maassanne.
Ensiksi haluan korostaa, että kaikki liiketoiminta jossa asetetaan katetta työlle ja tuotteelle on rikos, jos katsotaan ahtaasta näkövinkkelistä. Se on rikos rikastua sanotaan sanassa, mutta lakiin perustava taloudenhoito on aina lakien ja sääntelyn alaista. Meitä sääntelevät niin EU:n, kotimaan ja myös kansainväliset kauppasopimukset.
Mutta aina on porsaanreikiä, joista ei tavallinen rahvas tiedä, sillä harva taskuvaras on lukenut lakimieheksi saakka, tietääkseen että ei saa varastaa. Usein kyllä hän sen tietää, mutta varastaa silti. Se johtuu taas siitä, että hän katsoo itsensä niin pieneksi tekijäksi, että hän sallii sen itselleen.
Rehellisyys on hyvin venyvä käsite, esimerkiksi jos nakkivaras on se yleisin varkaan määrite, eli mies joka varastaa nälkäänsä, onko se silloin jotenkin poikkeavaa, kuin sellainen teko, jota ei katsota rikokseksi kun on se laillista sen vuoksi, että sitä ei ole vielä kriminalisoitu?
Tästä esimerkkinä teidän kaikkien tuntema suomalainen osuuskauppa, joiden myymäläketjut ABC ja Prismat tunnetaan jopa Eestissä saakka. No jokainen meistä tietää, että isoilla myymäläketjuilla on pitkät maksuajat ainakin täällä olevat sisäänostajat sen tietävät, kun joka päivä käyvät kauppaa yhä pienevillä maksuajoilla.
No Prismoissa myydään esimerkiksi elintarvikkeita, joiden myyntiaika on vain muutama päivä, mutta maksuaika on 28 - 36 vuorokautta, jopa pidempiä maksuaikoja tunnetaan. Mitä tapahtuu osuuskaupan tai yritysten kassoille kun Prismat ja myös K-kaupat myyvät tuotteensa moneen kertaan, ennen kuin ensimmäisen erän lasku vasta tulee maksuun, ne kassavirrat turpoavat. Turpoavat, koska monien tuotteiden laskut ovat vasta kuukauden päästä maksettavien listalla.
No, näin tekee osuuskaupanväki, ja niin tekevät myös K-kaupan Väiskit, eli he lainaavat rahat kuukaudeksi sanotaan vaikkapa 8 % korolla pikalainayrityksille, jotka toimivat sitten lähellä lain rajaa kiskonnasta. Kuka on tässä tapauksessa rikollinen?
Onko se nakkivaras, vai kunniallinen Prisma, joka huudattaa rahoilleen suurimman koron, vaiko yhteiskunta, joka sallii riiston ja tuomitsee nakkivarkaat, mutta jättää Prisman miehet tuomitsematta, koska laki ei ole ennättänyt heidän rikostaan kriminalisoida?
Johtuuko lain hitaus, myös osittain siitä, että liike-elämä rahoittaa lainsäätäjien lounaat  heidän vaalimainoksensa, jonka jälkeen luottamusmiehille aukeaa toisenlainen elämä kuin nakkivarkaan nälkä ja vilu.
Ai niin tärkein meinasi unohtua, tulin tuossa aamulla Tallinnan-lautalta ja näin suuret lööpit joissa kerrottiin iloinen uutinen, sillä osallistujalistan mukaan täällä läsnä oleva Maire Miirola on mennyt kihloihin, tästä hänelle onnittelut ja jos saan pyytää mahtavat väliaplodit.
Ruokailun jälkeen minulla on vielä pieni lahja morsiamelle, joten siitä sitten myöhemmin.
Vielä kerran onnittelut.
Nakkivarkaan elämää sääntelevät siis useammat lait, kuin sellaista, joka osaa surffailla lakien yläpuolella. Se surffailu on usein myös paljon tuottoisampaa, eikä siinä ole pontimena nälkä tai kurjuus, vaan niiden välttäminen ennen lakimuutosta.
Jokainen joka ajatteleekin rikastuvansa rehellisellä työnteolla on tavallaan jo määritelty lakiin, eli ei kannata alkaa rehelliseksi, jos ei ala poliitikoksi. Poliitikon rehellisyyshän punnitaan vaaleissa, eikä lakituvissa.
Tänään meillä on jaettu tehtävät Matti Tolvasen kanssa niin, että minä puhun asiaa ja hän asian vierestä, tai ehkä Matilla on toinen käsitys yhteistyöstä, mutta...


Siiri ja Jaakko istuskelevat "sviitissään" vaitonaisina. Heidän omatuntonsa on kaukana puhtaasta, mutta he elättelevät toivetta, että tästä vielä selvitään säikähdyksellä. Eihän poliiseilla sen kummemmin Suomessa kuin varsinkaan Ruotsissa olisi mitään dokumentoitua syytä pidättää heitä.
Suomessa puolestaan palaveroidaan kiivaasti Kaakkurin, Linnun ja Kahelinin kesken. Petri on vapautettu ja niin suuri yleisö kuin poliisin ylin johtokin odottaa seuraavia askeleita. He ovat neuvottomia, sillä turha kallis pidätys Ruotsista noutoineen olisi pienimuotoinen skandaali. Toisaalta tätäkään johtolankaa ja tilaisuutta ei pitäisi jättää hyödyntämättä. Olihan siinä jotain outoa, että Siiri tällä tavoin oli yhtäkkiä yllättäen ottamassa maantieteellistä etäisyyttä veljensä murhan jälkeen.
Liinu-Marjukalle tuli ajatus. Auto, jolla Siiri ja Jaakko ovat liikenteessä, kuuluu vainajan perikunnalle eikä perunkirjoitusta ollut vielä tehty. Heillä olisi täysin pätevä syy vaatia Siiriä ja Jaakkoa palauttamaan auto välittömästi kuolinpesälle nyt kun matka sattumoisin on saatu keskeytetyksi. Jos heidät pidätettäisiin epäiltyinä osallisuudesta surmatyöhön ja sitten osoittautuisi, että pidätys on ollut aiheeton, he voisivat vedota tuohon omaisuuden palauttamisen juridiikkaan. Vainajan kanssa ei vuokrasopimus voinut olla enää voimassa.
Malmön poliisin kanssa käydään lyhyt Skype-neuvottelu ja sen tuloksena Kaakkuri lähettää Ruotsiin virallisen pidätysmääräyksen.
Hiukan ennen puolta päivää Olof Jansson astuu tutkintaselliin avustajansa kanssa, jolla on käsiraudat mukanaan. Siiri ja Jaakko katsovat tilannetta silmät säikähdyksestä ympyriäisinä.


Jaakko alkaa kuumeisesti kaivata Olaa ja timantteja, entä kuka noutaa rahasalkun, jos Jopi on aikataulussa, sen aika on jo kolmen päivän päässä. Heitä on otettu kännykät pois, joten viestejä ei voi lähettää, onneksi se tiedotuskatko sittenkin piti, sillä nyt ne olisivat kohta Olan kintereille menossa.
Ola taas on aivan hukassa Lontoossa, kun ei saa Jaakkoa puhelimeen, se on suljettu, mikähän mahtaa olla syynä, toisaalta en ehkä eilen heitä tänne olisikaan halunnut. Timantit ovat onneksi tallessa, ainakin hän on käynyt kokeilemassa pussukkaa ja siellä ne rahisevat mukavasti.
Ola hipsii ala-baariin mutta siellä ei ole juurikaan ketään, ilmoittaa baarimikolle haluavansa yhden lagerin ja menee lukemaan Timesia.


Ola saa mielenkiintoisen sähköpostin, johon vastaa. Sisältö on seuraava:
KUTSU NRO 29Q600k73/VI/14 (FI)
for: ola.rapakko@gmail.com
Hyvä Vastaanottaja,
meillä on ilo ilmoittaa, että Euroopan Unionin asukkaiden Ympäristötietoisuuden Tutkimuksen VI painoksen puitteissa, Sinun sähköpostiosoitteesi löytyi valittujen osoitteiden ryhmästä, jolle tämä kutsu on suunnattu.
Mikäli mahdollista, pyydämme Sinua uhraamaan muutaman minuutin kyselyn täyttämiseen ja vastaamaan rehellisesti kysymyksiin. Mielipiteesi on täysin anonyymi ja se auttaa luomaan yleisen kuvan tiettyjen Euroopan Unionin maiden asukkaiden ympäristötietoisuudesta, mikä myös on tämän tutkimuksen tavoitteena. Pyydämme Sinua ottamaan osaa, sillä jokainen vastaus on tärkeä.
Pian kun Ola on vastannut hänen ipadinsa tiedot varastetaan. Hänen sähköpostiosoitteensa katoavat, myös sähköpostihistoria häviää ja tilalle tulee ulkomaisia osoitteita.
Onneksi hänellä on hotellihuoneessaan passi, lentoliput ja muu vielä merkittävämpi tallella vai onko sittenkään?
Hänen on pakko palata huoneeseensa tuota pikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Osa 13. Kalastajatorpalla

 

 

 

 

 

 

 

Kalastajatorpalla Matti Tolvanen saa oman osuutensa loppuun ja kiittää yleisöä ja kehottaa pitämään rikoksen ja tavallisen työn erillään toisistaan.
Mairea nykäisee Aivo Kallas käsikynkästä ja sanoo, että nyt on se kihlajaiskahvin aika, mutta syödään toki ensin. Aivo ja Maire menevät yhdessä ruokajonoon ja ottavat alkupalat pöytään. Aivo tuntuu tietävän yllättävän paljon Mairen asioista, ja Maire on hiukan hämillään, kun mies utelee lisää, vaikka pysyykin small talkin puitteissa.
Matti Tolvanen ryöstää muutaman puheenvuoron liittyessään pöytäseuraan hiukan myöhemmin. Matti on monesti ollut asiantuntijalausuntoja antamassa maikkarin uutistoimitukselle, koska hänellä on yhteys Joensuussa toimivaan freelancer uutiskuvaajaan. Maire uskaltautuu kysymään sellaista asiaa joka on painanut hänen mieltään jo pitkään, eli kun hän toimii sisäänostajana ja hänelle tarjotaan piraattitavaraa päivittäin, niin miten se tulisi torjua, että kauppasuhteet kuitenkin säilyy jonkinlaisena?
Matti vastaa empimättä, että se on niitä omantunnon ja ammatin kipukohtia, joihin ei lainoppineellakaan ole juuri mitään nyrkkisääntöä kummempaa. Eli jos ostat olet sisällä rikoksessa, jos et osta, et saa laillistakaan tuotetta samalta toimittajalta. En osaa paremmin neuvoa tunnustaa Matti.
Aivo antaa oman vastauksensa, joskus on parempi ettei ole huomaavinaan että tuote on piraatti, mutta reklamoi hintaa, niin ei tarvitse sitä ostaa. Matti sanoo, että Eestissä on näköjään fiksummat keinot, näinhän se taitaa joustavammin mennä.
Maire sanoo, että valitettavasti minulla alkaa juuri toisaalla täällä Kalastajatorpalla palaveri, joten joudun jättämään teidät keskenään miettimään mikä on laillisen ja laittoman ostoksen hinta? Juodaan ne kihlajaiskahvitkin sitten toiseen kertaan, tai ottakaa tuolta, eikös se kuulu kokouspakettiin, Maire hymyilee ja pyytää vielä kerran anteeksi ja kiittää molempia alustajia päivän annista.
Maire poistuu punainen tukka poninhännällä hulmuten ja hänen poistumisprofiilinsa on maukasta katseltavaa miehen silmälle.


Lauri jo odottelee käytävässä kokoushuoneen ovella, kun Maire saapuu hameenhelmaansa alaspäin nykien ja kampaustaan tunnustellen, anteeksi jos olen myöhässä, mutta oli oikein mukava keskustelu kesken tuolla salin puolella.
Ei tässä kiireitä Lauri sanoo verkkaiseen tahtiin, on näet niin, että meidän yhdysmiehemme on jäänyt jostain syystä tulematta, joudumme kuuntelemaan luennon ilman luennoitsijaa, mutta mennään peremmälle.
Lauri aloittaa kutsumalla Mairen istumaan videotykin taakse, tarjoilija joka on vielä huoneessa ja asetteli äsken vielä kahvitarjotinta pienelle pöydälle kääntyy ja tulee videotykin luokse ja painaa sen päälle. Poistuu ovesta ja sanoon löytyvänsä tarvittaessa käytävästä vasempaan ja siellä aulassa sitten kysyy respan tytöiltä.
Video on animaatio ja siinä puhuvat sanomalehtipaperista repien muodostetut irtopäät, joko heille tai keskustelevat toisilleen. Maire ihmettelee, mutta Lauri tokaisee yksikantaan, on tämäkin hauskempi, kuin istua kahdestaan, kun emme tiedä mitä asiaa heillä on sanottavanaan. Kehottaa Mairea kuitenkin seuraamaan tarkasti ohjeistusta.
Sanomalehtipää, joka tuntuu olevan kovin kovasti äänessä kutsuukin Mairea nimeltä: "Tahdotkos sinä Maire Annikki Miirola ottaa tämän tehtävän vastaan, jossa toisin kuin tänään neuvottiin - tuleekin sulkea silmät pieniltä ja ehkä hieman suuremmiltakin rötöksiltä?
Lauri ojentaa Mairelle sellaisen kojeen, jossa on kolme nappia plus nolla ja miinus. Jos haluat sanoa kyllä paina plus, jos epäröit, paina nolla ja miinuksella hylkäät kysymyksen ja vastauksesi on kielteinen.
Maire tietää mistä leikistä on kyse ja painaa plus ja video alkaa taas puhumaan. Vieressäsi istuva Lauri on nyt jäänyt ilman oikeaa kättään, kun hänen veljensä on kuollut hämärissä olosuhteissa, kuten hyvin ehkä tiedättekin, painamalla äskeiseen kysymykseen "kyllä", jatkan kysymystäni, oletko valmis ottamaan tämän Leevi Ilmari Penniön äkillisesti jättämän paikan? Maire painaa plusnappia ja videopää jatkaa kysymyksiään.
Lopussa Lauri sammuttaa koneen ja nappaa muistitikun siitä pois ja tarjoilee tarjoilupöydältä kahvit uudelle "kädelleen". Maire uskaltaa jo kysyä jotain ansiotuloista, eli mitä riskistä hyötyy, paitsi äkillisen kuoleman?
Lauri sanoo, että se on hiukan niin, että sinut on nyt nostettu vihreämmälle oksalle, mihin sinulla koskaan maailmassa ei olisi ilman jotain veljeytymistä mitään mahdollisuutta. Tämä homma on kuin vakuutus, että sinusta pidetään huolta, on sitten sellaisia satunnaisia keikkoja, jossa myös tienataan rahaa, mutta mitään kuukausipalkkaa ei kukaan sinulle maksa, mutta maksaahan se sinun työnantajasi sitten, kun homma toimii ja ylenet ja saat sitä kautta palkkaasi lisän. Ilman veljeyttä, et koskaan nousisi juurikaan nykyistä tehtävääsi ylemmäksi.
Sitten on vielä se vaitiolo, eli ei edes Petri saa tietää, että toimit veljissä. Me voimme puhua ja Yrjö Kakkinenkin tietää jotain, ja saamme jossain vaiheessa paperipäiden tilalle, oikean yhdysmiehenkin tai yhdysnaisen. Siitä vakuutuksesta sen verta, että jos toimit veljiä vastaan, niin voit nopeasti huomata, että esimerkiksi poliisi tutkii privaattiasioitasi paljon herkemmin ja perusteellisemmin, kuten myös verotoimiston virkailijat saattavat ottaa sinut silmätikukseen, täysin vailla mitään syytä, joten muista olla lojaali, kun itse painelit mitä painelit.


Loppujen lopuksi Lauri sanoo että kakki on mennyt päin seiniä.


Lauri tarjoaa yllättäen Mairelle kyytiä keskustaan, jos vain kelpaa? Maire ottaa tarjouksen vastaan, mutta sanoo piiphtavansa enin puuteroimassa nenäänsä. joo kusella pitää minunkin käydä täräyttää Lauri vastaukseksi, tavataan parkkipaikalla.
Lauri livahtaa kuitenkin miestenhuoneen sijaan takaisin kokoushuoneeseen jossa ojentaa muistitikun tarjoilijan haltuun, miehet kättelevät omituisella ranne otteella toisiaan nopeasti vilkaisten ja hieraisevat sitten taputuksenomaisesti toistensa olkapäitä.
Maire jo odottaa auton luona ja Lauri huikkaa hänelle ovelta, että minulla kesti kauemmin, kun se taitaa jo tulla päästä saakka.


Laurin autonkeula kääntyy vakaasti Kalastajantorpantielle ja Tennisklubin kohdalla hän kysyy Mairelta aikataulusta, eli olisi hiukan sellaista asiaa, jota ei voinut Hiltonissa puhua, kun seinilläkin on tunnetusti korvat. Maire myöntyy pieneen juttutuokioon ja Lauri kääntää Kärkitien kautta Ramsaynrantaan.
Kääntyy oikealle Tamminiemeen ja siihen pysäköi Seurasaareen menevän sillan etuselle. Kävellään hiukan Lauri sanoo, nousee vastusta odottamatta autosta ja harppoo jo kohti siltaa. Maire yrittää korkokengillään sipsutella perästä. Niin; sanoo Lauri ensiksi, minulla olisi paljon anteeksipyydettävää sinulta ja Petriltä. Se homma karkasi käsistä siellä Satamakadulla.
Meillä oli Leevin kanssa silloin paljon asioita valinkauhassa ja Petrin näsäviisaus ja urkkiminen otti koteloon, joten päätimme hiukan pelotella Petriä, mutta se ketale , anteeksi kihlattusi pääsi jotenkin irti käsiraudoista. Alokasmainen virhe oli laittaa hänet kellariin ja vieläpä niin, että patteriin kohdistunut kolina herätti asukkaiden huomion, no se tyhmyys johti moneen pahaan asiaan. Leevistä pääsi oikeasti sitten ilmat pihalle, sekin oli tavallaan uhkaus ja varoitus tyhmyyksien lopettamiseksi. Siksi pyydänkin nyt sinulta ja Petriltä anteeksi.
Maire kuuntelee, eikä osaa sanoa, mitään vähään aikaan, mutta sitten hän kakistaa, että on luullut koko ajan Petrin puhuvan hiukan värittäen, ja luullut sen johtuvan vain yrityksestä pitää hänet tiukasti kaidalla tiellä. Jos tuo kaikki on totta, niin en tiedä pystynkö antamaan Petrin puolesta anteeksi. Se sinun on tehtävä Petrin kanssa kahden. Ja omasta puolestani se on pirullisen vaikea pala nieltäväksi, mutta jos Petri antaa anteeksi annan minäkin.
Lauri sanoo, että hänellä saattaa olla plakkarissaan Petrille sellainen sovituslahja, että Petrinkin on ajateltava kaksi kertaa jos aikoo kieltäytyä, mutta puhun siitä hänelle itselleen.
Ei sitten muuta, mitä pidit päivän esitelmistä, eikös teillä joku seminaari siellä ollut? No joo oli, sanoo Maire miettien vielä äskeistä.
No mitä pidit, uudistaa Lauri kysymyksen?
Joo, se Aivo Kallas oli mielestäni huippu, eikä tyhmä mies ole tämä Matti Tolvanenkaan, mutta Aivo kepitti sen ruokakeskustelussa kuusi-nolla ja siksi myöhästyin meidän tapaamisestakin.
Sinusta on varmasti vaikea uskoa tämä, mitä nyt kerron, mutta Aivo on osa meidän veljeskuntaa, vaikka puhuukin kauniisti rikosoikeudesta ja rehellisyydestä, niin rehellisesti ottaen koko seminaari oli järjestetty sinun rekrytointia ajatellen ja Aivo sai näin henkilökohtaisesti tavata sinut kenenkään mitään epäilemättä.
No se selittääkin, miksi hän tiesi minusta aivan liikaa, ollakseen tuntematon, et kai sinä vaan ole vuotanut minusta enemmänkin, mitä kaikkea minusta takanapäin puhutaan? Maire punastuu hetkeksi, mutta rauhoittuu. Ok, vie minut Tunturikadulle, minun täytyy nyt saada olla rauhassa.
Kun Lauri pysähtyy Tunturikadulle jättääkseen Mairen niin Petri sattuu juuri silloin vilkaisemaan ikkunasta kadulle.


Taivo antaa tiedotteen Aivolle älypuhelimeen.
Alibaba yli odotusten jenkeissä 25 miljardia netto tavoitekurssin 68 dollaria nousi peräti 93,89 dollariin. Kurssinousu päivässä 38,1 prosenttia, voitinko vedon ja päivällisen?
Miten onnistuit hurmaamaan hänet, vai hurmasiko hän sinut?
Lopuksi vaikka ei sinua enää kiinnosta, niin Jaakko ja Siiri palautuvat sinisellä taksilla Suomeen toistaiseksi, syy: väärä auto alla.
Tavataan illalla kun palaat, siis päivällisen maksajahan on jo tiedossa.


Lauria ei nyt kiinnostaisi palata kotiin, jossa on melkoinen hässäkkä. Kaksi naista ja liuta lapsia. Naiset ovat olleet toistensa hampaissa siitä asti, kun Leilan hain sairaalasta. No minun se lapsi ei kuitenkaan olen. Ainut lohtu.
Mitä minä niiden naisten kanssa teen?
Lauri miettii hetken ja päättää. Hän ei sinne palaa. Hän lähtee Tallinnaan ja siitä voi sitten vaikka jatkaa matkaa.
Selvittäkööt naiset asiansa. Itsehän sotkunsa luovat. Miehillä selvittely olisi paljon suorapiirteisempää.


Aivan lopuksi Lauri totesi että
Hauskaa on keinua vaahterapuussa,
vaahterapuussa illansuussa.
Vaan laulussa on loppu karu:
keinussa on vain yksi naru.

Siiri ei tähän mennessä ollut maininnut sanallakaan Jaakolle niistä juoduista viineistä ja grappapaukuista, jotka Jaakon aloitteesta tilattiin illallisella. Nyt käsirautojen lukkiutuessa ranteisiin hän ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaan tiuskaisi Jaakolle:
- Oliko se nyt sitten hyvä idea tilata sitä viiniä? Pitikö sitä riskeerata, kun kaikki oli selvää muuten?
Jaakko ei sanonut mitään, katsoi vain eteensä apaattisena.
Heidät kävelytettiin takaisin samaan kuulusteluhuoneeseen, jossa he olivat ensimmäisen kerran olleet Janssonin kanssa. Jansson istui pöytänsä taakse ja alkoi vakavan sävyyn kertoa tilannetta. Hän sanoi, että Suomen poliisi oli päättänyt pidätyksestä heidän ollessa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Hänellä itsellään ei ollut asiaan osaa eikä arpaa eikä hän voinut ottaa mitään kantaa, joten heidän olisi aivan turha yrittää selitellä hänelle mitään.
Oli päätetty, että Siiri ja Jaakko lennätetään Helsinkiin poliisisaattueessa ja Suomen virkavalta on kentällä vastassa. Auto toimitetaan tavalla tai toisella perästä päin Suomeen.
Lento tapahtuisi jo saman päivän iltana reitillä Malmö - Tukholma - Helsinki. Jansson itse määräisi yhden poliisin saattamaan ja koneen ulkopuolella he olisivat pakotettuja pitämään käsirautoja käsissään edelleen.
Janssonin äänensävy oli vaivautunut. Tuntui kuin hän olisi hiukan tuntenut sympatiaa Jaakkoa ja Siiriä kohtaan, jotka vaikuttivat aivan asiallisilta kunnon kansalaisilta. Hän ei kuitenkaan virkaroolinsa vuoksi voinut sitä suoraan ilmaista, mutta toivotti heille lopuksi onnea matkaan.
Sitten Siiri ja Jaakko noudettiin huoneesta harteikkaan nuorehkon konstaapelin toimesta.


Ola istuu hotellihuoneensa sängyllä. Tämän toisen tai ties monennesko matka tämä onkaan, liput katosivat sähköpostin myötä. Miksi hän ei tulostanut lippua. Passi sentään on tallella ja aarteetkin ovat vielä annettavana. Tänä iltana hotellille tulee mies hakemaan ne, mutta miten hän tunnistaa miehen, kun kaikki tiedot katosivat ipadista ja älypuhelimestakin.
Kuka ne kaappasi?
Miksi pitää vastata joutaviin kysymyksiin. Luvassa oli toki hieno palkinto. Monta tonnia rahaa ja matka, mutta sitten lopputulos ei kyllä riemastuta.
Mitä hän voisi tehdä? Ei ole puhelin numeron numeroa.
Hän muistaa lukeneensa että miehellä, joka tulee aarteet hakemaan on vasemmassa kämmenselässä nyrkki tatuoituna ja keskisormessa lisäksi nyrkin jatkeena pääkallo.
Sellaisia hän ei ikinä laittaisi. Ovat nuo tatuoinnin menneet ihmisillä villeiksi. Joillakin lähes jokainen ihon kohta on täynnä kuvia. Millekähän ne mahtavat näyttää vaikkapa vanhoina, kun nahka alkaa hiljalleen repsottaa niin kuin vaarillani. Ei kiitos minulle.
Ola ei ehdi kuin nousta sängyltä, kun hänen oveensa koputetaan.


Taivo ja Aivo ovat laskeutuneet ansaitulle päivälliselle Tallinnan parhaassa ruokaravintolassa Aedissä. Ainakin Taivo on aivan intona ja ei pysynyt koko aikaa nahoissaan. Minä lainasin Prismoilta ja K-kaupan Väiskiltä kaikki liikenevät rahat, Tokmannilta en saanut mitään, kun Kyösti ilmeisesti itse pelasi niillä rahoilla eilen.
Ostin koko potilla neljän eri yhtiömme nimissä Alibaban osakkeita ja nettosimme noin 36 miljoonaa euroa yhdessä päivässä, sillä kotiutin jo rahat Prismaan ja Keskolle.
Nyt voimme toteuttaa hiukan järjestelyjä osakemarkkinoilla Helsingissä. Siellä on Myllytiellä myynnissä kaksi loistoasuntoa samassa taloyhtiössä, A- ja B-rapun ylimmät huoneistot ovat peilikuvia keskenään. Isompien makuuhuoneiden ja kylppärin seinät ovat vastakkain.
Voisimme ostaa nuo rakennusyhtiömme nimiin väliaikaisesti ja he tekisivät sinne valeseinät eli kapeat vaatehuoneet kantavan seinän molemmin puolin ja sitten puhkaista seinään oven. No tästähän on ollut puhetta jo aiemmin, nyt vain olisi rahat siihen ja mikä parasta sellaiset asunnot ovat myynnissä, joihin sen voi tehdä.
Hei Taivo sanoo Aivo, nyt pitää pureskella ruokaa välillä.
Mutta Taivo ei malta pitkään olla hiljaa, kun jo selittää, että ostin parin jenkkiyhtiönkin kautta ja siellä on nyt 19 miljoonaa rahaa käytettäväksi johonkin suomalaiseen pelialan ITC- yritykseen, eli siihen jonka omistamme Keravalla, ja joka teki sen paperipääanimaationkin.
Myymme sen ensin pilkkahintaan Peter Newmanille ja hän saa sen sitten muka nousemaan niin kiinnostavaksi alle vuodessa, että ostamme sen häneltä takaisin 15 miljoonalla eurolla. Siinä on sitten kepussa hyvä perintöprinssi Sipilälle, molemmat ovat rikastuneet yrityskaupoilla, eikä kumpikaan ole ns. poliitikko.
Aivon puhelin piippaa, ja Aivo vilkaisee näyttöä, ja sanoo Taivolle, Lauri on tulossa Tallinnaan, tullin ilmiantopuhelimessa viesti.
Lauri on valinnut risteilymatkan, ja Aivo tuli Sea- Catilla aikaa sitten ja syö nyt veljensä kanssa jos vain saa rauhassa syödä, sillä Taivo puhuu koko ajan jostain muusta kuin ruoasta ja sen nauttimisesta. Aivo sanookin Taivolle, että romanien kanssa on kiva käydä syömässä, kun he eivät puhu työasioista.
Taivo ei ole kuuntelevinaan, vaan jatkaa, että Kyllä meidän nyt pitää vahvistaa asemiamme, tai muuten jäämme jatkossa jalkoihin. Kiinalaiset tulevat kohta meidän reviirille ja silloin ei Dong pysty enää pitämään Li:tä kurissa ja nuhteessa. Li voi hypätä vieraan leipiin on se vaan niin liukas jätkä se Kun.
Tänään pitäisi hakea Olalta ne timantit joita hänellä ei mielestäni enää ole, millaisen teatterin me hänelle järjestämme, kun ryöpytykseen kohteena piti käsittääkseni olla Siirin ja Jaakon? Mutta he ovat laskeutumassa ilmeisesti juuri parhaillaan Seutulaan, mikäli pikkulinnut ovat viserrelleet oikeita säveliä minun korviini Taivo tykittää, ja Aivo hillitsee itseään puuttumasta juuri nyt Taivon puuskittaiseen puhetulvaan.
Rauhoitu veli, kyllä se Ola voi rauhassa antaa pitävän lausunnon hakijalle, että pussissa on vain kristallisoodaa.


Hetkonen Taivo vielä, minä ilmoitan Meemelle, että ottaa Laurin varjostukseen Finlandia saapuu rantaan 18.30, eikö?
Taivo nyökkää ja he jatkavat ruokailuaan, tai Taivo puhumistaan ja Aivo nielemistään.
Aivo miettii, että Taivo ei muista onneksi kysyä, miten meni Kalastajatorpalla, on mies niin täynnä itseään ja onnistunutta pörssiseikkailuaan, mutta joskus kannattaa olla omatoiminen Aivo myhäilee sisäänpäin.


Maire ja Petri ovat nahistelleet siitä saakka, kun Maire oli tullut Laurin kyydillä kotiin. Nyt alkaa rauha tulla kihlaparin väliin ja Petri kampeutuu Mairen kainaloon. Anteksi rakas, mutta minusta tämä on rasittavaa, eli auta minua selvittämään tunteeni, en halua tahallaan olla mustankipeä.
Mustis tuollaiselle vanhalle ukolle, joka läähättää keskikoulun parkkialueella pikkupimujen perään, hyi sinua Petri, kun et näe selkeästi, mutta annan toki anteeksi, jos saan munaa vastapalvelukseksi.
Jos antaa niin saa, sanoo Petri ja aukaisee sepalustaan, joka pullottaa valmiiksi.


Vaan sitten Petri muistikin että Turuussakin on Wiklund.

Kurat raisk! Murahti Aivo kesken aterian, tule Taivo nyt mennään ja kiireesti konttorille. Aivo vinkkaa samalla kyyppärille, että kirjaa aterian vihkoonsa, on tulipalokiire. Tarjoilija kääntää peukun ylös ja poistuu huomaamatta kirjaamaan tilauksen piikkiin.
Matkalla Aivo selittää Taivolle, nyt on piru merrassa jos emme saa sitä kovakullia kiinni ajoissa. Sitä se kostonhimo joskus sokaisee perusteellisesti. Tarkoitus oli tapattaa Siiri ja Jaakko, kun pettivät meidät, mutta samalla tekisimme itsemme pettureiksi, kun emme pysty toimittamaan tavaraa tilaajalle.
Luuletko nyt, kun poliisi "pelasti" Siirin ja Jaakon varmalta kuolemalta, niin moka menee meidän piikkiin jos ei timantit palaudu välittömästi Olan jemmaan takaisin.
Taivokin sanoo kurat, ja viheltää päälle, minä hoidan kovakullin sinulla näyttää olevan muutakin hoidettavaa, sanoo Taivo.
Totisesti, sillä nyt emme kaipaa mafioitten väliin mitään vihanpitoa, vaikka harmittaakin se vähä Rikun tapaus.

 

Olan huoneelle koputetaan ja Ola aukaisee kalman kalpeana oven. Hello, Ola Rapakko oletan? Yes, I am Ola Rapakko, sanoo Ola ja yrittää katsastaa miehen käsiä. Vasemmassa kädessään miehellä on salkku ja kun mies kääntyy hiukan Ola näkee miehen vasemmassa kädenselässä tatuoidun nyrkin, mutta keskisormi on koukistuneena salkun kahvaan ja mitään pääkalloa ei siten voi havaita.
Mies menee pyytämättä eteenpäin ja Ola väistää tottuneesti, hän ei halua olla seinä, joka aina murretaan lopuksi.
Mies nappaa salkun auki ja selvittää tässä on sinun pyytämäsi kahdeksan miljoonaa puntaa, missä on minun kiveni?
Ola menee kätkölleen ja nostaa pussin pois piilostaan, mutta silloin oveen koputetaan taas.


Tatuoitu mies sulkee salkkunsa ja Ola piilottaa pussin takaisin piiloon. Ola menee varovaisesti ovelle ja aukaisee sen. Ovi tempaistaan auki voimalla ja Olan tuntema kovakullinen mies astuu pyytämättä sisään.
Hän esittäytyy vieraalle satunnaisena vierailijana, mutta pyytää molempia kuuntelemaan tarkasti mitä hänellä on kerrottavana.
Toimeksiantajani haluaa pysyä toimitusvarmana toimittajana, mutta hän myös haluaa näyttää, että kukaan ei kuseta häntä.
Mies pyytää tatuoitua miestä avaamaan salkkunsa ja sanoo tietävänsä että siellä on kahdeksan miljoonaa puhdasta Lontoon valuuttaa, eli käyttökelpoisia punnan seteleitä. Miehen avattua salkkunsa, hän pyytää Olaa tuomaan piilostaan timantit ja hän pyytää, että Ola levittää ne helyt päiväpeitolle avatun salkun viereen.
Ola on kalpeampi kuin koko aikana, hänestä alkaa tuntua jo kovin pelottavalta, voi kun se Jaakko olisi täällä, tai ei sentään, mitä tämä kaikki merkitsee?
Kovakullinen mies komentaa Olaa toimimaan, älä hyydy mies tai nussin aivosi pihalle hän näyttää samalla miehustansa suuntaan. Ola kaivaa pussin ja kaataa hilut tummanpunaiselle päiväpeitolle.
Katsokaa näitä timantteja sanoo kovakullinen mies, tämähän on sontaa, eli pelkkää kristallisoodaa ja sinä ajattelit maksaa tuosta kahdeksan miljoonaa puntaa.
Olan polvet huojuvat, kylmä hiki nousee kuin kuuma aalto perseestä niskan kautta ohimoille, hänen on pakko istuutua takana olevalle lasipöydälle.
Hyvät herrat ei ole syytä paniikkiin, tässä oli tulla paha virhe, mutta onneksi sain oikean informaation teille molemmille viime hetkellä.
Raha ei vaihtunut kristallisoodaan vaan tässä ovat oikeat timantit, ja puhuja nostaa ne povitaskustaan taikurin ottein. Minulla oli timantit, siis minä myös otan rahat sanoo mies ja ojentaa timantit tatuoidulle miehelle. Samalla hän ottaa salkusta kaksi setelinippua ja laittaa ne päiväpeitolle, ottaa vielä kaksi setelinippua katsottuaan ensin pitkään Olan silmiin.
Kovakullinen mies laittaa salkun kiinni ja nappaa salkun käteensä, sanoo jäähyväisiksi näille kahdelle miehelle. Olemme sujut nyt voitte jakaa nuo setelit päiväpeitolla keskenänne. Olaa kehottaisin kuitenkin häipymään nopeasti jonnekin muualle kuin Suomeen. Ja pysymään piilossa niin pitkään kuin rahat riittävät. Jaakkosi on pidätetty Suomessa hän sanoo lopuksi ja poistuu korrektin rauhallisesti.


Meemeltä tulee viesti, että Lauri on saapunut ja matkaa kohti Radisson Blu Hotel Olümpia, kuten eckerölinenläiset matkustajat tyypillisesti. Aivo viestii takaisin, että Meeme nyt seuraa miestä kuin paskatauti varista, eikä heitä läppää mistään tyyppiasiakkaista.


Finnairin reittikone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle Tukholmasta ilta seitsemän paikkeilla. Putken sisällä koneen oven edessä odottelee lentokenttähenkilökunnan seurana kaksi univormu-pukeista poliisimiestä.
Koneen kapteeni kuuluttaa matkustamolle:
- Arvoisat matkustajat. Tervetuloa Helsinkiin. Pyydämme kaikkia matkustajia istumaan paikoillaan vielä pari minuuttia, kun kone on pysäytetty tuloputken eteen. Annamme erikseen luvan koneesta poistumiseen. Toivomme matkanne sujuneen mukavasti ja teidän viihtyneen seurassamme.
Jaakolle ja Siirille ei kiinnitetä koneessa käsirautoja, vaan heidät ohjaa mahdollisimman huomiota herättämättömästi bisnesluokan ensimmäiseltä tuoliriviltä etuovelle ruotsalainen siviiliasuinen poliisikonstaapeli. Kun ovi avautuu, kaksi suomalaispoliisia toivottaa heidät tervetulleiksi ja kiinnittää käsiraudat ranteisiin. Sitten seurue lähtee kävelemään putken päässä olevia ulos johtavia portaita terminaalirakennuksen viereen, jossa odottaa mustamaija. Jotkut matkustajista huomaavat koneen ikkunasta tilanteen ja he alkavat supatella kiihtyneesti. Tilanteen laukaisee koneen kapteenin uusi kuulutus:
-Nyt voitte nousta paikoiltanne ja poistua koneesta etuoven kautta. Kiitos vielä kertaalleen seurasta ja hyvää illanjatkoa!
Noin puolen tunnin kuluttua Jaakko ja Siiri istuvat erillisissä tutkintaselleissään Pasilan poliisitalossa. Heille on kerrottu, että kuulustelut alkavat aamulla.

 

 

 

 

 

Osa 14. Taivon puhelin soi

 

 

 

 

 

Aamulla Taivon puhelin piippaa. Kukahan siellä tähän aikaan taivastelee Taivo ja katsoo ensin kelloa, joka näyttää vasta 5.20.
Aivo tässä, anteeksi kun herätin, mutta en saanut unta, kun ajattelin sitä sinun panostasi eilen, unohdin kiittääkin. Onnittelut veli olet onnistunut samalla ratkaisemaan koko ongelman, lähes kokonaan, eli nyt pitää vielä toteuttaa tämä ajatukseni käytännössä.
Ajattelin ensin laittaa sinut Lontooseen, ottamaan vastaan sen vähä Rikun eläkekassan, joka on lähes samaa luokkaa kuin sinun eilinen "lottovoittosi"! Vähä Rikun tilalle olisimme joutuneet lähiaikoina kuitenkin värväämään uuden henkilön, sillä nuo rahat olivat hänen eläkkeensä.
Nyt Siirin tempauksen ansiosta, eläkekassa palautuu meille takaisin ja valmiiksi salakuljtettuina Lontooseen. Sinun ansiostasi myös saimme kovakullisen ajoissa Olan kämpille, joten sinulle olisi Lontoon matka tehnyt hyvää ja olisit sen ansainnut kernaasti.
Kun Lauri on ottanut samoja tapoja, kuin Leevi, niin nyt meille tuli kiire Peter Newmanin sisäänajossa, ja joudun laittamaan Lontooseen Mairen ja hänen notkean rakastettunsa, hän osaa jopa luikerrella saksalaisen poliisin käyttämistä käsiraudoita, joten selvinnee mainiosti meidän tulikokeestammekin.


Mitä Aivo nyt ajat takaa, ajattelee Taivo ääneen puhelimessa? No veliseni, olen valvonut koko yön ja miettinyt. Sen paperianimaatio-firman Keravalta ostaa jenkkiläinen ITC- alan guru Peter Newman, kunhan ensin teemme muutaman siiron hänen kanssaan Lontoossakin.
Maire joutuu olevinaan työmatkalle Lontooseen, hänelle ilmoitetaan jo tänään iltapäivällä, mutta hänelle tarjotaan mahdollisuutta ottaa mukaansa joku henkilö, ja tulee ainakin yksi mies, joka varmasti Mairelle kelpaisi matkaseuraksi.
Sitten Maire saa Lontoossa ilmoituksen, että hänen pitäisi hakea yksi matkalaukku Eaton Squarelta, mutta se painaa, joten olisi hyvä olla jokin rohkea ja voimakasvartaloinen mies mukana. Eli kukahan mahtaa Mairen mieleen nousta kyseisellä hetkellä, veli hyvä?
He tietysti asuvat jo silloin Peter Newmanin omistamassa luukussa siinä lähellä. Asunto on siivottu, mutta kalustettu, joten heidän on hyvä siellä asua, vaikka aamupalaa ei kannetakaan sänkyyn saakka. Otamme tietysti Dongin toimesta muutamia kuvia, siitä kun Peter nappaa salkun Jopilta, eli kuvasta selviää kuka on vastaanottaja.
Sitten kämpillä, kun he eivät malta olla avaamatta salkkua asunnollaan on Peter jo osallistunut rahanpesuun ulkomailla. Ainakin jos poliisi saa nuo Dongin ottamat kuvat haltuunsa.
Olet sinä sika miettimään asioita Aivo, sanoo Taivo ja haukottelee.
Älä Taivo vielä nukahda sanoo Aivo. Nyt on juttu vielä hoitamatta. Siitä keravalaisesta ICT- yrityksestä maksetaan paljon enemmän kuin ajattelin saadaan silloin pestynä nuo vähä Rikun rahat takaisin Suomeen, vaikka niitä rahoja ei siihen käytetä, vaan ne jenkkifirman sinun kasvattamat rahat ja hiukan muuta kotiutettavaa Lontoosta.
Ai niin laita toimeksi sen Myllytien kanssa, mutta Lauri on pidettävä siitä erillään, Yrjö saa hoitaa. Lauri on tarkkailuluokalla, sillä hän on parhaillaan umpikännissä ja on jo laulanutkin jotain toiminnastamme, mutta mimmi on meidän, joten se ei nyt onneksi mennyt eteenpäin.
On se kumma aine tuo vodka, kun se laulattaa vanhaakin kettua, jos vain pesälle pääsee.


Laurin vaimo ja Leila ovat päässeet sopuun. He alkavat viihtyä yhdessä, eivätkä enää yhtä miestä kaipaa. Hoituvat ne lapset näinkin. Pieni tumma vinosilmäinen lapsi on saanut kaksi äitiä ja muutamia sisaruksia.
Onni kukoistaa, mutta rahaa olisi tietysti kiva saada hiukan lisää. Ongelmaksi asti rahan puutteesta ei ole, sillä Laurin rahakätköt ovat heppoisia ja helposti avattavissa. Kassakaapin avainkin löytyy ja siellähän on puhdasta valuuttaa. Valmiiksi on valuutanvaihtoakin tehty, joten löytyy puntia, kruunuja ja 500 000 yuanin nippukin. Aika poika jätti naisille kunnon elämisen varan.
Taitaa siellä kassakaapissa olla jotain Leevinkin omaisuutta, mutta sehän ei ole eroteltavissa Laurin omaisuudesta?
Missä lie Lauri edes nyt?


Juuri kun ex-vaimo ja avovaimo käyvät yhteiselle aamiaiselle, työntyy oven eteen pikalähetin Mercedes-Benz Sprinter umpipakettiauto ja kuljettaja kipaisee nopeasti ovisummerille ja äänimerkki tulee rouvien korviin.
Kumpi täällä on emäntä ajattelevat molemmat omissa nupeissaan? Avovaimo menee ovelle ja painaa nappia, sähkösalvan klipsaus kuuluu, kun hän raottaa omaa ovea jo valmiiksi.
Hyvää huomenta arvon naiset sanoo lähetti ja pyytää kuittausta. Teille on lähetys Lontoosta Leila...


Kun Laurin avokas huomaa, että Leila muuttaa pysyvästi Suomeen ja Laurin luo, hänen pinna kilahtaa ylitse. Hän saa raivokohtauksen pikalähetistä huolimatta ja pakkaa vähäiset tavaransa ja nappaa poikaansa käsipuolesta kiinni ja sanoo, että nyt mennään.
Leila kuittaa tavarat saaduksi, ja pikalähetti purkaa tavarat nurmikolle porraskäytävän oven viereen, heilauttaa kättään ja häviää Helsingin vilinään.
Leila istuu jonkin aikaa ja nousee sitten imettämään vauvaa.


Lauri on maannut puolille päiville pois krapulaansa, laukku Julia, jonka Meeme oli pyytänyt Laurin "tueksi", kun hän oli huutanut Olympia-hotellin pääovella, että "Tapa kohtuotsuse master class ambur Reiska"!
Lauri oli rauhoittunut, kun laukku Julia oli saanut pujotettua toisen kätensä Laurin munille. Laukku toisessa kynkässä ja Laurin munat toisessa nyrkissä pariskunta oli viety huomaamattomasti Laurin huoneeseen.
Eihän Laurista ollut miestä enempään, sillä vuoteen nähtyään, hän oli alkanut itkemään ja Julia oli lohduttanut häntä puoli neljään, kunnes mies oli nukahtanut. Sitä ennen hän oli Julialle ennättänyt kehumaan miten hänellä on Suomen Yrittäjien kunniaristi ja kotona kaksikin vaimoa. Lisäksi hän oli vannonut kostoa veljensä surmaajalle ja uhonnut olevansa Viron mafian luottomies ja kostaisi kyllä murhaajille.
Sitten mies oli vain retkahtanut selälleen sänkyynsä ja alkanut kuorsata kovaan ääneen. Julia oli lähtenyt, kun tasainen kuorsaus oli jatkunut hänen mielestään liiankin pitkään. Mitään hän ei ollut mieheltä vienyt, koska toimeksianto tuli Meemeltä.
Nyt Lauri odotti paluulaivalle porttien aukeamista. Aulassa oli suhteellisen hiljaista, muutama suomalainen ja enemmän virolaisia oli matkalla Suomeen tällä päivän viimeisellä vuorolla, lähtöaika 19,30.
Lauria harmitti, kun hän oli mitään puhumatta lähtenyt avovaimonsa luota. Hänellä on ollut kestämistä ja nyt vielä mies sekoilee, mutta siitä huolimatta hän ei aikonut soittaa kotiinsa. Tottapahan sitten näkevät, kun mies tulee kotiin.
Lauri yrittää olla varsin näkymätön, sillä hän ei haluaisi tulla nähdyksi Tallinnassa ilman, että hän on ilmoittanut tulostaan etukäteen Taivolle.
Sitten Lauri miettii, että mitähän herkkua se Leevi näki tässä huorien maailmassa. Aina piti olla nuori nainen tai kaksi kainalossa, mutta eihän sellaista jaksa ilman Turun Wiklundia ja niitä sinisiä pillereitä. Lauri yrittää muistella mitä hän oli yöllä tehnyt sen naisen kanssa, mutta hän ei muuta muista kuin naisen tuoksun ja se oli tuntunut hyvältä. Vittu, eihän se ole kuin kusenpolttama kolo, mitä siitä maksamaan vielä. Ostoshan jää aina myyjälle, ja sitten ovi aukaistaan laivalle, Lauri menee muiden sekaan.


Aivo soittaa Taivolle, alahan pakkaamaan sillä me lennämme Lontooseen. Kiire tarttuu helposti, eli eilen kun piti hiukan urakoida asioita tapahtumaan jäi kiire päälle.
Nyt ajattelu on selkeämpää, eli me lennämme yhdessä Lontooseen ja laitamme koko toiminnan uusiksi.
Kuulehan veli mitä olen ajatellut aamupäivällä. Puhutaan vaikka Suomen mittareilla, eli Suomessa murhataan noin sata ihmistä vuodessa, heilunta on 10 prosentin sisällä, eli joka neljäs päivä tapahtuu henkirikos.
Raiskauksia tapahtuu selkeästi enemmän, eli tuhat vuodessa, joten se on 2,7 raiskausta päivässä, mutta lapsiin kohdistuu vielä enemmän seksuaalista häirintää jopa 1600 tapausta vuodessa eli 4,3 tapausta päivässä. Ryöstöjen määräkin jää hiukan alemmaksi, eli noin 1500 ryöstöä vuodessa.
Varkauksia sen sijaan on paljon 114 000 vuodessa eli joka päivä yli kolmesataakymmenen varkautta. Petoksia 23 000, maksuvälinepetoksia 7 600, vahingontekoja 43 000, mutta talousrikoksia merkitään vain 3160, joten epäilen, että niitä (meitä) ei vain saada kiinni, koska talousrikokset ovat lähes laillisia nykyisin.
Eli kuule siis veliseni, meidän konseptimme ei ole oikeastaan mikään noista, eli olemmeko me mitään rosvoja olenkaan? Me emme tapa saati murhaa, ainoa rikoksemme on että käytämme hieman venyvää käsitystä miten rahaa käytetään. Eihän siinä ole mitään laitonta, jos lainaamme osuuskaupalta ja teemme heidän rahoillaan rahaa, ja sitten palautamme heille rahan korkoineen takaisin.
Tai siinä, että välitämme piraattituotteita Suomeen myyntitiskille, kun muuten jengi saisi hakea ne itse naapurimaista. Mehän teemme vain palveluksen Suomen yhteiskunnalle, kun heidän veronmaksajien ei tarvitse Kiinasta lähteä solmioita noutamaan, vaan me tuomme ne heille hyllyyn saakka Stockmannille ja niin edelleen...
Nyt me lähdemme ja yllätämme Petrin ja Mairen. Pidämme yhteisen päivänmittaisen hulluttelutuokion, ja laitamme koko järjestelmämme uusiksi. Ei enää yhtään Laurin kaltaista pöhköä, tai mitä Leevillekin maksettiin siitä, että hänen siskonsa tappoi meiltä miehen, joka tosin oli jo jäämässä muutenkin sivuun?
Ei kurat tämä homma näin enää voi mennä. On hyvä, että sinä teit omin päin sen Alibaba-casen, nyt minunkin silmät avautuivat.
Hei, jutellaan sitten huomenna lentokoneessa mukavia lisää, vaan ei työasioista. Tuli tässä mieleeni vielä yksi juttu.
Se putkahti päähäni, kun Lauri oli siellä Olympiahotellissa törttöillyt. Muistatko Taivo, kun olimme lapsia ja isä oli miliisi. Elettiin vuotta 1980 ja vuodenaika oli suurin piirtein sama, Eesti oli silloin vielä melkoisen suljettu yhteiskunta ja suomalaisia poroja tai pekkoja ei täällä juurikaan nähty laumoittain.
Isä kuitenkin oli miliisi ja meillä pojilla oli haaveita. Ajattelikin jo silloin alkaa oikeuden kanssa tekemisiin, mutta sillä lainvalvojan puolella, vaikka ei se isäkään mikään pulmunen ollut. Kaikkea tavaraa ilmestyi aina kotiin kaappeihin ja milloin minnekin, vaikka ei se varmasti niitä rehellisesti hankkinut.
Niin tuo hotelli oli silloin valmistumassa, sen piti valmistua Moskovan olympialaisiin, mutta kova häslinki siellä kuulemma oli. Isä oli erään toisen miliisin kanssa yrittänyt kähveltää sieltä työmaalta kokolattiamattoa. He olivat kolmannesta kerroksesta kantaneet yhtä isoa rullaa alas ja olivat laskeneet sen ensimmäisen kerroksen lattialle levätäkseen hiukan, ennen kuin laittavat sen autoon.
Silloin oli rullan sisältä noussut mies ja kysynyt, että minnekäs miliisit vievät minun mattoani? Hän oli mattourakoitsija, joka teki pitkää päivää, koska kiire oli kova. Urakoitsijan nimi oli Hanski ja hän oli suomalainen mies Hyrylästä. Isä ja toinen miliisi juoksivat autoon ja hävisivät näyttämöltä. Kyllä ne ukot nauroivat monta vuotta tuolle jutulle, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Minä sain tietää siitä tuon toisen miliisin pojalta aivan vahingossa. Meillä kotona ei siitä uskaltanut puhua.
Niin tuo Hanski sai minut ajattelemaan kiirettä uudelta kantilta, jos on kiire pitää joutua, mutta lepokin on tarpeen. Siitä Hanskista riittää paljonkin juttuja, hän toi yrittäjyyden Eestiin voidaan hyvin sanoa, sillä neukkuaikaan ei ollut soveliasta yrittää julkisesti mitään, jos ei ollut tinanappien suosiossa. Hanski toi tänne uudet tuulet yrittämisestä, hän oli hyvin suosittu ja ei ollut epätavallista, että hän meni ruokatunnilla mustalla isolla Tsaikalla syömään parhaaseen ruokapaikkaamme ja kuljettaja kumarsi syvään hänen tullessa ja poistuessa autosta, samoin hotellin ovella oli kaluunamies linkkuveitsen lailla linkussa.
No sinä kasvoit jo hiukan vapaammassa ilmapiirissä kuin minä vanhin veljeksistä, mutta huomenna menemme yhdessä, eikö niin?


ILTALEHTI 16.9.2014:
"UUSI KOHUPIDÄTYS HAUKILAHDEN SURMATAPAUKSESSA
Poliisi on pidättänyt korkeassa asemassa olevan verovirkailijan ja hänen poikansa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Poliisi on vaitonainen pidätyksen yksityiskohdista. Lisätietoja saataneen parin päivän aikana."
- JUMALAUTA!, raivoaa Kaakkuri aamulla kello kahdeksan.
Kuka helvetti on antanut tietoja mediaan?
Linnu ja Viljo kuuntelevat raivoamista vaivautuneina. Linnu kuitenkin hiukan tasapainoisemman oloisena, Viljo Kahelin puolestaan naama punaisena.
- E-ei kai tuossa nyt mitään sa-salattavaa oikeastaan ole. Kyllähän se tulisi ilmi joka tapauksessa, yrittää Viljo pehmentää esimiestään.
-PERKELE, huutaa Kaakkuri. Emme ole vielä ehtineet edes aloittaa kuulusteluja ja jo on otsikot lehdessä. Nyt asiaan sotkeutuneet tahot voivat tehdä omat sotasuunnitelmansa. VOI SAATANA! Ketä tunareita tässä on takana?
Linnu ja Viljo istuvat vaitonaisina. Kaakkuri rauhoittuu hiukan ja vetää henkeä:
- Hakekaa toinen niistä tänne. Päättäkää itse, käyttäkää järkeänne!
Viljo lähtee matkaan, Linnu jää istumaan paikoilleen.
Viiden minuutin kuluttua Viljo saapuu takaisin Jaakko mukanaan.
- Jaahas poika, aloittaa Kaakkuri. Istu perseellesi ja kerro omin sanoin mitä tiedät Leevi Penniöstä ja hänen kuolemasta! Kaikki nauhoitetaan.


Jaakko aloittaa varovasti, että ei hän mitään siitä kuolemasta tiedä sen enempää, kuin lehtien sivuilta on lukenut. Ettekä taida tekään paljoa tietää, kun sitä asiaa minulta tivaatte?
- Jaahas poika, alatte leikkiä tietämätöntä, puhisee Kaakkuri takaisin.
- No otetaanpa sitten rauhallisemmin: " Miksi lähditte lomamatkalle, vaikka enonne hautajaiset jäivät väliin matkanne vuoksi"?

 

Kaakkurille toimitetaan kuulusteluun nippu kysymyksiä. Niiden laatijoina olivat Linnu kollegoineen.
- Lähdetäänpä nyt selvittämään tätä hautajaisasiaa hiukan yksityiskohtaisemmin.
- Eikö Jaakko Walter sinua olisi tarvittu arkun kantajana?
- Ei, siellä oli taattuja kantajia ihan tarpeeksi muualta.
- Olitte vasta Ruotsissa ja olisitte hyvin ja ajallaan voineet palata hautajaisiin ja lähteä matkalle myöhemmin. Miksi ette siirtäneet matkaa?
- Miten tollasiin naurettaviin kysymyksiin viitsis edes vastata.
- Lähetittekö adressin?
- En tiedä.
- Osoititteko mitenkään tukea ja osanottoa sukulaisillenne?
- Mistä tässä oikein on kyse? Ei me niin sukurakkaita olla. Ei ne sukulaiset ole ihan aina mielessä.
- Miten olitte yhteyksissä sukulaisiinne? Taidamme saada siitä muutoinkin selvän, jos sitä ei tässä kuulustelussa saada. Tämä ei helpota eikä lyhennä oloanne täällä millään tavoin. Kyllä se muistikin alkaa pelata, kun odotellaan.


Kaakkuri toimittaa Jaakko Walkerin takaisin selliin, kun hän heittäytyy puhumattomaksi.
Kaakkuri haettaa paikalla Siiri Walkerin. Ensimmäiset kysymykset ovat samoja kuin Jaakollekin tehdyt, mutta sitten tulee Siirille yllätyskysymys.
- mitä teillä oli autossanne hyvä rouva? Meille on tullut Englannista kysely entisestä miehestänne Rickhard Walkerista, joka ei ole palannut määräajassa taikaisin Englantiin ja kotiinsa.
Rickhardin Iphonen paikannusohjelman tutkintajäljistä saimme selville, että autossanne oli ainakin Richardin älypuhelin. Missä mies on? Oliko hän autossanne, kun ajoitte Pohjanmaalle?
Siiri kalpenee, näyttää, että hänen ajatuksensa ovat kuumeisessa etsinnässä. Kunnes sanoo:
- Vaadin asianajan paikalle.


-Kahelin, vie hänet takaisin selliin ja hoida se asianajajapyyntö samalla kertaa, tiuskaisee Kaakkuri. -Jatkamme kuulustelua myöhemmin.
-Ja näitä veijareita ei päästetäkään ulos samalla tavalla kuin sen Petrin kanssa meneteltiin, lisää hän ajatellen puoliääneen.
Kahelin poistuu Siirin kanssa huoneesta. Kaakkuri pyytää Linnua ohjeistamaan Malmön poliisille, että lähettävät Siirin ajaman auton laivarahtina tulemaan Helsinkiin, mieluiten heti eikä pian.
-Sano niille hurreille vielä, että ei tutki mitään eikä koske auton sisällä mihinkään. Mistä niistä tietää ...
-Linnu nyökkäsi ja poistui sitten mennäkseen omaan toimistohuoneeseensa hoitelemaan saatuaan tehtävää sekä muita päivän rutiiniasioita.
Kaakkurin puhelin soi ja toisessa päässä oli nuori naiskonstaapeli Virve Huttunen, joka kysyi ohjeistusta menettelytavasta kahden kamarille tuodun virolaisneitokaisen suhteen, kun heitä epäiltiin julkisella paikalla suoritetusta seksipalvelujen myynnistä.
-Heitä heidät ulos ja sano, että menevät seuraavan kerran nurkan taakse myymään! Ei minulla nyt ole aikaa moiseen!
Virve Huttunen oli hiukan kummissaan, mutta käsitti sitten, että Kaakuri ei ollut oikein puhetuulella. Hän päästi tytöt menemään.
-Kummalised inimesed seal politseijaoskond, ihmettelee toinen heistä pihalla.
-Jah täpselt! Kui ainult Leevi veel elus, ta oli hoolitseda meie, huokaisee toinen vastaukseksi.


Samaan aikaan Heathrowin taksijonossa Maire ja Petri odottavat vuoroaan.
Twenty five Wilton street, please sanoo Maire kun istuu vihdoin takapenkille Petrinsä kanssa. Meillä on siellä kalustettu kämppä, jonkun Peter Newmanin asunto. Hän on ilmeisesti amerikkalainen ICT- alan guru, jos hän on saanut oikeaa ohjeistusta esimiehiltään.
Huomenna pitää käydä parissa solmioliikkeessä tai liikkeessä, missä myydään myös "meidän" silkkiä ja solmioita, mutta se matkalaukku- case on peruttu ja meidän tulee valmistautua rentouttavaan yhteisöllisyyspäivään ylihuomenna. Mitään muuta ei ole ilmoitettu selostaa Maire, kun Lontoon musta taksi selvittelee itseään pois lentokentän rampista.
Petri tuumaa tähän takaisin, että on se ihmeellinen työpaikka, kun kihlattu pitää olla mukana nostamassa matkalaukkua, jota ei sitten tarvitse edes tehdä, vaan pitää mennä jonnekin huvipuistoon varmasti ihan vain huvin vuoksi?
No, no sanoo Maire, jospa nyt liioittelet hiukan, ei mistään huvipuistosta ollut kyse, vaan henkilökunnan virkistys- ja asenneseminaarista tai jostain sellaisesta. Juodaan teetä ja keskustellaan, syödään ja keskustellaan ja sitten lopuksi juodaan ja keskustellaan, niin se aina menee, paitsi että juodaan teetä on Suomessa, että juodaan kahvia. Täällä ilmeisesti teetä.
Katsele nyt Lontoota rakas, että osaamme pois, sanoo Maire ja alkaa vilkuilla ympärilleen.

 

 

 

 

 

 


Osa 15. Yrjön ovikello soi

 

 

 

 

Yrjö Kakkisen ovikello soi puolenpäivän aikaan Rauhankatu 3:ssa. Yrjö oli juuri lämmittämässä mikroateriaa, Saarioisten pyttipannua, lounaakseen. Mikrosta kuului PLING PLING, kun hän meni avaamaaan ovea. Oven takana seisoi noin 25-vuotias siistinoloinen komea nuorukainen, jota Yrjö ei ollut tavannut aiemmin.
-Tere! Oletko sina Georg, kysyi nuorukainen hiukan vieraalla korostuksella.
-Ykäksihän mua tituleerataan, kuului vastaus.
-Huva, olen siiski oigeas paikas. Sina tietät minusta, ma olen Reiska.
Yrjön kehossa näkyi silminnähden vavahdus, mutta hän pyrki sen peittämään ja hän lausui:
-Käypä peremmälle!
Nuorukainen astui eteiseen ja siitä kengät riisuttuaan olohuoneeseen asettuen sohvalle istumaan. Yrjö oli jo unohtanut pyttipannunsa, joka jäi mikroon jäähtymään.
-Onko sinulla tärkeätäkin asiaa, kysyi Yrjö.
-Voib olla, vastasi Reiskaksi esittäytynyt nuorukainen. -Kaik eip ole menny ihan huvin. Siiri ja Jaakko on poliisiputkas, ma ei tietä mitä he kertoo.
-Poliisiputkassa? Mitä on tapahtunut, kysyi Yrjö.
Reiska kertoi minkä asiasta tiesi ja hieman taustoja lisäksi. Sitten hän lisäsi:
-Sinun pitää huolehtia siitä, että me ei paljastu. Ma en mene yksin vankilaan. Jos niin tapahtu, niin sina menet kanssa!
Yrjö valahti kalpeaksi.
-Mitä minusta tahdot?
-Jos joku epäile mua, sina todistat minu alibi. Niin, ja lisäksi autat minu huolehtimaan siitä, et kugagi ei tule laulama. Reet ja Olga ottaa sinuun yhteys ja kertoo myöhemmin miten teet.
-Reet ja Olga?
-Just nii, he on eestlaset tytöt tääl Soomes, ma järjestin ne Leevil. Nyt ma olen asumas muutama päivä heidän majas Punavuores. Me ei saa enä tavata tämän jälge. Reet ja Olga viestittää kaiken ja ma saan sinu viestit heiä läbi. Muista, me ei tunneta toine toista ja me ei olla kunagi tavattu. Reet ja Olga on saanu sinu puhelinnumero.
Yrjö oli hämillään, kun Reiska palasi eteiseen, veti kengät jalkaansa ja häipyi ulos.
Pyttipannu jäi syömättä. Yrjöllä oli tunne, että eräät olivat käyttäneet häntä hyväkseen, Manipuloineet hänen mieltään ja kansanmiehen särmikästä kunniantuntoa saadakseen hänet järjestämään jotain, mikä olikin vain muiden intresseissä. Häntä lohdutti, että rahaa ei juurikaan ollut kulunut, mutta eipä toisaalta tullutkaan ...


Siiri Walker istuu nyt asianajajan kanssa uudessa kuulustelussa. Kaakkuri sanoo, että Kauhajoelta komisario Ala-Harja on vieraillut miehen luona, jonne autonne vietiin. Siellä miestä kuulusteltiin ja kävi ilmi, että mies oli auttanut kylmettyneen ulos toisesta autostanne.
Mies oli saunonut matkassanne kulkeneen mukavan miehen seurassa.
Siiri valahtaa valkoiseksi. Hän tuntee herkällä vaistollaan Kaakkurista lähtevän pahan hajun. Tupakka vai mikä käry siitä miehestä lähtee? Siiri on allerginen hajuille. Hän haluaisi puhua Jaakon kanssa. Uskomatonta. Voiko Rickhard olla ollut hengissä. Kulkeeko hän nyt vapaana? Mitä on voinut tapahtua?
Siiri ei osaa esittää kysymyksiä, niin shokissa hän on kuulemastaan. Hän ei pysty jatkamaan kuulustelussa. Hän tulee huonovointiseksi, vaatii vettä, pyörtyy.
Kaakkuri näkee Siiri Walkerin voimakkaan reaktion ja ähkäisyn, joka hänestä lähtee. Siiri yrittää pienellä äänellä saada puhua Jaakon kanssa. Se estetään.
Kaakkurille tulee mieleen mielenhäiriö ja mielentilatutkimus kuulusteltavan voimakkaasta, kummallisesta reaktiosta.


Huang Dong kävelee hiljaa edestakaisin Wilton streetillä, hänen mietteensä on kohdistunut johonkin epäolennaiseen ja miehen katse on tyhjä. Hän miettii niitä näitä eikä pääse jyvälle oikein mitä hänelle on tapahtumassa. Toisaalta hänen koko kehonsa vastustaa palveluksia epämääräisille tyypeille. Mutta hänen vaakakupissaan painaa kuitenkin tahto leveämmästä elämästä. Jokainen ihminen haluaa enemmän kuin ansaitsisi, hän päätyy ajattelemaan.
Musta taksi pysähtyy kadun varteen ja Petri nousee pois taksista, Maire jää hetkeksi taksiin ja maksaa kortilla kyydin. Have a nice day, huikkaa suhari ja ajaa pois. Dong on kärppänä Petrin ja Mairen edessä.
- Tervetuloa Lontoo, sanoo mies suomeksi ja jatkaa sitten englannilla, tervetuloa ja toivon että viihdytte, minun nimeni on Huang Dong, mutta voitte kutsua minua vaikka Dongiksi tai Don Quixoteksi nauraa leveeästi, mutta pysähtyy itse miettimään hetkeksi, että mistä tuo Don Quixote oikein tuli?
Dong avaa kihlaparille oven ja sanoo, että morsiussviittinne ei ole Hilton tasoa, mutta olen huolehtinut jääkaappiin kaikenlaista. Mämmiä en saanut mistään, mutta eihän nyt olekaan pääsiäinen Dong virnuilee Suomen tietämyksellään.
Petri katselee huoneistoa ja ihastelee sen valoisuutta, suuret ikkunat ja vaalea vanha rosa seinissä sen tekevät, vanhakantaisen englantilaiset huonekalut istuvat kodikkaasti sen avaraan mutta hyvin suomalaiseen sisustusmaailmaan.
Dong ei halua ikävystyttää vieraita läsnäolollaan vaan yrittää nopeasti sanoa kaikki asiat, joita hän on huolehtinut. Sittenhän näyttää paperin, jonka hän on laatinut, siinä on tämän luukun "järjestyssäännöt" hän naurahtaa, eli siitä löytyy puhelinnumero minulle ja lähimpien palvelujen muistio ranskalaisten viivojen takaa.
Nyt jätän teidät kahden, toivottavasti viihdytte Lontoossa ja huomenna saapuvat oikeat isäntänne, joten me emme ilmeisesti enää tapaa, jos ette erikseen soita. "Heido"!


Jaakko Walter on nyt istunut jo kaksi päivää pidätettynä. Hän ei ole nähnyt äitiään, mutta on ajatellut häntä kovasti. Äiti on aina ollut hänelle tärkeä, ja kuinka hän on äitiä aina totellut. Äidillä ei aina ole ollut ihan puhtaat jauhot pussissa, mutta miksi hän teki isälle sen mitä teki?
Yksinäinen selli herkistää. Jaakko ei tieä missä Olakaan on. Ei ole ottanut yhteyttä, eikä tietysti sitä saisikaan. Ola oli tienannut työstään hyvin. He olivat yhdessä pitäneet huolta tienestien hävittämisestä nautintoihinsa. Se mikä laulaen tulee se menee. Piti se autokin ostaa, ei ostettu, mutta Olahan tekisi lisää tuottoisia keikkoja. Ei minun tienesteistä niin väliä. Äiti antaa sen mitä tarvitsen ja isäkin joskus jotain. Ei sossuun ole tarvinnut vielä koskaan mennä. Varakasta sukuahan olemme.
Kaakkuri kutsuu Jaakko Waltterin kuulusteluun.
Mitähän se nyt kyselee. On ollu vähän haikea aamu. Haluaisin jo pois. Onkohan Siiri päässyt jo kotiin. Mitä se on sanonut?
Kaakkuri kertoo iphonesta Jaakolle, joka ei tiedä, pitäisikö nyt avata suunsa ja sanoa sen mitä tietää.
Kaakkuri karjuu
- Ryhdistäydy poika tai nuori mieshän sinä olet. Nyt on aika puhua. Et selviä täältä ihan noin vain. Mitä siellä autossa oli? Oliko isäsi? Missä on isäsi? Oliko isäsi sinulle tärkeä mies?
- Olihan isä minulle hyvä aina. Käytiin joskus kalassakin ja Lontoossa oli kiva olla hänen kanssaan. Isä oli taiteen harrastaja. Kävimme Tate Modernissa ja National Galleryssä. Siellä minä näin ensimmäistä kertaa Axel Gallen-Kallelan taulun Keitele järvi. Ainut suomalainen isossa galleriassa. Tuli meidän yhteiset kalaretket mieleen siitä. En tiedä missä isä nyt on, mutta oli se mukana autossa.
- Mitä, sen arvasin, jossakin se Rickhard Walter on, mutta siellä autossa oli toinen henkilökin. Kuka hän oli?
- Toinen henkilö? Ei ollut. Siellä oli pakastin ja isä oli siellä. Ei siellä muita ollut.
- Mitä sinä horiset. Olet yhtä käsittämätön kuin äitisi. Kuka se mies oli, josta Pohjalainen komisaari kertoi? Hän oli sillä tilalla, jonne ajoitte?
- No en taatusti tiedä ellei isä heräänyt sieltä pakastimesta.
- Miten sinä poika leikit kanssamme? Saat mennä selliin uudelleen ja kun tulet seuraavaan kuulusteluun, niin puhut suusi puhtaaksi. Täällä ei leikitä.  


Lentokoneessa matkalla Lontooseen Taivo kysyy Aivolta ajatusleikkinä, että oletko Aivo tavannut koskaan itseäsi viisaampaa miestä?
- Varmasti, montakin, mutta yksi on jäänyt eritoten mieleeni.
Muistatko kun kerroin sinulle muutama aika sitten mattouakoitsijasta nimeltä Hanski? Hän oli fiksu mies, mutta ei tämä henkilö josta nyt on kysymys, mutta tarinan opetuksen kannalta on hyvä valottaa myös Hanskin osuutta asiassa.
Kuten silloin jo kerroin, Hanski toi Eestiin länsimaisen yrittäjyyden. Se miksi Hanskin opit eivät toimineet Suomessa juontuu suomalaisesta sosialidemokratiasta. Siellä kun kaikki noheva pitää eliminoida, jos kaikki eivät voi olla nohevia. Ja kuten tiedetään ei jokaisen pää ole savesta tehty, kuten sosialidemokratia kuvittelee.
Hanski on suurta ikäluokkaa tai sen jälkimaininkia, joka on joutunut kokemaan venäläisten ikävät puolet tiivistetysti, kun me taas Eestissä saimme kokea ne pitkällä aikavälillä, eli tarkoitan Suomen sotia itänaapuriaan vastaan.
Kun Hanski ei ollut vielä syntynyt, kun sota ja vihanpito Suomen ja Venäjän välillä loppui. Alkoi Paasikivi-Kekkosen linja, jolla Suomi nostettiin silloisen Neuvostoliiton avulla teollisuusyhteiskunnaksi, kun Suomi solmi YYA-sopimuksen ja maksoi siinä sivussa ainoana maana maailmassa sotavelkansa täysimääräisenä.
No Hanskin äidin ensimmäinen mies saapui sodasta vahingoittumattomana, mutta kuoli auton töytäisemänä, mennessään veljensä - joka oli kaatunut sodassa - muistotilaisuuteeen.
Mieheltä jäi ilmeisesti yksi lapsi, jota hän ei ennättänyt koskaan edes nähdä, mutta äiti löysi uuden miehen isäksi tälle syntymättömälle. Tämä mies oli varsinainen taikuri tai jonglööri, mutta perheellä ei aina mennyt taloudellisesti hyvin. Joka tapauksessa ensimmäisen miehen esikoispojan jälkeen perheeseen syntyi taikurin taikasauvan saavutuksena Hanskina tunnettu pienokainen.
Hanski oli isoveljeään notkeampi ja nokkelampi kaupallisesti, ja vaikka he olivat samasta äidistä, niin ero poikien välillä oli selvä. Isoveljestä tuli ehkä maailman rehellisin ja tunnollisin hiljainen mies, mutta Hanskista tuli kauppamies ja selviytyjä.
No heillä ei perheen isän taikuruudesta huolimatta juurikaan ollut rahaa kotona käytettäväksi, niinpä kekseliäs Hanski aikuisiän kynnyksellä alkoi ajatella itsenäisesti.
Perhe muutti jostain Jurvan kylkipuolelta Tuusulaan ja silloin nuorukaisen business-vaistot heräsivät lopulliseen kukkaansa. Suomi eli silloin muuttoliikettä maalta pääkaupunkiseudulle ja rakennettiin paljon, joten heidänkin naapuriin valmistui suuri kerrostalo. Hanski meni läheiseen rautakauppaan ja osti pussillisen ovisilmiä ja toisen pussin varmuusketjuja.
Sitten hän pyysi nöyrää isoveikkaansa kaveriksi ja alkoivat soitella vastamuuttaneiden ovikelloja ja kauppasivat varmuusketjua ja ovisilmää, jotka kävivätkin varsin hyvin kaupaksi.
Siinä busineksessa vain kävi niin, että hetken päästä markkinat kyllästyivät, kun ovisilmien myyjiä ilmestyi kuin tyhjästä lisää. Hanski oli tietämättään avannut liikeidean tuhansille ja tuhansille. Kerrostaloissa oli niin paljon ovisilmien myyjiä, että he kauppasivat niitä jo toisilleen.
Hanski veljensä ja parin muun nuorukaisen kanssa vetivät kännit ja harmittelivat hyvän ansaintalogiikan tuhoutumista. Kun he aamulla kokoontuivat lähibaariin krapuloissaan, ei rahaa ovisilmistä juurikaan enää ollut, mutta pöydällä lojui eilinen hesari.
Siitä Hanski tavasi, että kokolattiamattoa myytiin Kivenlahdessa Orient Occidentin mainos. Hanski sanoi mahtipontisena, että perustetaan mattoasennusliike tuohon risteyksen toisella puolella olevaan liikehuoneistoon, johon toiset hiukan vaivaantuneina esittivät kielteisen vastauksensa ja ryyppäsivät pilsneriä krapulaansa.
Sitten muutaman päivän jälkeen Hanski tuli liikehuoneiston avaimen kädessä kilisten kaverusten kämpille ja sanoi, että nyt minulla on mattoasennusliike. Hän oli laittanut hesariin myös ilmoituksen, että kokolattiamattoa asennetaan ja vastauksia oli tullut viljalti. Hän oli sitten marssinut Orient Occident Ltd:hen ja ja pyytänyt muutamia mallikirjoja jotta hän voisi näyttää niitä asiakkailleen.
Kun Hanski kiersi kaikki kiinnostuneet hänellä oli varsin iso nippu tilauksia mattoasennuksita, sitten hän meni ja osti liimalastan ja mattopuukon, jonkunlaisen metrimitan ja haalarit. Hanski ja kumppanit asensivat mattoa sen kuin ennättivät, mutta sitten tuli kilpailijat väliin, he olivat huomanneet, että Hanski tienaa liian paljon ja vie heidän kaikki asiakkaansa ja sitä kautta varastaa heidän leipäänsä. Hanskilta vaadittiin verottajan voimin kaikista töistä kuitit ja sen sellaiset, mutta eihän Hanski sellaista ollut heti alkuun ajatellut, vaan hänen tarkoitus oli tehdä rahaa, eikä kirjanpitoa.
Tässä kohtaa Taivo sanoi, no ei kovin viisas mies sitten ollutkaan.
Odotahan veliseni, kun jatkan tovin. Hanski siis oli jossain vaiheessa myös aloittanut laillisenkin liiketoiminnan, mutta kilpailijat kiristuvät Orient Occidentia, että jos he eivät lopeta suoramyyntiä Hanskille, niin koko Suomi lopettaa heiltä ostamisen ja niin Hanski laittoi pillit vähin äänin pussiin ja saapui ensimmäisen kerran elämässään Tallinnaan.
Sitä miten hän nousi siellä kavereiden kaveriksi, en pysty tässä julkisessa kulkuvälineessa sana sanasta kertomaan joten hyppään sen kohdan ylitse.
Hanskilla alkoivat yhteydet massaamme toimia, hänen sanansa oli arvokas monille. Niinpä hän kilpaili myös Olympia-hotellin mattotyöurakasta ja kuten tunnettua sai sen tehtäväkseen. Mutta hän sai muutakin aikaan, eli siihen aikaan meillä oli sellainen teollistamisbuumi ja suomalaisetkin olivat tulleet meille rakentamaan esimerkiksi rakennusliike Repo, joka rakensi Viru-hotellin.
Neukku-aikaan meillä oli lääkäreillä huonot ansiotulot ja suomalaiset rakennusliikkeet olivatkin heille hyvä tulonlähde, koska rakennustyöstä maksettiin paljon enemmän, siksi rakennusmiehet nousívat meillä kovaan kurssiin, kun suomalaisten ammattilaisten apumiehinä ja naisina toimi ylilääkäreitä, hammaslääkäreitä ja kirurgeja.
Se siis selittää, että suomalaista rakentamista haluttiin maahamme lisää, Kremlistä kävi käsky, että maahamme on saatava yhtä hyvä teollisuusaste kuin Suomessa on, jotta lääkärit voivat palata niihin ammatteihin, joihin heidät on kalliisti koulutettu.
Niin kuin hyvin tiedät Neuvostoliitossa oli kaikki suurta, paitsi lääkäreiden ja muun rahvaan palkat. Siksi siellä haluttiin uusi ja suuri tapettitehdas, koska rakentamista oli paljon luvassa, niin tapettien menekki oli taattu. Suomalaiset rakennusliikkeet haluttiin mukaan urakoihin ja julistettiin tapettitehtaan urakka kilpailun kautta ensimmäistä kertaa historiassa.
Suuret rakennusliikkeet kuten Armas Puolimatka ja YIT ja monet muut tahot olivat urakasta kiinnostuneita ja laittoivat tarjouksensa. Siitä urakasta oli monta kertaa myös Suomen Yleisradion uutisissa telvisiossa ja sanomalehdissä. Jopa hesarikin speguloi voimakkasti, että Armas Puolimatka on siinä urakassa vahvoilla.
No hyvä veli, Hanski oli myös laittanut paperinsa vetämään ja sai kuin saikin tuon urakan tehtäväkseen. No mitäs sanot, olihan hänellä kokemusta ovisilmistä, verottajasta, mattomafiasta Suomessa ja olihan hänellä pääomaakin peräti oman päänsä verta. Suomessa ei kukaan edes tiennyt kuka se sellainen mies on, mutta ei hän tyhmä mies ollut, vaikka äsken niin saatoit päätelläkin. Muistaakseni tuo urakka oli pari sataa miljoonaa, joten Hanski möi sen eräälle rakennusfirmalle ja sai sievoisen summan rahaa kännyynsä Suomessa aivan laillisesti.
- No miten tämä liittyy nyt siihen kysymykseeni, onhan noita onnenkauppoja lähempänä suvussa, eli muistatko kuka tienasi juuri lähes neljäkymmentä miljoonaa euroa ja täysin laillisesti, kysyy Taivo vaivautuneesti?
Niin, mutta sinulla on rautaiset taustajoukot ja vierasta pääomaa oli sinun käytössäsi runsaasti. Ajatteleppa Hanskin vierasta pääomaa silloin kauppahetkellä, tuskin montakaan kopekkaa hänellä oli taskussaan, mutta rajaton itseluottamus.
Nyt lähestymme kliimaksia, eli tapasin tuon kyseisen Hanskin kerran Shanghaissa ja hänellä oli jonkun sortin myyntiagentti mukanaan kierroksella. Enempää en voi miehestä paljastaa, koska hän ei halua päämiehensä tietävän, että hän on maailman viisain mies, sanoisivat hänet irti, kun kuulisivat hänen olevan ylipätevä, jopa pääjohtajaksi.
Meillä oli mukavaa yhdessä, mies on perheellinen eikä me mitään hullutuksia tehtykään, vaan meillä synkkasi hyvin yhteen, joskus jopa puoli kahteen. Sen minä muistan, että tämä käytti mielellään eri aliaksia, kun esiinnyimme eri paikoissa, hän oli joskus Juri Gagarin tai joku muu sörsselsön, mutta omalla nimellän hän tuskin liikkui muuta kuin työasioissaan tietysti, näin hän peitteli kulkunsa, niin että ei työtoverit koskaan päässeet hänen metodeista perille.
Miehellä ei tuntunut koskaan olevan kiire mihinkään ja niinpä pelasimme usein shakkia keskenämme. Hanskin mielenkiinto shakkiin ei riittänyt, sillä hän olisi vaikka alkanut myymään noita kalliita nappuloita ohitse kiitäville tarjoilijoille, mutta Juri Gagarin kyllä pelasi kelpo peliä.
Ja tässä paljastuukin kuka on se viisas mies jota kyselit, Juri gagarin on ainoa mies, joka on voittanut minut shakissa, ja joka ikinen kerta;)
- Olipa tylsä tarina, enhän minäkään ole sinua koskaan shakissa voittanut, mutta en sentään nimeä sinua maailman viisaimmaksi, koska sinä et sitä ole, vai oletko?
Ei Taivo en ole, eikä kukaan ole, mutta tarinani opetus on siinä, että elämä on suhteellista, sillä tuollainen kauppanero oli Suomessa lähes arvoton, koska ei kuulunut piireihin. Eestissä hän "puhui" itsensä piireihin ja teki lähes mitä tahansa. Kaikki on suhteellista, hän ei pelannut shakkia, mutta hän osasi elää kaupallisesti kaikista vaikeuksista huolimatta.
Ja niin meidänkin tulee opetella elämään, mutta selitän sen huomenna sinulle ja kihlaparille jos jaksat siihen saakka odottaa?


Siirille tulee vankeudessa mieleen menneet. Hän muistaa yksittäisen sekopään raivokohtaukset. Miten se Richard saattoikaan suuttua joskus? Se oli silmittömän ärsyttäväkin. Ei sen kanssa voinut elää, vaikka aluksi elämässä kaikki oli niin hyvin. Se oli pehmeä kuin nallekarhu. Kun Jaakko synty sitten se alko, se arvaamatta suuttui aina jostakin.
Jaakko ei onneksi ole perinyt isänsä luonnetta. Oliko joku mennyt pieleen Rickhardin lapsuudessa? Sen äiti oli aika outo. Olisikohan sillä ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö? Sehän saatto periytyä tai sitten saada sellasia ilmenemismuotoja kuin Richardilla esiintyi.
Tuska oli niin suuri, kun huomasin, että se väkivaltaisuus on alkamassa. Kaikki tapahtu kuin jonku kaavan mukaan.
Joutuikohan se Leila tai mikä sen nuoren naisen nimi olikaan Rikun väkivaltaisen luonteen uhriksi vai ehtikö heidän suhteensa edes kestää niin pitkään? Olihan se Riku niin usein poissa. Siellä öljynporauslautalla vai minne se aina häipyikään. Ehkä se hoiteli huonoa oloaan poissa ollessaan.
Miten se Riku sitten ryöstikään sen naisen sinne Lontooseen. Ihan hääjuhlan alla. Ehkä se nainen oli ajatellu lähteä. Sellasestaki puhuttiin, ihonväri ei Suomeen sopinu. Oli sekin aika omituinen tapaus. Pakottiko vai saiko helposti sen likan kyytiinsä. Tekikö Riku kiusaa Penniöille, Laurille erityisesti?
Sitä en kyllä ymmärrä miten sitten äkkiä minä siihen niin kovasti kimpaannuin ja otin siltä hengen. Miten sen selittäisi, voisiko selittää, uskoisiko poliisi?
Olisiko jostakin saatavissa apua minulle. En minä tarkoittanut niin pahaa kuin mihin tuo juttu johti. Yht´ äkkiä minullakin se kävin nyt kuin aina ennen Richardilla.


Kaakkuri pohdiskelee kaikkea kuulemaansa ja selville ottamaansa ja palaset alkavat Rickhardin kohdalta asettua kohdalleen. Siirin ja Jaakon huolimattomat puheet olivat ensin miltei menneet hänellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tokihan hän kaiken muisti, semminkin kun kuulusteluja voi vielä kuunnella nauhalta perästäpäin.
Riku oli viety pakastimessa Pohjanmaalle, ilmeisesti kuolleena. Siiri ja Jaakko ovat vähintäänkin olleet tietoisia lastistaan, ellei sitten peräti syyllisiä surmatyöhön. Autossa on lymyillyt toinen henkilö, jonka läsnäolosta heillä ei ole ollut aavistustakaan.
Jätettyään ruumiin ja pakettiauton, he pyrkivät karkaamaan, mutta jäivät Ruotsissa kiinni.
Kaakkuri saattoi olla hiukan kulmikas ja temperamenttinen, mutta ei hänen päänsä paperista ollut tehty.
Pointti nyt oli vain siinä, että hän oli alunperin tutkimassa Leevi Penniön murhaa ja nyt sitten sukeutui tämä keissi. Tietysti niillä oli tekemistä toistensa kanssa, mutta vyyhti tuntui menevän monimutkaisemmaksi, joskin langan päästä alettiin saada kiinni.
Siiriä ja Jaakkoa ei enää laskettaisi vapaiksi ennen syytteen nostamista, se oli varma. Nyt oli myös Petrin vapauttaminen saanut oikeutuksensa. Petri oli ilman muuta tuo ylimääräinen jänis siinä muilutuksessa. Hänen täytyisi vain takoa alaisilleen päähän, että medialle ei kerrota yhtään mitään tässä vaiheessa. Ei kerrassaan mitään!

 

 

Osa 16. Petri on skeptinen

 

 

 

 

 

 

Petri on ollut hieman skeptinen koko matkaa kohtaa ja on huonosti syttynyt Mairen työmatkalle, mutta nyt hän alkaa katsella ympärilleen tarkemmin ja huomaa kuinka väärässä hän taaskin on ollut.
Petri menee Mairen viereen ja ottaa hänet kainaloonsa, kääntyy hieman ja suutelee kihlattuaan makoisasti huulille. Mairekin huomaa, että nyt on oikea hetki ja vastaa suudelmaan. Nopeasti heillä on vaatteet lattialla ja Petri nostaa Mairen tammipöydän reunalle istumaan ja alkaa hyväillä tämän suloja.
Mairen silmät menevät nautinta-asentoon ja pää nytkähtää hieman taaksepäin ja lievä korahdus kuuluu hänen kurkustaan. Maire tuntee kuinka hänen terälehtensä aukeavat ja mesi virtaa niiden suonistoissa. Petrin haarovälissä sykkii komea kalu, joka halaajaa jo lämmintä kosketusta.
Rivakasti Petri nostaa Mairen syliinsä ja asettelee oksansa oikeaan koloon, Maire pitää Petriä kaulasta ja hartioista käsivarsillaan kiinni ja hänen rintansa painautuvat Petrin rintaa vasten litistyen kuin ilmapallot puristuksessa.
Maire tuntee, kuinka Petri on kovana ja halukkaana hänen sisällään. Petri nostaa Meiren polvitaipeista vauhtia ja samalla käyttää jalkojaan, kuin laskettelisi kumparelaskua olympialaisten finaalissa.
Valtava orgasmi saavuttaa molemmat ennen viimeistä hyppyriä ja he kaatuvat sohvalle, ei tullut kultaa, mutta tulihan hyvä olo.
Maire kokoaa ensimmäisenä itsensä ja raapaisee jotain vaatetta päälleen, menee jääkaapille ja miettii inventoiden sen sisältöä ja sanoo, että haluaako herra kumparelaskija jotain iltapalaa?
He syövät nautinnolla viinirypäleitä, juustoja ja suolakeksejä kylmän shampanjan ja sokerisen marmeladin keralla.
Ilta on vielä nuori ja he päättävät häipyä, vähäksi aikaa raitista ilmaa haukkaamaan ja tutustumaan muihinkin paikkoihin, kuin toisiinsa. 

Leila miettii, että miten hän onkaan päätynyt näin monen lapsen äidiksi, kun nelikymppisistä kahdella kymmenestä ei ole lainkaan lapsia. Hän on sen jostain suomalaisesta lehdestä lukenut. Kun on jo neljänkymmenen paremmalla puolella ja kiinni kolmessa lapsessa, ei muuta ehdikään. Oma kroppakin jää vähemmälle huollolle. Aika vaan ei riitä eikä apuakaan tahdo löytyä. Äiti kuoli nuorena ja isoäiti aika pian hänen jälkeensä. Ei minulla ole sukulaisia, mitä nyt tuo Lauri lasteni isä. Ainut oljenkorsi tällä hetkellä. Muutoin olisin ajopuu.
Kuinka lapsettomuudesta on tullut niin hyväksyttävää? Onko se ihan trendikästäkin? Silloin, kun minä olin pieni, oli suuria perheitäkin. Minä olin äitini ainokainen ja kateellinen niille, joilla oli sisaruksia. Äidillä oli niin turhan paljon muuta puuhaa. Ei se ehtinyt yhtä lastaankaan hoitaa. Isoäiti kasvatti ja kissat. Ne ihanat pehmeät mirrit, joita lapseni ovat jääneet paitsi. Nuo miesystävät ovat olleet allergisia tai evät ole kissaa muutoin sietäneet joku jopa pelännyt. Yhtä kissa oli purrut niin pahasti nuorena, että henki oli lähteä.
Enot olivat kaikki järjestään hulttioita. Menivät ja kuolivat nuorena. Viina niitä riivasi, vei lähes kaikki. Aika köyhiähän oltiin. Olen minä sen jälkeen ollut kimpassa rahakkaampien kanssa. Nousin kuin suosta, kun rahaa alkoi olla.
Suostuisikohan Lauri siihen, että jäisin tänne? Miten minä sinne Lontooseen enää muuttaisin, kun joku lähetti koko omaisuuteni tänne. Eihän sitä paljoa ole, mutta jotain tärkeää kuitenkin. Miten tässä näin kävi? Oliko Richard antanut käskyn lähettää minut takaisin? Oli se outo mies. Välillä väkivaltainenkin. Li oli toista maata. Häntä vähän kaipaankin, mutta ei noihin aasialaisiin täysin voi luottaa. Lin mielessä oli aina ja kaikkialla raha. Kun se pelasi korttiakin niin raha siinäkin oli mukana. Aikamoinen korttihuijari siitä kehkeytyi aina lauantaisin. Silloin unohtui kaikki muu.
Miten minä oman ja lasten tulevaisuuden saan ojennukseen?


PIIPAA PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPATI PIIPATI PAAPATI PIIPA, PIPAPAPA PAPPAPPAPPAA ...
(Yrjö Kakkisen kännykkään oli asennettu hälytysmusiikiksi "Kirkonkylän tanssit")
-Yrjö Kakkinen
-Täs on Olga, tere!
Yrjö raapi päälakeaan ja sitten muisti, että Reiska oli edellisenä päivänä maininnut Olgasta ja Reet -nimisestä virolaisneitosesta.
-Terve terve!
-Mul on yks tärkee jutt ku Reiska halus ilmottaa.
Yrjön sydämessä tykytti. Hän oli toivonut, ettei Reiskasta eikä niistä eestiläistyttäristä enää olisi kuulunut mitään, mutta näköjään Reiska oli ollut tosissaan siinä sanomassaan, jota oli varta vasten hänelle tullut tuomaan. Yrjö ymmärsi nyt, että hän oli ottanut eräässä asiassa suuren riskin ja menetellyt typerästi. Oli luullut kostaneensa omasta puolestaan ja pääsevänsä itse eroon hankaluudesta, mutta todellinen intressi olikin ollut kokonaan muilla tahoilla.
-Mistä on kysymys?
-Reiskal on yks tavara ku se tarvii päästä eroon. Se haluu et sa haet se ja viet sovittu paikka.
-Mikä tavara sen on ja mistä se pitäisi hakea ja milloin?
-Se on tääl meil Rööperis. Ma tekstaan sul osote. Ku tulet mina annan sul tavara kans yks kirjekuori ja siin on ohje. Aga se pitä nouta illalla kello kaheksa ku on jo pimee.
-Onko se kuinka suuri tavara?
-Se on pakattu pahvikäärö, ku on muovipussis. Sellane yks metri pitkä ja kolm- nelikymmene sentti paksu. Paina ehk vähemb ku viis kilo.
-No, minä tulen sitten autolla tänä iltana, jos saan osoitteen. Onko Reiska siellä paikalla itse.
-Ei Reiska ei ole tääl. Mina annan itse sen sulle.
-Okei, odottelen sitten viestiä
-Kuulemiin!
Olga oli painanut puhelin kiinni ja Yrjö jäi hämillisenä istumaan sohvalleen. Hän tunsi, että olisi paras päästä näistä piireistä kokonaan eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta keinot olivat vähissä. Nyt oli pakko toimia ohjeiden mukaan. Reiskan huomiotta jättäminen oli kaikkein suurin riski.


Petri ja Maire purkavat hieman matkalaukkujaan kaappeihin, jotta löytävät hieman kevyempää päälle. Maire on katsonut puhelimesta, että Buckingham Palace Gardens on aivan sinä heidän nurkalla.
Siitä mene kävelylenkki puutarhan ympäri Maire hihkuu, matka-aika 17 minsaa, eiköhän kierretä puutarha ja kotiudutaan sitten paremmin Maire innostuu, Hyde Park on tuossa aivan kivenheiton päässä, mutta mennään sinne vaikka huomenna, jos aikataulu antaa myöten.
Reippaasti laskeutuvat alas portaita ja kääntyvät puutarhalle päin, mutta ikäväkseen huomaavat, että puutarhan edessä on muuri, jonka päällä vielä noin metrin korkuiset metalliset kulkuesteet. Maire on kuitenkin päättänyt kiertää puutarhan joten he kiertävät sitä myötäpäivään kääntyen Wiltonilta vasemmalle.
Siinä muurin vain jatkuessa loputtomiin ja heidän verkkaisesti kävellessä muurin puoleista jalkakäytävää Perti alkaa puhua noista tapahtumista, joista hän ei poliisillekaan kertonut mitään olennaista.
Maire ei oikein jaksa kuunnella, mutta valpastuu siinä kohtaa, kun puhutaan ihmisruumiin päällä makaamisesta pakastearkussa.
Muuri ja Petrin puhe jatkuu ja jatkuu, mutta sitten he sapuvat ilmeisesti pääportille, jossa valtavat kultaiset koristeet takorautaisissa porteissa, jotka täyttävät olemuksellaan koko aukion.
He ihastelevat aikansa näkymää ja takavat matkaa, valkoiset rakennukset jäävät jo taakse ja tylsä muuri palaa heidän vierelleen. Tuolla ne kuninkaalliset sitten ovat, kuin vankilassa Petri tuumaa. Ympärillä vilkas liikenne ja muurin takana mulperipuu joka on katsellut puutarhaa jo Jaakko ensimmäisen ajoista saakka, eli on itänyt ilmeisesti jo tuhatviisisataaluvulla.
Petri miettii hetken ja sanoo, että kaikki tämä näkemämme on täällä meistä huolimatta ja tänne ne jäävät, kun me poistumme, ovat täällä päivästä päivään läpi meidän loppuelämän, vaikka me emme niistä enää olisi kiinnostuneita.
Ja ovat täällä vaikka me kuolemmekin joskus sanoo Maire, mitä sinä äsken sanoitkaan, että se mies josta sinä joskus höpötit minulle paljonkin, joku Richard, niin hänkö sitten oli se ruumis?
No en minä tiedä varmasti, mutta menin Siiri Walkerin asunnolle Luotsikadulle, kun alkoi niin kovasti kiinnostamaan mitä peliä sellaiset henkilöt pitävät, jotka lukitsivat minut käsirautoihin kellariin.
Eihän Siiri sinua lukinnut näsäviisastelee Maire. No ei ei, mutta Siiri oli ainoa johtolanka jolla voisi olla yhteys tähän Walkeriin. Niin ja siellä näin sitten sellaisen nuoren miehenkin, ja hän ilmeisesti on Siirin ja Richardin poika Jaakko Jack Walker. Mairella kulkevat kylmät väreet ja hän hytisee, kun ajatteleekin ajatusta, että mitä jos selviää, että Jaakko oli silloin kerran jopa saunassa hänen luonaan?
No nämä kaikki on sellaista tutkintaa, joka ei johtanut mihinkään, paitsi, että hölmöyksissäni hyppäsin itse sinne arkkuun, kun kuulin sähkösalvan kliksahtavan ja aavistin, että jäisin kiinni jos poistuisin autosta siitä avonaisesta ovesta.
Olisin voinut kertoa poliisille joka asian, mutta sitten myöhemmin lupasin eräälle miehelle, joka piti minua vertaisenaan, eikä yrittänytkään minua tappaa tai ilmoittaa poliisille, vaikka olin silloin etsintäkuulutettu, kuten hyvin muistat, Petri suoltaa, kuin se olisi päivän selvää kaikille, mitä kaikkea siellä on tapahtunut.
Ei jaksa nyt kiinnostaa sanoo Maire, nautitaan rakas nyt tästä hetkestä ja uskotellaan itsellemme, että juuri tuo puun latva tuolla muurin takana on se mulperipuu.
Petristä tuntuu, että tästä on kuljettu jo, ja he huomaavat sitten yhdessä kävelleensä muurinviertä ohitse Wiltonista ja palaavat sitten kadun toista puolta takaisin.
Mennään ja vaihdetaan hiukan asua, ja katsotaan olisiko tässä lähistöllä joku herkkä pubi, niin voisimme käpertyä sinne olusille, anoo Maire ja katsoo cockerspanielin silmin Petrin sinisten silmien syvyyksiin.


Lehdet ovat innoissaan ja nostavat Kiinan näkyvästi esille. Ne ovat saaneet kauppa- ja teollisuusministeriöltä lehdistötiedotteen, jonka pohjalta syntyy kymmeniä kirjoituksia.
KIINALAISET JYRÄÄVÄT MAAILMAMARKKINOILLE
Kiinalla on aggressiivinen markkinointistrategia, jota se on toteuttanut vuodesta 1978, jolloin maa päätti uudistuksista ja avautumisesta ( “Reform and Opening Up” of 1978). Se on tuosta merkkivuodesta alkaen liberalisoinut talouttaan ja laajentanut toimiaan tulleen taas kerran näkyvästi mukaan kansainväliseen kauppaa.
Sen omat tuotteet ovat nousseet tärkeiksi brändeiksi. Sohu on merkittävä kiinalainen internetin pelibrändi, joka leviää maailmalla. Samoin vaalea perinteinen alkoholibrändi baijiu tekee tuloaan Suomenkin markkinoille. Puhdas energia on Suomessakin tärkeä. Niinpä täällä käyvät kaupaksi kiinalaiset aurinkopaneelit.
30 vuotta sitten tehty avautuminen näkyy jo kaikkialla. Kiina on yhä tunnetumpi maailmalla. Uusia brändeja luodaan kuin sieniä sateella.
Tunnetuimpia sen brändit ovat Brasiliassa vähiten tunnettuja USA:ssa.
Sadasta arvokkaimmasta kiinalaisesta arvobrändistä osa on iältään nippa nappa tai allekin 20 - vuotta. Vain pieni osa yli 35 -vuotiaita ja vain 12 on yli 64- vuoden.
Kiinan vanhin jalokiviliike vietti juuri 165:ttä juhlavuottaan. Se sai alkunsa 1848, varhaisemman kansainvälisen kaupan laajenemisen aikoihin.
Li Kun kiinalaissyntyinen, mutta Lontoossa vaikuttava jalokiviasiantuntija ja välittäjä on tulossa Suomeen. Matkallaan hän tapaa lähetystöväkeä ja kaupan- ja vienninedistäminen liittyvää johtoa.
Li Kun vierailee samoissa asioissa myös Virossa, jossa hänet on jo lämpimästi toivotettu tervetulleeksi. Kiina koetaan tärkeäksi yhteistyökumppaniksi ja valtavaksi mahdollisuudeksi myös Viron viennille ja kaupalle vaikkapa Suomen suuntaan.
Kiinalainen kulttuuri lähti kehittymään bronssi- kautena yli 5000-vuotta sitten. Nyt se on taas kerran valloittamassa maailmaa valtavan edistyksellisellä strategiallaan ja laajalla tuoterintamallaan.
Voimme unohtaa kaiken entisen, halvat kiinalaistuotteet. Nyt on aika astua uuteen aikaa, ostaa tuotteita ja palveluita, joista emme ole edes osanneet uneksia. Hyvät kehittämisstrategiat ja nuori koulutettu osaajajoukko on kaiken tämän takana. Li Kun olette tervetullut Suomeenkin.

 

 

 

 


Osa 17   Maire ja Petri Lontoossa

 

 

 

 

Maire ja Petri löysivätkin sellaisen mukavan sopen Noura Loungen noin korttelin päästä asunnolta. Siellä oli viihtyisä istua ja he tilasivat jopa iltapalan, jotta voisivat vain nauttia toistensa läheisyydestä ilman, että toinen hoosaa ruokaa ja toinen tiskaa.


Noura Lougen viihtyisän violetti sisustus ja tunnelmamusiikki saivat kihlaparin tunnelmoimaan syödessään kahden herkullista marinoitua lammasta vihannesten kanssa, he hehkuivat ja heidän silmänsä paloivat toisilleen. Viiniksi he olivat aluksi valinneet Cuvee Dom Perignon, mutta ajttelivat sen sittenkin olevan liian kallista ja siksi heidän edessään oli nyt pullo Moët & Chandon.
Voiko onnellisempaa paria maailmassa nähdä ajatteli pieni kärpänen katossa.
Lähes keskeltä salia nousi ovaaliin kattoon saakka valtava pylväs joka oli päällystetty punaisella kankaalla, joka muistutti samettia, mutta ei sitä ollut, ilmeisesti jotain floteksia oli Petri arvellut. Katon muoto oli kuin silmän tai suuren linssin. Sisustus oli modernin ilmava ja eri yksiköitä oli hajautettu ympäri kehää, siellä oli kabinetteja jos halusi yksityisyyttä, mutta he eivät halunneet. He halusivat vain elää tätä hurmaavaa hetkeä kahden kaikkien keskellä.


Maire ja Petri ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että eivät huomaa kun kaksi miestä lähestyy heidän pöytäänsä. Kihlapari on juuri lopettelemassa päivällistään kun miesääni Mairen takan sanoo, hyvää iltaa Maire Miirola ja Petri Nieminen.
- Hyvää iltaa hämmästyy Maire ja nousee seisomaan vaistomaisesti. Petrikin nousee seisomaan ja hetkisen kaikki vain katselevat toisiaan.
- Ettekös te ole Aivo Kallas, miten ihmeessä te tänne olette eksynyt, kysyy Maire änkyttäen?
- Olenhan minä Aivo Kallas, ja tämä on veljeni Taivo esittelee Aivo kernaasti. Olimme hieman etuajassa, ja pitkästyimme odottamaan.
- Etuajassa? Petri tässä on se mies josta kerroin, joka oli Kalastajatorpalla puhumassa yhdessä Matti Tolvasen kanssa, hän joka oli heistä viisaampi.
- No no, eipäs liioitella sanoo Aivo kohteliaasti, mutta minä se todellakin olen Aivo, eli tere tere minä olen Aivo, minä olen todellakin Aivo, hän vitsailee.
Petri ilmoittaa siihen väliin, että hauska tutustua, mikä saa meille tämän kunnian.
- Kunnia on meidän puolellamme, siellä Kalastajatorpalla lupasin jotain, mutta emmekö siirtyisi ensin tuonne kabinetin puolelle, minulla on teille pieni esitys. Ystävämme Huang Dong kertoi että olette täällä, me olemme Taivon kanssa majoittuneet Pestana Chelsea Bridge hotelliin...
- ja kylpylään sanoo Taivo väliin.
- Niin todellakin siellä on sellainenkin, me olemme ne kaksi heppua, jotka ovat tulleet Lontooseen sitä matkalaukkua noutamaan, jonka ensin oli tarkoitus Petrin kantaa, eli me olemme Maire sinun oikeat työnantajasi, vaikka sinut haastatteli joku paperipää, niin minä sen ohjelman teetin Keravalla.
- Mutta voinemme jo siirtyä itse asiaan, eli siirtykäämme tuohon suuntaan, Aivo viittaa ystävällisesti kädellään kabinetin ovelle.
- Tarjoilija, tuotteko meille jotain hyvää jälkiruokaa, nuoripari joutuu lopettamaan ateriansa meidän kanssamme keskustellen. Voitte siirtää heidän juomansa myös ja me tilaamme lisäksi kannun jäävettä, näin aluksi.
Siirryttyään kabinetin puolelle, Taivo sulkee viimeisenä oven perässään. Aivo pyytää puheenvuoron ja aloittaa puheensa turhia kainostelematta.
Rakas veljeni Taivo sekä nuoripari Maire ja Petri minulla on ilo ja kunnia olla tänään teidän isäntänne täällä Lontoon Cityn sydämessä. Muistan sanoneeni Kalastajatorpalla Suomessa Maire Miirolalle, että annan kihlajaislahjanne myöhemmin ja nyt on se hetki. Annan sen lahjaksi teille molemmille. Alkuperäinen ajatukseni oli ehkä hiukan juhlia nyt ja puhua vasta huomenna, mutta nyt haluan kiirehtiä, ja nyt pitää ensin puhua vakavasti.
Koska kukaan puutarhuri ei ole parempi toista, niin miksi me ihmiset ja yrittäjät varsinkin lyömme päätämme seinään jatkuvasti? Meillä on aina joku asia harmiksi saakka, vaikka harmit eivät meitä etsi, - me aina itse etsimme ne harmit itsellemme.
Työnnämme nenäämme sellaisiin asioihin jotka eivät tuota meille mitään, korkeintaan pahan mielen saamme lahjaksi olemalla rehellisiä, ja uskottelemme itsellemme, mitä surkeampi elämä sen kirkkaampi kruunu kuollessamme.
Jos haluat olla onnellinen sinun pitää tehdä joku toinenkin onnelliseksi, älä laske rahojasi, vaan mieti mitä olet saanut aikaiseksi. Raha sinänsä ei tee sinusta onnellista, vaan se mitä teet rahoillasi.
Maire ja Petri eivät tiedä mitä me Taivon kanssa olemme, me olemme pari, joka pyörittää isoa rinkiä, sillä ringillä ei ole aina puhtaat jauhot pussissa, mutta murhia tai ihmiskauppaa, me emme harrasta saati hyväksy.
Petriä varmaan kiinnostaa kuulla, kuka sitten tappoi Leevi Penniön? Niin kiinnostaa minuakin, mutta Petri voi meille ilmeisesti kertoa kuka se hänen mielestään tappoi Richard Walkerin? Mutta älä kerro siitä mitään, sillä minä tai Taivo ei haluta tietää, sillä meilläkin on epäilyksemme.
Joka tapauksessa me Taivon kanssa olemme kasvattaneet verkoston jossa on tuottavasti salakuljetettu timantteja, myyty piraattituotteita, kiristetty poliitikkoja ja liikemiehiä. On tehty laillista ja laitonta liiketoimintaa niin, että perhe on saanut siitä mukavan elannon. Richard Walkerilla oli merkittävä asema meidän toiminnassamme ja hän hoiti Lontoosta käsin monia operaatioita, joiden ainoa tarkoitus oli tehdä meille rahaa.
Vähä Riku kuten minä häntä kutsun oli jäämässä ansaitulle eläkkeelle, hän oli kerännyt vanhojen päiviensä varalle noin 30 miljoonaa euroa käteistä asunnolleen Helsinkiin. Asunto on meidän omistuksessa ja Vähä Riku asui siellä peitenimen turvin.
Rahat ovat vieläkin siellä asunnossa.
Huomenna ne lentävät tänne Lontooseen ja se oli se syy miksi matkalaukku piti Petrin ottaa vastaan, että olisimme kuvanneet sen tapahtuman. Sen jälkeen olisimme kiristänet sinua Petri Nieminen salakuljetusrikkeestäsi. Mutta nyt olen tullut eri käsitykseen koko meidän toimistamme.
Mies joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian pitkään, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla, minä en halua seistä enää savijaloilla, eli en halua näiden ikävien surmatöiden jälkeen jatkaa rikollista toimintaamme. Siksi en kiristä ketään tästä hetkestä lähtien, jokainen on vapaa poistumaan vaikka heti, mutta kuunnelkaa mielellään asiani loppuun saakka.
Paikka olen koko pienen ikäni ollut varuillani ja osaan huolehtia itsestäni, niin minua ei enää kiinnosta huolehtia niin monista rikollisista, joita saa olla pitämässä pois poliisin ulottuvilta. Jos haluaisin olla holhooja, niin voisinhan perustaa lastentarhan ja pukemista ja nenän niistoa riittäisi yltä kyllin.
Mutta minä haluan rahoillani tehdä jotakin yhteiskunnan hyväksi, vanha totuus, että rikollinen raha etsiytyy jossain vaiheessa lailliseksi rahaksi ja alkaa sitten nokkimaan muita rikollisia, jotta ne eivät kasvaisi koskaan samaan mittakaavaan.
Tuosta väittämästä alku pitää pakkansa, että haluan ja olenkin jo laillinen yrittäjä, sekin on totta, että osa rahoista on tienattu laittomin konstein, mutta valta osa rahoista on laillista. Kuten asunto jossa asutte Wilton Streetillä, sen arvonnousu on täysin laillista. ostimme sen parilla miljoonalla, ja nyt samasta asunnosta saisimme 7,5 miljoonaa.
Samoin veljeni Taivo teki osakekauppaa Alibaban osakkeilla ja tuotto on samaa luokkaa, mitä Vähä Riku pisti sivuun rikollista rahaa koko toimintansa aikana. Nyt me tietysti emme anna sitä pottia henkilöille, jotka tietävät miksi ja miten mies katosi elävien kirjoista. Eli Siirille ei niitä rahoja ole säästelty.
Minä ja Taivo olemme pistäneet myös rahaa sukanvarteen summat ovat hiukan isompia, kuin Vähä Rikun matkalaukussa on, meillä on pesemätöntä rikollista rahaa noin abaut 150 miljoonaa euro ja sitten kiinteistöissä ja yrityksissä noin puolet tuosta summasta. Tämä on ollut aika tuottoisaa liiketoimintaa.
Mutta se sitoo meidät koko ajan ja hauskanpidolle ei jää aikaa, nytkin kuuntelemme tätä saarna, vaikka monet houkutukset odottavat. Tällä alalla korvaan kuiskattu sana voi olla kohta väärissä korvissa ja sinun käy huonosti, kuten muutamat esimerkit näyttävät asioiden olevan.
Summa summaruma, vanhinkin puu vihertää joka kevät, mutta minun nuoruus oli ja meni, kello käy, enkä halua sen enää käyvän minulle kalliiksi, koska minulla on nyt rahaa voin ostaa sillä aikaa itselleni. Mutta en halua jäädä vain kiikkustuoliin istumaan tai vuoteelle makaamaan. Haluan että rahani palvelevat minua. Ja parhaiten ne palvelevat siten, että teen niillä jotain uutta. Osaan jo tämän mutta haluan oppia uutta, aivan uuden tavan eli kuluttamisen, kuluttamisen niin että siitä hyötyy jopa se maan köyhinkin.
Nykyinen suomalainen kuten eestiläinenkin yhteiskunta ruokkii vain ay- liikkeen jäsenet ja virkamiehet ja heidän hännystelijänsä. Kun valitsimme yhteistyökumppaneiksi Penniön suvun henkilöt, luulimme, että heidän yhteytensä liike-elämään, verottajaan, Suomen Yrittäjiin ja niin poispäin, olisivat edesauttaneet meidät myös kehityksen saattamiseksi parempaan suuntaan, mutta paskat, se johti pysähdykseen ja paatuneisuuteen, jopa niin pitkälle että arvomme lopulta lyötiin pirstaleiksi.
Leevistä tuli hankala tapaus ja hän oli väkivaltainen naisille. Minulta kysyttiin, että laitanko vastaan jos Leevistä lähtee ilmat, minä sanoin ummistavani silmäni ja sitten se vain tapahtui. En koe olevani syyllinen hänen murhaansa, mutta olisin voinut sen ilmeisestikin estää, mutta sitten siitä olisi tullut minulle ehkä painajainen myöhemmin.
Sitten Vähä Rikun oma poika ja ex-vaimo päästää Vähä Rikusta ilmat pellolle, aivan vain ahneuksissaan, sillä en ymmärrä muuta motiivia. Nyt he istuvat selittämässä tekosiaan poliisille.
Tämä kaikki on niin väärin.
Parhaasta metallista ei taota nauloja, eikä parhaista miehistämme saa tehdä rumihia. En tiedä miksi haluan juuri teille Maire ja Petri tämän kertoa, mutta haluan teidät myös mukaan tähän loppuelämääni, jonka ensimmäinen päivä on juuri nyt. Tämä on se kihlajaislahja jota me kohta juhlimme. Jos se vain teille passaa?
Ehkä siksi, että ihminen hiotaan ihmistä vasten ja puukko teroitetaan kiveen hiomalla. Minäkin haluan jonkun täysin rehellisen ja vapaan kaikesta paskasta, sellaisen viattoman idealistin jollainen Petri on hiomaan omia tapojani suuntaan jonka olen itselleni tässä viitoittamassa.
Nyt kun tämä vanha systeemi kaadetaan toivon kadottavani myös sen varjot ja yksin en siihen kykene, sillä niin lujasti olemme Taivon kanssa väärällä tantereella temmeltäneet. Meidän on vaikea yksin nähdä oikeaa ja väärää, vaikka olenkin oppinut mies ja juuri siksi tiedän, että siihen ei pysty kuin puhdas sydän, mutta hänellä pitää olla haarniska suojanaan, sillä yksin ei kukaan selviä.
Minä tarjoan sinulle ja teille Petri ja Maire suhteellisen mukavaa pottia pesemätöntä rahaa, ja tehtävämme on pestä se puhtoistakin puhtoisemmaksi.
Olemme kulkeneet Taivon kanssa melkoista myötämäkeä, mutta nyt on vastamäen aika, uskon, että nykyinen rehellinen Aivo kohtaa suurempaa vastustusta olemalla rehellinen, kuin se eilinen Aivo joka kuljeskeli i rikollisten kanssa samaan tahtiin.
Petri se ei ole helppoa kulkea nyky-yhteiskunnassa niin, että pysyy rehellisenä, koska rikollisuutta on niin paljon, ja sillä näkyvällä rikollisuudella on omat taustavoimansa, ja niillä taustavoimilla on vielä omat aivonsa. Ne aivot ulottuvat joka taholle, ei ole olemassa sellaista yhteyttä joihin heillä ei olisi pääsyä.
Suomessa yritysmaailman ja sen aktiivitoimijoiden eli edunvalvonnan tulee ymmärtää seuraavasti. Yritysten tulee pyrkiä jatkuvaan uudistumiseen ja kasvun tavoitteluun, sillä saavutetaan kilpailukyky, jolla tulevaisuutta turvataan.
Vain innostunut ja motivoitunut yrittäjä onnistuu kasvuyrityksessään, sillä Suomen erittäin raskas ja painostava byrokratia lannistaa luuserit. Suomessa on liikaa paikallaan junnaavia yrittäjiä, joiden perintömetsät mahdollistavat näennäisen yrittämisen, mutta todellista kasvua ei ole koskaan edes mietitty.
Sinullakin Petri jos lyömme kättä, on sitten näytön paikka, rahan on alettava poikia, vaikka se on helpolla saatua, niin vielä helpommin sen voit menettää. Meillä on suuria riskejä, kun siirrymme taustavoimien joukosta eturintamaan.
Innostus ja tahtotila ei vielä takaa kasvua, sillä pitää yrittäjällä totta vie olla ymmärrystä ja hoksottimet kohdallaan. Laurin ja Leevin kaltainen yrittäminen, jossa lespattiin vain Suomen Yrittäjien pippaloissa ja raha tuli taustajoukkojen tukemana ei ole mitään yrittämistä.
Sanon suoraan, että konnat siivoavat omat pihansa, vaikka konnat ovat pahoja, niin konnien luopiot ja naisten pieksäjät ovat vielä pahempia. Nyt teille tarjottu kumppanuus merkitsee koko pahuuden käsitteen miettimistä uudelleen.
Jokainen meistä on kuullut ainakin Cayman-saarista ja me Taivon kanssa olemme joskus operoineet myös sinne, kuten Luxenbourgiin ja muihin paratiiseihinkin. Sveitsi ylpeilee sillä, että heidän pankeissaan makaa rahaa, mutta onko se ylpeyden aihe, jos liittää siihen juutalaisten kohtalon ja niiden kohtalot, joilta suurin osa rahoista on suoraan ryöstetty.
Käytän nyt tässä sanaa uusi talous ja se tarkoittaa sitä, että kun me tienaamme huomisesta eteenpäin, niin niitä voittoja ei kotiuteta Cayman-saarelle tai Sveitsin pankkiholveihin, vaan ne palautetaan viipymättä takaisin kiertoon ja sitä parempi mitä köyhemmälle taholle. Ja perustelen tätä sillä, että nykyinen talousoppi ja kaupalliset jipot ovat niin kehittyneitä, että rahvaalta napataan luu, kuin koiranpennulta lelu. Jos sullomme voitot aina piiloon, niin taloudet velkaantuvat ja yhteiskunnat velkaantuvat ja käy niin , että tulee lama ja suurjako, jossa taas raha pesee muut toimijat puhtaaksi.
Tämä tuleva ylläpitämämme uusi talous, jakaa rahat takaisin kiertoon ja kerää sen monin veroin takaisin ja palauttaa taas kiertoon, joten kukaan ei varsinaisesti köyhdy tai rikastu. Ja sehän on elämän tarkoitus! Vai voiko joku väittää vastaan?
Kiitän huomiostanne ja nyt sana on vapaa, mutta sitä ennen tilaan kaikille jotain suun kostuketta.
Onnea kihlaparille Maire ja Petri ja onnea yhteiselle tulevaisuudelle jos vain otatte lahjanne vastaan!
Tarjoilija!

 

 

 

 

 


Osa 18. Virolaisen puheet eivät Petriä sokaise

 

 

 

 


Petriä eivät virolaisen puheet sokaise. Vai, että veljekset asialla. Mitä ovat miehiään?
Petri ei siedä lain reunoilla kulkevia, ja puuttuu mielessään ongelmaan. Hän yrittää ratkaista miten toimisi. Hän on selvittänyt jo aiemmin ongelmavyyhteä, jota rikolliset voimat ovat kehitelleet. Miten hän nyt siihen mukaan menisi?
Voiko kihlattu olla näin sokea vai ovatko heidän arvomaailmansa aivan eri osista rakentuneet. Mitä tämä merkitsee? Tässäkö on sitten suhteen loppu?


Samaan aikaan Li Kun on laskeutumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle, hän on matkalla muissa asioissa, mutta päättää samalla selvittää asiansa Leilan kanssa. Li Kun sai hänen kirjeensä Huang Dongin välittämänä. Siinä kerrottiin, että Leila oli mennyt veljensä luokse Suomeen synnyttämään. Mukana oli myös Lauri Penniön osoite ja sitten sellaista henkilökohtaista lätinää rakkaudesta ja kaipuusta.
Li Kun ajatteli, kun täälläpäin liikun, niin voinhan käydä Leilan tykönä samalla.


Jaahas, että Uudenmaankadulle, tuumaa Kakkinen astuessaan Jettaansa Krunikassa. Hän oli saanut Reiskaa majoittavien tyttöjen kämpän osoitteen. Tosin hänellä ei ollut aavistustakaan mikä kämppä se oli, kuka sen omisti j.n.e.
Osoitteen kohdalla oli porttigongi, jota kautta voi autolla ajaa sisäpihalle. Aivan kuten ohjeissa oli sanottukin sieltä löytyi vapaata tilaa Yrjönkin ajokille. Yrjö parkkeerasi autonsa seinän edessä olevaan parkkiruutuun, sammutti moottorin ja alkoi nousta autostaan.
Hän raaviskeli hiukan päätään tutkiessaan ovinumeroita. Ohje, jonka hän oli saanut, näytti viittaavan eräässä pihan kulmauksessa olevaan hyvin hämäräperäisen näköiseen oveen, aivan umpeen muurattujen ja mustaksi värjättyjen ikkunaruutujen vieressä. Samassa hänelle tuli mieleen, että Leevi ja Lauri olivat joskus keskenään supatelleet "Rööperin looshista". Oliko Leevi vuokrannut sieltä majoituspaikan eestiläisille tytöille, jonne he puolestaan olivat majoittaneet maanmiehensä Reiskan?
Yrjö astuu ovesta pieneen rapputilaan. Se ei ollut rakennuksen paraatipuolen päärappukäytävä, vaan siellä oli lyhyet hieman kaartavat portaat, jotka johtivat tusinan verran askelmia ylempänä olevalle toiselle ovelle. Sitä ennen oli tasanteella yksi ainoa ovi ja siinä väännettävä metallinen ovikello. Yrjö rohkaisi mielensä ja väänsi kelloa. Ovessa ei ollut mitään mainintaa asukista, ei nimeä postilaatikon yllä, ei mitään.
PRRRING PRRRRING ...
Tuossa tuokiossa ovi raottui ja hiukan valoa tulvahti pimeään rappuun. Oven raossa seisoi uskomattoman sievä parikymppinen neitokainen, jolla oli hiukan korkeat poskipäät, tummat suuret silmät, olkapäille ulottuva ruskean kiiltävä tukka ja sopusuhtainen kurvikas vartalo.
- Kas sina olet Yrjö, kysyi tyttö.
- joo, Ykähän mä oon. Oletko sinä Olga?
- Jah, ma olen Olga, tule sisse!
Yrjö astui hiukan ummehtuneen tuoksuiseen interiööriin, josta lienee päässyt mutkan kautta peremmälle joihinkin muihin tiloihin, mutta tuo aulahuone oli itsessään jonkinlainen apukeittiö, hellahuone, jossa oli nurkassa yhden maattava peti.
Tyttö viittasi Yrjöä istumaan pöydän ääreen pienelle pallille eikä hänellä tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä. Hänen olemuksensa oli levollinen ja miellyttävä. Yrjö kävi jo kuusissakymmenissä, mutta hän tunsi kuinka muistot koetuista nuoruuden seikkailuista alkoivat aktivoida tiettyjä hormoneja hyrräämään hänen lepuuttaessaan silmiään Olgan elegantin liikehdinnän lumoamana.


Lauri on kotona ja miettii syntymisen tuskaa, oi miksi hän on syntynyt tähän pahaan ja viluiseen maahan. Hän vilkaisee sohvaltaan kirjahyllyn päällä tököttäviä standaareja. Yhden kokonaisen seinän täyttävät kunniakirjat ja maininnat hänen ja Leevin ansioista.
Mutta mitä sillä kaikella on merkitystä, kun elämä muuten on uhrattu sen kaiken maailman viirien ja kehystettyjen A-nelosten perässä juoksemisessa. Ei elämä ole oikeudenmukaista, jos olisi ei hänen olisi koskaan tarvinnut alkaa lain toiselle puolelle menestyäkseen.
Lauri miettii eksyneensä väärälle puolelle, vain sen takia, että rehellisyyttä ei maailmassa arvosteta. Jos hän olisi säilynyt rippikoululaisena läpi elämänsä, hän olisi jossain kinkeripiirissä apupappina, koska ei olisi saanut ylennystä, kun ei ala epärehelliseksi.
No ei se apupapinvirka hassumpi ajatus nyt olisi, kun alitajunnan äänet hoputtavat hänelle, että sinulla on vaikeuksia aivan omaksi tarpeeksi, mutta nyt on myöhäistä katua, avovaimo jo lähti ja kohta lähtee Leilakin Lauri miettii, miten hänestä tuli tällainen paska?
Juuri kun Lauri on pääsemässä itsesäälissään hyvään vauhtiin ja Leila tenavineen on vielä omissa huoneissaan saapuu taksi porraskäytävän oven eteen ja sieltä nousee pukumies, mutta Lauri ei sitä huomaa, vaan tuskastuneena itseensä repii aluspaitansa kahtia.


Olga mittaili Yrjöä ripsiensä takaa ja keimaillen sanoi, että se paketti on tuolla kellarissa, voin käydä sinulle sen näyttämässä, mutta et siitä saa vielä ottaa mukaasi, sillä meillä voi olla jotain kivaa vielä yhdessä. Sinussa on miehen tuoksu.
Menemme ensin ja katsomme paketin ja sitten tulemme takaisin ja tutustumme hiukan, Olga venytteli samalla itseään leveän ikkunapenkin edessä, ikkunasta avautui näkymä sisäpihalle ja siellä oli yksi ovi, jota Olga nyt sormellaan huolimattomasti Yrjölle näytti.
Tämä on joskus ollut Suomen Värin maalikauppa ja tästä vanhasta talomiehen asunnosta on yhteys kellareihin, tuo ovi tuolla, menee suoraan pihalta sinne samaan kellariin. Minä olen jättänyt oven auki joskus ja sitten sinne pääsee kuka tahansa.
Nyt minä vien sinut sisäkautta sinne, näytän varastokaapin missä on se paketti, näytän sinulle missä on tuon oven suuaukko siellä käytävässä, sitten tulemme takaisin.
Kun olemme täällä sitten tutustuneet ja haluat lähteä, menet ensin sinne ovelle jota nyt näytän ja siitä portaat alas ja käännyt oikealle.
Nyt me menemme katsomaan paketti, tule.
Yrjö Kakkinen nousee ja kävelee naisen perään. He kulkevat sille ovelle josta Yrjo oli noussut asuntoon, mutta kääntyvät ovella U-käännöksen ja jatkavat samaa portaikkoa alas käytävään. Kääntyvät alatasolta oikeaan, kulkevat noin kolmekymmentäseitsemän metriä ja kääntyvät sitten taas oikealle. Käytävä on punatiiliseinäinen ja siellä katossa kulkevat viemäriputket ja sähköpiuhat rinta rinnan. Noin neljänkymmenen kolmen metrin jälkeen he ohittavat oikealla olevan oven, jota Olga osoittaa siksi oveksi joka nousee pihalle.
No niin minä jätän oven auki ja sinä tulet tuolta sisään, käännyt tästä heti ensimmäisenä oikealle ja avaat ensimmäisen oven oikealta, eli tämän. Olga aukaisee oven, joka ei ole koskaan lukossa, siinä on vain rikkinäinen munalukkoripa, mutta seinän puolella karmissa ei ole sitäkään, eli ovea on mahdoton lukita. Ai niin tuo on se paketti joka on sinun, mutta nyt me menemme samaa tietä takaisin, kipaisen ensin vain laittamassa ulko-oven Abloylukon nolla-asentoon, eli laitan kielen sisään.
He menvät samaa tietä takaisin, mutta nyt Yrjö huomaa, että Olga lukitsee visusti palo-oven jälkeensä noustessaan asunnon portaikkoon. Tuota ovea ne äsken huomannutkaan sanoo Yrjö päänsä sisässä ja katselee nousevaa hemaisevaa hempukkaa hameen alle portaissa.


Kotvasen perästä Yrjö ja Olga istuvat uudelleen salaperäisen huoneiston ensimmäisessä hellahuoneessa.
Yrjö oli ymmärtänyt, että Olga oli antanut ymmärtää jotain, joka kuulosti lupaavalta. Nyt hän ei oikein tiennyt kuinka tehdä aloitetta, kun ei juurikaan ollut ollut enää vuosikymmeniin sellaisissa tekemisissä nuorten naisten kanssa. Toki avioeron jälkeen kymmenisen vuotta aiemmin hän oli Torremolinoksessa verestänyt varsavuosien muistojaan, mutta se oli toteutettu riihikuivalla rahalla.
Hän päättää alkaa keskustelemaan päivän tehtävästä ensin.
- Tuota ... voitko kertoa mitä siinä paketissa on ja mitä minun pitää sillä tehdä?
- Mina ei tea, kaikki lukee paketin kylkeen kirjoitetussa lapussa, vastaa Olga.
Hän vaikuttaa siltä, ettei haluaisi enää koko asiasta puhua enempää.
- Mina olen ainult sanansaattaja, ma ei tea enämpi, jatkaa hän.
Yrjö tyytyy selitykseen. Itse asiassa se vaikuttaa jopa uskottavalta. Mutta miksi Olga oli halunnut kutsua hänet takaisin? Oliko siinä jokin koira haudattuna? Vai oliko hän itse todella niin attraktiivinen, että Olga halusi viettää ylimääräisen tuokion hänen kanssaan?
Yllättäen sanaakaan sanomatta Olga ojentautui tuolillaan lähemmäksi Yrjöä ja alkoi silittää hänen päätään. Hän kehui Yrjön komeata charmantisti harmaantunutta hiuksistoa ja sitä kuinka miehekkäät piirteet Yrjöllä oli edelleen kasvoissaan. Itse asiassa Yrjö oli hiukan pulskistunut viimeisinä vuosina eikä hän varmaankaan moisia imarteluja ollut pitkiin aikoihin kuullut, joten se kaikki teki häneen sävähdyttävän vaikutuksen.
Olga liikkui vielä lähemmäksi ja otti Yrjöstä halausasennon olkapäiden takaa liikuttaen kasvojaan suuteluetäisyydelle. Yrjö ei enää pystynyt vastustamaan houkutusta eikä hänen myöskään enää tarvinnut tuumailla kuinka aloitteen tekisi. Hän vain yksinkertaisesti puristi Olgan itseään vasten ja aloitti suutelemaan häntä huulille. Yrjö tunsi itsensä kiihottuneeksi ja rutisti Olgaa yhä voimakkaammin.
Yht'äkkiä Olga perääntyi hiukan, katsoi Yrjöä silmiin ja kysyi:
-Tapoitko sina Leevin?
Yrjö oli kuin puulla päähän lyöty. Pommi oli heitetty hänen niskaan. Hän ei ensin oikein uskonut korviaan, mutta alkoi sitten änkyttää:
-Mi-mitä hittoa! Mi-mitä sinä kysyt?
-Tapoitko sina Leevin, Olga toisti.
Yrjö sai itsensä terästettyä ja palautettua hänelle luonnollisempaa karskia otetta:
-Jumalauta, taatusti en!
-Sina olet hyvä mees, ma tunnen sen mu sydames. Mina uskon, et jos tapoit Leevin, niin sul on ollu hyvä syy, puheli Olga.
-En se minä ollut, sanoi Yrjö vakaumuksen syvällä rintaäänellä.
- Aga sina tiedä ken se oli, jatkoi Olga
Yrjö ei sanonut mitään. Hän ymmärsi, että Olga oli yrittänyt hyödyntää hänen kiimaansa saadakseen tietoa asiasta. Itse asiassa Yrjöstä tuntui, että Olga tiesi tappajasta itse, mutta halusi vakuuttua asiasta. Jotain hän joka tapauksessa tiesi.
Yrjö mietti hetken mitä hän sanoisi. Sitten hän totesi hiljaa ja hiukan lyötynä:
- Minä annan sinulle hyvän neuvon. Mene takaisin kotiin Eestiin äläkä enää ole tekemisissä sen porukan kanssa, johon olet lyöttääntynyt. Muuta neuvoa en osaa sinulle antaa.
Sitten Yrjö nousi tuoliltaan ylös, kääntyi ulko-ovea kohti, mutta kääntyi sitten vielä puolittain Olgaan päin ja katsoi häntä silmiin. Olgan toisesta silmäkulmasta valui hienon hieno pisara persikkamaiselle poskelle.
He katsoivat toisiaan vielä muutaman sekunnin ja sitten Yrjö avasi oven:
- Se on moro!
Hän sulki oven rappukäytävään mennessään ja laskeutui alas uloskäynnin luokse.


Olga katsoo ikkunasta, kun Yrjö menee ja kopaisee kellariin menevää ovea, se on hiukan turvonnut, kun sitä ei yleensä enää käytetä, mutta rapsahtaa auki. Edessä on suorat portaat ala noin 17 askelta ja sitten oikealle.
Yrjö etsii valonappulaa, kun ulkoa tuleva valo loppuu portaan alapäässä, se katkaisija löytyykin alaoven vasemmalta laidalta. Hän on tottunut sellaisen löytämään, onhan hän isännöinyt taloja jo vuosikymmenet, siitä on tullut tapa myös mitata askelilla matkaa, kun kävelee esimerkiksi kaupungin alla tunneleissa ja käytävissä on sitten maan päällä mahdollisuus kartottaa missä on mikäkin tunneli ja miten ne kääntyilevät.
No nyt hän avaa oven ja tunnustelee valosta huolimatta ensin kädellään varastoon päin, että ei ole mitään siimoja tai ansalankoja viritettynä.
Mitähän paketissa mahtaa olla? Yrjö ei jää tänne sitä avaamaan vaan nappaa paketin kainaloonsa, hilpasee portaita pitkin ylös ja vaistomaisesti kliksauttaa lukon salvan lukosta ulos, jotta Olgan ei tarvitse erikseen tulla ovea sulkemaan. Kun hän painaa oven perästään kiinni kuulee hän jotain kolinaa porttikongista, mutta hän ei näe kongiin vaikka matkaa kongin aukolle on vain pari metriä.
Yksi autoista on poistunut parkkipaikalta, Yrjö huomaa, mutta ei aavista mitään, kun...

Li Kun painaa Lauri Penniön kotioven ovikelloa, Lauri menee pelkät kalsari jalassa avaamaan ovea, heittää paidankappaleet käsistään sohvan pielukselle. Kuka perkele siellä nyt aamusta jo on, kiukkuilee Lauri ja saa vihdoin itsensä ovelle.
Porraskäytävässä on luihun näköinen pukumies, joka hymyilee koko hammasrivistöllään.
- Olen Li Kun ja minulla on asiaa Leila-rouvalle.
- Ole hyvä vaan ja käy peremmälle, tuolla se Leila vielä taitaa nukkua makuuhuoneessa, Lauri haukottelee.
Li Kun seuraa Laurin ohjeita ja koputtaa Leilan makuuhuoneen ovelle.


Petri ei saa yöllä unta, vaan painiskelee itsensä kanssa. Tämä Jaakobin paini minun on hyvä käydä ajattelee Petri ja katselee nukkuvaa naista vierellään. Punainen tukka valtoimenaan Maire kuorsaa hiukan, sellaista pih, pih, pih, ehkä hänen nenänsä limakalvot ovat kuivuneet huoneilman kuivuuden tähden.
Kenelle hyvänsä jos tarjotaan kymmeniä miljoonia ja niiden käyttämistä rehellisiin tarkoituksiin, tulisi ensimmäisenä mieleen, että nyt joku valehtelee, mutta valehteleeko Aivo? Siinäpä kysymys.
Miksi valehtelisi, miksi hän ylipäätään puhuisi Petrille mitään mistään, jos hän ei todella ole tosissaan. Mikä on se juju mikä tässä on haudattuna?
Petri yrittää ajatella vilpittömällä mielellä ja etsii totuutta yksinkertaisen sydämensä syvyyksistä. Hän onnistuu saamaan itsensä sellaiseen kooman oloiseen tilaan, jossa hän nousee ikään kuin itsensä yläpuolelle ja katselee kahta nukkuvaa ja väsynyttä matkalaista jostain lokkiperspektiivistä.
Petri hapuilee käsillään ja ne menevät katosta lävitse. Sitten hän ajattelee, että kipaisenpa kaupungin yläpuolella ja hän nostaa oikean kätensä ylös kuin teräsmies ja menee vauhdilla ylöspäin ja on hetkessä taivaalla. Korvissa humisee ja Petri nousee jo kuunkin yläpuolelle ja tähdet vilisevät hänen silmissään. Mukava tunne ei ollenkaan paha ajattelee Petri ja antaa mennä.
Maata ei ollenkaan enää edes näy, mutta avaruus on ääretön ja Petrin vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Petri pelästyy, että jos hän ei osaa pois, ja samassa hän laskeutuu omaan kehoonsa takaisin. Veri pakkautuu verisuoniin ja päässä kohisee, kuin kosket avautuisivat veren siirtyessä uomiinsa.
Petri miettii pitkän aikaa mikä kohtaus tuo oli, mutta ei saa selvää nukkuuko hän vai oliko tuo kaikki niin sanottu rajatapaus? Viisaus ei astu sisälle hänen päähänsä, vaikka hän kuinka keskittyy ajattelemaan selkeästi.
Petri muistaa pyhäkoulussa kerrotun, että Jumala ei tehnyt kuolemaa, mutta hän ei myöskään iloitse elävien perikadosta. Sitähän Aivo siis tarkoitti, meidän systeemi on kääntynyt itseään vastaan ja muutosta ei tule jos joku ei sitä tee.
Älkää vetäkö päällenne turmiota kättenne töillä, mistä tuo ajatus tuli?
Meidän nimemme unohtuu, kukaan ei ole korvaamaton, eikä kukaan muista meidän tekojamme, meidän energia katoaa kuin pilvet tuulten mukana. Ajatus hälvenee kuin sumu Petrin päässä.
Niin, jos me emme tee muutosta nyt, niin kuka sitä koskaan yrittää seuraavaksi? Petri nauraa sellaisille typeryksille, jotka eivät luota itseensä ja tee muutosta edes omaan elämäänsä saati koko globaaliin maailmaan tehty ohjelmasiirtoketjun mittaustauko. Sitä se on se on uusi aika ja uusi talousoppi. Jaetaan helikopterista mannaa, mutta ei jaeta enempää, kuin mitä on jakaa. Suu säkkiä myöten.
Petriä alkaa unettaa taas, kohta on jo aamu. Heidän pitää silloin mennä Aivon ja Taivon hotellille, sviitti kolme-nolla-viisi, muista siis, oli jäänyt rallatuksena päähän, kun Aivokin oli hiukan humaltunut, kun oli uskaltanut ottaa muutaman näkäräisen heidän muiden seuraksi. Taivo on täysin veljensä narussa, mutta toiminnan mies, ja huumorintajuakin löytyy molemmista, huomenna kyselen vielä lisää ja pitäähän…
Petri nukahtaa, vai onko Petri nukkunutkin koko ajan ja uneksinut, no joka tapauksessa alitajunta muistaa aamulla pääkohdat.
Maire kääntyy ja tarjoilee Petrille ahteriaan, Petri nostaa toisen kätensä Mairen olkapäälle ja puristaa itsensä lusikka-asentoon unissaan.


Yrjö säpsähtää pihalla jotain. Hän ei tiedä mitä, mutta hän aavistaa, että jotain on tapahtumassa ympärillä. Porttikongista kuuluu auton moottorin ääntä. Sehän ei sinänsä merkitse mitään, mutta hän vaistoaa, että se liittyy jotenkin hänen tulemiseensa kellarista. Yrjö ei ollut vielä lukenut pakettiin kiinnitettyä kirjettä. Hänestä tuntuu, että joku on halunnut varmistaa, että hän on toiminut suunnitellulla tavalla.
Yrjö avaa Jettansa oven ja istahtaa kuskin pallille. Paketin hän asettaa pelkääjän paikalle. Paketti on aika suuri ja tuolia joutuu vetämään taaksepäin, jotta lasti mahtuu etuistuimen eteen. Sitten hän päättää ajaa pois pihalta ja pysäköidä jonnekin muualle lukeakseen viestin.
Porttikongista ulos ajaessaan hän havaitsee kadun toisella puolella pysäköidyn auton, jossa istuu kuskin paikalla ajuri. Auton moottori on sammutettu eikä valoja ole päällä. Kuski polttelee tupakkaa ja puhaltelee savuja ulos ikkunasta.
Asiaa sen enempää tutkimatta Yrjö kääntää autonsa vasemmalle yksisuuntaisella kadulla ja alkaa ajaa kohden Erottajaa. Parin korttelin päästä hän huomaa vasemmalla puolella sopivan raon ja keplottelee autonsa siihen parkkiin. Yrjö sammuttaa moottorin ja repii teipillä kiinnitetyn kirjeen paketin kyljestä. Hän alkaa lukea viestiä.
"Toimita tämä paketti heti Komulaiselle Nokalle. Osoitteenhan tiedät. Terveisin Reiska".
Yrjölle tulee omituinen olo. Miksi näin yksinkertainen asia pitää tehdä näin monimutkaisesti? Miksei Reiska itse toimittanut pakettia perille? Pihkuran Jari, presidentin vävy, oikea kultsupoika, hopealusikka suussa syntynyt.
Yrjö jatkaa matkaa ja kääntyy Erottajalta eteläistä Espaa myöten kohden Kauppatoria ja ajelee siellä vaadittavat kiemurat päästäkseen Katajanokan sillalle. Siellä hän vanhana paikkakuntalaisena helposti ohjastaa ajokkinsa määränpäähän niemen päähän. Yrjö ottaa paketin etuistuimen edestä, lukitsee ovet ja suuntaa kulkunsa kohti Komulaisen talon alaovea. Summeria painettuaan kuuluu kohta ääni:
- Kuka siellä?
- Yrjö Kakkinen, hän vastaa.
PZZZZZZZZ, kuuluu summerin ääni sen merkiksi, että oven voi avata.
Yrjö astuu porrasaulaan ja tutkii seinätaulusta asuntojen asujien nimiä. Kolmas kerros, hän toteaa. Siispä hissiin ja kolmanteen kerrokseen. Siellä hän soittaa Komulaisen ovikelloa ja sydän tykyttäen odottaa mitä ihmettä on vastassa.
Ovi avautuu ja tutut kasvot ovat vastassa.
- Terve Ykä! Eipä ole vähään aikaan nähtykään. Hyvä, että sait tuon vempeleen tuoduksi. En tiedä mikä oli niin vaikeata sen palauttamisessa.
Yrjö astuu Jarin kehoituksesta sisälle eteiseen. Siellä vasta hän alkaa kysyä mistä oikeastaan on kysymys. Jari on hämillään.
- Etkö sinä tiedä?
- No en todellakaan, vastaa Yrjö.
Jari alkaa avata pakettikääröä ja sieltä paljastuu jousipyssy, uuden karhea ja viimeistä mallia. Jari toteaa Yrjölle:
- Se oli se Roosnan poika, joka pyysi tätä lainaksi Suomen vierailullaan elokuussa. Oli jättänyt pyssynsä kotiin, kun tuli tänne kilpailuun. Lupasi palauttaa sen heti kilpailun jälkeen, mutta nyt vasta toissapäivänä otti yhteyttä. Ostin tämän pyssyn häneltä keväällä, kun aloin itse harrastaa jousiammuntaa. No, hyvä kun huolehti palauttamisesta. Miten hän muuten sinuun tuli ottaneeksi yhteyttä?
Yrjö Kakkinen nieleskeli hiukan ja totesi sitten:
- No, ehkäpä hänellä ei ollut asiaa Suomeen. Oli jättänyt pyssyn kiireissään ystäviensä luokse ja soitti sitten minulle pyytäen hoitamaan homman.
- No, kiitokset nyt joka tapauksessa, lausui Jari. Haluatko ottaa drinkin?
- Ei kiitos, olen autolla liikenteessä.
- OK, mutta pidellään yhteyttä, heilautti Jari kättään eteisestä poistuvalle Kakkiselle ilmiselväti huojentuneena siitä, ettei hänen tarvinnut viettää aikaa moisen "gubben" kanssa enempää.


Leila avaa makuuhuoneen oven ja aikoo huutaa, että mitä asiaa Lauri, mutta hyytyy paikoilleen nähdessään edessään Lin, tuon ihanan Lin.
- Hei Leila, sanoo Li Kan rauhallisesti, voisimmeko jutella hetken miehesi testamentista.
- Ei mieheni ole kuollut tai siis avomieheni Richard.
- Virkatie tietää jo näin käyneen ja kun sinua kysytään annat vain nämä asiakirjat virkamiehille.
- Eihän Rikulla ollut paljoa omaisuutta, vuokralla asuimme ja kaikki mitä hänellä oli, anteeksi on, on työnantajan rajaton luottokortti ei muuta.
- Minä selitän sinulle rakas Leila, tässä testamentissa sinulle määrätään elinikäinen kuukausittain maksettava eläke. Eläkkeen maksaa säätiö joka perustetaan nimellä Richard Walker- säätiönä, kun kaikki omaisuus ja tiedot on litteroitu ja annettu säätiön perustajan Aivo Kallaksen haltuun.
- Mitä omaisuus, ja kuka tuo Aivo Kallas on?
- Aivo Kallas on erittäin arvostettu korkeimman oikeuden proffa Tallinnassa ja hän sitten perustaa säätiön ja hommaa siihen tarvittavan hallituksen ja tekee testamentin pohjalta esityksen lahjakirjan täytäntöönpanoehdoista sun muusta.
- Kun sinulle ilmoitetaan Rihchardin kuolemasta virallisesti annat vain kiltisti nämä asiakirjat, muuten et saa ilmeisesti kuin hänen likaiset vaatteensa perinnöksi, ja ne tavarat jotka ovat sieltä asunnosta siirretty vuokranantajan toimesta johonkin varastoon satamassa sanoo Li ja kiirehtii ulko-ovelle.
Leila aikoo huutaa hänen peräänsä, että etkö halua pitää lastasi sylissäsi, mutta ääni pakahtuu hänen kurkkuunsa ja sieltä nousee vain sanat näkemiin Li.


Astuessaan takaisin kadulle Yrjö huomaa toisella puolella katua saman salaperäisen auton, joka oli parkkeerattuna Uudenmaankadulla hänen tullessaan ulos porttikongista. Auton etuistuimella istuu ilmeisesti joku, mutta Yrjö ei näe tarkkaan, koska on hyvin pimeää. Yhtäkkiä räpsähtää salamavalo. Onko hänet kuvattu? Kuvattiinko hänet jo aiemminkin? Yrjön sydän alkaa tykyttää. Mitä tämä merkitsee?
Hän ajaa joka tapauksessa takaisin Rauhankadulle ja jättää autonsa omalle asukaspysäköintiruudulleen poistuen sitten kotiinsa. Eteisessä hän pyyhkii hikeä otsaltaan, Tehtävä suoritettu, tuumaa hän. Toivottavasti asia on tällä selvä eikä enää tule lisää viestejä.
Hän asettuu makuulle varhain, ummistaa silmänsä ja alkaa uneksia. Unessa hän rakastelee kiihkeästi Olgan kanssa, kun samassa Leevi ilmestyy kummituksena huoneeseen kamera kädessään. Yrjö säpsähtää hereille eikä enää saa unta. Hän nousee ylös ja astelee ikkunan ääreen mietiskelemään. Erektiokin alkaa siinä vaiheessa laantua.
Ikkunasta ulos katsoessaan hän huomaa kadulla kaksi miestä, jotka tekevät jotain muistiinpanoja hänen autonsa luona. Yrjö jää kummissaan tarkkailemaan tilannetta, mutta miehet poistuvat paikalta autoonsa, joka on parkissa noin sadan metrin päässä vasemmalla. Auto käynnistyy ja lähtee ajamaan poispäin Yrjön asunnolta.
Yrjö pyyhkii hikeä otsaltaan. Onko hänen ympärilleen punottu rengas? Kerääkö joku todisteita häntä vastaan? Enhän minä mitään ole tehnyt, vakuuttaa Yrjö itselleen. Vai olenko sittenkin? Miten sen nyt ottaa ...

 

 

 

 

 

 


Osa 19. Tivolissa

 

 

Maire herää ja herättää Petrin hellällä suudelmalla.
- Onko krapula, kysyy Maire?
- No ei sattumalta ole, miten niin?
- Olisi vain panettanut ja sinulla kestää aina pitkään krapulassa, ennen kuin nalli palaa.
- Jaahas, no tulehan tänne niin katsotaan se lyhyen kaavan mukaan.
Maire siristää silmiään ja saa kellon avukseen, meidän pitää olla jo kohta, muista siis huoneessa. Mitähän meillä tänään on ohjelmassa? Aivo humaltuu herkästi, vaikka muuten on skarppi ja lanttu leikkaa kuin ”kyllä” Kivikoskella. Maire laittaa veden valumaan ja menee sitten kylpyyn, tule tänne jos uskallat, huikkaa Petrille, joka juuri raakkaa partaansa.
Tuota pikaa he ovat jo sviitin ovella ja Aivo kutsuu heidät brunssille. Tilaa on reilusti sviitti on noin 50 m2 ja ikkunat ovat suuret ja seinät hyvin vaaleat, valoisuus on silmiin pistävää.
Kello on vasta yhdeksän, joten syökäämme ja nauttikaamme elämästä, nyt on lauantai ja taitaapa olla ensimmäinen vapaa viikonloppu vuosiin. Rosvon ammatissa on aina kiinni, siksi minulla ei ole vaimoa tai tyttöystävää. Rahaa on että ranteita öisin pakottaa, mutta rakkautta ei.
Tänään on toinen mieli jo kun saa vihdoin alkaa hengittää, olenkin Taivon kanssa päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että lähdemme joukolla huvipuistoon päiväksi, sitten tulemme takaisin ja syömme yhdessä päivällisen. Huomisen saatte sitten aivan vapaasi viettää kahdestaan ja maanantaina heitämme hyvästit Lontoolle, kunhan ensin käymme kaikki yhdessä eräässä varastossa tuolla maaseudulla.
Syökää, sillä meillä on pitkä päivä edessämme, tai voimmehan syödä kevyesti myös siellä Thrope Parkissa.
Aloitetaan Colossuksesta ehdottaa Aivo ja isäntänä häntä kuunnellaan herkällä korvalla, Mairea hiukan askarruttaa miten Aivo mahtaa itse selvitä tuosta radasta, jossa nuoremmatkin hörppivät ilmaa peittääkseen kauhunsa. Colossus on kolmekymmentä metriä korkeimmalta kohdalta ja matka kestää vain 90 sekuntia.
Itse juna on kuin iso karvamato joka kieppuu rautahäkkyrässä ajattelee Petri, mutta nuorena miehenä hän ei aio antaa tuumaakaan peräksi pelolle. Juna nytkähtää liikkeell ensin on pystysilmukka, sitten Copra-rullakorkkiruuvit ja niitä seurasi sydämen pysäyttävä hyppyri joita Petrin laskujen mukaan oli viisi.
Aivo nauraa kuin viisivuotias vekara, Taivo yrittää leikkiä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, Maire ajattelee, että nainti kestää yleensä puolet pidempään, mutta siinä on vain yksi huippukohta. Petrin kädet hikoilevat.
Mitä seuraavaksi huutaa Aivo ja lähentelee jo juoksuaskeleita mennäkseen Nalliin, sitä pitää jonottaa ja adrenaliini laskeutuu alemmalle tasolle. Vihdoin he nousevat pulpettiin jota ovat jo kotvan aikaa maasta tuijottaneet. Konevoima vie parvekkeen ensin torniin ylös ja seltä tullaan pamauksen kanssa alas, vauhti kiihtyy noin 75 km tunnissa. Ylösmeno on yhtä juhlaa, ylhäältä näkee koko alueen, vempaimet ovat etupäässä jonkinlaisia vuoristoratoja tai sellaisia keinun ja karusellin yhdistelmiä.
Nyt kuului pamaus ja parveke tussahtaa alas, mahanpohjassa tuntuu kouraisu, mutta sitten jo peli on selvä. Petri miettii, että olisipa vielä murkkuiässä. Mutta Aivon silmä kirkastuu koko ajan, ei hänellä ainakaan eilisestä krapulaa tullut Nemesis jätetään yhteisellä sopimuksella väliin. Se on sellainen pää alaspäin juna eli käänteinen vuoristorata.
RUSH, on kuin jättiläis- keinu. Taivo sanoo, kun katsoo sitä alhaalta, että jos tuossa kohtaa oksentaa se läjähtää omaan naamaan takaisin tullessa ja me kaikki nauramme.
Samurai on kuin katkennut tuulimylly, jonka siipiin on laitettu linja-auton penkit. Sitä pitää kokeilla sanoo Aivo, sehän on kuin venäläinen heinäkarhi, yhtä iso ja yhtä vähän pöyhii heinää. Taivo tykkäsi tästä kyydistä, mutta Aivo on jo viilettämässä seuraava kojetta kohti, kun Maire näkee jotain tuttua Saw Aliven lippujonossa.
Maire osoittaa Petrille, että minä tunnen tuon tyypin tuolla lippujonossa ja Taivokin kääntyy katsomaan siihen suuntaan. Minäkin tunnen hänet sanoo Taivo, hän on kovakulli, anteeksi Dick Hard.
Se kai on sama sanoo Maire, mutta minä tarkoitan tuota pisamanaamaa, hänen nimensä on Ola Rapakko, hän kävi lainaamassa minulta vehnäjauhoja ja asuu samassa rapussa kanssani kerrosta alempana.
Ahaa, sanoo Taivo, eli ymmärrän, minäkin tunnen nyt tuon Olan, hän oli meillä töissä pari keikkaa, hän on vain nyt pettänyt lupauksensa, eli hänen ei pitäisi olla täällä.
Taivo kiirehtii Aivon perään ja kertoo Aivolle, kun Aivo ei äsken kuullut heidän keskusteluaan, kun oli niin innokkaasti marssinut toisten edellä.
Aivo sanoo, että nyt olemme vapaapäivällä, emmekä puhu työasioita, mutta nuo rakastavaiset nuorukaiset voisimme viedä tuohon kojuun missä lukee isolla DINER, kunhan tulevat ulos tuolta kummitustalosta.
Petri valpastuu kuuntelemaan mitä Aivo ja Taivo keskustelevat, mutta ei saa selvää, muuta kuin jotain sopimuksesta ja sen rikkomisesta.
Aivo haluaa mennä sillä aikaa Stealthiin, kun muut jäävät kytistämään Olaa ja Dickiä. Petri lähtee Aivon kaveriksi, Aivo on siitä hyvin otettu.
Stealth on 65 metriä korkeat kaksi silmukkaa eli vuoristorata tämäkin tuumii Petri ja antaa vauhdin hurmata, mutta katsoo samalla Aivon ilmeitä, jotka ovat yllättävän vapautuneita, hän todella nauttii kuin pikkukakara miettii Petri.
Ola ja kovakullinen mies tulevat kummitustalosta ja heitä odottaa Taivo ja Maire sillä portilla josta läpikäynet lasketaan takaisin jonotusareenalle jonottamaan seuraavan masiinaan.
Dick Hard hihkaiseen Taivo ja mies on ottaa jalat aleen, mutta Taivo huutaa nou hätä ja mies rauhoittuu. Taivo esittelee Mairen ja Petrin ja Olalle hän sanoo että Mairenhan sinä jo tunnetkin. Joo sanoo Ola ja katselee kengänkärkiään.
Aivo vinkkaa kaikkia ruokapaikkaan ja kysyy, saisiko olla jotain pientä suuhunpantavaa, ja nauraa veikeästi kuin Hangon keksi.
Kaikille kelpaa pieni hampurilainen ja juoma.
Tänään on vapaapäiväni ja kun te kaksi rakastunutta satuitte tielleni, aloittaa Aivo ja jatkaa, otaksun, että teillä kahdella on suhde. Siinä on vain yksi ongelma, teidän ei ole turvallista olla Lontoossa, mutta minulla on myös ongelma. Minulla on Unkarissa tarkemmin sanoen etelä Unkarissa sellainen ”viinitila” joka on sikäläinen pientila, eikä se paljoa maksanut, kun höyrähdin sen Matti Tolvasen esityksestä ostamaan. Heillä oli Pohjois-Karjalassa sellainen pieni kinkeripiiri joilla kaikilla oli sellainen pieni ”viinitila” Unkarissa ja olihan heidän kanssaan mukavaa viettää joku hetki siellä luonnon rauhassa, mutta nyt en ole käynyt siellä vuosiin.
Minä voisin nyt luopua siitä vaikka näiden hampurilaisten hinnalla, mutta paperit siitä kuitenkin on tehtävä, ei sen arvo ostettaessakaan iso ollut. Kas tässä on kortti, jonka avulla löydätte perille, kortin henkilö tekee teille omistajanvaihdoksen ja minun ei tarvitse enää siitä huvilasta huolehtia. Sovitaanko veljet näin sanoo Aivo lopuksi ja ojentaa Dick Hardille kättään.
Dick ja Ola vilkaisevat toisiaan ja paiskaavat kummatkin Aivon kanssa kättä. Aivo lisää vielä, että siitä viimekertaisesta palvelusta maksetaankin tuplatili, joten käykää illalla pitsanne, mutta aamulla olette jo matkalla Unkariin. Ja nyt voimme molemmat ryhmät jatkaa ilonpitoa, kuten ei mitään.
Kun rakastavaiset ovat menneet, tilaa Aivo vielä lisää juotavaa ja kertoo pienen tarinan. Tämä tarina on tosi, vaikka ei sitä äkkiseltään uskoisi.
Tämä Hard on meillä palvellut pitkään ja on ollut aina mies paikallaan, mutta nyt hän on ilmeisesti löytänyt sen tosirakkauden, koska he liikkuvat kuin rakastavaiset liikkuvat. Eikö ole hellyttävää? Varsinkin, kun tämä Ola on yrittänyt petkuttaa minua timanttikaupassa, mutta tämä Hard selvitti tilanteen Taivon avulla. Ola on Jaakko Jack Walkerin rakastettu, tai nyt ex-rakastettu. Koska Jaakko on nyt vangittuna epäiltynä isänsä katoamiseen liittyvässä jutussa, ennätti Ola tuskastua odottamaan Jaakon hänelle lupaamaa luxuselämää.
Maire kysy, eikös tällä Olalla ole tyttöystäväkin Suomessa, johon Aivo viittaa kintaalla, se oli hänen siskonsa, joka teeskenteli joskus Olan tyttöystävää, että Ola ei paljastuisi Siiri Walkerille homoksi. Sillä Siiri Walker on kuin haukka poikansa perästä, vaikka hän tietää hänen olevan homo, niin sydän ei sitä Siirille myönnä. Oikeasti Siirin ja Jaakon välillä on sellainen Oidipuskompleksi. Poika tekee juuri niin kuin äiti pyytää ja - pyytäähän äiti, kun poika kerran tekee.
Minä tykkään heistä molemmista, tolkun pari, siis tolkun poikia kumpikin ja nyt sitten pari, eli onnea heille ja nyt voimme keskittyä tähän hetkeen.
Mennäänkö Angry Birdiin seuraavaksi anoo Maire ja Aivo suostuu herrasmiehenä oitis. Thrope Parkin 4D teatteri siis kutsuu meitä hän ilmoittaa iloisesti.
Kaikessa se Roivio on mukana pohtii Petri sisään astuessaan, mutta esitys on henkeä salpaava. Elokuvaa on helppo seurata ja huumorikin uppoaa. Vihreät siat yrittävät varastaa kolmea kallisarvoista munaa Angry Birdseiltä.


Petrin ajatukset työstävät kaikkea omituista mitä päivä tuo tullessaan. Hänen päähänsä tulee omituinen ajatus: rakkaus ei tee häntä sokeaksi, vaan näkeväksi. Mitä hän alkaa nähdäkään! Jokin kuva kirkastuu, harmaissa sopukoissa. Hän joutuu tekemään merkittävän ratkaisun. Onko hän valmis sellaiseen kaiken tapahtuneen jälkeen?
Hän on toden ja epätoden harmaalla alueella, veteen piirretty viiva mielessä.. 

Lauri on miettinyt lapsuutensa herätyskokouksia ja turvattua elämää. Kaikesta pahasta pääsi, kun isä vähän kuritti. Jos oli ollut oikein villinä iltaisin isän kanssa keskustellessa syntyi aina sovinto ja yhteinen rukoushetki oli helpotuksen ja sovituksen hetki. Niin isä ainakin sanoi. Niin ajettiin pois se paha ja saatiin pojat ihmisten tielle. Usein se olikin tarpeen. Olisiko uskosta avuksi hänelle tässä epätoivossa? Palaisiko hän kiltisti siihen hyvää, herkkään maailmaan ja tunnustaisiko kaikki pahat tekonsa, mutta kenelle ja missä? Olisiko hänestä siihen? Kelpaisiko hän vielä?


Yrjö Kakkinen jää istumaan vuoteensa reunalle. Hän kelaa tapahtumien kulkua mielessään. Leevi Penniö oli osoittautunut riskiksi hänelle ja hän totta vie oli halunnut päästä koko miehestä eroon. Hänestä oli tuntunut, että Leevi tulee vielä saattamaan hänet pinteeseen jonain päivänä. Mutta eihän hän nyt sentään olisi voinut kuvitella rikoksen polulle astumista.
Sitten eräänä päivänä oli tullut hämäräperäinen puhelu Tallinnasta joltain Taivo-nimiseltä mieheltä, joka oli saanut hänen yhteystietonsa joltain Leevin sukulaiselta. Taivo oli antanut ymmärtää, että Leevi suunnitteli jotain todella vakavaa Yrjön päänmenoksi. Kuin evankeliseksi pelastukseksi oli Taivo maininnut, että jos Yrjö haluaa tilanteen korjautuvan, niin hän voisi ottaa yhteyttä Reiskaan, jonka yhteydenottotiedot hän sai samalla.
Taivo itse oli luvannut "maksaa viulut".
No, sen jälkeenhän asia meni niin kuin meni. Ei sille enää mitään olisi tehtävissä. Mutta muuhun ei hän ollut syyllistynyt kuin yhteen puhelinsoittoon, jonka seurauksista hän ei suinkaan ollut vakuuttunut silloin. Siis ennen kuin iltapäivälehtien lööpit asiasta kirkuivat.
Mutta tokihan hänellä vielä oli Taivon numero kännykässä jälkenä ...


Jaakko istuu sellissään ja koska on viikonloppu ei kuulusteluja ole. Jaakko katselee katonrajassa olevaa friisiä jonka maalari vetää sellaisella mohairläpyskällä eli rajoittimella. Ennen sellainen tehtiin vapaalla kädellä.
No ennen oli ennen ja nyt on nyt, kaikki entinen on mennyt nyt. Huomenna on sunnuntai ja maanantaina hän kyllä kertoo kaiken poliiseille. Sen, että äiti juotti isälle jotain ja isä oli nukahtanut, mutta huoneesta oli kuulunut myös voihketta, aivan kuin he olisivat vielä naineet, vaikka sen hän oli huomannut ennen poistumista omaan huoneeseensa, että isä oli nukahtanut.
Sitten isä oli kuollut ja siinä kuollut oli alasti, kun äiti tuli Jaakon huoneeseen kertomaan siitä ja he menivät yhdessä ruumista nostamaan pakastinarkkuun. Se että miksi äiti oli pitänyt pakastinta tyhjillään koko kesän, mutta oli kytkenyt sen päälle pari päivää ennen yhteistä päivällistä isän kanssa, oli myös Jaakolle epäselvää.
Se miksi he eivät ilmoittaneet heti poliisille tai miksi he eivät edes yrittäneet elvyttää tai soittaa hätäpuhelimeen on vaikeampi selittää.
Äh, minulla on reilu päivä aikaa luikerrella tästä kuiville.
Jotenkin minusta tuntuu, että Jaakko on nyt kusessa, tuumaa Jaakko lopuksi, hei tuossahan on kaverille sattunut fiba tuon friisin suhteen.


Yrjö saa nukutuksi joitakin tunteja ja herää hyvin varhain aamulla. Hän kävelee asunnossaan kuin tiikeri Korkeasaaren häkissä edestakaisin seinästä seinään ja nurkasta nurkkaan.
Hän miettii päänsä puhki pitäisikö jotain tehdä vai jatkaa vain elämäänsä ennallaan. Ehkäpä tästä ei koidu enää mitään. Jospa kukaan ei enää ottaisi häneen yhteyttä. Vähitellen alkaa aamu sarastaa ja Yrjö menee keittiöönsä panemaan kahvinkeittimen päälle. Yön hiljaiset tunnit saavat vain aikaan synkkiä aatoksia päässä, hän tuumaa.
Juodessaan kahviaan ja surffaillessaan netin aamu-uutisia hän saa yhtäkkiä puhelun kännykkäänsä. Se tulee Reiskan numerosta.
- Yrjö tässä.
- Tere! Sa olet velka mulle kakskymmenetuhatta euroa!
Yrjö on muutaman sekunnin vaiti ja saa sitten sanotuksi:
- Haista paska! Minä en ole sulle velkaa senttiäkään!
- Se maksaa joka tilaa, kuului luurin toisesta päästä.
Yrjö nieleskelee tovin ja huutaa vastaukseksi:
- Taivo lupasi maksaa viulut! Minulla ei ole mitään tekemistä teidän sopimuksen kanssa. Älä soita minulle enää!
- Ma ei tiedä midagi sun ja Taivon sopimuksista. Se maksaa, joga tilaa!
- Unohda koko juttu, raivoaa Yrjö.
- En unoha, mul on paljo kuvamateriaali ja sa ei taho, et ne pannaan nettiin tai lähetetä poliisil. Vai tahotko?
Yrjön vatsalaukussa kouraisee. Ennen kuin hän ehtii vastata lisää, sanoo Reiska:
- Kolme päivä päästä tulee illalla kello kaheksa pojat hakema rahat. Sul on ne valmiina salkussa 50 euron seteleinä käteisenä. Ongo selvä?
Yrjö on vaiti, sitten hän kakistelee:
- Otan yhteyttä Taivoon ja ilmoitan sinulle takaisin sitten, kuulemiin!
Yrjö katkaisee puhelun eikä Reiska enää soita takaisin.


Yrjö Kakkinen, vaikka onkin hiukan yksinäinen ja erikoinen mies, on myös henkeen ja vereen ädin poika.
Äiti on hoivakodissa Itäkeskuksessa. Siellä on ihan hyvä äidin olla. Lähtee välillä rollaattoreineen jopa ostosreissulle hänen kanssaan, varsinkin kun huomaa, että taas tarvitsen hiukan uutta vaatetta. Ei nimittäin tule useinkaan mieleen itse hankkia mitään ja kyllähän niissä vanhoissa vetimissä hyvin viihtyy. Yrjö on Yrjö, eikä mikään häntä muuksi muuta.
Yhdessä he ovat aina asioita hoitaneet. Äidin viisaus on ohjannut elämän vaikessa tilanteissa aina ennenkin. Silloinkin, kun hän erosi vaimostaan Eilasta. Heille ei lapsia suotu ja vaimo oli varsinainen urajyrä. Ei hän sellaista kestänyt. Äiti neuvoi ja Yrjö tyytyi äidin neuvoon.
Olisi äiti muuten voinut päästä yksityiseen hoivakotiin Tammisaloonkin, mutta he yhdessä kätkivät äidin rahat. Äiti osoittautui hoivapaikkaa haettaessa varattomaksi ja kaupunki myönsi paikan.
Äidillä on rahaa tai äidin rahathan ovat hänen takanaan, jos vaikka äidille sattuu jotain, niin ei tarvitse kenellekään selitellä eikä tarvitse verojakaan maksella. Sen on se Siiri hänelle aikanaan opettanut, kun oli oppinsa siellä verovirastossa saanut. He olivat kimpassakin jonkin aikaa. Niinpä tulivat samalla ne Penniön pojatkin tutuiksi silloin.
Täytyy mennä äidin luo. Yksin ei näiden virolasten sotkemien asioiden kanssa voi jäädä.


Aivo pyytää ystävällisesti kaikki istumaan päivälliselle ja kiittää samalla hauskasta päivästä huvipuistossa. He ovat tulleet aivan ohjelman mukaisesti Pestuna hotellin avaraan saliin. Maire ja Petri olivat käyneet nopeasti suihkussa ja laittaneet päivälliselle sopivat asusteet Wilton kaksvitosessa. Aivon pyynnöstä ruokailua oli hiukan aikaistettu, hän oli saanut intoa niin paljon päivällä, että mies oli kun durasell-pupu.
Tarjoilija toi alkudrinkit ja keskustelu alkoi heti vilkkaana, olihan kaikilla omat kokemuksensa päivän kulusta.
Taivolla oli heti alusta jotain silmäpeliä tarjoilijan kanssa, Maire huomasi asian, mutta Petri oli liian keskittynyt kuuntelemaan Aivoa, joka yleensä oli aina äänessä.
Ilta kului rattoisasti ja ruoka oli erinomaisen maukasta, kun Taivo pyysin lupaa poistua, hänellä oli mukamas joku tulehdus, joka vaivasi häntä. Aivo nyökkäsi ja Taivo poistuikin melko pian omaan sviittiinsä. Maire huomasi, että tämä tapahtui samaan syssyyn, kun tarjoilijoiden vuoro vaihtui ja he saivat yllättäen uuden tarjoilijan kesken illan.
Aivo oli hiukan taas humaltunut, vaikka ilta olikin vielä nuori. Kun Taivo oli poistunut, niin Aivo avautui veljestään.
Taivo hurmasi eilen jo tuon tarjoilijan ja nyt he menivät pikana panolle, että sellainen tulehdus se Taivolla on. Taivo on oikea "nussimies" kuten meillä Tallinnassa sanotaan. Monet miehet ovat jutuissaan kovia naistenmiehiä, mutta Taivo ei juurikaan juttele, mutta panee sitäkin enemmän.
Aivo pyytää Mairelta anteeksi, mutta jatkaa kohta taas pikkuhärskiä keskustelua veljestään Taivosta. Taivo tykkää mitä nuorempi, sitä huorempi ja hänelle kelpaa kyllä kaikki, jos niikseen tulee. Hän on lisäksi bi ja miehetkin kuuluvat joskus huomion tai paneskelun keskipisteeksi.
Muistatte päivällä, kun tapasimme nämä kaksi miestä. Dick Hardilla ja Taivolla on suhde ja siksi laitoin nämä kaksi miestä pois Lontoosta, sillä Taivolla on täällä paremmat yhteydet kuin Unkarissa, jossa hän ei viihtynyt lainkaan.
Minä pelkään, että hän mustasukkaisuuksissaan ihminen voi tehdä mitä vain, Taivolla on rahaa ja hän tunteen kaikki hämärätyypit, koska hän liikkuu paljon ravintoloissa ja klubeilla pyydystämässä naisia, ja joskus miehiä, no otetaan vielä kierros, eikö niin, - tarjoilija...
Tämä nyt menee hiukan juoruamiseksi, mutta kun minulla ei ole ollut aikoihin ketään kelle puhua. Pelkään että Taivo on sekaantunut Leevi Penniön murhaan, vaikka ei sitä minulle myönnä. En kylläkään ole suoraan sitä kysynyt.
No joka tapauksessa, Taivohan ei ota tippaakaan, kuten olette ehkä panneet merkille. Hän ei pidä siitäkään numeroa, kuten ei tuosta panomiehen roolistakaan. No Taivo kiertelee paikkoja ja etsii saalista, yleensä hän valitsee nuoren, jopa liian nuoren, häntä monet kutsuvatkin lapsenlikaksi, eli hän ottaa mielellään lapsiakin hoitoonsa.
Anteeksi kun kerron koko ajan kaikkea tyhmää, mutta nyt tuntuu sille, että pitää avata peltiä. Minullakin oli joskus suuri rakkaus, enkä juurikaan hänen jälkeensä ole pystynyt tuntemaan rakkautta ketään kohtaan, koska siinä ensirakkaudessa kävi niin kuin kävi.
Taivohan on minua jonkin verran nuorempi, mutta hän oli jo nuorukaisena aktiivinen seksielämässä ennen minua. Niin minulla ja Triinellä oli alkava suuri rakkaus, mutta minulla ei ollut juurikaan kokemuksia seksistä sillä tavalla, kun Triine jo olisi halunnut. Me seurustelimme ehkä liian seurakuntasisarmaisesti, koska Triine ja Taivo olivat tyydyttäneet Triinen haluja jo jonkin aikaa ennen kuin huomasin heidän pelinsä.
Silloin menetin uskoni rakkauteen, kun Triine vihdoin antautui minulle, hän sopersi korvaani, että sinähän nussit kuin veljesi Taivo. Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa.
No aika on joka kostaa kaiken. Taivo tapasi pari vuotta sitten yhden tytön ja rakastui tähän tulisesti, he kumpikin tykkäsivät rakastelusta ja siitä kehkeytyi oikea lovestoori, he olivat aikeissa mennä jopa papin puheille, mutta sitten siihen väliin tuli joitain roskia ja he erosivat joksikin aikaa, mutta muuttivat sitten taas yhteen. Tämä Reet oli yliopistossa ja luki oikeutta. Oikein kaunis kauriinsilmäinen tyttö oli kotoisin jostain Gruusiasta, eli isänsä puolelta, sillä äiti on eestiläinen rakennusmaalari.
Nämä kaksi aikoivat tehdä yhteisen pornofilminkin, koska olivat niin tykästyneitä naimaan ja katselemaan itseään videolta. Taivo asennutti kameroita makuuhuoneeseen ja keittiöön, kylppäriin, eteiseen ja kaikkialle. Taivo sanoikin kerran kun kysyin, että mikä asento on hänestä paras, niin kuulemma sellainen jossa sai vaihtaa asentoa ja paikkaa monta eri kertaa.
No silloin kun tuli se ero heille, niin samana iltana oli kaikki videot viskottu kerrostalon pihalle. No joku asukas oli jopa niitä ennättänyt katselemaankin. Reet lopetti opiskelunsa ja meni jonkun kaverinsa kanssa huoraamaan Suomeen.
Maailma kun on pieni, niin nämä kaksi tutustuivat Suomen tuhansista puutteessa olevista miehistä huolimatta juuri Leevi Penniön kanssa. Leevi oli raaka mies ja otteistaan tunnettu kotimaassaan, naisilla on hyvä verkosta ilmineerata kuka kukin on. Maire voi vaikka Petrille joskus valaista tuosta naistenhuoneen eteisen peilikeskustelusta hiukan enemmän.
- Tarjoilija yksi kierros vielä, vai mitä ystävät?
Niin mihinkäs minä jäinkään, niin pelkään että Taivo sai tietää missä Reet oli ja mitä hänelle oli Suomessa tapahtunut, tämä meidän maiden Suomen ja Eestin välinen ero on kutistunut niin pieneksi, että se on kuin ohut väliseinä kahden asunnon välissä, kaikki kuuluu, vaikka ei aina tahtoisikaan.
Silloin kun minulta kysyttiin olinko vastaan jos Leeviä hiukan koulutetaan, niin en aavistanut, että siellä takana oli veljeni Taivo, mutta nyt olen varmistunut asiasta.
Olen humaltunut, ja humalainen puhuu aina ohi suunsa, siksi vältän yleensä alkoholia, mutta absolutisti en ole veljeni lailla, enkä myöskään sellainen härkä naisten kanssa.
Petri huomaa, että Aivon silmänurkkaan alkaa tihkua kyynel ja hän nykäisee itsenä ylös kumartaa syvään, kiittää loistavasta päivästä ja maukkaasta päivällisestä, sekä intresanteista keskusteluista, mutta nyt on jo aika mennä kukin omiin sänkyihinsä. Aivo tuntuu lysähtävän istuimensa sisään, nyt Mairekin nousee ylös ja he yhdessä taluttavat Aivon sviittiinsä. Tarjoilija näyttää hyväksyvänsä tämän ratkaisun ja näyttää kädellään kuittaavansa kaikki huoneen laskuun.
Petri ja Maire kävelevät kotiinsa selvittääkseen ajatuksia, he kävelevät vaikka eivät oikein tunne reittiä, mutta taksilla matka oli tuntunut hyvinkin lyhyeltä.


Petri ja Maire suuntasivat Thames-joen yli menevälle sillalle, tästä on matkaa kämpille noin reilut kaksi kilometriä laskeskelee Petri, meillä menee siihen noi puolisen tuntia ja olemme "himassa".
Ilta on viilentynyt yöksi, kun kaksi suomalaista tukeutuvat toisiinsa ja lähtevät ylittämään tuulen tuivertamaa joen selkää. Ajattele miten romanttista aivan kuin sumujen silta, rikkoo Maire hiljaisuuden.
He eivät jää kuitenkaan sillalle pitkäksi aikaa, sillä hieman on kepeä vaatetus tähän koleuteen, vaikka eihän härmäläistä suoranaisesti palella. Maire nojautuu yhä tiiviimmin Petrin kainaloon. Maire tuntee itsensä hyvin nuoreksi, vaikka kyllähän tuo sisäinen kello jo hänelläkin tikittää, että tyttöajat ovat auttamatta ohitse, siitä hänelle muistuu mieleen Lissu. Ja muistaa mitä kaikkea hurjaa he Lissun kanssa ovatkaan kokeneet. Äkkiä hän sanoo Petrille, Aivolla ja Taivolla on joku salainen yhteys, joku muukin kuin sama äiti. Entpä jos sille Triinelle on sattunut jotain ja Aivo on aiheuttanut sen, vaikkapa itsemurha tai jokin muu onnettomuus ja nyt Taivo sillä varjolla on saanut otteen veljestään? Tai abortti? Triine on menettänyt yhteisen lapsen tai jotain, jonka isä sitten olikin Taivo?
- Nyt lopeta jo Maire, sanoo Petri tylysti, mennäänkö tuonne puistoon hetkeksi rauhoittumaan hän sanoo Ranelagh-puiston kohdalla.
- Mennään vain sanoo Maire ja jatkaa, että miksiköhän kaikissa matkaoppaissa sanotaan ja varoitetaan, että öisin ei saa liikkua yksin puistoissa, kuka hiivatti täälläkin jaksaisi meitä odotella?

 

 

 

 

 

 

Osa 20. Yrjö keittää pannun kahvia

 

 

 

 

 

 

Yrjö keittelee toisen pannun kahvia ja jatkaa tuumailuaan. Ehkäpä ennen äitin luona käymistä olisi paras kuitenkin vielä yrittää soittaa sille "Taivolle". Ties vaikka se asia selviäisi samalla kertaa, siinähän voi olla vain jokin väärinkäsitys.
Hän miettii kuitenkin valmiiksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Mikään niistä ei silti tunnu oikein toimivalta. Voisiko sille äitimuorille kertoa kaiken niin kuin se on? ... e-ei nyt sentään ... mutsihan saattaa hitaasti etenevässä dementiassaan kertoa muualle mitä sattuu. Voi pihkura sentään, Yrjö huokaisee puoliääneen itsekseen.
Yrjö rohkaisee mielensä ja selaa puhelimensa muistista Taivolta tulleen puhelun numerotiedot. Sitten hän painaa soittonappia ja jää odottamaan. Toisessa päässä hälyttää normaalisti.
Yrjö kuuntelee hälytysäänen loppuun, kunnes tulee englanninkielinen kuulutus: "the person you are calling is not answering for the moment, please try again later!". Yrjö naputteleee tekstiviestin numeroon:
"Y.K. Helsingistä. Soitatko niin pian kuin mahdollista, asia on tärkeä".
Yrjö kävelee jälleen ympyrää huoneessaan ja odottaa elonmerkkiä Taivolta. Kuluu tunti eikä mitään tapahdu. Hän päättää yrittää uudelleen. Toisesta päästä kuuluu ääni: "The person you are calling is speaking on the phone, please hold". Yrjö jää odottamaan. Minuutin kuluttua puhelu katkeaa.
Kahvia kaatuu kurkkuun kupillinen lisää ja olohuoneen karvamattoon alkaa jäädä uurteisia jälkiä Yrjön kävelemästä ympyrästä. Kuluu puoli tuntia eikä mistään päin kuulu mitään. Yrjö soittaa uudelleen. Puhelu katkaistaan saman tien.
Yrjö ei anna periksi, vaan päättää jatkaa soittamista loputtomiin. Viisi kertaa puhelu katkaistaan ja kuudennella kerralla kuuluu virallisen oloinen vastaus:
- Taivo Kallas
- Yrjö Kakkinen tässä terve!
Toisessa päässä vallitsee parin sekunnin pituinen hiljaisuus. Sen jälkeen Taivo kysyy:
- Kukas Te olette?
- Mä oon se Yrjö, jolle sä soitit siitä Leevistä ja Reiskasta sillon elokuussa.
- Olette varmaan erehtynyt henkilöstä, vastaa Taivo.
- Jumalauta, en ole! Mulla oli sun numero vielä kännykässä ja Taivonahan nytkin vastasit, äänikin on ihan sama. Sinä lupasit maksaa rahat Reiskalle, jos minä annan sille toimintaohjeet.
- En tiedä mistä puhutte ja kuka olette. Toivon ettette enää soittele minulle. Kuulemiin!


Lehdistö kaivaa Liistä tietoja ja julkaisee niitä iltapäivälehdissä. Kaikki saavat tietää järkyttävästä lapsuudesta. Li Kun on päätynyt aikanaan Lontooseen ottolapsena. Hän oli ollut lapsikaupan uhri. Kiinassa oli tavallista, että vanhemmat luopuivat tyttölapsista ja heitä toimitettiin lastenkoteihin tai otettiin hengiltä, sillä vain pojat olivat arvokkaita.
Li Kun syntyi perheeseen tuona aikana, jolloin rajoitettiin lapsilukua. Hän oli ylimääräinen, perheen toinen poikalapsi eikä sellainen sopinut. Vanhemmat olivat sen verran inhimillisiä, että he myivät vasta syntyneen salakauppiaiden välityksellä.
Poika päätyi aluksi perheeseen, joka alkoi käyttää häntä työvoimana heti kun poika vain jotakin kykeni tekemään. Poika paljastui älykkääksi ja vanhemmat ajattelivat, että tienaavat hänestä enemmän myymällä eteenpäin ulkomaille.
Niinpä heidän toiveensa välittyi eri reittejä englantilaiselle lapsettomalle pariskunnalle. Hänet käytiin noutamassa ja salakuljetettiin Nepalin kautta Lontooseen.
Adoptiovanhemmat totesivat pojan vikkelä-älyiseksi ja hän sai uusien vanhempiensa ansiosta hyvän koulutuksen. Hän oppi nopeasti mandariinikiinankin ja osasi rakentaa sosiaalista verkostoa, isoa pääomaa.
Li Kun saattoi valita itse mikä hänestä tulee, ja sen sallimista vanhemmat eivät kadu. Vanhemmat ovat olleet hänestä ylpeitä. Toki he eivät tunne Liin kaikkia toimia, mutta se minkä he tietävät sopii yhteen vanhempien arvomaailman kanssa.
Isäpuoli on kirjoittanut kirjan ja opettaa yliopistossa. Hän on muun muassa markkinatalouskriitikko. Li Kun on oppinut paljon isältään bisneksestä ja hyödyntää oppimaansa omassa toiminnassaan. Häntä on perehdytetty myös entisen kotimaansa kulttuuriin.


Yrjö päättää toimia nopeasti ja pukee eteisessä kengät jalkaansa. Itäkeskukseen, palvelutalolle, Voikukantie 6, hokee hän mielessään käynnistäessään autonsa Rauhankadulla.
Parinkymmenen minuutin kuluttua hän pysäköi autonsa jo tutuksi tulleen talon pihaan, menee portaikkoon ja tervehtii vastaan tulevaa tuttua henkilökuntaan kuuluvaa naista.
- Hei! Oletko menossa äitiäsi tapaamaan?
- Kyllä, täytyy taas käväistä katsomassa. Kuinka hän on voinut?
- Aika hyvin, tulin juuri hänen luotaan. Hän oli syönyt lounaan ja tiskasin astiat pois. Mene vain, hän varmaan ilahtuu.
Yrjö soittaa pohjakerroksessa sijaitsevan asunnon ovikelloa. Kuluu minuutti ja sitten ovi avautuu verkkaisesti. Oven raosta kurkistaa harmaahapsinen noin 85-vuotias nainen, jonka silmät alkavat iloisesti loistaa poikansa nähdessään.
- Terve! Tule sisään!
Yrjö astuu eteiseen ja alkaa halata äitiään. Sitten he siirtyvät pieneen olohuoneeseen, joka on yksinkertaisesti kalustettu, mutta siisti ja puhdas. Ikkunasta avautuu avara näköala auringonpaisteiseen lähiöön.
Tuokion aikaa he jutustelevat niitä näitä ja vaihtelevat arkipäiväisiä kuulumisiaan. Yrjön äiti, Amanda Kakkinen, katsoo sitten Yrjöä silmiin ja kysyy:
- Olet ahdistuneen tuntuinen. Onko jotain huolia?
Yrjö ei oikein tiedä kuinka vastaisi, mutta neuvoahan hän oli tullut hakemaan, joten pakkohan jotain oli kertoa.
- On hiukan vaikea tilanne juuri nyt. Siihen liittyy paljon sellaista, jota en tässä vaiheessa tarkkaan voi edes kertoa, mutta kyse on tietyistä pahuuden voimista ympärilläni.
Amanda kuuntelee tarkkaavaisesti. Hänen katseensa on hiukan kuin Ms Marple -hahmolla Agatha Christien kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa. Sitten hän toteaa:
- Huomaan, ettet voi minulle paljon kertoa. En tiedä mikä tilanne on, mutta selvästikin tarvitset apua. Jos olisit voinut turvautua poliisiin, et varmaan olisi tullut minun luokseni.
- Ni-iin, myöntää Yrjö vaisusti.
Yrjön äiti ummistaa silmänsä hetkeksi. Sitten hän avaa ne ja miltei meediomaisella katseella Yrjöä tarkkaillen toteaa:
- Onko sinulla hyvää ja luotettavaa naisystävää?
Äitini lähestymistapaa hänen ongelmansa ratkaisuun oli outo ja yllättävä. Yrjö alkoi jo tuumata, että hän taisi vetää vesiperän tässä kohden.
- Eipä juuri. Vain joitakin tuttavia.
- Oletko varma, ettet löydä ketään naista, jota voisit rakastaa ja jolle voisit uskoutua? Kun miehellä on ongelma, mies etsii nopeita toimintatapoja. Nainen näkee asiat aina laajemmin ja ratkaisu voi löytyä rakkaudesta.
Tässä vaiheessa Yrjön silmäkulmaan ilmestyy kyynel. Samalla hän luulee ymmärtävänsä, ettei äidistä ole tällaisessa asiassa sparraajaksi. Hän kiittelee äidin empatiasta ja siirtää puheenaiheen vaivihkaa hiukan toisille urille. Amanda alkaa näyttää väsähtäneeltä, ilmeisesti on päiväunien aika. Yrjö päättää palata takaisin kotiinsa ja jatkaa siellä pähkäilyään.
Eteisessä he vielä halaavat toisiaan ja Amanda kuiskaa poikansa korvaan:
- Pidä huoli itsestäsi, älä unohda mitä sinulle sanoin.
Yrjö saapuu takaisin asunnolleen vajaan puolen tunnin päästä ja riisuu kenkänsä eteisessä. Äidistä ei tuntunut olleen apua, mutta jokin hänen sisällään sanoi, että äidin katseessa oli ollut sellaista viisautta, jolla oli jokin viesti hänelle. Olohuoneen sohvalle istuutuessaan yksi sana tulee hänen mieleensä:
OLGA!!!!


Li Kun nousee Helsingissä autosta matkatakseen Tallinnaan. Hän ei ole kovin tyytyväinen sidosryhmätapaamisiin. Suomalaiset eivät ymmärrä arvotavaran päälle.
Onhan täällä noita jalokiviliikkeitä, mutta osa niistä on Virosta käsin johdettuja. Suomalaiset taas ovat niin itsenäisiä, että eivät hänen lähestymistään kaivanneet. On parempi hoitaa asiat Virossa.
Li Kun on lehdistön kautta saavuttanut näkyvyyttä. Ehkä siksi hänen vierelleen ajaa äänettömästi Toyota Yaris. Se käyttää nyt ladattua sähköä ja pääsee huomaamattomasti Lin rinnalle. Auton ikkuna avataan ja sieltä ojentuu toisella etuistuimista käsi Lille. Kädessä on kirje.
Li on hiukan hämmästynyt. Kuka nyt täällä tällä tavoin ottaa häneen yhteyttä.
Timanttiarvioija Li astelee Katajanokan terminaaliin ja jää odottelemaan laivan lähtöä. Kirje painaa taskussa, mutta hän ei avaa sitä. Hän miettii miesten ulkonäköä. Mustat nahkapuserot. Kaljuja miehiä kumpikin. Tunnistaisiko hän heidät jostakin? Tunteeko heidät? Ei ainakaan ketään hänen Suomessa tapaamistaan.


Yrjö toistaa mielessään nimeä "Olga". Jokin alitajunta oli ajatuksen hänelle antanut. Olga oli ilmiselvästi halunnut urkkia Yrjöltä tunnustusta tai tietoja. Se on voinut johtua siitä, että tilanne oli nauhoitettu, ehkäpä kuvattukin, mutta onneksi siinä tilanteessa hän ei tullut puhuneeksi sivu suun eikä myöskään edennyt liian pitkälle Olgan kanssa.
Toisaalta Yrjöstä tuntui vakaasti siltä, että jos tuo oletus ansan järjestämisestä Olgan hellahuoneessa oli edes tosi, niin Olga itse ei ollut siinä vapaaehtoisesti mukana, vaan siinä tapauksessa hänet oli sellaiseen pakotettu vasten tahtoaan.
Yrjö muistelee kyynelpisaraa Olgan poskella, kun hän loi häneen viimeisen katseen ovella poistuessaan. Miksi Olga itki? Tuskinpa hän suri Leeviä, joka lienee ollut jonkinlainen hyväksikäyttäjä tai sutenööri tai molempia. Itkikö hän omaa kohtaloaan? Tuskin, sillä Olgalla varmaankin oli mahdollisuus irrottautua porukasta, kuten Yrjö oli häntä ohjeistanutkin. Vai itkikö Olga Yrjön itsensä kohtaloa? Mitä enemmän Yrjö asiaa pohti sitä enemmän hän kallistui viimeiseen vaihtoehtoon.
Olga oli sanonut pitävänsä häntä hyvänä miehenä ja se lause hiljaisella äänellä lausuttuna tuntui tulevan aidosti sielun syvyyksistä. Olgalla varmasti oli tietoa Yrjön kohdalle tehdyistä suunnitelmista. Lisäksi hänellä saattoi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin käytännössäkin. Häntä pidettiin niiden rosvojen keskuudessa ilmeisestikin aika luotettavana. Ehkäpä he olivat luulleet saaneensa häneenkin jonkinlaisen kiristyslenkin.
Voisiko Olga nyt auttaa, jos yhteydenotto tapahtuisi mahdollisimman salaisesti? 

Petri huomaa puiston valonheittimissä, että häneltä on pudonnut solmioneula. Maire ja Petri lähtevät yhdessä maata tähyillen palaamaan omia jälkiään, Petri on varma että se oli vielä jo ulos tullessa, koska hän oli napittanut pikkutakkinsa silloin kiinni. Nyt kun hän avasi takkiaan ottaakseen puhelimen, jolla aikoi käydä netistä katsomassa mikä puisto tämä oikein on, niin huomasi hänelle arvokkaan esineen pudonneen.
No eihän me pitkää matkaa vielä kuljettu, jospa se on tuossa aivan lähellä manaa Petri ja harppoo eteenpäin.
Maire jää keskelle siltaa katselemaan veden lipumista, kun Petri ei anna periksi, vaan haluaa mennä vaikka hotellille saakka.
No siinähän se on heti portaiden alatasanteella Petri huomaa, mutta huomaa myös samalla, että joku on pääovelta tulossa kadulle ja samalla moottoripyörä lähestyy etäämpänä, Petri painautuu lehmuksen varjoon ja ihmeekseen huomaa, että tulija on Aivo.
Aivolla on jokin paketti kädessään, silloin Petri muistaa huvipuiston puheet, että tulkaa illalla noutamaan pitsanne, oli Aivo sanonut noille miehille ruokabaarissa. Moottoripyörä pysähtyy ja Aivo menee sen vierelle ja ojentaa kypäräpäiselle motoristille paketin. Kuljettaja laittaa sen näppärästi ajopuvun sisään ja nostaa kättään lähtemisen merkiksi ja painaa samalla kaasua.
Aivo kääntyy ja kipaisee kuin nuorukainen ne muutamat portaat pääovelle ja häviää sisään. Petri hämmästelee Aivon nopeaa selviämistä. Hänen on täytynyt heti soittaa, että nyt on reitti selvä, sillä ei moottoripyöräilijä aivan hetkessä ole paikalla, jos ei sattumalta tule aivan nurkalta. Petri ajattelee pitää tämän omana tietonaan. Hän otaksuu, että motoristi oli Dick Hard, mutta hän ei voi tietää kuka motoristi oikeasti oli, koska hän ei nostanut kypärän visiiriä edes ylös.
Vaistomaisesti hän oli painanut mieleensä muutamia tuntomerkkejä, mutta ajovalo häikäisi niin, että rekisteritunnusta hän ei nähnyt vaikka takavalo ei häikäissyt, niin hän oli häikäistynyt jo valmiiksi.
Petri kiiruhti Mairen luo ja sanoi onnistuneensa löytämään solmioneulansa, ja näytti sitä innoissaan.
- No pane hyvä mies se nyt piiloon, että se ei lennä Thamesiin, ilkkui Maire ja he suutelivat tuulen tuivertamin kuivin huulin.

Li Kun lukee laivassa hiljaisesta autosta saamansa viestin:
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
"Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla."
Hän ymmärtää, että on aika toimia.


Kun Li Kun tuli Suomeen, hän oli tietoinen Suomen maaperästä löytyvistä timanteista. Suomalainen tutkimuslaitos on löytänyt ainakin nelisenkymmentä kimberliittipiippua. Sellainen aiheutti kansainvälisen timanttiryntäyksen.
Li Kun solmi matkallaan eräiden ulkomaisten yritysten, yksi niistä Virolainen, kanssa sopimuksen timanttien hionnasta Kiinassa. Kiinassa työn laatu on maailman huippua ja työn hinta edullinen vaikkakin kasvamassa.
Hän saa juuri sellaisen hionnan näille arvokkaille raaka-aineille kuin asiakas haluaa. Yhden arvokkaan kiven hiomiseen voi mennä 60 päivää, mutta se ei ole mitään suhteessa siihen miten kiven arvo hionnalla kohoaa. Näin tehdään omaisuuksia.
Li Kunille ennustettiin Suomessa, että useamman karaatin raakatimanttikin tulee pian saataville. Suomen tähti kuin Afrikan tähti on vielä löytymättä.
Vaikka suomalaiset ovat avoimia löydöspaikkojen suhteen, he eivät saa tietoonsa ulkomaisten yhtiöiden jalokivilöydösten oikeaa määrää ja sitä valtavaa hyötyä, jonka suomalaiset verovaroin ovat ilman suurempia korvauksia antaneet ulkomailta tuleville yrityksille lahjaksi.
Niin varakkaiden kiinalaisten kuin Euroopan kuninkaallistenkin timanttivarallisuuden lisäämisen tarpeet ovat edelleenkin merkittäviä.
Li Kun aikoo panna toimillaan rahoiksi. Hän on pian maailman merkittävin timanttien asiantuntija ja välittäjä.
Siinä raha samalla puhdistuu ja kirkastuu. Lii tietää, että kun kivi nimetään ja siihen onnistutaan liittämään kiehtova tarina, se saattaa kymmenkertaistaa vielä timantin arvon. Ja niinhän tulee tapahtumaan.
Suomalaiset eivät ymmärrä maassaan piilevän omaisuuden arvoa. Sen annetaan valua kansainvälisten yritysten kautta maailmalle. Verottaja eivätkä poliitikot ole hereillä. Se saa Li Kunin kaltaiset toimijat hieromaan aivonystyröitään ja hyödyntämään rikkauksia.
Lahjat on otettava vastaan, kun niitä tyrkytetään.
"Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."


Yrjö Kakkinen lähti iltakävelylle ja kulkee Uudenmaankadun kautta, hän pujahtaa siitä kongista sisään jossa Olgan oli tavannut, mutta ikkunoissa ei ole valoa. Yrjö kokeilee ovea, mutta se on lukossa. Yrjö palaa kongiin ja muistaa kellarin oven ja kopaisee sitäkin, se on auki, vaikka hän itse sen silloin viimeksi laittoi säppiin.
Yrjö ei kuitenkan usalla mennä sisään vaan poistuu kongista vähin äänin, kongista poistuessaan hän nostelee housujaan, aivan kuin olisi käynyt tarpeillaan sisäpihalla. Hän menee kadun toiselle puolelle ja huomaa, että siihen olisi vaikea pysäköidä autoa pidemmäksi aikaa, sillä liikenne tukkeutuisi ja siinä on selkeästi pysäköiminen kielletty, kas kun hän ei sitä heti huomannut.
Peeveli, nyt olen vakuuttunut, että ansassa ollaan.
Hetkinen, sitten piti viedä se paketti Komulaiselle, hän näytti harmittomalta tapaukselta. Hänelle on siis soittanut Taivo, Reiska, Olga ja onko vielä jotain väkeä, no olikos joku muu, ei tässä on nyt jotain? Niin Jari Komulainen vielä on tässä yhteydessä mainittu ja Leevi. Perhana mikä nyt olisi se oikea naru, josta nykäistä?
Hei äiti puhui jostakin naisesta, - jonkun jolle puhua. Minäpä lähden heti liikenteeseen. Ja niin hän palasi eteläespan kautta Krunikkaan ja kävi suihkussa, pesi hampaansa, kurlasi kurkkunsa, veti Leeviltä saamansa solmion kaulaansa ja suuntasi kapakkaan. Nyt oli löydettävä nainen jolle puhua.


Petri kääntää kylkeä, hän on juuri tehnyt sen mitä miehen kuuluu kihlatulleen tehdä, mutta he molemmat ovat väsyneitä kävelemisestä. Huomenna on uusi päivä ja silloin heillä olisi aikaa myös toisilleen. Petri ei kuitenkaan saa heti unta kuten tavallisesti rakastelun jälkeen.
Hänen mielestään kolme parasta asiaa maailmassa ovatkin, paukku ennen ja nokoset jälkeen. Mutta nyt nokoset eivät aukene, vaan ajatukset pyörivät vinhaa vauhtia.
Tämä on niin tätä taas ajattelee Petri. Sehän on kuin suoraan Kioton-sopimuksesta, jokainen tuntee vaarat, mutta kukaan ei tee mitään asian hyväksi. Tai tekee, mutta vain ja ainoastaan myyräntyötä ja omaan pussiinsa pelaten. Aina joku soolopelle yrittää kusettaa kaikkia muita ja on olevinaan niin hupsu, että kaikkien on pakko häntä uskoa.
Mitä Aivo juonii, ei hän ainakaan mikään puhdas pulmunen ole, tai minä olen Sauli Niinistö. Mairelle en voi nyt sanoa, mitä kaikkea mietin, koska häneltä voi lipsahtaa väärässä paikassa ja silloin on kusiset oltavat, näin uskon.
Nyt on edettävä kieli keskellä suuta.
Maailman laajuinen järjestelmä ei toimi muuten, kuin rikollisten ehdoilla, meillä ei ole globaalissa maailmassa vieläkään tarpeeksi yhteistyötä ja siksi nämä koijarit saavat huseerata kuin sika vatukossa.
Petri kysyy hiljaa itseltään sen saman kysymyksen, jonka ylipormestari Raimo Ilaskivi aikoinaan lanseerasi, mihin hiivattiin näitä hyväntahtoisia hölmöjä tarvitaan? Mihin häntä ja Mairea nyt yritetään sotkea?
Otetaan iisisti sano, nyt ei ole Petri paljoa aikaa kehittää vastastrategiaa.
Ja sitten mies nukahtaa rakkaansa viereen.


Aivo ja Taivo, veljekset ovat entisiä Tallinnan katujen kasvatteja, joista Aivo päätyi aluksi poliisin tiedonantajaksi ja sitten hänet jo napattiin poliisiin töihin. Hän jos kuka tunsi katujen lait. Näin poliisi sai hänestä hyvä asiantuntijan. Myöhemmin tuo kunnianhimoinen nuori mies löysi tuolta saralta hyvän tavan edetä elämässään, liikkua lain, järjestyksen ja rikollisuuden veteen piirrettyä viivaa sinne minne katsoi itselleen tärkeimmäksi päätyä.


Yrjö suuntasi askeleensa Rautatieasemalle päin. Hän ajatteli, että aloitetaan nyt ensin vaikka Vltavasta, sehän on "valtavan" hyvä olutpaikka.
Ylittäessään Mikonkatua hänen kännykkänsä piippaa taskussa. Kadun toisella puolella Yrjö alkaa lukea viestiä.
"HEI TULE PORVOONKADUN BAARIIN TÄNÄ ILTANA KELLO KAHEKSA. PITÄÄ JUTELLA."
Viesti oli Olgalta. Omituinen yhteensattuma, tuumaa Yrjö. Hänhän oli itse ajatellut ottavansa Olgaan yhteyttä. Nyt se meni näin päin. Miksi juuri Porvoonkadun Baariin? Sehän on kaukana heidän molempien asunnoista. No, ehkäpä juuri siksi, päättelee Yrjö sitten.
Tuota pikaa Yrjö vastaa viestiin: OK!
Hän päättää kuitenkin mennä ensin Vltavaan, tässähän oli vielä ruhtinaallisesti aikaa.


Li Kun tarkastaa vielä hotellissa Tallinnassa oliko viestissä kahden lausekkeen lisäksi jotain muutakin vihjettä. Toisella lapulla, jota hän ei heti huomannut onkin hiukan pidempi viesti.
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta." Kyllähän sinä rikkaruohot tunnet. Nämä yhdistyvät enoosi Richard Walteriin. Heitä on Suomessa ja Virossa. Sinun on aika toimia ja nähdä tilaisuutesi tulleen. Enoa sinulla ei enää ole ja muukin suku on alkanut vähetä. Sen ei pitäisi toimiasi haitata, vaan tuoda sinulle uusi asema.
"Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla." Älä enää odota, vaan tee jotain. Olet viisas ja harkitsevainen mies, mutta viisautta on syytä käyttää. Tiedät miten toimia, kun olet tehtäväsi tehnyt. Maailma on sinulle avoin.


Vltavassa Yrjö siemailee Uruquel tuoppiaan notkuen pystypaikalla pienen pöytätason ääressä melko hyvin kansoitetussa pubissa. Oi niitä aikoja, kun täälläkin sai vielä polttaa tupakkaa, tuumii Yrjö. Hän oli lopettannut tupakan polton pari vuotta sitten, kun se oli käynyt niin hankalaksi kaikkine rajoitteineen, mutta aina oluella ollessaan muistijäjet aivoissa aikaansaivat nikotiinin himon. Hän oli sitä ikäluokkaa, jolle olut ja savuke pubissa kuuluivat yhteen kuin vakka ja kansi. Nyt ei enää ulos kunnolla tarennut mennä polttelemaan, lämpötila oli illan suussa laskenut reippaasti alle kymmenen asteen.
Yrjö kelaa asioita mielessään. Taivo oli takuuvarmasti maksanut Reiskalle. Ei Reiska muutoin olisi hommaa hoitanut. Nyt Taivo teeskenteli, ettei tiennyt Yrjöstä mitään. Voi perkele sitäkin niljaketta. Reiska haluaa vain kiristää lisää rahaa itselleen. Ja vaikka hän maksaisikin summan, menettäen näin lähes kaikki säästönsä, mikään ei takaa, että se jää siihen. Seuraavana päivänä Reiska voisi vaatia lisää. Parin päivän päästä tulevat nahkatakkimiehet oven taakse eikä heidän kanssa ole leikkimistä.
Hänen täytyisi itse saada Reiskasta jokin niskalenkki ja pitävät todisteet syyllisyydestä, niin ainakin he olisivat tasoissa siltä osin. Reiskalle tosin entisenä linnankundina ei vankilaan menokaan merkinnyt aivan samaa kuin hänelle, kunnialliselle kiinteistönhoitajalle. Mutta jotain se merkitsi hänellekin.
Mitähän sillä Olgalla on asiaa? Oliko Olga äitimuorin visioima pelastava enkeli?


Onko Petrillä kyllin hyvä itsetunto ja kyky toimia oikein? Siihen etsitään nyt vastausta.
Kuinka realistinen hän on? Onko hänen mahdollista nähdä mikä on todellista ja missä kohtaa alkaa mieron tie? Oliko tämä Lontooseen lähtö sittenkään ihan oikea ratkaisu?
Kaiken maailman houkutuksiahan on aina ollut, jokaisella on. Helppoa rahaa ei ole, eikä helppoa elämääkään vai olisiko sittenkin jossakin, jollekin? Olisiko sellainen mahdollista Petrille ja Mairelle? Tulisiko heistä onnellisia? Voisivatko he elää toisin kuin ovat eläneet tähän saakka?
Nyt olisi rikkauksia tarjolla roppakaupalla ja tuki uuden uran luomiselle.

 

 

 

 

 

 

 

 


Osa 21. Mairella on PMS

 

 

 

 

 

 

 


Maire herää ja valittaa, että hänellä on PMS. Petri huokaa syvään ja katsoo Mairea silmiin, että eikö me saadakaan vauvaa vielä? Mairen ilme kirkastuu, kun hän huutaa ehkä liiankin kovasti, että ei kun on “pakko mennä shoppaamaan”!
Petri sanoo, että hän ei ainakaan lähde sinne ruuhkaan odottamaan sovituskopin ulkopuolelle, että milloin mahtaa kelvata.
Maire nakkelee niskojaan ja sanoo sopii mulle, mene sinä vaikka laukkakisoihin jos haluat, minä menen Oxford Streetille.
Maire on nopeasti meikannut ja syönyt banaanijuggen jääkaapista ja porhaltaa jo ostoksille. Petri kiskottelee vielä sängyssä, kun Aivo yllättäen soittaa hänelle.
- Anteeksi, että soitan vapaapäivänänne, mutta Taivo on häipynyt yön aikana, pelkäänpä, että hän on matkalla Serbiaan ja sieltä rajan ylitse eteläiseen Unkariin.
- Miten ihmeessä hän noin tekisi äimistelee Petri?
- Minä luullen, että hän aikoo mennä kostamaan, sillä Dick oli hänen “morsiamensa”.
- Voinko tehdä asialle yhtään mitään, huokaa Petri ja Aivo sanoo, että anteeksi en huomannut, että asiahan ei sinua koske, älä kerro Mairelle mitään tästä, anteeksi nähdään huomenna kello 10 minä tulen kävellen ja kävellään vaikka kaikki yhdessä hiukan.
Puhelu loppuu ja Petri ihmettelee mistä kävelemisestä se höperö nyt puhui. Petrikin saa vaatteet päälleen, mutta ei osaa tehdä muuta kuin katsella hiukan huoneistoa voileipä kourassaan.
Maire kulkee vaateliikkeestä vaateliikkeeseen ja kaikki ne liikkeet jotka ovat hänelle asiakirjoista tuttuja, ovathan he toimittaneet lukuisia lähetyksiä silkkiä näihin liikkeisiin, mutta yhtään rekkiä ei ole suomalaista tuotemerkkiä Penniön liikemerkillä. Maire saa oikeasti kohta migreenikohtauksen, sillä hänelle on vuosia syötetty jotain puppua vaateviennistä hyvillä katteilla, vaikka yhtään tuotetta ei ole esillä.
Maire ostaa muutamia vaatteita itselleen ja miettii, että tästä en kerro edes Petrille mitään, ennen kuin selvitän mitä tämä peli merkitsee.
Aamulla Petri muistaa kertoa Mairelle, että Aivo tulee kymmeneltä ja heidän tulisi mennä ulkoilemaan hänen kanssaan, koetahan etsiä tuulipuku päällesi virnuilee Petri ja muistaa, että Taivo on kateissa, mutta siitä hän ei kerro vieläkään mitään, kuunnellaan Aivon selitys Mairelle ensin.
Aivo jo odottelee jalkakäytävällä kadun toisella puolella, Maire ihmettelee heti minnekäs Taivo on jäänyt. Aivo sanoo rauhallisesti, että Taivon oli pakko matkustaa jo Tallinnaan ja meidänkin matka on tänään tehty, joten tässä on teille liput iltakoneeseen Helsinkiin, minä menen eri reittiä Tallinnaan.
- Kävellään kuitenkin sitä ennen hiukan ja sitten saatte taas vapaata koneen lähtöön saakka, jos Mairella on vielä ostohaluja eilisen ostospäivän jälkeen.
- Ainahan naisilla on, hämmästelee Maire ja nauraa hieman väkinäistä tekonaurua päälle.
Kolmikko matkaa askeltaen Eton Squarelle. Petri huomaa, että joku matkalaukkumies on tulossa ja he ja kohtaavat tällä matkavauhdilla, juurikin tuossa missä on paljon moottoripyöriä pysäköitynä kadun varteen. Aivo sanoo, että kohta he kohtaavat matkalaukun jossa on noin kolmekymmentä miljoonaa euroa käytettyjä seteleitä, mutta älkää vilkuilko suuremmin tai yrittäkö koskea tai mitään sitä laukkua tai miestä. Olemme kuin emme olisikaan sanoo Petri ja nykäisee Mairea käsikynkästä.
Samalla korttelin nurkalta kääntyy moottoripyörä ja pysähtyy moottoripyörien parkkiin, ojentaa kadunpuoleisen kätensä ja mies työntää matkalaukun siihen. Moottoripyöräilijä kaasuttaa tiehensä. Mies jatkaa eleettömästi Eton Squorella vastakkaiseen suunta heidän kurssistaan.
Aivo rauhoittelee kaikkia, no nyt on näytelmä ohitse.
- Mikä näytelmä kysyy Maire tietämättömänä?
Aivo kertoo taas oman satunsa asiasta. Eli tuo mies on Jopi, joka luovutti äsken Richardin eläkekassan Huang Dongille, joka ajoi Dick Hardin moottoripyörällä, jonka hän tietysti jätti tänne, kun häipyi Olan kanssa Unkariin. Taivo ei mennyt Tallinnaan vaan hän kiirehti nopeammalla lentoreitillä Serbian kautta datsalle jonne Dick ja Ola on vasta matkalla. Voitte kuvitella mitä mustasukkainen mies tekee, kun hän saa nähdä, että hänen rakastettunsa yllättäen huvipuistossa jonkun tyypin kanssa.
Minä en ainakaan halua tietää kuka Unkarista palaa, mutta luulen että ainakin joku heistä jättää sydämensä Unkarille ikiajoiksi.
Mairea alkoi kylmiä nuo puheet ja Petrikin vain hymyili, mitä helvettiä nämä kaikki asiat tarkoittavat?
Aivo sanoo yllättäen, että kääntyy tästä oikealla ja huomauttaa, että teidän huoneistonne on korttelin päässä vasemmalla. Sitten Aivo kävelee vain pois.
Maire on kauhun vallassa ja tiuskii, että on vain hyvä, että lähtö on jo tänään, en kestä enää hetkeäkään, mutta Petri ottaa hänen syliinsä ja he suutelevat ja nousevat sitten seuraavan pubin ovesta sisälle ottavat kaksi pientä tuoppia lageria ja rauhoittuvat.
Petri sanoo lentokoneessa, että nyt puhumme kaikesta muusta paitsi Lontoosta ja sen säästä, Maire ymmärtää yskän ja näin he palaavat kiltisti Suomeen.


Liinu-Marjukka saa raporttinsa eräiltä osin kuntoon ja siinä todetaan että Richard Walker niminen henkilö todetaan näyttöjen perusteella kuolleeksi, vaikka mitään tietoa hänestä ei pystytä dokumentoimaan. Mutta ei ole syytä myöskään epäillä, että henkilö olisi elossa. On tämä niin vaikeata, kun pitää antaa lausunto joka on aivan tyhjän päällä, mutta asioiden ei saa antaa ruuhkautua oli hänelle sanottu.
Omaisille ilmoitetaan virallisesti, vaikka osa heistä taitaa tietää enemmän kuin mitä ilmoittaja osaa asiasta heille kertoa, piruilee Liinu-Marjukka esimiehelleen.


Lehtimiehet ovat tehneet omaa tutkintaansa. Richard Walkerin kuolemasta on tullut lehdistöllekin tiedon murusia. Lehdissä oudoksutaan kuitenkin tiedon vähäisyyttä. Niinpä Lontoosta on hankittu lisätietoa. Richard Walkerin sisar on löytynyt haastatteluun. Rehti nainen kertoo surevansa veljeään ja ihmettelee myös suomalaisen poliisin vähäistä tietoa Rickhardin kohtalosta.
Hän kertoo poikansa Lii Kun-Crockin vierailleen Suomessa. Rickhardin sisarella Sheila Crockilla ei ole tietoa poikansa vierailusta Penniöillä. Leila Touresta ei ole sanaakaan. Lehdet ihmettelevät mistä vierailussa oli kyse.
Rouva Crock kertoo hyvästä ja asiantuntevasta pojastaa ja pojan päätymisestä heille adoption kautta.
Sheila Crock on ylpeä pojastaa ja odottaa, että poika palaa pian Viron kautta kotiin.


Kaakkuri viisastelee Liinulle takaisin, että ei voi syyttää ketään murhasta ilman ruumista tai kuolleeksi julistamista. Ilmoitus viedään myös selleihin jossa kaksi lähiomaista ottavat tiedon vastaan hyvin eri tavoin. Siiri Walker alkaa inttää, että hän ei ole tehnyt mitään väärää ja poliisi on pahasti erehtynyt. Jaakko Jack Walter sen sijaan alkaa syyttää äitiään isänsä murhasta.
Leila Toure saa asiasta tiedon huikan myöhemmin päivällä, kun hänet tavoitetaan. Ja yllättäen poliisi saa lukea iltapäivälehdistä, että uhrilla on myös sisar, vaikka poliisin omat asiakirjat eivät sisaresta kerro yhtään mitään. Ehkä asialla on joku entinen heila tai muu huijari, joka yrittää näin päästä käsiksi Richardin omaisuuteen, latelee Kaakkuri.


Liinu oikaisee Kaakkuria, selvää on että kyseessä on huijari luethan sen itsekin jo lehdestä. Henkilö väittää Li Kunia pojakseen Lii Kun-Crockiksi, eikö äiti tiedä, että kiinalaiset sanovat sukunimen ensin ja sitten etunimen, eli liittämällä oman sukunimensä väitetyn poikansa etunimeen paljastuu henkilö oitis huijariksi, ainakin minulle Linnu ilkkuu.
Li on tytön nimi kiinalaisessa almanakassa, mutta myös erittäin käytetty sukunimi, joka on noin 90,2 miljoonalla kiinalaisella ja se on yksi Kiinan suosituimmista nimistä, on helppoa väittää mitä tahansa tuon nimen perusteella. Li Li olisi tyttö ja Li Kun on poika, yksi tunnettu jalkapalloilija ainakin käyttää tuosta samaa nimeä, Linnu jatkaa.
- Ei kukaan voi oikeasti olla Lii Kun-Crock!


Leila Toure saa virallisen kirjeen jossa todetaan hänen avomiehensä Richard Walter kuolleeksi ja häntä pyydetään samalla toimittamaan tiedot nykyisestä osoitteestaan ja selvittämään miehensä omaisuutta ja missä hänellä mahdollisesti sellaista on.
Mahdolliset tiedossa olevat testamentit ja lahjakirjat ovat myös hyvä ottaa mukaan, että perunkirjoitus ja pesän selvitys voidaan todentaa laillisesti. Myös muut mahdolliset kuolinpesässä edunsaajina olevat on hyvä ilmoittaa tässä vaiheessa.


Kello käy seitsemää Yrjön siemaillessa kolmatta oluttuoppiaan Vlatavassa. Hän on pysytellyt omissa oloissaan kaiken aikaa ja pohdiskellut syntyjä syviä. Kulautettuaan tuoppinsa viimeiset pohjalliset loppuun hän päättää jatkaa matkaa kohti Alppilaa. Ensin harkitsee kävelemistä, mutta päätyy kuitenkin sporaan Sokoksen edestä.
Kolmosen ratikka pysähtyy määränpään edessä noin varttia ennen kahdeksaa, joten Yrjö on paikalla hyvissä ajoin. Hän on kerran aikaisemmin käynyt paikassa, mutta vain pikaisesti päivällä odotellessaan maalaisserkkuaan, joka oli silloin lastensa kanssa Linnanmäellä. Nyt hän astui sisään vilkkaasti kansoitettuun jollain tavoin trendikkyyttä tavoittelevaan interiööriin, joka ei sinänsä hänestä oikein tuntunut kovin kotoisalta. Eipä ole minun paikkojani, hän tuumaa, mutta valitsee sitten kadunpuoleisen ikkunapaikan yhden tyhjän pyöreän pöydän äärestä tilaten sitä ennen viskin jäillä.
Kello lähestyy kahdeksaa ja Yrjö sieppaa viereiseltä pöydältä siihen jätetyn Iltalehden saadakseen jotain, johon voisi keskittyä ja näyttääkseen hiukan luonnollisemmalta. Hän oli pohjimmiltaan aika hermostunut. Tämä tapaaminen saattoi merkitä paljon tai sitten ei mitään.
Yhtäkkiä hän huomaa lehden kolmannen sivun alalaidassa uutisen:
LIIKEMIES LEEVI PENNIÖN MURHATUTKIMUKSET EDISTYVÄT. ASIAAN SAATTAA LIITTYÄ TOINENKIN HENKIRIKOS
Hän alkaa sydän pampaten lukea uutista. Yrjöllä ei ollut tapana ostaa iltapäivälehtiä eikä ainakaan netissä ollut vielä näkynyt kovinkaan paljon uutta uutisointia tapauksesta.
Hän ei kuitenkaan ehdi alkua pitemmälle, kun pöydän ääreen astelee ulko-ovelta tummissa aurinkolaseissa tukka nutturamaiselle poninhännälle kietaistussa frisöörissä vihreän syyspalttoon kaulukset pystyssä neitokainen. Yrjö ei ole tunnistaa häntä ensin, mutta kun tyttö istuu alas, laskee kauluksensa ja ottaa lasit pois silmiltään kuoren alta paljastuu, kukapas muu kuin Olga.
- Tere!
- No terve terve, tulitkin ajoissa, toteaa Yrjö edes jotain sanoakseen.
Olga luo hiukan levottoman oloisesti silmäyksen baarin asiakaskuntaan kuin varmistaakseen, ettei siellä ole ketään tuttua joukossa ja nousee sitten ylös ilmoittaen käyvänsä naisten huoneessa. He sopivat vielä, että Yrjö tilaa hänelle lasillisen tuoremehua sillä aikaa. Olgalle ei alkoholi nyt maistunut.


Lauri Penniö on rahanahne rassukka ja riiviö. Kun hän kuulee Richardin kuolemasta, hän terästäytyy. Mitä mies omisti? Voiko Leila mahdollisesti periä hänet? No Jaakkohan on Richardin poika. Jaakkohan on ihan varmasti perillinen. Tietääkö Leila jo perinnöstä jotain. Mitä se kiinalaisen näköinen mies täällä kävi? Olisiko sillä käynnillä jotain tekemistä tämän asian kanssa.
Lauri käy ostamassa pullon parasta shampanjaa. Ehkä hän saa Leilan kielenkannat aukeamaan. Lauri ajattelee hyötyvänsä kaikkien isojen menetysten jälkeen ainakin tästä asiasta, mikäli yhtään aihetta perintöön löytyy.
Hän tekee isoja perintölaskelmia. No asuntoa se mies ei kenties omistanut. Muutahan voi olla. Olihan se aina töissä ja joskus leventeli omaisuudella. Joskus Rickhard mainitsi jotain Jerseyn saarista. Siellä hän aina välillä vierailikin. Sinnekö mies jemmasi jotain verottajan ulottumattomiin.
Leilahan asuin Englannissa jo monta vuotta ja oli Richardin kumppani, virallisesti, vaikka eivät naimisissa olleetkaan.
Aika paljon Englannissa voi periä ilman, että verottaja puuttuu edes peliin. Pesän arvo voi olla lähes 450 tuhatta ilman, että verottaja vielä puuttuu millään tavoin omaisuuteen. Olisikohan Rickhard eläessään ajatellut verottajaa? Mikä sille miehelle tuli? Niin äkkiä poistui.


Schibstedin omistamassa Õhtuleht iltäpäiväjulkaisussa on pieni juttu auto-onnettomuudesta Unkarissa, jossa eestiläinen Taivo Kallas on ilmeisesti saanut surmansa.
Hänen kuljettamansa autovuokraamon auto, joka oli vuokrattu Serbian puolelta oli tuntemattomasta syystä törmännyt maansiirtoauton teliin vastaantulotilanteessa eteläisessä Unkarissa erittäin mutkaisella tieosuudella.
Taivo Kallas oli palanut auton mukana, kun auto oli hiukan törmäyksen jälkeen räjähdysmäisesti palanut. Häntä ei pystytty tunnistamaan varmasti, mutta autovuokraamosta Serbiasta on saatu tallennettua kuvaa vuokraustilanteessa, jossa liikkeen turvakamerat ovat tallentaneet Taivon viimeiset tunnistettavat kuvat.
Maansiirtoauton kuljettaja väittää, että liikenteessä oli kolmaskin ajoneuvo, mutta sitä ei ole tavoitettu. Tutkinta jatkuu asian tiimoilta ja Unkarin poliisi on vaitonainen tässä vaiheessa.


Rahat ja valta eivät ole nimettömiä, vaikka usein niistä yritetäänkin tehdä sellaisia. Kun joku huomaa asiatonta raha liikennettä, siihenkö olisi puututtava? Oikeudenmukainen ihminen ei sellaista siedä. Ei ole helppoa kun isojen rahojen katoamisen merkille pannut saa lahjaksi potkut tai vielä jotain pahempaa. Valtaa pitävät jatkavat entiseen malliin. Heillä on nimi, mutta sitä nimeä ei ole lupa väärissä yhteyksissä mainita. Nimen saa yhdistää vain hyviin, jalomielisiin aikeisiin.
Jonnekin maailman rahat siirtyvät tekemään uutta rahaa, etsimään ja kietomaan verkkoihinsa yhä suurempia saaliita. Tätä tietä osa pääomista katoaa myös kierrosta.
Leila avautuu shampanjalasin äärellä Laurille.
- En tiedä tehneeni mitään väärää, kun lupauduin toimitusjohtajaksi sijoitusyhtiöön nimeltä “Richard´s and Leyla´s Limited” . Sen kotipaikka on Neitsytsaarilla. Richardhan on aina asioinut yhtiön nimissä. Hänellä on ollut hyvät suhteet poliitikkoihinkin. Ei Richardin nimeä pidä sellaisesta vetää lokaan.
- Tällaiset voi varmasti sivuuttaa perunkirjoituksessa. Lauri auttaa.
- Enhän minä tiedä sen tarkemmin mistä on edes ollut kyse. Olen saanut suhteettoman pientä palkkaa. Eihän siitä ole tarvinnut veroakaan maksaa. Kyllähän Richard aina tiesi mitä teki paitsi silloin, kun tuli pahantuuliseksi hakkasi ja karjui.
Lauri nyökkää tyytyväisenä. Hän tietää nyt. Hän haluaa olla osingoilla.

Li Kun painaa Aivon asunnon ovisummeria Tallinnassa. Aivo vapauttaa sähkösalvan ja Kun nykäisee oven auki, ja salpa kliksahtaa. Li Kun ei ole lukenut paikallista iltapäivälehteä, eikä hänellä ole mitään tietoa Aivoa kohdanneesta surusta.
- Terve mieheen mitä kuuluu, vanha veikko?
- Eipä kehumista virkavalta ilmoitti juuri, että veljeni Taivo on kuollut tapaturmaisesti Unkarissa.
- Sorry, otan osaa, mitä Taivo siellä? Oliko käymässä teidän datsalla?
- Juu olimme Lontoossa ja sinä olitkin lähtenyt kierron päälle, olisimme Taivon kanssa käyneet, mutta sihteerisi ilmoitti, että tapaan sinut sitten täällä. Olimme Richardin asunnolla ja kävimme samalla huvipuistossa. No miten timantit käyvät tänään kaupaksi, vai tulitko tänne sovintoa hiomaan, se on ehkä myöhäistä nyt, kun Richardkin on julistettu kuolleeksi ja sinä et edes sitä äpärääsi tunnusta.
- Mitä sinä vanha veikko horiset jostain äpärästä? Timantti on nyt kovaa kamaa ja business on business. Jos joskus Leilaa viikseen vetelinkin, niin mitään lasta en ole hänelle tehnyt. Minä kun olen antanut steriloida itseni jo kymmenen vuotta sitten.
- No älä nyt kiihdy hyvä veli, mutta timanttikauppa en nyt suruaikana tee, joten olisitko ystävällinen ja poistuisit siitä samasta ovesta josta juuri äsken tulitkin.
- Niin, olen tavoitettavissa, kun suruaikanne päättyy. Näkemiin.
- Näkemiin, poju sanoo Aivo, mutta Li ei enää kuule, vaan on jo matkalla seuraavaan kohteeseen.

Maire tutkii papereita työpaikallaan ja varmistuu siitä, että tavaraa on kyllä heiltä Englantiin lähetetty. Hän ajattelee paneutua asiaan kunnolla, mutta nyt hän on pyytänyt talon pakettiautoa illaksi lainaan, koska Petri muuttaa vihdoin hänen luokseen Tunturikadulle.
Hesarin kämppä kuulemma tuntuu kolkolle, kun siellä on nuuskittu poliisin toimestakin. Petri ei tunne oloaan enää kotoisaksi siellä, ja kyllähän se on mukavampi oman kullan vieressä nukkua, kun ei se PMS  tuon pahempi ollut, vaikka onhan Maire hiukan hiljainen ollut sen ostosmatkailun jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 


Osa 22. Helsingin Suomalaisella Klubilla

 

 

 

 


Helsingin Suomalaisella Klubilla ylikomisario Jukka Kaakkuri kuulee sattumalta, että Jari Komulainen on alkanut harrastaa jousiammuntaa ja hänellä on melkoinen arsenaali Virostakin tuotettuja jousia. Ylikomisario juo lasinsa tyhjäksi ja lähtee kotiin.
Kotona hän kaivaa pinkan vanhoja Seiska-lehtiä tarkastaakseen erään asian.
ONKO PRESIDENTIN VÄVY SOTKEUTUNUT SURMATYÖHÖN?
Peeveli, kaikki kivet on käännetty eikä surma-asetta ole löytynyt, kohtahan olemme samassa jamassa kuin Olof Palmen murhatutkinta Ruotsissa.
Huomenna otetaan uusi ryhti tutkinnoissa ja Liinu-Marjukka saa mennä tapaamaan Jari Komulaista noin niin kuin epävirallisesti, muka kysyen mahdollisia jousipyssyjen toimittajia Virosta tai Venäjältä, koska keräilijänä tunnettu Komulainen saattaa antaa tietämättään meille tärkeän vihjeen.


Olga palaa takaisin pöytään. Hän istahtaa tuolilleen ja siemaisee appelsiinimehua kiittäen Yrjöä tilaamisesta. Sitten hän on jonkin aikaa vaiti ja katsoo Yrjöä suurilla tummilla silmillään. Hänen ilmeensä näyttää hyvin vakavalta.
- Sinä olet vaarassa, sanoo hän Yrjölle.
Yrjö nielaisee viskin väärään kurkkuun ja aloittaa äänekkään yskimisen. Hikikarpalot lentävät hänen otsaltaan ja silmistä alkaa valua vesi. Hän hamuilee puolisokeana paperista lautasliinaa ruokailuvälineruukusta siinä onnistumatta. Olga auttaa häntä ja ojentaa liinan.
Kun Yrjö on saanut hengityksensä taas toimimaan ja viskinsä nieltyä, hän virkkaa vastaukseksi:
- Minä olen tuntenut sen nahoissani jo joitakin päiviä. Ennen kaikkea siitä lähtien kun lähdin luotasi eilen illalla. Tilanne on minulla tiedossa, mutta yksityiskohtia en tunne. Rahaa nyt ainakin pyydetään.
- Ära välita raha, se ei ole tärkein. Sinu henki on vaarassa, vastaa Olga kuiskaavalla äänellä kumartuen kasvoillaan lähemmäksi Yrjöä, joka istuu pyöreän pöydän ääressä puoliksi häntä vastapäätä ja puoliksi vieressä.
Yrjö mittailee Olgan ilmettä mielessään. Voiko hän luottaa tuohon kaunottareen vai oliko tässä taas uusi juoni tai syötti hänen päänsä menoksi. Nähdessään Olgan aidosti hätääntyneen katseen hän vakuuttuu siitä, että tähän tyttöön hän voisi luottaa.
- Miksi aloit huolehtia minusta, kysyy Yrjö.
- Sinä olet hyvä mees, kuin minu oma isa. Mina ei ole linna tyttö, mina olen maalta kotosi. Pere oli köyha ja mulle peakse raha tienaama. Sellepärast mina joutusi köigenmoise soppa. Mina tunnen, et sina ei ole samansugune kui ne muut.
Olgan suomen kieli alkoi saada enemmän ja enemmän eestiläisiä sanoja ja äänenväriä hänen alkaessa kertoa sentimentalisempia asioita. Mutta Yrjöllä ei ollut vaikeutta ymmärtää hänen viestiä.
-Heil on kaks vaihtoehto: he saavat sinut vankilasse ilman et Reino sinne joutu tai toine vaihtoehto on et sinut tapeta. Se raha on vain yks pieni lisäjutt.
Yrjö kuuntelee tyrmistyneenä tuon viattoman oloisen gasellisilmäisen sulokeijun kolkkoa sanomaa. Hän totta vie haluaa tietää kaiken. Mutta Olgalla on vielä paljon lisää kerrottavaa...


Petri ei ole mikään paras autokuski, kun hänellä ei ole omaa autoa, mutta kyllä hän on muuton kunnialla ajellut. Helppo reitti Hesaria pitkin ensin manskun ylitse Runeberginkadulle ja siitä sitten aikanaan vasempaan Tunturikadulle. Jotta ei tarvitse vekslailla saati turhia peruutella matka takaisin jatkuu sitten Cygnaeuksenkatua, Töölönkadulle ja siitä Eteläistä Hesperiaa manskulle ja manskulta oopperan kohdalta taas hesarille. No nyt on viimeinenkin kaappi autossa, kaksi keikkaa siitä vain tuli, kun on pieni kämppä ja vähän leluja sanoo Petri Mairelle ja kääntyy suutelemaan tätä kiitokseksi kaikesta.
Mennäänkö syömään tuonne Weeruskaan se on tuossa lähellä sanoo Petri yllättäen ja kääntää jo tottuneesti pakua Fleminginkadulle. No tuossahan se on mutta mitenkä sinne pääsee lähelle auton kanssa noituu Petri melkein perillä, mutta sanoo, sitten, että osaammehan kävelläkin jonkun matkaa.
Täällä on hyvä ruoka sanoo Petri ja avaa Mairelle oven. Sisällä ei ole montaa henkeä ja he hakeutuvat ensimmäiseen vapaaseen pöytään.


Olga avautuu Yrjölle koko elämästään. Siitä kuinka hän Saarenmaalta hakeutui 16-vuotiaana Tallinnaan hotellisiivoojaksi ja siitä kuinka hänet houkuteltiin muhkeampien lihapatojen ääreen hämärämiesten toimesta. Siitä kuinka hän karkasi 17-vuotiaana ja joutui kiinni matkalla Tarttoon. Hänet palautettiin sutenööreille Tallinnaan ja pakotettiin hieromalaitokseen orjapalkalla. Siellä hän oli tutustunut Reet -nimiseen paria vuotta vanhempaan naiseen, joka houkutteli hänet lähtemään Helsinkiin. Suomessa katujen varret olivat kuulemma täynnä kultaa ja kaupat pursusivat hunajaa ja kaviaaria.
Reet oli vienyt hänet Leevin luokse. Leevi oli aluksi ollut ystävällinen ja maksanut keikoista ihan mukavasti. Mutta vähitellen palkkiot alkoivat pienentyä ja lopuksi hupenivat kokonaan. Leevi oli ollut väkivaltainen ja väitti jopa Olgan olevan hänelle velkaa rahaa. Hän uhkasi kertoa Olgan uskoville vanhemmille tytön elämästä ja se oli Olgalle mahdoton ajatus. Hän tunsi olevansa vanki siinä tilanteessa.
Välillä Olga kuivaa silmäkulmiaan lautasliinaan ja jatkaa tarinaansa.
-Jos Reet soitta sulle, ära loota häneen. Hän yks niistä, varoittaa Olga.
Yrjö kuuntelee kaikkea kauhistuneena. Hän alkaa tuntea enemmän ja enemmän sympatiaa tuota tyttöä kohtaan. Hän muistelee myös omia kokemuksiaan. Oliko hän itse joskus ollut asiakkaana vastaavalle tapaukselle? Ehkäpä ei sentään, ainakin niin hän yritti itseään lohduttaa.


Maire kuulee takanaan mainittavan nimen Reet. Aivo oli keskusteluissaan nimennyt Lontoossa Reet nimisen tytön, hänen korvansa valpastuvat, mutta Petri höpöttää jotain eikä Maire voi hihkua hänelle, että turpa kiinni, kun kuuntelen mitä viereisessä pöydässä puhutaan.
Maire ei uskalla kääntyä ja hän yrittää muistella ketä siinä pöydässä istuikaan heidän tullessa syömään, joku nainen ja vanhempi mies, muistelee Maire, hän oli ajatellut, että seksikatukin on tässä lähellä tai ainakin aikoinaan oli.


Olgan ja Yrjön jutellessa pöytänsä ääressä he eivät olleet kiinnittäneet huomiota ravintolan täyttymiseen sillä välin. Viereinen ruokaravintolapuoli oli viimeistä paikkaa myöten kansoitettu ja osa ruokailemaan odottavista asiakkaista oli majoittunut Baariin, josta heidät oli luvattu noutaa.
Olgakaan ei enää pälyillyt ympärilleen arkana, kuten alussa. Hän oli päättänyt, että tämä ilta saa olla alku uudelle elämälle. Ensisijaisesti hänen piti pyrkiä pelastamaan toisen ihmisen elämä, johon liittyvistä vaaroista hän tiesi aivan liian paljon. Heidän keskustelunsa ei enää ollut pelkkää supattelua, vaan he olivat mielessään eristäytyneet omaan hermeettiseen maailmaansa.
Olga oli edennyt hyvän matkaa kertomuksessaan kohti tätä päivää. Hän kuvaili kuinka Reiska ja joku hänen kaverinsa oli antanut hänelle ohjeet ottaa yhteyttä Yrjöön, pyytää tätä tulemaan hakemaan paketti Rööperistä ja lisäksi yrittää maanitella häntä tunnustamaan jotain, joka liittyy Leevin murhaan. Kaikki keinot olisivat olleet sallittuja. Kun tämä ei ollut onnistunut kunnolla, hän oli joutunut pinteeseen. Reet oli kuunnellut toisessa huoneessa, jonne Yrjöä ei laskettu ja sitten Reet oli todistanut Reiskalle, että Olga ei ollut yrittänytkään todenteolla. Myös nauhoituksesta sai saman kuvan.
Toistaiseksi Reiska ja hänen ympärillä pyörivä porukka, Lauri Penniö myös jossain taustavoimana, edelleen uskoo Olgan olevan hommassa mukana eivätkä he ajattele hänen laulavan asioista ulkopuolisille. Siksi Olga ei varsinaisesti vielä pelkää omasta puolestaan. Mutta hän on saanut kuulla, että suunnitelmat Yrjön kohdalta ovat viimeistä piirtoa myöten valmiit.
Heidän siinä jutellessaan joku kännipäinen nuori arpinaama ohittaa pöydän ja takoo kämmenellään Yrjöä olkapäälle kailottaen äänekkäästi:
-Eiks staran muija enää anna mirriä ku pitää Viron huoraa vokotella!
Yrjö on sillä välin juonut pari paukkua viskiä lisää ja tilanne saa hänet kuohahtamaan eikä hän pysty enää hillitsemään itseään. Hän nousee ylös ja lyö nyrkillä päin naamaa kyseistä Sörkan sälliä, joka makaa sen jälkeen nenä verellä baaritiskiä vasten pitkin lattiaa.
Samassa kaksi muuta korstoa hyökkää Yrjön kimppuun. Toinen ottaa takaapäin kaulasta kiinni ja toinen potkii edestä. Yrjö paukkaa takaraivollaan takana olijaa päin pläsiä niin että rusahtaa ja näin vapautuen otteesta potkaisee edessä olevaa munille. Molemmat jäävät vaikertamaan puolikumarassa. kun Yrjö vinkkaa Olgalle, että "nyt lähdetään". Matkalla baaritiskin ohi hän heittää 50 euron setelin tiskiin ja sanoo:
-Pitäkää loput! Faija oli talvisodan veteraani Rääkkylästä ja listi paljain käsi kymmenen ryssää, johan nyt on kumma jos en muutamasta vellihoususta täällä selvää tee.
Kun Olga ja Yrjö kiirehtivät ovesta kadulle, koko ravintolayleisö on vielä niin hämillään, ettei kukaan tee asialle mitään. Rettelöitsijät vaikertavat edelleen tuskissaan eivätkä Yrjö ja Olga jää katsomaan miten heidän käy.


Maire ja Petrikin nousevat pöydästään ja lähtevät Mairen työpaikan pakulla kohti yhteistä kotia Tunturikadulla. Maire naljailee Petrille, että ei tuo nyt niin kovin rauhallinen ruokapaikka ollut. Petri kuittaa takaisin, että sopivasti nosti adrenaliinia illan kohokohtaan, joka on "mörön" ajaminen uudesta kortteerista.


Leila ja Lauri viettävät "koti-iltaa", Lauri on masentunut yritys ei enää kiinnosta, kun Leevikin on kuollut. Pikku-Rikulta ei enää heru vinkkejä, kun hänkin on poissa, vai onko tosiaan kuollut? Leila on myös synnytyksen jälkeisessä masennustilassa, eikä antanut edes sääliseksiä, vaikka Lauri erehtyikin sitä yrittämään.
Lauri on juuri käymässä maate, kun Yrjö soittaa jostain kapakasta, taustalta kuuluu jotain huoran höpinää ajattelee Lauri.
- Mitä kuuluu vanha pukki, oletkos vielä jalkeilla, vai onko alkanut vanha suola janottaa ja pukkaat jo Leilan viereen, no on vitsi vitsi, vanha veikko sössöttää Yrjö.
- Maate olin juuri pukkaamassa, mutta aivan vain omaan sänkyyni ja Leila on tuolla omassaan, murahtaa Lauri, mutta jättää kohteliaasti kertomatta, että juuri sai pakit Leilalta.
- Tule tänne, me ollaan täällä kahden Olgan kanssa.
- Minne tänne, kysyy Lauri?
- Meille himaan tietysti, minne muualle sitä voisi mennä kun himaansa, jos silmät on mustana.
- En minä sinne kolmanneksi pyöräksi tule, hanki lisää viinaa tai kutsu minut sitten kun sinulla on nainen minullekin, ja Lauri painaa puhelimen punaista luuria.
Ei se tuu sanoo Yrjö ja Olga alkaa hermoilla.


- Osaatko ajaa autoa? Yrjö kysyy Olgalta.
- Osaam ma. Olaga nauraa.
Hän kertoo oppineensa jo varhain isan Ladalla. Se oli sitten varma auto. Isallä oli punainen Lada. Se oli armas ja kallis. Huoltoon sitä ei tarvinnu koskaan viedä, kun se oli vigane. Isällä oli työkalut mukana autossa ja sitä voi korjata missa vaan.
- Sitten lähdetään ja heti. Laurin luokse, vaikka ei tullu tänne. On nyt pakko mennä, kun ovat jätkät uhkan laittaneet. Meidän on selvittävä, sinun ainakin. Laurinkin ja Leilankin lastensa tähden. Olet ihana Olaga, niin kauniskin ja niin nuori. Tule nyt mennää, heti. Eivät ehdi sikeään uneen siellä.
Tänään ei kadulla ole ketään, kun Yrjö ja Olga astuvat Kruunuhaan yöhön. Taitavat välillä konnatkin pitää vapaata. Yrjö pelkäsi, että joutuisi selvittämään tietä autollekin.
Olga käynnistää auton ja avaa radion. Uutinen kertoo, että virolaisessa hotellissa Tallinnan keskustassa on ammuskeltu - ilmeisesti useita laukauksia. Poliisin erikoisryhmä on mennyt rakennukseen varusteissaan. Joku on otettu panttivangiksi. Hotelli on evakuoitu. Ammuskelijaa ei ole löytynyt, mutta poliisi olettaa henkilön olevan yhä sisällä hotellin tiloissa. Viereinen kauppakeskus on evakuoitu, joten pommiuhkakin on mahdollinen.
Olga kauhistuu. Pitihän se arvata. Hänen kätensä tärisevät. Hän pelkää, vaikka hotellista ja paikasta ei kerrota uutisessa sen enempää. Olgalla on jotain sellaista tiedossa, mitä Yrjöllä ei ole vielä.


Toimitukset selvittävät hotelliampumisia.
Seuraavan aamun lehtiotsikko kertoo:
Viron KAPO ampui maassa oleilleen pigin
Viru hotelliin hyökänneistä ainakin yksi mies on tulitaistelussa kuollut. Mies oli somalitaustainen. Mies ja ryhmä, johon hän kuului oli ollut jo pidemmän aikaa Viron suojelupoliisin seurannan kohteena.
Miestä ei voitu rikollisesta taustastaan huolimatta palauttaa Somaliaan.
Mohamed Abdi tuli vuosia sitten Suomeen isohkon somaliryhmän mukana. Hänellä ei ole sukulaisia Suomessa, niinpä hän on käynyt useasti kotimaassaan lomailemassa ja sukua tapaamassa.
Mies on kuin tumma Uuno Turhapuro. Miten naiset rakastavatkaan sellaisia renttuja? Miehellä on useita lapsia suomalaisten naisten kanssa. Kirjoitti aikanaan Seiskalehti.
Mies ei ole koskaan ollut suomalaisten työmarkkinoiden käytettävissä. Mohamed Abdi antoi oleilupaikaltaan Helsingin rautatieasemalta haastattelun seiskalehteen joskus aiemmin. Siinä hän sanoi, että suomalainen ja virolainen yhteiskunta ovat ilottomia ja siksi sairaita.
Hän oli kohdannut kummassakin maassa rasismia.
Aiemmin mies on kertonut oleilustaan Virossa, mutta kieltänyt kaipaavansa maahan, jossa ei ole sosiaaliturvaa.
KAPO:n tiedonlähde paljastaa, että mies kuului kylmäveristen mustatakkisten rikollisten monikansalliseen ryhmään.


Aamulla verotarkastaja Vilhunen laittaa ensitöikseen sihteerille toimieksiannon Penniön veljesten erikoistilintarkastuksen tekemisestä. Nyt kun kyseessä on Siiri Walkerin sukua ja Siirikin on telkien takana, niin voimme suorittaa tämän jo vuosia minua askarruttaneen yhtiön toimia tarkemmin, eikö niin rouva Matikainen?
Heljä Matikainen tietää, että täällä ei suvaita kieltävää vastausta ja sanoo reippaasti, hei minä laitan paperit postiin jo tänään Niilo hyvä.
Samaan aikaan Maire Miirola tutkii työhuoneessaan samaa yhtiötä ja sen toimia netistä löytyvillä tilinpäätöstiedoilla.
Myös Leila Toure on liikkeellä, hän ei saanut nukutuksi, kun keskellä yötä joku häirikköpari oli jyskyttänyt alaovella ja huudellut Lauria avaamaan. Leila on menossa testamentin ja muiden asiakirjojen kanssa virastotalolle Pasilaan, hän lykkää lastenvaunuja edellään ja laulaa hiljakseen jotain lapsena oppimaansa lorua. "Ja hännät on solmittu yhteen huuaijaijaiajaaaa, huuaijaijaiajaaaa"...


Maire surffailee netissä ja huomaa Yrjö Kakkisen nimen veljesten yhteydessä, niin nyt muistankin, Yrjö Kakkinen oli se eilinen mies siellä Weeruskassa. Hän taitaa olla varsinainen junkkari, kun teki sellaisen vastaiskun, kun tyttöystävää huoriteltiin. He puhuivat jostain Reet nimisestä naisesta myös, ja nainen taitaa kuin taitaakin olla sama nainen johon Taivo oli tulisesti rakastunut. Hän laittaa kuukkeliin hakusanaksi Taivo Kallaksen ja yllättyy virolaislehtien otsikoista. Taivo on kuollut epämääräisissä olosuhteissa Unkarissa.
Maire menee naistenhuoneeseen ja soittaa Petrille.


Lehdet pahoittelevat virheellistä uutista Mohamed Abdista. Hän ei kuulu mustatakkisten ryhmään. Hän vain sattui olemaan paikalla kun ammuskelu alkoi.
Mustatakkisten ryhmää on seurattu Suomessakin. Useita sen jäseniä on tunnistettu. Ammuskelun motiivia etsitään.
Hotellissa majoittui myös Li Kun. Hän haavoittui välikohtauksessa, mutta missä oli varsinainen kohde? Siitä lehdellä ei ole tietoa.
Li KUn on toimitettu sairaalaan. Samoin kuin useita muita haavoittuneita.
Viron KAPO on vaitonainen toisin kuin tavallisesti.


Jukka Kaakkuri kutsuu aamulla Liinu-Marjukan huoneeseensa.
- Se bemari on tullut rantaan Ruotsista. Löytyy Vuosaaresta. Ota yhteyttä satamaan ja hoida se hinaamalla tänne meille. Sitä ei ruveta ajamaan.
- Asia selvä, kuittaa Linnu.
Linnu astelee suoraan Viljo Kahelinin huoneeseen:
- Se bemari on tullut rantaan Ruotsista. Löytyy Vuosaaresta. Ota yhteyttä satamaan ja hoida se hinaamalla tänne meille. Sitä ei ruveta ajamaan.
- Vai niin, toteaa Viljo.
Viljo Kahelin kävelee nuoremman konstaapelin Virve Huttusen työhuoneeseen:
- Vuosaareen on tullut niiden kahden tutkintavankeudessa olevan auto Ruotsista. Ota selvää kuinka sen saa sieltä hinattua tänne.
- Kuka asiasta tietää, kysyy Virve.
- Liinu-Marjukka tietää lisää, vastaa Viljo.
Virve soittaa Linnulle ja kysyy asiasta. Hän kehottaa soittamaan Jukka Kaakkurille, joka oli saanut ilmoituksen satamasta Finncarriersin konttorista.
Virve soittaa Kaakkurille.
- Kuulin, että jossain on joku auto?
Kaakkuri menettää malttinsa totaalisesti:
-JUMALAUTA, PERKELE, SAATANA!!!! Siitä on kaksi tuntia aikaa, kun asia piti hoitaa ja nyt sinä soitat minulle, että olet kuullut, että "jossain on joku auto".
Kaakkuri lyö luurin kiinni ja soittaa itse Finncarriersin satamakonttoriin:
-Pankaa se bemari hinaten tänne heti, valtio maksaa!
Näin asia hoitui kerralla tyylikkäästi.

 

 

 


Osa 23. Leila Toure saapuu virastotalolle

 

 

 

 

 

 


Leila Toure saapuu virastotalolle ja yrittää selvittää kuka olisi oikea henkilö, mutta ei jaksa lukea koko talon opastekstejä, vaan siirtyy kysymään opastuksesta. Siellä on puhelu kesken ja henkilö ei ole huomaavinaan , kun Leila jo alkaa siirtää painopistettään jalalta toiselle.
No puhelu katkeaa, mutta heti soi toinen puhelu perään, suomalaisen jonotussäännön mukaisesti ihme ja kumma puhelin menee aina ihmisen edelle.
Vihdoin Leila saa asiansa esitetyksi, mutta hän on tullut aivan väärään paikkaan, opas ei kuitenkaan osaa neuvoa mihin tulisi mennä, mutta ei ainakaan tänne.
Leila näyttää lasta ja sanoo, että ei hän vastasyntyneen kanssa jaksa kävellä muualle. Nainen armahtaa ja neuvoo Leilan kolmanteen kerrokseen. Siellä ystävällinen mies ottaa Leilan paperit ja katsoo niitä.
- Jahas, harvemmin on näin selvää testamenttia ja eri legaatteja tänne kukaan ennen ole tuonutkaan.
Hän katsoo koneelta, että ylikomisario Kaakkuri on myös näistä papereista kiinnostunut.
- Nämä kyllä ovat kopiot alkuperäisistä, olisi hyvä teidän kannaltanne, jos alkuperäisetkin löytyisivät, mutta joka tapauksessa minä otan nämä ja toimitan näistä kopion kopiot, myös rikosylikomisario Kaakkurille jos sopii?
- Sopiihan se.
- No niin kuittaus tähän ja saatte tästä vastakuitin mukaanne asian varmistamiseksi, olkaapa hyvä.
- Kiitos ja näkemiin.
- Näkemiin.


Ylikomisario Kaakkuri saa Leilan testamentin ja siinä onkin melkoinen läjä asiakirjoja. Aamusta oppineena, hän ei enää delekoi niitä Liinu-Marjukalle, vaan vilkaisee heti itse.
Kaikki on hyvin laadittua pähkäilee Kaakkuri, mutta yksi asiakirja on jo vanhentunut tai on ollut aina mitätön. Siinä Jaakko Walker kieltäytyy isänsä omaisuudesta ja lakiosastakin.
Kaakkuri marssii Jaakko Walkerin pakeille. Tämä asia varmistetaan nyt eikä viidestoista päivä.
- Päivää olisi asiaa Jaakko Walkerille.
- OK, avaan tutkintahuone numero kolmosen ja kutsun asiakkaan kylään, virnuilee päivävuorossa oleva vahtimestari.
- Myrhh, kiitos.
Jaakko Walker kysyy Jukka Kaakkuri ystävällisesti.
- Olen.
- Niin otan osaa isänne kuolemasta ja olenkin nyt omaisuudenjakoasioissa liikkeellä. Olette kahdeksan vuotta sitten allekirjoittanut paperin joka on alusta saakka ollut mitätön.
- Mitähän asia koskee, onko minun pakko kuunnella tällaistä vihjailua?
- No no rauhallisesti nuori mies, minähän yritän tässä nyt vain auttaa teitä ilmaisemaan asianne pitävästi.
- On katsokaas niin, että ette voi kieltäytyä lain mukaan lakiosastanne ennen isänne tai omaisenne kuolemaa, jonka omaisuutta kieltäydytte vastaanottamasta.
- Ai siitä paperistako on kysymys olisitte heti sanonut. Se kirjoitettiin suutuspäissä silloin kun muutin sieltä Lontoosta takaisin Suomeen, mutta olen yhä sitä mieltä.
- Vai niin, sitten allekirjoitus vain tähän, tein teille valimiin paperin jo valmiiksi, koska arvasin teidän pysyneen kannassanne.
- Mistä sen voi tietää?
- No kuka nyt ottaisi omaisuutta jota tuskin on muuta kuin likaiset vaatteet, ai niin tehän veitte nekin jo valmiiksi fattan konttiin.
- Tuossa on uusi paperi allekirjoitettuna, koska pääsen täältä pois, sillä minä en ole isääni murhannut, minulla on se isäntappo näet vielä kokonaan tekemättä.
- Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Näkemiin huomiseen.
Kaakkuri on jo matkalla kerroksiin ja Jaakko saatetaan punkkansa viereen takaisin.


Hotellin valvontakameroiden nauhoituksia tutkitaan. Nauhoilla esiintyvät ampujat ovat isokokoisia, mustatakkisia ja noin 40-vuotiaita. Heitä on kuvassa neljä ja kaikki ovat aseistettuja.
- Kolme helvetin aggressiivista kaljupäätä on saatu kiinni, sanoo Aivo.
He ovat osa laajaa rikosvyyhteä. Tuomioita heillä on ollut salakuljetuksesta ja laittomista aseista. Näitä rikollisia on rantautunut Viroon lähialueilta!
Kiinniotossa yhden miehen silmät suurenivat ja hän syöksyi poliisin kimppuun kiroillen kuin satamatyöläinen. Toinen mielipuoli yritti iskeä rystyset kiinniottavan poliisin leukaan, mutta yritykseksi jäi.
Toisin kuin huumeista Latinalaisen Amerikan vankiloissa pidätettynä olevat kevytmieliset nuoret, jotka etsivät seikkailua ja rahaa, nämä ovat kovakalloja ja taparikollisia.
Kiinniotetut on siirretty arestimajaan odottamaan kuulustelua.
Tähän mennessä kuulusteluissa on saatu tietoon, että heillä on yhteyksiä myös Englantiin ja Suomeen.
Neljäs nahkapää pääsi karkuun, mutta hänestä on kuva valvontakamerassa ja poliisi on toimittanut sen Interpoliin.


Bemari saapuu Pasilaan vasta kello 14.15. Stevedoringin pojat saivat kyllä toimeksiannon jo muutamaa tuntia aikaisemmin, mutta heidän satamakonttorissaan oli sökörinki käynnissä ja sitten he menivät lounaalle sataman ruokalaan. Sen jälkeen he olivat tovin kiisteelleet siitä kuka lähtee ajamaan ja niin edelleen ...
Kaakkuri sai tiedon Virve Huttuselta, jolle paikalle saapuneet kaksi satamaduunaria asiasta kertoivat. Kaikki laivauspaperit olivat kuulemma auton sisällä, Virvelle he antoivat vain avaimen ja pyysivät kuittauksen bumaskaan.
Kaakkuri otti yhteyttä Linnuun heti tämän kuultuaan ja ohjeisti sitten:
-Huolehdi siitä, että auto tutkitaan perinpohjaisesti. Joka tavara, joka paperi, joka nippeli on kirjattava ylös raporttiin, jonka minä saan sinulta huomenaamulla kello kahdeksan. Kysyttävää?
-E-ei, vastasi Linnu.
-Ja katsokin sitten ettei joku ota minuun aamulla yhteyttä kertoakseen, että "pitikö jotain tehdä sille autolle".
-Ky-kyllä, virkkoi Linnu nolona. Hän oli päättänyt, että tällä kertaa asiat menevät toisin kuin aaamulla.
Linnu meni kuitenkin Viljon luokse ja kertoi toimeksiannon. He yhdessä totesivat, että on parasta, että he kaksi keskenään lähtevät heti tutkimaan autoa ja penkomaan siihen liittyviä salaisuuksia.

 


Kaakkuri itse otti puhelun Lontooseen ja pyysi virka-apua niin poliisilta kuin tullilaitokseltakin. Yksi kansalaisenne on kadonnut, hänellä on kaksoiskansalaisuus, mutta on asunut viime vuodet Lontoossa.
Hänet on Suomessa julistettu jo kuolleeksi ja paperit ovat viimeistään huomenna teillä siellä edessänne. Tänään on kuitenkin meille toimitettu kadonneen henkilön testamentista oikeaksi todistettu jäljennös ja on syytä epäillä, että hänellä on enemmän omaisuutta, kuin olemme tätä ennen täällä arvioineet.
Kuten tiedätte meillä on murhatutkimus tästä täällä meneillään ja kaksi epäilyä on säilössä, nyt tarvitaan kadonneen maallinen omaisuus tänne, että testamentti voidaan hoitaa ilmeisen vainajan toivomuksen mukaisesti. Ja samalla mahdolliset johtolangat epäiltyjen vangitsemiseksi tai vapauttamiseksi saadaan käsiteltyä.


Huang Dongin puhelin pärähtää.
- Dong
- Täällä puhuu ylitarkastaja Miller, hyvää päivää, asia koskee Richard Walterin omaisuutta, olemme saaneet tiedon, että te isännöitte 25 Wilton Streetin asuntoa, jossa hän on viimeksi asunut.
- Kyllä
- Onko häneltä jäänyt mahdollisesti omaisuutta asuntoon?
- Asunto on jo myyty toiselle omistajalle, eli hänen vuokranantajansa on muuttunut, mutta omistaja, siis, se vanha omistaja pyysi varastoimaan vuokralaisen kaikki tavarat omistamaansa varastoon rannikolla. Niin olen toiminut, saman määräyksen mukaisesti olen toimittanut vuokralaisen avovaimon sekä lasten tavarat Suomeen.
- Onko teillä vuokranantajan osoite- tai muita tietoja, on kyllä, mutta minulla on myös valtuutus luovuttaa tavarat poliisille jos niin pyydätte.
- No se helpottaa toimintaamme, voitteko milloin tulla aukaisemaan varaston ja näyttämään meille omaisuuden sijainnin.
- Milloin vain.
- Huomenna kello 8.00 aamupäivällä, voitte tulla minun luokseni, menemme sitten yhdessä. Yhteystiedot tulevat tähän numeroon tekstiviestillä hetken kuluttua.
- Hyvä on otan avaimet mukaan ja asiakirjat jossa on valtakirjat kaikista toimistani.
- Erinomaista.
Puhelin suljettiin ja hetken kuluttua tekstiviestiääni piippaa Dongin kännykästä.
Dong alkoi kirjoittaa valtakirjoja huomiseksi.


Maire tulee kotiin ja huikkaa Petrille, että tänään on sitten tyttöjen ilta, eli Maire ja Lissu menevät hiukan rimpsalle.
Petri katsoo hiukan hitaasti, mutta sitten myöntyy ja sanoo, mene vain rakas, täällä netissä onkin niin paljon mielenkiintoisia asioita, että en juuri kaipaisikaan pusuja tai muuta huolenpitoa.
Maire tulee ja suutelee Petriä.
- Arvasin, että et ole mikään jöröjukka. Menen suihkuun jos sattuu kiinnostamaan.
- Katson tämän jutun ensin loppuun ja tulen pesemään selän, hehkuttaa Petri vastaan, et olekaan nähnyt Lissua sitten viime talvisodan.
- En kuule mitään, mutta kehu vain lisää, hihittää Maire ja pudottaa pikkikset kylppärin kynnykselle.


Ampujat ovat Viron poliisin vanhoja tuttuja, jotka jäivät nyt kiinni osana laajaa rikosvyyhtiä. On tarkentunut, että tuomioita heillä on aiemmasta amfetamiinin salakuljetuksesta, kiristyksestä ja rahanpesusta.
Yhdellä rikollisista epäillään olevan useita uhreja.
Poliisi on selvittänyt rikollisten käyntejä ampumaradoilla mm. Baltian suurimmalla sisäampumaradalla, Tondissa ja eräillä metsästysampumaradoilla.
On saatu selville, että yksi kiinniotetuista ja mahdollisesti myös vapaana oleva harrastaa jousiammuntaa.
Jousiammunta on ollut ulkomaisten turistien suosiossa Tallinnassa. Muualta tulleille on ollut helppo päästä jousiammuntaradoille harjoittelemaan.
Motiivi tähän ammuskeluun liittyy ulkomaisiin yhteyksiin.
Viron poliisi on yhteydessä suomalaisiin virkaveljiinsä.

Linnu ja Viljo tutkivat autoa Pasilan Poliisitalon parkkihallin erityissektorilla.
Viljo kirjoittaa muistiin reaaliajassa toteamuksia.
Ajoneuvo: BMW 550i Gran Turismo, Metallinharmaa
Käyttöönottopäivä 31.12.2011
Rekisterinumero LEV-10
Mittarilukema 123455 km
Omistaja Leevi Sulo Armas Penniö 241263-6969
Hansikaslokero: Pohjolan liikennevakuutustodistus
Katsastustodistus
Huoltokirja
Euroopan tiekartta
Sekalaisia kuitteja
Käyttöopas
Rekisteriote
Matkustustilan tavarat: Pikkuhousun suojia Libresse (käyttämättömiä)
Paperinenäliinapakkaus Nessu (avaamaton)
Mynthon pastillirasia (sokeriton,puoliksi syöty)
CD levyjä (Irwin Goodman, J.Vainio)
Huulirasva (Nivea)
Kännykän laturi (Nokia)
Roskia (Sekalaisia)
-Äh, eiköhän pidetä taukoa ja tutkita sitten tavaratila.
Linnu suostuu ehdotukseen.


Lissu ja Maire menevät Storyvilleen aluksi etkoille. Maire haluaisi hiukan kysellä Jaakosta, jos siellä joku tietäisi mikä hän oikein oli miehiään. Eikös hänen pitänyt mennä Vihreän liiton toimistoon töihin ministerin avustajaksi tai jotain.
Lissu kysyy miksi sinä enää siitä homosta olet kiinnostunut? Maire hämmästyy, että oletko tiennyt koko ajan että Jaakko on homo? Ei kun jälkeenpäin joku kertoi taisi olla se Numminen tai joku hänen kavereistaan.
Helvetti ei meidän juttu ainakaan toiminut, mies kuitenkin yritti epätoivoisesti kaikkia konsteja ja minä sitten otin siltä suihin lopulta, ei sekään toiminut. Vittu mikä show sekin oli, olisit nähnyt.
- Onneksi Petri ei nähnyt tai ei sitten halunnut nähdä.
- Ei mennä tuonne alas enää, mennään jonnekin muualle.
Näin Maire ja Lissu kääntyvät kannoillaan juuri kun ovat päässeet Storyvillen portaikon yläpäähän.
- Ajattele Lissu mitä kaikkea sitä ihminen suuhunsa edes laittaa.


Hotellista kiinniotetuilla oli 22-kaliiperiset pistoolit, eikä yksikään niistä ollut aserekisterissä. Poliisi pitää todennäköisenä, että aseet olivat varastettuja.
Hotellin aulassa oli ampumisten aikaan muutamia kymmeniä ihmisiä. Suurempi turistiseurue oli juuri saapunut vastaanottoon.
Poliisi oli ennakkoon saanut varoituksen mahdollisesta ampumavälikohtauksesta, ja oli heti paikalla rynnäkkövarusteissa. Näin onnistui nopea pidätys. Ehkä neljännellä rikollisella oli paikalla joku henkilö ja ehkä hän pääsi avustettuna pakenemaan, kun hotellin asiakkaat ryntäilivät paniikissa pakoon.
Rikollisten taustaa tutkittaessa käy ilmi, että kahdella miehistä on ollut runsaasti yhteyksiä Suomeen. Viron poliisi olettaa, että karkuun päässyt on ehtinyt paeta jo Suomen puolelle.
Yhden taparikollisen nimellä löytyy myös asunto Helsingistä. Sen hän on saanut sosiaalihuollon kautta. Hänelle maksetaan Suomesta myös työttömyyskorvauksia. Miten on mahdollista, että Suomi pitää yllä rikollisia? Miksi ylläpitoa on jatkettu jo pidemmän aikaa?
Ampumavälikohtauksessa haavoittunut hotellivieras Li Kun on yhä sairaalassa. On mahdollista, että hän oli rikollisten kohde. Häntä ei ole vielä voitu kuulustella.


Maire ehdottaa, että mennään Lady Mooniin siellä voi olla niitä virolaisia liikenteessä.
- Mitä hittoa sinä virolaisista, kysyy Lissu.
- Äsh, puhuin ohi suuni, minun piti tänään hiukan vakoilla, ensin Jaakon taustaa ja sitten virolaisia ns. liikemiehiä ja naisia, näin eilen yhden isännöitsijä, tai oikeasti meidän talon isännöitsijä melko nuoren virolaisnaisen seurassa.
- Siellä Lontoossa kävin muutamissa myymälöissä eikä siellä ollut ainoatakaan meidän tuotetta esillä, vaikka olemme myyneet sinne vuosia ja paljon.
- Miten se virolaisiin liittyy?
- No näin ekaa kertaa työnantajani ilmi elävänä ja se oli Tallinnasta joku Aivo.
- No voi hurja, muistan pentuna ihan snadina, niin joku Raivo Roosana ryösti Tillanderin timantit ja kun ne jätkät joutu lusimaan niin vanhemmat gimmat odottivat, että ne vapautus pian, silloin ne saisivat kokea Raivon purkauksen.
- Hei nyt hiljaa jo purkauksista, mitä me tilataan?
- Otetaan vaikka Starving Marvinit.
- Yes, me otetaan kaksi Straving Marvinia, kiitos.

Edellisenä iltana Olgan parkkeeratessa autoaan Laurin asunnon edessä väsyneen ja naama ruvella olevan Yrjön nuokkuessa vieressä hänen kännykkänsä pirahti. Reet soitti hänelle.
- Kus sa oled?
- Ma ei tule sel ööl kodu.
- See võib muutuda sulle pahandusi!
- Ei ole minu jaoks enam hullem võib juhtuda.
Olga oli tylysti antanut ymmärtää, että hänellä olisi parempi olla missä tahansa muualla kuin entisessä kortteerissaan. Reet oli katkaissut puhelun. Olga oli yllättävän rauhallinen. Ikäänkuin hän olisi henkisesti jo täysin irrottautunut koko porukasta.
- Kuka se oli, kysyi Yrjö.
- Reet halus tietä mis olen ja sanoin, etten tule koti.
Yrjön havahtuminen puhelimen soittoon ja Olgan keskusteluun ravisutti jollain tavoin hänen virettään ja hän tunsi itsensä jälleen aivan selväjärkiseksi ja toimintakykyiseksi.
- Anteeksi, että aloin riehua siellä kapakassa. Sellainen ei ole minun tapanani.
- Ma sanoin et sa oled hyvä mees ja täna õhtul olen enesekindlam.
Yrjö ei tällä kertaa aivan tarkkaan ymmärtänyt, mutta tulkitsi sen positiiviseksi ja huojentui. Hänellä oli alkanut kasvaa voimakkaaat tunteet Olgaa kohtaan. Luottamus, jota Olga oli osoittanut häntä kohtaan kertoessaan avoimesti elämästään oli tehnyt Yrjöön vaikutuksen. Vaikka heidän ikäeronsa oli suuri, Yrjö tunsi kuin nuoruuden ajan ihastusta Olgaan. Ei niin, että olisi välttämättä heti halunnut rynnätä R-Kioskille Sultania ostamaan, vaan jotenkin paljon syvällisemmin.


Viron poliisi on yhteydessä Suomen poliisiin. Tämä yhteys merkitsee tiedonetsinnän laajenemista Lontooseen.
Viron entinen ulkoministeri kertoo poliisille, että hän oli tavannut Li Kun tuntia ennen välikohtausta. He olivat sopineet isoista investoinneista ja Viroon perustettavasta ulkomaisesta jalokivikaupasta. Li Kun oli esitellyt liikeideansa ja se oli näyttänyt erittäin lupaavalle.
Lontoosta tulee tieto, että Kiinasta on lähtenyt kymmeniä tuhansia entisen kommunistipuolueen jäseniä. Heidän mukanaan on lähtenyt valtavia summia rahaa. Kaikki on tapahtunut Kiinan pankin suojeluksessa, mutta palvelu on ylittänyt vuosittaiset rahansiirron rajoituksen.
Afrikan ja köyhien Aasian maiden lisäksi Englanti on yrittänyt hyötyä kiinalaisten rahansiirroista.
Li Kun on ollut yhteyshenkilö ja kiinalaisten Englantiin muuton tukija. Hän on auttanut kiinalaisia investoimaan isoja pääomia ja näin hän on itsekin hyötynyt monin tavoin.

 


Viljo ja Linnu jatkavat auton tutkimista tavaratilan osalta:
Kaksi matkalaukkua (lukitsemattomia)
Yksi vinyylikassi (kahdet korkokengät, angoravillapusero, meikkipussi)
Attacheasalkku (lukittu)
Varoituskolmio (punainen)
Moottoriöljykanisteri (Neste Oil)
Vararengas (Michelin)
Renkaanvaihtotyökaluja (tunkki, pulttiavaimia)
- Taitaa olla parasta ottaa matkalaukut ja salkku sisälle ja tutkia toimistossa. Niissä voi olla enemmän tavaraa kuin tähän muistilehtiöni sivuun mahtuu, ehdottaa Viljo.
- Joo, tehdään niin, virkkoi Linnu.
- No niin, oliko kaikki tässä?
- Pojat saavat huomenna tutkia vielä vuoraukset ja rakenteet. Emmeköhän me tällä pärjää aamulla sen "kaakattajan" kanssa, vastaa Linnu.


Maire tulee yllättävän aikaisin "tyttöjen illasta", Petri on vielä koneen ääressä.
- Hei oliko hauskaa?
- No ei, en saanut mitään tietoja mistään.
- Tietoja, olitko vaklaamassa jotain?
- No joo, siellä Lontoossa huomasin sellaisen asian, että meidän silkkihuivit ja solmiot myydään jonekin muualle kuin Lontooseen, siellä Oxfords Streetillä ei ollut yhtään rekkiä meidän tuotteista esillä.
- Ajattelit sitten ottaa siitä selvää yökerhokierroksella Helsingissä?
- Niin, minusta siihen liittyy virolaiset jotenkin, ja eilen Weeruskassa se tappelu muistatko, niin se mies on tämän talon isännöitsijä - ajattele!
- No, miten se taas liittyy virolaisiin?
- Ei mitenkään, taidan olla hieman huppelissa, Mennäänkö sänkyyn alkaa juuri panettaa mukavasti?

 

 

 

 

 


Osa 24. Sumuisessa Lontoossa

 

 

 

 

 

Sumuisessa Lontoossa aamulla kello kahdeksan avaa Dong ylitarkastaja Millerin toimiston oven.
- Hyvää huomenta ylitarkastaja Miller.
- Huomenta huomenta, käykää istumaan herra Dong.
Tässä on nämä valtakirjat, eli minulla on Aivo Kallaksen valtuutus huoneiston myyntiin, vuokraamiseen ja isännöintiin. Aivo Kalla taas omistaa holdinyhtiön joka omistaa, tai omisti asunto-osakkeet asunnosta, jossa asui herra Walker.
- Juu juu meillä ei ole epäilystäkään siitä, että paperityöt eivät olisi oikein laadittu. Voimmekin lähteä heti kun tullilaitoksen miehet tulevat.
Tullilaitos haluaa mennä omilla autoillaan ja Dong pääsee ylitarkastajan kyydissä varastoalueelle kanaalin rantaan. Dong avaa varaston vaatimattoman näköisen oven ja ohjaa miehet varaston nurkkaukseen johon on kannettu Richarad Walkerin maallinen omaisuus, mikä asunnosta on löytynyt.
Tullin miehet alkavat inventoida omaisuutta ja lyövät tarransa ja sinettinsä haltuun saaduksi joka paikkaan.
- Eipä ukolta ole isoa läjää perillisille jäänyt, muutama muistoesine, vaatteita, kymmenisen metriä kirjallisuutta ja pari matkalaukkua, joita miehet eivät avaa, vaan laittavat niihin tullin lommit.
Pihaan ajaa tullilaitoksen pakettiauto ja tavarat nostetaan kyytiin ne pakataan lukolla varustettuun häkkiin ja ylitarkastaja sekä tullin edustaja allekirjoittavat joitain papereita joista jäljennökset laitetaan kirjekuoressa häkkiin ja häkki lukitaan ja sinetöidään.
- Ok, voimme poistua, hypätkää kyytiin herra Dong, sanoo ylitarkastaja ja hyppää itse kärppänä ratin taakse.


Petri huutelee kylpyhuoneesta, että paljon suurempi haitta Suomelle on sen aggressiiviset verosuunnittelua harrastavat suuryhtiöt mukana myös kaikki valtion osaomisteiset yhtiöt, kuten Neste ja muut keulayritykset, kuin Penniön veljesten solmiokauppa Lontooseen, jota ei edes löydy netistä tai itse Lontoon kaupoistakaan, kukahan sinullekin palkan maksaa ja mistä hyvästä?
Samassa hän hyppää kihlattunsa viereen vuoteeseen, kihlatun joka tuoksuu
mangolle ja alkoholille. Fortum vie Belgiaan miljardeja joka vuosi verokikkailun vuoksi, sitä voisi sanoa lainsäädäntömme suoksi.
- Oletkos rakas nähnyt tätä siellä "tyttöjen illassa"?
- Onpa iso ja aivan jäykkä, annas kun maistelen hiukan, kun sillä sotilaalla on kypäräkin kallellaan. Ymm...


Li Kun nuori apulainen Diana Walker ihmettelee Lontoossa miksi Li:stä ei kuulu mitään. Ei bisneksistä voi viikko kaupalla olla poissa. No ei hän ole viipynyt kuin viitisen päivää, mutta asiakkaat alkavat kysellä.
Diana on selvittänyt edelliset kravatit. Ne myytiin edelleen Camden courtin ja Portobello roadin kirpputoreilla. Kauppa kävi taaskin hyvin. Nyt pitäisi saada jo uutta tavaraa, mutta jokin tässä ketjussa ei nyt toimi. Eivät ne myyjätkään kauaa odottele. Ruokaa ja rahaa on niidenkin saatava.
Jalokivet on sentään toimitettu eteenpäin. Menee kuukausia, kun ne tulevat Kohinor ja muilla arvomerkinnöillä ja hionnoilla takaisin hiojalta ja laillistajalta.
Diana ei tiedä mitä tällaisella luppoajalla tekisi, kun ei ole tottunut olemaan jouten. Li on aina sopivasti työllistänyt häntä. Niinpä hän onkin äveriäs nuori. Tottunut ansaitsemaan hyvin.
Hän miettii menisikö baby shamille Goring hotellin terassille.
Pian hän jo seuraa, kun paikalle lipuvat Rollsroycet, Ferrarit ja Bentleyt. Ei ole Lontoossa rahasta ja varallisuudesta puutetta.
Hänkin voi ostaa melkein mitä vain. Goringilla hän tilaa shampanjalasin, seuraksi valitsee katkarapuruukun.
Yksin ei Lontoossa tarvitse aikaansa kuluttaa, mutta miksi poliisit lähestyvät häntä? Ei Diana tiedä tehneensä mitään väärää. Missä se virolainen "poikaystävä" on, jota hänelle suositeltiin ja esiteltiin? Oli se hiukan omituinen nahkatakkimies, mutta omituiset ja erikoiset ovat aina kiinnostaneet Diana. Tatskojakin aika paljon miehellä kropassa.


Li KUN siirretään yksityisellä sairaskuljetuksella yksityiseen London Bridge Hospitaliin hoitoon. Viron poliisit eivät pääse häntä kuulustelemaan. Entinen ulkoministeri on järjestänyt hänen siirtonsa.
Mies tarvitsee parhaan mahdollisen hoidon, eikä hinnalla ole siinä merkitystä.
Diplomaattiyhteydet merkitsevät hänelle koskemattomuutta.


Poliisit pyytävät Dianan mukaansa. Toimivat hienotunteisesti, hienossa hotellissa. Diana lupaa mennä poliisiautoon, kun on nauttinut lounaansa ja juomansa.
Sivukadulta hänet viedään poliisiautolla kuulusteluun.
Onko hän sukua Rickharda Walkerille?
- no ei, ei minkäänlaista. Sama sukunimihän on vaikka kuinka monella muullakin täällä.
- Tarkistamme tietoa netistä. Yes, lähes 130 000 Walker sukunimistä. Onko teillä ollut yhteyksiä Jack Walkeriin? Tunnetteko hänet.
- En tunne, enkä tiedä mitään. Firman johtajalla Li Kunilla saattaa olla ollut. En minä tiedä mitään sellaisista.
- Kuulimme, että johtaja Li Kun on toimitettu Lontooseen. Hän joutui ammuntavälikohtauksen osapuoleksi. Tiedättekö miksi?
- Ei harmaata aavistustakaan.
Poliisit eivät saa mitään irti Diana Walkerista. Kenties hänellä ei ole tietoa tapahtumista.
Suomesta halutaan vielä tietoja kiinalaisista solmioista. Onko niillä ja teillä yhteyttä?
Diana innostuu kertomaan, että solmioita tulee runsaasti Suomen kautta Lontooseen ja ne myydään kirpputoreilla. Hienoja ovat. Minä vien niitä jälleenmyyjille. Kirpputorimyyjät odottelevatkin uutta tavaralähetystä, mutta jokin katko on tullut siihen. En ymmärrä mistä se johtuu. Voiko sillä olla jokin yhteys tuohon johtaja Li Kunin matkaan? Outoa. Koskaan ei ole käynyt näin.


Olga pysäyttää auton kadun varteen puolihuolimattomasti ja jää aprikoimaan jotain. Sitten hän kysyy Yrjöltä:
- Miks meie pitäs mennä Laurin luo?
Yrjö on hiukan hämillään kysymyksestä. Hän oli ehdottanut tapaamista ja ajatellut, että Lauri olisi voinut selvittää hiukan asioita, joista he olivat Olgan kanssa aiemmin illalla keskustelleet. Nyt Olga vaikutti siltä, että hän ei luottanut Lauriin sen enempää kuin niihin muihinkaan porukan jäseniin. Yrjö ei tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Eihän Lauri toisaalta ollut kovin halukas heitä tapaamaakaan. Ehkäpä olisi ollut parempi, että he eivät menisikään sinne.
Vielä asiaa tuumaillessaan Yrjö huomaa tutun oloisen miehen astelevan Laurin ovelta päin kiireisin askelin kohti etäämmällä parkkeerattua autoaan. Siitä ei ollut epäilystäkään. Hän oli ilmiselvästi Jari Komulainen.
- Nyt minä tiedän miksi Lauri ei halunnut tulla kotiini. Hänellä oli vieras, sanoi Yrjö Olgalle.
Olga terästi katsettaan ja kysyi sitten tunsiko Yrjö tuota miestä. Yrjö kertoi avoimesti, että kyseessä oli sama henkilö, jolle hänen piti toimittaa paketti Uudenmaankadulta.
- Jariko, kysyi Olga.
- Sinä siis tunnet hänet myös?
- Kyllä ma tunnen, tema oli Leevi kaveri, vastasi Olga.
Olga kertoi myös, että hän oli joskus muutamia kuukausia aikaisemmin ohimennen tavannutkin Jarin, kun hän oli Leevin matkassa pistäytynyt juuri samaisessa Porvoonkadun Baarissa. Se taisi olla Jarin vakiopaikkoja ja Leevillä oli silloin ollut jotain asiaa Jarille. Sen kummemmin hän ei Jarista kuitenkaan tiennyt.
- Ajetaan takaisin meille, sanoo Yrjö. Vai mennäänkö teille, lisää hän pilaillen.
Olga nyökkää huvittuneena ja käynnistää auton. He eivät viitsi lähteä varjostamaan Komulaista, joka todennäköisimmin kuitenkin olisi vain menossa kotiinsa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (103 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olga paljastaa yhden salaisuuksistaan Yrjölle. Uudenmaankadulla virolaisilla on ollut jo kaksi sukupolvea tuo kellari kätköpaikkanaan.

Minun kaverini tai entinen ystävätär Reet, tai oikeammin sen isän eno oli erittäin taitava lasimies ja kulki jo 1980-luvulla Suomessakin rikkomassa liikehuoneistojen näyteikkunoita. Älä ymmärrä minua nyt väärin. Ne lasit olivat jotenkin viallisia, eli niissä oli särö tai muuten teipattu väärin, eli ne oli pakko vaihtaa uusiin.

No Igor kuulemma osasi hommansa, hän vain napautti moskansa oikeaan kohtaan ja näyteikkuna putosi kuin rätti hänen jalkoihinsa, eikä levinnyt 20 senttiä laajemmalle alalle, joten hän oli aikansa siistein lasimies.

Hän oli erikoismies ja hänet kutsuttiin myös Uudenmaankadulle Suomen Värin maalimyymälän laseja uusimaan. No Igor aina hoitikin hommansa mallikkaasti. Siinä yhteydessä hän oli kuitenkin onnistunut kopioimaan kellarin ja sisäpihan ovien avaimet lainattuaan niitä hetkeksi maalimyymälän autonkuljettajlta Lasselta.

Ne avaimet ovat sitten kiertäneet Tallinnan kaduilla ja kellarissa on säilytetty milloin mitäkin, Tillanderin ryöstösaaliskin makasi siellä kellarin uumenissa vuosia. Sieltä vain jengi kävi niitä sitten tarvittaessa hakemassa, kun saivat kauppoja tehdyksi.

Se on Yrjö helppoa, kun virolaiset sen hoitaa, eikö?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri menee toimistolle, jossa hän ei ole liiemmin viimepäivinä viihtynyt. Maksamattomien laskujen pino vain kasvaa, eikä uusia toimeksiantoja juurikaan satele, sadattelee Lauri.

Lauri katsoo edelliset lukemattomat sähköpostinsa ja huomaa, että Viagramainokset ovat saavuttaneet hänetkin.

Lauri alkaa selata postia lävitse, mutta pysähtyy heti alkuunsa, kun avaa päällimmäisen kirjeen.

Teidän yrityksenne on valikoitunut erikoistilintarkastuksen kohteeksi, olisitteko ystävällinen ja sopisitte ajan henkilö plaap plaap plaalta, ja toisitte samalla mukananne kirjanpitonne viiden vuoden ajalta, niin voisimme katsoa niitä hiukan tarkemmin...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri on katsellut nettiä jo pari päivää, eikö mitään yhtenäistä kuvaa ole hänelle muodostunut timanttien ja solmioiden välille, paitsi se jonka hän jo tietää.

Petri tuumiskelee itsekseen, että yrittäjyys on kuin liikenne. Eli se toimii yhteisillä pelisäännöillä ja kaikki lait ja asetukset koskevat niin suuria ajaneuvoja kuin pieniäkin, pienillä viilauksilla poiketen.

Yksityisyrittäjillä, kuten jalankulkijoillakin on omat oikeutensa, mutta kannattaako jalankulkijan mennä rekan alle suojatiellä, vaikka olisi kuinka oikeassa? Ei helvetti poliisi tai verottaja ei millään löydä kaikkia verorikkeisiä tai katsastamattomia autoja ruuhkasta.

Kaikki eivät käytä mahdollisuutta hyväkseen, mutta joukossa on aina niitä, jotka rikkovat sääntöjä ja ajavat oman päänsä eli etunsa mukaisesti.

Penniön veljekset olivat näitä yrittäjiä, joita palkitaan ja silitellään pintapuolisesti, mutta kuoren alla on karu totuus, silkit ja solmiot eivät mene sinne minne ne on kirjattu, mutta pinnan alle ei kukaan kurkista, koska kaiklla on oma sektorinsa hoidettavana, eikä poliisi ennätä joka paikkaan. Liikenteessäkin on omat keinonsa varoittaa tutka-autosta tai peltipoliisista, niin on yrityselämässäkin.

On syntynyt yrityskulttuuri, jossa pidetään vain määrätyt asiat kunnossa, niin kukaan ei hauku perään, vaikka toimisi kuinka röyhkeästi. Jokainen muistaa varmasti muutama aika sitten kolmen A.n yrityksenä tunnetun Loka-Pojat joka laski sadevesikaivoihin jäterasvaa tai aukaisivat hanat auki Tuusulantiellä ja antoi paskakuormansa valua toisten silmille, oli vuosia arvostettu yritys sekin.

Penniön veljekset vievät timantteja solmioiden sisällä, mutta solmiot eivät päädy vaateliikkeisiin, vaan kun ne on lypsetty tyhjiksi timanteista nämä piraattisolmiot myydään kirpputoreilla, arvelee Petri.

Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain, kun veljeksistä toinen on jo haudattu. Mikä on seuraava siirto, kysyy Petri itseltään? Aivon veli Taivo on myös kuollut, samoin Pikku-Rikuksi kutsuttu Richard Walker, kuka kuolee seuraavaksi, vai jääkö kopla jo satimeen?

Petrin päähän pälkähtää pienen pieni mahdollisuus, hän on ryhtynyt leikkiin ja aikoo katsoa sen loppuun saakka. Maire on jo sisällä rikoksessa, mutta Petri ei aio siihen osaan toimintaa koskea pitkällä tikullakaan. Mairekin on ohjattava sivuun kaikesta, Petri tuumii ja alkaa googlailla asioita Li Kunin liikkeistä Suomessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Linnu selaa pöydällään olevaa materiaalia ja tarkastelee lähemmin aiemmin katselemiaan kuvia. Hän muistaa uutisen joka hehkutti "suomalaisperäisen virolaisen" kansainvälistä menestystä ja siinä yhteydessä on kuva miehestä vastaanottamassa Viron jousiammuntamestaruuspokaalia Tondin ampumaradalla Tallinnan liepeillä.

Kuvassa olevalla miehellä on samoja piirteitä kuin Interpolin jakamassa kuvassa. Olisiko tämä mies hotelliampuja.

Mika miehen nimi on? Hän selvittää nimen Virosta. Suomesta löytyykin miehestä tietoja sosiaalihuollon kautta. Hän on asunut täällä vuosikaudet, mutta vierailee ahkerasti myös Virossa. Miksi?

Mies on löydettävä? Hän saataa olla avain moneen asiaan. No ainakin Leevi Penniön murhan selvittämiseen.

Ne nahkatakit. Kuka suojeli miestä, että hän pääsi pakenemaan? Miehellä täytyy olla suojelija päättelee Linnu.

Muita mustatakkeja kuulustellaan Virossa. Ehkä saamme pian niistä kuulusteluista tietoa.

Linnun on niin nuori, että Tillanderin koruliikkeen ryöstä ei kuulu hänen aikajanalleen, mutta äkkiähän tuota nettiä selatessa siitäkin saa tiedon.

Reiska, onko tuo mies Reiska. Reiska kylläkin kuului niihin Raivon ja Alexin piireihin, olisiko tuo poika hiukan isänsä näköinenkin ja lähtenyt jalanjälkiä seuraamaan?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ylikomisario Jukka Kaakkuri saa pöydälleen henkikirjoittajalta selvityksen Richard Walkerin omaisista ja sukulaisista. Jukka Kaakkuri viheltää pitkään ja huutaa sitten Liinu-Marjukan katsomaan. Linnukka kiitää kuin salama, että mitä nyt taas.

Katsopa Linnu tätä sanoo Jukka, Walkerin suku on kokonaisuudessaan pyyhkiytynyt maailman kartalta 23. maaliskuuta 1974, ainoastaan teini-ikäinen Richard Walker on jäänyt katselemaan maailman pahuutta silmästä silmään tullakseen siten 2014 syötetyksi ketuille.

- Mitä silloin on tapahtunut, kysyy Jukka nopeasti?
- Turkin Airlinesin lentoturma vuodelta 1974, nousi Pariisista määränpäänä laskeutua Heathrow´n lentoasemalle, mutta syöksyi Ermenonvillen metsään ja 346 matkustajaa sai surmansa.
- Saatte poistua huutaa Kaakkuri, te kelen kävelevä Wikipedia!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire soittaa Laurille, kysyäkseen että eikö teiltä tule solmioerää tälle viikolle?

Lauri on hieman tuskainen ja selittää, että tässä on nyt ollut kaikenlaista. Leevin kuoleman jälkeen mikään homma ei ole mennyt putkeen. Avovaimo lähti, kun ex-tyttöystävä tuli kylään yllätäen, nyt sen mies on ilmeisesti kuollut ja se jääkin minun riesakseni, koska rahaa ei tunnu enää kellään olevan koko maailmassa. Olen kiertänyt juuri pankinjohtajien pakeilla, että antaisivat hiukan lainaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä he aina ensin katsovat tietokoneensa näytölle ja sanovat sitten, että ei käy.

Yksi tuttu pankinjohtaja sitten möläytti, että ei sinun yritys enää saa lainaa, kun sinulla näyttää olevan erikoistilintarkastus päällä. Helvetti se kirje tuli vasta eilen ja nyt pankeissa on tieto, ei ole tilauksiakaan näkynyt itselle saati teille.

- No voi harmi, pitää sitten kysellä muilta, Lontoossa olisi nyt tarve, vaikka ei siellä minun käydessä niitä teidän solmiota yhdessäkään liikkeessä ollut.
- Ei tietysti ollut, jos kyselevät niitä nyt.
- Onhan se tietysti noinkin.

Hyvää päivänjatkoa, sanoo Maire ja katkaisee puhelun.

Samalla toimiston ovi aukaistaan ja osastopäällikkö ilmoittaa, että tänään on joku hätäkokous iltapäivällä, jokaisen on pakko olla paikalla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aivo on iso kiho, jolla on paljon valtaa. Hän hämmästelee miten amatöörimäisesti mustatakit toimivat hotellissa.

Nyt myydään koruliikkeille timantteja, eikä kukaan asetta vie vahingossakaan liikepaikoille eikä varsinkaan hotelleihin. Ei asioita niin ratkota. Sellainen ei ole nykybisnestä.

Timantteja myymällä nettoaa sitä paitsi enemmän ja helpommalla, kuin piileksimällä ryöstön jälkeen hiilikellareissa. Hän muistaa menneet ajat.

Onneksi hän pystyi suojelemaan Reiskaa. Reiska on yhteyskanava Suomeen, verkostokingi siellä. Eivät ne Penniön pojat asioitaan osanneet hoitaa eivätkä taida Maire ja Petrikään oikein olla sitä maata, mitä me tarvitsemme. Kiinteistömieskin on pelkkää pahvia, mitä nyt pelottelee välillä hallitsemiensa talojen asukkaita ja tekee kalliita remonttisopimuksia. Siitä se rahansa saa.

Jotenkin oli varovaista meininkiä Lontoossa. Odotin enemmän matkalta. Ei mitää bisnesideoita. Valmiiiksi ajateltu riittää Mairelle ja Petrille. Missä on suomalainen kekseliäisyys? Minne se on kadonnut? Aina ennen hyödyimme siitä. Itse eivät ole koskaan osanneet arvostaa omia älynväläyksiään ja niitä on ollut ihan kiitettävästi ja merkittäviä. Nyt myyvät kaiken ruotslaisille ja muille, jotka ostavat halvalla. Nokiankin sössivät. Nyt on jo kaikkien aikojen isoin sössiminen menossa. Kuinpaniikissa ne toimivat. Toisten rahoilla elävät, mutta kauanko? Mistä ne neropatit löytyisivät? Ovat ne poliitikotkin Suomessa aika hampaattomia, vaikka yhdellä isot näkyykin olevan, mutta mitä se niillä tekee?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Palattuaan takaisin Rauhankadulle Yrjö ja Olga istahtavat olohuoneen sohvalle ja kumpikin heistä on hiukan neuvoton.

-Minun kohdallani fatwa on edelleen voimassa ylihuomiseksi. Reiskan lähettämät kaverit tulevat hakemaan rahoja enkä niitä aio tänne hankkia noudettavaksi. Lisäksi sinä sanoit, että se oli vain "pikkujuttu" ja että paljon pahempaakin on minun pääni menoksi suunnitteilla. Ja mitä sinuun tulee, niin et varmaankaan enää voi mennä takaisin Uudenmaankadulle, koska tulit jo Reetillekin ilmaisseeksi päätöksesi aika suoraan. Kaiken sen pohjalta mitä minulle kerroit tuntuu siltä, ettei paluusi sinne olisi edes kovin turvallista.

Olga hivuttautuu sohvalla Yrjöä lähemmäksi. Hän on väsyneen oloinen. Sanaakaan sanomatta hän nostaa Yrjön vantteran käsivarren päänsä taakse ja ohjaa kämmenen omalle olkapäälleen. Sitten hän käpertyy Yrjön kainaloon kuin unilelu turvaa hakeakseen.

-Tässä mina ei pelgä, kuiskaa Olga Yrjön korvaan.

Yrjö puristaa Olgaa itseään vasten olkapäästä ja kallistaa poskensa Olgan ohimoa vasten.

-Kun viimeeksi olimme tässä tilanteessa, karkoitit minut kysymykselläsi. Nyt olet saanut siihen vastauksen. Myös minä tiedän nyt miksi sitä kysyit.

Olga kääntää kasvonsa Yrjöä kohti ja tarttuu häntä olkapäistä kiinni. Hän katsoo syvälle silmiin märillä tummilla silmillään.

-Mina voin pelasta sinut ja sina minut, sovitaanko?

Yrjö ymmärsi, että kyseessä ei ollut pelkästään kuvainnollinen tunteen ilmaisu ja siihen yhdistetty toive, vaan Olga tarkoitti myös jotain konkreettista, jossa hän voisi auttaa Yrjöä Reiskan uhkaa vastaan. Toisaalta hän itse tarvitsi tietysti kortteeria itselleen ja varmaan myös suojelua.

Sen enempää yksityiskohtia kysymättä Yrjö kuitenkin veti Olgan lähemmäksi itseään ja aloitti suutelemaan. Olgan silmät painuivat kiinni ja hän vastasi suudelmaan vastustelematta ja kiihkeästi. Yrjö tunsi kuinka hänen sydämensä alkoi tykyttää kiivaasti ja Olgan poskiin lehahti puna.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mairelle tulee mieleen Kalastajatorpan tapahtumat. Hän muistaa hyvin, että hämmästeli kysymyksiä, joita hänelle videolta esitettiin. Hän ei muista miten vastasi eikä edes tiennyt mistä leikistä olisi kyse. Leikkiä taisi olla. Ehkä hän vastasi myöntävästi.

Häntä taidettiin pyytää Laurin avuksi. Sitäkö se Lontoon keikkakin tarkoitti, sisäänajoa johonkin?

En ole valmis ottamaan Leevi Ilmari Penniön jättämän paikaa. En missään nimessä. Olo on epätodellinen. Mutta se Lauri sanoi, että Petrille ei voi puhua siitä, että toimin veljissä. Missä hiivatin veljissä? Enhän saanut siihenkään mitään kunnon valistusta. Veljiäkö ne olivat siellä Lontoossa. Rosvon näköinen poliisi ja vielä isomman rosvon näköinen pikkuveli? Mitä se moottoripyörällä ajava kuljetti? Ei varmasti mitään sellaista mistä minä haluaisin tietää.

Petri on koonnut paljon tietoa. Nyt palat alkavat yhdistyä. Kuva selkenee. Olisi puhuttava ensin Mairen kanssa ja sitten poliisin. Onko hän syyllinen? Joutuisiko hän kiikkiin, kuten niin usein ne jotka eivät ole mitään tehneet ja ne jotka ovat tehneet marssivat vapaudessa. Kumpi on tulevaisuuden kannalta parempi?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Stockmannin omistama Seppälä lomauttaa ja lakkauttaa toimintojaan ja niistä juontuu meille hankaluksia aloittaa osastopäällikkö hätäkokouksensa. Tavara ei liiku, eikä asiakkaat käy pyydyksiin entiseen malliin, joten myös me joudumme aloittamaan yt -neuvottelut.

Maire Miirola pyytää puheenvuoroa.

- Maire.
- Minä voin ottaa vapaaehtoisesti ensimmäisen poistumispestin. Minulla ei ole lapsia ja olin ajatellutkin jotain vaihtelua elämääni, joten tämä passaa hyvin.
- Ei tässä sellaista dramatiikkaa ole Maire kulta, 12 päivän lomautuksesta on vain kyse aluksi.
- Joka tapauksessa minä alan etsiytyä muihin hommiin, joten ottakaa tämä todesta. Minä en tarvitse PAM:in mammojen holhousta.
- No tee mitä teet, mutta jatketaan me muut kokousta.

Maire menee kotiinsa ja kertoo uutisen Petrille.

- No voi sinua ja tälläisenä aikana, kun jokainen pitää kynsin hampain kiinni omasta työpaikastaan, etkö huomannut, että Roviokin lomauttaa jo väkeään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakko Jack Walter vapautetaan, koska häntä vastaan ei juuri löydy näyttöä mistään muusta kuin poliisin harhauttamisesta. Siiri Walter sen sijaan alkaa odotella oikeudenkäyntiä, syyttäjän mukaan häntä tullaan syyttämään ex-miehensä kylmäverisestä murhasta ja sitten virkamiehenä tehdystä kiristyksestä. Myös paljon muita kanteita on tullut eri puolilta Pohjanmaata turkistarhoilta. Syyttäjä arvioi, että Auerin tapaus on pikku juttu tähän madameen verrattuna.

Jaakko kuittaa sivilivaatteensa ja tavaransa, alkaa laputella kotikoloaan kohti.

Kotona hän purkaa kännykästä tekstiviestit ja katsoo logitiedot. Ola on soittanut ja viestitellyt, mutta sitten on hiljaisempaa. Jaakko menee punkalle ja alkaa tuijottaa katonrajaa, kyllä tämä täällä kotona on paljon mukavampaa katsella tuota maalarin käden jälkeä.

Ladattuaan akun hän yrittää soittaa Olalle, mutta jokainen yritys johtaa aina vain ihmeellisen vinkuvan singnaalin aikaansaamiseksi.

Perkeleen hurriskoudet hän hermostuu ja heittää puhelimensa kohti seinää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri on ollut koko päivän netissä ja alkaa saarnata Mairelle. Mairen vapaaehtoinen poistuminen työmarkkinoilta sai Petrin tunteet kuohahtamaan, eihän Petrin omat liiketoimetkaan ole oikein sujuneet. Ensin piti juosta karkuun pikkukihoja, sitten melkein henki lähti kylmässä kyydissä yhdessä ruumiin kanssa. Sitten itse pääpiru kutsui Lontooseen, mihinköhän se Taivokin oikein kuoli, ostettu media voi viestiä mitä tahansa.

Joka tapauksessa Petri oli koko päivän kartottanut menestyvien yritysten kasvukeinoja Suomessa. Ja nyt sattui sopiva kohde juuri sopivasti paikalle.

Maire kuuntele kun kerron hiukan suomalaisten yritysten eli menestyjien menestyksen salaisuudesta.

Se on verosuunnittelu ja markkinoiden uudelleen jako. Verosuunnittelua harrastavat kaikki menestyneet yritykset. Jos sinulla on luotettava suhde verottajaan ja haluat silti pitää rahasi niin silloin on oltava fiksumpi kuin verottaja. Siihen ei sellaiset isä poika ja pakettiauto-firmat pystyne.

Esimerkiksi Belgiassa on muista maista poikkeava oman pääoman verotus ja siksi suomalaiset firmat tekevät sillä rahoillaan kierroksen siellä monet verot puoliintuvat. Eli kyllä tavalliselle duunarillekin maistuisi, jos hänen veronsa puolitettaisiin.

Mutta ei ne yritykset vielä sillä selviä, sillä EU:n sisällä kaikki muutkin maat käyttävät Belgiakorttia ja suomalaiset jäävät auttamatta jalkoihin, kun aggressiivisesta verosuunnittelusta maailmalla puhutaan. Ja nyt puhutaan laillisesta toiminnasta. Ylen uutissivulla Metson eläkkeellä oleva talousjohtaja paljastaa laskelman jonka mukaan Fortum olisi Ruotsi, Belgia, Ruotsi Suomi kuviolla tienannut 52 miljoonaa, kyllä siinnä sitten optioita kelpaa jaella. Valtion yhtiö tienasi siis 52 miljoonaa, mutta Suomen valtio menetti 73 miljoonaa, kun vähätkin vero eurot (21 milj.) menivät Belgiaan.

Verottaja siis painostaa pienempiä yrittäjiä, kun kynnet eivät pidä isojen suhteen. Mutta kyllä minä ihmettelen suuresti myös tuota kauppojen tapaa hyödyntää kassoissa lojuvaa rahaa lainaamalla sitä edelleen, vaikkapa Taivolle Alibaban nurkkaukseen käytettäväksi. Mitähän piimäpurkin ostanut asiakas tuumaisi, jos tietäisi mitä piimärahoilla tehdään, ennen kuin ne päätyvät Valiolle? Kaikista kovinta yrittämisessä on se, että pienten ja keskisuurten yrittäjien on vaikea päästä ruletista pois, vaikka heillä olisi menestystä ja rahaa, mutta raha on kiinni yrityksessä

Katselin hiukan Tokmannin nousua, Suomi oli jaettu silloin, kun Tokmanni perustettiin, halpakauppojen kesken alueisiin joiden yli ei saanut kukaan mennä. Se jo sinänsä on kilpailun vastaista, mutta niin sen on silloin pitänyt olla. Oli Robin Hoodia, Säästö-Aittaa ja mitä kaikkea niitä olikaan? Kaikki menestyivät, mutta kasvumahdollisuuksia ei olisi kellään heistä enää ollut, koska jokainen oli kasvanut alueensa umpeen.

Kenenkään ei olisi kannattanut ostaa, eikä moni olisi pystynytkään, ostamaan heitä ulos, eli heillä kaikilla omistajilla oli “rengas ranteessa”. Kasvua ei enää ollut, eikä rahasta ollut puutetta, mutta olla vain piti. Niinpä joku älypää heistä keksi, ilmeisesti jossain saunaillassa, että päästäänhän me varhaiseläkkeelle, jos vain toimimme näin.

Ja niin he purkivat yhteisellä sopimuksella aluerajat ja ostivat toinen toisensa pois, eli arpoivat, kuka ostaa koko Suomen halpaketjut ja myy sitten lopulta sen sijoitusyhtiölle. Arpa osui Kyösti Kakkoselle ja niin Tokmannin laajeneminen sai tapahtua, ja viimein hän irtosi siitä itsekin ansaitsemalleen eläkkeelle.

- Ja mitä tämä kaikki nyt liittyy sinuun ja minuun?

Odota Maire, minä jatkan. Se liittyy hyvinkin, ja olin juuri tulemassa siihen. Eli Aivo ja Taivo ovat rikosmaailman ne tekijät, jotka nyt haluavat päästä jo eläkkeelle, mutta he eivät voi myydä systeemiään sijoitusyhtiölle. Heidän on pakko vain kadota.

Mutta miten kadota ja saada rahat sitten laillisesti käyttöönsä? Kas siinä pulma. Jos ei sitten tule mukaan kuvioihin pari hyväntahtoista hölmöä, Maire ja Petri, jotka suostuvat hyvää ja turvattua loppuelämäänsä vastaan ottamaan tämän taakan kantaakseen. Mitäs sanot?

- Hölynpölyä sanon minä sanoo Maire ja vaikenee toviksi.

- Saattaa siinä olla tottakin, mutta nyt pitää syödä, että aivot saavat sokeria, hän jatkaa.

- Hyvin sanottu Maire, “Aivot saavat sokeria”, ja meillä on nälkä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakon onneksi puhelin ei hajoa, vaikka kolahtaakin pahasti. Jaakko nostaa puhelimen lattialta ja laittaa akun paikoilleen. Eihän tänne suremaan ole tultu sanoo Jaakko ja vetää ykköset niskaan.

Jaakko häipyy Helsingin yöhön ja löytää itsensä ensimmäiseksi Bar Bäkkäristä. Siellä hän tapaa ystävänsä Antonio Floresin, joka on hiukan samalla tavalla äidin helmassa, kuin hän itse oman äitinsä helmassa on. Antonion äiti vain asuu Espanjassa ja Jaakon äiti ilmeisesti jatkossa kiven sisässä. No Antonio on vain ottamassa yhdet ja sitten kotiin Pekan luo.

Antonio sanoo Jaakolle älä sinäkään paljoa ota, sillä me emme halua nyt enää ikävyyksiä, mutta pyytää samalla anteeksi, että ei hän halua olla kenenkään mutsi.

Jaakko lähettää Pekalle terveisiä ja sanoo kuitenkin vielä Antoniolle, että pidetään nyt hetki hauskaa kun kerran tavattiin ja tilaa vielä yhdet molemmille.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kruunuhaassa uusi toisensa löytänyt pari päättää käydä makuulle tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Yrjö miettii hetken pitäisikö hänen ehdottaa Olgalle, että hän itse nukkuisi olohuoneen sohvalla ja Olga saisi makuuhuoneen käyttöönsä. Iäkkääämpi mies, jolla oli luonaan nainen, joka olisi voinut olla hänen tyttärensä tai jopa tyttären tytär oli vanhakantaisesti luontojaan hiukan harkitsevainen, mutta hän luopui moisesta ehdotuksesta. Ei ehkä niinkään siksi, että olisi muuttanut moraalikäsityksiään, vaan siksi, että hän tunsi äärettömän suurta himoa.

Sanaakaan asiasta vaihtamatta he luontevasti vetäytyvät makuuhuoneen puolelle ja riisuvat itsensä alusvaatteisilleen. Pieni yölamppu palaa vuoteen päädyssä eikä sitä heti sammuteta. Olga puristautuu Yrjön kylkeen ja sulkee silmänsä. Yrjö silittää hellästi Olgan kiiltäviä kutreja sanaakaan sanomattta. Hänen erektionsa tuntuu Olgan reidessä ja Olga avaa silmänsä puoliksi. Hänen katseensa on hyväksyvän onnellinen.

Yrjöllä ei ole satunnaiseen suhteeseen liittyviä tarvikkeita asunnossaan, koska hänelle ei ole niillä ollut viime vuosina käyttöä. Siksi hän vain jatkaa Olgan pään silittämistä, tosin painautuen entistä tiiviimmin Olgaa vasten. Muutaman minuutin kuluttua Olga avaa silmänsä ja kuiskaa:

-Yrjö, mull on kierukka.

Mitä sen jälkeen tapahtuu on vain mielikuvituksen varassa, sillä lamppu sammutetaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivo Kallas järjestelee veljensä Taivon hautajaisia, Taivon palanut keho on tuotu Tallinnaan ja kaikki valmistelut ovat loppusuoralla. Aivolla on suurempi huoli Taivon omaisuuden jakamisesta. Taivo on poikamies, kuten hän itsekin, vanhemmat ovat jo manan majoilla maanneet vuosia. Aivo miettii mikä mylläkkä siitä tulee kun omaisuuden määrä paljastuu kaupunkilaisille. Taivo Kallas oli eläisssään täysin näkymätön suurelle yleisölle, vaikka suurin osa kaupunkilaisia oli hänet nähnyt yökerhoissa ja tanssipaikolla, niin ei Taivo juurikaan erottunut muusta massasta.

Ketä kutsutaan hautajaisiin ja saako hän Reetin tulemaan paikalle, vai olivatko välit menneet totaalisen poikki? Ja missä Reet nykyisin majaili? Taivo oli koko ikänsä ollut työnarkomaani ja iltaelämässä yksinäinen susi, joka saalisti sellaisilla markkinoilla joista ei ystäviä kerttynyt. Paras kai haudata mies kaikessa hiljaisuudessa, mutta Aivon suunnitelmiin se ei sopinut, nyt pitää saada Taivo näyttävästi taivaaseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivo ottaa puhelimensa ja soittaa Reetin siskolle, Aivo antaa ymmärtää, että jos Reet ei tule Taivon hautajaisiin on koko suku vaarassa paljastua sukupolvien ajalta konniksi. Sisko änkyttää jotain vastaan, mutta Aivo sanoo, että soitin sinulle, koska sinä taidat olla ainoa jota Reet kuuntelee nykyisin. No minä laitan kutsun teille kaikille, jos Reet ei seuraa ohjeistustani. Sitä hän ei olisi koskaan tehnyt, mutta se oli ainoa pelote, joka hänellä oli käytössä.

Pelote siksi, että Reetin isä ei suvainnut Taivoa silmissään, ja kutsu Taivon hautajaisiin olisi nostanut vanhakantaisen jengisodan Tallinnaan. Aivo tiesi vanhana kadun poikana mitä se merkitsisi hänen suunnitelmilleen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Richard Walkerin maallinen omaisuus tuodaan Kaakkurille, mutta Kaakkuri ei ole paikalla, Linnu kuittaa tavarat jotka on jätetty alas autohalliin metallisessa häkissä. Liinu-Marjukka aikoo olla aloitteellinen ja ajattelee ensin mennä yksi mutta hihkaisee kuitenkin, että "Onks Viljoo näkynyt", Viljo kiiruhtaa naisen kannoille.

He menevät hissillä autoklaaville. Kaksikko saapuu häkin luo ja kuittausta hakenut tullimies avaa lommit ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Kun Linnu on juuri avaamassa toista matkalaukuista kurvaa Kaakkuri myös pysäköintiruutuunsa, hän näkee Linnun ja Viljon kumartuneena jonkun häkin viereeä, mutta ei heti tajua mistä on kysymys ja aikoo juuri pamauttaa jonkun kuivista vitseistään, kun Viljo huutaa, että B I N G O!

Kaakkuri juoksee auton luotaan ja Linnukin on aivan täpinöissään, matkalaukku on täynnä rahaa. Rahaa on niin paljon, että se muistuttaa Roope Ankan rahasäiliön piirrosruutua akkarissa.

- Kaakkuri huutaa, mitä helvettiä, te teette, ei täällä saa niitä mennä avaamaan.

- Linnu kuittaa, että kun kerrankin on oma-alotteinen niin saa haukut palkakseen.

- Perkele Linnu, Viljo jää vartioon ja me kannamme yhdessä tavarat toimistoon, ei Viljo kantaa ja minä vartioin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Autohallissa on tuntematon auto josta napataan pari kuvaa tilanteesta, kun Kaakkuri ja Linnu poistuvat matka-askien kanssa kuvia napsitaan lisää. Kaakkurin poistuttua Linnun kanssa hissiin auto ajaa hitaasti Viljon ohitse ja kaasuttaa sitten ulosmenoportille. Viljo ennättää nähdä kameran ja arvaa loput. Huomisessa lehdessä on varmasti luettavaa oman kuvan kera, eikä hän uskalla siitä nyt virkkaa mitään Kaakkurille, on vain vartiossa, kuten määräys kävi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Iltapäivällä Kaakkurin pakeille porhaltaa hänen luottotoimittajansa hesarista.

- Kas päivää pitkästä aikaa, mikäs hänet nyt tänne lennätti, kysyy Kaakkuri?

- Mitä sinulla on kerrottavaa näistä kuvista, kysyy luottotoimittaja ja ojentaa kuvanipun Kaakkurin pöydän ylitse ojentuneeseen kouraan.

Kaakkuri on juuri huutamaisillaan Linnua paikalle, mutta saa pidettyä raivonsa pelkkänä otsasuonen pullistumana.

- Kerro nyt hyvä mies meille jotain, niin voimme pelastaa edes jotain, sillä nämä kuvat ovat jaettu kaikille medioille, joku tuntematon kuvaaja, joka ei pyytänyt edes palkkiota.

- Paparazzi ilman palkkiota? Nyt on joku muu tarkoituksessa, kuka nyt haluaa räjäyttää pankin ja sitten jättää setelit noukkimatta?

- Niinpä, miten paljon tuotaa rahaa on ja mistä se on kotoisin? Mitä muuta salkuissa on?

- Odota nyt hyvä ihminen sentään, mennään asia kerrallaan. Laukkujen sisältöä inventoidaan juuri poikien toimesta, mutta huomattava summa siellä on rahaa useampia miljoonia, lisäksi on omistuksia eri yhtiöihin, arvopapereita joiden arvoja lasketaan kuumeisesti.

- Mistä rahat ovat peräisin, onko kyseessä rikollista rahaa, vai mistä on kysymys?

- Rikollisuuteen viittaavaa ei ole henkilön takaa löydetty ja suurin perillinen on kieltäytynyt kirjallisesti ottamasta perintöä, mutta luulen, että hän ei tiennyt, mikä omaisuus sieltä vanhojen vaatteiden sisästä löytyykään. Mies vapautui juuri eilen meiltä, koska häntä ei voitu todeta syylliseksi juuri mihinkään.

- Niin nythän tuon surman motiivi muuttuu, koska kyseessä on muutakin kuin intohimo, eikö niin?

- Juu, mutta poika ei tiennyt mitään isänsä rahoista, koska miksi hän muuten olisi kieltäytynyt perinnöstä. Tässä on vielä sellainenkin hassu tapaus, että minä huomasin jo aiemmin, että poika oli kieltäytynyt perintöosastaan kirjallisesti muutamia vuosia sitten ja nyt kävin tarkistamassa henkilökohtaisesti hänen kantansa, ja se oli sama edelleen, eli ei mitään hajua miehellä isänsä todellisesta omaisuudesta.

- Minä yritän pelastaa mitä pelastettavissa on, mutta jäät nyt sitten hiukan kiitollisuudenvelkaan.

- Ainahan sinä noin sanot, mutta kiitos kun tulit kertomaan ajoissa, vaikka eihän nyt enää mitään ole tehtävissä, paitsi sinun siistimpi ja asiallisempi artikkelisi, älä ainakaan tuota kuvaa itse julkaise, näyttää Kaakkuri kuvaa itsestään kantamassa rahamassia hissiin.

- Mutta, tässäkö kaikki, pitää kiiruhtaa toimitukseen sillä aika on rahaa meillekin. Nähdään.

- Hei vaan ja kiitos vielä kerran.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri selaa nettiä ja huomaa espoolaismiehen voittaneen Euro Jackpotissa 60 miljoonaa euroa, mies on eläkkeellä.

- Maire mitä tekisit jos voittaisit ison kasan rahaa ja olisi jo eläkkeellä, eli sinun ei tarvitsisi mennä esimiehesi eteen naulaamaan hänen solmiotaan tammipöytäään?

- En ole koskaan ajatellut, miksi kysyt?
- No suomalainen oli taas voittanut perjatain Eurojackpotissa jättipotin ja olen usein miettinyt mitä he oikein voitoillaan tekevät. Kukaan ei ole esimerkisi rakentanut itselleen monumenttia, esimerkiksi rakentamalla pitkään kiistellyt kalaportaat Iijokeen tai marssinut Talvivaaran konttoriin ja sanonut Pekka Perälle, että minulla on se tarvittava rahoitus, jotta saadaan Jan Vapaavuorelta hänen lupaamansa miljoonat.

- Mitä tarkoitat?

- Niin, että kukaan voittaja ei oikeasti käytä voittorahaansa, kuten se olisi yheiskunnan kannalta järkevää, vaan käyttää ne omalla tavallaan, jolloin useimmiten valtio syö ne veroina häneltä pitkässä juoksussa pois, eikä hän saa rahoillaan itselleen monumenttia, vaan valtio hukkaa hänen voittonsa työttömyskorvauksiin ja turhaan byrokratiaan.

- No mitä itse tekisit 60 miljoonalla eurolla?

- No vaikka nuo kalaportaat Iijokeen ensimmäiseksi, ei siihen menisi kuin korkeintaan viisi milliä, kun käyttäisi kaikki mahdolliset EU-tuet ja suunnitelmathan ovat jo valmiina makaamassa yksityisen rahan osuutta odotellen. Minulle olisi silloin monumentti ja vielä yli viisikymmentä milliä hynää sijoituksiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Veljensä Taivon hautajaisten suunnittelu rasittaa Aivoa ja herättää muistoja menneisyydestä. Niinpä torjuakseen niitä edes hetken, hän uppoutuu lukemaan Indrek Harglan harmitonta kirjaa Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta. Aivo on lukenut kaikki Virossa julkaistut dekkarit, eikä niitä monta löydy. Miksi? Ruotsissa ja Suomessa niitä julkaistaan yhtenään? Mikä ihme virolaista yhteiskuntaa vaivaa. Onko yhä Neuvostoliiton painolasti harteilla. Ei täällä silloin murhista lehdissäkään kirjoitettu. Viranomaiset eivät muka halunneet aiheuttaa paniikkia ja kauhua, mutta kuului ‘ajan henkeen’ ettei ikävistä asioista puhuttu, sillä kommunistisessa valtioissa kaikki on aina hyvin.

Aivosta median hiljaisuus oli myös hyvä. Tiedän kaiken sen mitä suomen, eestin, tai venäjän poliisikin jo tietää. Muuta ei tarvita.
Hyvää kaikessa oli se, että minun ja Taivon nuorena tekemät rikokset jäivät selvittämättä. Pääsin sopivasti poliisille vinkinantajaksi ja siitä sitten työpaikan ovi avautui. Ehkä en olisi tässä, jos kaikki se mitä on tapahtunut olisi ollut tarkkaan kirjattuna.

Kyllähän me jäätiin kiinnikin. Mutta Virossa vankilasta päässytkin voi saada helpommin työtä kuin Suomessa. Täällä jokainen on oman onnensa seppä ja yhteiskunnan tehtävä on taata vapaus työntekoon ja yrittäjyyteen. Yhteiskunnassa ei ole jyrkkää vastakkain asettelua. Apua tarvitsevia autetaan vai autetaankohan sittenkään aina? No onhan noita naapureita. Sieltä voi saada apua.

Olen itse elänyt näiden kaikenlaisten "liikemiesten" keskellä vuosia, istunut heidän seurassaan ja tunnen useita huippu "liikemiehiä". Pitkälle ovat päässeet. On heillä komea suorastaan upeat autot ja paksut seteliniput. Se mitä eivät ole oppineet ovat käytöstavat. Haarukalla syövät. Eivät tiedä miten pidetään viinilasia, mutta väliäkös sellaisella.

Sitten tulevat hautajaiset taas mieleen. Virolaisilla seurakunnilla ei ole kylmiöitä vainajia varten. Jos ihminen kuolee sairaalassa, häntä pidetään sairaalan kylmiössä. Mutta jos kuolema korjaa kotona, onkin enemmän miettimistä. Mutta Taivopa kuoli ulkomailla ja hänet tuodaan tänne peltiarkussa. Sen olen tilannut. Ei sitä kroppaa sen kummemmin enää tutkita eikä arkkua auki pidetä. Ei voi sitten kyllä veljeä enää perinteisesti hyvästellä. Hautajaiset ovat muutoinkin yksinkertaiset. Kyllä musiikkia on tulossa. Mitään isompia saarnoja ei ole tarvis järjestää. Ne on kuultu vuosien saatossa. Se riittää. Muistosanat tarvitaan yhdessä he päättäneet. Tiesiväthän he, että jonain päivänä heidän aikansa koittaa.

Taivo haudataan Mustamäelle Rahumäen hautausmaalle. Hiekkaiselle maaperälle. Aivo on hankkinut jo hautakivenkin. Kiveen hakataan muistolause: ”Täällä päättyy kaipausten piina, kaikki kysymysten vastaukset ovat täällä.”

Vain pappi ja vieraat puuttuvat. Aivo ei halua lehdistöä paikalle eikä julkisuutta tapaukselle, mutta toisin käy.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Päivää ennen hautajaisia Aivo putoaa kerrostaloasuntonsa parvekkeelta. Tapahtumaa epäillään itsemurhaksi.

Surun murtama mies. Mitä muutakaan voisi odottaa, kun ei ole ystäviä, vaimoa eikä koiraakaan.

Kun hänen asuntonsa tutkitaan, löytyy postipinosta käsin kirjoitettu kirje. Sen allekirjoituksen on nimimerkki "mustanyrkki".

Kirjeessä muistutetaan menneistä vuosista Virossa. Aivon menestyksestä ja Taivon viimeisistä hetkistä ennen onnettomuutta.

Kirje on merkittävä kansainvälisestikin. Siinä on jotain sellaista mistä aiemmin ei ole kuultukaan. Mediakin herää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jukka Kaakkuri on juuri tullut töihin ja lehdet on täynnä eilistä raadollista rahamatkalaukun kantoa hissiin. Miten ihmeessä ihmiset ostavat lehtiä katsoakseen siitä kahden poliisin raahaavan jonkun omaisuutta hissiin. Niin kuin minä pyysin, että please ei sitä kuvaa, niin totta jumalauta ne sen laittavat.

Kaakkuri tempaisee Liinu-Marjukan oven auki ja karjaisee, että oletteko käyneet jo siellä Jari Komulaisen juttusilla?

- Kyllä, kyllä me olemme käyneet ja kirjoitin siitä pöytäkirjankin jo viiko sitten se on toimitettu pöydällenne, jos et ole sattunut huomaamaan, vai onko ylikomisariosta tullut niin leso, kun on läässyt lehtien palstoille, että työt eivät enää kiinnosta lainkaan?

- Mrh!

Kaakkuri menee omaan huoneeseensa ja kaivaa tutkintapöytäkirjan esiin. No onhan tässäkin jotain itua sentään. Jari Komulainen on lainannut yhtä joustaan kymmenistä Reiska Roosnalle, joka on kyllä palauttanut sen hänelle takaisin. Vaikkakin palautus oli kestänyt ehkä pidenpään kuin oli alunperin sovittu. Lainaamisen ja palautuksen välissä on myös Leevi Penniön murha toteutettu. Jousi on otettu tutkittavaksi ja tuloksia odotellaan...

- Perkele, sehän on tänään? Liinu-Marjukka tänne heti!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakko Walker lukee päivän lehdistä otsikoita ja heittää pubitikkaa oman luukkunsa eteisen ovessa roikkuvaan tauluun. Kaksi ensimmäistä uppoaa häränsilmään ja sitten siihen kolahtaa kolmas juureen. Täydellinen suoritus, hän huudahtaa!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aamulla Yrjö nukkuu pitkään. Vaikka hän olikin tokenennut viskipaukuista ja oluttuopeista viriiliin kuntoon yön kynnyksellä, ei moinen uroteko hänen ikäiselleen sinkkumiehelle kuitenkaan ollut aivan jokapäiväistä.

Hän herää puolivalveille aamun koin auringon säteiden noustessa makuuhuoneen ikkunan puolelle, kahvin tuoksuessa sieraimiin ja Olgan tullessa hänen omassa aamutakissaan liepeet lattiaa lakaisten tukka märkänä ilman meikkiä luonnonraikkaana olemuksena sängyn viereen:

-Tere hommikust! Mina paistoin meil omeletti. Löysin sinu munat. Tule sööma!

Yrjö avasi silmänsä kokonaan auki ja katsoi uutta kodin hengetärtä ihaillen. Mitä hyvää hän oli tehnyt ansaitakseen tällaisen onnen ja auvon? Edellisenä iltana hän oli ryypännyt liikaa, tapellut kännipäisten korstojen kanssa Sörkän pubissa ja menetellyt kaikin puolin perinteisen suomalaisen karjun tavoin. Nyt taivaan isä palkitsi hänet enkelillä.

Olga poistui takaisin keittiöön todettuaan, että Yrjö alkoi tehdä nousemista vuoteesta. Yrjö hamuili vaatekomerosta toista aamutakkiaan. Se oli repaleinen froteinen riepu, jota hän viimeeksi oli pitänyt joskus juhannusjuhlissa järven rannalla 70-luvun alussa, mutta se ajoi asiansa tällä kertaa. Se toi hänen mieleensä Dannyn iskelmän "Vähän ennen kyyneleitä", joka soi viimeisenä tanssina hänen epätoivoisena pokaillessaan viimeisten hitaiden aikana yöseuraa itselleen lavatanssi-illan öisen auringon kajon himmetessä hitaasti mutta varmasti.

Olga oli kattanut aamiaispöydän kauniisti lautasliinoineen heille molemmille. Yrjöstä tuntui kuin he olisivat "leikkineet kotia", niin kuin hänen siskonsa joskus lapsena pakotti hänet tekemään ystävättärensä kanssa. Koska sisko ja ystävätär olivat olleet vuotta paria Yrjöä vanhempia, he eivät olleet antaneet Yrjölle kovinkaan merkittävää roolia leikissä, vaan Yrjöstä tehtiin kodin kissa, jonka piti istua pöydän alla hiljaa. No, tuo oli vain hetken vivahde aatoksessa - ainakaan tässä kotileikissä hänen ei tarvinnut istua pöydän alla.

Olga kaataa molempien kuppeihin kahvia ja tarjoilee pannusta munakasta lautasille. Paahtoleivät ovat lautasella valmiina, samoin Voimariini ja Oltermanniviipaleet. Muuta ei Olga ollut Yrjön jääkaapista löytänyt.

Yrjö istahtaa tuolilleen ja Olga häntä vastapäätä omalleen.

Aloitettuaan aamiaisen Olga toteaa yllättäen:

-Mina tean kui me võimme ratkasta meie molembie probleema. Kerron sen aamiaise jälge.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Verotarkastaja Vilhunen löytää vain pieniä puutteita Penniön veljesten liiketoimista, mutta hän takertuu pariin Laurin mielestä täysin epäolennaiseen asiaan ja vaati näistä lisäselvityksiä. Lauri on sanaton, koska asia on monimutkainen jo nyt, niin miten siitä selvempi tulee jos se riitautetaan, mutta verotarkastaja ei anna periksi, vaan vaatii nämä kaksi kohtaa täydellisen selväksi.

Toinen asia on, että kirjanpidosta on löytynyt huoltoaseman kuitti jolle ei ole kohdennettavaa vastiketta kirjanpidossa, eli ei tiedetä saako siitä vähentää alvia vai ei?

Ja se toinen asia on ravintolalasku vuodelta 2011, jonka takaa ei löydy päivälliselle osallistuneiden nimiä, vaikka vähennysoikeutta on käytetty.

Koska nämä kaksi asiaa jää auki, jatkamme verotarkastusta niin pitkään, että asiat ovat täysin selvät, sanoo Vilhunen ja laittaa salkkunsa kannen kiinni mahtipontisesti.

Lauri yrittää tarjota lähtevälle kahvia, mutta verotarkastaja katsoo sen lahjontayritykseksi ja kieltäytyy tiukkana.

- Sovitaan aika kuukauden päähän niin teillä on aikaa etsiä henkilöt ja tiedot siitä mitä huoltamolta on ostettu ja miksi?

- Eikö tätä millään voisi nopammin sopia, yrittää Lauri vielä.

- Minulla on omat aikatauluni ja teillä omanne, joten näemme kuukauden kuluttua, näkemiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kaakkuri menee tutkimusosastolle kyselemään Jari Komulaisen jousipyssyn tutkinnasta ja saa vastaukseksi, että asia on kesken, mutta on siitä jotain löydetty. Useiden eri henkilöiden dna on pystytty siitä eristämään ja siitä on myös löydetty verta, mutta se ei ole uhrin verta. Nyt selvitetään mitä se on, onko juosipyssyllä ammuttu esimerkiksi citykaneja?

Pah, sanoo Kaakkuri ja lähtee omaan huoneeseensa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun Kaakkuri saapuu omaan huoneeseen on pöydällä paksuhko postipaketti ja se on lähetetty Tallinnasta. Hetken Kaakkuri ajattelee, että kyseessä on pommi, mutta sitten hän avaa sen ilman pelkoa.

Paketista löytyy kasa asiakirjoja, jotka osoittautuvat Richard Walkerin alkuperäisiksi testamenteiksi, mutta kun Kaakkuri selaa papereita tarkemmin on testamentti jo pantu vireille ja toimeksi.

Richard Walker jättää siis jälkeensä säätiön jonka tarkoitusta Kaakkuri ei lue vaan hyppää yli seuraavaan ja harppaa siitäkin ylitse ei kiinnosta.

Leila Toure saa syytingin säätiöltä, eli hänelle maksetaan kuukausittain 3.000,00 euroa. Leilan lapset eli ne kaksi jotka Richard on omakseen tunnustanut saavat 25 % omaisuudesta, mutta vasta täytettyään 18 vuotta, siihen saakka heidän perintöosuutensa on säätiön tallessa. Syntymätön , mutta nyt jo syntynyt lapsi ei saa mitään, koska Richard Walker ei ole sitä ennättänyt tunnustaa omakseen.

Jaakko Jack Walker ei ole halunnut mitään isältään, mutta hänelle on määrätty Richard Walkerin omistamat kaksi yritystä tai toisesta puolet eli Richardin osuus, eli 50% yrityksestä nimeltä Rickhard´s and Leyla´s Limited kotipaikka Jerseyn saari ja Jaakko Jack Walter perii isänsä osuuden tästä eli 150.000,00 jerseyn puntaa eli 191.066,17 euroa.

Tämän lisäksi Jaakko Jack Walkerin nimiin siirretty rakennusliike OÜ Richard Byggmaster ja sen omistamat kiinteistöt ja osakkeet arvo noin 5,8 miljoonaa euroa, viimeisen taselaskelman mukaan arvioituna.

Kaikki muu omaisuus säätiöidään tai on jo haettu säätiön perustamiseen lupaa Suomessa Patentti- ja Rekisterihallitukselta. Perustettavaan säätiöön on tehnyt lahjoituksen Taivo Kallaksen kuolinpesä ja Aivo Kallaksen kuolinpesä. Heidän koko omaisuus on siirretty perustettavan säätiön omaisuuteen ja omaisuuden määrä selviää aikanaan perunkirjoitusten yhteydessä.

Kaakkuri menettää malttinsa ja marssii Liinu-Marjukan eteen ja kippaa koko sylillisen papereita hänen eteensä. Kirjatkaa kaikki ylös, mitä epäselvää löytyy, mutta sen jälkeen annamme Patentti- ja Rekisterihallituksen hoitaa päätöksen se ei meille enää kuulu, mitä kukakin saa ja miten. Tämä Richardin perhesotku ei enää kuulu meille, Siiri Walker on syyttäjän näpeissä, me keskitymme jos muistat Leevi Penniön murhatutkimuksiin. Oliko siitä verestä mitään uutta tietoa?

- Mistä verestä, kysyi Linnu?
- Ai niin, ethän sinä mitään tiedä!

Kaakkuri harppoo pois.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakkokin saa paksun kirjeen Tallinnasta, kuten myös Leila Toure.
Jaakko avaa oman kirjeensä ja laskee nopeasti oman osuutensa lihoiksi.

Jerseyn saaren rahoilla en saa edes maksetuksi verottajaa ulos, suurempaa perintöä en olisi juurikaan pystynyt vastaanottamaan, sillä noita yrityksiä ei ole niin helppoa kaupitella mitä isälläkin oli, hienosti on ukko asiat suunnitellut ja hyvin on Aivo ne laittanut paperille.

Jos perintöni arvo on tuo arvioitu 5,8 milliä, niin perintöveroa siitä menee 846.100,00 euroa ja saarelta tulevasta rahasta menee veroa 21.000,00 euroa, joten minulle jää vielä reilut 690.000,00 euroa maksettavaa verottajalle vaikka antaisin kaikki 191 tonnia verottajalle suoraan päältä.

Ehkä siellä rakennusliikkeessä on edes jotain omaisuutta mitä realisoida. Tuskin kukaan tuollaista pikkufirmaa nimiinsä ostaa tuolla hintaa. Kuinkahan paljon valtio olisi netonnut enemmän, jos olisin suostunut ottamaan vaikkapa vain pelkän lakiosani saati sen summan mikä minulle perintökaaren mukaisesti kuuluu?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Maire ja Petrikin saavat lukea lehdestä uutisen Aivo Kallaksen kuolemasta. Kirjoituksessa kerrotaan myös yhdessä lauseessa veljen kuolleen onnettomuudessa. He ovat järkyttyneitä uutisesta, eivätkä voi ymmärtää miten näin yllättävästi terve ja voimaksa ja elämänhaluinen ihminen vain lakkaa olemasta.

Poliisi saa kutsun Aivo Kallaksen hautajaisiin.
Missään ei kerrota kuolemaan liittyvistä epäselvyyksistä, jotka ovat tutkinnassa. Hautaamiselle ei ole esteitä. Ylikomisaari Jukka Kaakkuri ja Liinu-Marjukka sekä Viljo toivotetaan myös tilaisuuteen tervetulleiksi.

Kutsu kertoo ohjelmasta sen verran, että tilaisuudessa kuullaan säveltäjä Rudolf Tobiaksen musiikkia ja Viron poliisijohto pitää muistopuheen.

Aluksi kuullaanTobiaksen kappale Eks teie tea http://www.youtube.com/watch?v=h347uUGtkrM

ja tilaisuus päättyy Tobiaksen koraalii Nun ruhen http://webusers.siba.fi/~jhaapasa/tobias/nunruhen_....

Ulkona tilaisuuden päätyttyä odottaa muutama mustatakkinen. Myös lehtikuvaajia on paikalla niin Suomesta kuin Virosta ja muualtakin.

Uusi aika on koittamassa. Sen saattoi selvästi ymmärtää kirjeestä, joka Aivo Kallaksen lehtipinoista löytyi. Miksi Kallas ei ollut sitä avannut ja osannut ennakoida?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

-Voitko pitä yks viikko loma vai onko sul tööt, kysyy Olga kun viimeisiä leipäpaloja ollaan nakertamassa pöydän ääressä.

Yrjö tuumaa hetken ja kertoo sitten, että hänen isännöitsijävelvollisuutensa ovat viimeisen vuoden ajan olleet jo hiukan sellaista keikkaluonteista askaretta ja vaikka töitä on viikoittain aina jonkin verran ollut, niin hän on luopumassa niistä pikkuhiljaa ja sopinut erään toisen kiinteistöalan firman kanssa, että voi tarvittaessa luovuttaa keikkoja heidän hoidettavaksi.

-Niin, ja nythän ei enää myöskään ole niitä Penniön poikien bisneksiä hoidettavina, virnistelee Yrjö lopuksi.

-Sitten me meneme yheks viikoks lomal Eestiin. Mul on siel hyvät ystävät, jotka voi autta saama Reiska paha pinteese. Ma tean väga palju Reiska asioist ja Eestis saan kokoon todisteet. Pageneme täna illal Tallinna ja Reiskan rahaperijät soittavat huomen tyhjä asunto ovikello.

Yrjö mietti tilannetta. Itse asiassa hän oli juridisesti lähes syytön, tai ainakin jos hyvä asianajaja sen pystyisi oikeuden tuomareille siinä valossa esittämään. Reiskan kiristyslenkki häneen päin oli varsin heikko. Kun pystyttäisiin todistamaan Reiskan syyllisyys ja jos linkki Taivoon (rauha hänen muistolleen) ja hänen antamaansa rahoitukseen olisi myös aukottomasti todistettavissa, Yrjö voisi sanoa, että hänellä ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä vaikka kävisikin ilmi, että hän olisi Reiskaan ollut yhteydessä ennen Leevin murhaa ja vaikka kävisi ilmi, että Yrjöllä oli ollut jotain hampaankolossa Leeviä vastaan. Olgan ideassa saattoi olla järkeä. Heidän oli saatava Reino Roosna pinteeseen. Ja se oli heidän molempien etu.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Saman päivän iltana Yrjö ja Olga istuvat laivan baarissa matkalla Tallinnaan. Yrjöllä on mukanaan matkakassi, jossa on tarvittava määrä varavaatteita ja kylpyhuoneen "beauty box". Olga on varustautunut pelkällä käsilaukulla, koska hänellä ei mitään muuta ollut mukanaan saapuessaan Yrjön kämpälle. Yrjö lupasi ostaa hänelle Tallinnasta joitakin vaatekertoja, mutta Olga sanoi hänellä olevan sen verran rahaa itsellään. Asiakkaat olivat vuoden mittaan antaneet tippejä, jotka hän oli säästänyt ilman, että oli niistä kertonut Leeville.

Sen verran osat olivat vaihtuneet, että Yrjö oli aluksi tuoremehulinjalla ja Olga puolestaan tilasi lasillisen punaviiniä. He lyöttäytyivät viereisen pöydän korttirinkiin, jossa pelattiin pokeria kaljapullon kruunukorkit panoksina. Jalomieleisesti viiden hengen porukan suomalainen kingi jakoi kummallekin heistä viisi korkkia alkupääomaksi.

Tunnelma oli hilpeä ja niin Yrjö kuin Olgakin unohtivat hetkeksi kokonaan omat ongelmansa. Ei haitannut vaikka Yrjö hävittyään porukalle korkkinsa sai kuulla vasta sitten, että se tarkoittaa kierrosta koko ringille.

-No hyvä on, tämä poika maksaa, totesi Yrjö suurieleisesti ja luopui siltä osin itsekin tuoremehulinjastaan.

Laivan lähestyessä Tallinnaa Olga soitti kännykästään ystävälleen Anulle, joka oli luvannut olla heitä vastassa satamassa. Anu vahvisti, että hän ottaisi heidät vastaan ja majoittaisi kotonaan Vanhassa Kaupungissa aivan Toompean likellä. Olga ei ollut kovin paljon Yrjölle kertonut muiden suunnitelmien yksityiskohtia, mutta jotenkin Yrjöstä tuntui, että tilanne olisi ollut hänen hallinnassa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Leila Toure avaa kirjekuoren ja tavaa innostuneesti sen sisältöä, Rickhard´s and Leyla´s Limited kotipaikka Jerseyn saari ja Jaakko Jack Walter perii isänsä osuuden tästä eli 150.000,00 jerseyn puntaa eli 191.066,17 euroa.

Minä en peri mitään, vaivainen 3000 euron eläke, miksi Jaakko saa aina kaiken? Leila ei tajua, että hänen omaisuutensa on sama mitä Jaakko saa perinnöksi isältään.

Leila voivottelee kohtaloaan Laurille, joka hoksaa Leilan ajatusvirheen välittömästi. Jaakko perii isänsä, mutta sinulla on se 191.066, 17 euroa itselläsi jo, et ole kuollut et voi periä itseäsi.

Lisäksi saat kolmetonnia eläkettä, sano minulle kuka muu saa sellaisen eläkkeen noin nuorena kuin sinä olet. Siitähän kasvaa melkoinen omaisuus, jos elät vaikka 40 vuotta vielä eli 12 kertaa 40 ja se kerrottuna kolmella tonnilla. Se on kuule lähes 1,5 miljoonaa ja sitten sinulla on se vanha milli siellä Jerseyn saarella, sen kuin haet pois.

Leila ynnää päässä Laurin puheita ja Lauri näkee kuinka Leilan sormet nytkyvät, hänen ynnätessä lukuja yhteen.

Et taida olla muumilaakson terävin penaali sanoo Lauri ja hekottelee päälle. Leila on hiljaa ja sanoo sitten minä muutan pois luotasi jos se noin on, kuin sanot.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö ja Olga poistuvat laivasta sen saavuttua satamaaan. He seuraavat matkustajasillalla opasteita "PÄÄS LINNA" ja saapuvat sitten terminaaliin.

Terminaalissa heitä on vastassa upea keski-ikäinen blondi, joka on pukeutunut Marimekon leninkiin ja turkiskappaan.

-Hei Olga, hän tervehtii ystävätärtään halaten. Terve! Sinä olet varmaakin Yrjö, hän toteaa sitten Olgan seuralaiselle.

-Joo, Ykähän mä oon.

-OK, lähdetään meille, mun auto on tossa parkissa ihan lähellä, sanoi Anu lähes puhtaalla suomen kielellä.

Auto osoittautuu kalliiksi Audin malliksi. Yrjö viheltää hiljaa auton luokse saavuttaessa.

Anu alkaa ohjastaa ajokkiaan satama-alueelta pois ja kymmenen minuutin päästä hän parkkeeraa sen vanhan kaupungin alueella olevan talonsa edessä olevalle asukaspysäköintipaikalle.

-Tervetuloa matalaan majaani, toteaa hän vierailleen heidän astuessa huoneiston ovesta eteiseen.

Käy ilmi, että asunto on eräänlainen ylimmän kerroksen studiohuoneisto, joka on varustettu viimeisen päälle modernein sisustuselementein. Ikkunoista on huikeat näkymät Tallinnan Vanhan Kaupungin paraatialueelle. Tällä naisella ei ollut varmaankaaan aivan pikkurahasta puute.

-Haluatteko syödä jotain? Minulla on pikkupurtavaa valmiina. Jos haluatte ensin juoda aperitiivia, niin kertokaa vain mitä haluatte. Eiköhän minulta vähän kaikkea löydy, kehuskelee hän vierailleen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Harva median edustaja tai poliitikko on kiinnostunut totuudesta. Poliisikaan ei ole kyllin tarkka Aivo Kallaksen huoneistoa tutkiessaan. eikä ota Aivolle jätettyä viestiä vakavasti muutoinkaan. Niinpä kansainvälinen tulokasjoukko saa hyvän ponnahdusalusta matkallaan testaamaan maan kriittisten järjestelmien tietoturvallisuutta.

Asialla on suuripovisten ja vaarallisten naisagenttien oma järjestö, joka on jo levittäytynyt salakavalasti laajalle. Sen agenteiksi on valittu älykkäitä kaunottaria. Näyttävät naisellisille ja seksikkäille. Osa agenteista viettää näennäisen rauhallista kaksoiselämää, mutta lumoavat miehiä missä vain sattuvat liikkumaan.

Aika ajoin järjestön salaisesta päämajasta, tulee käsky ja tehtävä.
Yhden näistä kohde oli Aivo Kallas, superrikas poliisi.

Naiset tunsivat pitkän seurannan tuloksena hänen elintapansa. Niinpä Aivoa ei naisellisuudella lumottu. Häntä kuitenkin lähestyi isopovinen seksipommi, joka tiesi, että vain boan voimin voi tehdä Aivoon vaikutuksen.
- sinulla on siellä sängyn alla se oikea rakkaasi, boa jota sinä omassa yksinäisyydessäsi hyväilet ja ruokit parhaalla mitä boa tietää. Se ei meille sovi, mutta annamme sinulle lahjan. Kaverin boallesi. Tiedätkö, me olemme uusi voima, joka hamuaa valtaa. Minä olen mustanyrkki. Etenen nyt seuraavaan vaiheeseen.

- Nyt ma tabbada sinu, eikä boat perään hauku.

Teon tehtyään seksipommi lähettää viestin päämajaan koodina, joka on naamioitu sexologiseksi tietokoneohjelmaksi. Sitä ei avaa ja ymmärrä järjestöön kuulumattomat.

Seksipommi sieppaa Louis Vuittonin käsilaukun, jossa on kaikkein tärkein, mitä järjestön jäsen tarvitsee, ipad ja verkoston sivut.

Neuvokkaina agentit osaavat purkaa vaikka pomminkin. Näppäriä ja fiksuja uuden ajan tekijöitä.

Ulos astuessaan agentti nousee Ferrariinsa ja kaasuttaa luksuskommuuniin. Kyykyttää ei meitä ainakaan voi. Olemme kyenneet valloittamaan jo merkittävät asemat.

Suomessa on pikkutekijöitä, mutta sielläkin järjestö vaikuttaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Li Kun ottaa yhteyttä suorasukaisesti Maire Miirolaan Huang Dong toimii sanansaattajana ja lentää Suomeen. Li Kunin viesti on, että hän on jo pitkään tehnyt myyräntyötä Aivon liiketoiminnassa ja nyt kun Aivo itse on pelannut itsensä pois markkinoilta Li Kun tarvitsee ympärilleen verkostonsa. Se tarkoittaa, että työt jatkuvat, mutta Li Kun on big boss nyt ja tulevaisuudessa.

Huang Dong tuntee siis Mairen ennestään ja ilmestyy yllätäen hänen kotiovelleen sunnuntai aamuna kello 8.00. Petri nousee avaamaan ovea ja kompuroi unisena eteisen pöytään reitensä kiukkujänteen. Avaa oven tuskainen ilme kasvoillaan ja tukahdutettu perkele huulillaan.

- Hello, how are you?
- Huomenta vain itsellesi, etkös sinä ole Huang Dong?
- Juu olen minä ja minulla on asiaa neiti Maire Miirolalle.
- Käy sisään Maire taisi juuri livahtaa kylpyhuoneeseen, mutta odotellaan häntä vaikka täällä olohuoneen puolella, juotko kahvia?
- Mielummin ottaisin teetä jos sopii, eikä mitään muuta kiitos.

Maire tulee hetken kuluttua täysin valmiina taisteluun, eli hän on meikannut ja laittanut hiuksensa, kietoutunut parhaimpaan kylpytakkiinsa ja purjehtii nyt Petrin antama tarjotin kädessään olohuoneeseen.

Hei Dong mitä sinulle kuulu ja miksi olet Suomeen eksynyt?

Huang Dong selittää asiansa perusteellisesti ja viittaa moneen kertaa Aivon itsemurhaan ja Taivon ikävään onnettumuuteen Unkarissa, joka ilmeisesti johti sitten Aivon omaan harkintaan. Hän ei voinut luottaa kehenkään toiseen ja kun hänen oikea kätensä kuoli ei Aivolle jäänyt enää motiivia elää, latelee Dong tuosta vaan sunnuntaiaamuna Mairen omassa asunnossa.

Maire kieltäytyy enää mihinkään hämärähommaan ryhtymisestä, hän on ottanut lopputilin myös entisestä työpaikastaan, joten työ olisi tarpeen, mutta joku rajansa on ihmisellä itsellään oltava hän sivaltaa.

- Harmi, sillä Kun ajatteli teistä henkilöä pyramidinsä yläsektoriin, koska Lauri Penniö ei häntä vakuuttanut, kun Kun oli vieraillut hänen osoitteessaan Leilan kirjettä toimittamassa. Tosin silloin hän vielä oli Aivon alainen.

- Niin Lauri on ollut hieman alamaissa veljensä kuoleman jälkeen ja kuolleeksi kai on julistettu tuo Leilan avomieskin, Richard Walter vai kuka hän oli, Petri kai tietää paremmin kun minä tuosta asiasta.

- Asuuko Lauri ja Leila yhdessä?
- Kyllä ne vielä ainakin eilen asuivat minun tietojeni mukaan, sanoo Maire, koska Lauri valittelee minulle aina joskus elämäänsä. Avautuminen olisi ehkä oikea sana.

- Avautua?
- Niin, Lauri itki, että Leilan lapsi on aivan keltainen ja kiinalaisen näköinen, vaikka Richard oli valkoinen kiireestä kantapäähän, mutta Leilan veressä on saattanut olla ripaus keltaistakin.

- Minäkin olen keltainen, jos ette sattuneet huomaamaan!
- Niin ja Li Kun on myös, jota Lauri epäili Leilan lapsen isäksi ensimmäiseksi, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin, kun Kun oli käyttäytynyt heillä kotona niin virallisesti, ei heillä ole voinut olla suhdetta keskenään.
- No kyllä heillä suhde oli ja olisi kai vieläkin jos Richard eläisi. Leila kun on sellainen luonnoltaan, että tarvitsee seksiä, myös silloin kun isäntä on pitkillä työmatkoilla. Minä sen tiedän kun olen hoitanut heidän asuntonsa paperi- ja kunnostustyöt.
- No sittenhän lapsi on Kunin?
- Ei se asia ole noin yksinkertainen, Kun on Leilan kanssa ollut useita vuosia, mutta hänestä ei ole harmia, Kun on antanut steriloida itsensä jo vuosia sitten.

- No ei silloin Kun voi olla lapsen isä, kuka se sitten on?
- Sitä minä en tiedä ja vaikka tietäisinkin, niin en voisi sitä sanoa, koska ette tarttunut tarjoukseeni. Kiitoksia kaikesta, tee oli hyvää, mutta nyt minun pitää poistua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri ja Leila avaavat television, mutta sieltä ei tule kuin jotain tyhmää ja vielä tyhmempää. Aamupala on syöty, vanhemmat lapset pihalla leikkimässä ja vauva nukkuu.

He istuvat sohvalla katsellen vuoroin ulos ikkunasta tyhjyyteen ja vuoroin taas toisiaan silmiin, kuin tarkkaillen mitä toisella on mielessä.

- Olitko tosissasi, että muutat pois, kun selvisi, että sinulle avautui siihen mahdollisuus?
- No se nyt oli sellainen reaktio, en minä ole mitään ennättänyt miettiä.
- No voisitko sinä Leila kiltti ajatella että asuisimme ja eläisimme taas yhdessä, kuin joskus ennen?
- Eihän se ole mahdoton ajatus, mutta nyt minulla ei ole vastausta siihen, miten sitten suhtautuisit Richardin lapsiin tai tähän pienimpään, joka ei ole Richardin, kuten varmasti olet huomannutkin?
- No minulla on ollut omat kuvioni ja onhan minullakin Teemu, sekä avovaimo, joka on jo terhakasti ilmoittanut, että ei astu jalallaan enää minun kotiini.
- Ei kuitenkaan tehdä vielä mitään lopullista päätöstä, mutta voimmehan kokeilla onko meistä toisillemme enää seksileluiksi?
- No, en minä nyt mitään sellaista ole vonkaamassa!
- No hyvä näistä asioista on puhua, kun lapsetkaan eivät ole nyt kuulemassa.

Ja juuri silloin ovikello soi. Siellä on naapuriasunnon hätääntynyt äiti ja kertoo, että joku teidän lapsistanne on jäänyt pahasti kiinni jätekatoksen ja sen katon väliin kiipeillessään.

Lauri ryntää ensimmäiseksi ulos.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kun on pannut merkille, että hänen toimiaan on seurattu viikkoja niin matkan aikana kuin Lontoossakin. Hän ei ole saanut selvää seuraajastaan. Hän ei ole vielä laittanut ketään jäljittämään seuraajaa tai seuraajia.

Valvontakameroita on asennettu lisää hänen toimistolleen ja kotiinsa.

Hän muistaa hyvin miten Suomessa ajoi rinnalle äänetön Toyota Yaris. Hän sai autosta viestin, mutta oliko se uhkaus?

Tallinnassa hänet yritettiin teloittaa, mutta hän selvisi. Mikä on tämä joukko, joka häntä jahtaa? Mistä se on ilmestynyt ja miksi?

Sihteeri on ollut muuttunut nainen sen jälkeen, kun hän pääsi sairaalasta. Jotain on tapahtunut, mutta mitä? Oliko hän huolissaan Li Kunista? Tietääkö hän enemmän kuin mistä puhuu?

Kuka rohkenee uhata minun, Li KUnin saavutuksia? Kuka uhkaa koskemattomuutta? Miten tietojärjestelmiin on ilmaantunut outoja toimintoja, joita ei ennen ole ollut? Urkkiiko joku yksityisyyttäni?

Onko tähän turhan laajaan remmiin palkattu väkeä, jonka luotettavuutta ei ole selvitetty. Jopi kuka hän on? Miten hänet oli liitetty Aivo ja Taivo Kallaksen toimiin? Hänhän toimitti salkkuja lähetystön ja Suomesta tulleen finninaaman välillä. Onko hänellä tatuoitu musta nyrkki kämmenselässä? Sellainen iso ihminen, miehen näköinen välitti aarteita ainakin kerran. Mieskö edes? Pitkä vaalea tukka ja kajalit silmissä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Anun vierailla on hiukan nälkä, kun aamiaisen jälkeen ei oikein apetta ole kuvun sisään ahdettu, mutta he suostuvat kuitenkin tarjottuun aperitiiviin. Olga pyytää lasillisen valkoviiniä ja Yrjö heittäytyy leikkisäksi:

-Jos sinulta kaikkea muka löytyy, niin tuopa sitten paukku kotipolttoista suomalaista pontikkaa, naurahtaa hän emännälle haastavasti.

Anu poistuu keittiön perälle avaten siellä "pantry"-kokoisen sisälle astuttavan ruokakomeron oven. Komeron hyllyt ilmeisestikin on lastattu lattiasta kattoon erilaisilla juomilla. Kuuluu jonkin aikaa pullojen kilinää ja sitten Anu palaa ojentaen Olgalle viinilasillisen. Yrjöltä hän puolestaan kysyy silmääkään räpäyttämättä:

-Sopisiko herralle kiteeläinen vai isojokelainen laatu?

-Tuota, jospa ottaisinkin yhden pullon olutta, vastaa Yrjö noloa teeskennellen.

Anulla oli edellisenä iltana ollut suurempi porukka vieraita jä jäljelle oli jäänyt osa ruoista, joten niistä sai helposti lämmitettyä kaikille iltapalat ilman pitempää kokkausta lieden äärellä. Erityisellä mielihyvällä Yrjö ja Olga nauttivat Vorschmackia, joka oli sopivan suolaista sen hetkiseen hiukuun.

Anulla oli jo tietoa heidän käyntinsä todellisesta syystä, sillä Olga oli häntä siitä valistanut. Kävi ilmi, että Anu harrasti jousiammuntaa samassa seurassa kuin Reino Roosna ja tiesi tästä yhtä sun toista mielenkiintoista. Hänen entinen miehensä Risto-Matti oli myös Reiskan hyvä tuttava ja Anun välit häneen olivat edelleen hyvät, joten tarvittaessa sitäkin kautta oli saatavissa lisätietoja.

Kovin paljon yksityiskohtia ei kuitenkaan sinä iltana käyty lävitse, vaan niistä päätettiin keskustella lisää seuraavana päivänä. Anu oli järjestänyt vierashuoneeseensa Yrjölle ja Olgalle makuusijan ja raukeina päivän tapahtumista he vetäytyivätkin jo ennen yhtätoista lepäämään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kuniin otetaan yhteyttä. Yhteydenottaja sanoo olevansa mustanyrkki. Hän kertoo tietävänsä paljon Li Kunista ja hän tarjoavaa apua avun tarpeessa olevalle. Hän ehdottaa diiliä ja haluaa siksi tavata Li Kunin silmästä silmään. Tapaamispaikaksi tulee Hotelli Goring, Lontoon keskustassa.

- Tarjoan päivällisen ja ratkaisemme ongelmasi.

Li Kun on yllättynyt uudelta taholta tulleesta viestistä ja päättää saman tien kohdata sen mitä on tarjolla.

Mitä hän hotelli Goringissa kohtaakaan. Upean isorintaisen, suorastaan häikäisevän kauniin ja seksikkään naisen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri ja Maire lähtevät leffaan oltuaan lähes koko päivän facessa sen jälkeen kun Huang Dong oli lähtenyt.

Tennispalatsissa menee David Fincherin Gone Girl ja esitys alkaa vasta 20,25, Maire ehdottaa, että mennään johonkin ottamaan yhdet drinkit ennen elokuvaa. Ja niin he päätyvät Bruuveriin fredalle.

Maire tilaa Luostari Dubbelit molemmille ja he istuvat kaikessa rauhassa, kun sisään astuu Jaakko Jack Walker seurassaan Huang Dong. Jaakko tunnistaa heti Mairen ja tulee pöytää kohden onnittelee urheasti kihlaparia, vaikka Petri ei oikein käsitä kenestä on kysymys. Jaakko huomaa Petrin ilmeen ja tulee aivan korvaan kiinni ja suputtaa korvaan, että olet onnen poika.

Sitten hän esittelee Huang Dongin, mutta lisää perään, että tehän tunnettekin jo toisenne.

- Istukaa toki alas on tässä tilaa, sanoo Maire jo vapautuneemmin.
- Ok, käyhän se, Jaakko hyörii kuin isäntä kuunaan.
- Mitä saisi herroille olla, änkyttää Petri.
- Tarjoilija kaksi tummaa marsalkkaa, vinkkaa Jaakko ja sanoo, että kyllä hän omat juomansa maksaa, vaikka ei ukolta juuri perintöä jäänyt, mutta kyllä kaksi olutta aina voi lipittää.
- Me olemme lefaan menossa, eli kahteen se ainakin meillä jää, töksäyttää Petri.
- Tehän tunnette sieltä Lontoon ajoilta eikö niin, kysy Maire Dongilta.
- Juu me usein kävimme Jaakon kanssa jossain, mutta ei paljoa pubeissa, koska Jaakko oli silloin vielä niin nuori.

Petri varoo kyselemästä liikoja Richardista, vaikka häntä niin se asia kaivelee rinnan alla. Onneksi kello käy ja he sanovat kiiruhtavansa näytökseen ja toivottavat kaveruksille reipasta iltaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kutsu Goring hotelliin tehosi. Siellä Li Kun nyt on tapaamassa yhteydenottajaa, joka sokaiseen hänet.

- Olen mustanyrkki.
Saman tien Li Kunin reaktio pannaan merkille.

- Näytät yllättyneelle. Selvähän se on. Odotitko jotain muuta, kuin mitä näet. Nainen sipaisee hiuksiaan ojennukseen ja oikaisee hamettaan. Voisimmeko nyt istua odottamaan tähän mukavalle istuimelle hetkeksi. Mitä saisin tarjota?

Li Kun haluasi pysyä perinteisessä, mutta valitsee lagerin.

- Olen yllättynyt ja odotan kiinnostuneena mitä sinulla voisi olla tarjottavana toimintaani mitä ei jo olisi. Miten hyvin tunnet toimintaamme?

- Olet taitava verkottuja. Valtapiiriisi kuuluu ihmisiä useista maista. Jotain tältä verkostoltasi puuttuu ja sen mukana paljon. Meillä olisi sitä mitä tarvitset. Aivo ei ollut se suurin aivo. Näkihän sen jäljestä, vaikka suhteita olikin valtion yläpäähänkin. Hän eristäytyi paljon ja Teivo-veli tuotti ongelmia usein. Veljen tekoja piti peitellä. Siinä olisi Aivokin voinut usein paljastua. Viimetipassa selvisi tutkijoiden kynsistä. Tutkimme Aivon tietokonefailit, ja hän oli tutkinnan uhan alla. Vielä joku ylempi esteli tutkintaa, kun oli oma lehmä ojassa. Me tunsimme toisemme.

- Miten te muka tuon kaiken teette? En ole ollut tietoinen yhteyksistänne. Minkälainen joukkio te muka olette, en minä kovin suurta luottamuslausetta teille antaisi.

- Olemme vahva ryhmittymä, vahvoja naisia. Meillä on lonkeroita joka puolella Eurooppaa, siellä missä on tarvettakin. Yhteistyö on hedelmällisempää kuin keskinäinen kilpailu. Sinulla on oma sektorisi. Timanttikauppa ja rahanpesun. Meillä teknologisempi ja älyllisempi. Yhdistetään nämä organisaatiot. Olethan menettänyt monta solunosaa melko lyhyessä ajassa. Meillä on verkkosivusto, jolla kaikki mahdollinen laiton ja osin laillinenkin materiaali vaihtaa omistajaansa. Näkymättömästi, kenenkään perään pääsemättä. Asiat ja tehtävät sovitaan salakirjoitetuilla sähköpostiviesteillä, jota ei voi lukea kuin vastaanottaja.

- Vaikuttavaa, mutta lienevätkö yhteistyökumppanini teknisesti niin taitavaa, että pärjäisivät verkossanne.

- Helppoa kuin heinäteko tai Louis Vuittonin laukun osto. Mustanyrkki naurahtaa viehkeästi. Tiesitkä tämän: Kun netin pintaa raapaisee, alta paljastuu kätkettyjä verkko-osoitteita, salattuja identiteettejä ja kryptattuja sähköposteja.

- Onhan netti hiukan tuttu, ja bisneksissä liian vähän hyödynnetty.

- B to B se on avainsana. Tuon mukaan Espanjassa asuvia pohjoismaalaisia ja virolaisia, irkutkin tulevat verkostoni myötä mukaan ja sitä kautta rahanpesukin onnistuu. Mitä sanot?

- Puuttuko jotain vielä? En heti osaa vastata mukaan liittymiseen.

- Sopimus ja se, että tarvitsette erillisen ohjelman. Se maksaa, eikä mitään pikkusummia, mutta on hintansa arvoista. Sitä kautta sivuston käyttö onnistuu ja verkossa voi jatkossa surffata anonyymisti. Miten hyvin sinuun päteekään tämä: "Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla." Siirrytään nyt kuitenkin nautintojen puolelle. Mitä saisi olla. Valitse ihan mitä vain.

- Hulppea tarjous pistää ajatukset liikkeelle. Ruoka tuntuu nyt vieraalle. Toki en aio kieltäytyä tarjouksesta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Poliisissakin yhteistyö on noussut keskiöön. Miksi suomalaisissa vankiloissa on niin paljon itämafian ja viron alamaailman edustajia. Siellähän syntyvät suhteet ja strategiat, johdetaan vapaana olevia rikollisiakin. Siviilissä on sitten hyvä jatkaa hyvin suunniteltuja toimia.

- Se, että saataisiin siirrettyä virolaiset virolaisiin vankiloihin kärsimään rangaistusta, estäisi sen, että he verkottuvat suomalaisten rikollisten kanssa. Kaakkuri pohdiskelee.

- Virossa on tapahtunut vallan vaihtoa sen jälkeen kun Aivo kuoli. Aivon kuolema taisi viedä joltakin postin tai sitten joku vaan pelästyi paljastumista. En nyt muista niitä outoja nimiä. Linnu-Marjukka siteeraa Postimeeslehdessä näkemäänsä kirjoitusta.

Poliisi tunnistaa kansainvälisen rikollisuuden olemassaolon, mutta siitä on hyvinkin erilaiset näkemykset valtaapitävillä ja siksi ei päätöksiä sen torjunnasta voida tehdä. Poliisi on havainnut, että EU-jäsenyyden myötä järjestäytynyt rikollisuus on yhä useammin talousrikollisten käsialaa, mutta rikosten selvittämiseen ei lisätä varoja, eikä muutoinkaan ole varaa panostaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tennispalatsille kävellessä Mairen päässä pyörivät monet ajatukset Petristä ja Jaakosta. Minun kaksi tuntemaani miestä on kummatkin olleet tutkintavankeudessa, saman miehen surmaan liittyen, sehän on kuin negatiivinen lottovoitto, noin kuvannollisesti, mutta kaikki on onneksi Petrin osalta ohitse, eikä hän enää ole lööpeissäkään.

Joskus sitä pieni ihminen ihmettelee, miksi nuo kirkuvat lööpit Petristä tehtiin täysin tuntemattomasta miehestä, ja vielä nuo kaikki koskiskelut politiikkaan ja muu nuoleskelu. Jaakko pääsi pois tutkintavankeudesta, eikä riviäkään ole mainittu missään.

- Sali kolme olkaa hyvät.

Maire putoaa ajatuksistaan, kun kuulee lipunmyyjän äänen, ja puristautuu yhä syvemmälle Petrinsä kainaloon.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Seuraavana aamuna Anu tavoilleen uskollisena nousee jo kanan laulun aikaan ja avaa TV:n. Varhaisuutislähetyksessä ruoditaan hotellin ampumavälikohtauksen tutkimuksia ja esitetään erilaisia spekulaatioita tapahtuman taustoista. Yleinen käsitys näyttää olevan, että kyseessä on laajempi salaliittovyyhti kuin spontaani terroriteko. Joku poliiseista viittaa mahdolliseen venäjämafiayhteyteen, mutta hänen katsantokantansa ei tunnu saavan suurta kannatusta osakseen.

Anu työskentelee sitten tovin omien liikeasioittensa parissa tiekkarin ääressä kunnes Yrjö ja Olga astuvat olohuoneeseen aamutakeissaan silmät sikkarallaan.

-Huomenta, toivottaa Anu heille. Olen tässä hiukan selvitellyt tätä teidänkin asiaanne muiden töiden lomassa. Sinä päivänä, kun Leevi Penniö murhattiin illalla tai yöllä Suomessa, Reino osallistui Tondissa jousiammuntamestaruuskilpailuun. Hän ei kuitenkaan ilmestynyt voittomitalinsa iltajuhlallisuuksiin, vaan oli kertonut sairastuneensa flunssaan. Tunnen edesmenneen Taivo Kallaksen hyvän ystävän, joka on vahvistanut minulle, että Reino matkusti kuitenkin Suomeen kello 18.30 lähteneellä iltalaivalla. Taivo oli pyytänyt häntä viemään Reinon satamaan. Niin, ja näyttää siltä, että pystyn keräämään vielä todisteet Taivon maksamista rahoistakin. Sitä puolta minun pitää vielä hiukan työstää.

-Toivottavasti saat kaikesta vedenpitävät todisteet, sanoi Yrjö. Reiska ei varmaankaan jätä asiaa sikseen, vaan pyrkii hyödyntämään käsissään olevaa valokuva- ja muuta materiaalia saattaaksen minut syylliseksi.

Olga toteaa siihen, että hän voi kyllä tarvittaessa todistaa luovuttaneensa Reiskan antamien ohjeiden mukaisesti Jarille toimitetun paketin Yrjölle. Se oli nyt mahdollista, sillä hän oli päättänyt irrottautua koko piireistä ja palata takaisin Saaremaalle, jos mikään muu ei tuntuisi turvalliselta.

Anu kehottaa Yrjöä pysyttelemään toistaiseksi hänen asunnossaan sisällä ilman, että pistää nokkaansa ulos.

-Tallinna on pieni kaupunki ja täällä voi helposti maa alkaa polttaa jalkojen alla. Pyydän Taivon ystävää käymään täällä tänään. Hän voi kertoa lisää mitä todisteita saamme kokoon.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aamu on kohdannut, myös poliisiviraston ja Kaakkuri pyörii kuin puolukka avannossa, jousesta on löytynyt verta, eikä kukaan ole menossa haastattelemaan Jari Komulaista.

- Menkää nyt joku sinne Komulaiseen.

- Mikä hätä sinulle nyt tuli, se on naisen verta, eikä siinä ole muuta todistetta, kuin että se on jousipyssystä löydettyä, sanoo Liinu-Marjukka rauhallisesti. Sehän voi olla vaikka Komulaisen tyttöystävän kädestä siihen tarttunutta kuukautisverta, kun hän on nostanut lattialla lojuneen jousen takaisin telineeseen, käytyään ensin vaihtamassa tamppooninsa.

- Ai, Assin vai?

- Millä vuosikymmenellä se esimies oikein elää?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aamupäivällä ystävykset Dong ja Jaakko alkavat pohtia järjestelyjä. Heidän tulee ottaa Jaakon perintö haltuun ja siksi Dong on tullut ystäväänsä auttamaan. Hän osaa kaikki lain koukerot käytännösn paperisodan ja omaa siihen tarvittavan lehmänhermoisuuden.

Jaakko on boheemi ja ei aina muista mitä kaikkia asioita tulisi hoitaa ja missä järjestyksessä. Jaakko tyytykin silmäilemään aamun lehteä, Dongin järjestellessä asioita tärkeysjärjestykseen.

- Vihreiden konkarit jättävät eduskunnan , sanoo Jaakko lehden takaa.
- Siinähän sinulla on mahdollisuutesi, olethan aina kaivannut mukaan politiikkaan.
- Niin, mutta töppäsin sen mahdollisuuden, kun en sapunut koskaan työhaastatteluun, koska piti vikitellä Mairea ja Petri tuli yllättäen siihen väliin.
- Sellaiset asiat unohtuvat nopeasti, politiikka on niin hektistä tänä päivänä, että poliitikot eivät enää huomenna muista mitä tänään on tapahtunut ja sinun tapauksesta on jo yli kuukausi.
- Luuletko, että minusta voisi tulla kansanedustaja?
- Sinullahan alkaa nyt uusi elämä. Ennen olit vain poika, jonka isä oli aina jossain muualla, kuin kotona ja äiti joka piti sinusta ehkä liikaakin kiinni.
- Niin, mutsi nyt ainakaan ei minua enää sido, ainakaan hetkeen, sillä huomenna hän ilmeisesti saa tuomionsa ja istuu vähintään neljä vuotta näin uskon.
- Syö Jaakko kerrankin kunnon aamupala ja sitten lähdetään katsomaan, sen rakennusliikkeen omaisuus, minusta tuntuu, että yllätyt siitä elämänmuutoksesta jonka isäsi "kuolema" on sinulle aiheuttava.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petriä on alkanut vaivata pari asiaa viime aikoken tapahtumista ja hän päättänyt ottaa niistä nyt selkoa. Miksi Dong puhui Li Kunista, mutta veljeilee Jaakko Walkerin kanssa? Eikös Dong puhunut jotain aivan muuta mitä teot osiottavat? Lisäksi se jäisen kehon jäykistynyt penis ihmetyttää, sillä sellainen erektio, saattaa syntyä myös silloin kun mies teloitetaan.

Kaikella on oltava järjellinen selityksensä, joten Petri menee ystävänsä Tainan juttusille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aivo Kallaksen menneisyyttä tutkittaessa käy ilmi, että hän oli kaksoisagentti. Sellaisia on löytynyt Viron poliisista, eikä heikommaksi jää puolustusministeriökään. Herman Simm Viron puolustusministeriön turvallisuudesta vastaava 2008 kiinni saatu huippuvirkailijakin oli kaksoisagentti. Nämä kaksoisagentit työskentelivät Moskovan hyväksi. Sitähän Aivo Kallaksen ei tiedetä tehnee. Hänen suuntautumisensa havaittiin olleen muualle Eurooppaan.

Puhdistustyötä kaivataan lisää niin poliisissa kuin muissakin organisaatioissa, mutta kun näille kaksoisagenteille tarjotaan hyvät tulot, heidät on helppo saada tehtävään. Kiinnijäämismahdollisuudetkin ovat olleet melko satunnaisia. Nyt poliisin on tiukennettava otettaan.

Aivo Kallaksen asuntoon on tehty murto, jonka seurauksena on löytynyt kaksi kuristettua mustatakkia. Kuristuksesta ovat vastanneet nälkäiset boat.

Käärmeiden pyydystäminen asunnosta on iso operaatio siihen saakka, kunnes joku ymmärtää tuoda asuntoon useita kaneja. Kanit syötyään boat rauhoittuvat ja voidaan vangita ja siirtää tiloista.

Poliisi arvelee, että asunnossa on ollut jotain rikollisille merkittävää, mutta mistä oli kyse ei ole tiedossa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri pyörähtää autokaupan ohitse tottuneesti, hän tietää, että myös Linnu on Tainan luona, se oli Petrin oma pyyntö, sillä Taina on vain lupatoimistossa, mutta Linnu johtaa murhatutkimusta

- Terve Pete, avaa Taina oven ja tervehtii ystävänsä, käy peremmälle paikathan sinä suurin piirtein tunnetkin.
- Hei rakkaat ystävät sanoo Petri ja halaa Tainaa nopeasti, Linnu ei tule halausetäisyydelle, vaan pysyy tarkoituksella hieman ulkopuolisena.
- Sinä vielä uskallat tulla tänne, vaikka taisit hieman valehdella minulle tutkinnan loppuvaiheista?
- No joo, olin luvannut tuolle minulle hyvin ystävälliselle miehelle olla paljastamatta häntä, mutta kun hän on jo paljastunut, ei minulla ole mitään tarvetta enää valehdella kenellekään saati sitten sinulle, tai teille, jotka olitte minulle enemmän kuin sata jänistä, silloin.
- Joo, no menneet ovat menneitä, eikä sillä asialla ole tutkimuksiin juuri merkitystä, kun toisasiat selvisivät muutenkin.
- Niin, tai onko kaikki sitenkään selvinnyt, kysy Petri Linnun perään?

He siirtyvät Tainan kehotuksesta keittiön puolelle keskustelemaan, siellä on kotoisampi jutella ja saa pientä purtavaakin tarvittaessa, eikä ”emännän” tarvitse poistua mihinkään kesken parhaimpien juttujen.

- Tuosta ottakaa, jos haluatte, siinä on eri asioita, jokaisen suun makuun.
- No ensiksikin minua kiinnostaa, kysyä Linnulta muutama asia, jos hän osaa vastata?
- Kysy mitä haluat ja minä vastaa mitä osaan.
- No siitä jäätyneestä ruumiista, eli olen ajatellut, että jos ihminen tapetaan, vaikkapa juomaan sekoitetulla myrkyllä ja laitetaan sitten yöksi pakastimeen, niin ei hän perkele ole niin jäässä, kuin se keho jonka päällä matkustin Pohjanmaalle.
- Tuo saattaa olla totta, mutta murhatutkinta on jo tuon jutun osalta päättynyt, eikä sinun kannata astua julkisuuteen sen kanssa, koska joutuisit itse väärästä todistuksesta kuseen, Linnu jatkaa keskustelua.
- On siinä muutakin epämääräistä, sillä ruumiilla oli erektio, ja sen minä tiedän hyvin, koska jouduin makaamaan sen päällä, eli senkin päällä
- Sellaiset erektiot ovat hyvin tavallisia hirtetyillä tai ristiinnaulituilla, kuten Jeesuksellakin on arveltu olleen seisokki ja hänestä on maalattu sellaisia teoksiakin. 
Teloitetuilla, erityisesti hirtetyillä, miehillä voi olla erektio kuoleman jälkeen jopa kolmasosalla hirtetyillä tai hirttäytyneillä miehillä penis on erektiossa kuoleman jälkeen, sanoo Linnu siekailematta.
- Niinpä, mutta ei häntä oltu hirtetty tai ristiinnaulittu?
- Kieltämättä, tutkimukset voisivat olla toisenlaiset, jos nämä tiedot olisi silloin alussa huomioitu, mutta nyt on huomenna Siiri Walker oikeudessa, ja tuskin kannattaa sotkea siihen mitään kuolleen erektiota.
- Kyllä muutkin syyt voivat aiheuttaa kuolleelle erektion kuin nuo mistä Linnu puhuu, eli ampumahaavat aivoihin, väkivaltainen kuolema, taikka myrkyttäminen, mistä tässä tapauksessa on ilmeisestikin kysymys, jatkaa Taina.
- Niin näissä tapauksissa kuolema on ollut hyvin nopea, ja ruumis on yleensä ollut pystyasennossa kuoleman jälkeen, jolloin veri pakkautuu ensin alaraajoihin ja sitten penikseen, jatkaa Linnu Tainan aloittamaan teemaa.
- Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet sanoo Petri yllättäen ja kiittää audienssista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Postimees kirjoittaa Aivo Kallaksen tapauksesta. Hänen paljastunut rikollistaustansa ei ole omiaan vahvistamaan uskoa paikalliseen poliisiin.

Samassa lehdessä on myös katsaus talousrikollisuuden kehittymiseen Virossa.

Talousrikokset ovat nousussa, mutta väkivaltarikosten suunta on laskussa.

Rikollisryhmät ovat hyötyneet Viron talouskasvusta. Rikollisetkin ovat nopeita oppimaan, josta kertoo seuraava. Viroon kehittyi jo varhain melko organisoituneita ja talousrikoksiin suuntautuneita rikollisryhmiä. Pian Viron itsenäistyttyä Venäjältä tuotiin länteen Viron kautta arvokkaita metalleja. Ilmiötä kutsuttiin "Metallikaudeksi". Sittemmin laein ehkäistiin tällaista rikollisuutta. Niinpä rikollisryhmät muuttivat suuntaa ja löysivät uusia tuottavampia "tehtäviä" ja omaksuivat nopeasti sofistikoidut länsimaistyyliset talousrikokset, niiden ohessa veronkierron ja muunlaiset veropetokset.

Ulkomailla pestyllä rahalla on trendinä palaa takaisin Viroon ulkomaisista veroparatiiseista ja epäilyttävistä ulkomaisista yrityksistä.

Poliisissakin pannan merkille kirjoitus ja selkeä tarve profiilin korottamiseen. Poliisi toteaa kuitenkin, että Aivo Kallaksen kuoltua rikollisryhmältä on puuttunut johto ja linja. Verkostolla toki on tapana aina uudistua. Sehän jo on nähty.

Poliisi on havainnut tutkimuksissaan rikollisryhmien tekevän yhteistyötä keskenään. Poliisi haluaa kohottaa profiiliaan lupaamalla, että sen selvittämiseen panostetaan. Yhteistyötä Suomen poliisin ja Europolin kanssa on tehostettava, sillä rikollisuuden juuret ulottuvat Viron ulkopuolelle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jukka Kaakkurilla ei ole aikomustakaan jättää jousipyssyn arvoitusta ilman selvitystä. Hän ottaa Liinu-Marjukan tunnin kuluttua uudelleen huoneeseensa puhutteluun ja määrää hänet sekä Viljo Kahelinin kutsumaan Komulaisen kuulusteltavaksi Pasilaan. Tässä vaiheessa Kaakkuri ei katsonut olevan edellytyksiä kotietsintäluvan saamiseksi eikähän ollut mitenkään varmaa, että kyseinen herra olisi kotonaan tai päästäisi sisään, jos sinne tupattaisiin noin vain.

Vielä hän muiden epäiltyjen kohdalla oli hanakampi suoraviivaisempaankin toimintaan, mutta juuri Komulaisen julkisuuden ja Seiska-lehden kuvat ynnä muut tekijät huomioiden tämä tuntui olevan hiukan herkkähipiäisempi asia.

-Otatte häneen yhteyttä ja ilmoitatte vain rutiininomaisesti, että Leevi Penniön kuolemantapauksen kohdalla kuulustellaan kaikkia hänen lähipiiriinsä kuuluneita tuttavia. Asiassa ei ole sen kummempaa.

-Asia selvä, toimin siten. Mutta lienee paras kuitenkin ensin keskustella hiukan keskenämme mihin tuolla kuulustelulla pyrimme.

Kaakkuri on hiukan tuskaisen oloinen. Hän tutkii henkirikosta ja sitten hänen alaisensa kysyy mihin jonkun asiaan sotkeutuneen potentiaalisen epäillyn kuulustelulla pyrittäisiin. Vastaus olisi ilmiselvä: totuuden esille saamiseen. Hän ei kuitenkaan ala sitä nyt rautalangasta Linnulle vääntää, vaan tiuskaisee omaan kärsimättömään tapaansa:

-No kysy nyt vaikka niistä Assin kuukautisveristä, jos et muuta keksi!

Liinu-Marjukka lehahtaa hiukan punaiseksi ja ymmärtää, että Kaakkurilla on hermot kireällä. Tämä toteaa sitten kuitenkin hiukan sovittelevampaan sävyyn:

-No, olen itse mukana kuulustelussa. Ilmoita minulle vain sitten kun tiedät ajankohdasta. Tämä menee tärkeysjärjestyksessä ohi muiden asioiden juuri nyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Samaan aikaan Tallinnassa Olga on lähtemässä vaateostoksille Anun asunnolta. Hänellä kun ei ollut mukanaan mitään muuta kuin pieni käsilaukkunsa sinne saapuessaan ja jo sitä ennen hän oli viettänyt yönsä Yrjön kämpässä Kruunuhaassa samalla varustuksella. Ainakin piti hiukan alusasua ja puseroa saada tähän hätään. Kadulle saavuttuaan hän suuntaa askeleensa kohti loitompana häämöttävää Viru-hotellin tornia aikomuksenaan mennä sitä vastapäätä olevaan Kaubamajaan hankintoja tekemään.

Juuri kun hän on kääntymäisillään Kaubamajan kulmauksesta kohti leveämmällä kadulla sijaitsevaa pääsisäänkäyntiä hän hätkähtää katsoessaan kadun toiselle puolelle Viru-hotellia kohti. Sen eteen pysähtyneestä taksista astahtaa ulos tuttu hahmo. Hiukan liiankin tuttu. Olga kääntää vaistomaisesti kaulukset pystyyn ja kiirehtii Kaubamajan ovista sisään jääden sieltä käsin tarkkailemaan tilannetta.

Ei, siitä ei ollut epäilystäkään. Ei hän ollut nähnyt hallusinaatiota. Hänen sydämensä tykytti kiivaasti ja häntä alkoi pelottaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Dong ehdottaa Jaakolle, että hän muuttaisi asumaan itse yhteen rakennusliikkeen omistamista kolmesta huoneistosta, juuri muuta omaisuutta ei rakennusliikeellä ole. Pari naulapussia ja vatupassi saattaa löytyä Tallinnan varastosta. Kaikki laserit ja leikkuri on työntekijät tainneet viedä, kun kuulivat, että omistajakin on kadonnut.

Jos asut siellä pari vuotta voit myydä sen pienemmin verokustannuksin, ja eikä sinun tarvitse maksaa vuokraa niin kuin nykyisessä asumismallissasi.

- Tilataan muuttoato milloin vain, sanoo Jaakko.
- Ei kun vuokrataan paku ja ajetaan nuo vähät kamasi sillä, ei tuonne Myllytielle niin hirveän pitkä matka ole, sinussa ei ole lainkaan isäsi ryhtiä ja yrittäjähenkeä, - tilataan muuttoauto.
- Joo joo, mutta minulla ei ole käytännön kokemusta vielä juurikaan mistään, paitsi liruttamisesta tuolla yöelämässä.
- Nyt on aika sinunkin laittaa sitten asiat tärkeysjärjestykseen, ota känny kauniiseen käteesi ja soita johonkin paikalliseen autovuokraamoon.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun Li Kun ja mustanyrkki tapaavat Li Kunilla on näyttöjä ja kutsu hänelle Utsjoelle toteamaan Karelian löydöksiä. Niiden perään koira ei hauku.

Karelian on ilmoittanut juuri löydöksistään Li Kunille: ”Olemme tehneet lukuisia lupaavia löydöksiä Suomessa viimeisten puolentoista vuoden aikana. Osalöydetyistä mikrotimanteista oli rikkoutuneita yli 60 prosenttisesti, mikä viittaa suuremman kokoisten timanttien löytymisen mahdollisuuteen". Olet joukoissamme. Hyödyt enemmän, kun ostat vielä Lontoon pörssistä osakkeitamme. Suuri löytö tulossa. Sinisilmäiset suomalaiset jäävät nuolemaan näppejään. Meidän ei tarvitse vastata edes ympäristöseuraamuksista. Otamme ja sitten kaiken jätämme heidän siivottavakseen.

Li Kun ei voi uskoa korviaan. Näin pian isot rahat ovat tiedossa. Timantit ovat ikuisia ja saavat hänen sydämensä sykkimään. Hän aikoo matkustaa Utsjoelle ja katsastaa mistä on kyse. Hän ottaa mustanyrkinkin mukaansa. Niin upean naisenkin on nähtävä mistä hänen bisneksissään on kyse.

Mustanyrkillä on tähän valmiina laajennettu ehdotus Li Kunille.
- Viedään Utsjoelle molempien ryhmien silmää tekevät. Naisia ja miehiä sopiva määrä, mystiikkaa ja seksikkyyttä yhdessä. Otetaan noin parisen kymmentä mukaamme. Käyväthän Euroedustajatkin Lapissa ja Britannian kuninkaallisiakin on siellä vieraillut. Turvallinen ja avartava kokemus. Eksotiikkaa, jota Britit ovat viime vuosina alkaneet Suomesta yhä enemmän etsiä.
- Sopiiko suunnitelmiisi?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri menee kotiin, hän on siis selvittänyt ensimmäisen rastinsa, eli miksi ruumilla seisoi ja oliko ruumis jäätynyt pidempään kuin yhden yön, mutta mitä Dong puuhaa jäi vielä huomiselle, jos selviää koskaan.

Mairen on mennyt alasti parvekeelle, ja nojaa nyt kaiteeseen, jonka päällä istuu naapurin kissa. Petrin mieleen nousee Viktor Ljapkalon maalaus "Ystävättäret", vaikka Mairen perse on paljon mehukkaampi joskin myös pienempi.

- Mitä ihmettä sinä alasti parvekkella kurkit?
- No olin suihkussa ja ovi oli auki, näin että naapurin kissa taiteili parvekkeen kaiteella. Syösyin katsomaan enempää ajattelematta, sitten huomasin, että parvakkeella on mukavan vilpoisaa ja päätin jäädä kissan viereen katselemaan kesän vaihtumista syksyyn.
- Minä kävin Tainan luona ja siellä oli Linnukin, mutta ei heillä mitään patenttiratkaisua ole. Rikospoliisit ovat luopuneet Richardin murhatutkimuksesta ja keskittyvät Leevi Penniön murhaan.
- Pitihän tuo arvata, rehellisyydestä puhutaan kaikkea hyvää, mutta kun itse pitäisi olla rehellinen, niin mennään siitä mistä on aita matalin, eli heille tulisi lisätöitä, jos he pakittaisivat asiassa.
- Niin, kyllä virkamies saa koko iäkseen töitä, tutkipa hän tai olipa tutkimatta, tarkoitan siis, että saa palkkaa tekemällä päivänsä täyteen.
- Niin, mutta sillä ei ole väliä mitä tekee, sitä voi käydä vaikka kaveria tapaamassa ystävättären luona.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kännykkä piippaa Anun taskussa.

-Tere tere!

-Reino on Tallinnas, kuuluu toisesta päästä Olgan hätääntynyt, miltei kuiskaava ääni.

-Seda ma aga arvelin, vastaa Anu rauhallisesti.

Anu kehottaa Olgaa hoitamaan tarpeelliset ostoksensa kaikessa rauhassa ja sen jälkeen bussin minne tahansa Tallinnassa. Sieltä hän voisi ottaa bussin takaisin toiselle puolelle Vanhaa Kaupunkia ja kävellä sieltä takaisin hänen asunnolleen.

Anu oli vakuuttunut siitä, että niin hänen kuin ehkä Yrjönkin saapuminen Tallinnaan oli tiedossa, mutta uumoili toisaalta myös, etteivät heidän varjostajansa vielä tässä vaiheessa tienneet minne he olivat majoittuneet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jari Komulaisen saaminen poliisiasemalle sujui yllättävän joustavasti ja nopeasti. Linnu sai hänet kännykän päähän ensimmäisellä yrittämällä ja hän tuntui olevan hyvin yhteistyöhaluinen. Lupasi tulla jo samana iltapäivänä, jos sopisi.

Viljo, Linnu ja "hänen ylhäisyytensä kulmahuoneen valtias" Kaakkuri, kuten häntä osa porukasta selän takana oli alkanut nimittää, istuivat heille varatussa kuulusteluhuoneessa kello 14.30 odottelemassa Komulaisen saapumista.

Pari minuuttia myöhässä, mutta siis vain pari minuuttia myöhässä, tuli aulavahdilta ilmoitus kuulusteltavan saapumisesta. Kahelin lähetettiin häntä noutamaan paikalle.

Kun he astuivat sisään huoneeseen Komulaisesta huokui rentous ja menestyvän maailmanmiehen tyyli. Viljo hänen rinnallaan näytti pieneltä harmaavarpuselta paksulinssisine silmälaseineen ja kalvakkoine olemuksineen.

Kuin estraadin itselleen vallaten kuulusteltava meni suoralta kädeltä paiskaamaan kättä tuttavallisesti ja itsevarmasti Kaakkurin sekä Liinu-Marjukan kanssa. Tässä vaiheessa ei tuntunut siltä, että hänellä ainakaan mitään salattavaa olisi. Tai sitten hän osasi vain näytellä niin hyvin, tuumi Kaakkuri mielessään.

-Menemme suoraan asiaan, aloitti Kaakkuri. Kertokaa meille vielä kertaalleen jousipyssystänne. Mikä on sen tausta ja missä kaikkialla sitä on viimeeksi käytetty.

-Ostin sen keväällä Reino Roosnalta, joka on Viron huippuampujia. Olen itse jo hiukan aiemmin alkanut harrastaa jousiammuntaa ja tiesin, että Reiskalla on joitakin välineitä myynnissä. Ihan hyväkuntoisia, mutta hänellä nyt on niitä niin paljon.

-Keväällä? Voitko sanoa hiukan tarkemmin?

-Taisi olla toukokuussa viikkoa Vapun jälkeen. Kävin itse silloin Tallinnassa. Elokuun alussa Reino oli käymässä Suomessa ja pyysi lainaksi sitä vempelettä. Ei kertonut aivan tarkkaan miksi, mutta antoi ymmärtää, että voisi käyttää sitä parissa kilpailussa täällä myöhemmin, niin ei tarvitsisi raahata aina mukana Tallinnasta.

Tässä vaiheessa Linnu puuttui keskusteluun:

-Mistä tunnet Reinon ja missä hän sanoi säilyttävänsä jousta sen aikaa kun se oli lainassa?

-Niin, Reino oli Penniön veljesten tuttava ja minullahan oli tiettyjä, hmmm..., liiketoimia Penniöiden yhtiön kanssa. Oli puhetta siitä, että hän säilyttäisi joustakin heidän hallussaan.

Viljo naputteli muistiinpanoja kaiken aikaa. Jostain syystä hän katsoi parhaaksi olla vaiti kuulustelun aikana.

-Ja milloin tarkkaan ottaen sait jousen takaisin ja miten, kysyi Kaakkuri.

Samat asiat oli osittain selvitetty jo aiemmin, mutta tämä oli kuitenkin virallisempi kuulustelu ja oli tarkoitus ottaaa selvää ilmenikö eri kertomusten välillä ristiriitoja. Jari vastasi suoraan silmiin katsoen:

-Sain sen takaisin vasta viime viikolla. Isännöitsijä Kakkinen toi sen minulle. Hänhän oli myös Penniöiden tuttava, kun oli vuokrannut yhtiölle liiketilaa Helsingissä.

-Miksi luulet, ettei Reino Roosna palauttanut jousta itse?

-Hän oli varmaankin silloin Tallinnassa eikä hänellä ollut aikaa palauttaa sitä henkilökohtaisesti, vastasi Komulainen.

-Olisiko mahdollista, että tuolla Kakkisella olisi ollut jousi hallussaan jo pidemmänkin aikaa, jatkaa Kaakkkuri.

-En osaa sanoa siihen mitään. Hän itse kertoi hakeneensa sen vasta samana päivänä. Oli saanut pyynnön Reiskalta erään toisen tuttavan välityksellä. Mutta enhän minä tiedä, en ollut katsomassa.

-Minkälaiset välit Leevi Penniöllä oli sinun, Reinon ja Kakkisen kanssa?

-Minulla oli aivan asialliset välit. Olimme liikeystäviä, vastaa Jari. Reiskaa hän ei käsittääkseni niin kovin hyvin tuntenutkaan. Heidät oli esitellyt toisilleen muuan virolainen liiketuttava, Taivo nimeltään.

Kaakkuri katsoo Linnuun. Heidän kummankaan silmistä ei heijastu mitään ahaa oivallusta mistään uudesta tiedosta. Kaakkuri kuitenkin jatkaa vielä:

-Tutkimustemme mukaan jousessa oli verijäämiä. Onko sinulla mitään ajatusta siitä kuinka ne ovat siihen joutuneet?

-Tuskin ainakaan minusta. Enhän minä tiedä ketkä kaikki sitä ovat käsitelleet sinä aikana kun se ei ole ollut minun hallussani.

-Hmmm, toteaa Kaakkuri. Jollei muilla ole mitään kysyttävää tai sinulla mitään lisättävää, niin lopetamme tällä kertaa tähän.

Kun Komulainen oli poistunut paikalta sanoi Kaakkuri:

-Linnu, hoida se Kakkinen tänne kuulusteluun. Mieluiten heti huomenaamulla!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakko Walker vuokraa pakettiauton ja osoittautuu varsin nössöksi autokuskiksi, samoin kuin monilla helsinkiläisillä nuorilla ei hänelläkään ole ollut koskaan omaa autoa. Ajokortti hänellä sentään on sellanin B tasoinen. Joukkoliikenne ja vähäiset pysäköintipaikat takaavat jatkossakin sen, että helsinkiläiset nuoret tarvitsevat yhä vähemmän ajokorttia ja monet jättävät senkin kalliiden autokoulumaksujen takia suorittamatta.

Jos sitten suorittavatkin, niin pelkällä ajokortilla ei ole merkitystä jos ajokokemusta ei kartu koskaan. Dong huomaa hyvin pian, että hänen olisi parempi ajaa, mutta ei rohkene sellaista koskaan esittää, että nuoren miehen itsetunto ei kolhiintuisi.

- Miten minä saan peruutettua tuonne oven eteen, kun ovea ei sovi pitää auki ja en osaa peruuttaa peileistä?
- Sinä opettelet sitten tai kannamme sata metriä ylimääräistä, vastaa Dong.

Jaakko yrittää puskea autoa takaperin, mutta aurinko häikäisee peiliin, lapsia juoksee pitkin pihaa ja jos katsoo taakse tai peiliin ei muista seurata missä etupää kulkee.

- Varo, sanoo Dong, mutta silloin jo kolahtaa.
- Vuitton, miten siinä nyt kävi?
- Ota varovasti eteen fillariteline se vain oli ja pari fillaria kaatui, äitisikö sinusta on tuollaisen mammarin saanut ajoiksi?
- No ei faija ainakaan, kun se ei koskaan puhunut mitään tekemisistään, paitsi nyt viime viikkoina.
- Nostetaan nyt noi fillarit ja minä peruutan tämän Transitin ovelle, jooko?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Dong pakittaa pakun näppärästi ovelle ja sanoo Jaakolle, että näin meillä Lontoossa se tehdään.

- Älä viitsi ilkkua, minulle on tullut sellainen ajokammo, sen Ruotsin matkan jälkeen. Jotenkin vain ei autolla ajaminen tunnu enää samalta. Sen vanhan Hiacenkin ajoin varmoin ottein joka paikkaan, mutta nyt vain kaikki tuntuu kokoa ajan sille, että poliisit tulevat ja kysyvät papereita.

- Well, veli sinulla on virkamiehen pelko, siitä sinun on päästävä eroon jatkossa. Et voi mennä mihinkään tapaamatta virkamiehiä. No ei kai se tutkintavankeus ja oman äidin käräyttäminen murhasta voi olla näkymättäkään.

- Älä ala mutsiksi nyt, haetaan ne tavarat autoon ja sitten alkaa uusi elämä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kaakkuri pohdiskelee yksin huoneessaan kaikkea viime aikoina tapahtunutta hiukan kokonaisvaltaisemmin.

Kuin itsekseen puhellen hän toteaa:

Tämä on tällainen monimutkainen vyyhti. Samoista piireistä on viikatemies katkaissut kaulan jo useammalta henkilöltä. Säikeet ulottuvat ulkomaille asti, ennen kaikkea Viroon, mutta varmaan vielä kauemmas. Tutkinnan painopiste on meillä Suomessa tällä hetkellä ollut välittömän syyllisen, siis tappajan tai oikeammin tappajien selvittämisessä ja kiinniottamisessa, mutta selvitys ei saa päättyä siihen, sillä varsinaiset isot konnat ovat muualla. He, joilla on todellinen motiivi ollut asiaan. Ja siinä puhutaan todennäköisesti suurista rahoista.

Tietysti on mahdollista, että kyseessä on myös sisäistä välien selvittelyä muista syistä johtuen. Hmmm..., täytyy se Kakkinen nyt ottaa tänne kuulusteltavaksi, mutta eipä hänkään niihin "isoihin poikiin" kuulu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaakkuri tutkii Viron rikkollistietoja. Kriminaalien alamaailmassa vaikutti Kalev Kurg, joka oli niin sanotun Linnuvabrik mafian pomona. Hänet ammuttiin 2005.

Nikolai Tarankov oli kaikkien aikojen mahtavin rikollinen. Hänen jälkeensä seuraa heti Assar Paulus. Paulus on ollut valmis yhteistyöhön muiden kansallisuuksien kriminaalien kanssa.

Paulus opiskeli Tarton yliopistossa ja valmistui sieltä. Hän on kuin kaikkien tuntema "Dr Jekyll and Mr Hyde".

Vuonna 2006 Paulusta epäiltiin tilatusta hyökkäyksestä median omistaja Hans H. Luikia vastaa. Assar Paul on tänä vuonna pidätetty ja saanut syytteen rikoksistaan. Hän ei voi vaikuttaa näihin rikoksiin mitä tutkimme.

Aivo Kallaksen toimista on saatu tietoja, vaikka hän on päällepäin näyttänyt moitteettomalle poliisille, hän on toisaalla ollut yhteyksissä alamaailmaan. Hänellä on yhteys myös Englantiin.
Jäljet näyttävät vähitellen avautuvan. Mitä oli Li Kunin ja Aivo Kallaksen välillä? Mitä suomalaisten murhien takana?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kun jättää sihteerilleen Diana Walkerille tehtäväksi järjestää matka tutustumaan Karelian timantinporaukseen ja samalla Kevon alueen luonnon puistoon.

Diana Walker on omatoimisesti tiputtanut osallistujamäärä kuuteen henkeen. Hän tuntee nuo ihmiset molemmilta puolin ja aikoo itsekin lähteä mukaan. Onhan tiedossa jotain eksoottista, jota Lontoossa ei iki maailmassa pääse kokemaan. Hänen mielikuvituksensa laukkaa Lapin aavoilla ja tuntureilla. Hän on katsellut kuvia ja haluaa nähdä ja tuntea tuuleen ihollaan ja säiden vaihtelut ja nauttia ruokaa, jota ei mistään muualta saa. Hän haluaa kuulla joikua ja nukkua laavussa.

Hän on yhteydessä mielikuviensa matkailupalveluihin, joita löytyy Inarin kunnan alueelta.

Lento Helsingistä Ivaloon kestää vajaat 1 ½ tuntia. 32 km Ivalon lentokentältä on saariselkä. Olisiko saatavissa suora lento Lontoosta Rovaniemelle ja sieltä Ivalon kentälle? Onhan mitä vain saatavissa, kun on rahaa. Kaikki järjestyy.

On ihmeellistä, että Suomessa huuhdotaan yhä kultaa vanhojen kultakenttien alueella. Voisiko Dianakin päästä kokeilemaan. Kullanhuuhtojia – sekä ammatikseen kultaa huuhtovia että harrastajahuuhtojia – on yhä sekä Lemmenjoen että Ivalojoen alueilla.

Kevon Luonnonpuiston reitti sopii ensikertalaiselle, mutta sopiiko se sporttiselle city ihmiselle? Sitä Daian selvittelee. Hän kuulee, että siellä on mukavan vaihtelevaa ja kaunista maastoa. Paikoin löytyy myös melko rankkaa nousua. Jokien ylityksiin pitää ottaa sandaalit tai crocksit, ja kylmä vesi tekee hyvää vaelluskengissä hionneille jaloille
Kevon luonnonpuistossa Utsjoella voi kokea Lapin luonnon jylhimmillään.
Edessä on hieno reitti, jolla on lähes mahdoton eksyä, mutta mukana on oltava karttaa ja kompassi ja lämpimiä vaatteita, sillä saattaa tulla lunta! Diana ei lunta ja jäitä kaipaa, mutta kokemuksethan siinäkin karttuisivat.

Diana lähettää tiedot listalla mainituille osallistujille, jolloin ainakin yksi ilmoitta, että ei lähde mukaan. Lähtijöitä on siis kuusi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Dong joutuu itse pähkäilemään suomalaista lakiviidakkoa, kun vie Jaakon muuttoilmoitusta ja muutamia toimiksiantoja taloyhtiölle.

- Päivää, nimeni on Huang Dong ja toisin nämä muuttoilmoituspaperit.
- Jahas, Yrjöhän näitä tämän rakennusliikkeen asioita on ennen hoitanut.
- Hoitanee jatkossakin, mutta on nyt ilmeisesti lomamatkalla, kun ei vastaa puhelimeensa. Jätän vain nämä paperit, Jaakko Walker on ne täyttänyt ja allekirjoittanut, mutta hänelläkin on muuta touhua tuon muuton kanssa.
- Niinpä, kyllä nämä taitavat olla kunnossa. Odottakaapas, se toisen huoneiston vuokralainen A 12 ei ole jättänyt itsestään muuta tietoa, kuin nimensä, joku Peter, mutta sukunimeä en muista.
- Oikein Peter Newman hänen paperit ovat nipussa alimmaisena.
-Oi, anteeksi niinpäs onkin.
- Näkemiin.
- Näkemiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Diana Walker on organisoinut Lontoossa myös yhteyksiä Venäjän ja Suomen välillä. Kiinasta on tulossa ryhmä. Se tulee salaisesti Venäjän rajan yli, silloin kun he ovat Utsjoella. Venäläiset saattelevat ja kohtaavat Li Kunin Saariselällä. Jokainen ryhmän jäsen merkitsee Li Kunin firmalle alkuun vähintään 20 000 euroa. Heidän mukanaan tulee myös muuta arvokasta kravattien ohessa.

Kiinalaisten toimissa keskeistä on aina raha, dollarit, niinkuin Roope Ankalla ikään.

Nämä tulijat saavat passin ja muut dokumentit ja heidät lennätetään sitten laillista reittiä Etelä-Suomen kautta Lontooseen. Riskitöntä ja jokapäiväistä muuallakin. Tapahtuu paljon Keski-Euroopassakin. Eikä koira perään hauku.

Näin kiinalaisyhteisö saa Lontoossa taas vahvistusta ja lisää valtaa. Pikkugangsterit tehkööt mitä haluavat, isoilla on isot tulot ja maailma avoinna.

Diana Walker miettiin miten kiinalaiset voivat olla niin tehokkaita luomaan joustavia, liikkuvia, muokkaantuvia kansainvälisiä yhteyksiä ja rakenteita, jotka linkittyvät laillisten bisnesten kanssa sopivasti. Kiinalaiset osaavat käyttää lain heikkoja kohtia. Miten taitavasti ja suurella asiantuntemuksella he tekevät maassaololuvat, passit, ajokortit ja muut dokumentitkin.

Kiinalaisin taidoin laitonkin muuttuu lailliseksi. Onko sitä pantu Suomessa edes merkille?

Miksi Diana Walker tukisi sellaista? Hän ei enää olekaan varma kenen joukoissa seisoo.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Myllytiellä on Jaakko saanut tavaransa paikoilleen ja hän huomaa, että huoneita on liikaa hänen tavaroille. Poikamiesboxista neljän huoneen ja keittiön avaraan ja valoisaan luxusasuntoon. Onneksi vuokrapaku jäi vielä palauttamatta, sillä huomenna mennään Dongin ehdotuksesta kalusteostoksille.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri lukee Uuden Suomen verkkosivuilta, että korkein oikeus on päättänyt että parkkipaikalla toiseen autoon törmännyt henkilö ei ole toiminut rikollisesti, kun ei ilmoittanut asiasta vahinkoa kärsineelle tai poliisille. Uuden Suomen jutun mukaan perustuslain takaama oikeus olla ilmiantamatta itseään rikoksesta on vahvempi kuin tieliikennelain mukainen velvollisuus ilmoittaa vahingoista poliisille tai vahinkoa kärsineelle.

- No voi sun pihkura, huutaa Petri Mairelle toiseen huoneeseen.
- Mitä nyt?
- Maire jos olet netissä, niin käy lukemassa Uuden Suomen uutiset, siellä on korkein oikeus päätynyt tieliikennelakia vastoin antamaan ihmiselle oikeudet olla ilmoittamatta rikoksistaan.
- Olen minä netissä ja vieläpä Uuden Suomen Vapaavuorossa ja luen juuri Irja Laamasen juttua "Rikollisuuden jäljillä", mielenkiintoinen aihe sekin, mutta käyn vilkaisemassa sen KKO:n päätöksen tottakai.
-OK, minä teen meille pienen iltapalan, sopiiko?
- Joo lämppärit maistuisivat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Matkatoimistovirkailija löytää vaellusreitiltä ristin, jossa lukee Richard Walker. Hän on silloin tarkistamassa vaellusreittiä, jonka englantilainen asiakas on tilannut. Hänenkin sukunimensä oli Walker.
Virkailija ihmettelee voiko tunturissa olla hänen sukulaisensa hauta. Se on hiukan syrjässä polulta ja hän sai ristin silmiinsä aivan sattumalta.

Kun virkailija palaa takaisin toimipisteeseen, hän pyytä poliisiapua.

Poliisin kiireet Lapissa ovat hitaita. Poliisi katselee rauhassa tietokoneelta tiedostoja ennen kuin lähtee toimeksiantoa selvittämään.
Yllätyksekseen hän löytää, että Helsingissä ja Kauhajoella poliisin tiedostoissa esiintyy nimi Richard Walker. Mies on kyyditetty pohjanmaalle ja kadonnut. Kiinnostus tuota löytöä kohtaa kasvaa merkittävästi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Matkatoimistovirkailija laittaa Lontooseen viestin. Utsjoella on jo lunta ja talvista. Haluavatko matkailijat muuttaa matkasuunnitelmaansa. Kohta täällä hiihdetään. Pian alkaisi olla koiravaljakkoaika. Tulkaa ensi kesän kynnyksellä vaellukselle ja nauttikaa Lapin valkoisesta luonnosta nyt muulla tavoin.

Diana Walker ottaa suunnitelman muutoksen todesta. Kannattaako edes käydä timanttiporausta seuraamassa, sillä sieltä suunnaltakin tulee huonoja uutisia? Ainut asia joka nyt vetää enää Lappiin ovat rajan ylittävät kiinalaiset ja ne naisvieraat, joita ajattelimme viihdyttää Lapissa. Revontulia voi nähdä ja laavussakin varmasti nukkua.

Matkatoimiston ehdottamat monotanssit voisivat olla porukalle eksoottiset. On se merkillinen paikka. Eri puolilta tulee miehiä ja naisia Saariselälle. He unohtavat siviilisäätynsä Lapin yössä, eivät ole enää vaimoja ja miehiä, vaan vapaita ja avoimia vaikka millaisiin suhteisiin. Lappiko sen tekee?

Yksi Lapin poliisista on kotoisin Vaasan seudulta. Hän tuntee sikäläisiä yrittäjiä. Hiljainen pohjalaismies oli melkoisessa myötäkierteessä avautunut ja kertonut uskomattoman jutun baarissa. Kesällä etelästä oli miehen pihalle ajettu auto. Sen tavaratilass oli kaksi miestä pakastimessa. Toinen oli elossa, toinen ei. Kertoja oli sen jälkeen vaiennut ja kadonnut baarista vähin äänin. Sitä ihmeteltiin. Mitä näille miehille tapahtui? Minne katosivat. Halusiko pohjalaismies kertoa kerrankin stoorin, jota kaikki kuuntelevat. Harvoin sen kohdalle sellaista on sattunut.

Joku tiesi, että pakastimen pohjalla oli ollut älypuhelin. Oliko se sen kuolleen miehen? Sen verran hyvä vehje, että mies oli sen myynyt sellaisenaan eteenpäin. Joku neropatti oli päässyt tiedostoihinkin käsiksi. Älypuhelin oli mitannut miehen sykettä, mutta mittaus oli keskeytynyt jo aikaa sitten. Hiukan töhrönenkin oli näyttö ollut. Mies hiukan pelästyi mittauslöydöksestä ja toimitti puhelimen poliisille. Siellä jossakin laatikoissa lie vieläkin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Diana Walker kertoo mustanyrkille mahdollisuudesta vierailla myös valokuvanäyttelyssä. Siinä on vahvoista naisista, jotka vaikuttivat Rovaniemellä 1900-luvun alussa. Lyyli ja Hanna Autti eivät olleet Rovaniemen ensimmäisiä valokuvaajia. Heillä oli esikuvana Hildur Larsson. Valokuvaus ei ollut näille naisille vain ansion lähde vaan myös harrastus. He tallensivat innokkaasti toisiansa ja ystävätärpiiriään valokuviin.

Valokuvaamisesta oli tullut yksi 1900-luvun alun naisammateista: naiset olivat enemmistönä valokuvauksen kentällä silloin kun mukaan luetaan myös valokuvaamoapulaiset. Moni nykynainenkin on innostunut valokuvauksesta, eikä ihme, että Diana Walkeria ja mustanyrkkiäkin valokuvaus kiehtoo.

Valokuvaus ja oikeat kohteet merkitsevät naisille myös muunlaisia mahdollisuuksia.

Mustanyrkillä on melkoinen valokuvakokoelma. Siinä esiintyvät Li Kun ja hänen apulaisensa. Merkillistä että heidän kuvien ottamistaan ei ole pantu merkille.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yllättäen Maire Ja Petri kutsutaan Jaakko Walkerin tupareihin. Petri ehdottaa ettää mennään vaan, mutta Maire on hiukan vastahakoinen. Lopulta kihlapari päätyy menemään ja ostaa tuparilahjaksi sellaisen suolakellon, kun eivät muutakaan keksi. Petri ajattelee sitä hiukan köyhäksi lahjaksi ja ostaa kylkiäisiksi kaksi punkkupulloa, ja ajattelee saavansa itse niistä jotain hyötyä illan mittaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Helppoa kuin heinäteko tai Louis Vuittonin laukun osto. Mustanyrkki naurahtaa viehkeästi.

Li Kunista on nyt riittävästi tietoa. On kätkettyjä verkko-osoitteita, salattuja identiteettejä ja kryptattuja sähköposteja. Nainen sipaisee hiuksiaan ojennukseen. On aika näyttää voimamme.

Millaisia ihmisiä tähän pinnalta siivoon Li Kunin joukkoon kuuluu. He ovat ahneita hyväksikäyttäjiä. Heidän jälkeensä jää ihmisuhreja. Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö ovat rikoksia, joita me naiset emme missään suvaitse. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Nämä hävyttömät ovat syyllistyneet raiskauksiin. joista kukaan ei ole tehnyt ilmoitusta ja jäänyt kiinni. Tapahtumien ympärillä on salaisuuksia, uhrin häpeää ja syyllisyyttä ja näiden kanssa me matkustamme.

On myös toinen joukko, jotka ovat valmistautuneet kohtaamaan Li Kunin vieraineen. Siinä on auttanut rajat ylittävä viranomaisyhteistyö ja tehokas järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen
taisteluun ryhtyminen. Vaikka monitahoinen rikollisjoukko on pitänyt matalaa profiilia ja elänyt myös siivoa elämää peitellen jälkiään, on saavutettu tuloksia, kun ensin on onnituttu selvittämään kaikki taustat.

DNA-tutkimus on kantanut hedelmää. Kunhan ensin saatiin aineistoa kuten Richard Walkerin älypuhelin. Se antoi jopa Richard Walkerin kuolinhetken.

Poliisin työ helpottui, kun Viron mafia meni hajalle kuin ahdisteltu varpusparvi. Aivo Kallaksen kuolema sen teki.
Tästä kohtaamisesta Lapissa ei sitten enää olekaan paljoa sanottavaa. Paikalla on niin poliisi kuin päällisin puolin siisti rikollisjoukko, joka vain haluaa nauttia elämästä Lapin tunturin lumossa ja sen eksotiikasta uusia kokemuksia imien.

Talousrikollisuuden ja taloudellisen toimeliaisuuden ja tuottavuuden raja on hento. Ketään ei ammuta, kukaan ei kuole, isot rahat vaihtavat omistajaa. Lopulta käsiraudat kilisevät ja poliisiautot täyttyvät. Siistiä.

Kiinalaiset tulevat rajan yli, mutta heitä ei ollla enää vastassa. He etsiytyvät hotelliin ja kunnan antaman avun turvin hakemaan turvapaikkaa. He eivät edes tiedä, että heillä on iso pääoma mukana, kravatit, joihin on kätketty timantteja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri ja Maire suunnistavat Myllytie 8 B 23 huoneistoon Jaakko Walkerin tupaantuliaisiin. Petrin askel on hiukan epävarman oloinen, vaikka hän oli ollut eniten päätöksen puolesta ja Maire vastaan, nyt Mairen etukenosta päätellen hänellä on jopa kiire Jaakon luokse ajattelee Petri.
Petri painaa ovisummeria alhaalla ja kohta Jaakko vastaa summerilla ylhäältä. Sähkösalpa kliksahtaa ja mitä heitä ylhäällä odottaa.

- Tervetuloa Jaakko Jack Walkerin uuteen kotiin ottaa Jaakko vieraansa avosylin vastaan.
- Hei, ja tässä on hiukan uuteen kotiin valoa ja tunnelmaa, sanoo Maire ja ojentaa paketin joka on paketoitu kaikkien sääntöjen mukaisesti ja lopuksi kiedottu punaiseen nauhaan ja rusettiin.
- Ja tässä on sitten vaikkapa Dongille sanoo Petri ja ojentaa kilisevän pakettinsa.

Jaakko haluaa nostaa maljan jo heti eteisessä ja esitellä sitten vasta kaikki kutsuvieraat toisilleen.

- Onnea uuteen kotiin, sanovat Maire ja Petri yhteen ääneen.
- Kiitos kiitos, eikä vaan uuteen kotiin vaan uuteen maailmaan, - uuteen tulevaisuuteen.

Dong avaa oven olohuoneeseen Jaakko vetää vieraansa kynnyksen ylitse kädestä pitäen ja siellä ovat kaikki parhaat ystäväni teidän lisäksenne esittelee hän samalla vieraansa.

Huang Dong, jonka te jo tunnettekin, eli minun kihlattuni, aiomme julkistaa parisuhteemme huomenna virallisesti.

- Ola Rapakko, entinen poikaystäväni ja hänen nykyinen poikaystävänsä Dick Hard.
Sitten sellaiset salaiset ystävät homobaarien hämäristä Taina ja Liinu-Marjukka, jotka ainakin Petri tuntee. Ja lisää teille tuttuja ihmisiä, jotka ovat meille yhteisiä, eli veljekset Aivo ja Taivo Kallakset, sekä isäni Richard Walter, alias Peter Newman.

- Hirveätä ettekö te olekaan kuolleita?
- Mitä hirveätä siinä on jos emme olekaan kuolleita, sanoo Aivo heti vastaukseksi Mairelle?

- No kuka se ruumis sitten oli jonka päällä minä matkustin Pohjanmaalle?
- Se on pitkä tarina, mutta käydään nyt kaikki pöytään ja aloitetaan uuden tuvan avajaiset, niin Aivo vaikka selventää teille mistä on kysymys.

Kaikki menevät suuren pöydän ympärille ja kaikille on nimetyt paikatkin laitettu. Aivo istuu pöydän päähän.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivo aloittaa nostamalla maljan kihlaparille Jaakko ja Dong, kun kaikki sitten jälleen istuvat kehottaa hän käymään kiinni pöydän antimiin.

Pöytä on katettu viimeisen päälle ja Petrin ei olisi tarvinnut huolehtia juomista niitä näyttää olevan vaikka norsun juottamiseksi humalaan. Aivo istuu pöydän päässä päivän kihlapari Dong ja Jaakko Aivosta katsottuna Dong oikealla ja Jaakko vasemmalla. Jaakon vieressä istuu Taina, Petri, Linnu ja hänen vieressään viimeisenä Dick Hard.

Dongista oikealle istuvat, Maire, Taivo, Ola ja Richard alias Peter.

Aivo rykäisee hieman ääntään ja aloittaa kertomaan Mairelle ja muillekin miten tämä homma oikein on edennyt. Kaikki on lähtenyt siitä tosiasiasta, että samaan aikaan kun kansalaisten tekemisiä säädellään yhä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin hyvin mielivaltaisilla laeilla, ei eliittiä koske mitkään lait.
Poliittinen ja taloudellinen eliitti on kokonaan lakien ulkopuolella, samoin kuin heidän etupiirinsä ja sidosryhmänsä. Poliisista ja muista viranomaisista on tullut lähes rikollisia, jotka kyllä tutkivat tavallisten ihmisten tekemät nakkipakettivarkaudetkin, samaan aikaan eliitti varastaa kansallisvarallisuuden miljardit, eikä kukaan ole kiinnostunut.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivo toteaa, että historiassa on useita esimerkkejä että tällainen eliitin mädännäisyys, johtaa totaaliseen katastrofiin. Ehkäpä siksi sotaa yritetään kovasti järjestääkin, jotta kun kansalaisten raivo alkaa purkautua, se purkautuisi eliitin tahtomaan suuntaan, eikä kohdistuisi suoraan eliittiin ja tätä me emme halua.

Olemme Taivon kanssa tehneet suunnattoman paljon rahaa ja Vähä Riku on siinä ollut viimeiset vuodet tiukasti mukana, hän ajatteli jättäytyä jo sivuun, mutta silloin kohtalon sormi puuttui peliin. Siiri Walker hänen entinen vaimonsa oli tietoinen hämärätoimista ja halusi koko potin itselleen, silloin Vähä Rikullakin silmät aukenivat ja hän halusikin jäädä Taivon ja minun kanssa tekemään sen mihin me Taivon kanssa olisimme joka tapauksessa päätyneet, eli ajattelimme hypätä kaidalle tielle, eikä pelkästään kuljeksimaan vaan tekemään töitä kansalaisten paremman elämän ja oikeudenmukaisemman kohtelun eteen.

Mutta siitä enemmän selviää kun jatkan, otetaan nyt yhteisen illan kunniaksi, skool.

- Hyi kun on hyvää sanoo Richard.

Täällä ei ole kuolleilla puheoikeutta, ainakaan vielä sanoo Aivo ja jatkaa…

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niin katujengeille ei ole kukaan tehnyt sellaista mahdollisuutta, että he voisivat rikolliselle polulle erehdyttyään palata kunnon kansalaiseksi. Se häpeä ja nöyryytys, minkä nämä vähäosaiset saavat yhteiskunnalta on sylkykupin osa. Näkeehän sen minusta tehtyjen artikkeleiden tasostakin. Kun olin heille kuollut he ilkkuvat ja tanssivat hautakumpuni päällä, vaikka kukaan ei todellakaan tiedä minun sisintä sanomaani, eivät kuuntele, eivät halua. Minulla väitetään olevan rikollinen tausta ja käärme sänkyni alla, mutta tuo ei pidä paikkaansa. Minä olen tehnyt rahaa hieman ja korostan vain hieman laittomin keinoin. Lainaamalla osuuskaupalta 8 prosentin kiskurikorolla olen Taivon myötävaikutuksella tehnyt miljoonien tilin, se ei ole laitonta. no olen myös osallistunut soluttautumalla timanttiliigaan ja ylennyt siellä aivan huipulle saakka, mutta sekin on tapahtunut täysin ohjelman mukaisesti, siitä voivat Liinu-Marjukka ja Taina antaa lausuntonsa, he tulivat kuvioihin vasta myöhemmin, mutta heidän edeltäjät jättivät heille hiljaisen tiedon toimistamme. Tämä on suuri projekti, jota ei kukaan muu ole koskaan laittanut alulle saati sitten päässyt näin pitkälle. Vaadinkin nyt kaikilta ehdotonta vaitioloa, muuten vuosikymmenten työ valuu hiekkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuten arvaatte tämänkaltaiseen projektiin ei voine hakea EU:n avustusta, rahat on hankittava keinolla millä hyvänsä. Yksikään hallitus ei ole hallitusohjelmaan nostamassa sellaista asiaa, että oikeudenmukaisuus nousisi lakien edelle, heidän ainoa tehtävä on väsätä uusia lakeja maailman tappiin saakka, vaikka kaikki me tiedämme, että lakeja on jo nyt liikaa.

Samaan aikaan maailman varakkain osa, joka on saavuttanut varallisuutensa ennen kaikkea hallitsemansa keskuspankkijärjestelmän avulla. Heidän luomansa järjestelmä on rakennettu jatkuvasti kasvavan valtioiden velkataakan perustalle, joka loppujen lopuksi tekisi kaikista keskuspankkijärjestelmään kuuluvista maista niin velallisia, että ne lopulta tottelevat kaikessa pankkiirien vaatimuksia.
Saadakseen valtiot velkaorjiksi pankkiirit pyrkivät saamaan kaiken mahdollisen kansojen varallisuuden omaan hallintaansa. Näihin hallittaviin asioihin kuuluvat esim. vesivarannot, maan infrastruktuurin monopolirakenteet, voimalaitokset, energiaverkot, mustan mullan alue Ukrainassa, kaasu, satamat, lentokentät jne.

Kukaan ei välitä mitä todellinen elämä pitää sisällään, ja mitä todellisen elämän todellinen arki on katulapsien näkövinkkelistä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eläkevarantojen haltuunotto on eräs tärkeimmistä tulevista rikollisuuden haarasta, joka on täysin laillista, kun se tehdään demokratian nimissä. EU:ssa puhutaan tänään 300 miljardista, jotka muka otetaan jostain hyllystä. Kyllä ne ryövätään kansalaisilta, mutta meitä Taivon kanssa pidetään suurrikollisina, jos lainaamme maitokauppiaan rahan pariksi päiväksi ja palautamme heille heidän rahat korkojen keralla. Muuten he lainaisivat ne jollekin vippipankille, joiden tarkoituksena on vipata rahat eteenpäin ja tienata älyttömän suuria korkoja, joita voidaan jo kutsua koronkiskonnaksi, mutta tämäkin kaikki on tietysti laillista ja sallittua, kun sen tekee ”laillistettu” mafia.

Meidän projektimme on lisätä nuorten työllisyyttä ja katulasten aktivointia oikeaan suuntaan, mutta kun siihen ei ole hokkuspokkuskonstia niin oli tehtävä ensin rahaa, että sellainen säätiö saatiin pystyyn. Nyt meillä on säätiö hallitusta vaille valmis ja sitten meidän työmme vasta alkaa. Mutta nyt haluatte kuulla kuka meni sinne turkistarhan lihamyllyyn, koska Vähä Riku on kanssamme ja nappaa juuri parhaillaan lisää lihapullia lautaselleen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

No säätiöstä sitten myöhemmin kerrotaan jo miten kuolemat tapahtuivat, vaikka me silti olemme tässä nyt elävinä. Meidän oli pakko kadota, jotta mustanyrkit ja Li Kunit eivät meitä alkaisi pommittaa ja ilmiantamaan poliisille taikka rääsimään ”rikoksiamme” mediassa.

Siirin ahneus laittoi meidät toimimaan suunniteltua aiemmin, mutta se toi meille nyt 30 miljoonaa lisäpääomaa säätiöömme, sillä Richard Walker on päättänyt lähteä mukaan tuolla eläkesalkkunsa arvolla.

Richard oli siis jäämässä eläkkeelle ja hän käytti tiettyä kanavaa rahojen maasta viemiseksi, käsky oli jo annettu, eikä sitä voinut perua. Jaakko kuitenkin kertoi isälleen, että äiti aikoo murhata hänet ja sitten he vievät koko potin Olan ja Jaakon kanssa turvaan johonkin eksoottiseen maahan. Riku soitti minulle ja minä tilasin Ukrainan vallankumousmiehiltä yhden miehen ruumiin joka oli teloitettu Ukrainassa, ruumiin toimitti eräs suomalainen Jussi, joka on pitänyt alueella joitakin itsepuolustusharjoituksiakin.

No Riku joi jotain öljyä ja raakoja kananmunia, että sai vatsaansa paksun kalvon, koska tiesi myrkyn tulevan alkoholiannoksessa.

- Jaakko tiesi myrkyn laadun ja tiesimme olla varuillamme, Jaakko oli tipauttanut myrkkypulloon pari tippaa karvasmanteliöljyä, joten saatoin haistaa sen ja tiesin milloin tuli nukahtaa sanoo Richard väliin.

Kun Richard ”kuoli” kyöräsivät Jaakko ja Maire hänet pakastimeen alastomana, eikä sinne jäänyt mitään älypuhelimia tai muutakaan omaisuutta. Jokainen tietää, että eivät ketut syö älypuhelimia.

Tällä teloitetulla miehenruumiilla oli todella muna pystyssä, ja hän oli jäässä jo kun saimme sen. Siksi Petrin epäilyt meinasivat paljastaa meidät, mutta Linnu sai Petrin keploteltua pois syytettyjen penkiltä, ettei hän ennättäisi kertomaan läpiä meidän päähämme.

Sitten oli saatava pysäytettyä Siiri, ennen Lontoota, koska meidän oli saatava se matkalaukku ensiksi käsiimme. Jaakko keksikin juoda itsensä humalaan ja meidän paikalle hälyttämät ruotsalaiset poliisit saivat heidät melkein pysähtymään. Kuten tiedätte emme voineet kokonaan paljastaa itseämme ja siksi Siiri ja Jaakko saivat jatkaa matkaansa, vaikka asettamamme suuri sakkokaan ei Siiriä saanut perääntymään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuten sanottua meille tuli hieman kiire Siirin ahneuden takia ja siksi jouduimme siksakkaamaan monessa eri kohteessa, eli Lontoossa me emme tienne toistemme kaikista liikkeistä eli Ola ja Dick olivat niin rakastuneita, että lähtivät huvipuistoon, vaikka heidän olisi pitänyt pysyä piilossa. Silloin oivalsin miten Taivo pääsee hengestään ja keksin nopeasti tarinan Unkarin datsasta, vaikka ei meillä sellaista siellä ole ollenkaan. Ihmiset uskovat, jopa poliisi uskovat mitä heille vakuuttavasti sanotaan.

Aivan kuten Li Kun sanoi minulle, että Leilan lapsi ei ole hänen koska hän on antanut steriloida itsensä. Uskokoon kuka haluaa, mutta jos dna- näyte otetaan on lapsen isä Li Kun. On se vain kumma, jos mies sanoo, että hänet on kuohittu, niin sen uskovat kaikki, koska kukaan ei epäile tuollaista puhetta. Ei epäillyt Leilakaan, kun Kun sanoi panevansa paljaalla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

No minun itsemurhasyöksyni oli ennakoimaton tapaturma. Se suomalainen Jussi, joka toimitti meille ruumiit oli toimittamassa minun ruumistani, kuvitelkaa hänen röyhkeyttään, hän oli tuomassa Ukrainasta ruumista helikopterilla suoraan minun parvekkeelle, mutta ruumis putosi kaiteen väärälle puolelle, joten minun oli kuoltava paria päivää liian aikaisin. Olisin niin halunnut surra Taivoa yhdessä kaikkien sukulaisten kanssa, joita toisin on hyvin vähän. Eli ei lainkaan, koska nyt ovat kaikki kuolleet.

Niin kaikki kuolleet ovat heränneet henkiin, paitsi yksi änkyttää Petri, mitä on tapahtunut tarinassa Leevi Penniön murhalle?

Niin sanoo Aivo, Leevin murha tai tappo ei kuulu meidän tarinaamme lainkaan, me emme oikeasti tappaneet ketään, mutta Leevi on oikeasti kuollut. Sitä selvitetään parhaillaan Liinu-Marjukan toimesta ja kaikki selviää joskus, jos selviää silloinkaan, mutta me emme ole syyllistyneet Leevin murhaan. Tosin minä sain soiton silloin kun se oli tapahtunut eräältä Reet nimiseltä naiselta. Hän selitti että Leevi on kuollut ja olenko vihainen? Minä vastasin, että en nosta Leevin tapauksesta häntä tai hänen lähipiiriään kohtaan mitään jengisotaa. Mutta sen tiedän, että meillä on tapana ollut jo vuosia, pitää arkaluontoisia tavaroita mm. Uudenmaankadun varastossa ja siellä se murha-asekin tiettävästi oli, erittäin usean henkilön saatavilla, ennen kuin sillä alettiin uhkailemaan Yrjö Kakkista.

Minusta tuntuu, että tekijän omatuntoa kolkutti juuri silloin, kun hänen olisi pitänyt hälyttää poliisille, kun Yrjö Kakkinen liikuskeli luvatta Uudemaankadun kellareissa murha-ase kourassaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

No niin, kun olemme saaneet murhat pois alta ja mahakin on täynnä, voimmekin siirtyä tuonne kirjastohuoneen puolelle perustamaan sen säätiön hallituksen.

Dong kattaa meille ilmeisesti jälkiruoan sinne ja Dick voi kantaa juomia lisää, sillä paperihommat ovat kuivaa puurtamista.

Säätiön tarkoitushan on:

Toimia yhteistyössä koulutus-, liike-, kulttuuri- ja uskonnollisten instituutioiden ja medioiden yhteisöissä Me kehittää ja laajentaa käytännöllinen ja positiivisen roolimallin ohjelmia. Aiomme laajentaa ja parantaa meidän ohjelmat ovat keskittyneet henkilökohtaiseen turvallisuuteen, turvallinen elinympäristö, kyberavaruudessa turvallisuutta ja kohteliaisuutta, jossa erityistä huomiota voittamiseen yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen vastoinkäymisiä. Yhteistuumin maamme kouluissa, jatkamme uraauurtava työ kehittää opetussuunnitelmia havainnollistaa ja dokumentointia hyödyt väkivallan ehkäisy ja sitä rataa plaap plaap plaa.

Richard Walkerin säätiö on voittoa tuottamaton kansainvälinen ja vapaaehtoinen toimija.

Koska säätiöllä on oltava hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä. Säätiön hallituksena voivat toimia myös säännöissä määrätyn toisen säätiön, yhteisön tai laitoksen hallituksen jäsenet. Myös viranomainen voi toimia säätiön hallituksena tai sen jäsenenä. Säännöissä voidaan määrätä, että hallituksen jäsenille valitaan varajäsenet. Mitä tässä laissa säädetään hallituksen jäsenestä, koskee myös varajäsentä. 

Jos säätäjä on kuollut tai häneltä ei muuten voida saada ohjetta, saadaan sääntöjä laadittaessa poiketa säätäjän määräyksistä, mikäli ne ovat lain tai hyvien tapojen vastaisia taikka mikäli määräyksiä noudatettaessa säännöt tulisivat sellaisiksi, että ne olisi 17 §:n mukaan muutettava. Jos sääntöjä ei voida laatia säätiön tarkoitusta olennaisesti muuttamatta, raukeaa säätiön perustaminen.

Säätiön säännöt ja toimihenkilöt:

1) säätiön nimi on Richard Walkerin säätiö
2) kotipaikka Helsinki Finland Europe
3) säätiön tarkoitus erillisellä liitteellä
4) säätiön omaisuus on 128 miljoonaa euroa ja sen hoitaa hallitus
5) säätiön hallituksen jäsenten määrä on kolme plus jokaisella henkilökohtainen varajäsen ja hallituksen puheenjohtaja ja tilintarkastajien lukumäärä 1, perustava kokous ja lahjoittajien testamenttimääräykset, toimikausi kaksi vuotta ilman jatkorajoituksia
6) säätiön nimen kirjoittaa puheenjohtaja ja kaksi hallituksen jäsentä yhdessä
7) varsinaista kevätkokousta ei pidetä tilit hyväksytään säätiön syyskokouksessa
8) säätiön sääntöjen muuttamisesta ja säätiön lakkauttamisesta on päätettävä yksimielisesti hallituksen kahdessa eri kokouksessa.

Ja sitten se hallituksen nimeäminen, ehdotan että Petri Nieminen valitaan säätiön hallituksen puheenjohtajaksi.

- Kannatetaan, sanoo nyt jo kuolleista noussut Richard Walker, alias Peter Newman.

- Ehdotan myös että hallituksen varsinaisiksi jäseniksi kutsutaan Taina, Ola ja tietysti puheenjohtaja Petri.

- Kannatetaan huutaa Jaakko.

- Sitten ehdotan Tainan varalle Liinu-Marjukkaa, Petrin varalle Huang Dong ja Olan varalle Dick Hardia.

- Kannatetaan sanoo Taivo.

Kaikki ehdotukset hyväksytty ja sitten muut esille tulevat asiat, ja kun niitä ei kukaan ole tänne ehdottanut niin…

- Kokous päätetään sanoo Aivo

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Liinu-Marjukka kiittää Aivo Kallasta nopeasta ja asiallisesta kokouksesta ja sen johtamisesta. Nyt vasta Petri tajuaa mihin hommaan hän oli ajautunut ja tokaiseen ykskantaan, että huomenna tämä mies menee Tillanderille ja ostaa hopeisen rannerenkaan muistuttamaan mistä tämä kaikki hänen kohdaltaan sai alkunsa.

KAIKKI HUUTAVAT YHTEEN ÄÄNEEN:

Meidän puheenjohtajan tunnistaa, hänellä on kohta "Rengas ranteessa"!

Ilonpitoa jatkui pitkälle yöhön ja sitten Linnu ja Taina pyysivät lupaa poistuakseen, koska huomenna piti Linnun selvitellä sitä Leevin murhamysteeriota edelleen ja Kakkinenkin olisi saatava jostain kuulusteltavaksi. Petri yritty kysyä onko mitään havaintoa, mutta Taina vastasi nopeasti, nämä "linnut" eivät laula.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Li Kun ja mustanyrkkiset jatkoivat omaa tarinaansa, mutta ei heidän kyntensä ylettänyt haudan ylitse Aivon ja Taivon pysytellessä Richardin kanssa näkymättömissä. Ola Ja Dick elelivät onnellista elämää Peter Newmanin kanssa Lontoossa. Huang Dong muutti Suomeen Jaakkonsa kaveriksi.

Taina ja Liinu-Marjukka jatkoivat poliisissa ja säätiön parissa aktiivisesti katulasten ja muiden vähäosaisten auttamiseksi.

Petrille ja Mairelle alkoi pitkä rupeama säätiön kimpussa, ja hiukan myös toistensa parissa, eli perheenlisäystä oli syytä odottaa tupareitten jälkimainigin seurauksensa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kaakkuri raapii aamulla takaraivoaan. Kakkista ei ole saatu puhelimen päähän vaikka se hälyyttääkin eikä hänen olinpaikastaan tiedä mitään yksikään hänen muista kiinteistöalan yhteistyökumppaneistaan. Kahelinkin oli jo lähetetty soittamaan ovikelloa Rauhankadulle, mutta sisältä ei kuulunut askeltenkaan ääniä, puhumattakaan siitä, että ovi olisi avautunut.

-Toviottavasti meillä ei ole lisää ruumiita käsissämme, mutisee hän hampaittensa välistä edessään istuvalle Liinu-Marjukalle.

Linnu pysyy vaiti. Hän ei tohdi kertoa mitään uutta tietämäänsä niistä "toisista ruumiista".

Hiukan etelämpänä lahden toisella puolella Kakkinen kävelee hermostuneena Anun olohuoneessa nurkasta nurkkaan. Olga ei ole vielä tullut takaisin, mutta Anu oli jo ilmoittanut, että Olga oli nähnyt Reiskan Viru-hotellin edessä. Kumpa Olgalle ei vain sattuisi mitään, Yrjö tuumaa.

Samassa ovikello pirahtaa. Anu kiirehtii avaamaan.

-Terve Kari! Ai sinä tulit jo, sanoo Anu.

Tulija ei siis ollut Olga, vaan keski-ikäinen mieshenkilö.

-Saanko esitellä, tässä on Yrjö Kakkinen Suomesta ja tässä Kari Talsio, alkujaan Suomesta, mutta jonkin verran jo virolaistunut, vai mitä?

-Älä nyt viitsi Anu. Poro pysyy porona, hän vastasi.

Yrjö oli hiukan hämillään. Anu selitti sitten:

-Kari tunsi Taivon hyvin ja tietää hänen raha-asioistaan. Hmmm... ennen kaikkea siitä mitä tulee siihen Reiskan palkkioasiaan. Mutta ehkä on parempi antaa hänen itsensä kertoa tarina.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tunturikadulla herää onnellinen vastarakastunut pari, joka uskoo taas elämään enemmän kuin koskaan, jotain hyvää on tapahtunut. Onko maailma nyt valmiimpi ajattelee Petri. Hän aukaisen läppärinsä ja laittaa vedenkeittimen päälle. Tekee voileipiä eteensä ja alkaa lukea Uuden Suomen Puheenvuoroa. Siellä silmään osuu ensimmäiseksi Mirjami Parantin kirjoitus:

"Turvattomuus on voimattomuutta ja pelkoa.

Väkivaltaa käyttävät nuoret etsivät purkukeinoja pahoinvoinnilleen. Katujengiläisiä kuvaavat uutiset ovat karua luettavaa. Ilmiö, joka on ottamassa tilaa yhteiskuntamme mielissä ja fyysisissä interiöissä.

Vallankäytössään jengiläiset ovat saaneet itselleen tilaa niin uutisoinneista kuin virkavallan kyvyttömyydestä puuttua heidän toimiinsa. Nämä seikat saattavat vahvistaa heidän egoaan. Todennäköisimmin ns. johtava jengiläinen määrää marssijärjestystä.

Kyse on vakavasta rikollisuudesta, jolle ei pidä sallia jatkuvuutta.

Mikäli suomalainen virkavaltakoneisto ei enää riitä valvomaan lasten ja nuorten turvallisuutta, on selvää, että kaunopuheet resurssivajeista eivät ole peruste rikollisuuden mahdollistumiselle.

Ehdotan alkuun vapaaehtoisjoukkojen perustamista alueille, joissa jengiläiset toteuttavat rikollista toimintaansa. Sen jälkeen on hyvä selvittää, miten turvallisuutta valvotaan, miten ja missä lapset ja nuoret voivat liikkua pelottomasti".

Petrin rintakehä nousee ja ryhti paranee, juuri tähän on meillä nyt lääke ja rahaakin kohtalaisesti. Nyt vain on etsittävä keinot joilla asioihin puututaan. Uskon, että entisinä katulapsina ja rikollistenkin maailmassa piipahtaneilla kolmella konnalla on tässä paljon annettavaa. Sen lisäksi Taina ja Linnu tuovat turvallisen olon, koska ovat poliiseja, silloin voi luottaa kaikkien toimien olevan laillisia.

Petri muistaa lupauksensa renkaasta ranteessa, ja menee herättelämään Mairea, mutta ei raaski vielä häntä häiritä enempää kuin poskisuudelman verran. Antaa hänen nukkua.

Petri pukee päällensä ja suunnistaa kohti Helsingin katuja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

 Petri ostaa itselleen hopeisen renkaan ja laittaa sen vasempaan käteensä muistoksi ja muistutukseksi paremmasta toiminnasta.

Sitten hän palaa takaisin kotiinsa, jossa Mairekin on jo herännyt, matkalla hän on ostanut hedelmiä ja pätkän mustaa makkaraa. Suudeltuaan morsmaikkuaan hän täräyttää ostoksensa pöydälle, jos noista on apua krapulaasi niin ole hyvä.

Maire ottaa jääkaapista puolukkahilloa ja ja lataa siitä lautasen reunalle, tökkää mustan siihen ja sitten suuhunsa. Elämä helpottaa aina, vaikka joskus tuntuu kurjalle, tuumaa Petri.

Sitten Petri menee koneelleen ja alkaa suoltaa tekstiä itselleen tulevaa puheenjohtajuutta silmällä pitäen. Tämä on kuin Petrin Raamattu, hän ajattelee ja tekstiä alkaa muodostua.

Ihmisen ei pidä alistua tämän nykyisen asiajärjestelmän mukaan. Meidän pitää osata muuttua ja luottaa muutokseen, meidän uudistettava vanha käsityksemme oikeasta ja väärästä. Pahaa ei saa koskaan tuomita pahalla, sillä silloin tuomari syyllistyy samaan tekoon kuin tuomittava.

Politiikka on sairastunut, eikä monikaan enää osaa ajatella tervemielisesti ja jos osaa heidät on jo aikaa sitten työnnetty sivuraiteille. Jokainen lapsikin tietää, että suun ja anusaukon tehtävät ovat erilaiset vaikka kyseessä on kokonaisuus, eli ilman suuta ei tarvitse ja takapuolta, mutta se ei toimi toiseen suunta ja siksi pahaa ei voi maksaa pahalla, on vain työnnettävä suuhun jotain muuta, jos vatsa vääntelehtii.

Nyt meillä on yhteiskunnassa monia vatsanpurun aiheuttajia, eikä yksikään poliitikko pysty kääntämään vallankahvasta niin, että pahuuden oireet häviäisivät, vaan valtakoneisto yrittää kynsin hampain pitää kiinni omasta vallastaan, vaikka sitä tulisi jakaa. Vastuuttaminen on paras vaihtoehto huliganismille, annetaan kovaääniselle kriitikolle lisää omaa vastuuta, niin hän hiljenee. Sama toimii myös katulapsiin annetaan heille mahdollisuus työhön, perheeseen ja hyvinvointiin, niin pahoinvointi hiljenee.

Ihmiselle ei ole annettu lupaa kostoon, mutta silti ainoa rangaistuksemme on kosto, meidän oikeustajumme on vääristynyt. Jos joku oirehtii varastamalla, ei auta, että teemme hänen olonsa vieläkin vaikeammaksi. Jos joku toimii kadulla summittaisesti väkivaltaisesti, niin löytääkö hän pois kierteestä jos hänet eristetään entistä syvemmälle pois meidän ”normaalien” elämästä? Ei varmasti.

Vanha viisaus kertoo, että ei pidä antaa nälkäiselle kalaa, vaan pitää opettaa hänet kalastamaan. Saman metodin mukaan väkivaltaiselle ei pidä antaa samalla mitalla takaisin, vaan hänet pitää opettaa rakastamaan.

Petri hiplaa hopeista rengastaan ja sulkee läppärinsä kannen, enempää hän ei nyt jaksa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petrin omatuntoa alkaa soimata, jos puhu hyvää, niin myös tekojen tulee olla hyviä. Minun on aloitettava Lauri Penniöstä, hänestä jonka mielestä minä kuulun käsirautoihin kellariin.

Petri huikkaa Mairelle menevänsä hiukan ulos, mutta kävelee Töölöntorin nurkalle ja ottaa kumijalan alleen.

- Pasilan virastotalolle.
- Onkos veroilmoitus jäänyt hoitamatta, kun noin kiire on virastoihin, että taksilla oikein?
- No Suomi on vapaa maa ja mitä varten se taksi tolpalla odottelee, jos ei asiakasta. En tullut tähän takapenkille kuuntelemaan, että Suomi on paska maa, vaan menen tekemään jotain, että se olisi entistä parempi maa.
- No ollaan sitten hiljaa sanoo veivikuski ja laittaa radiota isommalle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Opastinsillalta Petri suunnistaa Laurin yritykseen. Lauri on siellä hiukan hermona, eikä asiaa auta, että Petri Nieminen purjehtii juuri sisään.

- Tässä minä nyt olen, käsiraudat ovat kylläkin kelvottomat, mutta minulla on uusi rengas ranteessani, Petri sanoo ja näyttää uutta hopeista rengastaan.

- Niin mitä olet?
- Tehän etsitte minua muutama viikko sitten, sattumalata satuin kuulemaan kun kävelin kahvikojun ohitse Töölön torilla.
- Niin, sinähän olet se Petri, joka sai meidän tasetiedosta selville, että valtaosa tuloista on tekaistuja?
- Sama mies, jonka sinä henkilökohtaisesti itse ripustit käsiraudoista kuumavesiputkeen, jos et satu muistamaan.
- No mikäs sinut nyt tänne toimistooni lennätti?
- Ihan minä omin jaloin tulin ja vapaaehtoisesti vieläpä, ja on minulla sinulle asiaakin.
- No mitähän asiaa sinulla minulle mahtaa olla, on tässä hiukan kiirettäkin.
- No niinpä näkyy kiirettä olevan, ainoatakaan asiakasta ei ole ja huoneisto on kuin muinaisjäännös, eli ei ole tainnut työt kiinnostaa muutamaan viikkoon, ellei kuukausiin?
- Tulitko vittuilemaan, vai oliko sitä asiantynkääkin?
- On asiaakin, mutta ajattelin odotella ensin jonkinsorttista anteeksipyynnöntapaista, mutta ei sitä taida tulla?
- A anteeksi, niin se oli sellainen vahinko.
- Niin vahinkopa hyvinkin, minut olisi pitänyt hoitaa hiljaiseksi kerralla, niin nyt en olisi tässä tarjoamassa sinulle apuani.
- Vai apua, virkavallalle aiot minut paljastaa, jos sinua yhtään tunnen umpi rehellinen idealisti. Et kyllä tajua mistään yrittämisestä yhtään mitään.
- Ja niinpä tulinkin sinun puheillesi, kun asiani koskeekin juuri sattumalta yrittämistä, mutta sinähän et tarvitse apua, kun sinulla on kiire ja pankki hoitaa rahoituksesi laman ylitse tuosta vain vanhoilla vakuuksilla.
- Ei, kuule hoida, asiat ovat muuttuneet, sinä et ymmärrä mene pois.
- Ei tule mieleenikään, kun pyysit kerran kauniisti anteeksikin. Minä tarjoan sinulle töitä säätiössä. Siellä on toimitusjohtajan paikka auki, minä olen hallituksen puheenjohtaja, eikä minun sovi alkaa toimitusjohtajaksi, senhän kieltää lakikin.
- To to toimitusjohtajaksi säätiöön, mihin helkatin säätiöön?
- Siitä säätiöstä hiukan myöhemmin, mutta tulin juuri Opastinsillalta Ely-keskuksesta ja siellä neuvottiin, että säätiön kautta työllistämistuet ovat isompia joskin vaikeammin hallittavia. Ja toimitusjohtajaa säätiö tarvitsee, vaikka se ei työllistäiskään joten tuletko meille, siis Maire Miirolan ja minun luokse illalla kiireiden jälkeen niin jutellaan lisää. Niin ja voisimme auttaa sinut rahallisesti taas jaloilleen, jos sinusta Lauri Penniö enää on miestä tarttua toimeen, kun sitä tarjotaan, mutta tämä on kylläkin rehellistä toimintaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kari ei juurikaan ehdi aloittaa kertomustaan, kun ovikello soi toistamiseen. Anu kiirehtii jälleen avaamaan ovea ja Olga astuu eteiseen hiukan hätääntyneen oloisena.

-Tule sisse, sanoo Anu rauhallisesti.

Sitten hän muuttaa puheensa suomeksi ja esittelee Karin Olgalle.

-Tämä mies tietää yhtä ja toista siitä Leevin murhasta ja sen taustoista.

Olga istuutuu sohvalle jo hiukan rauhoittuneena. Anu kipaisee keittiöstä noutamaan jokaiselle kupilliset höyryävää kiinalaista vihreää teetä ja Kari Talsio rykäisee hiukan kurkkuaan.

-Tunsin Taivon hiukan erikoisella tavalla. Tiedätte varmaan kaikki Raivo Roosnan, Reiskan isän. Hän oli aikoinaan naimisissa Reiskan äidin Mirja o.s. Liimasen kanssa. No, heille tuli avioero kymmenisen vuotta sitten ja sattumoisin aloin seurustella Mirjan kanssa. Mekin avioiduimme ja erosimme vasta tässä parisen vuotta sitten.

Mirjan välit Raivoon ovat kuitenkin säilyneet hyvinä ja me kaikki olimme vielä avioliittoni aikana hyviä ystäviä. Seurasin sivusta myös Raivon pojan, Reinon, ajautumista alamaailman piireihin. Raivo oli häntä tällaisesta varoittanut, sillä hän oli itse parantanut tapansa. Reino harrasti jousiammuntaa ja minäkin innostuin siitä samasta asiasta.

Tondin ammuntaradan yhtenä sponsorina ja myös alan harrastajana toimi niihin aikoihin liikemies Taivo Kallas, jonka liiketoimien luonteesta ei aivan päästy selville. Huhuttiin, että hänen veljensä Aivo suojeli häntä. Niin, ja lisäksi huhuttiin, että Aivo oli jopa hänen liiketoimiensa aivot.

Noin kuukausi takaperin olin sattumoisin yhteydessä Reiskaan ja hän antoi minun luottamuksellisesti ymmärtää, että hänellä olisi rahakas keikka tiedossa Helsingissä. Miksikö hän minulle sellaisesta kertoi? No, minä olin tullut hänelle jonkinlaiseksi isäpuoleksi oikean isän rinnalle eikä hän oikealle isälleen avautunut näistä hämärähommistaan. Minuun hän luotti ja hänellä oli tarve avautua, saada sparrausta suunnitelmiinsa ja jakaa kaikki jonkun kanssa.

Karu totuus oli, että hän oli saanut toimeksiannon tappaa Leevi Penniö. Toimeksiannon antajana ei yllättäen ollut kumpikaan Kallaksen veljeksistä, vaan aivan eräs muu taho. Olga tuntee hänet varsin hyvin. Ennen kuin kerron siitä lisää on syytä kuitenkin mainita, että tarkoitus oli saada aikaan kaksinkertainen hämäys. Lopulliseksi syylliseksi piti järjestettämän Kallaksen veljekset, jotta motiivi vaikuttaisi vedenpitävältä. Heillähän oli laajaa hämäräbisnestä Leevin kanssa meneillään ja se kyllä saataisiin ennemmin tai myöhemmin tuotua julkisuuteen.

Jotta asia kuitenkin näyttäisi Kallaksen veljesten taholta ovelammin suunnitellulta, päätettiin, että muuan helsinkiläinen heidän bisneksiinsä sotkeutunut isännöitsijä lavastetaan veljesten hyödyntämäksi sanansaattajaksi Reiskalle. Tätä kautta uskottiin, että vaihtoehtoisesti isännöitsijä voidaan lavastaa myös lopulliseksi murhaajaksi oveluutta hyödyntäen. Oli näet tiedossa, että hän oli perin pohjin suivaantunut Leevi Penniöön, hmmm... monestakin syystä.

Yrjö keskeyttää tarinan:

-Mutta joka tapauksessa se oli Taivo, joka soitti minulle ja pyysi ottamaan yhteyttä Reiskaan.

Kari jatkaa:

-Ei se ollut Taivo, vaan se oli Reiska itse.

Yrjö ja kaikki muutkin ovat kysymysmerkkinä.

-Nähkääs Reiskalla oli mahdollisuus lainata Taivon kännykkää Tondin ampumaradalla ja tehdä se puhelu Taivon nimissä. Ilman, että Taivo asiasta mitään tiesi. Hän siis itse Taivon puhelimesta hiukan Taivon ääntä imitoiden, kehotti Yrjöä soittamaan "Reiskalle" toiseen numeroon ja välittämään "Taivon toimeksiannon" ilman, että Yrjö joutuisi sitoutumaan maksumieheksi.

Yrjö on kalmankalpea. Noinko se on mennyt.

-Kuka sitten on oikea toimeksiantaja? Kuka on maksanut tai luvannut maksaa rahat Reiskalle, kysyy Yrjö.

-Hän oli muuan nuori nainen, joka ei enää sietänyt enempää Leevin hyväksikäyttöä ja jolla oli omalla "urallaaan" kertynyt riittävästi säästöjä tuohon kertatoimeksiantoon.

Yrjö valahtaa lakanan kalpeaksi kasvoiltaan. Sitten hän katsoo Olgaan. Olga on hämmentyneen näköinen.

-Ei, se ei ollut Olga, sanoo Kari. Se oli Reet!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kokeilukirja siis tuli loppuun saakka kirjoitettua. Kirjoituksen aloitti Pekka Roponen. Kirjan sivumäärä noin 178 sivua ja 29 lukua.

Kirjoitukseen osallistuivat Pekka Roposen lisäksi, Irja Laamanen, Seija Nylund, Juha Kuikka ja Ari Alsio

Kirja kertoo miehestä joka oli rehellinen, mutta onko rehellisyydellä tulevaisuutta tässä globaalissa maailmassa? No sen voi jokainen päättää itse.

Kirjan teon tuskallisia kohtia mielestäni oli, sellaiset pienet asiat aluksi, että kommentteja kirjoitettiin samaan aikaan ja ne kumosivat joskus toisensa ja muutamia muutoksia jouduimme tekemään. Ajan myötä tämä ongelma poistui lähes kokonaan.

Juonelliset muutokset tapahtuivat yllättäen ja niihin oli vain sopeuduttava, joskin lopussa jokainen olisi halunnut kirjoittaa erilaisen lopun. Ja sehän on vieläkin mahdollista, voihan kirjaan jokainen tehdä niin halutessaa, vaikka viisi loppuosaa ja sitten katsotaan kenen lopetus on juonikkain.

Joka tapauksessa tämä kokeilu on osoittanut, että noin reilussa viikossa jokainen blogisti tuottaa noin kirjan verran aineistoa, mutta se hautautuu jokaisen omaan blogihistoriaan, eikä sitä koskaan paineta paperille.

No ei varmasti tästäkään onle kirjaksi saakka, mutta mukava kokeilu ja kannustan kaikkia muitakin kokeilemaan kirjan kirjoittamista joko yhdessä tai ypöyksin.

No sellainen juttu vielä, että kun kirjoittajia oli useita, niin henkilöitä profiloitiin. Mutta aina ei muistettu, että henkilöt olisi jotenkin pitänyt saada luontevasti pois jutusta. Siksi kokeilukirjassa on muutamia henkilöitä, joita ei profiloinnin jälkeen kukaan enää kaivannut, tai jos pullahtivatkin joskus takaisin, ei heistä muodostunut juoneen mitään säiettä, vaan kirja alkoi rönsyillä, joten lopetuksen kannalta henkilökuvia oli aivan liikaakin.

Joka tapauksessa kiitos kaikille osallistujille ja lukijoille.

Ari

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Haasteena oli tosiaankin se, että puikkoja ei kukaan voinut pitää omissa näpeissään ja toisaalta kirjoittamisasetelmaan kuului, että jokaisella on tasavertainen oikeus juonen kehittelyyn, ellei sitten kirjoita jotain täysin ristiriitaista tai mahdotonta. Rönsyily oli siis väistämätöntä, samoin kuin lukuisat henkilöhahmot ja -nimet. Lisäksi kirjoittamiseen osallistuneet eivät voineet ottaa omaa aikaansa oman aikataulunsa mukaisesti, koska muuten olisi jäänyt jälkeen aika pahasti. Uutta kommenttia pukkasi tiiviissä tahdissa.

Tämä kirja on tavallaan dekkarin raameihin sovitettu tarina kansainvälisen liigan toiminnasta ja henkilövärväyksestä ja kaikesta mitä siitä seuraa. Ainoan todellisuudessa tapahtuneen murhan selvittäminen oli ikäänkuin liima, joka piti kirjoittamista koossa ja vireillä.

Hyvin sekavasta vyyhdistä saatiin loppujen lopuksi "lievää väkivaltaa" käyttämällä runnottua yhteen melko selkeä lopputulos. Rönsyt piti vain katkaista, sitoa ne yhteen ja näin saatu punos kietaista kerälle. Lopputuloksessa merkittävintä osaa näyttelee rikollisliigan saavutettujen tavoitteiden esittely ja sivuseikka on sitten viimeiseksi itse murhaan liittyneiden syyllisten roolien paljastuminen.

Oikeastaan olen yllättynyt, että onnistui näin hyvin ja saatiin loppuun. Yksi syy siihen on, että Arilla oli kapasiteettia ja aikaa pureutua siihen eniten ja siksi pääjuonen kehittelyssä oli sittenkin yksi pääkirjoittaja, joka myös miehekkäästi otti vastuun sotkun siivoamisesta tyyliin "nyt rapataan vaikka roiskuisi".

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

;p) Mutta en kadu kokeiluun lähtemistä. Pekka Roponenhan suorastaan tyrkytti tämän aiheen lievästi sanottuna.

Pitää nyt lukea kirja rauhassa läpi kokonaisena ja sitten voi sanoa enemmän.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #94

Voitko ladata ne loputkin kommentit mukaan pötköön, sitten sen voi tallentaa pdf:ksi. PDF:nä sen voi laittaa johonkin netin linkkiin luettavaksi siistinä ja helposti luettavana versiona.

(Jos viitsit, niin korjaa vielä se yksi "paku" bemariksi siinä kohtaa, missä Siiri ja Jaakko istuvat poliisiautossa Stortorgetilla. Myöhempi "paku" Malmössa korjattiin jo aiemmin.)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ok, kyllä voin laittaa tämän avauksen kommenttiin kaikki pötkönä ja pakukorjattuna. Hetkisen kuluttua, kun ruoka ensin on valmistettava loppuun saakka.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Arin mikro sanoi "PLING PLING" ja pyttipannu oli valmis nautittavaksi ...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Oli muuuten spagettia ja jauhelihakastiketta, kammoksun mikroa, eli laitan ruokaa mieluimmin, kuin lämmitän eineksiä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Luku 1 Syntyjä syviä

Nieminen katseli tumman moottoriöljyn tahrimia käsirautoja, jotka kytkivät hänet, todennäköisesti koko lyhyeksi jäävän loppuelämänsä ajaksi, kuumavesiputkeen.
Yritykset repiä vahvaa metalliputkea kaikin voimin olivat päättyneet ranteiden tuskalliseen särkyyn.
Kellarissa ei kuulunut mitään muuta, kuin vaihtovirran ja ilmastoinnin huminaa.
Kohta he tulisivat, ja todennäköisesti hakkaisivat hänen päänsä mäsäksi rautaputkella, "klassinen tylppä esine", tuumasi Nieminen.
Ajatus muistutti häntä siitä paikasta, rauhallisesta sälekaihdinten varjostamasta toimistosta Satamakadulla, missä sama sana oli esiintynyt oikeuslääkärin ruumiinavausraportissa, mitä hän oli lehteillyt kummastellen sitä, kuinka yhteiskunta kerta toisensa jälkeen käytti niin tavattomasti aikaa ja rahaa vainajan kuolintavan perinpohjaiseen selvittämiseen, ikään kuin kalmo siitä mitään piittaisi.

Nieminen mietti syntyjä syviä, miksi tähän on päädytty? Oliko mieltä mennä rakastumaan naapurin punapäähän? Mistä kaikesta sitä nyt saakaan kiittää sydäntään, murtuisi tuo ranne, mutta ei.
Tänään piti mennä hakemaan viinimarjoja vanhempien kotoa ja hän oli vannottanut tulevansa ajoissa. Telepatiasta olisi nyt suuri apu, mutta sitä ei opeteta yliopistoissa. Hameväki näyttää tuovan hänelle jatkuvasti päänvaivaa, ensin mutsi huolehtii marjojen keruusta, vaikka hän on jo valmis kauppatieteiden maisteri.
Nyt sitten tyttöystävän, tai tulevan vaimon piti olla jonkun gangsterin merkkaama. Puhkea päivä kukaan kyllä minä mutsi vielä ajoissa ennätän, kunhan saan itseni ensin irti tästä kirotusta patterista.
Illalla on sitten treenit, voi prkl mikä soppa.

Niemisen aivosolut raksuttelivat kiivaasti pelastuksen keksimiseksi. Hän mietiskeli poikana lukemiaan Jerry Cotton tarinoita, joissa tämänkaltaisissa tilanteissa aina lopulta jokin keino sukeutui käytettäväksi. Hän tuumaili Harry Houdinin kahlekuningastemppuja ja kävipä hänellä mielessään itse Noora Karma, joka varmaan tuota pikaa vapauttaisi itsensä maagisilla voimillaan. Mutta ei, mikään ei tuntunut auttavan.
Samaan aikaan muutaman korttelin päässä naputteli Maire Miirola, Niemisen morsian, hänen numeroa puhelimeensa. Useiden hälytysäänien jälkeen kuului viesti: "Hei! Petri Nieminen tässä. Kiitos, että soitit! En voi juuri nyt vastata puheluusi, mutta jätä viesti äänimerkin jälkeen, niin soitan sinulle takaisin."

Maire, tuo tuntureiden Kate Walshiksikin tituleerattu alkoi hermostua, punapäät ovat tunnetusti äkkipikaisia. Ensimmäiseksi hänen mieleensä tuli petturuus tai joku muu häntä loukkaava teko. Miksi helvetissä Petri ei vastaa?
Maire laittoi puhelimen takaisin yöpöydälle ja ojentautui päiväpeitolle kiiskotellen niin makeasti, että hyvänolon huokaus hiljensi huoneen. Yhtä hiljaista oli Petrin vankilassa, joka ilmeisesti oli jonkunlainen varastohuone liikepankin kellarissa. Kellaritilat oli vuokrattu kahdelle veljekselle, jotka varastoivat siellä silkkisolmioita ja muutakin miesten vaatetusliikkeille toimitettavaa tuontitavaraa Kiinasta.
Maire ei kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, sillä Petrin tavoittamattomuuden lisäksi häntä rasitti aivan erityinen ongelma työpaikalla. Suuren tavaratalon vaateosaston sisäänostajan ominaisuudessa Maire oli ottanut suuren riskin. Hän oli suostunut hankkimaan myyntiin aitona markkinoitavaksi tarkoitettuja silkkiasusteita muutamalta hämärämieheltä, jotka niitä välittivät. Erä oli tavaratalon syksyn "riehapäivillä" myyty loppuun alta aikayksikön hyvällä katteella.
Kun oli käynyt ilmi, että tavarat olivatkin maailmanmerkein varustettuja piraattituotteita Chongqingin kaupungista, Maire hiukan emmittyään oli peruuttanut suuren jatkotilauksen, jotta käry ei kävisi. Hämärämiehistä ei sen jälkeen ollut kuulunut mitään, mutta hänen kännykkäänsä oli tullut salaperäinen viesti: "Harkitkaa vielä päätöstänne, ennen kuin on liian myöhäistä!"

Veljekset Lauri & Leevi Penniön toimistolla hikoili Lauri Penniö tuskallisesti. Hän ei voinut mennä varastolle näin myöhään, vuokraehdoissa vaaditaan täyttä hiljaisuutta ilta kymmenen ja aamu seitsemän välillä pankkiholvin tärinätunnistimien vuoksi. Hänen olisi pitänyt ennättää hakea poju jo ennen seitsemää, mutta presidentin vävynä tunnettu Jari Komulainen oli vaatinut häntä pistäytymään. Ei hän voinut kieltäytyä.
Mitään ei siis tänään voinut enää asialle tehdä. Lauri Penniö sammutteli valot toimistollaan ja asteli ulos Helsingin yöhön.

Poika jäi taas kerran avovaimon huoleksi. Laurilla oli muuta mielessä. Ilta oli vielä nuori ja hänellä oli rahaa, jota ei verottajalle viitsisi tarjoilla. Niinpä hän käväisi vaan Komulaisella ja lähti jatkamaan iltaa Sörkän klubeille. Siellä oli makeaa tarjolla. Oli tummaa pintaa ja nuorta verta. Oli tankotanssijaa ja stripparia. Lauri unohtui yöhön, eikä yksin tarvinnut olla. Viskigrogi poikineen teki kauppansa ja seuraan oli tulijoita. Mukaan tarttui myös tummapukuisia bisneshaita. Pyörityksessä ja grogien myötä ajan ja paikan taju hävisi. Hän makasi lattialla. Taskut olivat tyhjät ja päässä jyskytti. Missä hän oli?

Samaan aikaan varastolla Petri oli yhä raudoissa. Käsiraudat ovat Saksan poliisin käyttämät raudat. Paino 320 grammaa ja ruostumaton teräs takasi pitävyyden huonoissakin olosuhteissa. Nyt Petrillä oli ne huonot olosuhteet, mutta Petri ei ollut tyhmä mies ei lainkaan.
Olihan hän päässyt veljesten bisneksistä jyvälle vain yhden illan silmäilyllä ja muutaman täsmentävän puhelinsoiton jälkeen, asia oli pihvi. Härski kaksinaamaisuus loisti läsnäolollaan kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Penniön firmalla yrittäjyyspalkintojen määrä oli runsas ja seinät olivat tapetoitu sertifikaateilla ja kolmen Aa:n todistuksilla. Mutta pelkällä julkisuuskuvalla ja Penniön yrityksen tasetiedoilla ei Erkkikään olisi ostellut sitä kaikkea, millä veljekset mälläsivät.
Petrin on vain nyt osattava rauhoittaa mielensä ja syventyä käsirautoihin, peli ei ole vielä pelattu.

Talon yläkerroksissa asukkaat ovat panneet merkille pattereista kuuluvan kolinan, mutta on liian myöhäistä lähteä tutkimaan mistä ääni tulee eikä asukkailla ole pääsyä edes kaikkiin tiloihin. Isännöitsijää ei voi näin myöhään häiritä ja hänen toimensa ovat aina osoittautuneet talon asukkaille ylettömän kalliiksi. Hänen tiedetään myös harrastavan jotakin mistä talonyhtiön asukkaat eivät pidä, mutta siitä vaietaan. Lehdistöä voisi kiinnostaakin, mutta kukaan ei uskalla avata suutaan.

Rauhankatu kolmosessa Kruunuhaassa pirahti lankapuhelin soimaan. Se oli pian eläkeikää lähestyvän asukin työkäyttöön jätetty yhteydenpitoväline.
- Isännöitsijä Yrjö Kakkinen, hyvää iltaa.
- Moi! Leevi tässä. Oisko sulla aikaa lähteä avaan ovi mestaan? Ois yks keikka, täs on pari böönaa messissä ja turskat on jo katottu.
- Pirskatti, olin juuri käymässä nukkumaan. Oletko jo luvannut niille hommasta?
- Jep, jos sä haluut pysyy ringissä, niin kehottasin tulemaan. Me ei ohareita kauaa tsiigailla.

Petri rauhoittuu ja hänen sydämensä sanoo, että nyt sinulle aukesi tie. Petrin aivot ovat työskennelleet. Moottoriöljy, mistä lie noihin rautoihin tarttunut, mutta nyt siitä on apua. Petri koukistaa jalkansa lähelle vasemman käsirautalenkin reunuksia. Hän painaa Canalin kävelykengän paksupohjaiset kantit vasemman ranteensa kylkiin kiinni.
Näyttää toimivan. Sitten hän nousee taas ja kumartuu pyyhkimään kaikki öljyt mitä saa raudoista irti vasempaan ranteeseen ja kädenselkään. Muutama sylkäisy. Vesi vanhin voitehista, hän ajattelee lähes ääneen.
Istuutuu lattialle uudelleen ja nostaa Canalit töihin. Petri vetää oikealla kädellään vasemmankäden ranteen nahkaa itseensä päin ja ponnistaa samalla jaloillaan rautoja poispäin itsestään. Tämä ote on niin sanottu "mahdollisimman veemäinen ote", jota autohuollossakin sähköpuolen pojat joskus joutuvat käyttämään ahtaissa moottoritiloissa.
Hän synnyttää oman kätensä rautavaginasta ja hänen ilmeensä kirkastuu, nyt hän saa pujotetuksi tyhjän renkaan putken takaa ja voi laittaa vihdoin valot kajuuttaan.
Huone on varsin askeettinen. Viimeistely on olematonta ja viemäriputket ovat näkyvissä. Varmasti koko talon kolkoin huone. Yhdessä nurkassa Petri näkee vanhoja asusteliikkeen hyllyjä ja tukitankoja. Keskellä lattiaa on hyllykkö täynnä laatikoita, loitommalla ovesta on rekki jossa roikkuu kiinalainen silkkisolmiomallisto ja muutamia paitoja.

Luku 2 Kakkinen sadatteli

Yrjö Kakkinen sadatteli harmissaan miksi hän olikaan aikoinaan lyöttäytynyt Jarin kanssa kompukseen sutenöörien tilanvuokraajaksi. Jari oli supliikillaan saanut hänet ylipuhutuksi, kun tiesi, että käytössä oli aivan keskusta-alueella tilava kellari, jonne pystyi sisustamaan vaikka millaisia dungeoneja erilaisia sessioita varten. Ja nyt tuo pääjehu, Leevi, ei jättänyt häntä yölläkään rauhaan, kun keikkaa oli tiedossa.
Leevi puolestaan odotteli kärsimättömänä Yrjön vahvistuspuhelua aikataulusta, jolloin hän saapuisi paikalle. Leevillä ei ikävä kyllä ollut aavistustakaan siitä, että Petri Nieminen edelleen olisi kellarissa. Lare oli aiemmin kertonut hakevansa tämän parempaan talteen jo alkuillasta.

Lauri, Lare oli unohtanut tämänkin keikan ja niin Petri oli päässyt kellarista rappuun. Käsivarsissa tuntuivat vielä kahleiden kuorimisen jäljet.
Pankin turvalaitteet kuvasivat rasvakätisen Petrin, kun hän astui pankista takakautta ulos vievään käytävään. Hän ei yhtään tuntenut paikkoja ja pimeääkin alkoi olla. Minne kännykkä oli kadonnut? Kuinka hän onnistuikaan saamaan juuri tämän pankin tiloihin vievän oven auki? Oliko sen jäänyt joltakin sulkematta, miksi?
Hänellä oli nyt tietoa, mutta missä ja mitenkä selvitä ihmisten ilmoille. Äidin luoksekin pitäisi päästä, eikä tyttöystäväkään hyvällä häntä katsoisi.
Jostakin kuului miesten puhetta, äänet tuntuivat lähestyvän. Pimeässä oli mahdotonta hahmottaa ympäristöä.

Presidentin linnan edestä Petri sai kyydin ja suunnaksi kuskille hän sanoi Tapulikaupunki. Perillä hän maksoi kyydin, hyvä että eivät häntä rosvonneet ottivat vain kännykän. Puistolasta hän käveli Tapanilaan vanhempiensa omakotitalolle näin hän selvitti hiukan ajatuksiaan ja piti tätä harhautuksena, jos joku sattuisi veiviltä kyselemään missä hän jäi pois.
Kotona hän pyytäisi heti isäänsä rälläköidä oikeankin ranteen vapaaksi, mutta mutsi pitää rauhoitella ensin ja soittaa Mairelle.
Siinä Petri erehtyi, Maire ei ollut kotona. Hän oli soittanut Lissulle, kun Petri ei vastannut ja nyt he siemailivat jo toista ampiaista Club Storyvillessä. Ja kuten arvata saattoi ei Maire vastannut Petrin vanhempien kotinumeron soittoihin.
Veljeksillä sen sijasta puhelimet toimivat ehkä liiankin kanssa, sillä isännöitsijäkin soitti kaikkien muiden lisäksi ja haukkui heitä holtittomiksi.

Lauri istui Jarin asunnon olohuoneessa ja kuunteli tämän uusia bisnesideoita. Kakkinen oli yrittänyt soittaa hänelle kysyäkseen lisätietoja Leevin senhetkisestä "keikasta", mutta Lauri ei vastannut. Jarin ideat olivat sen verran lennokkaita, että niitä piti kuunnella tarkkaan.
Sitten yhtäkkiä Laurille tuli mieleen, että se peevelin Petri Nieminenhän oli vielä panttivankina siellä kellarissa. Eipä hän sieltä toki mihinkään karkaisi, mutta ehkä olisi kuitenkin parempi pyytää Leeviä hoitamaan kuskaus muualle. Hän naputteli Leevin numeron kännykkäänsä ja tuota pikaa kuului vastaus:
- No mitä nyt?
- Kuule, se Petri on vielä siellä kellarissa. Voitko hoitaa homman ja viedä hänet jonnekin muualle ennen kuin pankki aukeaa huomenna? Pyydä siltä Ykältä avain tai jotain.
- Ykä oli jo avaamassa meille oven ja häipyi sitten takaisin. Olen parin paistin kanssa menossa portaita juuri alas odottamaan asiakasta. Täytyy pyytää niitä odottamaan kartsalla. Yritän jemmata Petrin jonnekin ja tukkia sen kidan, ettei kuulu huutoa. Hyvä, että soitit.

- Yrjö Kakkista ette pojat enää toistamiseen kuseta, hän karjui. Teidän piti laitta ne tilat kuntoon, mutta sehän oli pelkkä rotankolo. Vanhoja pahvilaatikoita ja roinaa.
- Kaiken kukkuraksi sinne oli nurkkaan jopa kustu.
Tämä ei jää herrankekkulit tähän, Yrjö on puhunut, nyt Yrjö toimii!!!

Lauri kuunteli huuli pyöreänä Yrjön kimitystä. Hän mietti, että ei kahta sanaa Petristä, jos ei tuota kusta oteta lukuun. Yrjön paiskattua Laurille luurin korville, Lauri puheli vielä hetken aikaa yksikseen ja sanoi sitten Jarille, että nyt on parempi, että hän lähtee.
Jari katseli hiukan hölmistyneenä, mutta napautti kuitenkin Lauria olkapäälle ja kuiskasi, muista pitää itsesi miehenä.

Leevin mukanaan tuomat tytöt seisoivat neuvottomina kadulla.
- Ma ei tea millepärast meil peakse siin tänaval seisma.
- Ära räägi midagi. Natuke aja pärast tema tuleb tagasi.
Sillä aikaa Leevi laskeutui portaita alas kohti kellaria.
Ovi oli raollaan ja tila oli pimeä. Leevi napsautti valot päälle ja totesi, että siellä ei ollut ketään. Hän etsi koko laajan kellarisokkelon läpi, mutta mistään Petri Niemisestä tai kenestäkään muusta ei näkynyt jälkeäkään.

Maire oli löytänyt Storyvillestä tumman, komea tanssipartnerin. Maire tuntui olevan helppo saalis ja mahdollinen yösijakin sitä myöden miehelle tiedossa.
Pian he astelivat kaulakkain kadulle, yöilma oli kostean lämmintä. Mannerheimintie kohisi vieressä eikä Mairen asunnolle ollut pitkä matka. Hyvätuloisella Mairella oli Tunturikadulla makea kämppä. Saunakin ja neliöitä enemmän kuin yksi nainen tarvitsee. Vuode oli leveä ja pehmeä. Maire kysyi halusiko mies yömyssyn, ja saunakin lämpiäisi pian. Mies halusi.
Mies ei koskaan elämässä ollut saunonut, mutta rohkeasti itsensä riisunut Maire oli miehelle unelmien haaste, jota hän ei voinut vastustaa.
Lauteille Maire kuuli oven avautuvan. Joku oli tulossa. Hän pyysi miestä olemaan hiljaa. Hän käväisisi vain tarkistamassa äänilähteen.
Maire ei palannut, sillä Petri oli ilmaantunut asunnolle. Vieras tummatukka poistui kauhuissaan jo pyörryttävän kuumaksi käyneestä löylystä, sammutti tilasta valon ja raotti varovasti pesuhuoneen ovea. Hän näki Mairen ja nuorehkon suomalaismiehen puhuvan kiivaasti olohuoneessa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen.

Petri oli poistunut vanhempiensa asunnolta yritettyään turhaan tavoitella Mairea. Käsiraudat oli toki jo irrotettu siinä vaiheessa. Oli siinä ollut selittelemistä vanhemmille, mutta selittely jäi hiukan pintapuoliseksi. Petrillä oli omat syynsä miksi hän ei juuri silloin halunnut tehdä asiasta suurempaa numeroa.
Joka tapauksessa hän oli nyt saapunut omalla avaimellaan Mairen eteiseen vain todetakseen, että Maire oli kotona pienessä hiprakassa hyvin hämillisen oloisena.
- Missä helvetissä sinä olet ollut, kysyi Petri
- Missä jäbä itte oot ollu? Et vastannut puhelimeen etkä soittanut ennen tuloasi. En mä täällä ala sua kynnysmattona venaamaan!

Leevi ilmineeraa Laurille Petrin kadonneen kuin pieru Saharaan ja palaa friidujen luo kartsalle. Nappaavat kumijalan lennosta ja ilmoittavat menevänsä hotelli Vaakunaan.
Laurin otsaa alkaa kihelmöidä ja ohimoita pakottaa, nyt se pentele itse on irti ei ainoastaan Petri Nieminen. Jos tästä sana leviää ja leviäähän se kun Yrjö laulaa kuin satakieli. Ja Leevi vain virolaisten kanssa hyysää pitkin kaupunkia.
Parasta kutsua kööri aamuksi koolle Töölön torin kahviteltalle. Nyt ei auta Maamme-laulukaan ja koko homma alkaa haista Finlandialle.

Maire on taitava punatukka. Hän viettelee Petrin askel askeleelta kohti makuuhuonetta. Siellä on peuhattu peti, muutamia mustia ja punaisia hiuksia tyynyillä. Petri ei pane sellaista merkille, eikä sitä, että lattialla on mytty, jossa on miehen housut.
Petri on pitkästä päivästä väsynyt. Käsivarsia kivistää ja Mairen viettely pehmentää ja tuottaa tulosta. Vuoteessa on myös muunlainen lahja vieraalta, Jackilta.
Jack on edelleen saunan pesuhuoneessa. Hän kaipaa nyt eniten vaatteitaan. Pesuhuoneesta läheltä pyykinpesukonetta löytyy miesten vaatetta. Hän sovittaa. Eivät puhtaita, mutta tässä tilanteessa ei muu auta. Hän haluaa mahdollisimman pian ulos asunnosta.
Jos hänet huomataan, siitä ei hyvää seuraa ja se olisi hänen poliittiselle uralleen katastrofi. Hän on menossa ministeri Ville Niinistön erityisavustajaksi. Ihan pian vielä samana päivänä, sillä alkaahan olla jo aamu, on tapaaminen eduskunnan tiloissa. Jack menee tekemään työsopimusta ministeriöön ja tietää saavansa neuvoja myös eduskunnasta kavereiltaan.
Jack kurkistaa pukuhuoneen ovesta. Huoneistossa on hiljaista. Ylellisessä makuuhuoneessa nukutaan. Kun Maire liikahtaa Petrin käsi tarraa häneen kuin varmistukseksi että nainen ei karkaa nukkuessaankaan.
Petri selvittää unessa päivän tapahtumia. Ne muuttuvat hetki hetkeltä. Toden ja epätoden rajat hälvenevät. Petri ei ole tehnyt raporttia, siitä mitä edellisenä päivänä on saanut tietoonsa. Hänen salapoliisitoimensa tulokset saavat kypsyä ja kehittyä.
Jackin pitäisi löytää puvun housut, sillä vyöhön kiinnitetyssä laukussa on hänen kännykkänsä.

Yrjö kypsyttelee tapaamisen sisältöä lenkillä. Yrjö, Leevi ja Lauri sopivat että myös Jari Komulainen tulee Töölön torin kahvioon neuvotteluun mukaan. Yrjöllä on isännöitsijänä useamman kiinteistön yleisavaimet. Hän oli vastuussa myös siitä taloyhtiöstä, missä Maire asuu. Jarin kaveri taas vastasi Mairen asunnon täysremontista. Maire sai sen sopuhintaan. Maire olisi saatava yhteistyöhön mukaan.
Olisiko Nieminen Mairen kämpillä, jostakin hänet olisi löydettävä mitä pikimmiten. Miesten pitää voida sopia, että hajaantuisivat ja yrittäisivät näinkin pienessä kaupungissa kuin Helsinki, löytää Petrin. Petrillähän on liikaa tietoa.
Mairea voisi kiristää, jospa kämpiltä löytyisi siihen avaimet. Yrjö ajattelee mennä Mairen asunnolle ja pistää muut muihin etsintätehtäviin.

Terve Yrjö sanoo Lauri lakonisesti, ottaako isännöitsijä kahvia oikein lakkaviinerin kera? Yrjö on myyty hän kumartuu oranssin telttakankaan alle ja alkaa korjata emolliseen tapaansa astioita edellisten jäljiltä.
Leevi tulee hiukan myöhästyneenä Jarin kanssa ja huikkaa jo pitkältä, että ei se suu ole messinkiä meilläkään. Miehet istuvat teltan sisänurkkaukseen ja alkavat sipistä.
Toisaalla Petri Nieminen on herännyt Tunturikadun asunnolla ja kun Maire oli häipynyt jo töihin ajatteli Petri pistäytyä Töölön torilla aamukahvilla. Sehän on tuossa parin kolmen korttelin päässä hän ajattelee ja sonnustautuu housuihinsa.

Luku 3 Jack tai oikeastaan Jaakko

Jack tai oikeastaan Jaakko, engelsmanni isä tapasi kutsua Jackiksi, on hiipinyt hiljaa kämpiltä.
Maire on viskannut hänen puvunhousunsa kännykköineen keittiön roskikseen. Siellä se paketti on. Maire unohti viedä roskiksen kämpiltä.
Petri pukeutuu tyytyväisenä. Elämä hymyilee. Kahvi on kitkerää. Taitaa olla seissyt koneessa jo useamman tunnin eikä ole mitään syötävääkään. Jääkaapissa on hiukan tummuneen avocadon puolikas ja valo sentään. Niin naisen tapaista.
Aurinko paistaa ja Petri astuu yön tapahtumiin tyytyväisenä ulos. Hänellä ei ole kiirettä vielä minnekään.

Museokadun ja Runeberginkadun risteyksessä Petri odottelee vihreän valon vaihtumista, kun hän havaitsee kadun toisella puolella jotenkin tutun oloisen kuusissakymmenissä olevan miehen. Näyttää siltä, että tämäkin kiinnittää huomionsa Petriin, mutta kumpikaan heistä ei muista missä toisen on tavannut. Ohittaessaan toisensa he vielä vilkaisevat taakseen, mutta eivät tohdi moikata.
Ravintola Eliten kohdalla Petrille tulee ahaa- oivallus. Tuo mies oli selvästikin Mairen taloyhtiön isännöitsijä, jonka hän yhden kerran oli tavannut, kun oli sattunut olemaan asunnolla Mairen keskustellessa tulevan putkiremontin ajankohdasta.
No, eipä siinä mitään, maailma on pieni, tuumaa hän ja jatkaa kulkuaan Hesperiankadun yli kohti Töölöntoria.

Yrjön muistikuva eräästä henkilöstä, jonka nimeä hän tapailee, ei täysin täsmää nähdyn henkilön kanssa. Miehessä, oli kuitenkin jotain tuttua. Mitä se oli?
Hän kävelee eteenpäin ja astuu Tunturikadun kiinteistön rappukäytävään Ei, pkele, äijä oli ehkä sittenkin etsitty tyyppi, jolle ei hyvin kävisi. Mikä oikein tuli, että en heti tajunnut sitä?
Hän päättää vilkaista Mairen asuntoon. Niinhän oli sovittu.
Hän astuu vanhaan arvokkaaseen hissiin. Siitä näkyy eri kerroksiin ja rappukäytävään.
Vanhanaikaiset hissit ovat ahtaita, eihän niihin mahdu edes pyörätuoli. Hän on auttanut kerran pyörätuolilla liikkuvaa ihmistä hissimatkalle. Pyörätuoli oli pistettävä kasaan ja sen kyydissä ollut oli nostettava hissin seinää vasten seisomaan. Juuri ja juuri he mahtuivat. Moottoroidulla pyörätuolilla ei olisi onnistunut.
Neljäs kerros. Hissi kolahtaa ja pysähtyy. Yrjö avaa metalliovet ja astuu pimeähköön käytävään. Välikerroksessa joku tamppaa parvekkeella mattoa.

Maire on myrskynpyörteen keskellä töissä. Mitä se uhkailu merkitsee ja miksi pitää ostaa laitonta lisää, kun homma on jo paljastunut. Vai onko sotkussa mukana isompia tahoja?
Jaakkokin on jättänyt sanan, että siellä roskissa ei ole mitään hänen tavaroitaan, voi elämän kevät tätä hullunmyllyä.
Petri saapuu torille kävelee tohkeissaan kahvikojun ohitse, kun kuulee pressun takaa nimensä mainittavan.

Tutunoloinen miesääni, joka nostaa Petrin niskavillat pystyyn.

Petri oli tietoisesti pyrkinyt unohtamaan edellisen illan traumaattiset tapahtumat. Sen kuinka hänet oli huijattu seuraamaan tuntematonta miestä sillä tekosyyllä, että hänen morsiamensa oli lähettänyt miehen häntä noutamaan. Muka joku suuri yllätys. No, sitähän se loppujen lopuksi oli ollutkin.
Petri oli saanut kuulla kommunikointia sieppaajansa Leevin ja Laurin välillä, kun Leevi oli puhunut tälle kännykällä ohjeita saadakseen. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä oli suuren luokan kansainvälinen huijaus, johon Maire oli pienenä tekijänä tietämättään osallistunut. Hänen itsensä osana olisi olla panttivanki, joka vaihdettaisiin muunlaiseen kiristysvipuun, joka estäisi Mairen laulamisen.
Petri oli kyllä vakaasti päättänyt kertoa tietonsa poliisille, mutta hän tarvitsi hiukan toipumisaikaa ja ajatusten jäsentelyä. Toisaalta hän ei halunnut, että Maire joutuisi vaikeuksiin.
Mairen vaikeudet olivat vasta edessä. Sisäänostajan vastuu painoi, kukaan muu ei ottanut siitä pulttia, mutta päätös oli tehtävä. Maire tilasi lisää piraattia ja tämä oli hänen oma päätös. Siihen ei kiristyksellä ollut sanansijaa.
Maire päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä, katsotaan mistä kana pissii hän ajatteli itsekseen ja nakkasi hiukan niskaansa. Jos isot herrat ovat takana, niin hätäkös silloin tässä on, jos eivät ole, niin sitten saan fudut. Elämä jatkuu.

Etsitään ylös nyt se Petri Nieminen ja nousi ylös kahvilasta, sanoi Lauri ja juuri silloin Petri seisoi oranssin veran takana. Hittoakos ne minua jaakaavat, mutta otti varmuuden vuoksi Ritolat, ennen Lauri jykevän hahmon ilmestymistä kojun ulkopuolelle.
Jari ja Leevi pitäkää silmänne auki, Petri voi olla vaikka selkänne takana myhäili Lauri noustessaan autoonsa, jonka parkkiaika oli jo aikaa sitten mennyt punaiselle.
Jari ja Leevi jatkoivat Mamma Rosan suuntaan kävellen ja keskustellen kiivaasti Jarin uudesta aluevaltauksesta.

Petri lukee R-kioskilta kiireessä ostamastaan Iltalehdestä uutista: Kiinalaiset toimivat hight tech ja tekstiili markkinoilla ja kopioivat tuotteita, jotka on suunniteltu länsimaissa. Näistä alunperin merkkituotteista on tehty laittomia piraattituotteita. Niiden myynnillä kansainvälisten verkostojen kautta on Kiinassa saavutettu valtavia tuottoja ja voittoja.
Kiina voisi hyötyä enemmän, jos se allekirjoittaisi sopimuksen, joka tekisi tuotteiden valmistamisesta ja myynnistä laillista.
Kiinassa kannattaisi suosia myös omia innovaatioita. Ovathan kiinalaiset vuosituhansien saatossa olleet edistyksellisiä ja muuta maailmaa edellä. Yritysten pitäisi toimia enemmän yhdessä.
Verkostomarkkinoinnilla kiinalaiset tuotteet on viety Suomenkin markkinoille. Täällä on varsin tehokas ketju, jonka yläpäässä toimivat tienaavat valtavia summia alapään saadessa vain pikkuhiluja.
Onko näillä asioilla jokin yhteys Mairen tekemiin sisään ostoihin?

Tänään on se ilta, kun Uudenmaankadun alkupäässä olevasta porttikongista käy sisään salaperäisen näköisiä herrasmiehiä. Kongin takana on pieni sisäpiha, jossa noin kahdeksan auton parkkitilat. Takaseinä on maalattu Kivitexi llä keittomaalin keltaiseksi. Seinässä olevat ikkunat on muurattu umpeen ja ne on maalattu hämäysmielessä mustiksi, joten kadulta näyttää, että siinä olisivat oikeat ikkunat.
Se on Laurin ja Leevin koti- looshi. Siellä Lauri tapaa Richardin ja voi keskustella rauhassa lähipäivien tapahtumista, jotka ovat kiehuneet ylitse. Petrin vapaudenriisto oli, ilmeinen virhe, koska mies on taas vapaana. Sen minkä tekee pitää aina olla lopullista Lauri tuumii itsekseen.
Vanhuus vai mikä tässä alkaa painaa, kun sormet lipsuvat ja ote ei pysy omissa käsissä. Lillukanvarsia ei tässä nyt tarvittaisi. Onneksi Maire on tehnyt tänään edes yhden hyvän päätöksen, josta voi tehdä "pikku" Rikun kanssa kauppaa.
Se päätös maksaa maltaita Mairen parisuhteessa, paljon enemmän kuin yksi huolimaton pano. Petri Nieminen ei voisi sulattaa sellaista vaimoa, jolla on huono liikemoraali. Nuori mies on vielä kovin hiomaton liike-elämässä ja joutuu nielemään muutamia omia periaatteitaan Maire hymyilee, tai sitten hänestä ei koskaan tule menestyvää kansalaista. Susien joukossa tulee ulvoa susien tapaan.

Yrjö Kakkinen jätti menemättä Mairen asunnolle, sillä hän aisti, että mattojen tamppaaja pani hänet merkille ja tunnisti isännöitsijäksi. Eihän hänellä olisi ollut mitään virallista syytä esittää asunnossa käynnille.
Yrjö palasi samaa tietä ulos kuin tuli sisäänkin. Alkoi hiukoa ja olisi löydettävä jotain navan alle, ainakin yksi olut. Mannerheimintieltä kymppiratikkaan ja pois Sokoksen edessä, josta sitten Rautatieaseman suuntaa. Vltava on tuttu ja hyvä ruokapaikka ja tsekkiolutkin suht maukasta.
Yrjön päivä oli tässä tai ainakin puolikas. Hän matkasi kumijalalla Kruunuhakaan kämpillensä ottamaan päivätorkut.
Kun Maire palaa töistä, hän löytää oven edestä postikasasta kirjeen. Se ei ole mikään joukkopostitus. Nimi ja osoite on käsinkirjoitettu.
Se on kutsu verkostomarkkinointi kokoukseen. Hän on nyt muka osa ketjua ja hänen on syytä tutustua tarkemmin toimintaan. Kirjeen allekirjoittaja on hiukan epäselvä, jokin tahra on nimen kohdalle osunut. Hänen ei ole varma mikä nimi siinä on. Nimi alkaa Ja ÖÖÖÖ XXXXXX. Sitten seuraa sotkua ja puhelinnumero, jonka numerot eivät ihan tavallisille näytä.

Maire painaa oven takanaan kiinni ja istuutuu eteisen pienelle piirongille, avaa kirjeen. Tervetuloa joukkoon tummaan, teit oikean päätöksen tänään, mutta Petri on sinunkin ongelmasi. Ystävällisesti YK

Maire jää hetkeksi miettimään kirjeen sisältöä ja kirjoittajaa, mutta unohtaa asian, kun hänellä on helvetillinen hätä. Istuu posliinille ja antaa vapauttavan suihkun tulla.
Maire muistaa Jaakon puhelimen ja housut, mutta unohtaa ne jo kun nostelee pikkuhousuja ylemmäksi. Menee sohvalle ja lukee muun saapuneen postin.

Postin joukossa ei ollut mitään muuta kovin erikoista, ainoastaan vitamiineja kauppaavan firman onnittelut voitetun Rooman matkan johdosta (hetken Maire jo asiasta innostui, mutta havaitsi sitten, että pienellä printillä oli kirjoitettu "tai jokin muu seuraavista hienoista palkinnoista" ja pienin niistä oli vitamiinipaketti, jonka sai kotiinsa "pelkällä postimaksulla", kun liittyi jäseneksi.)
No, Maire meni keittiöön viskaaman kuoret roskiin havaiten siinä vaiheessa Jaakon housut. Hän nosti ne pois roskiksesta ja taskussa ollut kännykkä kolahti roskiksen pohjalle. Se oli nokialainen Lumia, parin vuoden takaisia ensimmäisiä malleja.
Mairelle tuli vastustamaton halu tutkia kännykän viestejä ja numeroita, sillä akussa oli vielä virtaa ja kännykkä oli päällä. Siihen oli näköjään tullut pari puheluakin sillä aikaa kun Maire oli ollut poissa. Yksi soittajan numeroista vaikutti jotenkin tutulta, mutta Maire ei suoralta kädeltä ollut varma mistä hän sen muisti vai oliko kyseessä erehdys.
Hän tiesi, ettei ainakaan tekstiviestejä pitäisi lukea, mutta kiusaus oli liian suuri. Hän avasi inboxin ja ensimmäinen tekstiviesti oli "Leevi" -nimiseltä henkilöltä! Sillä oli Mairen korvissa paha kaiku, oli saman niminen kuin koukuttavien hämärämiesten yhteyshenkilö häneen päin. Oliko nimi yhteensattumaa? Maire alkoi tuota pikaa avata viestiä lukeakseen sen, mutta samassa soi ovikello.

Maire jemmasi housut ja kännykän siivouskomeroon ja meni viattoman näköisenä avaamaan oven. Siellä oli finninaamainen nuorukainen, jonka hän oli muutamia kertoja nähnyt rappukäytävässä. Hei, anteeksi että häiritsen, mutta voisitteko lainata kahvikupillisen vehnäjauhoja, kun minulta loppui kesken, tyttöystävälle lupasin leipoa, ja...
Hetkinen, minä käyn katsomassa, juu tässä onkin pussinloppu ei tarvitse palauttaa, nakkasi Maire ja iski pojulle silmää.
Nuorukainen kiitti ja poistui yhtä kerrosta alempaan sijaitsevaan asuntoonsa, joka oli juuri samalla kohdalla kuin Mairen asunto, eli varmasti samanlainen pieni kolmio.
Maire kipitti takaisin siivouskomerolle ja puuskahti eteisen peilille, että olipas se helpotus. Samassa pärähti hänen puhelin keittiössä ja joku tuntematon numero.
Maire. No kyllähän minä sen tiedän sanoi Petri ilkikurisesti, ja ilmoitti saaneensa uuden puhelimen ja sen numero on salainen, tuskin annan sitä sinullekaan, kun sinulla on suhteita noihin kriminaalijoukkoihin, jotka laittavat ihmisiä käsiraudoilla patterin putkiin ja jättävät kitumaan. Täh; sanoi Maire, hän ei ollut tietoinen koko asiasta, mitä Petri nyt satuilee.
Soittelen, sitten kun olet miettinyt mitä minä sinulle merkitsen, näin muuten sen kaiffarin vaatteet joita yritit selkeästi pimitellä, heippa!

Petrin soitosta hämmentyneenä Maire soittaa Lissulle. He sopivat tapaamisen Kalevankadulle Kosmokseen. Kummallakin on helppo sinne päästä. Maire tarvitsee raitista ilmaa ja ajatusten selvittämistä ja siksi hän kävelee.
On se hyvä, että on edes yksi hyvä ystävä johon luottaa. Maire miettii kulkiessaan ohi eduskuntatalon ja Kiasman. Pian hän olisi perillä, mutta kuinka ollakaan Arkadiankatua ylittäessään Jaakko ilmaantuu hänen rinnalleen. Sitä Maire tällä hetkellä vähiten kaipasi. Tekeekö taas Lissulle oharit vai lähtisikö Jaakko mukaan Kosmokseen?
Olisikohan Lissun astrologisesta osaamisesta apua? Kykenisikö hän ennustamaan mitä hänen ja Jaakon suhteelle tulisi tapahtumaa, entä sitten Petri, miten se liittyy koko kuvioon? Olihan heillä vakavia aikeita. Petrin vanhemmat vain eivät oikein pitäneet Mairesta. Jotenkin hän ei heidän perheensä ajatusmaailmaan sopinut, eikä hän kovin hyvällä katsonut Helsingin äärilaidalla asuvia ihmisiä. Keskusta on keskusta. Hän on stadilainen, stadissa syntynyt, isompien kuvioiden nainen.

Kosmoksessa istuvat kaikki paitsi Petri. Maire ja Lissu astuvat sisälle ja alkavat hahmottaa paikkaa itselleen. Jaakko on jo liittynyt Mairelle ennestään tuttujen miesten seuraan. Naiset jäävät kahden. Etsivät oman pöydän.
Nyt on jotain outoa tekeille. Arvasihan Maire Jaakon puhelinta selatessa, että Jaakolla on yhteys ainakin Lareen, mutta että kaikkiin muihinkin. Se oli jo uutta. Minkälainen sattuma tulikaan.
Naiset tilaavat skumpat ja valitsevat listalta syötäviä. Lissu haluaa tapahtumista pikaisen päivityksen. Miksi Maire häipyi StoryVillestä niin yllättäen? Miten meni tuon tumman miehen kanssa? Mitä on tapahtunut Petrille?
Maire istuu hiljaa ja yrittää kuunnella mitä toisessa pöydässä puhutaan. Hän näyttää kädellään merkin Lissulle, että ovat jatkavinaan ruokalistan tutkimista.

Petrin vasen nyrkki on aivan mustana, toivottavasti se ei mene kuolioon sanoo Petrin äiti huolestuneena. Miten se sinun ja Mairen välien kanssa oikein on, kun tänne tulit yllättäen?
No pidetään hiukan paussia, minun pitää tuuletella aivojani. Maire kun on, vielä tyttöpää, eikä näy vakiintuvan, joten pitäköön hauskaa. Kunhan ei tee sitä minun kustannuksella. On tässä ollut kaikenlaista muutakin hässäkkää, niin kuin isäkin on sinulle varmasti kertonut, kertoilee Petri hiukan alistuneena.
Jos Maire sattuisi soittamaan tänne, niin olen muutaman päivän Reiskan mökillä, valehtelee Petri sujuvasti äidilleen.

Maire ei kuule mitään, mutta alkaa ajatella yksi yhteen yksi ei aina ole kaksi, vaan näyttääkin olevan viisi tai jopa kuusi. Club Storyvillessä ei ollut lainkaan sattumaa, että Jaakko alkoi häntä flirttailla. Saatanan rupikulli minä kyllä sinusta selvän teen. Tänään olemmekin sitten niin rakastuneita että, mutta se maksaa.
Hei Lissu nyt otetaan talon parasta minä piffaan.
Tarjoilija, minulle alkuruoaksi mätiä, smetanaa ja sipulia blinin kanssa. pääruoaksi otan sokerisuolattua ankanrintaa, omenaselleripyrettä. Jälkiruokani on tiristettyä camembertiä ja vadelmahilloa ja alkuruoan kanssa kaato Bolliner La Grande Annéeta.
Tilaan myöhemmin juomat pääruoalle ja jälkkärille, ilta on vasta nuori, vai mitä Lissu, entä mitä sinä tilaat Lissu Maire luettelee auliisti ja hykertelee, kuin olisi jo ottanut lemmenjuomaa jo etkoilla.

Lissu on ollut Pilateksessa ja hänkin haluaa nyt hyvää. Otan alkuruoaksi sienipiirasta ja ratatouillea itämaiseen tapaan, loput samaa kuin sinulle.
Tarjoilija saa suositella meille juomat, eikö?
Kuule ovat nuo miehet aikamoisia vekkuleita. Minä tapasin StoryVillen jälkeen iltadrinkillä yhden Kallen. On minua viisi vuotta nuorempi ja aika villiä tekoa. Soittaa rockbändissä ja lupasi viedä minut bändin mukana keikalle. Taidan mennä. Sen verran oli vetoa miehessä. Eikö elämä ole ihanaa Maire?
Nousuhumalassa kaikki tuntuu niin mahtavalle. Mikään ei paina eikä vaivaa. Nyt ei ole aika valittaa. Vaikka eihän Maire ihan varma ole tuosta Jaakosta. Jotain kummallista siinä on. Onkohan edes niissä tehtävissä mistä minulle kertoi? Epäröi Maire.

Hiukan Mairea kismitti, ettei tullut chekanneeksi niitä Jaakon tekstareita. Kun hän oli selvinnyt Petrin lyhyestä puhelusta, oli kännykästä loppunut virta eikä sopivaa laturia ollut asunnossa. Saisikohan kännykän pidettyä itsellä niin kauan, että voisi hommata jostain laturin, hän tuumi mielessään.
Illanvietto Lissun kanssa alkoi kuitenkin maistua sananmukaisesti siinä määrin, että muut aatokset kaikkosivat toistaiseksi pois. Lasit tyhjenivät nopeasti ja Lissukin alkoi jo ihmetellä, että mikähän Mairea vaivaa.

PIPIPI PIIPIPII PIPIPI!
Maire hätkähti, hänen kännykkäänsä tuli viesti.
-Sorry, täytyy katsoa tämä, hän sanoi Lissulle
"Leevi tässä moi! Ku meet vessaan nii kävele täst meiän pöydän ohi. Saat kirjekuoren. Pistä se kassiin ja avaa vasta himassa"
Maire tunsi kouraisun vatsanpohjassaan. Hän ei enää ollut vapaa ihminen, vaan häntä vahdittiin myös työn ulkopuolella. Eikä hän lainkaan tiennyt minkälaisia uhkia oli ilmassa.

Petrin on antanut kadulla kerjäävälle vanhan kännykkänsä. Tyhjännyt sen ensin kaikista tiedoistaan. Kännykkään on jäänyt hänen numeronsa. Hän on hankkinut siihen kortin, jolla voi soitella muutamalla kympillä. Tällaista hyväntekeväisyyttä hän aina joskus harrastaa omantuntonsa siivoamiseksi ja siihen nyt on syytä.
Petri tuntee itsensä vapaaksi kuin taivaan lintu. Häntä ei nyt tavoiteta ja hän voi tehdä ihan mitä haluaa. Mitä hän haluaisikaan? Laivalla Tallinnaan voisi sopia. Muutama päivä siellä tekee hyvää. Hänellä on sopivasti vapaata aikaa. Työt ovat juuri nyt katkolla. Uutta ei ole kovin nopeasti tiedossa.
Kännykän uusi omistaja saa tekstarin: "Tule illalla Alppilaan Porvoonkadun baariin, tajoan, jutellaan. Jari K".
Tekstarin saanut ihmettelee viestiä, mutta miksi ei menisi, jos tarjotaan vielä.

Maire teki nousua pöydästä ja sanoi Lissulle:
- Vahdi vähän aikaa pöytää. Käväisen hiukan puuteroimassa.
-OK, mitäs tässä kyllä vahtimista, Lissu ihmetteli.
Maire kiersi Leevin seurueen pöydän kaukaa salin toiselta laidalta ja suunnisti kohti WC-nurkkausta. Hän otti sitä ennen vielä kännykkänsä ja alkoi mennessään lukea uudelleen saamaansa viestiä. Miesten huoneen edessä hän törmäsi ulos tulevaan herrasmieheen, joka oli virnuilevan näköinen Mairen ollessa niin tohkeissaan kännykkänsä kanssa, ettei edes eteensä katsonut.
- Nolla satasta, sieltä löytyy kaikki, herjaili mies.
Maire nosti katseensa nolona. Hän oli törmännyt Mauri Antero Nummiseen, joka vinkkasi hänelle silmää hilpeän oloisena.

- Oi anteeksi, touhotti Maire ja kiirehti sitten naisten huoneen ovesta sisään.
Tuokion kuluttua hän palasi ja vaivihkaa Lissun huomaamatta pistäytyi toisella puolella salia kävellen tutun miesseurueen pöydän luo verkkaisesti. Leevi ei luonut häneen katsettakaan, mutta huomaamatta ojensi ruskean kuoren, jonka Maire saman tien sujautti käsilaukkuunsa. Sitten hän palasi omaan pöytään.

Luku 4 Petri istuu ja selaa

Petri istuu ja selaa papereita omassa kotonaan häneltä on jäänyt jotain huomaamatta. Hänellä on aineistoa koottuna veljesten toimista noin viiden vuoden ajalta muuttolaatikoissa vintin kanahäkkikomeroissa, tai hän on vuokrannut niitä varten naapurihuoneiston häkin C-rapusta. Hänen omassa varastossaan lojuu vain pari hiihtokenkää ja sen sellaista vanhaa roinaa.
Yksi asia häntä on alkanut kovasti harmittamaan, miksi hän ei ole aikaisemmin käyttänyt Mairea houkutuslintuna? Rakkaus on sokaissut hänen iiriksensä. Mairen kautta hän pääsee miehiä paljon lähemmäksi. Hän on päässyt selville hänelle uudesta henkilöstä koko sopassa. Tuo nimi on Jaakko Walker, Jack, kuten hänen isänsä oli häntä kutsunut ilmiantaja kertoo, hän lähteneen takaisin Lontooseen. Jackin tai siis Jaakon isä on merikapteeni. Tuli Suomeen Leevin ja Laurin siskon perässä ja he saivat ainokaisen poikansa Jaakon.
Ukko häipyi sitten viitisen vuotta sitten takaisin Lontooseen tai Lontoon lähistölle öljynporauslautalle ja jäi sille tielleen. Jack oli hänen luonaan asumassa muutamia vuosia ja on nyt palannut maisemiin.
Ei siinä mitään, mutta tämä Jackin äiti on verojohtajan sihteeri. Sihteeri nimeltä Siiri Walker on jäänyt Petriltä huomaamatta.
Siiristä ei ole hänellä juurikaan aineistoa, mutta hän on jäljittänyt hänen poikansa Jaakon ja ajattelee pojan kautta pääsevänsä Siiriin käsiksi.

Äkkiä Petri havahtuu ja kylmät väreet kulkevat hänen selkäpiihinsä ja ilmeisesti vastavirtaan, koska hänelle tulee nopea siirtyminen wc:n puolelle.
Siinä se kuvio on, hän miettii housut kintuissa. Pikku Richard ja Jaakko Walker, - Jack and the Beanstalk!
Hän on haukkunut väärää puuta tai pitäisikö sanoa pavunvartta. Siiri ja Rickhard pitävät yhä yhtä ja Leevi ja Lauri ovat vain välttämätön paha ja peiteyhtiö. Siiri onkin suvun aivot.

Jari K. on mennyt Alppilaan Porvoonkadun baariin sovittuun aikaan tapaamaan Petriä, mutta ei näe Petriä missään.
Siellä nurkkapöydässä, hiukan hämärässä, istuu mies, joka katsoo häneen päin ja vinkkaa. Miten mies muka hänet voi tuntea? Mies nousee pöydästä ja tulee Jarin luo.
- Sä lupasit tarjota mulle Jari K. Näytät tutulle. Lehdissä oot ollu. Sulla oli se sukellusbotskiki. Mä kävin kattomassa nää. Aika magee, mä diggasin.
- Enhän mä sulle luvannut tarjota, vaan Petri Niemiselle, jonka takia tänne tulin. Muutama muu kaveri odotaa ulkona.
- Ei jätkä, mulle, mulle, vippaa nyt se ölkki tölkki tai hanasta tai vaikka femma, ku lupasit. Miksi muuten menit lupaamaan?
- Oli tarvetta tapaamiseen. Miten sä oot sen tekstarin nähny?
- äijä, äijä. älä livahda, on kova jano jo. Ei mua muu kiinnosta.

Siiri Walker on kovapalkkainen sihteeri. Tienaa sihteeriksi ihan hulppeasti 3500 euroa kuussa. Onhan hänellä vaativa tehtävä. Hänellä on varaa asua Katajanokalla, Luotsikadulla. Onhan hänellä muitakin tuloja, joten pari kertaa vuodessa pitkä matka, toinen maailman ääriin ja toinen vähän lähemmäksi.
Hän on melkein kiertänyt koko maailman. Tähän ikään, 51:een vuoteen, mennessä on ehtinyt jo melkoisesti nähdä.
Etelä-Amerikkaa on tullut kierreltyä, samoin Väli-Amerikassakin on käyty ja Afrikkaakin nähty, ainakin safareilla oltu. Euroopassa melkein kaikki maat on tuttuja. Mikä tässä on ollessa.
Johtaja pitää häntä suojattinaan ja kyllä töissä on oppinut miten rahamaailmassa pärjää, miten rikkaimmat hommansa hoitavat.
Nuo sukulaispojat Leevi ja Lauri ovat pikkutekijöitä, mutta niitäkin tarvitaan, eivät mitään järjen jättiläisiä. Menivät kahlitsemaan sen Petri niemisenkin, mutta ei asioita niin hoideta.

Petrin harhautus on onnistumassa, mutta hän itse vain fantasio tai speguloi.
Jos lehmällä olisi siivet, hän voisi...
Jos Rikulla on kaksoiskansalaisuus hän voisi toimia näin:
Asua Lontoossa oikean Richardin kanssa, kun tämä lähtee porauslautalle kolmen viikon jaksoksi, lähtee vale Riku Suomeen. Asuu täällä vaikkapa Ullanlinnassa, siellä ei kukaan ihmettele tai kysele mikä hän on miehiään. Käy täällä säännöllisesti vapaamuurareissa, paitsi silloin, kun on taas kolme viikkoa Lontoossa.
Kun ei ole missään, on ja pääsee kaikkialle. Heureka, nyt tämä poju lähtee Urheilutalolle aamu-uintiin. Petri asuu näet häveliäästi Helsinginkatu kympissä B rapun kuudes kerros jonka pienestä 23 m2 yksiöstä on suora näkymä Pengerkadun puolen takapihalle.

Maire hukkasi Jaakon illalla, vaikka hänen piti selvittää välit Jaakon kanssa. Lissukin häipyi M. A. Nummisen kanssa jo ennen sulkemisaikaa.
Maire saapuu yksin ja pettyneenä itseensä asunnolleen, pisamanaaman kämpästä kuuluu diskomusiikki 70- luvulta. No jopas on nuorukainen onnistunut leivonnassa, Maire hymyilee ja raahautuu vielä yhden kerroksen.
Maire avaa ovan ja muistaa samalla kirjeen. Istahtaa mielipaikalleen eteisen piirongille ja avaa kuoren.

Hii hei hoo haa!
Pikkumiehen verta pian juoda saa!
Kuollut tai ei, siitä vaan,
hänet pistelen poskeeni kokonaan!”

Kauhun väristys eteni Mairen selkäpiitä myöten. Hän luki tuon kömpelön riimityksen yhä uudelleen ja uudelleen.
Sitten hän huomasi, että sivun alalaidassa oli pieni teksti:
"taikka ..."
ja paperin toisella puolella seisoi:
"huolehdit siitä, että muutaman päivän sisällä saamme aikaiseksi yhteisen keskustelutilaisuuden Petrin kanssa (sinä mukana). Petri on otettava niskalenkillä porukkaan, niin, ettei se uskalla vasikoida. Sinunakaan en sitä harkitsisi ..."

Samaan aikaan Lontoon Belgraviassa pikku Riku kohtaa Eaton Squarella tummapukuisen miehen, joka ilmeisesti on töissä Suomen suurlähetystössä. Tuotte minulle Suomesta matkalaukun, kun seuraavaksi käytte kotimaassanne. Yes Sir, sanoo mies ja häviää kulman taakse, taakseen katsomatta.

Veljekset eivät siis vielä tienneet, että Maire ei tiedä missä Petri on ja puhelinnumerokin on salainen. Lauri odottaa Mairelta toimia, koska hänen on annettava tieto Lontooseen mahdollisimman pian. Tieto siitä että eläke on turvattu, eli bisnes jatkuu ilman poliisin tai tullin väliin puuttumista.
Finninaamainen poika on lähdössä Big Beniä katsomaan, siksi hän oli illalla riehaantunut tyttöystävänsä kanssa. Hänellä on mukana salkku jossa on kiinalaisia silkkihuiveja ja solmioita.
Hän ei vielä tiedä mitä muuta hän mukanaan kuljettaa, mutta mies on tyytyväinen kun on saanut helpohkon nakin, eli myyntiedustajan homman Velj. Penniö Oy:stä.

Petri tapaa Urheilutalon saunassa sattumalta Kaitsun, Kaitsu treenaa samassa jengissä jousiammuntaa vanhassa Messuhallissa ja asuu Torkkelinkujalla. Kaverukset menevät usein yhtä matkaa fillareilla harkkoihin. Petrin fillari olikin viimeksi jäänyt Kaitsun säilöön, kun olivat innostuneet juhlimaan ja sieltä jatkoille, noo sellaista sattuu.
Et sitten ole käynyt treeneissä pariin viimeiseen kertaa, utelee Kaitsu. Sattui käteen jonkunlainen myrkytystila, sanoo Petri ja näyttää vasenta nyrkkiä joka on aivan mustana. Ok, hoida kuntoon ja sitten treeneihin, alkaa olla jo kiire kuntoutua kisoihin.
Hei voisinkin tulla hakemaan fillarin jos mennään yhtä jalkaa, vai mitä yrittää Petri eksyttää pois aiheesta. No joo minä olenkin jo kohta valmis poistumaan.
Kaverukset siirtyvät pukuhuoneeseen ensin peseydyttyään. Matkalla Kaitsulta kämpille Petri kulkee pätkän Torkkelinkatua ja oikaisee sitten pienen viheralueen poikki Aadolfinkadulle, mutta hidastaa ja hyppää pois satulasta huomattuaan jonkun hämärän tyypin kiikaroivan kerrostalon ikkunoita. Tarkemmin katsoen kaveri tähystää juuri hänen kämppänsä ikkunaa, tai ainakin hyvin lähelle sitä.
Petri kiepsahtaa ympäri ja palaa Torkkelinkadulle ja jatkaa sieltä linjoille. Toisella linjalla asuu yksi namu tapaus, jota hän ei ole nähnyt aikoihin, olisiko nyt yllätysvierailun aika?

Finninaamainen Ola Rapakko, sai salkun ohella myös edestakaiset lentoliput. Vai saiko sittenkään paluulippua Suomeen?
Ola odottaa Lontoolta paljon. On jo suunnitellut katselevansa kaupunkia London Eyen huipulta, 135 metrin korkeudelta, näköalapaikalta. Sieltä näkyy kauas. Kapselin sisällä on mahdollista liikkua vapaasti ja sen hän aikoo tehdä. Hyvällä säällä näkyy jopa 40 kilometrin päähän. Hänellä on netistä ostettu lippukin tuohon jättisilmään. Hänestä olisi ollut kiva hankkia muihinkin nähtävyyksiin lippuja etukäteen, mutta tehtävä ei sisällä muuta ylimääräistä. Aika on tiukalla.
No tietysti on tuo salkku. Hänen pitää saada se perille. Hänelle on varattuna Hilttonista huone puolen tunnin metromatkan päässä Lontoon keskustasta, turvallisesti. Osoite on 2-8 Hanger Lane Ealing.
Jossakin lähettyvillä hän voi tavata salkun noutajan, mutta mitä kaikkea siinä salkussa oikein on, kun sitä ei saa laittaa matkatavaroihin. Hänen on pidettävä salkkua silmällä.
British Airways vie hänet perille.
Heathrown kentällä hän on eksyä, kun etsii ulospääsyä. Kilometri tolkulla on käveltävää. Ottaisiko taksin tai menisikö metrolla? Ensikertalaiselle melkoisesti selvitettävää. Missä se ohjelappu ja kartta onkaan? Metrolippukin olisi hyvä ostaa, mutta ei Lontoon taksi on luotettavampi ja edullinenkin.

Tekotyttöystävälle Ola lie kuuluvasti kehaissut, että nyt meikäpoikaa lykästi. Pitää lentää kolmesti kuussa Lontooseen, viettää siellä kolme päivää ja kiertää muutama liike. No silkkiä tietysti.
Vanhin ja paras liikekumppani saa aina tuliaispaketin ja sinne on aina mentävä ekaksi, sitten vain teen kierroksen ja palaan Suomeen, helppoa kuin heinänteko.
Tässä kuule pyörii miljoonat silkkibusineksessa kulta. Kuka olisi arvannut, että Heinäveden hulttiopojasta tulee maailmanmatkaaja. Sen siitä saa kun ei ikinä ole syntiä tehnyt, hän oli myös nauranut räkäisesti kaiken tuon puppunsa päälle.
Tosiasiassa, hänen oli määrä tehdä myös markkinointia, mutta siitä olisi opastus vasta koeajan loppuneljänneksellä.
Nyt miehen on tehtävä kaikkensa, että pesti jatkuisi.

Luku 5 Petrin pakomatka

Petri polkee kuin vimmattu Torkkelinkatua alas Porthaninkadulle ja siitä Ympyrätaloa ennen ylös toiselle linjalle. Castreninkadun jälkeen oikealla on talo numero 27. Kivijalassa toimii autoliike Rinta-Jouppi ja Salon Rozalia.
Petri pääsee "liftillä ulko-ovesta yhden mummelin perästä ja kipittää portaita seitsemänteen kerrokseen. Sydän jyskyttää tulihan tässä lähes tummien triathlon suoritetuksi, eli juosten uimahallille ja pyörällä pois.
Ole nyt onni myötä, Petri painaa nappulaa. Hiljaista on. Petri on jo kääntymässä kantapäillään, mutta sitten unenpöpperöinen nainen raottaa ovea. Hei Taina.
Hei Petri kiva nähdä, olin juuri kauneusunilla, kun on pari päivää lomaakin vielä jäljellä. Tule sisään, kutsuu Petrin joskus paras kaveri Taina Haarakari. Taina on niitä naisia, joiden kanssa miehet ovat vain kavereita.
Tainalla on myös hyvä työpaikka, sillä hän on Lasse Aapion alaisia, vaikkakin Pasilassa lupahallinnon puolella, hän pääsee passi- ja viisumitietoihin, joten Petriä hymyilyttää hiukan sisäänpäin.
Missä olet kätesi telonut, Taina utelee nähtyään Petrin mustuneen nyrkin, se ei voi olla näkymättä.
No se on pitkä stoori, mutta jos sinulla on aikaa, niin voinhan sen sinulle kertoa, kun olet poliisi, herjaa Petri ystäväänsä. Mutta ensiksi minun on pyydettävä sinulta palvelusta, joka ei ole aivan pieni.
- Juu, miten voi vain palvella, hymyilee Taina unisilla silmillään.
- Tarvitsen yökortteerin ja lymypiilon myös päiväksi, minua seurataan, eli kerron kohta koko tarinan alusta, jos saan jäädä.
- Voi toki, minulla ei ole edes ohjelmaa ja joudan jopa nukkumaan keskellä päivää, joten hyvä kun tulit ja ole vaikka viikko, näin aluksi, minulla alkaa kylläkin työt ylihuomenna.

Petri aloittaa siitä miten hänet yllätettiin rauhallisesta sälekaihdinten varjostamasta toimistosta Satamakadulla. Hän oli siellä tutkimassa papereita. Hän selvittää mitä on saanut selville vaikkapa vain roistokoplan toimista. Aika pitkälle hän arvelee päässeensä tutkimuksissa. Aivan viime päivinä kävi ilmi, että kaikista osallisista ei vielä olekaan tietoja, eikä kaikki palapelin osat ole vielä kasassa.
Mies luulee olevansa lähes asian ytimessä.
- Se miten tuo käsivamma tuli, liittyy koplaan. Minut vangittiin kellariin kuumavesijohtoputkeen. Pelkäsi jo viimeisen hetkeni tulleen. Kun sitten pääsin putkesta ja kahleista, huomasin olevani koplan pesäpaikassa ja näin kaikenlaista. Oletan liittyvän juttuun, mutta se ei ehkä ole tarpeeksi kuitenkaan. Tyttöystävä tai entinen sellainen, Maire, on sotkuissa mukana, mikä ei asiaa mitenkään minulle helpommaksi tee.
Tarvitsen apua ja paljon.

Maire ei saa unen päästä kiinni. Hän on "bona fide" joutunut rikolliseen piiriin. Itse asiassa hän on aina pyrkinyt hoitamaan työnsä mallikelpoisesti ja hänen kotikasvatuksensa on korostanut rehellisyyttä ja nuhteettomuutta. Ne ovat olleet myös hänen itsensä elämän arvoja.
Pomon hiiillostus työpaikalla tuloksen saavuttamiseksi ajoi hänet alunperin hyväksymään hämärämiesten houkuttelevan tarjouksen ja siitä lähtien hän on ollut liisterissä kuin harakka tervatulla katolla.
Mutta tässä sitä ollaan, hän tuumaa. Jokaisen ihmisen viimeinen päämäärä on turvata oma nahkansa eikä Maire ollut tästä poikkeus. Petri oli saatava mukaan kompukseen - täysivaltaiseksi jäseneksi. Ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ollut.
Hän päätti paneutua makuulle ja antaa luojan tuoda unessa ratkaisu ongelmaan. Mistä löytää Petri ja kuinka saada hänet sidotuksi yhteiseen agendaan.

Mairen nukkuessa, enkelit näyttäytyvät Leevi Penniön luona ja hänet löydetään Haukilahdesta aamulla tarkka-ampujan nuoli ohimossa. Nuolet ovat samanmerkkisiä, jota Petrikin kilpailuissa käyttää.
Hirveä shokki kaikille kaupunkilaisille, kun iltalehdet saavat kolmanteen painokseen jopa hämäriä kuvia etusivuilleen. Liikemies Leevi Penniö murhattu tylysti!
Herää paljon kysymyksiä lähipiirissä, kuka ja miksi? Lauri saa oudon tekstiviestin asiaan liittyen. Lauri tulkitsee sen niin, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, jos homma ei etene ja Petriä ei löydy. Lauri ei tätä niele, vaan uskoo murhan olevan sisäinen puhdistus, ja tekosyynä käytetään Petriä.
Leevin meno on viimeaikoina ollut melko levotonta, virolaisia naisia, viinaa ja orgioita, ne eivät kuulu tähän päivään, eikä varsinkaan jos hölöttää ohi suunsa.
Nuolen ja jalkajousen käyttäminen viittaavat sisäpiiriin ja viittaavat Petriin. Petristä halutaan syntipukkia, nyt saadaan poliisi mukaan kyselemään Petrin perään. Kun Petri löytyy on seuraavan nuolen helppo löytää maalinsa, jos ei löydy on Laurin nuppi vietävä turvalliseen paikkaan.
Voi Pirskatin Pirskatti!
Laurin tunnetilat jyräävät kuin asfalttijyrä, hänen on pinnisteltävä, jotta näyttäisi edes jotenkin uskottavalta. Velipojan poismeno koskettaa aina, mutta tällä tavalla vielä, ei saatanan saatana, nyt ei kunniankukko Penniön pojille laula. Leevi kaikesta huolimatta oli se henkilö, johon Laurikin aina voi tukeutua, nyt tuntuu hyvin yksinäiseltä, mutta tehtävä ei ole helppo. On löydettävä Petri ennen palkkamurhaajaa, tai oma pää putoaa.

Poliisin ylin johto on sitä mieltä, että tilanne saadaan selvitettyä, kun Petri Nieminen tavoitetaan, joku on epäilemättä vuotanut tietoja poliisille.
Taina Haarakari soittaa työpaikalleen ja pyytää ystävänsä Liinu-Marjukan käymään hänen luonaan, jos vain suinkin ehtii, tarkempaa syytä hän ei kerro.
Liinu-Marjukka tuleekin nopeasti ja musta henkilöauto pysäköi Rinta-Joupin käytettyjen autojen rivistöön. Liinu-Marjukka on paitsi Tainan rekistöröitymätön parisuhde, niin myös rikostorjunnan toimintayksikön tutkiva komisario.
Taina avaa oven ja halaa ystäväänsä, se ei ollut mikään Juudaksen suudelma katkaisee Petri session. Hei Petri hämmästyy Liina-Marjukka, mikäs luokkakokous täällä on menossa, sinuahan etsii puoli Suomea ja nyt sinä lennät suoraan rikoskomisarion syliin.
Taina kertoo Linnulle koko tarinan ja Linnu katselee lakattuja kynsiään, mutta ei ala purra niitä, vaan puraisee huuleensa. Auts, sehän on rikollista toimintaa, joten tämä kuuluu poliisille. Taina kuitenkin puuttuu tuohon virkkeeseen, ja sanoo, että hänen mielestään olisi syytä hiljaa pimennosta katsoa miten ja mistä komennot tulevat. Selvästi poliisikin on saastunut ja jos nyt asiaa aletaan virallisesti tutkia, niin toimitaan juuri siten, kun mafia on toivonut.
Petrinkin mielestä asiaa ei kannata nyt julistaa julkiseksi, vaan hän tarvitsee alibin, mutta häntä saa poliisit ja rikolliset etsiä. Hän pysyy piilossa.
- Minulla ei ole kännykkää ei mitään, josta minut saadaan kiinni. Jos vain pystytte yhdessä pitämään suunne kiinni edes muutaman päivän, niin uskon, että yhdessä teidän kanssanne selvitämme koko vyyhdin, vaikka siinä taitaa pudota poliisijohdostakin porukkaa.

Ola Rapakko on avannut hotellihuoneessa salkun. Hän löytää silkkisiä solmioita. Hän tunnustelee niitä ja niiden sisällä on jotain pientä, pehmeää ja kovaa.
Hän aikoo avata vain yhden tarkistaakseen mitä sinne on piilotettuna. Silloin oveen koputetaan, ja Ola pakkaa laukun siltä osin mitä oli ehtinyt sitä tarkastella. Hän siirtää sen matkatavaroidensa oheen.
Ovea on jo avaamassa siivoojatyttö. Pyytää anteeksi häiriötä. Oli väärä huone.
Ola ei ennätä jatkaa tutkimista, sillä hänen on lähdettävä London cityyn, Picadillylle, jossa hän tapaa tuota pikaa salkun noutajan.
Salkku vaihtaa siellä vaivihkaa omistajaa. Ola saa vaihdossa kirjekuoren.
Ennen kuin Ola palaa hotellille, hän käy Waxy´s Little Sister -pubissa kaljalla. Yksi vain ja sitten nukkumaan. Aamulla on aikainen lento kotiin.
Ola ei huomaa tarkkailla tuon irkkububin hintoja. Onhan hänellä puntia nyt, eikä rahojen säästeleminen ole koskaan häneltä luonnistanut.
Ola ei huomaa, että häntä seurataan katseella. Nuori finninaama on jollekin kovin kiinnostava.
Kotona Ola aikoo tilata Scoda Yetin, sellaisen mustan komea, jota ei jokapojalla ole. Sillä hän sitten matkaa rakkaansa kanssa vaikka ympäri Suomea, ihan Helsinkiinkin voivat sitten helposti mennä.
Pubissa on hilpeä tunnelma, nuoria miehiä enimmäkseen. Olaa hiukoo ja hän haluaa vielä Fish and ships annoksen ja lageria sen oheen. Sitten hotellille, mutta joku tunkee hänen viereensä ja aloittaa keskustelun.

Taina muistuttaa Petrille, että sinullehan jäi aineistoa pitkin kämppääsi kun lähdit uimahalliin, nyt poliisi menee ja tutkii asuntosi, kun etsii sinua.
Luuletko, että kukaan ei ole niin tyhmä poliisi, että ei huomaa mistä tässä on kyse ja sinut leimataan pääepäillyksi, paperit sabotoidaan niiltä osin, kun ne viittaavat johonkin talousrikollisuuteen.
- Se on totta, nyt pitää jonkun meistä käydä siellä ensin Petri miettii ääneen.
Ei! Kukaan meistä ei sinne ryntää, ei nyt eikä myöhemmin päivällä, kun minä olen täältä poistunut varoittaa Linnu. Se asia annetaan nyt ainakin poliisin hoitaa, eli minä hoidan sinne sellaisen hönön, joka ei tajua yhtään mitään, paitsi sen, että sinä et ole siellä, räyhää Linnu ja osoittaa Petriä ojennetulla etusormellaan.

Verosihteeri Siiri Walker, poikansa Jaakko ja Rickhard tapaavat Siirin luona sunnuntaiaterialla.
Siiri on tehnyt mainiota paahtopaistia ja tarjoilee sitä Yorshire puddingin, papujen ja uunissa paistuneiden perunoiden kera. Ruoan kanssa on tietysti vehnäolutta. Myöhemmin hän hemmottelee miehiä ohuen ohuilla kekseillä ja stiltonilla.
Pöydässä ei istuta hiljaa. Siiri halua tietää miten bisnekset ovat uuden pojan tultua alkaneet sujumaan. Onko timantit, joita oli kravatteihin kätkettynä jo myyty? Ovatko Jaakko ja Richard saanut tililleen myynnistä jo rahat? Ei mitään pikkusummia. Sieltä pitäisi nyt tulla hyvin.
- Minäkin kaipaan osuuttani, ilmoittaa Siiri.
Miehet istuvat hiljaa. He eivät ole kuulleet Olasta vielä mitään. Mitenkähän hänen matkansa oikein sujui? Oli vastaanottaja saanut Olalta lähetyksen. Se on kuitattu. Myynti ei ehkä vielä ole onnistunut.
Tulli alkaa olla tarkempi eikä rahoja enää voi tuoda tullin kautta. Uusia koiria on koulutettu haistelemaan rahoja. Englantilainen tili toki auttaa.

Pikku Riku nauraa vaimonsa huolille, sitä varten meillä on yhteys Suomen lähetystöön. Jopi nappaa seuraavalla kerralla matkalaukun ja toimittaa minulle se on jo sovittu. Matkalaukussa on kolme miljoonaa euroa eli noin 3.769800,00 puntaa, kun ne pestään Lontoossa.
Leevin hautajaisissa ei sitten ole meiltä ketään, poliisi on nyt tarkkana, kun on tapahtunut murha Suomessa. Se kuitenkin kuittaantuu ja se kolkkapoika, vai mikä Petri se on saa maksaa istumalla miehen taposta.
Nyt ei maalata piruja seinille, sillä kaikki on aina ennenkin lutviintunut, Leeville nousi vain vironpillu päähän, joten rauha hänen sielulleen.
Ja tämä miitinki poikaseni pysyy perheen kesken, jo minä ajattelinkin että miten sinä hurmaat sen punapään, kun sinun tiedetään enemmän tykkäävän käydä homobaareissa. Se donna oli aivan valmiina, mutta kun ei seiso niin ei seiso.
Niin no ei minullakaan miehelle seisoisi sanoo Riku isällisesti.
Siiri on hiljaa ja nousee sitten ylös, sanoo eiköhän tämä tätä lajia taas riittäne, ottaako joku kunnon paukut?

Poliisi tutkii Petrin asunnon ja jäljityskoirat saavat jäljen ja lähtevät seuraamaan. Matka päättyy Urheilutalon pukuhuoneeseen ja operaatio loppuu siihen. Poliisit kuitenkin tinkaavat henkilökunnalta, tunnistavatko he kuvassa olevaa henkilöä ja kassaneiti sanoo tuntevansa. Vakiovieras eli Petri Nieminen tuosta Helsinginkadulta, käy meillä säännöllisesti, lähti tänään jonkun satunnaiskävijän kanssa, enempää ei minulla ole tietoa teille antaa.
Poliisit pakkaavat hurttansa Maijaan ja palaavat toimistolle. Petri on käynyt uimahallissa aamulla, ja sen jälkeen mies on kadonnut kuin pieru Saharaan.
Laitetaan iltauutisiin etsintä.

Poliisin murharyhmä kokoontuu pikaisesti puolenpäivän jälkeen. Ylikomisario Jukka Kaakkuri alkaa koordinoida vastuualueita eri tutkijoille.
-Liinu-Marjukka, sinä saat ottaa tässä vaiheessa päävastuun tutkimuksista, mutta muista raportoida minulle reaaliaikaisesti kaikesta, mitä olette saaneet selville. Meillähän on jo pääepäilty olemassa ja tärkein huomio tulee juuri nyt olla hänen löytämisessään. Asiassa ei saa aikailla. Onko selvä?
- Kyllä kyllä, teen sen minkä voin, vastasi Liinu-Marjukka Kaakkurille.
- Viljo Kahelin saa olla apunasi käytännön tutkimuksissa. Hänellä on kokemusta myös rikoslaboratiorion kanssa yhteistyöstä.
- Tämä selvä, vastasi Kahelin.
Kokous oli lyhyt ja Kaakkuri katsoi kelloaan todeten, että hänellä oli iltapäiväkahviaika eikä ehtisi enää kauempaa keskustella.
- Toimikaa, sanoi hän vielä lopuksi jämäkästi.

Uutinen surmatyöstä levisi iltapäivän kuluessa mediaan.
RAAKA TEURASTUS HAUKILAHDEN ELIITTIALUEELLA, kirkui Iltalehden nettilööppi.
Ilta-Sanomat oli puolestaan matalammalla profiililla:
RUUMIS LÖYDETTY HAUKILAHDESTA
Uudessa Suomessa ilmestyi uutispalstalle otsikko:
KUKA MURHASI LEEVI PENNIÖN?
Ensimmäinen blogimerkintä ilmestyi siitä viiden minuutin kuluttua. Se oli otsikoitu:
MAMUT TAAS ASIALLA!
Kommenttiosiossa alettiin välittömästi vaatia rajua maahanmuuton rajoittamista ja käsiaseiden laillistamista.

Luku 6. Timantit

Helsingin Sanomissa kirjoitetaan intialaisista lapsista, joita käytetään kaivoksissa, ahtaissa loukoissa. He auttavat timanttienkaivajia henkensä uhalla.
Paikalla on käynyt sanomien toimittaja. Toimittaja ihmettelee artikkelissa miksi lapset eivät käy koulua.
Toimittaja nostaa esille sivulauseessa, että laittomat timantit muutetaan laillisiksi.
Siitä ei ole otettu selvää miten ja missä. Aihe kiinnostaisi muutamia lukijoita, jotka lähettävät kysymyksen aiheesta lehteen.
Lapsityövoiman hyväksikäyttö kaivoksissa vaikkakin laajaa ei ole seksikäs aihe, mutta timantit ovat. Niinpä useampi lehti tarttuu aiheeseen.
Jossakin lehdessä kerrotaan sitten miten timantit arvioidaan ja hiotaa ja miten ne matkalla muuttuvat laillisiksi.
Lehti kertoo miten Richard Burton osti Elisabet Taylorille umpikalliin timantin. Englannissa on timanttien ohessa usein tasmaniitteja. Siinä ohessa mainitaan myös Afrikan lapsityövoiman käytöstä tasmaniittikaivoksissa.
Suomessa on vähän timanttien, saatikka tasmaniittien ystäviä tai ne ovat liian kalliita monille suomalaisille, joten niistä kirjoittamalla ei lehtiä myydä.

Siiri sanoo parin paukun jälkeen hiljaa Rikulle, olet oikeassa ja väärässä. Meistä kukaan ei mene Leevin hautajaisiin, sinuahan ei käytännössä ole olemassa, kun liikut niin salaperäisesti kaikkialla, kukaan ei tiedä missä oikeasti asut.
Meitä, eli minua ja poikaa, kyllä ihmetellään, kun emme ole veljen ja enon hautajaisissa, mutta se ei meitä enää häiritse.
Siinä matkalaukussa on ainakin 30 miljoonaa euroa, eli siinä sinä olit väärässä, eli halusit harhauttaa meitä pienentämällä bonuksiamme. Aioit listiä koko Penniön suvun ja ottaa itse kaikki, mutta se ei onnistu, koska tuossa juuri nielemässäsi paukussa on mukana tyrmäystipat.
Ola vaihtoi timantit lasihelmiin ja ne on jo meillä. Nyt vain riisumme sinun vaatteesi ja laitamme ne mennessämme fattan konttiin. Jaakko on ostanut käytetyn pakun eräälle turkistarhalle Vaasan lähistöllä. Nyt ajamme peräkkäin sinne ja paku ja sinä jäätte turkistahan portille. Aamulla aikaisin sinut jauhetaan minkkien ruoaksi. Sanottakoon tätä vaikka verosuunnittelun konsulttipalkkioksi.
Siitä jatkamme Umeån kautta Tanskan salmien ylitse Saksaan ja tunnelia pitkin Lontooseen. Kukaan ei osaa meitä etsiä, kun minulla alkoi juuri ansaittu loma, ja äiti ja poika ovat vain lomamatkalla jossain.
Jopi tuo meille matka-askin ja silloin meillä on rahat timantit ja perhe koossa, sillä Ola on Jaakon - sanotaan nyt paras kaveri, jolle voi antaa vaikka aamusuukon veroparatiisisaarilla auringon noustessa.
Ai sinä jo nukahdit rakas, kiitos ja hyvästi.

Liinu-Marjukka mietti kuumeisesti parasta mahdollista strategiaa. Petriä ei voinut saattaa pulaan, mutta ei hän kuitenkaan voinut laistaa virkavelvollisuuksistaankaan.
Hän tuumasi, että ainoat vaihtoehdot olisivat alibin järjestäminen Petrille tai sitten oikean syyllisen löytyminen. Viranhaltijan moraalin kannalta tuo jälkimmäinen vaihtoehto oli suotavampi, mutta ensimmäinen tuntui helpommalta. Pitikö hänen tehdä kompromissi oman moraalinsa kanssa vai ei? Pyhittääkö hyvä tarkoitus keinot?
Selvää oli joka tapauksessa, että hän ei voinut paljastaa tietävänsä Petrin olinpaikasta tässä vaiheessa.

Taina ja Petri pohtivat mitä kaikkea tietoa Taina voisi hakea työpaikaltaan tulematta paljastuneeksi. Mika Myllylän tapauksen jälkeen asiattomia uteluja on kielletty tekemästä, mutta aina on omat keinonsa sääntöjen kiertämiseksi.
Sitä he pohtivat myös, että Leevin hautajaisten hetkellä Petrin on hyvä näyttäytyä jossain, ja paeta toistaiseksi toisaalle, kuin poliisin asuntoon, silloin Linnukin on hieman vakaammilla vesillä.
Petri tietää yhden kesämökin Brovmarvissa ja hän aikoo ostaa röyhkeästi alakerran autoliikkeestä itselleen auton. Kortti hänellä on ollut jo vuosia, mutta omaa autoa ei stadissa ole tarvinnut.
Nyt pitää vain keksiä miten asia vuodetaan, poliisin tietoon, ehkä se on tämän juonen helpoin osio, kun tunnetaan kaksikin erinomaista vuotajaa, myhäilee Petri.

Maire kaipaa Petriä ja hiukan Jaakkoakin, siis miehistä seuraa itselleen. Kummastakaan hänellä ei nyt ole havaintoa, eikä hän saa miehiin yhteyttä.
Maire ei jaksa lähteä uloskaan. Lissukin on löytänyt M:A:stä hiukan enemmänkin seuraa kuin vain yhden illan vieton verta.
Lissu on lahjakas laulaja ja suunnittelee M.A:ta hyväksi käyttäen mahdollista pääsyä pinnalle. Auttaisiko M.A. häntä siinä?
Kun kaveria ei saanut, ja ilta venähti kotona, Maire menee kuuliaisesti tylsän pikkuviikonloppuillan jälkeen töihin.
Hän on hiukan hämillään kaikesta mitä on tapahtunut. Hänellä on asiaa esimiehelle, kun kuulee esimiehensä huoneesta keskustelua, johon hänenkin nimensä liittyy. Puhe on niin epäselvää, että hän ei voi olla kuulemastaan varma, mutta kravateista on puhetta. Kravatit sana lausutaan monesti. Onko osaan ollut kätkettynä jotain?
Pomo mietittiin olisiko siellä kellarissa arvokkaita kravatteja jäljellä vai olisiko siellä jotain muuta, josta voisi olla hyötyä. Sinne ollaan lähettämässä työntekijää tutkimaan. Maire ei ainakaan sinne halua mennä. Olihan Petrillä lähteä henki siellä.

Uusi Suomi nostaa esille uutisen otsikkona:
30 tonninkengät timantteja täynnä.
Lentokentällä tehty löytö. Tämä on historiaa, joka voi kaikista tarkastuksista huolimatta toistua tänäänkin.
Siiri Walker lukaisee otsikon ja ingressin nopeasti. Hänen selkäpiissään kulkee kylmät väreet. Hän ei ole koskaan aiemmin tuntenut näin konkreettisesti, että se mitä hän on ollut suunnittelemassa ja missä hän on osallisena voisi jonain päivänä paljastua ja hänet voitaisiin sen perusteella tuomita.
Nyt on oltava varuillaan ja viritettävä kaikki verkot, jotta huomio säilyisi muualla.
Hän pohtii: "Lentäen ei ehkä sittenkään pidä enää salakuljettaa aarteita. Nyt on äkkiä päästävä täältä. Huomiseen ei enää ole hyvä odottaa. Remmi kasaan ja äkkiä".

Taina sanoo Petrille, että ei ne tuossa alhaalla oikeasti myy enää autoja. Nuo vanhat kärryt on ostettuja autoja, joita kaupataan netissä. Riitta on kertonut, että suoraan autoliikkeistä ei juuri kukaan enää osta ja heilläkin tehdään paljon vain nettisivujen päivityksiä tässä toimipisteessä.
Eikä sinun kannata autoa omiin nimiisi hankkia, noutopaikalla on heti poliisi paikalla, kun joudut ottamaan vakuutukset ja rekisteröinnin omiin nimiisi. Etkö muista; - sinut on etsintäkuulutettu pönttö!
Petri naurahtaa kuivasti.
Nyt keksin, kun hautajaispäivä koittaa ylihuomenna ja sinä olet töissä niin poistun diakonissalaitokselle päin ja sieltä koukkaan alas rantaan.
Tarja Halosen puistosta käännyn rantaa pitkin takaisin Hakaniemeen ja puikkaan Kauppahallin nurkalta metroon. Tuo ketunlenkki sen takia, että eivät osaa arvata tulleeni Toiselta linjalta.
Metrolla menen Kamppiin ja esittäydyn siellä näyttävästi ja hyppään sitten Turun bussiin. Jään kuitenkin pois jo Tullinpuomilla ja kävelen pari korttelia ja siellä minulla on eräs tuttava, joka voi heittää minut Bromarviin piiloon. Hän voi käydä myös ostamassa evästä ja sen sellaista, kun en itse voi juurikaan missään näyttäytyä.
Minulla on sellainen hytinä, että näinä kahtena päivänä on tapahtunut jotain joka meidänkin olisi hyvä tietää. Jos saat sen Richard Walterin paperit katsotuksi, niin katso samalla myös Siiri Walker, minulla on sellainen intuitio, että hänestä on pääkonnaksi saakka. Tyynessä vedessä ne isot kalat kutevat, ja Siiri on kuin herrankukkarossa verotoimistossa.
Mairelle minulla olisi muutama suudelma annettavaksi, mutta ne on vain pidettävä vielä itsellä, eli ikävä on sanoa, mutta ikävä minulla Mairea on. Hän on entinen naapurin tyttö Yläkaskentieltä. Muuttivat sitten jo vuosia sitten koko perhe sieltä pois. Tapasin hänet sattumalta kerran Zetorissa ja rakastuin silmittömästi, ehkä olin jo lapsena pihkassa häneen.

Nyt on verikosto suoritettu sanoo Siiri Jaakolle, nostetaan ruho pakastinarkkuun ja hilataan se nokkakärryllä pakettiautoon, voitko käydä peruuttamassa sen oven eteen.
Jaakko tekee mitä äiti käskee ja ottaa mukaansa jatkoroikan, jotta voi laittaa pakastimen yöksi päälle lämmitystolpasta. Rahasta tekee ilmeisesti mitä vaan Paavo ajattelee mennessään.

Luku 7 Lontoossa kaivataan

Lontoossa kaivataan Rikua jo, ei se kolmea viikkoa enempää ole Suomessa viipynyt. Tummapintainen avosiippa odottaa Rikun kolmatta lasta, yllätysvauvaa, sillä onhan hän jo hyvän päälle neljänkymmenen. Rahat ovat vähissä. Ihan kiva asunto heillä on, mutta isäntää ei kuulu ja millä sitä elää lasten kanssa, jos ei voi ostaa ruokaa. Lapsilisätkään Suomesta eivät pitkälle riitä, vaikka Lontoossa hiukan enemmän ruokaa niillä saa kuin kotisuomessa.
Tummapintainen Leila Toure on osaksi suomalainen. Isä tuli Afrikasta Suomeen silloin, kun Suomessa oli ensimmäisiä festareita. Äiti rakastui tuota pikaa ja hänkin sitten aika nopeasti sai alkunsa.
Leila sai pari kersaa Suomessa Lauri Penniön kanssa, mutta Lauri oli liian lapsellinen hänelle, nuorempikin selvästi. Tuossa vaiheessa Leilaa ei enää kiinnostanut ja Suomen arvoilmastokin oli muualta tulleita vastaan, siis oikeasti ihonväriä ja ulkonäköä. Olihan hän syntynyt Suomessa, siksi hän valitsi lapsineen kodiksi Lontoon.
Pahaa aavistamaton Leila päättää ottaa yhteyttä lähetystöön. Saisiko sieltä tietoja miehestään, kun ei vastaa puhelimiin, eikä facebookissa ole ollut tai twiitannutkaan aikoihin. No onhan se mies vähän kömpelö tekniikan käyttäjä, mutta soittaa voisi. Mitä miehelle on voinut tapahtua?

Petri Nieminen ei saa unta, hän on pyörinyt jo levottomasti jonkin aikaa. Hän oli illalla Tainan koneella surffaillessaan saanut selville Siiri Walkerin osoitteen. Luotsikadulla? Sinne on päästävä.
Hän nousee varovasti ja kirjoittaa lapun kyökin pöydälle, häivyin kiitos kaikesta.
Luotsikatu on hiljainen, Siirin asunnon piha-alueella vain muutama pysäköity auto. Petri kiinnittää huomiota yhteen vanhemman mallin pakettiautoon, koska se alkaa olla jo niin huono käynnistymään, että tarvitsee lisälämmityksen jo elokuussa.

Taina havahtuu aamulla, kun Petrin peti on tyhjä, keittiön pöydällä olevasta lapusta ei saa miehen pakoreitistä mitään vihiä.
Taina soittaa Linnulle, nyt se mies on häipynyt yönselkään.
- OK, en vielä raportoi kuitenkaan ylikomisario Jukka Kaakkuria, vaan minullahan on oikeastikin päävastuu tutkimuksista. Nyt voimme päästää koneiston vauhtiin. Mitä suunnitelmia hänellä mahtaisi olla?

Maire päättää sittenkin ottaa yhteyttä Yrjö Kakkiseen.
- Kuule tiedätkö mitä niillä Penniöillä on siellä kellarissa. Saimme silkkihuiveja ja kravatteja heiltä myyntiin. Pomo halus tietää onks niitä lisää. Vois laittaa alennusmyyntiin, jos löytyis. En saa käsiini Lauri Penniötä, joten voisitko sä auttaa? Se hulivili jäi jäljelle. Olitko hautajaisissa?
- Ei mulla ole noiden varastojen kanssa mitään tekemistä. Sotkua siellä kellarissa on ja laatikoita sikin sokin. Kustakin prkle. Taisi edellinen kävijä päästää hätäkuset.
- Mä ehkä voisin tulla selvittämään niitä nurkkia, mutta kai mulla pitäis olla Laurin lupa vai säkö sittenkin luvasta vastaat? Mikä on teidän suhde? Yhdessä te ootte jotain kehitelleet?
Kaikkinen ei ehdi vastailemaan kiusalliseksi käyviin kysymyksiin. Hänellä on lääkäriaika. Sydän. Ei hän lääkäriin mensi ronski mies, ei lääkärit mitään voi kuitenkaa, mutta kun yhdeksääkymmentä käyvä äiti painostaa, helkkarin rollaattorimutsi.
Yrjö juo kupillisen viikossa kalanmaksaöljyä ja välilläkin vähän lisää, kun kivistää. Se on miehen lääkettä. Muuta ei tarvita, mutta he.v.etisti sattuu rintaan ja mahakin on usein kipeä.
- En nyt osaa antaa lupaa, sanoo Yrjö. Pitää ehkä ite selvittää. Katotaan sitten.

-Onks Viljoo näkyny, kysyy Liinu-Marjukka hätäisesti poliisiaseman kollegaltaan astuessaan sisään aulaan muovikassi kädessään.
Hänellä on hallussaan tapponuoli ja vainajan vaatetusta. Ne pitää saada pikaisesti rikoslaboratorion tutkintaan. No, tietäähän hän, ettei sillä ole paljonkaan merkitystä itse jutun todellisen tutkimisen kannalta, mutta kun se riivatun Kaakkuri painaa päälle. "Todella tyhmä ja laiska mies", tuumaa Linnu.
Viljo Kahelin istui parhaillaan Kaakkurin kanssa palaverissa, joten Liinu-Marjukka joutui odottelemaan oven ulkopuolella.
Samaan aikaan Maire pähkäilee omalla tahollaan tilannettaan. Leevin murha ei mennyt häneltä ohi olan kohautuksella. Nyt hän vasta oivalsi millaiseen porukkaan hän todellisuudessa oli tullut lyöttäytyneeksi. Siitä porukasta olisi päästävä eroon, mitä pikemmin sen parempi. Mutta ainoa tapa sen toteuttamiseksi olisi murhaajan paljastuminen. Sitten hän voisi vasikoida poliisille ja käräyttää koko jengin. Oma työpaikka siinä varmaan myös menisi, mutta se oli pienempi paha tässä keitoksessa.
Hmmm... tai olisiko sittenkin olemassa vielä toinenkin keino ...

Yrjö Kakkinen päättää yllättäen antaa Mairelle avaimet kellaritilaan.
Maire ei kiireiltään heti ennätä paikalle. Vierähtää pari viikkoa, ennen kuin hän olisi valmis menemään.
Sillä välin on ehtinyt tapahtua paljon. Lehdissä on odotettu Leevi Penniön murhan paljastumista. Lehdistö on tutkinut myös Penniöiden yrityksiä. Kirjanpitorikos sieltä on tutkimuksissa paljastunut. Verovirastolta on jäänyt kirjanpidon virheet huomaamatta.
Joku asiakas on laverrellut lehdille myös virolaistyttöjen tuomisesta Suomeen. Päivä päivältä paljastukset kääntävät katseita ja vangitsevat lukijoiden mielenkiintoa. Lehdet myyvät yhä paremmin. Jännitys tapahtumien kulun selviämisestä pitää ihmiset aktiivisina. Lehdille toimitetaan myös materiaalia. Poliisi ei tahdo pysyä perässä. Poliisikin usein lukee lehdestä viimeisimpiä tietoja ja tarkistaa sitten tietojen todenperäisyyden.
Petrikin tekee omia tutkimuksiaan. Hän on saanut tietoa Siirin ja Jaakon passeista ja liikkumisesta. Yllättäen myös Rikusta, joka ei tällä kerralla olekaan poistunut maasta. Miksi hänen toimiinsa on tullut muutos?
Rikun avopuoliso on ollut yhteydessä Suomen lähetystöön Englannissa, mutta siellä ei ole miehestä muuta tietoa kuin, että tapasi Lontoossa miehen nimeltä Ola Rapakko. Heidät bongasi yhdessä suomalainen lähetystötyöntekijä Picadillycirkuksessa lounasaikaan. Hiukan virkailija oli ihmetellyt miesten vikkelää kohtaamista ja salkunvaihtoa. Lähetystössä pyydetään havainnontekijää vaikenemaan havainnostaan.

Seiska-lehti julkaisee jymyotsikon:
ONKO PRESIDENTIN VÄVY SOTKEUTUNUT SURMATYÖHÖN?
Tuntematon paparazzi on ottanut epäselvän kännykkäkamerakuvan tilanteesta, jossa Komulainen poistuu Leevi Penniölle rekisteröidystä autosta jossain Punavuoren liepeillä. Auton takapenkille jää istumaan kaksi neitokaista, mutta kuljettajan henkilöllisyydestä ei pysty saamaan selvää kuvan perusteella. Päivämäärää kuvan ottamiselle ei tiedetä, mutta lehden toimituksen mukaan se on tapahtunut muutamaa päivää ennen ruumiin löytymistä.
Liinu-Marjukka ottaa yhteyttä Seiska-lehden toimitukseen saadakseen selville kuvan lähettäjän henkilöllisyyden. Päätoimittaja kieltäytyy sitä antamasta ja Linnu soittaa välittömästi Kaakkurille.
(Suuren yleisön keskuudessa somessa enemmän kohua herättää kuitenkin lehden samaisessa numerossa julkistettu kuva M.A. Nummisesta poistumassa Kosmoksesta jonkun tuntemattoman blondin seurassa).

Lehdistö kaivaa, eikä löydä mitään väärää Komulaisen bisneksistä. Komulainen on siirtynyt pyöräkulttuuriin ja kannustaa ihmisiä pyöräilemään. Hän mainostaa aktiivisesti:
Polkupyörä on maailman parhaita keksintöjä. Se on ekologinen eikä tarvitse kysyä lääkäriltä, että onko pyöräily terveellistä.
– Jari Komulainen

Luku 8 Petri kiinnostuu pakettiautosta

Petri kiinnostuu pakettiautosta, johon mene kesälläkin virtajohto. Johto menee takaosan sivuovesta sisään, joten ei sillä ainakaan moottoria lämmitetä. Jo paremmat päivänsä nähnyt Toyota Hiace on kuin magneetti joka vetää Petriä puoleensa.
Hän yrittää pysyä näkymättömänä ja kuulee samalla kun pääoven sähkösalpa napsahtaa, joku on tulossa. Tuntematon nuori mies, hiukan ehkä hänestä nuorempi tulee pakettiauton vierelle ja räplää lukon auki. Alkaa veivata kelaroikkaa pois ja jättää auton oven hetkeksi auki. Sisällä näyttäisi olevan pakastinarkku.
Petri menee nopeasti ja kurkistaa arkun sisälle ja juuri silloin joku on tulossa. Petri hyppää piiloon arkkuun, vaikka arkussa on jo yksi ruumis.
Jaakko on kelannut jatkoroikan ja tulee nyt autolle takaisin ottaa ratasliinan ja vyöttää pakastimen kiinni, hän ei halua poliisin tekevän sitä puolestaan.
Petri kuulee kun ratas kilkattaa ja kiristää arkun kannen kiinni. miten pitääkin tuppautua joka paikkaan hän manaa itselleen.
Auto ei nytkähdä liikkeelle, vaikka sivuovi vedetään voimalla kiinni. Kylmä jäinen miehen ruumis alkaa hikoilla hänen allaan. Petri riisuu vyönsä ja tekee siitä rullan ja ponnistaa jaloillaan arkun kannen nurkkaa ja saa pellin taipumaan sen verran, että vyörullan sopii työntämään väliin, kun ensin pyörittää sitä pienemmäksi.
Sitten menee pitkä tovi, kun taas kuuluu ääniä, joku vanhempi nainen sanoo, että seuraa minua, kuin hai laivaa. Kohta matka jäisen ruumiin päällä alkaa. Ei puhelinta eikä edes kukaan tiedä missä hän on.
Jaakko kääntää äitinsä Bemarin perään ja he suuntaavat Tampereelle ja sieltä Ilmajoelle, erääseen turkistarhaan, mutsi tuntee tien ja Jaakko ajella liruttelee mutsin perässä.
Keimolan kohdilla Jaakko eli Jack ottaa puhelimen esiin ja aikoo soittaa Olalle, vaikka heillä on vielä viestintäkielto päällä varotoimena. Ola ei vastaa, koska hänellä on muita murheita.

Maire katsoo illalla telkasta Lars von Tierin Nymfomaniacista osan I. Hän kelaa samalla omaa elämäänsä. Näinhän se kehitys on häntä vienyt. Missä se rakkaus on? Miten elämänsä tasoittaisi ja löytäisi sen, joka hänet rauhoittaisi?
Olenko hyvä vai paha vai kelvollinen ihminen, miettii Maire.
Ramsteinia Maire kaivaa leffan jälkeen lisää kokoelmistaan, jotta ei liikaa miettisi.
Missä Petri oikein on? Soittaisi edes.

Liinu-Marjukka on tekemässä läpimurtoa Leevin murhajutussa. Pari asiaa pitäisi tarkistaa, mutta ruokatunti painaa päälle. Viljo ehdottaa yhteistä lounasta ja Liinu-Marjukka huutaa, että kiinni veti.
- Tässä onkin jo sokerit alhaalla, minne menemme?
Viljo ei paljoa aikaile, kun sanoo, Manalaan, mennään Manalaan, siellä on kelpo ruoka ja saamme hiukan katsella ympäristöä samalla, eikös ne yhdet jäljet johtaneet Club Storyvilleen. Käydään siellä sitten ruoan jälkeen vaikka olusilla, hän sanoo "olusilla", riittävän kovaan ääneen, että koko konttorin korvat kääntyvät häntä kohden kuin lautasantennit.
- Mennään Vili vai kaipaatko aplodeja?

Toisaalla Lauri tuskailee, kun ei saa Siiriä kiinni, olisi puhuttavaa huomisista hautajaisista, eikä hän löydä mustia hansikkaita niitäkin tarvitaan onhan kyseessä vapaamuurarin alas lasku ja siunaus. Nyt on mentävä ostoksille, mitäpä jos menisin tapaamaan samalla Mairea, hänellä on aina niin mairea hymy, hän riimittelee mielessään.

Jukka Kaakkuri soittaa Seiska-lehden toimitukseen.
- Onko päätoimittaja paikalla?
- Hän ei ikävä kyllä voi ottaa puheluita vastaan juuri nyt, vastaa keskusneiti
- Täällä puhuu ylikomisario Kaakkuri rikospoliisista.
- Vai niin, kuinka voin auttaa, kysyy keskus.
- Puhelu on heti yhdistettävä päätoimittajalle, inttää Kaakkuri.
- Valitettavasti hän ei ota vastaan puheluita.
- Kyse on henkirikoksesta, ärjyy Kaakkuri niin, että koko toimisto raikuu käytäville asti.
- Oletinkin asian olevan niin, vastaa keskusneiti.
- Jos ette heti yhdistä minua päätoimittajalle, niin lähetän tutkijat paikalle!
- Te teette niin kuin parhaaksi katsotte, kuuluu vastaus.
Kaakkuri lyö luurin kiinni ja huutaa:
-VILJOOOO, VILJOOOO!
Kun vastausta ei kuulu hän ryntää käytävälle ja kysyy ensimmäiseltä vastaan tulevalta konstaapelilta:
- Missä se kaheli on?
- Meni kuulemma oluelle, vastaa nuorempi konstaapeli.
-OLUELLE! TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN!

Paku ja Bemari ajavat peräkkäin. Outo saattue kiinnittää ohikulkevan poliisinkin huomion. Paku pitää kummallista ääntä, mutta harvassa on enää liikennepoliiseja, eikä kukaan saattuetta pysäytä. On ministeri Räsänen onnistunut vähentämään väkeä.
Paku väsähtää matkalle. Rengas on puhki ja moottorissa on outo ääni. Siiri yrittää saada hyvin tuntemaltaan Autokorjaamo Moottorityöltä Tampereelta apua. Hän soittaa tutulle korjaajalle. Mies käskee ajamaan kotipihaansa, sillä korjaamo on jo kiinni.
Jaakko ajaa kuuliaisesti perässä. Korjaajan vaimo on valmis tarjoamaan kahvit ja vastaleivotut viinerit sillä välin, kun Siiri ja Jaakko odottelevat renkaanvaihtoa, tietoa moottoriviasta ja mahdollisuuksista jatkaa matkaa.
Vanhassa paku Volkkarissa moottori on auton takaosassa, mutta tämähän on Toyota Hiace. Siiri ja Jaakko eivät arvaakaan, että korjaajan on mentävä tilaan, jossa on pakastin. He olettivat moottoria tutkittavan etuosasta ja näin he selviäisivät moottoriongelmasta.
Toyota Hiaceen on siirretty vanha paku Volkkarin moottori eikä paikka ole edessä.
Korjaaja avaa pakun oven ja näkee pakastimen. Pakastimen raollaan olevasta luukusta nousee höyryä. Korjaaja ihmettelee, mikä siellä höyryää. Samalla luukusta kuuluu ääntelyä.
- Onko siellä sisällä joku?
Kalisevien hampaiden välistä kuuluu vastaus.
- Kykykykyllll.
Miehellä on Tampereen poliisiammattikoulussa tuttu. Hän kääntyy kännykällä tuttavan puoleen. Nyt olisi apu tarpeen. Sen verran on yllättävä tapaus. Ennen kuin asiat on puhuttu loppuun kännykän akku tyhjenee.

Leila Toure nöyrtyy ja ottaa yhteyttä sukulaisiin Suomessa. Hän soittaa Laurille ja kuulee Leevin kuolleen.
- Murha, joku ampui tappavan nuolen.
Leila kauhistuu.
- Kyllä te suomalaiset ootte väkivaltaista väkeä. Tarvitsiko sellaista tehdä?
Leevin ruumis avattiin ja poliisi on kerännyt jutusta tutkinnassa kaiken mahdollisen tiedon.
- Onko Rikua näkynyt?
- Ei ole, ei muutamaan viikkoon.
- Tiesitkö, että saan pian vauvan. On varmaan pakko tulla Suomeen synnyttämään, eihän mulla ole varaa elää täällä ja säkään et oo toimittanut mulle yhtää rahaa lastes elättämiseen. Voisitko nyt auttaa?
- Kuule sen verran tää broidin kuolema herkistää, että laitan sulle ja lapsille rahat lentolippuun. Voit olla meillä. Eihän meillä ole tilasta puutetta. Mun poika Lasse näkee samalla puolibroidin ja siskon.
- Tuutko hautajaisiin? Ehkä Riku tulee sinne myös? Silloinpa saat tiedon miksi ei ole palannut. Missähän se muuten on? Meillä on yhteisiä bisneksiä. Pitäis selvittää, mutta ku tää juttu nyt vie kaiken huomion ja poliisi on ollu munkin kimpussa.

Tampereen poliisi on hidas, kun Hämeessä ollaan. Kun Poliisit saapuvat paikalle on Siiri ja Jaakko jo kaukana. Ilmajoelle ei ole kuin kullin luikaus, kun Siiri kääntää bemarinsa levikkeelle. Jaakko ajaa aivan takapuskuriin kiinni ja pysäyttää siihen.
Siiri puhdistaa auton ja Jaakko laittaa rekisteriotteen ja auton viralliset vakuutuspaperit vänkärin penkille, lukitsee ovet ja jättää avaimet valtaojan puolelle etupyörän päälle.
Siiri painaa äänimerkkiä kolme pitkää töräystä, Jaakko hyppää kyytiin ja kytkin nousee sähäkästi. Pellon reunassa pienen metsikön siimeksestä näkyy kilometreittäin turkistarhan häkkejä. Tai siltä Jaakosta näyttää.
Jukolan Jussin oloinen mies pukee porstuassa kumisaappaat jalkaan ja lähtee astelemaan rauhallisesti P-levikkeelle.
Mies hyppää ketterästi valtaojan ylitse ja koukkaa samalla avaimet eturenkaan päältä ja ajaa päätietä noin kaksi kilometriä ja kääntyy sitten oikealle. Hiekkatietä on vielä noin puolitoista kilometriä, kunnes kotiportti häämöttää. Pieneltä mäenkumpareelta mies näkee, kun poliisiautoja ajaa tuhatta ja sataa kymmentä Vaasaa kohti.
Hän jatkaa autolla rauhallisesti ison hallin vieressä olevan varaston lastaussillan eteen ja peruuttaa, hyppää ulos välillä nostamaan takaluukun auki ja peruuttaa sitten aivan kiinni laituriin.

Luku 9. Mies joka ei turhia hyräile

Mies joka ei turhia hyräile, aukaisee liinat pakastimen ympäriltä ja pukkaa tottuneesti pumppukärryn sorkat sen alle. Nopealla ranneliikkeellä hän pumppaa arkun ilmaan ja vetäisee sen yhtä tehokkaasti lastauslaiturin kautta karjakeittiöön tai lihamyllyyn, miten sen vain tulkitsee.
Siinä vaiheessa Petri nostaa varovasti arkun kantta.
- No mikä aave sinä olet, Jukolan Jussin oloinen mies utelee rauhalliseen tyyliinsä. Tai älä ala minulle avautumaan tässä, nostetaan oikea ruumis tuohon masiinaan, jos autat minua, niin laitan saunan ja tarjoan päivällistä.
Petri ei osaa kuin nyökätä. Yhdessä he nostavat lähes sulaneen eskimotikun arkusta ja Petri pitelee tätä puolijäykkä pystyssä, sillä aikaa kun mies isoissa saappaissaan täräyttää koneen käyntiin. Kyljessä lukee isolla Palmia 4200 XXL tai jotain.
Hetkessä mies on jauhelihana alatasanteen kuljetusvaunussa. Mies nostaa vielä kylmiöstä muutamia jäisiä kenkälaatikon mallisia kuutioita ja nekin jauhaantuvat silmänräpäyksessä.
Muutama kuutio vielä ja siirtovaunu alkaa olla täysi. Mies sammuttaa koneen ja laittaa pesutoiminnan päälle. Sitten hän pyytää Petriä mukaansa.
He menevät mitään puhumatta päärakennukseen sisälle. Mies käy nostamassa hetivalmiskiukaasta kannen pystyyn ja tulee sitten saliin takaisin. Riisuhan poika vaatteesi nehän ovat aivan märät. Tuossa on sinulle kylpytakki siksi aikaa ja pyyhe. Sauna on valmis aivan hetken kuluttua.
Petri tottelee mielellään sillä häntä inhottaa märät ja kylmät vaatteet iholla, vasitenkin, kun nesteet ovat ruumiin hikeä. Mies nostaa Petrin vaatteet lattialta ja sanoo saanhan laittaa nämä pesuun. Odottamatta mitään vastusta mies on jo apukeittiössä ja survoo Petrin vaatteet lajittelematta koneeseen. Mies kiertää pesuohjelmaa ja palaa saliin.
Petri toljottaa siinä kylpytakki toisessa kädessä ja pyyhe toisessa, sininen kylmästä viluinen iho on iso kontrasti Jukolan Jussin oloisen miehen päivettyneiden kasvojen edessä.
No poika nyt saunaan ja mies menee edellä ottaa matkalla kaksi kylmää olutta viileäkaapista.

Liinu-Marjukka ja Viljo saavat itsensä sisään Manalaan ja nakkaavat terve ja moi vahtimestarille. Menevät suoraan lounaspöydän ääreen, kunhan ensin ovat silmäilleet sopivasti vapaan nurkkauksen aivan ikkunan läheltä.
Liinu-Marjukka aloittaa ruokansa ja samalla tarinansa. On selvinnyt, että virolainen mafia on yhdistynyt pikku Rikuksi kutsutun kanssa. Leevistä oli tullut väkivaltainen naisia kohtaan ja sutenöörin kautta tieto oli tullut Virossa Aivo Kallaksen korviin. Aivo Kallas taas tunsi vapaamuurariveljensä Rikun. Riku oli näyttänyt vihreää valoa ja Aivo oli antanut käskyn veljelleen Taivolle.
Taivo oli palkannut jonkun suomalaisen Reiskan, antanut hänelle tarkat koordinaatit, eli kertonut mitä nuolimerkkiä Petri käyttää.
Nyt on vielä selvittämättä, kuka oikeasti ampui jalkajousella. Aivo, Taivo, vaiko se Reiska? Etsintäkuulutettu Petri Nieminen se ei voinut olla, koska hänet on nähty takuuvarmasti ampumahetkellä Kalliossa.
Viljo ei pysy oikein mukana, mikä Aivo? Voiko joku oikeasti olla nimeltään aivo?
No ei sinun aivoiltasi, voi kaikkea pyytää sanoo Liinu-Marjukka hilpeästi. Tiedätkö Viljo, että nämä pornoasiat ja silloin myöskin tämä juttu kuuluu meidän talossamme kakkoseen, eli toiseen kerrokseen, ja nauraa ääneen.

Leila Toure on lentänyt Suomeen ison mahansa ja lapsensa kanssa. Hän ottaa taksin ja ajaa Lauri Penniön luokse.
Hautajaiset ovat seuraavana päivänä. Laurista on hyvä, että Leila tuli. Nainen ja lapset hautajaisissa eivät herätä epäilyjä. Hautajaiset mahdollisimman matalalla profiililla. Nyt kaikki huomiota herättävä on riisuttava minimiin.
Lauri ei ota huomioon Leilan ihonväriä, joka saattaa saada lehdistön kiinnostumaan. Onhan paikalla hänen avopuolisonsa ja pienempi poikakin.
Niin siinä sitten käykin, että Leila kerää lehdistön huomion, vaikka hautajaiset ovat yksityiset. Salamyhkäiset kuvaajat ovat pusikoissa. Mistä tuo tumma kaunotar on tullut? Miksi hän on hautajaisissa?
Leila ihmettelee miksi Riku ei ole paikalla. Mihin mies on mennyt?
Leilalta menee vedet, kun Leevin ruumista ollaan laskemassa hautaan. Leilan tilanne saa täyden huomion ja haudattava unohtuu. Lapsi on tulossa ja haudalta on päästävä äkkiä synnytyssairaalaan. Se on matkojen takana.

Sauna on mukavan leppoisa, Petri istuu peflettinsä päälle ja iso mies kampeaa myös lauteille.
- Hei aave, tunnistin sinut, sinä olet etsintäkuulutettu murhasta, mutta et sinä nöösipoika mikään murhamies ole, senhän näkee jo silmäterän asennosta.
- Niin, niinpä, uskaltaa Petri vain sanoa.
Se on kuule poika sellainen juttu tämä rehellisyys, että sitä on vain kunnioittaminen, se kun näkyy sitten silmistä. Mutta ei se rehellisyys ole aina rehellistä.
Katsos nyt minuakin. Minulla on tuossa perinnöksi saatu tarha, se on ollut suvussa jo kuusi sukupolvea, viimeiset kolme polvea meillä on ollut tarhatoimintaa. Ei siinä kylläkään voida perinnöstä puhua, kun valtio nappaa sinut syleilyysi. Minulle kirjapitotoimisto teki emämunauksen ja kun sitä selvitettiin hyppäsi rehellinen kirjanpitäjä verottajan puolelle. Siinä oli kuule isot rahat kyseessä.
Siinä meitä oli kolme rehellistä, valtio, minä ja kirjanpitäjä. Vaikka virhe oli tilitoimiston, niin maksulappu oli minun maksettava. Verottajan tulkinta oli kuitenkin hyvin epäselvä, tässä asiassa, ja sain juosta luukulta toiselle jos kolmannellekin.
Vuosien sota kotitilan puolesta päättyi yllättävään soittoon verojohtajan puhelimesta, puhelimessa oli Siiri Walker, hän ehdotti palvelua palveluksesta, johon minä suostuin. Siiri käänsi verottajan tulkinnan sellaiseksi, kuin se on monissa suomalaisissa kunnissa, mutta ei Vaasan lähistöllä, koska meillä on sellainen kusipää verohallinnossa.
Siiri oli viisaampi kuin minä, voin sen rehellisesti nyt tunnustaa. Hänen pyyntönsä oli tuo äskeinen ketunruoka. Lupasin hänelle, että jauhan noin sata kiloa jäistä lihaa ketuille ja hän kääntää vaasalaisen verojohtajan pään.
Mutta en minä murhamies ole ja siksi istumme tässä löylyn lämmössä olutpullot käsissä.
Minulle on yhdentekevää mitä Siiri tai kumppaninsa tekevät, minä olen hommani hoitanut aina rehellisesti.
Mies hörppäsi välillä olutpullosta ja jatkoi.
Minä en poika tunne sinua paremmin, mutta tiedän että olet tolkun kaveri, siksi kerroinkin tämä kaikki sinulle, mutta sinä et hiisku tästä muille, koska silloin minun kotitila on taas vasaran alla.
Yksinkertaisesti sanottuna en voi uhata sinua millään, enkä edes halua. Haluan sinun vain ymmärtävän tämän yksinkertaisen miehen pyynnön, että ei sanaakaan tämän saunan seinien ulkopuolella tästä asiasta.
Petri kakistelee kurkkuaan ja sanoo ymmärtävänsä. Petri kertoo, että hän pysyy hiljaa ikuisesti, ei edes mahdollisille lapsenlapsilleen kerro.
Miehet siirtyvät pukuhuoneen puolelle ja isäntä sanoo vievänsä Volvollaan vieraan Seinäjoen rautatieasemalle, kunhan ensin hänen vaatteensa kuivuvat ja olemme syöneet kunnolla.

Paparazzien lisäksi pusikossa ovat niin poliisi kuin Viron mafiakin napsimassa kuvia. Kun tiedetään, että on kyse vapaamuurarin hautajaisista on helppo tunnistaa myös vapaamuurarit tavallisista syntisistä mustien hanskojen perusteella. Laurillakin on mustat hansikkaat mukavasti käsillä.
Vapaamuurarihan voi vapaasti sanoa olevansa vapaamuurari jos haluaa niin tehdä, mutta hän ei voi paljastaa toista jäsentä vapaamuurariksi, vaikka kysymyksen esittäisi kuka. Siksi paparazzit ottavat kuvia näistäkin hautajaisista, ja siten paljastavat kuka on kuka levittääkseen Hymy-lehteen listoja tunnetuista vapaamuurareista.

Mies soittaa yhden puhelun ja sitten Petri ja mies lähtevät iltajunalle, Volvo kääntyy päätielle ja samalla heitä vastaan ajaa hinausauto. Petrin ilme kysyy miehen kasvoilta vastausta. No minä en pidä japanilaisista autoista. Minulle riittää tämä Volvo ja taputtaa samalla sen visakoivuista kojelautaa ja sen lisäksi minulla on siinä isossa hallissa uusi Transit kaikilla herkuilla, se on rekisteröity kuorma-autoksi. Huviottavaa siinä rekisteröinnissä on se, että sinne pohjaan pitää lisätä 30 kg paino, jotta siitä tulee kuorma-auto.
Kun aikaisemmin puhuttiin rehellisyydestä niin mitä rehellistä virkamies näkee siinä, että omistajan pitää kuljettaa koko ajan tuollaista lisäpainoa aivan turhaan?
Täällä maaseudulla me olemme kaikki tuttavia keskenämme, tuokin hinausautoyrittäjä on tuttava lapsuudesta saakka. Ei mekään ihan tumpeloita täällä olla, vaikka kehäkolmosen sisäpiiri meittiä ei arvosta.
Sinulle Petri toivotan hyvää loppuelämää, sillä me tuskin enää tapaamme.
Pendolino lähtee ajallaan ja Petri istuu lähes tyhjässä päivävaunussa, ei Pohjanmaalta taida olla asiaa pääkaupunkiin miettii Petri ja laskeutuu eräänlaiseen koomaan. Hän on kokenut paljon, mutta oppinut sitä enemmän tänään tuolta Jukolan Jussin oloiselta mieheltä.
Kun he olivat asemalla puristaneet toistensa kättä, Petri oli tuntenut jotain läikähtävän lämpimästi hänen nuoren sydämensä sopukassa. Nyt hänen päähänsä ei mahtunut muuta elämää kuin tänään päivällä koettu.
Hänen mieleensä muistuu myös ruumis, joka oli jäätynyt penis pystyssä. Siinä hän sitten ahtaassa tilassa oli matkannut tuon ikiseisokkiin vaipuneen miehen sylissä.
Rehellisyydestä hän oli saanut hyvän oppitunnin myös. Varmasti tuo jäyhä pohjalaismies olisi suonut ketuilleenkin paremmat olot, mutta, kun kilpailu ei sitä sallisi. Ei yksi pääskynen kesää tee, eikä kavalassa maailmassa kukaan voi olla umpirehellinen.
Rehellisyys on kuin virkattu pipo se venyy pään mukaan.
Ja Petri nukahtaa...

Liinu-Marjukka on saanut puhelun Tampereen suunnalta lentäviltä, siellä on yksi automonttööri ilmoittanut epäilyttävästä pakettiautosta. Mitään ei kuitenkaan ollut hänellä näyttää toteen. Poliisiautojakin oli ollut useampia ajojahdissa, mutta pakettiautosta ei löydy jälkeäkään.
Se vain miehen jutussa on outoa, että pakastinarkusta oli hänen mukaansa kuulunut miehen ääni. Katselimme liikennekameroita taaksepäin ja sellainen pakettiauto jota mies kuvaili on tosiaan ollut liikkeellä välillä H:ki Hämeenlinna aamupäivällä. Aikataulu sopisi miehen ilmoitukseen.
Meidän omat pojatkin vahvistavat havainneensa jotain outoa pakettiauton liikkeissä, mutta kuljettajaa ei otettu kiinni, kun oli tehtävä meneillään, eli joku pölvästi oli ajanut reilua ylinopeutta tutka-auton mittariin.
Tampereen ja Vaasan välillä ei kyseistä pakettiautoa enää kameroissa näy, joten etsinnät keskittyvän tänne Manseen. Ajattelin vain kollegalle ilmineerata, kun siellä on se etsintä kuumimmillaan.

Petri heräilee Ryttylän kohdilla ja hieroo silmiään auki. Vilkaisu kelloon osoittaa, että noin tunti ja hän on taas stadissa. Kuulutus Riihimäelle saapumista kuuluu kovaäänisistä ja samassa kaksi junailijaa saapuu jututtamaan Petriä.
He juttelevat hiukan sekavia, kyselevät kaikenlaista omituista ja ovat hiukan häillään itsekin, mutta jatkavat jutustelemista. Juna pysähtyy ja Petri huomaa poliisin nousevan junaan ja he tulevat hänen luokseen ja kysyvät henkilöpapereita.
Petri vie kätensä povitaskuun ja toinen poliiseista nappaa siinä vaiheessa hänelle käsiraudat oikeaan ranteeseen. Niin Petri Nieminen sanoo vanhempi poliiseista luettuaan hänen paperinsa, olette etsintäkuulutettu ja teidän pääteasemanne on nyt tässä ottakaa tavaranne ja seuratkaa.
Petri nousee, sillä hän tietää miten hankala on päästä noista raudoista eroon.
Joku matkustaja on varmasti ilmoittanut henkilökunnalle ja sieltä ensimmäiseltä mahdolliselta pysähdysasemalta sitten poliisi paikalle.

Autossa poliisit ottavat yhteyden Liinu-Marjukkaan joka komentaa tuomaan Petrin viipymättä hänen eteensä. Niin poliisiauto nytkähtää liikkeelle ja ajaa G.Pula-ahon lämpölaitoksen takaa Sakon tehtaan edestä ja kurvaa kiertoliittymästä Helsinkiin menevälle katuosuudelle, josta kääntyvät vasemmalle Karavaanin kohdalla.
Petri ihmettelee ääneen, että minulla oli lippu Helsinkiin saakka maksettuna, eikö yhteiskunnalle olisi edullisempaa ollut ottaa hänet kiinni vasta Helsingissä, kun sinne näkyy nyt matka kuitenkin johtavan.
Eipäs viisastella, sanoo kuljettaja nyreästi hiukan loukkaantuneena.
Matka jatkuu hiljaisuuden vallitessa. Liinu-Marjukka on jäänyt ylitöihin, mutta tilanne on nyt hoidettava.

Luku 10. Petriä viedään

Petri viedään Liinu-Marjukan kanssa tutkintahuoneeseen, Liinu-Marjukka kiittää Riihimäen poikia ja toivottaa hyvää kotimatkaa, ajakaa varovasti.
Kun miehet ovat poistuneet Linnu kysyy Petriltä, että mikä selitys sinulla on tähän kaikkeen?
Öhöm, minä läksin silloin yöllä. Niin minähän olin Helsingin asemalla ja päätin torkahtaa hiukan eräässä tyhjässä rautatievaunussa, kun heräsin olin matkalla pohjoiseen. Junailija sanoi että lähin asema on Seinäjoki, joten ostin lipun sinne. Sieltä ei tullut paluuta aivan heti, joten kävin paikallisella urheilutalolla uimassa.
Koska kukaan ei minusta siellä ollut lainkaan kiinostunut ajattelin palata takaisin sen ihmeempiä itseäni peittelemättä. No lopthan sinä jo tiedätkin.
Hymm, tarinasi kuullostaa uskottavalta, mutta se tarkistetaan, mutta nyt sinun on jäätävä tänne tutkintavankeuteen ainakin huomiseen saakka, sillä minä lähden nyt Toiselle linjalle, kun siellä ei ole enää vieraita miehiä.
Liinu-Marjukka aukaisee oven ja vinkkaa pari vaatekaappia hakemaan Petrin. Viekää hänet selliin, mutta ottakaa iisisti hänen ranteesta kiinni sillä sehän on jo aivan musta, epäilty saattaa syyttää vielä meitä väkivaltaisuudesta.

Liinu-Marjukka sai sulkia hattuunsa, kun pidätys oli tapahtunut. Kaakkuri tosin huomauttti hänelle, että eihän se nyt varmaankaan hänen ansiotaan varsinaisesti ollut, mutta virantoimitus oli saatettu loppuun.
Seuraavana aamuna Linnu istui kahvihuoneessa yhdessä Viljo Kahelinin kanssa, joka luki Alibi-lehteä.
-Hei, muistatko sen pankkirosvon Raivo Roosnan 80-luvulta?
-Toki toki. Hänhän oli sen Aleks Lepajõen kaveri.
-No, tässä kerrotaan, että Raivo pääsi lusimasta 90-luvun alussa ja avioitui heti suomalaisen naisen kanssa. Nyt heidän poikansa Reino Roosna on voittanut kultamitalin Viron kansallisessa jousiammuntaturnauksessa. Kaikkea sitä maailmaan mahtuukin.
-"Mielenkiintoista", Linnu hymähti sarkastisesti. Miksi moisesta kirjoitetaan Alibissa?
-Tässä nyt vain seurataan entisten rikollisten myöhempiä elämänvaiheita. Reinokin on lusinut jo alle parikymppisenä, kun oli sotkeutunut joihinkin paikallisen mafian pikkukolttosiin.
Kahvitauko päättyi ja he poistuivat selvittelemään Petrin kuulustelujen alkamista. Jokin Viljon lukemassa uutisessa mietitytti Linnua. Sanottakoon sitä nyt sitten vaikka naisen vaistoksi.

Tallinnan vanhassa kaupungissa tiedetään jo, että Vähe Riku on kateissa, mahdollisesti tapettu. Aivo Kallas miettii kuka on hänen seuraava oikea yhteys Suomeen. Vähe Riku oli luotettava kumppani, mutta missä konklaavissa nyt se seuraaja kasvaa?
Penniön veljekset ovat puolittuneet, ja suku taisi osoittautua pahimmaksi taas kerran toisilleen. Nuori Vähe Jack on vielä täysin kokematon ja häntä kiinnostaa vielä seksi ja alkoholi enemmän kuin business.
Jari K. on tullut kai urheilupyörä-uskovaiseksi ja poistuu kaikilta itseään kunnioittavilta huulilta, jotka pimeydessä kulkevat.
Hänen voimansa oli appiukon uskottavuus, mutta nyt ei Manusta ole takuuksi edes kotikissalle.
Tuo Petri jota nyt ajetaan takaa kuin naapurin sikaa, tuntuu järki mieheltä. Jos hänet saisi johonkin oikeaan liemeen, josta hän ei voisi poliisille kertoa, niin silloin hän tottelisi järjestön sääntöjä, vaikka tuntisi itsensä kuinka rehelliseksi tahansa.
Aivo soittaa Taivolle, hei veikka järjestä minulle ansa, johon Petri Nieminen lankeaa. Hänestä tulee kohta kansallissankari Suomessa.

Iltapäivälehdet kirkuvat katujen kulmissa, "Murhaaja on häkitetty", "Murhaaja on napattu", mutta tosiasiassa taustavoimat eivät jää koskaan kiinni. Ei Tillanderin ryöstösaalista koskaan saatu takaisin kokonaisuudessaan, kuka sen jemmasi, kun oikeat ryöstäjät olivat lusimassa. No "taustavoimat"! Taustavoimat ovat nimensä mukaisesti taustalla.
Media menee liian helposti mukaan ostamaan yleisön suosiota, nythän pidettiin tärkeänä, että murhaaja saadaan kiinni, vaikka todellinen sankariteko oli tappaa tuo lurjus, joka rääkkäsi viattomia ihmiskaupanuhreja eli mafiahuoria.
Myös toisesta murhasta media ei tiedä mitään ja murhaaja kulkee aivan vapaana tosin nyt jos Ruotsin puolella. Mutta taustavoimat tietävät jo jotain tästäkin murhasta, vaikka Siiri oli suunnitellut sitä vuosia.
Pikku Rikulla kun oli varasuunnitelma aina tilanteen varalle. Varokaavio menee jotenkin niin, että jos, ja jos. Jos hän ei tule ilmoitetusta määräpaikasta ajoissa tiedon piiriin, niin jotain on tapahtunut, jos ei myöhästymistä ilmoiteta tahattomaksi.
Nyt hän ei saapunut perhelounaalta ilmoittamaansa aikaan, joten Aivo odotti ilmoitusta tahattomuudesta, mitään ilmoitusta ei ole tullut, joten syyllinen on perhetapahtumassa ollut läsnä, joko ex-vaimo tai poika, tai molemmat yhdessä.
Aivo on jo hetken aikaa tukiskellut Ruotsin karttaa. Siirin ja Jaakon puhelimen signaalit kun näyttävät tulevan sieltä.

Lugupeetud Siiri, onko päiväsi jo luetut, sanoo Aivo itsekseen ja tähystelee näytöltään karttaa?
Le tunnel sous la Manche, sinne sinä siis aiot. Tarkoituksesi on viedä timantit ja rahasalkku itsellesi, mutta miten tyhmänä sinä minua pidätkään Madam Walker?
Täältä ajaa Ranskaan nopeammin, kuin missä sinä nyt olet ja minun ei tarvitse edes ajaa metriäkään kultaseni, hän myhistelee olemattomaan partaansa.
Ola saa tänään kovakullisen vieraan ja hän vie neitsyyden ja kivet parempaan talteen. Ja kun te rahasalkkunne avaatte sitten yhdessä se on jo tyhjennetty, joten ei auta kuin palata verojohtajan nipisteltäväksi.
Hyvästi Siiri Walker, meillä ei enää ole yhteistä kieltä, minun ei kannata liata sormiasi sinuun.
Aivo ottaa taas puhelun veljelleen Taivolle, puhuu nopeasti eestiksi, mitä Siiri Walker on tehnyt ja aikoo vielä tehdä, tee tyhjäksi tämän suunnitelmat, Aivo laskee puhelimen pöydälleen ja katselee ikkunasta kun lokit liitelevät meren yhtä vapaana kuin hän liike-elämässä.

Siiri ja Jaakko saapuivat vuorokauden ajettuaan Helsingborgiin. He olivat levänneet parisen tuntia Sundsvallin tienoilla ja jatkaneet sitten heti matkaa. He olivat päättäneet jatkaa Malmööseen asti ja ajaa sieltä siltaa myöten Kööpenhaminaan, sillä lautan ottaminen Helsingborgista tuntui riskaabelimmalta. Siitä jäisi faileihin auton rekisterinumero.
Helsingborgissa he kuitenkin pysähtyivät illallistamaan, koska tunsivat olevansa jo riittävän kaukana turvassa. Auto parkkeerattiin Stortorgetin pysäköintialueelle Kustaa Adolfin ratsupatsaan kupeeseen. Käveltyään ensin pari sataa metriä pohjoiseen Kullagatanin kävelykatua myöten he huomasivat, että siellä oli vain myymälöitä, joten he päättivät palata torille. Valittuaan toisen suunnan toriin nähden he löysivät parin korttelin päästä Mariakyrkania vastapäätä pienen viihtyisän italialaistyyppisen pastatrattorian "Olsonsskafferie", jonka he päättivät valita illallispaikakseen.
Elämä hymyili jälleen, tunnelma oli kuin lomaa vietettäessä. Kynttilät paloivat punavalkoruudullisen pöytäliinan päällä ja ravioli con pesto maistui taivaalliselta. Mikään ei enää voinut mennä pieleen.
Vai oliko kaitselmus kenties suunnitellut asiat toisin ...

Siiri alkaa jo uskoa läpimurtoon ja supisee Jaakolle pöydän ylitse, siitä saakka kun isäsi sen Leiluskan mukaan lähti olen suunnitellut oman elämäni ilman häntä, mutta eihän se ollut mahdollista, kun oli niin paljon vyyhti solmussa.
Pitää kuitenkin olla hiljaa kaikesta nyt, että ei mikään mene enää pieleen, kyllä pelästyin siellä Tampereella, sen kaiffarin piti olla luottoporukkaa, mutta niin vain sinivuokot perään pisti.
Mokomakin monttööri, kun ei tiennyt kummassa päässä moottori on, hekottaa Siiri, kattia kanssa.

He alkavat keskustella yhä äänekkäämmin ja innostuvat tilaamaan pullon Nero punaviiniä. Jaakko vakuuttaa Siirille, että kyllä he sen voivat tasata.
- Reilun tunnin kuluttua täältä lähdettyämme olemme Tanskassa eikä poliisi siellä mokomasta piittaa.
Pullo tilattiin ja siitä skoolattiin hilpeällä mielellä. Jälkiruoaksi tilattiin tiramisua ja café espressoa, jonka kera päätettiin naukata vielä grappapaukut. Sitten lasku maksettiin ja he poistuivat paikasta.
Jaakko kaiveli auton avaimia Kustaa Adolfin patsaan vieressä ja avasi oven. Siiri istui pelkääjän paikalle ja Jaakko käynnisti moottorin. Ilta oli jo hämärtynyt ja auton takana parkissa ollut Volvo vilkutteli valoja. Autosta astui kaksi sinitakkista mieshenkilöä, joista toinen tuli koputtamaan Jaakon puoleiseen ikkunaan. Jaakko avasi ikkunan.
- God kväll! Får jag be att blåsa?
Jaakko oli vaivautunut ja puhalsi sitten pilliin. Poliisi odotti kotvan aikaa ja katsoi sitten lukemia.
-Det visar 0,4.
Jaakko pyyhki hikeä otsaltaan ja vastasi:
-Det är ju ingenting, ja alkoi sitten sulkea ikkunaa.
Poliisi avasi oven ja totesi:
-Nej, färden stoppar hit. Vi har 0,2 som limit i Sverige.

Taivo kilauttaa Aivolle, olen kehittänyt teorian, jolla pyyntösi toteutuu.
- Kerro ihmeessä kuomaseni Aivo innostuu.
No tarvitsemme nyt aikaa, mutta sitähän on almanakat täynnä. Maire on hyvässä uskossa mennyt omasta mielestään mukaan toimintaan, jonne Petri ei häntä olisi koskaan luovuttanut. Bona fide, mutta Suomessa laki ei tunne vilpittömyyttä rikoksessa, Hän on siis siirtynyt kaidalta tieltä tälle kapealle polulle, jota me kutsumme ansaintalogiikaksi numero yksi.
Petri pääsee tiettävästi huomenna vapaaksi, mitään syytä poliisilla ei ole häntä pidätellä. Reiskaa he eivät saa kiinni, mutta Petriä vastaan heillä on hintelästi aineistoa, vapautus tulee ja sitä kautta kuuluisuutta.
Nyt astumme me mukaan kuvioihin, ensiksikin Mairelle on annettava lisää vastuuta, kun rauta on kuuma ja hyvä tekosyy, kun Laurilla on suruaika, ja hän tosiaan on kädetön ilman Leeviä. Myös Vähe Riku on poissa, joten Mairelle tulee tilaisuus nousta vähintään sille portaalle, jolla Leevi oli.
Me tietysti hoidamme hänelle kaikki mahdollinen tuki.
Kuten myös Petrille hoidamme hyvän suosittelijan, joka nostaa hänet politiikkaan. Suomessa on kohta vaalit ja ehdokkaita kaivataan.
- Ei mitään hakkaraisia enää keskeyttää Aivo.
No ei ei, eikä Perussuomalaisiin eikä Kokoomukseen, vaan Suomen Keskustaan. Sipilä jättäytyi Ouluun ehdokkaaksi, eikä kepuleilla ole Mariakaan enää Helsingissä laittaa. Se on kuin tilauksesta Petrin paikka.
Petrille pitää järjestää myös aikaa Mairen kanssa ja vaalivauvan tekoon, kihlautuminen ja avioliitto ovat myös hyvä suorittaa ajoissa pois alta. Sitten kun lapsi antaa merkkejä itsestään ja Petri on päässyt eduskuntaan, saanut hyvän valiokunnan johdettavaksi, niin kerromme kuivan viileästi missä mennään.
Hän on saanut vaalirahoituksen meiltä, Maire on rikollisessa toiminnassa johtoportaassa, ja sinä epäröit ottaa kultalusikkaa meidän kädestämme. Vihjaamme saattavamme hänet suureen häpeään ja hänen kansansuosionsa muuttuu ikuiseksi inhoksi ja häntä vieroksutaan, hänen tulevaa syntymätöntä lasta kiusataan ja Maire joutuu tiilenpäitä lukemaan ja synnyttää vankilassa, jos hän ei suostu.
Hyvä joskin vielä hioutumaton juoni, mutta onnittelut Taivo sinuun voin aina luottaa.

Samaan aikaa Helsingborgissa Siiri ja Jaakko istuvat poliisien Volvon takapenkillä. Poliisi kirjoittaa muistiin bemarin suomalaisen rekisterinumeron ja pyytää Jaakkoa esittämään ajokorttinsa. Jaakolla on englantilainen ajokortti, josta poliisi kirjoittaa muistiin nimen Jack Walker ja muut henkilötiedot. Sitten hän ottaa kännykällä yhteyttä poliisiasemalle ja pyytää selvittämään Suomen viranomaisten kanssa kuka auton omistaa.
Tuokion kuluttua poliisin kännykkä pirahtaa ja hän saa selvityksen.
- Bilen är registrerad med namn Leevi Penniö från Finland.
Käy ilmi, että autoa ei ole ilmoitettu anastetuksi, mutta poliisi tiedustelee tuntevatko matkalaiset kyseisen omistajan. He selvittävät, että kyseessä on lähisukulainen, joka on lainannut auton.
Poliisi tekee vielä muita muistiinpanoja, ottaa auton avaimet Jaakolta ja kysyy onko heillä yösijaa Helsingborgissa vai tulevatko he mieluummin kamarille yöksi. Jaakko katsoo Siiriin neuvottomana. Siiri on kalmankalpea ja ehdottaa, että he menisivät hotelliin yöksi ja sieltä aamulla kamarille noutamaan auton. Sakoilla he kuitenkin tästä selviäisivät.

Tättä rättä rää asuu Petri salamavalojen välkähdellessä ulos poliisitalosta. Toimittajia on kuin muurahaisia, jokainen tahtoo päästä lähelle, valokuvaajia on vieläkin enemmän. Joku onneton ottaa halpiskännykällä videolle.
Kohta kirkuvat taas iltapäivälehtien lööpit.
Petri ei arvaa, että vastaanottoa on hiukan masinoitu, ei hän todellisuudessa noin suuri stara ole - vielä. Mutta tätä ja vieläkin isompaa on jatkossa tuvassa.
Toimittajat pakottavat Petrin antamaan lausunnon.
- No tyttöystävää on ikävä, sanoo Petri ja kiva, että nyt hänet saan kohta syliini. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin, että olen syytön, eikä poliisikaan minua enää tutki epäiltynä.
Samassa Maire raivaa itsensä lehdistön lävitse ja halaa Petriä suudellen suoraan suulle.

Leila Toure on Kätilöopiston synnytyshuoneessa numero neljä. Lapsivesi on mennyt hautajaisten aikana, sanoo kätilö toiselle, kun vuoro vaihtuu, polttoja on noin kahdeksan minuutin välein, ehkä tunnin päästä olette viisaampia. Hyvää päivänjatkoa.
Molemmat kätilöt poistuvat huoneesta, Leila on aivan yksin, missä kaikki ystävät ovat silloin, kun synnytys alkaa, kysyy hän hiljaa itseltään. Hän on omilla toimillaan ehkä tullut auttaneeksi omaa nykyistä yksinäisyyttään, kuka tietää, mutta ei hänkään kerro, ajattelee Leila sekavasti.
Leilan alavatsaa kouristaa jälleen, käsi puristuu pienen soittokellon napin ympärille ja peukalo painaa NYT!
Samassa huoneeseen purjehtii äskeinen kätilö mukanaan joku uusi hoitaja. Hoitaja nostaa lakanaa ylemmäksi ja vilkaisee vaivihkaa kätilöä. Kätilö nyökkää ja hoitaja pesee vielä synnyttimet nopeasti tottunein ottein.
Kun seuraava poltto alkaa ponnistakaa kun minä sanon jep, sanoo kätilö ja odottaa Leilan reagointia. Leila kohottaa silmäkulmiaan ja katsoo kuin cocerspanieli ja nyökkää alistuneesti. Synnytys voi alkaa.
Jep, sanoo kätilö. Leila pusertaa ottaa nilkoistaan kiinni ja ponnistaa niin että verisuonet katkeilevat hänen niskanseudultaan ja kasvoista.
Poikavauva pullahtaa niin sanotusti kätilön syliin. Hyvin tehty sanoo kätilö ja antaa vauvan hoitajalle, ensin arvioituaan pojan yhdeksikön arvoiseksi, koska väri hiukan liian keltainen, ei tullut täyttä kymppiä.
Hoitaja menee välihuoneeseen ja huuhtelee lapsen hanan alla, poika päräyttää sellaisien parun, että kiinan muurikin halkeaisi jos olisi kuulolla.
Hoitaja silmäilee ja miettii äiti on hiukan afro, mutta poika on hiukan kiinalainen. Antaa lapsen äidin rinnoille.

Luku 11. Vinosilmäinen lapsi

Leila katselee rinnoillaan hamuavaa pientä, tummaa, hieman vinosilmäistä lasta. Mitä tulikaan tehtyä sen Lin kanssa. Olihan se kiinalaisen ravintolan ruoka parasta mitä tiedän, ainakin se mitä tarjottiin.
Siitä jäi näköjään jäljet. Onneksi Richard ei ole täällä. Nyt en häntä kaipaa yhtää.
- Mikä lapselle nimeksi?
Kiinassa vanhemmat antavat joskus pojilleen tavallisia tai merkityksettömiä nimiä, jotta pahat henget eivät kiinnittäisi huomiota lapsiin, kuten nyt tuo Li. Paljaisiko kiinalaisperäisen nimen antaminen pojalle lapsen isän syntyperän? Onhan sitä isän näköä hiukan lapsessa.
Oli se Li rikaskin. Rikuhan se meidän tutustutti. Richardilla ja Lillä oli yhteisiä bisneksiä.
Sain niin ihanat silkkihuivitkin lahjaksi Liltä ja luonnonhelmistä kaulanauhan. Aina kun Riku oleili Suomessa oli ihanat ateriat tiedossa ja ikävään muutakin helpotusta. Seurani ei sitten enää raskauden tultua ilmi Lille kelvannutkaan. Oli löytänyt jonku toisen tai kuinka monta lie itselleen kaapannut. Eihän miehistä koskaan tiedä. Liehittelevät ja saavat mitä haluavat ja se ei olekaan vähän.

Siiri ja Jaakko astuvat sisään Grand Hotellin aulaan aivan Stortorgetin kulmassa. He ovat ottaneet matkatavaroistaan autosta välttämättömimmät kimpsut ja kampsut yhdeksi yöksi. Poliisi oli ilmoittanut ajavansa auton noin kilometrin päässä sijaitsevalle kamarille ja antanut ohjeet sen noutamisesta seuraavana aamuna.
Sujuvammin ruotsia puhuvana Siiri alkaa kysellä yöpymismahdollisuutta. Käy ilmi, että standardihuoneet ovat kaikki varattuja, mutta yksi sviitti olisi vielä jäljellä.
-Vad kostar det då, kysyy Siiri.
-Det blir 18.400 kronor, kuuluu reseptionistin vastaus.
-Nå men härregud, huudahtaa Siiri spontaanisti. Tuntuipa tulevan tyyriiksi.
Virkailija ehdottaa, että he menisivät kadun toisella puolella olevaan Marina Plazaan, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä meren rannalla aivan päärautatieaseman Knutpunktenin vieressä. Siellä kuulemma olisi normaalihintaisia huoneita vielä vapaana.
Siiri katsoo Jaakkoon, joka tietää, että rahasta heillä ei juuri nyt kyllä olisi kiinni. Sitten he yhteistuumin päättävät sittenkin ottaa sviitin kahdella makuuhuoneella ja yhteisellä olohuoneella. Kylpyhuoneessa olisi kuulemma suihkun lisäksi jakuzzi ja pieni saunaosasto.
Jatketaan nyt sitten loman viettoa, he virnuilevat toisilleen huojentunutta teeskennellen astuessaan natisevaan vanhaan puukehikkoiseen suureen hissiin.

Samaan aikaan Lontoossa Ola on yrittänyt soittaa armaalleen, mutta tämä ei voi vastata, kun istuu svenssonien kanssa poliisiautossa.
Ola menee alas baariin ja siellä tapaa erään maskuliinisen miehen, jonka flirtti puree ikävystyneen suomalaismiehen mielentilaan. Heillä on hauskaa, eikä aikaakaan kun hotellihuoneen peitot saavat paljastaa satiinilakanat.
Voisi sanoa, että tässä miestä pannaan oikeaoppisesti "Olan" takaa.

Taivo soittaa Aivolle aamulla, kivet ovat himassa, mies nousi "Rapakon" takaa ja heitti haulipussit taskuun, eikä Olalle, - hänelle ei jäänyt kuin kirvelevä muisto.

Liinu-Marjukka viettää koti-iltaa Helsingissä ja surffailee netissä satunnaisia lehtiotsikoita lukien.
Hän pysähtyy hetkeksi urheilupalstan otsikkoon, jossa mainitaan samaisesta Reino Roosnasta, josta Viljo oli päivällä kertonut. Uutinen hehkuttaa "suomalaisperäisen virolaisen" kansainvälistä menestystä ja siinä yhteydessä on kuva hänestä vastaanottamassa Viron jousiammuntamestaruuspokaalia Tondin ampumaradalla Tallinnan liepeillä.
Kappas vaan, taisi se Viljon mainitsema kaveri olla suurempikin kuuluisuus, tuumaili Linnu. Kuvan alla oli päivämäärä 27.8.2014. Kohtalon ivaa, juuri saman päivän aamuna oli Leevi löydetty vainaana, ajattelee Linnu.
Muita uutisia ovat mm. murhasta epäillyn Petri Niemisen vapauttaminen. Uutista kommentoineet lukijat jakautuvat kahteen leiriin. Toiset ovat sitä mieltä, että poliisi on toiminut lepsusti päästäessään näin nopeasti hyvästä syystä epäillyn kaiffarin vapaalle jalalle ja toiset puolestaan korostavat EU:n direktiivien mukaisia ihmisoikeuksia ja niihin liittyviä poliisin pidätysvaltuuksia.
Kylläpä ihmiset ovat mielestään viisaita, ikään kuin tietäisivät tästä enemmän kuin hän itse konsanaan, puisteli Linnu päätään ja siirtyi sitten makuuhuoneeseensa vaihtamaan yöasua ylleen.

Hertfordshiressa Suur-Lontoon liepeillä keittää Indican tahmeaa riisiä muuan Huang Dong, suomeksi keltainen valuutta tai suomalaisittain lausuttuna Don Juan.
Dongin kännykkä kumahtaa asunnon ruokailunurkkauksessa, puhelimessa on Taivo.
- Hei, puhun lyhyesti. Richard on poissa, ei ehkä koskaan palaa. Kuka hoitaa huoneiston? Laita tekstiviesti, tällä kertaa Eestissä luettavilla kirjaimilla, vai onko siellä taas ollut joku suuri räjähdys. Loppu.

Aivo saa tiedon sähköpostiinsa, Suomessa poliisi epäilee ilmeisesti Raivo Roosnan poikaa Reiskaa Leevin murhasta.
Aivo miettii, sehän on hiukan sukuakin tuo Raivo, kuten poikakin, mutta se hänen historiansa on niin kaukana tästä segmentistä. Sehän oli siihen aikaan, kun isoisä vekkarikauppoja ryösteli aseet kourissa.
Nyt me myymme koruliikkeille timantteja, eikä kukaan asetta vie vahingossakaan liikepaikoille, se on rahvaanomaista ja häpeällistä. Timantteja myymällä nettoaa sitä paitsi enemmän ja helpommalla, kuin piileksimällä ryöstön jälkeen hiilikellareissa.
Ja missä huutonetissä niitä timantteja ja vekkareita sitten kaupattaisiin? Nyt meikäläiset kuuluvat eliittiin ja ohjaavat politiikkaa, imevät rahat paratiisisaarille ja hoitavat kaiken tämän täysin laillisesti, ehkä hieman lain reunoja venyttäen.
Reiska kylläkin kuului niihin Raivon ja Alexin piireihin, olisiko tuo siitä kimmokkeen saanut myös pojalleen laittaa nimeksi "Reiska", minulle se tuo mieleen ihmissalakuljetuksen ja venäläiset huorat.
No pitänee laittaa tämä forfaraden Daniel Ladionille.

Aivolle tulee puhelun jälkeen mieleen miten he vajaa kymmenen vuotta sitten tekivät ensimmäisen herrasmiesten bisnesryöstön Lontoossa. Se onnistui. Heitä ei löydetty. Iso kaupunki ja hyvin toimittu.
Siitä kirjoitettiin lehdissäkin ja näinhän se lehden mukaan meni.
Kaksi Bentleyllä liikkunutta liikemiehiksi pukeutunutta timanttivarasta vei Lontoolaisesta jalokivimyymälästä arvokkaita koruja. Liikkeeseen mentyä he kaivoivat esille hopeiset käsiaseet ja katosivat saaliineen tietymättömiin. Heidän mukanaan lähti keltaisen arvokkaan timantin lisäksi parin miljoonan arvoinen kaulakoru.
Aivo hiukan hymähtää. Timantit pysyvät piilossa ja nousevat uudessa paikassa uuteen elämään.
Lehti jatkaa. Kuinka ollakaan vasta vuonna 2011 keltainen timantti vietiin arvioitavaksi Hong Kongissa sijaitsevaan arviointiliikkeeseen. Arvioijat huomasivat siinä käsittelyn jäljet. Timantti oli pienempi kuin aiemmin kadonneeksi ilmoitettu ja sen leikkaus oli toinen. Minne olivat osat joutuneet? Timantin sen hetkinen omistaja oli myös tuntematon.
Näin me saimme ensimmäisiä arvokkaita saaliita ja homma sen kuin jatkuu.

Huang Dong lopettelee ateriaansa ja aikoo käydä katsastamassa huoneiston, josta Taivo oli niin kovin huolissaan. Dong on Yrjö Kakkisen lontoolainen kollega, eli hän hoitaa kiinteistöt täälläpäin maailmaa.
Hän tekee myös muuttoilmoitukset ja omistajanvaihdosilmoitukset tarvittaessa, nyt varmaan tulee joku uusi isäntä siihen, se tietää ainakin viranomaisille ilmoituksen ja mahdollisesti kaupat uuden omistajan nimiin.
Siinähän raha ei vaihdu kuin hetkeksi tilitä toiselle, no jotain veroja tulee maksaa, mutta se on tehtävä laillisesti, muuten asunto ei olisi niin näkymätön.
Asunnossa ei näytä olevan ketään kotona, Dong menee omilla avaimillaan sisään huoneistoon. Sieltä on hävinnyt kaikki elävät, joten huoneisto on hiukan ummehtunut, kun kukaan ei ole ikkunoita tai ovia aukomassa.
Ilta-aurinko porottaa lattialla lojuviin lasten vaatteisiin. Täältä on siis häivytty hysteerisenä ajattelee Dong. Isännän tavarat ovat järjestyksessä, hän on lähtenyt rauhallisesti.Perinteinen kiinalainen ajattelutapa poikkeaa meidän länsimaisten ajattelusta, vaikka Dongista on hyvää vauhtia tulossa urbaani.
Pyydän siivousliikkeen paikalle ja he saavat hoitaa likapyykin, minä en noihin housuhin kajoa. Ilmoitan sitten sähköpostilla, ei kun tekstiviestillä Taivolle. - Ok, kaikki henkilöt hävinneet, siivousliike hoitaa asunnon peruskuntoon. Isännän tavarat jää paikoilleen, mutta muut kamat laitetaan konttiin ja lähetetään Lauri Penniön osoittella Suomeen, kuittaa HD.

Ok, viesti tulee Taivolta hetkessä, mutta sen lisäksi pitää vaihtaa sarjoitukset lukoissa ja isännän tavarat kontissa säilöön varastoalueelle Folkestoneen.

Siiri ja Jaakko nauttivat runsaasta aamiaisesta Grand Hotellissa. Juominkeja ei enää illalla jatkettu, sen verran he olivat nyt oppineet. Auto piti saada takaisin ja matkaa piti saada jatkettua.
Siiri oli illalla rentoutunut jakuzzissa ja Jaakko surffaillut netissä olohuoneen työpöytänurkkauksessa olleella tietokoneella. Nukkumaan oli menty melko aikaisin ja unikin oli kaikesta huolimatta tullut molemmille suhtkoht normaalisti. Paljon oli tapahtunut, mutta toisaalta matka oli ollut rasittava ja väsyttävä.
Ulos chekatessa Siiri maksoi Diner's Clubin kortillaan ja pyysi henkilökuntaa tilaamaan taksin hotellin ovelle. Taksissa hän sitten näytti tummapintaiselle murteellista ruotsia puhuvalle kuskille poliisiaseman osoitteen: Berga Allé 25.
Hän ei maininnut mitään poliisiasemasta, mutta kuski tunsi heti osoitteen:
-Jasså, till polisen, hekotteli hän asiakkailleen.
Kello kävi yhdeksää kun Siiri ja Jaakko astuivat poliisiaseman ovesta sisään. Siiri kertoi informaatiotiskin takana istuvalle virkailijalle asiansa ja tämä kehotti heitä odottelemaan aulan sohvalla kunnes asianomainen poliisiviranomainen saapuisi heitä noutamaan.
Noutaja oli sama poliisi, joka heitä oli alustavasti kuulustellut illalla:
-God morgon, hän toivotti. Har ni sovit gott?
Sitten hän viittoi Jaakkoa ja Siiriä seuraamaan itseään työhuoneeseensa.
Työhuoneessa poliisi kertasi edellisillan faktat ja kuulijoiden hyväksyttyä ne hän naputti raporttia koneeseensa.
Poliisi ilmoitti kuulusteltavilleen, että laki velvoittaisi häntä takavarikoimaan Jaakon ajokortin ja mätkäisemään päiväsakkoja tulojen mukaan, mutta kun kyseessä olivat ulkomaalaiset, joiden tarkoitus on välittömästi poistua maasta autoineen eikä rattijuopumus ollut vakava, niin hän voisi jättää Jaakon ajokortin tämän haltuun edellyttäen, että he maksavat sitä ennen 20.000 kruunun sakon, josta he saavat kuitin saman tien asemalta.
-Ni kan betala med kort, virnuili konstaapeli.
Asiat saatiin sillä tavoin hoidetuiksi. Jaakko ja Siiri saivat auton avaimet takaisin ja heidät ohjattiin auton säilyttämispaikalle. Sitä ennen Jaakko joutui taas puhaltamaan pilliin - se näytti nollaa.
Huojentuneina Jaakko ja Siiri ohjasivat auton pois poliisitalon alueelta ja ottivat suunnan kohti etelää.
Se tapahtui kreivin aikaan, sillä samalla hetkellä tuli poliisiasemalle Suomesta puhelu. Sinne ilmoitettiin, että edellisenä iltana virka-apuna annettuun tietoon liittyvän auton omistaja on murhattu. He pyysivät pidättämään matkalaiset kuulusteluja varten.

Leila ei tiedä, että hänestä on julkaistu lehdessä kuvia. Hän on vielä synnytyssairaalassa. Kuka tulee noutamaan äidin ja lapsen, kysyy lehti.
Yhdessä kuvassa on Leilan seurana Lauri, joka tukee Leilaa vyötäisistä. Tuskainen ilme kasvoilla kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Lehti tietää miksi ja on ottanut enemmänkin selvää Leilan elämästä.
Tämä suomalaisäidin ja afrikkalaisisän kaunis tytär on tullut Suomeen synnyttämään, kertoo lehti eikä tiedä, että miestään Leila Suomesta etsii.
On vain sattumaa, että synnytys käynnistyy juuri hautajaisissa. Laskettuun aikaan oli vielä kolme viikkoa.
Lehti tunnistaa myös hautajaisiin osallistuneet vapaamuurarit.
Lapsen syntymästä on muutama sana, sillä sairaala ei kerro vieraille asiakkaistaan.
Nokkela toimittaja on tehnyt kuitenkin kovasti työtä, ja tietää Laurin Leilan kahden lapsen isäksi.
Vastasyntyneen isästä lehti kaipaa tietoja, kyse on mahdollisesti Lontoossa asuvasta miehestä, jolla on yhteyksiä Suomeen. Toimittaja haistaa myös jotain muuta kiinnostavaa, mutta sitä ei kerrota tässä numerossa.

Maire ja Petri nukkuvat tiiviisti lusikka-asennossa toisissaan kiinni. Petri hengittää Mairen hiuksiin ja unelmoi suuresta perheestä. Monen koettelemuksen jälkeen onni tuntuu taas löytäneen hänet ja hänen rakkaansa.
Häntä on päivän mittaan kosiskeltu moniin paikkoihin, mutta Petri on vain sanonut, että pitää naida ensin muutama kerta, että ajatukset selviävät. Niin siihen vastaukseen toimittajat ovat yleensä jääneet monttu auki katselemaan nuoren parin etenemistä kohti seitsemättä taivasta.
Maire oli muistuttanut, että puhu kauniimmin, laittavat vielä lehteen, mutta Petri vain nauroi että laittakoot.
Nyt Petri hihittelee itsekseen unissaan, mahtaa olla mukavampi paikka olla kuin matka turkistarhalle on tässä kumppani huomattavasti lämpimämpi, Petri uneksii.
Taivo on Aivon kanssa palaverissa, myös siellä uneksitaan, mutta harkiten. Jos vihreät lähtevät huomenna hallituksesta, on mahdollista, että Suomessa hallitus kaatuu. Nyt on kepulla hyvä paikka iskeä uusi nimi listalle. Tämänpäiväisen ilotulituksen perusteella Petrillä on hyvä mahdollisuudet haastaa jopa kanki Kaikkonen valiokuntapaikkoja ajatellen.
Petri ei ole missään ryvettynyt, päinvastoin hänestä on nousemassa uusi tähti tanssii tähtien kanssa ohjelmaan. Kunhan tanssii meidän pillin mukaan, lisää Taivo, mutta Aivo nyrpistää nenäänsä, ei sovi mennä asioiden edelle.
Hänelle pitää antaa uusi työnimi, jotta emme sotkeudu hänen henkilöllisyyteensä vahingossakaan. Sopiiko Taivo, että tästä hetkestä lähtien puhumme Peter Newmanista? Myös optimistisena anna tehdä Lontoon asunnon kaupat tälle nimelle ja myös Eiran asuntoon Yrjö saa ruuvata Vähä Rikun tilalle "pikku- Pete", ei kun Peter Newman.
- Kukas nyt menee asioiden edelle, ei onneksi Nipa Neumann ollut valintasi, rähähtää Taivo räkäiseen nauruun.

Leilan koulukaveri Anna on nähnyt lehdestä kuvat ja jutun. Anna haluaa nähdä uuden vauvan. Hän etsii netin kautta Leilan puhelinnumeron. Salainen.
Hän ei hellitä, vaan muistaa Leilan olleen avoliitossa Lauri Penniön kanssa. Piti heidän mennä naimisiinkin. Häitä oli valmisteltu pitkään. Kaikki oli viimeisen päälle valmiina. Leilalla Laurin ostama monen tonnin hääpukukin. Pappikin odotteli paria kirkossa. Kirkko oli hääväkeä täynnä. Puitteet olivat upeat. Kuvaajat paikalla, mutta morsianta ei kuulunut. Leila oli matkalla kaapattu. Lehdetpä siitä riemastuivat. Oli ollut hiljaista juoru-uutisten rintamalla ja tuli jotain mikä kiinnosti seiskalehden lukijoita ja muitakin toisten elämästä omaa päiväänsä parantelevia.
Leilaa etsittiin kovasti, mutta häntä ei löydetty. Laurille jäivät sillä kertaa yksi heidän lapsistaan. Toinen lähti Lontooseen Leilan vatsassa.
Lauri purki pettymystään. Leevi auttoi siinä ja Yrjö Kakkisellakin oli sormensa pelissä. Olihan noita virolaistyttöjä jo alkanut tulla Suomeen. Nopeasti Lauri pääsi jaloilleen, mutta tunteet Leilaa kohtaa eivät täysin asettuneet.
Anna ottaa yhteyttä Lauriin ja kyselee Leilasta. Anna haluaa mennä sairaalaan ja vaikka hakea Leilan. Lauri epäröi antaisiko numeron. Leila on nyt hänen pelinappulansa.

Siiri ja Jaakko ohjastavat bemaria Helsingborgista etelään lähtevällä moottoritiellä. Råån kylä ohitetaan ensin, sitten Rydebäck, Glumslöv kauniine merenrantakukkuloineen, seuraavana Landskrona ja puolen tunnin päästä ohitetaan Lundin liittymä matkan jatkuessa kohti Malmön kaupunkialuetta.
Saapuessaan Malmöön reunamille he näkevät opasteen Juutinrauman sillalle. Siinä lukee selkeästi "Köpenhamn / Koebenhavn". Reitti on helppo.
Lähestyessään meren rannan myötä kulkevaa väylää kohti sillan alkupäätä he havaitsevat pitkän jonon autoja ennen siltaa. Paikalla on muutama poliisiauto ja jokainen sillalle menevä ajoneuvo joutuu pysähtymään ennen matkan jatkumista.
- Siellä lienee jokin rutiinitarkastus, toteaa Jaakko.
-Ni-iin va-varmaankin, änkyttää Siiri vaisusti.
Vartin päästä Jaakon ja Siirin ajokki on tarkastuspisteen luona. Auton luokse rientää neljä poliisia. Jaakko avaa kuskin puoleisen ikkunan ja saa tyrmistyksekseen kuulla, että auto tulee ohjata väylän sivuun. Näin meneteltyään yksi poliiseista vaatii Siiriä ja Jaakkoa sammuttamaan moottorin, nousemaan autosta ja siirtymään poliisiauton takapenkille.

Maire Miirola tuo tuntureiden Kate Walsh herää punainen tukka valtoimenaan ja tuntee Petrin sylin lämmön. Hän ei halua herätä, mutta ajatukset alkavat kuitenkin pomppia hänen päässään.
Petri on kosinut häntä ja siten nukahtanut, tai he molemmat nukahtivat. On hauska nähdä muistaako Petri kosintaa herättyään lainkaan, vai oliko se vain puutteessa olevan miehen höpinää.
Maire on ollut aika vapaa tyttö koko pienen ikänsä, eikä hän ole koskaan nähnyt itseään hellan ja nyrkin välissä. Eikä hän nyt tarkoita Petriä väkivaltaiseksi.
Mairen mielestä avioliitto on kuin aita pihan ympärillä. Joillakin pihoilla on pramea ja hyvin hoidettu aita, mutta portteja ei ole laitettu koskaan kiinni, eihän aidalla ole silloin juurikaan merkitystä.
Joissain pihoissa on panostettu porttiin ja aitakin on hyvässä maalissa, sehän on kuin vankila, mitä paremmin ja huolellisemmin alue on aidattu.
Avioliitto tosiaan on aita, ja sormukset aidan jatke nimettömässä. Sehän on aidattu sormi, eikä siinä ole edes porttia. Symbolisesti sormus tai naisella sormukset muistuttavat joka paikassa, että olet aidattu. timantti- ja kivisormukset symboloivat kivimuuria, ja jos avioliitto puuduttaa onhan se kuin hautausmaalla asuisi harmaiden kivien ympäröimänä ja portit musta takorautaiset narisevat joka kerran kun tulet ja menet.
Maire Miirola ei sellaiseen suostu, mutta sisäinen kello tikittää minullakin. Joka tapauksessa jos Petri palaa asiaan, se menee vakavaan harkintaan.

Maire avaa silmänsä ja on vielä hämärää, paljonkohan kellon vasta on? Hän vilkaisee, kello on kahdeksan, mutta eihän silloin ole enää hämärää, Maire hieroo tarkemmin silmiään ja huomaa, että on vasta ilta.
He ovat niin sanotusti nussineet toisiltaan aivot pihalle, ja nyt on vasta ilta. Maire kömpii Petrin sylistä sängynreunalle ja nousee ylös. Siinä se oma kulta alastomana makaa, voi miten hellyttävää. Petriu ynähtää ja kääntyy selälleen, kun syli tyhjeni. Mies ja mulkku, mutta onneksi mies ei ole mulkku Maire tuumii ja siirtyy eteisen kautta vessaan.
Pestyään paikat puhtaaksi ja huuhdeltuaan kädet, hän menee ja laittaa kahvit porpottamaan. On todella siirrytty jo syksyyn kun illalla on jo näin hämärää, vai peittääkö ukkospilvi taivaan?
Maire hakee vaatekaapista kevyen aamutakin on ehkä siivellisempi olo, vaikka hän usein yksin ollessaan liikkuu asunnossa täysin alasti. Samalla hän kurkkaa makuuhuoneeseen, mutta Petri vain nukkuu.
Maire ajattelee herättää hänet oikein romanttisesti kahville ja miettii keinoa, mitä se olisi?

Luku 12 Lauri hakee Leilan sairaalasta

Lauri hakee itse Leilan ja lapsen sairaalasta. Ovathan kaksi muutakin heillä, eikä hän halua enää lisää sotkeutujia heidän asioihinsa.
Lehdet ovat kärppänä ja sairaalan ovesta astuessaan valokuvaaja saa linssiinsä Leilan, vauvan ja Laurin. Lauri kimpaantuu niin, että sieppaa kameran kuvaajan kädestä ja heittää sen asfaltille. Siinä menevät kuvat. Hän ei huomaa, että joku on sivustalla videoinut kännykällään tapahtuman.
Lauri vie Leilaa ja lasta kiukuissaan autolleen. He pyörähtävät vauhdilla parkkipaikalta.
Iltalehdessä on pian kuva Laurin raivonpuuskasta ja lukijat saattavat katsoa livekuvaa myös youtubesta. Lauri kiroaa kaikki tekniset laitteet. Mitään ei enää voi tehdä ilman, että se on kaikkien tiedossa.
Pitkän ajomatkan jälkeen Leila esittelee pienokaista muille perheen- jäsenille. Tumma, pieni. Rikuhan oli engelsmanni, mutta olihan hänessä hiukan jotain muutakin verta.
Leila vaihtaa vaipan ja huomaa vauvan takapuolen viivan yläosassa samanlaisen kuopan kuin Lilläkin on. Se on selvä merkki, eikä ole pienintä epäilystäkään lapsen isästä.
Miten Lin saisi maksamaan lapsesta?

Maire on pukeutunut kiinalaiseen silkkiin, hän tykkää tästä silkkipyjamasta, vaikka se yleensä roikkuukin tyhjänpanttina. Hän juo yksin kupillisen kahvia ja suunnittelee millaisen kynttiläillallisen Petrille laittaisi.
Petrille tuntuu uni vieläkin maistuvan, on kai ollut rankkaa se aika, josta hän ei suostu kaikkea Mairelle puhumaan. No enpä minäkään tahtoisi kaikkea paljastaa, mitä täällä on tapahtunut viimeisen viikon aikana.
Jotenkin Mairesta tuntuu, että hän on aikuistunut.
Maire menee baarikaapilleen ja yrittää valita sieltä niistä kahdesta pullosta, mitä laittaisi kahvin kanssa pöytään, ne muut pullothan ovat siellä vain olemassa. Miksi hän ei voisi nyt ottaa Calvadosta, Le Pere Jules lukee etiketissä?
Calvadoksen kanssa pitäisi olla jotain makeaa, eikä Mairella ole kotona yleensä mitään. Calvados on tislattua omenasiideriä, joten miten olisi omenapiirakka, Maire mietiskelee ja hyräilee samalla vanhaa kappaletta onnen poika onnen poika siinä laulettiin, mutta kenen kappale se oli. Ja mistä nuo korvamadot päähän jysähtävät, onko Petri onnen poika, vai mikä, onnen poika onnen poika hän jatkaa lauleluaan.
Mistä hän tähän hätään omenatortuksi muuttuu?
Petrikin tuntuu heräilevän ja hoippuu unisena aamupissille, mutta huomaa pöydällä kynttilät ja korkkaamattoman Calvados- pullon. Maire hymyilee ja sanoo huomenta rakas, vaikka nyt onkin ilta ja iskee silmäänsä viekoittelevasti.
Petri menee kuitenkin ensin vessaan.
Maire kattaa nopeasti sillä aikaa kahvikupin Petrillekin ja sanoo hänen tullessa takaisin, että ajattelin tarjota kihlajaisten kunniaksi kahvia omenapiirakkaa ja Calvadosta, mutta kun torttua ei ole saat torttusi myöhemmin, kunhan se on kostunut kunnolla.
Petri ja Maire ripustautuvat toisiinsa ja kuiskaavat yhdessä, olet ihana, rakastan sinua.
Petri muistaa kosineensa, ja tämäkö on myöntymisen merkki hän innostuu. Maire nyökkää ja avaa pullon.

Huang Dong kävelee Lontoossa, kääntyy Oxford Circuksesta oikealle ja siitä vasemmalla on Princes Streetin nurkkauksessa kiinalainen ravintola Chisou.
Huang Dong tilaa friteerattuja mustekalanrenkaita hapanimeläliemessä ja pääruoaksi Sundubu jjigae ja juomaksi vesi.
Tarjoilijan tuodessa vesikannua pöytään sujauttaa Dong huomaamattomasti kirjekuoren tarjoilijan toiseen käteen. Tarjoilija nyökkää ja poistuu keittiön puolelle. Kuoressa on nimi Li Kun.
Huang Dong syö ateriansa rauhallisesti ja poistuu yhtä rauhallisesti kuin hautaussaattue T-risteyksessä. Kirje oli löytynyt Richardin asunnosta, ja Dong ei halunnut sen päätyvän Suomeen Leilan tavaroiden kanssa.

Kun Lauri toi Leilan talouteensa ja vielä nyt pieni vauvakin, joka tosiaan näyttää enemmän keltaiselta kuin valkoiselta. Kas kun päästivät pois näin nopeasti sanoo Laurin avopuolisko, ennen pitivät lasta paljon pidempään tarkkailussa, jos oli noin keltainen.
Taidan pikkuhiljaa koota tavaroitani lähtökuntoon jos ei tuo Laurin entinen heila palaudu sinne Lontooseen, Taisi tahallaan pukata lapsen täällä, niin saa olla passattavana.
Samalla soi Laurin puhelin ja hän poistuu huoneesta. Siellä on Yrjö, joka sanoo epäilevänsä, että Riku ei koskaan palaa. Lauri tinkii tietolähdettä, mutta Yrjö vetoaa lähdesuojaan. Todellisuudessa isännöitsijä tietää vaan, että huoneisto myytiin ja ostettiin Peter Newmanin nimiin, ja hän on vaihtanut nimikyltin ja vienyt tavarat Haagaan yhteen isoon autotalliin. Huonekalut ja muut tarvikkeet jäivät tietysti kaupassa ostajalle, mutta muutama nyssäkkä Rikun henkilökohtaista kamaa on varastoitu Haagaan toistaiseksi. Tätä hän ei tietysti Laurille pysty sanomaan, vaikka mieli tekisi.
No sinulla on omat epäilysi, mutta minä uskon, että hän tulee, kun katsoo tarpeelliseksi, on kai jossain kauniiden pimujen ympäröimänä? Ai niin, sanoo Yrjö, huomenna olisi palaveri Kalastajatorpalla, asialistalla on Leevin jättämä aukko ja sen täyttäminen.
- No niitä aukkoja on kai jo joku tukkimassa, sanoo Lauri vitsaillen, mutta Yrjö pitää välihuomautusta niin halpana, että ei suostu siihen sanomaan mitään.

Mistä näitä rikollisia aina sikiää? Linnu ja Viljo kelaavat ja tutkivat saamaansa materiaalia. Onko syynä se, että yhteiskunnastamme on tullut tylympi ja kovempi.
Linnu muistelee kurssilla luettua kirjaa rikoksista ja rangaistuksista. 1700-luvulla elänyt Beccaria tuomitsi avoimesti kuolemanrangaistuksen, koska valtiolla ei hänen mielestään ole oikeutta riistää toisen elämää, mutta voisiko joku tappaja päästä kuin koira veräjästä? No liian usein ainakin tekoon suhteutettuna lievältä tuntuvalla rangaistuksella.
Mitä Siiri Walker kuskasi? Minne? Mitä siellä pohjanmaalla on, joka tuollaista hienoa helsinkiläisrouvaa kiinnostaisi? Tilinpitorikollisiako taas?
Keiden aloitteesta tappoja tehdään ja miksi? Voitaisiinko ehkäistä rikoksia tapahtumasta jollakin keinoin?
Johtolankoja, mistä löytyy johtolankoja?
Ennen aikaan jousiampuja, joka tappoi, olisi voinut saada kuolemantuomion.
Missä on Petri? Mitä hän puuhaa?
Rikoksen tekijä näyttäytyy Linnun mielessä äärettömän barbaariselle, nuolella tappo, julmuutta, jossa ei ole järjen häivää.
Miksi poliisin pitää kohdata tällaista? Hän ei ole eläissään vielä joutunut tällaisen rikoksen tutkintaan.
Toiset rikolliset ovat vaan niin pahoja, että olisi Suomessakin hyvä antaa kunnolliset rangaistukset, ei mitään kevytversioita. Muutamassa naapurissa ollaan oikeammilla jäljillä.

Siiri ja Jaakko viedään autolla Malmön poliisiasemalle. Yksi poliiseista ajaa Siirin bemaria auton perässä. Heille ei laiteta käsirautoja, kun auton ovet avataan poliisiaseman edessä, mutta neljä vantteraa poliisimiestä vahtii heidän sisään menoaan haukan katsein. Talon sisällä heidät viedään suoraan kuulusteluhuoneeseen, jossa istuu pöydän takana leppoisan oloinen keski-ikäinen poliisikonstaapeli Olof Jansson.
-Sitt ner vassågod, pratar ni svenska, kysyy hän.
Molemmat nyökkäävät vaisusti.
Jansson aloittaa kysymällä tietävätkö kuulusteltavat miksi heidät on tuotu paikalle. Siiri ehättää vastaamaan, että hänellä ei ole aavistustakaan, koska Jaakon lievä rattijuopumustuomio on jo sovitettu.
Jansson toteaa, että siitä ei ole kysymys ja toistaa kysymyksensä. Siinä vaiheessa Siiri katsoo parhaaksi lyöttäytyä yhteistyöhaluiseksi ja vastaa:
-Har det nånting att göra med min broder, som dog i Finland?
Konstaapeli nyökkää ja kertoo, että Suomen poliisi on pyytänyt virka-apua. Siirin ja Jaakon ajama auto on rekisteröity murhatulle Leevi Penniölle. Sitten hän pyytää asianosaisia selvittämään tätä kuviota.
Siiri kertoo lyhyesti, että hänellä on vuokrasopimus autosta edesmenneen veljensä kanssa eikä perunkirjoitusta ole vielä tehty, joten hän oli siinä uskossa, että voi autoa vielä toistaiseksi käyttää. Jansson raapii hiukan päälakeaan.
Sitten hän kysyy miksi he ovat lähteneet matkalle ulkomaille autolla ja minne he ovat menossa. Siiri kertoo vanhoista perheyhteyksistään Englantiin ja antaa kuvan, että kyseessä on vain lyhyt tapaaminen, joka osittain liittyy myös hänen veljensä äkilliseen kuolemaan. Jansson ei näytä aivan sataprosenttisesti tätä selitystä uskovan, mutta hänellä on vaikeuksia löytää mitään varsinaista syytä pidätyksen tekoonkaan.
Jansson toteaa lopuksi, että hänen on pakko pitää heidät kamarilla toistaiseksi ja selvittää asiaa Suomen poliisin kanssa lisää saman päivän aikana. Siiri ja Jaakko ohjataan huoneeseen, joka osoittautuu jonkinlaiseksi tutkintaselliksi. Se on kalustettu viihtyisäksi. Ikkunasta näkyy ulos ja ikkunalaudalla on viherkasveja. Luukulla varustettu ovi kuitenkin lukitaan saattajan poistuessa huoneesta.

Taivo laittaa viestin Aivolle vihreät hyppäsivät Suomessa hallituksesta ja Alibaba valloittaa jenkit, mitä minä sanoin siitä Taobao yhteydestä, se naula veti. Vielä jännitämme Skotlannin vaalien tulosta, vahinko, että Vähä Riku ei ole siellä nyt. Yrjö ja Dong ovat kuitanneet hommansa. Huomenna Kalastajatorpalla tapaatte juuri kihloihin menneen Maire Miirolan. Stop.

Hyvää huomenta arvoisat osastopäälliköt, myyntipäälliköt ja sisäänostajat. Tervetuloa Kalastajatorpalle, toivottavasti aamupala maistui. Meillä on tänään kaksi alustusta ja sen jälkeen pieni keskustelu ja sitten päätämme tilaisuuden ruokailuun. Kahvitarjoilu on tuossa alustusten välissä.
Minulla on ilo ja kunnia esitellä alustajamme, eli rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Joensuusta ja hänen kollegansa Aivo Kallas Tallinnasta, annamme tänään vieraamme Virosta aloittaa. Olkaa hyvä Aivo Kallas ja teretulemast estradille.
Hyvää huomenta kaikille nimeni on siis Aivo Kallas ja tulen mielelläni aina Suomeen kertomaan rikollisuudesta ja sen ehkäisystä maassanne.
Ensiksi haluan korostaa, että kaikki liiketoiminta jossa asetetaan katetta työlle ja tuotteelle on rikos, jos katsotaan ahtaasta näkövinkkelistä. Se on rikos rikastua sanotaan sanassa, mutta lakiin perustava taloudenhoito on aina lakien ja sääntelyn alaista. Meitä sääntelevät niin EU:n, kotimaan ja myös kansainväliset kauppasopimukset.
Mutta aina on porsaanreikiä, joista ei tavallinen rahvas tiedä, sillä harva taskuvaras on lukenut lakimieheksi saakka, tietääkseen että ei saa varastaa. Usein kyllä hän sen tietää, mutta varastaa silti. Se johtuu taas siitä, että hän katsoo itsensä niin pieneksi tekijäksi, että hän sallii sen itselleen.
Rehellisyys on hyvin venyvä käsite, esimerkiksi jos nakkivaras on se yleisin varkaan määrite, eli mies joka varastaa nälkäänsä, onko se silloin jotenkin poikkeavaa, kuin sellainen teko, jota ei katsota rikokseksi kun on se laillista sen vuoksi, että sitä ei ole vielä kriminalisoitu?
Tästä esimerkkinä teidän kaikkien tuntema suomalainen osuuskauppa, joiden myymäläketjut ABC ja Prismat tunnetaan jopa Eestissä saakka. No jokainen meistä tietää, että isoilla myymäläketjuilla on pitkät maksuajat ainakin täällä olevat sisäänostajat sen tietävät, kun joka päivä käyvät kauppaa yhä pienevillä maksuajoilla.
No Prismoissa myydään esimerkiksi elintarvikkeita, joiden myyntiaika on vain muutama päivä, mutta maksuaika on 28 - 36 vuorokautta, jopa pidempiä maksuaikoja tunnetaan. Mitä tapahtuu osuuskaupan tai yritysten kassoille kun Prismat ja myös K-kaupat myyvät tuotteensa moneen kertaan, ennen kuin ensimmäisen erän lasku vasta tulee maksuun, ne kassavirrat turpoavat. Turpoavat, koska monien tuotteiden laskut ovat vasta kuukauden päästä maksettavien listalla.
No, näin tekee osuuskaupanväki, ja niin tekevät myös K-kaupan Väiskit, eli he lainaavat rahat kuukaudeksi sanotaan vaikkapa 8 % korolla pikalainayrityksille, jotka toimivat sitten lähellä lain rajaa kiskonnasta. Kuka on tässä tapauksessa rikollinen?
Onko se nakkivaras, vai kunniallinen Prisma, joka huudattaa rahoilleen suurimman koron, vaiko yhteiskunta, joka sallii riiston ja tuomitsee nakkivarkaat, mutta jättää Prisman miehet tuomitsematta, koska laki ei ole ennättänyt heidän rikostaan kriminalisoida?
Johtuuko lain hitaus, myös osittain siitä, että liike-elämä rahoittaa lainsäätäjien lounaat heidän vaalimainoksensa, jonka jälkeen luottamusmiehille aukeaa toisenlainen elämä kuin nakkivarkaan nälkä ja vilu.
Ai niin tärkein meinasi unohtua, tulin tuossa aamulla Tallinnan-lautalta ja näin suuret lööpit joissa kerrottiin iloinen uutinen, sillä osallistujalistan mukaan täällä läsnä oleva Maire Miirola on mennyt kihloihin, tästä hänelle onnittelut ja jos saan pyytää mahtavat väliaplodit.
Ruokailun jälkeen minulla on vielä pieni lahja morsiamelle, joten siitä sitten myöhemmin.
Vielä kerran onnittelut.
Nakkivarkaan elämää sääntelevät siis useammat lait, kuin sellaista, joka osaa surffailla lakien yläpuolella. Se surffailu on usein myös paljon tuottoisampaa, eikä siinä ole pontimena nälkä tai kurjuus, vaan niiden välttäminen ennen lakimuutosta.
Jokainen joka ajatteleekin rikastuvansa rehellisellä työnteolla on tavallaan jo määritelty lakiin, eli ei kannata alkaa rehelliseksi, jos ei ala poliitikoksi. Poliitikon rehellisyyshän punnitaan vaaleissa, eikä lakituvissa.
Tänään meillä on jaettu tehtävät Matti Tolvasen kanssa niin, että minä puhun asiaa ja hän asian vierestä, tai ehkä Matilla on toinen käsitys yhteistyöstä, mutta...

Siiri ja Jaakko istuskelevat "sviitissään" vaitonaisina. Heidän omatuntonsa on kaukana puhtaasta, mutta he elättelevät toivetta, että tästä vielä selvitään säikähdyksellä. Eihän poliiseilla sen kummemmin Suomessa kuin varsinkaan Ruotsissa olisi mitään dokumentoitua syytä pidättää heitä.
Suomessa puolestaan palaveroidaan kiivaasti Kaakkurin, Linnun ja Kahelinin kesken. Petri on vapautettu ja niin suuri yleisö kuin poliisin ylin johtokin odottaa seuraavia askeleita. He ovat neuvottomia, sillä turha kallis pidätys Ruotsista noutoineen olisi pienimuotoinen skandaali. Toisaalta tätäkään johtolankaa ja tilaisuutta ei pitäisi jättää hyödyntämättä. Olihan siinä jotain outoa, että Siiri tällä tavoin oli yhtäkkiä yllättäen ottamassa maantieteellistä etäisyyttä veljensä murhan jälkeen.
Liinu-Marjukalle tuli ajatus. Auto, jolla Siiri ja Jaakko ovat liikenteessä, kuuluu vainajan perikunnalle eikä perunkirjoitusta ollut vielä tehty. Heillä olisi täysin pätevä syy vaatia Siiriä ja Jaakkoa palauttamaan auto välittömästi kuolinpesälle nyt kun matka sattumoisin on saatu keskeytetyksi. Jos heidät pidätettäisiin epäiltyinä osallisuudesta surmatyöhön ja sitten osoittautuisi, että pidätys on ollut aiheeton, he voisivat vedota tuohon omaisuuden palauttamisen juridiikkaan. Vainajan kanssa ei vuokrasopimus voinut olla enää voimassa.
Malmön poliisin kanssa käydään lyhyt Skype- neuvottelu ja sen tuloksena Kaakkuri lähettää Ruotsiin virallisen pidätysmääräyksen.
Hiukan ennen puolta päivää Olof Jansson astuu tutkintaselliin avustajansa kanssa, jolla on käsiraudat mukanaan. Siiri ja Jaakko katsovat tilannetta silmät säikähdyksestä ympyriäisinä.

Jaakko alkaa kuumeisesti kaivata Olaa ja timantteja, entä kuka noutaa rahasalkun, jos Jopi on aikataulussa, sen aika on jo kolmen päivän päässä. Heitä on otettu kännykät pois, joten viestejä ei voi lähettää, onneksi se tiedotuskatko sittenkin piti, sillä nyt ne olisivat kohta Olan kintereille menossa.
Ola taas on aivan hukassa Lontoossa, kun ei saa Jaakkoa puhelimeen, se on suljettu, mikähän mahtaa olla syynä, toisaalta en ehkä eilen heitä tänne olisikaan halunnut. Timantit ovat onneksi tallessa, ainakin hän on käynyt kokeilemassa pussukkaa ja siellä ne rahisevat mukavasti.
Ola hipsii ala-baariin mutta siellä ei ole juurikaan ketään, ilmoittaa baarimikolle haluavansa yhden lagerin ja menee lukemaan Timesia.

Ola saa mielenkiintoisen sähköpostin, johon vastaa. Sisältö on seuraava:
KUTSU NRO 29Q600k73/VI/14 (FI)
for: Ola.Rapakko(at)Gmail.com
Hyvä Vastaanottaja,
meillä on ilo ilmoittaa, että Euroopan Unionin asukkaiden Ympäristötietoisuuden Tutkimuksen VI painoksen puitteissa, Sinun sähköpostiosoitteesi löytyi valittujen osoitteiden ryhmästä, jolle tämä kutsu on suunnattu.
Mikäli mahdollista, pyydämme Sinua uhraamaan muutaman minuutin kyselyn täyttämiseen ja vastaamaan rehellisesti kysymyksiin. Mielipiteesi on täysin anonyymi ja se auttaa luomaan yleisen kuvan tiettyjen Euroopan Unionin maiden asukkaiden ympäristötietoisuudesta, mikä myös on tämän tutkimuksen tavoitteena. Pyydämme Sinua ottamaan osaa, sillä jokainen vastaus on tärkeä.
Pian kun Ola on vastannut hänen ipadinsa tiedot varastetaan. Hänen sähköpostiosoitteensa katoavat, myös sähköpostihistoria häviää ja tilalle tulee ulkomaisia osoitteita.
Onneksi hänellä on hotellihuoneessaan passi, lentoliput ja muu vielä merkittävämpi tallella vai onko sittenkään?
Hänen on pakko palata huoneeseensa tuota pikaa.

Luku 13. Kalastajatorpalla

Kalastajatorpalla Matti Tolvanen saa oman osuutensa loppuun ja kiittää yleisöä ja kehottaa pitämään rikoksen ja tavallisen työn erillään toisistaan.
Mairea nykäisee Aivo Kallas käsikynkästä ja sanoo, että nyt on se kihlajaiskahvin aika, mutta syödään toki ensin. Aivo ja Maire menevät yhdessä ruokajonoon ja ottavat alkupalat pöytään. Aivo tuntuu tietävän yllättävän paljon Mairen asioista, ja Maire on hiukan hämillään, kun mies utelee lisää, vaikka pysyykin small talkin puitteissa.
Matti Tolvanen ryöstää muutaman puheenvuoron liittyessään pöytäseuraan hiukan myöhemmin. Matti on monesti ollut asiantuntijalausuntoja antamassa maikkarin uutistoimitukselle, koska hänellä on yhteys Joensuussa toimivaan freelancer uutiskuvaajaan. Maire uskaltautuu kysymään sellaista asiaa joka on painanut hänen mieltään jo pitkään, eli kun hän toimii sisäänostajana ja hänelle tarjotaan piraattitavaraa päivittäin, niin miten se tulisi torjua, että kauppasuhteet kuitenkin säilyy jonkinlaisena?
Matti vastaa empimättä, että se on niitä omantunnon ja ammatin kipukohtia, joihin ei lainoppineellakaan ole juuri mitään nyrkkisääntöä kummempaa. Eli jos ostat olet sisällä rikoksessa, jos et osta, et saa laillistakaan tuotetta samalta toimittajalta. En osaa paremmin neuvoa tunnustaa Matti.
Aivo antaa oman vastauksensa, joskus on parempi ettei ole huomaavinaan että tuote on piraatti, mutta reklamoi hintaa, niin ei tarvitse sitä ostaa. Matti sanoo, että Eestissä on näköjään fiksummat keinot, näinhän se taitaa joustavammin mennä.
Maire sanoo, että valitettavasti minulla alkaa juuri toisaalla täällä Kalastajatorpalla palaveri, joten joudun jättämään teidät keskenään miettimään mikä on laillisen ja laittoman ostoksen hinta? Juodaan ne kihlajaiskahvitkin sitten toiseen kertaan, tai ottakaa tuolta, eikös se kuulu kokouspakettiin, Maire hymyilee ja pyytää vielä kerran anteeksi ja kiittää molempia alustajia päivän annista.
Maire poistuu punainen tukka poninhännällä hulmuten ja hänen poistumisprofiilinsa on maukasta katseltavaa miehen silmälle.

Lauri jo odottelee käytävässä kokoushuoneen ovella, kun Maire saapuu hameenhelmaansa alaspäin nykien ja kampaustaan tunnustellen, anteeksi jos olen myöhässä, mutta oli oikein mukava keskustelu kesken tuolla salin puolella.
Ei tässä kiireitä Lauri sanoo verkkaiseen tahtiin, on näet niin, että meidän yhdysmiehemme on jäänyt jostain syystä tulematta, joudumme kuuntelemaan luennon ilman luennoitsijaa, mutta mennään peremmälle.
Lauri aloittaa kutsumalla Mairen istumaan videotykin taakse, tarjoilija joka on vielä huoneessa ja asetteli äsken vielä kahvitarjotinta pienelle pöydälle kääntyy ja tulee videotykin luokse ja painaa sen päälle. Poistuu ovesta ja sanoo löytyvänsä tarvittaessa käytävästä vasempaan ja siellä aulassa sitten kysyy respan tytöiltä.
Video on animaatio ja siinä puhuvat sanomalehtipaperista repien muodostetut irtopäät, joko heille tai keskustelevat toisilleen. Maire ihmettelee, mutta Lauri tokaisee yksikantaan, on tämäkin hauskempi, kuin istua kahdestaan, kun emme tiedä mitä asiaa heillä on sanottavanaan. Kehottaa Mairea kuitenkin seuraamaan tarkasti ohjeistusta.
Sanomalehtipää, joka tuntuu olevan kovin kovasti äänessä kutsuukin Mairea nimeltä: "Tahdotkos sinä Maire Annikki Miirola ottaa tämän tehtävän vastaan, jossa toisin kuin tänään neuvottiin - tuleekin sulkea silmät pieniltä ja ehkä hieman suuremmiltakin rötöksiltä?
Lauri ojentaa Mairelle sellaisen kojeen, jossa on kolme nappia plus nolla ja miinus. Jos haluat sanoa kyllä paina plus, jos epäröit, paina nolla ja miinuksella hylkäät kysymyksen ja vastauksesi on kielteinen.
Maire tietää mistä leikistä on kyse ja painaa plus ja video alkaa taas puhumaan. Vieressäsi istuva Lauri on nyt jäänyt ilman oikeaa kättään, kun hänen veljensä on kuollut hämärissä olosuhteissa, kuten hyvin ehkä tiedättekin, painamalla äskeiseen kysymykseen "kyllä", jatkan kysymystäni, oletko valmis ottamaan tämän Leevi Ilmari Penniön äkillisesti jättämän paikan? Maire painaa plusnappia ja videopää jatkaa kysymyksiään.
Lopussa Lauri sammuttaa koneen ja nappaa muistitikun siitä pois ja tarjoilee tarjoilupöydältä kahvit uudelle "kädelleen". Maire uskaltaa jo kysyä jotain ansiotuloista, eli mitä riskistä hyötyy, paitsi äkillisen kuoleman?
Lauri sanoo, että se on hiukan niin, että sinut on nyt nostettu vihreämmälle oksalle, mihin sinulla koskaan maailmassa ei olisi ilman jotain veljeytymistä mitään mahdollisuutta. Tämä homma on kuin vakuutus, että sinusta pidetään huolta, on sitten sellaisia satunnaisia keikkoja, jossa myös tienataan rahaa, mutta mitään kuukausipalkkaa ei kukaan sinulle maksa, mutta maksaahan se sinun työnantajasi sitten, kun homma toimii ja ylenet ja saat sitä kautta palkkaasi lisän. Ilman veljeyttä, et koskaan nousisi juurikaan nykyistä tehtävääsi ylemmäksi.
Sitten on vielä se vaitiolo, eli ei edes Petri saa tietää, että toimit veljissä. Me voimme puhua ja Yrjö Kakkinenkin tietää jotain, ja saamme jossain vaiheessa paperipäiden tilalle, oikean yhdysmiehenkin tai yhdysnaisen. Siitä vakuutuksesta sen verta, että jos toimit veljiä vastaan, niin voit nopeasti huomata, että esimerkiksi poliisi tutkii privaattiasioitasi paljon herkemmin ja perusteellisemmin, kuten myös verotoimiston virkailijat saattavat ottaa sinut silmätikukseen, täysin vailla mitään syytä, joten muista olla lojaali, kun itse painelit mitä painelit.

Loppujen lopuksi Lauri sanoo että kakki on mennyt päin seiniä.

Lauri tarjoaa yllättäen Mairelle kyytiä keskustaan, jos vain kelpaa? Maire ottaa tarjouksen vastaan, mutta sanoo piipahtavansa enin puuteroimassa nenäänsä. joo kusella pitää minunkin käydä täräyttää Lauri vastaukseksi, tavataan parkkipaikalla.
Lauri livahtaa kuitenkin miestenhuoneen sijaan takaisin kokoushuoneeseen jossa ojentaa muistitikun tarjoilijan haltuun, miehet kättelevät omituisella ranne otteella toisiaan nopeasti vilkaisten ja hieraisevat sitten taputuksen lailla toistensa olkapäitä.
Maire jo odottaa auton luona ja Lauri huikkaa hänelle ovelta, että minulla kesti kauemmin, kun se taitaa jo tulla päästä saakka.

Laurin autonkeula kääntyy vakaasti Kalastajantorpantielle ja Tennisklubin kohdalla hän kysyy Mairelta aikataulusta, eli olisi hiukan sellaista asiaa, jota ei voinut Hiltonissa puhua, kun seinilläkin on tunnetusti korvat. Maire myöntyy pieneen juttutuokioon ja Lauri kääntää Kärkitien kautta Ramsaynrantaan.
Kääntyy oikealle Tamminiemeen ja siihen pysäköi Seurasaareen menevän sillan etuselle. Kävellään hiukan Lauri sanoo, nousee vastusta odottamatta autosta ja harppoo jo kohti siltaa. Maire yrittää korkokengillään sipsutella perästä. Niin; sanoo Lauri ensiksi, minulla olisi paljon anteeksipyydettävää sinulta ja Petriltä. Se homma karkasi käsistä siellä Satamakadulla.
Meillä oli Leevin kanssa silloin paljon asioita valinkauhassa ja Petrin näsäviisaus ja urkkiminen otti koteloon, joten päätimme hiukan pelotella Petriä, mutta se ketale , anteeksi kihlattusi pääsi jotenkin irti käsiraudoista. Alokasmainen virhe oli laittaa hänet kellariin ja vieläpä niin, että patteriin kohdistunut kolina herätti asukkaiden huomion, no se tyhmyys johti moneen pahaan asiaan. Leevistä pääsi oikeasti sitten ilmat pihalle, sekin oli tavallaan uhkaus ja varoitus tyhmyyksien lopettamiseksi. Siksi pyydänkin nyt sinulta ja Petriltä anteeksi.
Maire kuuntelee, eikä osaa sanoa, mitään vähään aikaan, mutta sitten hän kakistaa, että on luullut koko ajan Petrin puhuvan hiukan värittäen, ja luullut sen johtuvan vain yrityksestä pitää hänet tiukasti kaidalla tiellä. Jos tuo kaikki on totta, niin en tiedä pystynkö antamaan Petrin puolesta anteeksi. Se sinun on tehtävä Petrin kanssa kahden. Ja omasta puolestani se on pirullisen vaikea pala nieltäväksi, mutta jos Petri antaa anteeksi annan minäkin.
Lauri sanoo, että hänellä saattaa olla plakkarissaan Petrille sellainen sovituslahja, että Petrinkin on ajateltava kaksi kertaa jos aikoo kieltäytyä, mutta puhun siitä hänelle itselleen.
Ei sitten muuta, mitä pidit päivän esitelmistä, eikös teillä joku seminaari siellä ollut? No joo oli, sanoo Maire miettien vielä äskeistä.
No mitä pidit, uudistaa Lauri kysymyksen?
Joo, se Aivo Kallas oli mielestäni huippu, eikä tyhmä mies ole tämä Matti Tolvanenkaan, mutta Aivo kepitti sen ruokakeskustelussa kuusi-nolla ja siksi myöhästyin meidän tapaamisestakin.
Sinusta on varmasti vaikea uskoa tämä, mitä nyt kerron, mutta Aivo on osa meidän veljeskuntaa, vaikka puhuukin kauniisti rikosoikeudesta ja rehellisyydestä, niin rehellisesti ottaen koko seminaari oli järjestetty sinun rekrytointia ajatellen ja Aivo sai näin henkilökohtaisesti tavata sinut kenenkään mitään epäilemättä.
No se selittääkin, miksi hän tiesi minusta aivan liikaa, ollakseen tuntematon, et kai sinä vaan ole vuotanut minusta enemmänkin, mitä kaikkea minusta takanapäin puhutaan? Maire punastuu hetkeksi, mutta rauhoittuu. Ok, vie minut Tunturikadulle, minun täytyy nyt saada olla rauhassa.
Kun Lauri pysähtyy Tunturikadulle jättääkseen Mairen niin Petri sattuu juuri silloin vilkaisemaan ikkunasta kadulle.

Taivo antaa tiedotteen Aivolle älypuhelimeen.
Alibaba yli odotusten jenkeissä 25 miljardia netto tavoitekurssin 68 dollaria nousi peräti 93,89 dollariin. Kurssinousu päivässä 38,1 prosenttia, voitinko vedon ja päivällisen?
Miten onnistuit hurmaamaan hänet, vai hurmasiko hän sinut?
Lopuksi vaikka ei sinua enää kiinnosta, niin Jaakko ja Siiri palautuvat sinisellä taksilla Suomeen toistaiseksi, syy: väärä auto alla.
Tavataan illalla kun palaat, siis päivällisen maksajahan on jo tiedossa.

Lauria ei nyt kiinnostaisi palata kotiin, jossa on melkoinen hässäkkä. Kaksi naista ja liuta lapsia. Naiset ovat olleet toistensa hampaissa siitä asti, kun Leilan hain sairaalasta. No minun se lapsi ei kuitenkaan olen. Ainut lohtu.
Mitä minä niiden naisten kanssa teen?
Lauri miettii hetken ja päättää. Hän ei sinne palaa. Hän lähtee Tallinnaan ja siitä voi sitten vaikka jatkaa matkaa.
Selvittäkööt naiset asiansa. Itsehän sotkunsa luovat. Miehillä selvittely olisi paljon suorapiirteisempää.

Aivan lopuksi Lauri totesi että
Hauskaa on keinua vaahterapuussa,
vaahterapuussa illansuussa.
Vaan laulussa on loppu karu:
keinussa on vain yksi naru.

Siiri ei tähän mennessä ollut maininnut sanallakaan Jaakolle niistä juoduista viineistä ja grappapaukuista, jotka Jaakon aloitteesta tilattiin illallisella. Nyt käsirautojen lukkiutuessa ranteisiin hän ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaan tiuskaisi Jaakolle:
- Oliko se nyt sitten hyvä idea tilata sitä viiniä? Pitikö sitä riskeerata, kun kaikki oli selvää muuten?
Jaakko ei sanonut mitään, katsoi vain eteensä apaattisena.
Heidät kävelytettiin takaisin samaan kuulusteluhuoneeseen, jossa he olivat ensimmäisen kerran olleet Janssonin kanssa. Jansson istui pöytänsä taakse ja alkoi vakavan sävyyn kertoa tilannetta. Hän sanoi, että Suomen poliisi oli päättänyt pidätyksestä heidän ollessa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Hänellä itsellään ei ollut asiaan osaa eikä arpaa eikä hän voinut ottaa mitään kantaa, joten heidän olisi aivan turha yrittää selitellä hänelle mitään.
Oli päätetty, että Siiri ja Jaakko lennätetään Helsinkiin poliisisaattueessa ja Suomen virkavalta on kentällä vastassa. Auto toimitetaan tavalla tai toisella perästä päin Suomeen.
Lento tapahtuisi jo saman päivän iltana reitillä Malmö - Tukholma - Helsinki. Jansson itse määräisi yhden poliisin saattamaan ja koneen ulkopuolella he olisivat pakotettuja pitämään käsirautoja käsissään edelleen.
Janssonin äänensävy oli vaivautunut. Tuntui kuin hän olisi hiukan tuntenut sympatiaa Jaakkoa ja Siiriä kohtaan, jotka vaikuttivat aivan asiallisilta kunnon kansalaisilta. Hän ei kuitenkaan virkaroolinsa vuoksi voinut sitä suoraan ilmaista, mutta toivotti heille lopuksi onnea matkaan.
Sitten Siiri ja Jaakko noudettiin huoneesta harteikkaan nuorehkon konstaapelin toimesta.

Ola istuu hotellihuoneensa sängyllä. Tämän toisen tai ties monennesko matka tämä onkaan, liput katosivat sähköpostin myötä. Miksi hän ei tulostanut lippua. Passi sentään on tallella ja aarteetkin ovat vielä annettavana. Tänä iltana hotellille tulee mies hakemaan ne, mutta miten hän tunnistaa miehen, kun kaikki tiedot katosivat ipadista ja älypuhelimestakin.
Kuka ne kaappasi?
Miksi pitää vastata joutaviin kysymyksiin. Luvassa oli toki hieno palkinto. Monta tonnia rahaa ja matka, mutta sitten lopputulos ei kyllä riemastuta.
Mitä hän voisi tehdä? Ei ole puhelin numeron numeroa.
Hän muistaa lukeneensa että miehellä, joka tulee aarteet hakemaan on vasemmassa kämmenselässä nyrkki tatuoituna ja keskisormessa lisäksi nyrkin jatkeena pääkallo.
Sellaisia hän ei ikinä laittaisi. Ovat nuo tatuoinnin menneet ihmisillä villeiksi. Joillakin lähes jokainen ihon kohta on täynnä kuvia. Millekähän ne mahtavat näyttää vaikkapa vanhoina, kun nahka alkaa hiljalleen repsottaa niin kuin vaarillani. Ei kiitos minulle.
Ola ei ehdi kuin nousta sängyltä, kun hänen oveensa koputetaan.

Taivo ja Aivo ovat laskeutuneet ansaitulle päivälliselle Tallinnan parhaassa ruokaravintolassa Aedissä. Ainakin Taivo on aivan intona ja ei pysynyt koko aikaa nahoissaan. Minä lainasin Prismoilta ja K-kaupan Väiskiltä kaikki liikenevät rahat, Tokmannilta en saanut mitään, kun Kyösti ilmeisesti itse pelasi niillä rahoilla eilen.
Ostin koko potilla neljän eri yhtiömme nimissä Alibaban osakkeita ja nettosimme noin 36 miljoonaa euroa yhdessä päivässä, sillä kotiutin jo rahat Prismaan ja Keskolle.
Nyt voimme toteuttaa hiukan järjestelyjä osakemarkkinoilla Helsingissä. Siellä on Myllytiellä myynnissä kaksi loistoasuntoa samassa taloyhtiössä, A- ja B-rapun ylimmät huoneistot ovat peilikuvia keskenään. Isompien makuuhuoneiden ja kylppärin seinät ovat vastakkain.
Voisimme ostaa nuo rakennusyhtiömme nimiin väliaikaisesti ja he tekisivät sinne valeseinät eli kapeat vaatehuoneet kantavan seinän molemmin puolin ja sitten puhkaista seinään oven. No tästähän on ollut puhetta jo aiemmin, nyt vain olisi rahat siihen ja mikä parasta sellaiset asunnot ovat myynnissä, joihin sen voi tehdä.
Hei Taivo sanoo Aivo, nyt pitää pureskella ruokaa välillä.
Mutta Taivo ei malta pitkään olla hiljaa, kun jo selittää, että ostin parin jenkkiyhtiönkin kautta ja siellä on nyt 19 miljoonaa rahaa käytettäväksi johonkin suomalaiseen pelialan ITC- yritykseen, eli siihen jonka omistamme Keravalla, ja joka teki sen paperipääanimaationkin.
Myymme sen ensin pilkkahintaan Peter Newmanille ja hän saa sen sitten muka nousemaan niin kiinnostavaksi alle vuodessa, että ostamme sen häneltä takaisin 15 miljoonalla eurolla. Siinä on sitten kepussa hyvä perintöprinssi Sipilälle, molemmat ovat rikastuneet yrityskaupoilla, eikä kumpikaan ole ns. poliitikko.
Aivon puhelin piippaa, ja Aivo vilkaisee näyttöä, ja sanoo Taivolle, Lauri on tulossa Tallinnaan, tullin ilmiantopuhelimessa viesti.
Lauri on valinnut risteilymatkan, ja Aivo tuli Sea- Catilla aikaa sitten ja syö nyt veljensä kanssa jos vain saa rauhassa syödä, sillä Taivo puhuu koko ajan jostain muusta kuin ruoasta ja sen nauttimisesta. Aivo sanookin Taivolle, että romanien kanssa on kiva käydä syömässä, kun he eivät puhu työasioista.
Taivo ei ole kuuntelevinaan, vaan jatkaa, että Kyllä meidän nyt pitää vahvistaa asemiamme, tai muuten jäämme jatkossa jalkoihin. Kiinalaiset tulevat kohta meidän reviirille ja silloin ei Dong pysty enää pitämään Li:tä kurissa ja nuhteessa. Li voi hypätä vieraan leipiin on se vaan niin liukas jätkä se Kun.
Tänään pitäisi hakea Olalta ne timantit joita hänellä ei mielestäni enää ole, millaisen teatterin me hänelle järjestämme, kun ryöpytykseen kohteena piti käsittääkseni olla Siirin ja Jaakon? Mutta he ovat laskeutumassa ilmeisesti juuri parhaillaan Seutulaan, mikäli pikkulinnut ovat viserrelleet oikeita säveliä minun korviini Taivo tykittää, ja Aivo hillitsee itseään puuttumasta juuri nyt Taivon puuskittaiseen puhetulvaan.
Rauhoitu veli, kyllä se Ola voi rauhassa antaa pitävän lausunnon hakijalle, että pussissa on vain kristallisoodaa.

Hetkonen Taivo vielä, minä ilmoitan Meemelle, että ottaa Laurin varjostukseen Finlandia saapuu rantaan 18.30, eikö?
Taivo nyökkää ja he jatkavat ruokailuaan, tai Taivo puhumistaan ja Aivo nielemistään.
Aivo miettii, että Taivo ei muista onneksi kysyä, miten meni Kalastajatorpalla, on mies niin täynnä itseään ja onnistunutta pörssiseikkailuaan, mutta joskus kannattaa olla omatoiminen Aivo myhäilee sisäänpäin.

Maire ja Petri ovat nahistelleet siitä saakka, kun Maire oli tullut Laurin kyydillä kotiin. Nyt alkaa rauha tulla kihlaparin väliin ja Petri kampeutuu Mairen kainaloon. Anteksi rakas, mutta minusta tämä on rasittavaa, eli auta minua selvittämään tunteeni, en halua tahallaan olla mustankipeä.
Mustis tuollaiselle vanhalle ukolle, joka läähättää keskikoulun parkkialueella pikkupimujen perään, hyi sinua Petri, kun et näe selkeästi, mutta annan toki anteeksi, jos saan munaa vastapalvelukseksi.
Jos antaa niin saa, sanoo Petri ja aukaisee sepalustaan, joka pullottaa valmiiksi.

Vaan sitten Petri muistikin että Turuussakin on Wiklund.

Kurat raisk! Murahti Aivo kesken aterian, tule Taivo nyt mennään ja kiireesti konttorille. Aivo vinkkaa samalla kyyppärille, että kirjaa aterian vihkoonsa, on tulipalokiire. Tarjoilija kääntää peukun ylös ja poistuu huomaamatta kirjaamaan tilauksen piikkiin.
Matkalla Aivo selittää Taivolle, nyt on piru merrassa jos emme saa sitä kovakullia kiinni ajoissa. Sitä se kostonhimo joskus sokaisee perusteellisesti. Tarkoitus oli tapattaa Siiri ja Jaakko, kun pettivät meidät, mutta samalla tekisimme itsemme pettureiksi, kun emme pysty toimittamaan tavaraa tilaajalle.
Luuletko nyt, kun poliisi "pelasti" Siirin ja Jaakon varmalta kuolemalta, niin moka menee meidän piikkiin jos ei timantit palaudu välittömästi Olan jemmaan takaisin.
Taivokin sanoo kurat, ja viheltää päälle, minä hoidan kovakullin sinulla näyttää olevan muutakin hoidettavaa, sanoo Taivo.
Totisesti, sillä nyt emme kaipaa mafioitten väliin mitään vihanpitoa, vaikka harmittaakin se vähä Rikun tapaus.

Olan huoneelle koputetaan ja Ola aukaisee kalman kalpeana oven. Hello, Ola Rapakko oletan? Yes, I am Ola Rapakko, sanoo Ola ja yrittää katsastaa miehen käsiä. Vasemmassa kädessään miehellä on salkku ja kun mies kääntyy hiukan Ola näkee miehen vasemmassa kädenselässä tatuoidun nyrkin, mutta keskisormi on koukistuneena salkun kahvaan ja mitään pääkalloa ei siten voi havaita.
Mies menee pyytämättä eteenpäin ja Ola väistää tottuneesti, hän ei halua olla seinä, joka aina murretaan lopuksi.
Mies nappaa salkun auki ja selvittää tässä on sinun pyytämäsi kahdeksan miljoonaa puntaa, missä on minun kiveni?
Ola menee kätkölleen ja nostaa pussin pois piilostaan, mutta silloin oveen koputetaan taas.

Tatuoitu mies sulkee salkkunsa ja Ola piilottaa pussin takaisin piiloon. Ola menee varovaisesti ovelle ja aukaisee sen. Ovi tempaistaan auki voimalla ja Olan tuntema kovakullinen mies astuu pyytämättä sisään.
Hän esittäytyy vieraalle satunnaisena vierailijana, mutta pyytää molempia kuuntelemaan tarkasti mitä hänellä on kerrottavana.
Toimeksiantajani haluaa pysyä toimitusvarmana toimittajana, mutta hän myös haluaa näyttää, että kukaan ei kuseta häntä.
Mies pyytää tatuoitua miestä avaamaan salkkunsa ja sanoo tietävänsä että siellä on kahdeksan miljoonaa puhdasta Lontoon valuuttaa, eli käyttökelpoisia punnan seteleitä. Miehen avattua salkkunsa, hän pyytää Olaa tuomaan piilostaan timantit ja hän pyytää, että Ola levittää ne helyt päiväpeitolle avatun salkun viereen.
Ola on kalpeampi kuin koko aikana, hänestä alkaa tuntua jo kovin pelottavalta, voi kun se Jaakko olisi täällä, tai ei sentään, mitä tämä kaikki merkitsee?
Kovakullinen mies komentaa Olaa toimimaan, älä hyydy mies tai nussin aivosi pihalle hän näyttää samalla miehustansa suuntaan. Ola kaivaa pussin ja kaataa hilut tummanpunaiselle päiväpeitolle.
Katsokaa näitä timantteja sanoo kovakullinen mies, tämähän on sontaa, eli pelkkää kristallisoodaa ja sinä ajattelit maksaa tuosta kahdeksan miljoonaa puntaa.
Olan polvet huojuvat, kylmä hiki nousee kuin kuuma aalto perseestä niskan kautta ohimoille, hänen on pakko istuutua takana olevalle lasipöydälle.
Hyvät herrat ei ole syytä paniikkiin, tässä oli tulla paha virhe, mutta onneksi sain oikean informaation teille molemmille viime hetkellä.
Raha ei vaihtunut kristallisoodaan vaan tässä ovat oikeat timantit, ja puhuja nostaa ne povitaskustaan taikurin ottein. Minulla oli timantit, siis minä myös otan rahat sanoo mies ja ojentaa timantit tatuoidulle miehelle. Samalla hän ottaa salkusta kaksi setelinippua ja laittaa ne päiväpeitolle, ottaa vielä kaksi setelinippua katsottuaan ensin pitkään Olan silmiin.
Kovakullinen mies laittaa salkun kiinni ja nappaa salkun käteensä, sanoo jäähyväisiksi näille kahdelle miehelle. Olemme sujut nyt voitte jakaa nuo setelit päiväpeitolla keskenänne. Olaa kehottaisin kuitenkin häipymään nopeasti jonnekin muualle kuin Suomeen. Ja pysymään piilossa niin pitkään kuin rahat riittävät. Jaakkosi on pidätetty Suomessa hän sanoo lopuksi ja poistuu korrektin rauhallisesti.

Meemeltä tulee viesti, että Lauri on saapunut ja matkaa kohti Radisson Blu Hotel Olümpia, kuten eckerölinenläiset matkustajat tyypillisesti. Aivo viestii takaisin, että Meeme nyt seuraa miestä kuin paskatauti varista, eikä heitä läppää mistään tyyppiasiakkaista.

Finnairin reittikone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle Tukholmasta ilta seitsemän paikkeilla. Putken sisällä koneen oven edessä odottelee lentokenttähenkilökunnan seurana kaksi univormu-pukeista poliisimiestä.
Koneen kapteeni kuuluttaa matkustamolle:
- Arvoisat matkustajat. Tervetuloa Helsinkiin. Pyydämme kaikkia matkustajia istumaan paikoillaan vielä pari minuuttia, kun kone on pysäytetty tuloputken eteen. Annamme erikseen luvan koneesta poistumiseen. Toivomme matkanne sujuneen mukavasti ja teidän viihtyneen seurassamme.
Jaakolle ja Siirille ei kiinnitetä koneessa käsirautoja, vaan heidät ohjaa mahdollisimman huomiota herättämättömästi bisnesluokan ensimmäiseltä tuoliriviltä etuovelle ruotsalainen siviiliasuinen poliisikonstaapeli. Kun ovi avautuu, kaksi suomalaispoliisia toivottaa heidät tervetulleiksi ja kiinnittää käsiraudat ranteisiin. Sitten seurue lähtee kävelemään putken päässä olevia ulos johtavia portaita terminaalirakennuksen viereen, jossa odottaa mustamaija. Jotkut matkustajista huomaavat koneen ikkunasta tilanteen ja he alkavat supatella kiihtyneesti. Tilanteen laukaisee koneen kapteenin uusi kuulutus:
-Nyt voitte nousta paikoiltanne ja poistua koneesta etuoven kautta. Kiitos vielä kertaalleen seurasta ja hyvää illanjatkoa!
Noin puolen tunnin kuluttua Jaakko ja Siiri istuvat erillisissä tutkintaselleissään Pasilan poliisitalossa. Heille on kerrottu, että kuulustelut alkavat aamulla.

Luku 14. Taivon puhelin soi

Aamulla Taivon puhelin piippaa. Kukahan siellä tähän aikaan taivastelee Taivo ja katsoo ensin kelloa, joka näyttää vasta 5.20.
Aivo tässä, anteeksi kun herätin, mutta en saanut unta, kun ajattelin sitä sinun panostasi eilen, unohdin kiittääkin. Onnittelut veli olet onnistunut samalla ratkaisemaan koko ongelman, lähes kokonaan, eli nyt pitää vielä toteuttaa tämä ajatukseni käytännössä.
Ajattelin ensin laittaa sinut Lontooseen, ottamaan vastaan sen vähä Rikun eläkekassan, joka on lähes samaa luokkaa kuin sinun eilinen "lottovoittosi"! Vähä Rikun tilalle olisimme joutuneet lähiaikoina kuitenkin värväämään uuden henkilön, sillä nuo rahat olivat hänen eläkkeensä.
Nyt Siirin tempauksen ansiosta, eläkekassa palautuu meille takaisin ja valmiiksi salakuljtettuina Lontooseen. Sinun ansiostasi myös saimme kovakullisen ajoissa Olan kämpille, joten sinulle olisi Lontoon matka tehnyt hyvää ja olisit sen ansainnut kernaasti.
Kun Lauri on ottanut samoja tapoja, kuin Leevi, niin nyt meille tuli kiire Peter Newmanin sisäänajossa, ja joudun laittamaan Lontooseen Mairen ja hänen notkean rakastettunsa, hän osaa jopa luikerrella saksalaisen poliisin käyttämistä käsiraudoita, joten selvinnee mainiosti meidän tulikokeestammekin.

Mitä Aivo nyt ajat takaa, ajattelee Taivo ääneen puhelimessa? No veliseni, olen valvonut koko yön ja miettinyt. Sen paperianimaatio-firman Keravalta ostaa jenkkiläinen ITC- alan guru Peter Newman, kunhan ensin teemme muutaman siiron hänen kanssaan Lontoossakin.
Maire joutuu olevinaan työmatkalle Lontooseen, hänelle ilmoitetaan jo tänään iltapäivällä, mutta hänelle tarjotaan mahdollisuutta ottaa mukaansa joku henkilö, ja tulee ainakin yksi mies, joka varmasti Mairelle kelpaisi matkaseuraksi.
Sitten Maire saa Lontoossa ilmoituksen, että hänen pitäisi hakea yksi matkalaukku Eaton Squarelta, mutta se painaa, joten olisi hyvä olla jokin rohkea ja voimakasvartaloinen mies mukana. Eli kukahan mahtaa Mairen mieleen nousta kyseisellä hetkellä, veli hyvä?
He tietysti asuvat jo silloin Peter Newmanin omistamassa luukussa siinä lähellä. Asunto on siivottu, mutta kalustettu, joten heidän on hyvä siellä asua, vaikka aamupalaa ei kannetakaan sänkyyn saakka. Otamme tietysti Dongin toimesta muutamia kuvia, siitä kun Peter nappaa salkun Jopilta, eli kuvasta selviää kuka on vastaanottaja.
Sitten kämpillä, kun he eivät malta olla avaamatta salkkua asunnollaan on Peter jo osallistunut rahanpesuun ulkomailla. Ainakin jos poliisi saa nuo Dongin ottamat kuvat haltuunsa.
Olet sinä sika miettimään asioita Aivo, sanoo Taivo ja haukottelee.
Älä Taivo vielä nukahda sanoo Aivo. Nyt on juttu vielä hoitamatta. Siitä keravalaisesta ICT- yrityksestä maksetaan paljon enemmän kuin ajattelin saadaan silloin pestynä nuo vähä Rikun rahat takaisin Suomeen, vaikka niitä rahoja ei siihen käytetä, vaan ne jenkkifirman sinun kasvattamat rahat ja hiukan muuta kotiutettavaa Lontoosta.
Ai niin laita toimeksi sen Myllytien kanssa, mutta Lauri on pidettävä siitä erillään, Yrjö saa hoitaa. Lauri on tarkkailuluokalla, sillä hän on parhaillaan umpikännissä ja on jo laulanutkin jotain toiminnastamme, mutta mimmi on meidän, joten se ei nyt onneksi mennyt eteenpäin.
On se kumma aine tuo vodka, kun se laulattaa vanhaakin kettua, jos vain pesälle pääsee.

Laurin vaimo ja Leila ovat päässeet sopuun. He alkavat viihtyä yhdessä, eivätkä enää yhtä miestä kaipaa. Hoituvat ne lapset näinkin. Pieni tumma vinosilmäinen lapsi on saanut kaksi äitiä ja muutamia sisaruksia.
Onni kukoistaa, mutta rahaa olisi tietysti kiva saada hiukan lisää. Ongelmaksi asti rahan puutteesta ei ole, sillä Laurin rahakätköt ovat heppoisia ja helposti avattavissa. Kassakaapin avainkin löytyy ja siellähän on puhdasta valuuttaa. Valmiiksi on valuutanvaihtoakin tehty, joten löytyy puntia, kruunuja ja 500 000 yuanin nippukin. Aika poika jätti naisille kunnon elämisen varan.
Taitaa siellä kassakaapissa olla jotain Leevinkin omaisuutta, mutta sehän ei ole eroteltavissa Laurin omaisuudesta?
Missä lie Lauri edes nyt?

Juuri kun ex-vaimo ja avovaimo käyvät yhteiselle aamiaiselle, työntyy oven eteen pikalähetin Mercedes-Benz Sprinter umpipakettiauto ja kuljettaja kipaisee nopeasti ovisummerille ja äänimerkki tulee rouvien korviin.
Kumpi täällä on emäntä ajattelevat molemmat omissa nupeissaan? Avovaimo menee ovelle ja painaa nappia, sähkösalvan klipsaus kuuluu, kun hän raottaa omaa ovea jo valmiiksi.
Hyvää huomenta arvon naiset sanoo lähetti ja pyytää kuittausta. Teille on lähetys Lontoosta Leila...

Kun Laurin avokas huomaa, että Leila muuttaa pysyvästi Suomeen ja Laurin luo, hänen pinna kilahtaa ylitse. Hän saa raivokohtauksen pikalähetistä huolimatta ja pakkaa vähäiset tavaransa ja nappaa poikaansa käsipuolesta kiinni ja sanoo, että nyt mennään.
Leila kuittaa tavarat saaduksi, ja pikalähetti purkaa tavarat nurmikolle porraskäytävän oven viereen, heilauttaa kättään ja häviää Helsingin vilinään.
Leila istuu jonkin aikaa ja nousee sitten imettämään vauvaa.

Lauri on maannut puolille päiville pois krapulaansa, laukku Julia, jonka Meeme oli pyytänyt Laurin "tueksi", kun hän oli huutanut Olympia-hotellin pääovella, että "Tapa kohtuotsuse master class ambur Reiska"!
Lauri oli rauhoittunut, kun laukku Julia oli saanut pujotettua toisen kätensä Laurin munille. Laukku toisessa kynkässä ja Laurin munat toisessa nyrkissä pariskunta oli viety huomaamattomasti Laurin huoneeseen.
Eihän Laurista ollut miestä enempään, sillä vuoteen nähtyään, hän oli alkanut itkemään ja Julia oli lohduttanut häntä puoli neljään, kunnes mies oli nukahtanut. Sitä ennen hän oli Julialle ennättänyt kehumaan miten hänellä on Suomen Yrittäjien kunniaristi ja kotona kaksikin vaimoa. Lisäksi hän oli vannonut kostoa veljensä surmaajalle ja uhonnut olevansa Viron mafian luottomies ja kostaisi kyllä murhaajille.
Sitten mies oli vain retkahtanut selälleen sänkyynsä ja alkanut kuorsata kovaan ääneen. Julia oli lähtenyt, kun tasainen kuorsaus oli jatkunut hänen mielestään liiankin pitkään. Mitään hän ei ollut mieheltä vienyt, koska toimeksianto tuli Meemeltä.
Nyt Lauri odotti paluulaivalle porttien aukeamista. Aulassa oli suhteellisen hiljaista, muutama suomalainen ja enemmän virolaisia oli matkalla Suomeen tällä päivän viimeisellä vuorolla, lähtöaika 19,30.
Lauria harmitti, kun hän oli mitään puhumatta lähtenyt avovaimonsa luota. Hänellä on ollut kestämistä ja nyt vielä mies sekoilee, mutta siitä huolimatta hän ei aikonut soittaa kotiinsa. Tottapahan sitten näkevät, kun mies tulee kotiin.
Lauri yrittää olla varsin näkymätön, sillä hän ei haluaisi tulla nähdyksi Tallinnassa ilman, että hän on ilmoittanut tulostaan etukäteen Taivolle.
Sitten Lauri miettii, että mitähän herkkua se Leevi näki tässä huorien maailmassa. Aina piti olla nuori nainen tai kaksi kainalossa, mutta eihän sellaista jaksa ilman Turun Wiklundia ja niitä sinisiä pillereitä. Lauri yrittää muistella mitä hän oli yöllä tehnyt sen naisen kanssa, mutta hän ei muuta muista kuin naisen tuoksun ja se oli tuntunut hyvältä. Vittu, eihän se ole kuin kusenpolttama kolo, mitä siitä maksamaan vielä. Ostoshan jää aina myyjälle, ja sitten ovi aukaistaan laivalle, Lauri menee muiden sekaan.

Aivo soittaa Taivolle, alahan pakkaamaan sillä me lennämme Lontooseen. Kiire tarttuu helposti, eli eilen kun piti hiukan urakoida asioita tapahtumaan jäi kiire päälle.
Nyt ajattelu on selkeämpää, eli me lennämme yhdessä Lontooseen ja laitamme koko toiminnan uusiksi.
Kuulehan veli mitä olen ajatellut aamupäivällä. Puhutaan vaikka Suomen mittareilla, eli Suomessa murhataan noin sata ihmistä vuodessa, heilunta on 10 prosentin sisällä, eli joka neljäs päivä tapahtuu henkirikos.
Raiskauksia tapahtuu selkeästi enemmän, eli tuhat vuodessa, joten se on 2,7 raiskausta päivässä, mutta lapsiin kohdistuu vielä enemmän seksuaalista häirintää jopa 1600 tapausta vuodessa eli 4,3 tapausta päivässä. Ryöstöjen määräkin jää hiukan alemmaksi, eli noin 1500 ryöstöä vuodessa.
Varkauksia sen sijaan on paljon 114 000 vuodessa eli joka päivä yli kolmesataakymmenen varkautta. Petoksia 23 000, maksuvälinepetoksia 7 600, vahingontekoja 43 000, mutta talousrikoksia merkitään vain 3160, joten epäilen, että niitä (meitä) ei vain saada kiinni, koska talousrikokset ovat lähes laillisia nykyisin.
Eli kuule siis veliseni, meidän konseptimme ei ole oikeastaan mikään noista, eli olemmeko me mitään rosvoja olenkaan? Me emme tapa saati murhaa, ainoa rikoksemme on että käytämme hieman venyvää käsitystä miten rahaa käytetään. Eihän siinä ole mitään laitonta, jos lainaamme osuuskaupalta ja teemme heidän rahoillaan rahaa, ja sitten palautamme heille rahan korkoineen takaisin.
Tai siinä, että välitämme piraattituotteita Suomeen myyntitiskille, kun muuten jengi saisi hakea ne itse naapurimaista. Mehän teemme vain palveluksen Suomen yhteiskunnalle, kun heidän veronmaksajien ei tarvitse Kiinasta lähteä solmioita noutamaan, vaan me tuomme ne heille hyllyyn saakka Stockmannille ja niin edelleen...
Nyt me lähdemme ja yllätämme Petrin ja Mairen. Pidämme yhteisen päivänmittaisen hulluttelutuokion, ja laitamme koko järjestelmämme uusiksi. Ei enää yhtään Laurin kaltaista pöhköä, tai mitä Leevillekin maksettiin siitä, että hänen siskonsa tappoi meiltä miehen, joka tosin oli jo jäämässä muutenkin sivuun?
Ei kurat tämä homma näin enää voi mennä. On hyvä, että sinä teit omin päin sen Alibaba-casen, nyt minunkin silmät avautuivat.
Hei, jutellaan sitten huomenna lentokoneessa mukavia lisää, vaan ei työasioista. Tuli tässä mieleeni vielä yksi juttu.
Se putkahti päähäni, kun Lauri oli siellä Olympiahotellissa törttöillyt. Muistatko Taivo, kun olimme lapsia ja isä oli miliisi. Elettiin vuotta 1980 ja vuodenaika oli suurin piirtein sama, Eesti oli silloin vielä melkoisen suljettu yhteiskunta ja suomalaisia poroja tai pekkoja ei täällä juurikaan nähty laumoittain.
Isä kuitenkin oli miliisi ja meillä pojilla oli haaveita. Ajattelikin jo silloin alkaa oikeuden kanssa tekemisiin, mutta sillä lainvalvojan puolella, vaikka ei se isäkään mikään pulmunen ollut. Kaikkea tavaraa ilmestyi aina kotiin kaappeihin ja milloin minnekin, vaikka ei se varmasti niitä rehellisesti hankkinut.
Niin tuo hotelli oli silloin valmistumassa, sen piti valmistua Moskovan olympialaisiin, mutta kova häslinki siellä kuulemma oli. Isä oli erään toisen miliisin kanssa yrittänyt kähveltää sieltä työmaalta kokolattiamattoa. He olivat kolmannesta kerroksesta kantaneet yhtä isoa rullaa alas ja olivat laskeneet sen ensimmäisen kerroksen lattialle levätäkseen hiukan, ennen kuin laittavat sen autoon.
Silloin oli rullan sisältä noussut mies ja kysynyt, että minnekäs miliisit vievät minun mattoani? Hän oli mattourakoitsija, joka teki pitkää päivää, koska kiire oli kova. Urakoitsijan nimi oli Hanski ja hän oli suomalainen mies Hyrylästä. Isä ja toinen miliisi juoksivat autoon ja hävisivät näyttämöltä. Kyllä ne ukot nauroivat monta vuotta tuolle jutulle, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Minä sain tietää siitä tuon toisen miliisin pojalta aivan vahingossa. Meillä kotona ei siitä uskaltanut puhua.
Niin tuo Hanski sai minut ajattelemaan kiirettä uudelta kantilta, jos on kiire pitää joutua, mutta lepokin on tarpeen. Siitä Hanskista riittää paljonkin juttuja, hän toi yrittäjyyden Eestiin voidaan hyvin sanoa, sillä neukkuaikaan ei ollut soveliasta yrittää julkisesti mitään, jos ei ollut tinanappien suosiossa. Hanski toi tänne uudet tuulet yrittämisestä, hän oli hyvin suosittu ja ei ollut epätavallista, että hän meni ruokatunnilla mustalla isolla Tsaikalla syömään parhaaseen ruokapaikkaamme ja kuljettaja kumarsi syvään hänen tullessa ja poistuessa autosta, samoin hotellin ovella oli kaluunamies linkkuveitsen lailla linkussa.
No sinä kasvoit jo hiukan vapaammassa ilmapiirissä kuin minä vanhin veljeksistä, mutta huomenna menemme yhdessä, eikö niin?

ILTALEHTI 16.9.2014:
"UUSI KOHUPIDÄTYS HAUKILAHDEN SURMATAPAUKSESSA
Poliisi on pidättänyt korkeassa asemassa olevan verovirkailijan ja hänen poikansa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Poliisi on vaitonainen pidätyksen yksityiskohdista. Lisätietoja saataneen parin päivän aikana."
- JUMALAUTA!, raivoaa Kaakkuri aamulla kello kahdeksan.
Kuka helvetti on antanut tietoja mediaan?
Linnu ja Viljo kuuntelevat raivoamista vaivautuneina. Linnu kuitenkin hiukan tasapainoisemman oloisena, Viljo Kahelin puolestaan naama punaisena.
- E-ei kai tuossa nyt mitään sa-salattavaa oikeastaan ole. Kyllähän se tulisi ilmi joka tapauksessa, yrittää Viljo pehmentää esimiestään.
-PERKELE, huutaa Kaakkuri. Emme ole vielä ehtineet edes aloittaa kuulusteluja ja jo on otsikot lehdessä. Nyt asiaan sotkeutuneet tahot voivat tehdä omat sotasuunnitelmansa. VOI SAATANA! Ketä tunareita tässä on takana?
Linnu ja Viljo istuvat vaitonaisina. Kaakkuri rauhoittuu hiukan ja vetää henkeä:
- Hakekaa toinen niistä tänne. Päättäkää itse, käyttäkää järkeänne!
Viljo lähtee matkaan, Linnu jää istumaan paikoilleen.
Viiden minuutin kuluttua Viljo saapuu takaisin Jaakko mukanaan.
- Jaahas poika, aloittaa Kaakkuri. Istu perseellesi ja kerro omin sanoin mitä tiedät Leevi Penniöstä ja hänen kuolemasta! Kaikki nauhoitetaan.

Jaakko aloittaa varovasti, että ei hän mitään siitä kuolemasta tiedä sen enempää, kuin lehtien sivuilta on lukenut. Ettekä taida tekään paljoa tietää, kun sitä asiaa minulta tivaatte?
- Jaahas poika, alatte leikkiä tietämätöntä, puhisee Kaakkuri takaisin.
- No otetaanpa sitten rauhallisemmin: " Miksi lähditte lomamatkalle, vaikka enonne hautajaiset jäivät väliin matkanne vuoksi"?

Kaakkurille toimitetaan kuulusteluun nippu kysymyksiä. Niiden laatijoina olivat Linnu kollegoineen.
- Lähdetäänpä nyt selvittämään tätä hautajaisasiaa hiukan yksityiskohtaisemmin.
- Eikö Jaakko Walter sinua olisi tarvittu arkun kantajana?
- Ei, siellä oli taattuja kantajia ihan tarpeeksi muualta.
- Olitte vasta Ruotsissa ja olisitte hyvin ja ajallaan voineet palata hautajaisiin ja lähteä matkalle myöhemmin. Miksi ette siirtäneet matkaa?
- Miten tollasiin naurettaviin kysymyksiin viitsis edes vastata.
- Lähetittekö adressin?
- En tiedä.
- Osoititteko mitenkään tukea ja osanottoa sukulaisillenne?
- Mistä tässä oikein on kyse? Ei me niin sukurakkaita olla. Ei ne sukulaiset ole ihan aina mielessä.
- Miten olitte yhteyksissä sukulaisiinne? Taidamme saada siitä muutoinkin selvän, jos sitä ei tässä kuulustelussa saada. Tämä ei helpota eikä lyhennä oloanne täällä millään tavoin. Kyllä se muistikin alkaa pelata, kun odotellaan.

Kaakkuri toimittaa Jaakko Walkerin takaisin selliin, kun hän heittäytyy puhumattomaksi.
Kaakkuri haettaa paikalla Siiri Walkerin. Ensimmäiset kysymykset ovat samoja kuin Jaakollekin tehdyt, mutta sitten tulee Siirille yllätyskysymys.
- mitä teillä oli autossanne hyvä rouva? Meille on tullut Englannista kysely entisestä miehestänne Rickhard Walkerista, joka ei ole palannut määräajassa taikaisin Englantiin ja kotiinsa.
Rickhardin Iphonen paikannusohjelman tutkintajäljistä saimme selville, että autossanne oli ainakin Richardin älypuhelin. Missä mies on? Oliko hän autossanne, kun ajoitte Pohjanmaalle?
Siiri kalpenee, näyttää, että hänen ajatuksensa ovat kuumeisessa etsinnässä. Kunnes sanoo:
- Vaadin asianajan paikalle.

-Kahelin, vie hänet takaisin selliin ja hoida se asianajajapyyntö samalla kertaa, tiuskaisee Kaakkuri. -Jatkamme kuulustelua myöhemmin.
-Ja näitä veijareita ei päästetäkään ulos samalla tavalla kuin sen Petrin kanssa meneteltiin, lisää hän ajatellen puoliääneen.
Kahelin poistuu Siirin kanssa huoneesta. Kaakkuri pyytää Linnua ohjeistamaan Malmön poliisille, että lähettävät Siirin ajaman auton laivarahtina tulemaan Helsinkiin, mieluiten heti eikä pian.
-Sano niille hurreille vielä, että ei tutki mitään eikä koske auton sisällä mihinkään. Mistä niistä tietää ...
-Linnu nyökkäsi ja poistui sitten mennäkseen omaan toimistohuoneeseensa hoitelemaan saatuaan tehtävää sekä muita päivän rutiiniasioita.
Kaakkurin puhelin soi ja toisessa päässä oli nuori naiskonstaapeli Virve Huttunen, joka kysyi ohjeistusta menettelytavasta kahden kamarille tuodun virolaisneitokaisen suhteen, kun heitä epäiltiin julkisella paikalla suoritetusta seksipalvelujen myynnistä.
-Heitä heidät ulos ja sano, että menevät seuraavan kerran nurkan taakse myymään! Ei minulla nyt ole aikaa moiseen!
Virve Huttunen oli hiukan kummissaan, mutta käsitti sitten, että Kaakuri ei ollut oikein puhetuulella. Hän päästi tytöt menemään.
-Kummalised inimesed seal politseijaoskond, ihmettelee toinen heistä pihalla.
-Jah täpselt! Kui ainult Leevi veel elus, ta oli hoolitseda meie, huokaisee toinen vastaukseksi.

Samaan aikaan Heathrowin taksijonossa Maire ja Petri odottavat vuoroaan.
Twenty five Wilton street, please sanoo Maire kun istuu vihdoin takapenkille Petrinsä kanssa. Meillä on siellä kalustettu kämppä, jonkun Peter Newmanin asunto. Hän on ilmeisesti amerikkalainen ICT- alan guru, jos hän on saanut oikeaa ohjeistusta esimiehiltään.
Huomenna pitää käydä parissa solmioliikkeessä tai liikkeessä, missä myydään myös "meidän" silkkiä ja solmioita, mutta se matkalaukku- case on peruttu ja meidän tulee valmistautua rentouttavaan yhteisöllisyyspäivään ylihuomenna. Mitään muuta ei ole ilmoitettu selostaa Maire, kun Lontoon musta taksi selvittelee itseään pois lentokentän rampista.
Petri tuumaa tähän takaisin, että on se ihmeellinen työpaikka, kun kihlattu pitää olla mukana nostamassa matkalaukkua, jota ei sitten tarvitse edes tehdä, vaan pitää mennä jonnekin huvipuistoon varmasti ihan vain huvin vuoksi?
No, no sanoo Maire, jospa nyt liioittelet hiukan, ei mistään huvipuistosta ollut kyse, vaan henkilökunnan virkistys- ja asenneseminaarista tai jostain sellaisesta. Juodaan teetä ja keskustellaan, syödään ja keskustellaan ja sitten lopuksi juodaan ja keskustellaan, niin se aina menee, paitsi että juodaan teetä on Suomessa, että juodaan kahvia. Täällä ilmeisesti teetä.
Katsele nyt Lontoota rakas, että osaamme pois, sanoo Maire ja alkaa vilkuilla ympärilleen.

Luku 15. Yrjön ovikello soi

Yrjö Kakkisen ovikello soi puolenpäivän aikaan Rauhankatu 3:ssa. Yrjö oli juuri lämmittämässä mikroateriaa, Saarioisten pyttipannua, lounaakseen. Mikrosta kuului PLING PLING, kun hän meni avaamaaan ovea. Oven takana seisoi noin 25-vuotias siistinoloinen komea nuorukainen, jota Yrjö ei ollut tavannut aiemmin.
-Tere! Oletko sina Georg, kysyi nuorukainen hiukan vieraalla korostuksella.
-Ykäksihän mua tituleerataan, kuului vastaus.
-Huva, olen siiski oigeas paikas. Sina tietät minusta, ma olen Reiska.
Yrjön kehossa näkyi silminnähden vavahdus, mutta hän pyrki sen peittämään ja hän lausui:
-Käypä peremmälle!
Nuorukainen astui eteiseen ja siitä kengät riisuttuaan olohuoneeseen asettuen sohvalle istumaan. Yrjö oli jo unohtanut pyttipannunsa, joka jäi mikroon jäähtymään.
-Onko sinulla tärkeätäkin asiaa, kysyi Yrjö.
-Voib olla, vastasi Reiskaksi esittäytynyt nuorukainen. -Kaik eip ole menny ihan huvin. Siiri ja Jaakko on poliisiputkas, ma ei tietä mitä he kertoo.
-Poliisiputkassa? Mitä on tapahtunut, kysyi Yrjö.
Reiska kertoi minkä asiasta tiesi ja hieman taustoja lisäksi. Sitten hän lisäsi:
-Sinun pitää huolehtia siitä, että me ei paljastu. Ma en mene yksin vankilaan. Jos niin tapahtu, niin sina menet kanssa!
Yrjö valahti kalpeaksi.
-Mitä minusta tahdot?
-Jos joku epäile mua, sina todistat minu alibi. Niin, ja lisäksi autat minu huolehtimaan siitä, et kugagi ei tule laulama. Reet ja Olga ottaa sinuun yhteys ja kertoo myöhemmin miten teet.
-Reet ja Olga?
-Just nii, he on eestlaset tytöt tääl Soomes, ma järjestin ne Leevil. Nyt ma olen asumas muutama päivä heidän majas Punavuores. Me ei saa enä tavata tämän jälge. Reet ja Olga viestittää kaiken ja ma saan sinu viestit heiä läbi. Muista, me ei tunneta toine toista ja me ei olla kunagi tavattu. Reet ja Olga on saanu sinu puhelinnumero.
Yrjö oli hämillään, kun Reiska palasi eteiseen, veti kengät jalkaansa ja häipyi ulos.
Pyttipannu jäi syömättä. Yrjöllä oli tunne, että eräät olivat käyttäneet häntä hyväkseen, Manipuloineet hänen mieltään ja kansanmiehen särmikästä kunniantuntoa saadakseen hänet järjestämään jotain, mikä olikin vain muiden intresseissä. Häntä lohdutti, että rahaa ei juurikaan ollut kulunut, mutta eipä toisaalta tullutkaan ...

Siiri Walker istuu nyt asianajajan kanssa uudessa kuulustelussa. Kaakkuri sanoo, että Kauhajoelta komisario Ala-Harja on vieraillut miehen luona, jonne autonne vietiin. Siellä miestä kuulusteltiin ja kävi ilmi, että mies oli auttanut kylmettyneen ulos toisesta autostanne.
Mies oli saunonut matkassanne kulkeneen mukavan miehen seurassa.
Siiri valahtaa valkoiseksi. Hän tuntee herkällä vaistollaan Kaakkurista lähtevän pahan hajun. Tupakka vai mikä käry siitä miehestä lähtee? Siiri on allerginen hajuille. Hän haluaisi puhua Jaakon kanssa. Uskomatonta. Voiko Rickhard olla ollut hengissä. Kulkeeko hän nyt vapaana? Mitä on voinut tapahtua?
Siiri ei osaa esittää kysymyksiä, niin shokissa hän on kuulemastaan. Hän ei pysty jatkamaan kuulustelussa. Hän tulee huonovointiseksi, vaatii vettä, pyörtyy.
Kaakkuri näkee Siiri Walkerin voimakkaan reaktion ja ähkäisyn, joka hänestä lähtee. Siiri yrittää pienellä äänellä saada puhua Jaakon kanssa. Se estetään.
Kaakkurille tulee mieleen mielenhäiriö ja mielentilatutkimus kuulusteltavan voimakkaasta, kummallisesta reaktiosta.

Huang Dong kävelee hiljaa edestakaisin Wilton streetillä, hänen mietteensä on kohdistunut johonkin epäolennaiseen ja miehen katse on tyhjä. Hän miettii niitä näitä eikä pääse jyvälle oikein mitä hänelle on tapahtumassa. Toisaalta hänen koko kehonsa vastustaa palveluksia epämääräisille tyypeille. Mutta hänen vaakakupissaan painaa kuitenkin tahto leveämmästä elämästä. Jokainen ihminen haluaa enemmän kuin ansaitsisi, hän päätyy ajattelemaan.
Musta taksi pysähtyy kadun varteen ja Petri nousee pois taksista, Maire jää hetkeksi taksiin ja maksaa kortilla kyydin. Have a nice day, huikkaa suhari ja ajaa pois. Dong on kärppänä Petrin ja Mairen edessä.
- Tervetuloa Lontoo, sanoo mies suomeksi ja jatkaa sitten englannilla, tervetuloa ja toivon että viihdytte, minun nimeni on Huang Dong, mutta voitte kutsua minua vaikka Dongiksi tai Don Quixoteksi nauraa leveeästi, mutta pysähtyy itse miettimään hetkeksi, että mistä tuo Don Quixote oikein tuli?
Dong avaa kihlaparille oven ja sanoo, että morsiussviittinne ei ole Hilton tasoa, mutta olen huolehtinut jääkaappiin kaikenlaista. Mämmiä en saanut mistään, mutta eihän nyt olekaan pääsiäinen Dong virnuilee Suomen tietämyksellään.
Petri katselee huoneistoa ja ihastelee sen valoisuutta, suuret ikkunat ja vaalea vanha rosa seinissä sen tekevät, vanhakantaisen englantilaiset huonekalut istuvat kodikkaasti sen avaraan mutta hyvin suomalaiseen sisustusmaailmaan.
Dong ei halua ikävystyttää vieraita läsnäolollaan vaan yrittää nopeasti sanoa kaikki asiat, joita hän on huolehtinut. Sittenhän näyttää paperin, jonka hän on laatinut, siinä on tämän luukun "järjestyssäännöt" hän naurahtaa, eli siitä löytyy puhelinnumero minulle ja lähimpien palvelujen muistio ranskalaisten viivojen takaa.
Nyt jätän teidät kahden, toivottavasti viihdytte Lontoossa ja huomenna saapuvat oikeat isäntänne, joten me emme ilmeisesti enää tapaa, jos ette erikseen soita. "Heido"!

Jaakko Walter on nyt istunut jo kaksi päivää pidätettynä. Hän ei ole nähnyt äitiään, mutta on ajatellut häntä kovasti. Äiti on aina ollut hänelle tärkeä, ja kuinka hän on äitiä aina totellut. Äidillä ei aina ole ollut ihan puhtaat jauhot pussissa, mutta miksi hän teki isälle sen mitä teki?
Yksinäinen selli herkistää. Jaakko ei tieä missä Olakaan on. Ei ole ottanut yhteyttä, eikä tietysti sitä saisikaan. Ola oli tienannut työstään hyvin. He olivat yhdessä pitäneet huolta tienestien hävittämisestä nautintoihinsa. Se mikä laulaen tulee se menee. Piti se autokin ostaa, ei ostettu, mutta Olahan tekisi lisää tuottoisia keikkoja. Ei minun tienesteistä niin väliä. Äiti antaa sen mitä tarvitsen ja isäkin joskus jotain. Ei sossuun ole tarvinnut vielä koskaan mennä. Varakasta sukuahan olemme.
Kaakkuri kutsuu Jaakko Waltterin kuulusteluun.
Mitähän se nyt kyselee. On ollu vähän haikea aamu. Haluaisin jo pois. Onkohan Siiri päässyt jo kotiin. Mitä se on sanonut?
Kaakkuri kertoo iphonesta Jaakolle, joka ei tiedä, pitäisikö nyt avata suunsa ja sanoa sen mitä tietää.
Kaakkuri karjuu
- Ryhdistäydy poika tai nuori mieshän sinä olet. Nyt on aika puhua. Et selviä täältä ihan noin vain. Mitä siellä autossa oli? Oliko isäsi? Missä on isäsi? Oliko isäsi sinulle tärkeä mies?
- Olihan isä minulle hyvä aina. Käytiin joskus kalassakin ja Lontoossa oli kiva olla hänen kanssaan. Isä oli taiteen harrastaja. Kävimme Tate Modernissa ja National Galleryssä. Siellä minä näin ensimmäistä kertaa Axel Gallen-Kallelan taulun Keitele järvi. Ainut suomalainen isossa galleriassa. Tuli meidän yhteiset kalaretket mieleen siitä. En tiedä missä isä nyt on, mutta oli se mukana autossa.
- Mitä, sen arvasin, jossakin se Rickhard Walter on, mutta siellä autossa oli toinen henkilökin. Kuka hän oli?
- Toinen henkilö? Ei ollut. Siellä oli pakastin ja isä oli siellä. Ei siellä muita ollut.
- Mitä sinä horiset. Olet yhtä käsittämätön kuin äitisi. Kuka se mies oli, josta Pohjalainen komisaari kertoi? Hän oli sillä tilalla, jonne ajoitte?
- No en taatusti tiedä ellei isä heräänyt sieltä pakastimesta.
- Miten sinä poika leikit kanssamme? Saat mennä selliin uudelleen ja kun tulet seuraavaan kuulusteluun, niin puhut suusi puhtaaksi. Täällä ei leikitä.

Lentokoneessa matkalla Lontooseen Taivo kysyy Aivolta ajatusleikkinä, että oletko Aivo tavannut koskaan itseäsi viisaampaa miestä?
- Varmasti, montakin, mutta yksi on jäänyt eritoten mieleeni.
Muistatko kun kerroin sinulle muutama aika sitten mattouakoitsijasta nimeltä Hanski? Hän oli fiksu mies, mutta ei tämä henkilö josta nyt on kysymys, mutta tarinan opetuksen kannalta on hyvä valottaa myös Hanskin osuutta asiassa.
Kuten silloin jo kerroin, Hanski toi Eestiin länsimaisen yrittäjyyden. Se miksi Hanskin opit eivät toimineet Suomessa juontuu suomalaisesta sosialidemokratiasta. Siellä kun kaikki noheva pitää eliminoida, jos kaikki eivät voi olla nohevia. Ja kuten tiedetään ei jokaisen pää ole savesta tehty, kuten sosialidemokratia kuvittelee.
Hanski on suurta ikäluokkaa tai sen jälkimaininkia, joka on joutunut kokemaan venäläisten ikävät puolet tiivistetysti, kun me taas Eestissä saimme kokea ne pitkällä aikavälillä, eli tarkoitan Suomen sotia itänaapuriaan vastaan.
Kun Hanski ei ollut vielä syntynyt, kun sota ja vihanpito Suomen ja Venäjän välillä loppui. Alkoi Paasikivi-Kekkosen linja, jolla Suomi nostettiin silloisen Neuvostoliiton avulla teollisuusyhteiskunnaksi, kun Suomi solmi YYA-sopimuksen ja maksoi siinä sivussa ainoana maana maailmassa sotavelkansa täysimääräisenä.
No Hanskin äidin ensimmäinen mies saapui sodasta vahingoittumattomana, mutta kuoli auton töytäisemänä, mennessään veljensä - joka oli kaatunut sodassa - muistotilaisuuteeen.
Mieheltä jäi ilmeisesti yksi lapsi, jota hän ei ennättänyt koskaan edes nähdä, mutta äiti löysi uuden miehen isäksi tälle syntymättömälle. Tämä mies oli varsinainen taikuri tai jonglööri, mutta perheellä ei aina mennyt taloudellisesti hyvin. Joka tapauksessa ensimmäisen miehen esikoispojan jälkeen perheeseen syntyi taikurin taikasauvan saavutuksena Hanskina tunnettu pienokainen.
Hanski oli isoveljeään notkeampi ja nokkelampi kaupallisesti, ja vaikka he olivat samasta äidistä, niin ero poikien välillä oli selvä. Isoveljestä tuli ehkä maailman rehellisin ja tunnollisin hiljainen mies, mutta Hanskista tuli kauppamies ja selviytyjä.
No heillä ei perheen isän taikuruudesta huolimatta juurikaan ollut rahaa kotona käytettäväksi, niinpä kekseliäs Hanski aikuisiän kynnyksellä alkoi ajatella itsenäisesti.
Perhe muutti jostain Jurvan kylkipuolelta Tuusulaan ja silloin nuorukaisen business-vaistot heräsivät lopulliseen kukkaansa. Suomi eli silloin muuttoliikettä maalta pääkaupunkiseudulle ja rakennettiin paljon, joten heidänkin naapuriin valmistui suuri kerrostalo. Hanski meni läheiseen rautakauppaan ja osti pussillisen ovisilmiä ja toisen pussin varmuusketjuja.
Sitten hän pyysi nöyrää isoveikkaansa kaveriksi ja alkoivat soitella vastamuuttaneiden ovikelloja ja kauppasivat varmuusketjua ja ovisilmää, jotka kävivätkin varsin hyvin kaupaksi.
Siinä busineksessa vain kävi niin, että hetken päästä markkinat kyllästyivät, kun ovisilmien myyjiä ilmestyi kuin tyhjästä lisää. Hanski oli tietämättään avannut liikeidean tuhansille ja tuhansille. Kerrostaloissa oli niin paljon ovisilmien myyjiä, että he kauppasivat niitä jo toisilleen.
Hanski veljensä ja parin muun nuorukaisen kanssa vetivät kännit ja harmittelivat hyvän ansaintalogiikan tuhoutumista. Kun he aamulla kokoontuivat lähibaariin krapuloissaan, ei rahaa ovisilmistä juurikaan enää ollut, mutta pöydällä lojui eilinen hesari.
Siitä Hanski tavasi, että kokolattiamattoa myytiin Kivenlahdessa Orient Occidentin mainos. Hanski sanoi mahtipontisena, että perustetaan mattoasennusliike tuohon risteyksen toisella puolella olevaan liikehuoneistoon, johon toiset hiukan vaivaantuneina esittivät kielteisen vastauksensa ja ryyppäsivät pilsneriä krapulaansa.
Sitten muutaman päivän jälkeen Hanski tuli liikehuoneiston avaimen kädessä kilisten kaverusten kämpille ja sanoi, että nyt minulla on mattoasennusliike. Hän oli laittanut hesariin myös ilmoituksen, että kokolattiamattoa asennetaan ja vastauksia oli tullut viljalti. Hän oli sitten marssinut Orient Occident Ltd:hen ja ja pyytänyt muutamia mallikirjoja jotta hän voisi näyttää niitä asiakkailleen.
Kun Hanski kiersi kaikki kiinnostuneet hänellä oli varsin iso nippu tilauksia mattoasennuksita, sitten hän meni ja osti liimalastan ja mattopuukon, jonkunlaisen metrimitan ja haalarit. Hanski ja kumppanit asensivat mattoa sen kuin ennättivät, mutta sitten tuli kilpailijat väliin, he olivat huomanneet, että Hanski tienaa liian paljon ja vie heidän kaikki asiakkaansa ja sitä kautta varastaa heidän leipäänsä. Hanskilta vaadittiin verottajan voimin kaikista töistä kuitit ja sen sellaiset, mutta eihän Hanski sellaista ollut heti alkuun ajatellut, vaan hänen tarkoitus oli tehdä rahaa, eikä kirjanpitoa.
Tässä kohtaa Taivo sanoi, no ei kovin viisas mies sitten ollutkaan.
Odotahan veliseni, kun jatkan tovin. Hanski siis oli jossain vaiheessa myös aloittanut laillisenkin liiketoiminnan, mutta kilpailijat kiristuvät Orient Occidentia, että jos he eivät lopeta suoramyyntiä Hanskille, niin koko Suomi lopettaa heiltä ostamisen ja niin Hanski laittoi pillit vähin äänin pussiin ja saapui ensimmäisen kerran elämässään Tallinnaan.
Sitä miten hän nousi siellä kavereiden kaveriksi, en pysty tässä julkisessa kulkuvälineessa sana sanasta kertomaan joten hyppään sen kohdan ylitse.
Hanskilla alkoivat yhteydet massaamme toimia, hänen sanansa oli arvokas monille. Niinpä hän kilpaili myös Olympia-hotellin mattotyöurakasta ja kuten tunnettua sai sen tehtäväkseen. Mutta hän sai muutakin aikaan, eli siihen aikaan meillä oli sellainen teollistamisbuumi ja suomalaisetkin olivat tulleet meille rakentamaan esimerkiksi rakennusliike Repo, joka rakensi Viru-hotellin.
Neukku-aikaan meillä oli lääkäreillä huonot ansiotulot ja suomalaiset rakennusliikkeet olivatkin heille hyvä tulonlähde, koska rakennustyöstä maksettiin paljon enemmän, siksi rakennusmiehet nousívat meillä kovaan kurssiin, kun suomalaisten ammattilaisten apumiehinä ja naisina toimi ylilääkäreitä, hammaslääkäreitä ja kirurgeja.
Se siis selittää, että suomalaista rakentamista haluttiin maahamme lisää, Kremlistä kävi käsky, että maahamme on saatava yhtä hyvä teollisuusaste kuin Suomessa on, jotta lääkärit voivat palata niihin ammatteihin, joihin heidät on kalliisti koulutettu.
Niin kuin hyvin tiedät Neuvostoliitossa oli kaikki suurta, paitsi lääkäreiden ja muun rahvaan palkat. Siksi siellä haluttiin uusi ja suuri tapettitehdas, koska rakentamista oli paljon luvassa, niin tapettien menekki oli taattu. Suomalaiset rakennusliikkeet haluttiin mukaan urakoihin ja julistettiin tapettitehtaan urakka kilpailun kautta ensimmäistä kertaa historiassa.
Suuret rakennusliikkeet kuten Armas Puolimatka ja YIT ja monet muut tahot olivat urakasta kiinnostuneita ja laittoivat tarjouksensa. Siitä urakasta oli monta kertaa myös Suomen Yleisradion uutisissa telvisiossa ja sanomalehdissä. Jopa hesarikin speguloi voimakkasti, että Armas Puolimatka on siinä urakassa vahvoilla.
No hyvä veli, Hanski oli myös laittanut paperinsa vetämään ja sai kuin saikin tuon urakan tehtäväkseen. No mitäs sanot, olihan hänellä kokemusta ovisilmistä, verottajasta, mattomafiasta Suomessa ja olihan hänellä pääomaakin peräti oman päänsä verta. Suomessa ei kukaan edes tiennyt kuka se sellainen mies on, mutta ei hän tyhmä mies ollut, vaikka äsken niin saatoit päätelläkin. Muistaakseni tuo urakka oli pari sataa miljoonaa, joten Hanski möi sen eräälle rakennusfirmalle ja sai sievoisen summan rahaa kännyynsä Suomessa aivan laillisesti.
- No miten tämä liittyy nyt siihen kysymykseeni, onhan noita onnenkauppoja lähempänä suvussa, eli muistatko kuka tienasi juuri lähes neljäkymmentä miljoonaa euroa ja täysin laillisesti, kysyy Taivo vaivautuneesti?
Niin, mutta sinulla on rautaiset taustajoukot ja vierasta pääomaa oli sinun käytössäsi runsaasti. Ajatteleppa Hanskin vierasta pääomaa silloin kauppahetkellä, tuskin montakaan kopekkaa hänellä oli taskussaan, mutta rajaton itseluottamus.
Nyt lähestymme kliimaksia, eli tapasin tuon kyseisen Hanskin kerran Shanghaissa ja hänellä oli jonkun sortin myyntiagentti mukanaan kierroksella. Enempää en voi miehestä paljastaa, koska hän ei halua päämiehensä tietävän, että hän on maailman viisain mies, sanoisivat hänet irti, kun kuulisivat hänen olevan ylipätevä, jopa pääjohtajaksi.
Meillä oli mukavaa yhdessä, mies on perheellinen eikä me mitään hullutuksia tehtykään, vaan meillä synkkasi hyvin yhteen, joskus jopa puoli kahteen. Sen minä muistan, että tämä käytti mielellään eri aliaksia, kun esiinnyimme eri paikoissa, hän oli joskus Juri Gagarin tai joku muu sörsselsön, mutta omalla nimellän hän tuskin liikkui muuta kuin työasioissaan tietysti, näin hän peitteli kulkunsa, niin että ei työtoverit koskaan päässeet hänen metodeista perille.
Miehellä ei tuntunut koskaan olevan kiire mihinkään ja niinpä pelasimme usein shakkia keskenämme. Hanskin mielenkiinto shakkiin ei riittänyt, sillä hän olisi vaikka alkanut myymään noita kalliita nappuloita ohitse kiitäville tarjoilijoille, mutta Juri Gagarin kyllä pelasi kelpo peliä.
Ja tässä paljastuukin kuka on se viisas mies jota kyselit, Juri gagarin on ainoa mies, joka on voittanut minut shakissa, ja joka ikinen kerta;)
- Olipa tylsä tarina, enhän minäkään ole sinua koskaan shakissa voittanut, mutta en sentään nimeä sinua maailman viisaimmaksi, koska sinä et sitä ole, vai oletko?
Ei Taivo en ole, eikä kukaan ole, mutta tarinani opetus on siinä, että elämä on suhteellista, sillä tuollainen kauppanero oli Suomessa lähes arvoton, koska ei kuulunut piireihin. Eestissä hän "puhui" itsensä piireihin ja teki lähes mitä tahansa. Kaikki on suhteellista, hän ei pelannut shakkia, mutta hän osasi elää kaupallisesti kaikista vaikeuksista huolimatta.
Ja niin meidänkin tulee opetella elämään, mutta selitän sen huomenna sinulle ja kihlaparille jos jaksat siihen saakka odottaa?

Siirille tulee vankeudessa mieleen menneet. Hän muistaa yksittäisen sekopään raivokohtaukset. Miten se Richard saattoikaan suuttua joskus? Se oli silmittömän ärsyttäväkin. Ei sen kanssa voinut elää, vaikka aluksi elämässä kaikki oli niin hyvin. Se oli pehmeä kuin nallekarhu. Kun Jaakko synty sitten se alko, se arvaamatta suuttui aina jostakin.
Jaakko ei onneksi ole perinyt isänsä luonnetta. Oliko joku mennyt pieleen Rickhardin lapsuudessa? Sen äiti oli aika outo. Olisikohan sillä ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö? Sehän saatto periytyä tai sitten saada sellasia ilmenemismuotoja kuin Richardilla esiintyi.
Tuska oli niin suuri, kun huomasin, että se väkivaltaisuus on alkamassa. Kaikki tapahtu kuin jonku kaavan mukaan.
Joutuikohan se Leila tai mikä sen nuoren naisen nimi olikaan Rikun väkivaltaisen luonteen uhriksi vai ehtikö heidän suhteensa edes kestää niin pitkään? Olihan se Riku niin usein poissa. Siellä öljynporauslautalla vai minne se aina häipyikään. Ehkä se hoiteli huonoa oloaan poissa ollessaan.
Miten se Riku sitten ryöstikään sen naisen sinne Lontooseen. Ihan hääjuhlan alla. Ehkä se nainen oli ajatellu lähteä. Sellasestaki puhuttiin, ihonväri ei Suomeen sopinu. Oli sekin aika omituinen tapaus. Pakottiko vai saiko helposti sen likan kyytiinsä. Tekikö Riku kiusaa Penniöille, Laurille erityisesti?
Sitä en kyllä ymmärrä miten sitten äkkiä minä siihen niin kovasti kimpaannuin ja otin siltä hengen. Miten sen selittäisi, voisiko selittää, uskoisiko poliisi?
Olisiko jostakin saatavissa apua minulle. En minä tarkoittanut niin pahaa kuin mihin tuo juttu johti. Yht´ äkkiä minullakin se kävin nyt kuin aina ennen Richardilla.

Kaakkuri pohdiskelee kaikkea kuulemaansa ja selville ottamaansa ja palaset alkavat Rickhardin kohdalta asettua kohdalleen. Siirin ja Jaakon huolimattomat puheet olivat ensin miltei menneet hänellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tokihan hän kaiken muisti, semminkin kun kuulusteluja voi vielä kuunnella nauhalta perästäpäin.
Riku oli viety pakastimessa Pohjanmaalle, ilmeisesti kuolleena. Siiri ja Jaakko ovat vähintäänkin olleet tietoisia lastistaan, ellei sitten peräti syyllisiä surmatyöhön. Autossa on lymyillyt toinen henkilö, jonka läsnäolosta heillä ei ole ollut aavistustakaan.
Jätettyään ruumiin ja pakettiauton, he pyrkivät karkaamaan, mutta jäivät Ruotsissa kiinni.
Kaakkuri saattoi olla hiukan kulmikas ja temperamenttinen, mutta ei hänen päänsä paperista ollut tehty.
Pointti nyt oli vain siinä, että hän oli alunperin tutkimassa Leevi Penniön murhaa ja nyt sitten sukeutui tämä keissi. Tietysti niillä oli tekemistä toistensa kanssa, mutta vyyhti tuntui menevän monimutkaisemmaksi, joskin langan päästä alettiin saada kiinni.
Siiriä ja Jaakkoa ei enää laskettaisi vapaiksi ennen syytteen nostamista, se oli varma. Nyt oli myös Petrin vapauttaminen saanut oikeutuksensa. Petri oli ilman muuta tuo ylimääräinen jänis siinä muilutuksessa. Hänen täytyisi vain takoa alaisilleen päähän, että medialle ei kerrota yhtään mitään tässä vaiheessa. Ei kerrassaan mitään!

Luku 16. Petri on skeptinen

Petri on ollut hieman skeptinen koko matkaa kohtaa ja on huonosti syttynyt Mairen työmatkalle, mutta nyt hän alkaa katsella ympärilleen tarkemmin ja huomaa kuinka väärässä hän taaskin on ollut.
Petri menee Mairen viereen ja ottaa hänet kainaloonsa, kääntyy hieman ja suutelee kihlattuaan makoisasti huulille. Mairekin huomaa, että nyt on oikea hetki ja vastaa suudelmaan. Nopeasti heillä on vaatteet lattialla ja Petri nostaa Mairen tammipöydän reunalle istumaan ja alkaa hyväillä tämän suloja.
Mairen silmät menevät nautinta-asentoon ja pää nytkähtää hieman taaksepäin ja lievä korahdus kuuluu hänen kurkustaan. Maire tuntee kuinka hänen terälehtensä aukeavat ja mesi virtaa niiden suonistoissa. Petrin haarovälissä sykkii komea kalu, joka halaajaa jo lämmintä kosketusta.
Rivakasti Petri nostaa Mairen syliinsä ja asettelee oksansa oikeaan koloon, Maire pitää Petriä kaulasta ja hartioista käsivarsillaan kiinni ja hänen rintansa painautuvat Petrin rintaa vasten litistyen kuin ilmapallot puristuksessa.
Maire tuntee, kuinka Petri on kovana ja halukkaana hänen sisällään. Petri nostaa Meiren polvitaipeista vauhtia ja samalla käyttää jalkojaan, kuin laskettelisi kumparelaskua olympialaisten finaalissa.
Valtava orgasmi saavuttaa molemmat ennen viimeistä hyppyriä ja he kaatuvat sohvalle, ei tullut kultaa, mutta tulihan hyvä olo.
Maire kokoaa ensimmäisenä itsensä ja raapaisee jotain vaatetta päälleen, menee jääkaapille ja miettii inventoiden sen sisältöä ja sanoo, että haluaako herra kumparelaskija jotain iltapalaa?
He syövät nautinnolla viinirypäleitä, juustoja ja suolakeksejä kylmän shampanjan ja sokerisen marmeladin keralla.
Ilta on vielä nuori ja he päättävät häipyä, vähäksi aikaa raitista ilmaa haukkaamaan ja tutustumaan muihinkin paikkoihin, kuin toisiinsa.

Leila miettii, että miten hän onkaan päätynyt näin monen lapsen äidiksi, kun nelikymppisistä kahdella kymmenestä ei ole lainkaan lapsia. Hän on sen jostain suomalaisesta lehdestä lukenut. Kun on jo neljänkymmenen paremmalla puolella ja kiinni kolmessa lapsessa, ei muuta ehdikään. Oma kroppakin jää vähemmälle huollolle. Aika vaan ei riitä eikä apuakaan tahdo löytyä. Äiti kuoli nuorena ja isoäiti aika pian hänen jälkeensä. Ei minulla ole sukulaisia, mitä nyt tuo Lauri lasteni isä. Ainut oljenkorsi tällä hetkellä. Muutoin olisin ajopuu.
Kuinka lapsettomuudesta on tullut niin hyväksyttävää? Onko se ihan trendikästäkin? Silloin, kun minä olin pieni, oli suuria perheitäkin. Minä olin äitini ainokainen ja kateellinen niille, joilla oli sisaruksia. Äidillä oli niin turhan paljon muuta puuhaa. Ei se ehtinyt yhtä lastaankaan hoitaa. Isoäiti kasvatti ja kissat. Ne ihanat pehmeät mirrit, joita lapseni ovat jääneet paitsi. Nuo miesystävät ovat olleet allergisia tai evät ole kissaa muutoin sietäneet joku jopa pelännyt. Yhtä kissa oli purrut niin pahasti nuorena, että henki oli lähteä.
Enot olivat kaikki järjestään hulttioita. Menivät ja kuolivat nuorena. Viina niitä riivasi, vei lähes kaikki. Aika köyhiähän oltiin. Olen minä sen jälkeen ollut kimpassa rahakkaampien kanssa. Nousin kuin suosta, kun rahaa alkoi olla.
Suostuisikohan Lauri siihen, että jäisin tänne? Miten minä sinne Lontooseen enää muuttaisin, kun joku lähetti koko omaisuuteni tänne. Eihän sitä paljoa ole, mutta jotain tärkeää kuitenkin. Miten tässä näin kävi? Oliko Richard antanut käskyn lähettää minut takaisin? Oli se outo mies. Välillä väkivaltainenkin. Li oli toista maata. Häntä vähän kaipaankin, mutta ei noihin aasialaisiin täysin voi luottaa. Lin mielessä oli aina ja kaikkialla raha. Kun se pelasi korttiakin niin raha siinäkin oli mukana. Aikamoinen korttihuijari siitä kehkeytyi aina lauantaisin. Silloin unohtui kaikki muu.
Miten minä oman ja lasten tulevaisuuden saan ojennukseen?

PIIPAA PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPATI PIIPATI PAAPATI PIIPA, PIPAPAPA PAPPAPPAPPAA ...
(Yrjö Kakkisen kännykkään oli asennettu hälytysmusiikiksi "Kirkonkylän tanssit")
-Yrjö Kakkinen
-Täs on Olga, tere!
Yrjö raapi päälakeaan ja sitten muisti, että Reiska oli edellisenä päivänä maininnut Olgasta ja Reet -nimisestä virolaisneitosesta.
-Terve terve!
-Mul on yks tärkee jutt ku Reiska halus ilmottaa.
Yrjön sydämessä tykytti. Hän oli toivonut, ettei Reiskasta eikä niistä eestiläistyttäristä enää olisi kuulunut mitään, mutta näköjään Reiska oli ollut tosissaan siinä sanomassaan, jota oli varta vasten hänelle tullut tuomaan. Yrjö ymmärsi nyt, että hän oli ottanut eräässä asiassa suuren riskin ja menetellyt typerästi. Oli luullut kostaneensa omasta puolestaan ja pääsevänsä itse eroon hankaluudesta, mutta todellinen intressi olikin ollut kokonaan muilla tahoilla.
-Mistä on kysymys?
-Reiskal on yks tavara ku se tarvii päästä eroon. Se haluu et sa haet se ja viet sovittu paikka.
-Mikä tavara sen on ja mistä se pitäisi hakea ja milloin?
-Se on tääl meil Rööperis. Ma tekstaan sul osote. Ku tulet mina annan sul tavara kans yks kirjekuori ja siin on ohje. Aga se pitä nouta illalla kello kaheksa ku on jo pimee.
-Onko se kuinka suuri tavara?
-Se on pakattu pahvikäärö, ku on muovipussis. Sellane yks metri pitkä ja kolm- nelikymmene sentti paksu. Paina ehk vähemb ku viis kilo.
-No, minä tulen sitten autolla tänä iltana, jos saan osoitteen. Onko Reiska siellä paikalla itse.
-Ei Reiska ei ole tääl. Mina annan itse sen sulle.
-Okei, odottelen sitten viestiä
-Kuulemiin!
Olga oli painanut puhelin kiinni ja Yrjö jäi hämillisenä istumaan sohvalleen. Hän tunsi, että olisi paras päästä näistä piireistä kokonaan eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta keinot olivat vähissä. Nyt oli pakko toimia ohjeiden mukaan. Reiskan huomiotta jättäminen oli kaikkein suurin riski.

Petri ja Maire purkavat hieman matkalaukkujaan kaappeihin, jotta löytävät hieman kevyempää päälle. Maire on katsonut puhelimesta, että Buckingham Palace Gardens on aivan sinä heidän nurkalla.
Siitä mene kävelylenkki puutarhan ympäri Maire hihkuu, matka-aika 17 minsaa, eiköhän kierretä puutarha ja kotiudutaan sitten paremmin Maire innostuu, Hyde Park on tuossa aivan kivenheiton päässä, mutta mennään sinne vaikka huomenna, jos aikataulu antaa myöten.
Reippaasti laskeutuvat alas portaita ja kääntyvät puutarhalle päin, mutta ikäväkseen huomaavat, että puutarhan edessä on muuri, jonka päällä vielä noin metrin korkuiset metalliset kulkuesteet. Maire on kuitenkin päättänyt kiertää puutarhan joten he kiertävät sitä myötäpäivään kääntyen Wiltonilta vasemmalle.
Siinä muurin vain jatkuessa loputtomiin ja heidän verkkaisesti kävellessä muurin puoleista jalkakäytävää Perti alkaa puhua noista tapahtumista, joista hän ei poliisillekaan kertonut mitään olennaista.
Maire ei oikein jaksa kuunnella, mutta valpastuu siinä kohtaa, kun puhutaan ihmisruumiin päällä makaamisesta pakastearkussa.
Muuri ja Petrin puhe jatkuu ja jatkuu, mutta sitten he sapuvat ilmeisesti pääportille, jossa valtavat kultaiset koristeet takorautaisissa porteissa, jotka täyttävät olemuksellaan koko aukion.
He ihastelevat aikansa näkymää ja takavat matkaa, valkoiset rakennukset jäävät jo taakse ja tylsä muuri palaa heidän vierelleen. Tuolla ne kuninkaalliset sitten ovat, kuin vankilassa Petri tuumaa. Ympärillä vilkas liikenne ja muurin takana mulperipuu joka on katsellut puutarhaa jo Jaakko ensimmäisen ajoista saakka, eli on itänyt ilmeisesti jo tuhatviisisataaluvulla.
Petri miettii hetken ja sanoo, että kaikki tämä näkemämme on täällä meistä huolimatta ja tänne ne jäävät, kun me poistumme, ovat täällä päivästä päivään läpi meidän loppuelämän, vaikka me emme niistä enää olisi kiinnostuneita.
Ja ovat täällä vaikka me kuolemmekin joskus sanoo Maire, mitä sinä äsken sanoitkaan, että se mies josta sinä joskus höpötit minulle paljonkin, joku Richard, niin hänkö sitten oli se ruumis?
No en minä tiedä varmasti, mutta menin Siiri Walkerin asunnolle Luotsikadulle, kun alkoi niin kovasti kiinnostamaan mitä peliä sellaiset henkilöt pitävät, jotka lukitsivat minut käsirautoihin kellariin.
Eihän Siiri sinua lukinnut näsäviisastelee Maire. No ei ei, mutta Siiri oli ainoa johtolanka jolla voisi olla yhteys tähän Walkeriin. Niin ja siellä näin sitten sellaisen nuoren miehenkin, ja hän ilmeisesti on Siirin ja Richardin poika Jaakko Jack Walker. Mairella kulkevat kylmät väreet ja hän hytisee, kun ajatteleekin ajatusta, että mitä jos selviää, että Jaakko oli silloin kerran jopa saunassa hänen luonaan?
No nämä kaikki on sellaista tutkintaa, joka ei johtanut mihinkään, paitsi, että hölmöyksissäni hyppäsin itse sinne arkkuun, kun kuulin sähkösalvan kliksahtavan ja aavistin, että jäisin kiinni jos poistuisin autosta siitä avonaisesta ovesta.
Olisin voinut kertoa poliisille joka asian, mutta sitten myöhemmin lupasin eräälle miehelle, joka piti minua vertaisenaan, eikä yrittänytkään minua tappaa tai ilmoittaa poliisille, vaikka olin silloin etsintäkuulutettu, kuten hyvin muistat, Petri suoltaa, kuin se olisi päivän selvää kaikille, mitä kaikkea siellä on tapahtunut.
Ei jaksa nyt kiinnostaa sanoo Maire, nautitaan rakas nyt tästä hetkestä ja uskotellaan itsellemme, että juuri tuo puun latva tuolla muurin takana on se mulperipuu.
Petristä tuntuu, että tästä on kuljettu jo, ja he huomaavat sitten yhdessä kävelleensä muurinviertä ohitse Wiltonista ja palaavat sitten kadun toista puolta takaisin.
Mennään ja vaihdetaan hiukan asua, ja katsotaan olisiko tässä lähistöllä joku herkkä pubi, niin voisimme käpertyä sinne olusille, anoo Maire ja katsoo cockerspanielin silmin Petrin sinisten silmien syvyyksiin.

Lehdet ovat innoissaan ja nostavat Kiinan näkyvästi esille. Ne ovat saaneet kauppa- ja teollisuusministeriöltä lehdistötiedotteen, jonka pohjalta syntyy kymmeniä kirjoituksia.
KIINALAISET JYRÄÄVÄT MAAILMAMARKKINOILLE
Kiinalla on aggressiivinen markkinointistrategia, jota se on toteuttanut vuodesta 1978, jolloin maa päätti uudistuksista ja avautumisesta ( “Reform and Opening Up” of 1978). Se on tuosta merkkivuodesta alkaen liberalisoinut talouttaan ja laajentanut toimiaan tulleen taas kerran näkyvästi mukaan kansainväliseen kauppaa.
Sen omat tuotteet ovat nousseet tärkeiksi brändeiksi. Sohu on merkittävä kiinalainen internetin pelibrändi, joka leviää maailmalla. Samoin vaalea perinteinen alkoholibrändi baijiu tekee tuloaan Suomenkin markkinoille. Puhdas energia on Suomessakin tärkeä. Niinpä täällä käyvät kaupaksi kiinalaiset aurinkopaneelit.
30 vuotta sitten tehty avautuminen näkyy jo kaikkialla. Kiina on yhä tunnetumpi maailmalla. Uusia brändeja luodaan kuin sieniä sateella.
Tunnetuimpia sen brändit ovat Brasiliassa vähiten tunnettuja USA:ssa.
Sadasta arvokkaimmasta kiinalaisesta arvobrändistä osa on iältään nippa nappa tai allekin 20 - vuotta. Vain pieni osa yli 35 -vuotiaita ja vain 12 on yli 64- vuoden.
Kiinan vanhin jalokiviliike vietti juuri 165:ttä juhlavuottaan. Se sai alkunsa 1848, varhaisemman kansainvälisen kaupan laajenemisen aikoihin.
Li Kun kiinalaissyntyinen, mutta Lontoossa vaikuttava jalokiviasiantuntija ja välittäjä on tulossa Suomeen. Matkallaan hän tapaa lähetystöväkeä ja kaupan- ja vienninedistäminen liittyvää johtoa.
Li Kun vierailee samoissa asioissa myös Virossa, jossa hänet on jo lämpimästi toivotettu tervetulleeksi. Kiina koetaan tärkeäksi yhteistyökumppaniksi ja valtavaksi mahdollisuudeksi myös Viron viennille ja kaupalle vaikkapa Suomen suuntaan.
Kiinalainen kulttuuri lähti kehittymään bronssi- kautena yli 5000-vuotta sitten. Nyt se on taas kerran valloittamassa maailmaa valtavan edistyksellisellä strategiallaan ja laajalla tuoterintamallaan.
Voimme unohtaa kaiken entisen, halvat kiinalaistuotteet. Nyt on aika astua uuteen aikaa, ostaa tuotteita ja palveluita, joista emme ole edes osanneet uneksia. Hyvät kehittämisstrategiat ja nuori koulutettu osaajajoukko on kaiken tämän takana. Li Kun olette tervetullut Suomeenkin.

Luku 17 Maire ja Petri Lontoossa

Maire ja Petri löysivätkin sellaisen mukavan sopen Noura Loungen noin korttelin päästä asunnolta. Siellä oli viihtyisä istua ja he tilasivat jopa iltapalan, jotta voisivat vain nauttia toistensa läheisyydestä ilman, että toinen hoosaa ruokaa ja toinen tiskaa.

Noura Lougen viihtyisän violetti sisustus ja tunnelmamusiikki saivat kihlaparin tunnelmoimaan syödessään kahden herkullista marinoitua lammasta vihannesten kanssa, he hehkuivat ja heidän silmänsä paloivat toisilleen. Viiniksi he olivat aluksi valinneet Cuvee Dom Perignon, mutta ajttelivat sen sittenkin olevan liian kallista ja siksi heidän edessään oli nyt pullo Moët & Chandon.
Voiko onnellisempaa paria maailmassa nähdä ajatteli pieni kärpänen katossa.
Lähes keskeltä salia nousi ovaaliin kattoon saakka valtava pylväs joka oli päällystetty punaisella kankaalla, joka muistutti samettia, mutta ei sitä ollut, ilmeisesti jotain floteksia oli Petri arvellut. Katon muoto oli kuin silmän tai suuren linssin. Sisustus oli modernin ilmava ja eri yksiköitä oli hajautettu ympäri kehää, siellä oli kabinetteja jos halusi yksityisyyttä, mutta he eivät halunneet. He halusivat vain elää tätä hurmaavaa hetkeä kahden kaikkien keskellä.

Maire ja Petri ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että eivät huomaa kun kaksi miestä lähestyy heidän pöytäänsä. Kihlapari on juuri lopettelemassa päivällistään kun miesääni Mairen takan sanoo, hyvää iltaa Maire Miirola ja Petri Nieminen.
- Hyvää iltaa hämmästyy Maire ja nousee seisomaan vaistomaisesti. Petrikin nousee seisomaan ja hetkisen kaikki vain katselevat toisiaan.
- Ettekös te ole Aivo Kallas, miten ihmeessä te tänne olette eksynyt, kysyy Maire änkyttäen?
- Olenhan minä Aivo Kallas, ja tämä on veljeni Taivo esittelee Aivo kernaasti. Olimme hieman etuajassa, ja pitkästyimme odottamaan.
- Etuajassa? Petri tässä on se mies josta kerroin, joka oli Kalastajatorpalla puhumassa yhdessä Matti Tolvasen kanssa, hän joka oli heistä viisaampi.
- No no, eipäs liioitella sanoo Aivo kohteliaasti, mutta minä se todellakin olen Aivo, eli tere tere minä olen Aivo, minä olen todellakin Aivo, hän vitsailee.
Petri ilmoittaa siihen väliin, että hauska tutustua, mikä saa meille tämän kunnian.
- Kunnia on meidän puolellamme, siellä Kalastajatorpalla lupasin jotain, mutta emmekö siirtyisi ensin tuonne kabinetin puolelle, minulla on teille pieni esitys. Ystävämme Huang Dong kertoi että olette täällä, me olemme Taivon kanssa majoittuneet Pestana Chelsea Bridge hotelliin...
- ja kylpylään sanoo Taivo väliin.
- Niin todellakin siellä on sellainenkin, me olemme ne kaksi heppua, jotka ovat tulleet Lontooseen sitä matkalaukkua noutamaan, jonka ensin oli tarkoitus Petrin kantaa, eli me olemme Maire sinun oikeat työnantajasi, vaikka sinut haastatteli joku paperipää, niin minä sen ohjelman teetin Keravalla.
- Mutta voinemme jo siirtyä itse asiaan, eli siirtykäämme tuohon suuntaan, Aivo viittaa ystävällisesti kädellään kabinetin ovelle.
- Tarjoilija, tuotteko meille jotain hyvää jälkiruokaa, nuoripari joutuu lopettamaan ateriansa meidän kanssamme keskustellen. Voitte siirtää heidän juomansa myös ja me tilaamme lisäksi kannun jäävettä, näin aluksi.
Siirryttyään kabinetin puolelle, Taivo sulkee viimeisenä oven perässään. Aivo pyytää puheenvuoron ja aloittaa puheensa turhia kainostelematta.
Rakas veljeni Taivo sekä nuoripari Maire ja Petri minulla on ilo ja kunnia olla tänään teidän isäntänne täällä Lontoon Cityn sydämessä. Muistan sanoneeni Kalastajatorpalla Suomessa Maire Miirolalle, että annan kihlajaislahjanne myöhemmin ja nyt on se hetki. Annan sen lahjaksi teille molemmille. Alkuperäinen ajatukseni oli ehkä hiukan juhlia nyt ja puhua vasta huomenna, mutta nyt haluan kiirehtiä, ja nyt pitää ensin puhua vakavasti.
Koska kukaan puutarhuri ei ole parempi toista, niin miksi me ihmiset ja yrittäjät varsinkin lyömme päätämme seinään jatkuvasti? Meillä on aina joku asia harmiksi saakka, vaikka harmit eivät meitä etsi, - me aina itse etsimme ne harmit itsellemme.
Työnnämme nenäämme sellaisiin asioihin jotka eivät tuota meille mitään, korkeintaan pahan mielen saamme lahjaksi olemalla rehellisiä, ja uskottelemme itsellemme, mitä surkeampi elämä sen kirkkaampi kruunu kuollessamme.
Jos haluat olla onnellinen sinun pitää tehdä joku toinenkin onnelliseksi, älä laske rahojasi, vaan mieti mitä olet saanut aikaiseksi. Raha sinänsä ei tee sinusta onnellista, vaan se mitä teet rahoillasi.
Maire ja Petri eivät tiedä mitä me Taivon kanssa olemme, me olemme pari, joka pyörittää isoa rinkiä, sillä ringillä ei ole aina puhtaat jauhot pussissa, mutta murhia tai ihmiskauppaa, me emme harrasta saati hyväksy.
Petriä varmaan kiinnostaa kuulla, kuka sitten tappoi Leevi Penniön? Niin kiinnostaa minuakin, mutta Petri voi meille ilmeisesti kertoa kuka se hänen mielestään tappoi Richard Walkerin? Mutta älä kerro siitä mitään, sillä minä tai Taivo ei haluta tietää, sillä meilläkin on epäilyksemme.
Joka tapauksessa me Taivon kanssa olemme kasvattaneet verkoston jossa on tuottavasti salakuljetettu timantteja, myyty piraattituotteita, kiristetty poliitikkoja ja liikemiehiä. On tehty laillista ja laitonta liiketoimintaa niin, että perhe on saanut siitä mukavan elannon. Richard Walkerilla oli merkittävä asema meidän toiminnassamme ja hän hoiti Lontoosta käsin monia operaatioita, joiden ainoa tarkoitus oli tehdä meille rahaa.
Vähä Riku kuten minä häntä kutsun oli jäämässä ansaitulle eläkkeelle, hän oli kerännyt vanhojen päiviensä varalle noin 30 miljoonaa euroa käteistä asunnolleen Helsinkiin. Asunto on meidän omistuksessa ja Vähä Riku asui siellä peitenimen turvin.
Rahat ovat vieläkin siellä asunnossa.
Huomenna ne lentävät tänne Lontooseen ja se oli se syy miksi matkalaukku piti Petrin ottaa vastaan, että olisimme kuvanneet sen tapahtuman. Sen jälkeen olisimme kiristänet sinua Petri Nieminen salakuljetusrikkeestäsi. Mutta nyt olen tullut eri käsitykseen koko meidän toimistamme.
Mies joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian pitkään, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla, minä en halua seistä enää savijaloilla, eli en halua näiden ikävien surmatöiden jälkeen jatkaa rikollista toimintaamme. Siksi en kiristä ketään tästä hetkestä lähtien, jokainen on vapaa poistumaan vaikka heti, mutta kuunnelkaa mielellään asiani loppuun saakka.
Paikka olen koko pienen ikäni ollut varuillani ja osaan huolehtia itsestäni, niin minua ei enää kiinnosta huolehtia niin monista rikollisista, joita saa olla pitämässä pois poliisin ulottuvilta. Jos haluaisin olla holhooja, niin voisinhan perustaa lastentarhan ja pukemista ja nenän niistoa riittäisi yltä kyllin.
Mutta minä haluan rahoillani tehdä jotakin yhteiskunnan hyväksi, vanha totuus, että rikollinen raha etsiytyy jossain vaiheessa lailliseksi rahaksi ja alkaa sitten nokkimaan muita rikollisia, jotta ne eivät kasvaisi koskaan samaan mittakaavaan.
Tuosta väittämästä alku pitää pakkansa, että haluan ja olenkin jo laillinen yrittäjä, sekin on totta, että osa rahoista on tienattu laittomin konstein, mutta valta osa rahoista on laillista. Kuten asunto jossa asutte Wilton Streetillä, sen arvonnousu on täysin laillista. ostimme sen parilla miljoonalla, ja nyt samasta asunnosta saisimme 7,5 miljoonaa.
Samoin veljeni Taivo teki osakekauppaa Alibaban osakkeilla ja tuotto on samaa luokkaa, mitä Vähä Riku pisti sivuun rikollista rahaa koko toimintansa aikana. Nyt me tietysti emme anna sitä pottia henkilöille, jotka tietävät miksi ja miten mies katosi elävien kirjoista. Eli Siirille ei niitä rahoja ole säästelty.
Minä ja Taivo olemme pistäneet myös rahaa sukanvarteen summat ovat hiukan isompia, kuin Vähä Rikun matkalaukussa on, meillä on pesemätöntä rikollista rahaa noin abaut 150 miljoonaa euro ja sitten kiinteistöissä ja yrityksissä noin puolet tuosta summasta. Tämä on ollut aika tuottoisaa liiketoimintaa.
Mutta se sitoo meidät koko ajan ja hauskanpidolle ei jää aikaa, nytkin kuuntelemme tätä saarna, vaikka monet houkutukset odottavat. Tällä alalla korvaan kuiskattu sana voi olla kohta väärissä korvissa ja sinun käy huonosti, kuten muutamat esimerkit näyttävät asioiden olevan.
Summa summaruma, vanhinkin puu vihertää joka kevät, mutta minun nuoruus oli ja meni, kello käy, enkä halua sen enää käyvän minulle kalliiksi, koska minulla on nyt rahaa voin ostaa sillä aikaa itselleni. Mutta en halua jäädä vain kiikkustuoliin istumaan tai vuoteelle makaamaan. Haluan että rahani palvelevat minua. Ja parhaiten ne palvelevat siten, että teen niillä jotain uutta. Osaan jo tämän mutta haluan oppia uutta, aivan uuden tavan eli kuluttamisen, kuluttamisen niin että siitä hyötyy jopa se maan köyhinkin.
Nykyinen suomalainen kuten eestiläinenkin yhteiskunta ruokkii vain ay- liikkeen jäsenet ja virkamiehet ja heidän hännystelijänsä. Kun valitsimme yhteistyökumppaneiksi Penniön suvun henkilöt, luulimme, että heidän yhteytensä liike-elämään, verottajaan, Suomen Yrittäjiin ja niin poispäin, olisivat edesauttaneet meidät myös kehityksen saattamiseksi parempaan suuntaan, mutta paskat, se johti pysähdykseen ja paatuneisuuteen, jopa niin pitkälle että arvomme lopulta lyötiin pirstaleiksi.
Leevistä tuli hankala tapaus ja hän oli väkivaltainen naisille. Minulta kysyttiin, että laitanko vastaan jos Leevistä lähtee ilmat, minä sanoin ummistavani silmäni ja sitten se vain tapahtui. En koe olevani syyllinen hänen murhaansa, mutta olisin voinut sen ilmeisestikin estää, mutta sitten siitä olisi tullut minulle ehkä painajainen myöhemmin.
Sitten Vähä Rikun oma poika ja ex-vaimo päästää Vähä Rikusta ilmat pellolle, aivan vain ahneuksissaan, sillä en ymmärrä muuta motiivia. Nyt he istuvat selittämässä tekosiaan poliisille.
Tämä kaikki on niin väärin.
Parhaasta metallista ei taota nauloja, eikä parhaista miehistämme saa tehdä rumihia. En tiedä miksi haluan juuri teille Maire ja Petri tämän kertoa, mutta haluan teidät myös mukaan tähän loppuelämääni, jonka ensimmäinen päivä on juuri nyt. Tämä on se kihlajaislahja jota me kohta juhlimme. Jos se vain teille passaa?
Ehkä siksi, että ihminen hiotaan ihmistä vasten ja puukko teroitetaan kiveen hiomalla. Minäkin haluan jonkun täysin rehellisen ja vapaan kaikesta paskasta, sellaisen viattoman idealistin jollainen Petri on hiomaan omia tapojani suuntaan jonka olen itselleni tässä viitoittamassa.
Nyt kun tämä vanha systeemi kaadetaan toivon kadottavani myös sen varjot ja yksin en siihen kykene, sillä niin lujasti olemme Taivon kanssa väärällä tantereella temmeltäneet. Meidän on vaikea yksin nähdä oikeaa ja väärää, vaikka olenkin oppinut mies ja juuri siksi tiedän, että siihen ei pysty kuin puhdas sydän, mutta hänellä pitää olla haarniska suojanaan, sillä yksin ei kukaan selviä.
Minä tarjoan sinulle ja teille Petri ja Maire suhteellisen mukavaa pottia pesemätöntä rahaa, ja tehtävämme on pestä se puhtoistakin puhtoisemmaksi.
Olemme kulkeneet Taivon kanssa melkoista myötämäkeä, mutta nyt on vastamäen aika, uskon, että nykyinen rehellinen Aivo kohtaa suurempaa vastustusta olemalla rehellinen, kuin se eilinen Aivo joka kuljeskeli i rikollisten kanssa samaan tahtiin.
Petri se ei ole helppoa kulkea nyky-yhteiskunnassa niin, että pysyy rehellisenä, koska rikollisuutta on niin paljon, ja sillä näkyvällä rikollisuudella on omat taustavoimansa, ja niillä taustavoimilla on vielä omat aivonsa. Ne aivot ulottuvat joka taholle, ei ole olemassa sellaista yhteyttä joihin heillä ei olisi pääsyä.
Suomessa yritysmaailman ja sen aktiivitoimijoiden eli edunvalvonnan tulee ymmärtää seuraavasti. Yritysten tulee pyrkiä jatkuvaan uudistumiseen ja kasvun tavoitteluun, sillä saavutetaan kilpailukyky, jolla tulevaisuutta turvataan.
Vain innostunut ja motivoitunut yrittäjä onnistuu kasvuyrityksessään, sillä Suomen erittäin raskas ja painostava byrokratia lannistaa luuserit. Suomessa on liikaa paikallaan junnaavia yrittäjiä, joiden perintömetsät mahdollistavat näennäisen yrittämisen, mutta todellista kasvua ei ole koskaan edes mietitty.
Sinullakin Petri jos lyömme kättä, on sitten näytön paikka, rahan on alettava poikia, vaikka se on helpolla saatua, niin vielä helpommin sen voit menettää. Meillä on suuria riskejä, kun siirrymme taustavoimien joukosta eturintamaan.
Innostus ja tahtotila ei vielä takaa kasvua, sillä pitää yrittäjällä totta vie olla ymmärrystä ja hoksottimet kohdallaan. Laurin ja Leevin kaltainen yrittäminen, jossa lespattiin vain Suomen Yrittäjien pippaloissa ja raha tuli taustajoukkojen tukemana ei ole mitään yrittämistä.
Sanon suoraan, että konnat siivoavat omat pihansa, vaikka konnat ovat pahoja, niin konnien luopiot ja naisten pieksäjät ovat vielä pahempia. Nyt teille tarjottu kumppanuus merkitsee koko pahuuden käsitteen miettimistä uudelleen.
Jokainen meistä on kuullut ainakin Cayman-saarista ja me Taivon kanssa olemme joskus operoineet myös sinne, kuten Luxenbourgiin ja muihin paratiiseihinkin. Sveitsi ylpeilee sillä, että heidän pankeissaan makaa rahaa, mutta onko se ylpeyden aihe, jos liittää siihen juutalaisten kohtalon ja niiden kohtalot, joilta suurin osa rahoista on suoraan ryöstetty.
Käytän nyt tässä sanaa uusi talous ja se tarkoittaa sitä, että kun me tienaamme huomisesta eteenpäin, niin niitä voittoja ei kotiuteta Cayman-saarelle tai Sveitsin pankkiholveihin, vaan ne palautetaan viipymättä takaisin kiertoon ja sitä parempi mitä köyhemmälle taholle. Ja perustelen tätä sillä, että nykyinen talousoppi ja kaupalliset jipot ovat niin kehittyneitä, että rahvaalta napataan luu, kuin koiranpennulta lelu. Jos sullomme voitot aina piiloon, niin taloudet velkaantuvat ja yhteiskunnat velkaantuvat ja käy niin , että tulee lama ja suurjako, jossa taas raha pesee muut toimijat puhtaaksi.
Tämä tuleva ylläpitämämme uusi talous, jakaa rahat takaisin kiertoon ja kerää sen monin veroin takaisin ja palauttaa taas kiertoon, joten kukaan ei varsinaisesti köyhdy tai rikastu. Ja sehän on elämän tarkoitus! Vai voiko joku väittää vastaan?
Kiitän huomiostanne ja nyt sana on vapaa, mutta sitä ennen tilaan kaikille jotain suun kostuketta.
Onnea kihlaparille Maire ja Petri ja onnea yhteiselle tulevaisuudelle jos vain otatte lahjanne vastaan!
Tarjoilija!

Luku 18. Virolaisen puheet eivät Petriä sokaise

Petriä eivät virolaisen puheet sokaise. Vai, että veljekset asialla. Mitä ovat miehiään?
Petri ei siedä lain reunoilla kulkevia, ja puuttuu mielessään ongelmaan. Hän yrittää ratkaista miten toimisi. Hän on selvittänyt jo aiemmin ongelmavyyhteä, jota rikolliset voimat ovat kehitelleet. Miten hän nyt siihen mukaan menisi?
Voiko kihlattu olla näin sokea vai ovatko heidän arvomaailmansa aivan eri osista rakentuneet. Mitä tämä merkitsee? Tässäkö on sitten suhteen loppu?

Samaan aikaan Li Kun on laskeutumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle, hän on matkalla muissa asioissa, mutta päättää samalla selvittää asiansa Leilan kanssa. Li Kun sai hänen kirjeensä Huang Dongin välittämänä. Siinä kerrottiin, että Leila oli mennyt veljensä luokse Suomeen synnyttämään. Mukana oli myös Lauri Penniön osoite ja sitten sellaista henkilökohtaista lätinää rakkaudesta ja kaipuusta.
Li Kun ajatteli, kun täälläpäin liikun, niin voinhan käydä Leilan tykönä samalla.

Jaahas, että Uudenmaankadulle, tuumaa Kakkinen astuessaan Jettaansa Krunikassa. Hän oli saanut Reiskaa majoittavien tyttöjen kämpän osoitteen. Tosin hänellä ei ollut aavistustakaan mikä kämppä se oli, kuka sen omisti j.n.e.
Osoitteen kohdalla oli porttigongi, jota kautta voi autolla ajaa sisäpihalle. Aivan kuten ohjeissa oli sanottukin sieltä löytyi vapaata tilaa Yrjönkin ajokille. Yrjö parkkeerasi autonsa seinän edessä olevaan parkkiruutuun, sammutti moottorin ja alkoi nousta autostaan.
Hän raaviskeli hiukan päätään tutkiessaan ovinumeroita. Ohje, jonka hän oli saanut, näytti viittaavan eräässä pihan kulmauksessa olevaan hyvin hämäräperäisen näköiseen oveen, aivan umpeen muurattujen ja mustaksi värjättyjen ikkunaruutujen vieressä. Samassa hänelle tuli mieleen, että Leevi ja Lauri olivat joskus keskenään supatelleet "Rööperin looshista". Oliko Leevi vuokrannut sieltä majoituspaikan eestiläisille tytöille, jonne he puolestaan olivat majoittaneet maanmiehensä Reiskan?
Yrjö astuu ovesta pieneen rapputilaan. Se ei ollut rakennuksen paraatipuolen päärappukäytävä, vaan siellä oli lyhyet hieman kaartavat portaat, jotka johtivat tusinan verran askelmia ylempänä olevalle toiselle ovelle. Sitä ennen oli tasanteella yksi ainoa ovi ja siinä väännettävä metallinen ovikello. Yrjö rohkaisi mielensä ja väänsi kelloa. Ovessa ei ollut mitään mainintaa asukista, ei nimeä postilaatikon yllä, ei mitään.
PRRRING PRRRRING ...
Tuossa tuokiossa ovi raottui ja hiukan valoa tulvahti pimeään rappuun. Oven raossa seisoi uskomattoman sievä parikymppinen neitokainen, jolla oli hiukan korkeat poskipäät, tummat suuret silmät, olkapäille ulottuva ruskean kiiltävä tukka ja sopusuhtainen kurvikas vartalo.
- Kas sina olet Yrjö, kysyi tyttö.
- joo, Ykähän mä oon. Oletko sinä Olga?
- Jah, ma olen Olga, tule sisse!
Yrjö astui hiukan ummehtuneen tuoksuiseen interiööriin, josta lienee päässyt mutkan kautta peremmälle joihinkin muihin tiloihin, mutta tuo aulahuone oli itsessään jonkinlainen apukeittiö, hellahuone, jossa oli nurkassa yhden maattava peti.
Tyttö viittasi Yrjöä istumaan pöydän ääreen pienelle pallille eikä hänellä tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä. Hänen olemuksensa oli levollinen ja miellyttävä. Yrjö kävi jo kuusissakymmenissä, mutta hän tunsi kuinka muistot koetuista nuoruuden seikkailuista alkoivat aktivoida tiettyjä hormoneja hyrräämään hänen lepuuttaessaan silmiään Olgan elegantin liikehdinnän lumoamana.

Lauri on kotona ja miettii syntymisen tuskaa, oi miksi hän on syntynyt tähän pahaan ja viluiseen maahan. Hän vilkaisee sohvaltaan kirjahyllyn päällä tököttäviä standaareja. Yhden kokonaisen seinän täyttävät kunniakirjat ja maininnat hänen ja Leevin ansioista.
Mutta mitä sillä kaikella on merkitystä, kun elämä muuten on uhrattu sen kaiken maailman viirien ja kehystettyjen A-nelosten perässä juoksemisessa. Ei elämä ole oikeudenmukaista, jos olisi ei hänen olisi koskaan tarvinnut alkaa lain toiselle puolelle menestyäkseen.
Lauri miettii eksyneensä väärälle puolelle, vain sen takia, että rehellisyyttä ei maailmassa arvosteta. Jos hän olisi säilynyt rippikoululaisena läpi elämänsä, hän olisi jossain kinkeripiirissä apupappina, koska ei olisi saanut ylennystä, kun ei ala epärehelliseksi.
No ei se apupapinvirka hassumpi ajatus nyt olisi, kun alitajunnan äänet hoputtavat hänelle, että sinulla on vaikeuksia aivan omaksi tarpeeksi, mutta nyt on myöhäistä katua, avovaimo jo lähti ja kohta lähtee Leilakin Lauri miettii, miten hänestä tuli tällainen paska?
Juuri kun Lauri on pääsemässä itsesäälissään hyvään vauhtiin ja Leila tenavineen on vielä omissa huoneissaan saapuu taksi porraskäytävän oven eteen ja sieltä nousee pukumies, mutta Lauri ei sitä huomaa, vaan tuskastuneena itseensä repii aluspaitansa kahtia.

Olga mittaili Yrjöä ripsiensä takaa ja keimaillen sanoi, että se paketti on tuolla kellarissa, voin käydä sinulle sen näyttämässä, mutta et siitä saa vielä ottaa mukaasi, sillä meillä voi olla jotain kivaa vielä yhdessä. Sinussa on miehen tuoksu.
Menemme ensin ja katsomme paketin ja sitten tulemme takaisin ja tutustumme hiukan, Olga venytteli samalla itseään leveän ikkunapenkin edessä, ikkunasta avautui näkymä sisäpihalle ja siellä oli yksi ovi, jota Olga nyt sormellaan huolimattomasti Yrjölle näytti.
Tämä on joskus ollut Suomen Värin maalikauppa ja tästä vanhasta talomiehen asunnosta on yhteys kellareihin, tuo ovi tuolla, menee suoraan pihalta sinne samaan kellariin. Minä olen jättänyt oven auki joskus ja sitten sinne pääsee kuka tahansa.
Nyt minä vien sinut sisäkautta sinne, näytän varastokaapin missä on se paketti, näytän sinulle missä on tuon oven suuaukko siellä käytävässä, sitten tulemme takaisin.
Kun olemme täällä sitten tutustuneet ja haluat lähteä, menet ensin sinne ovelle jota nyt näytän ja siitä portaat alas ja käännyt oikealle.
Nyt me menemme katsomaan paketti, tule.
Yrjö Kakkinen nousee ja kävelee naisen perään. He kulkevat sille ovelle josta Yrjo oli noussut asuntoon, mutta kääntyvät ovella U-käännöksen ja jatkavat samaa portaikkoa alas käytävään. Kääntyvät alatasolta oikeaan, kulkevat noin kolmekymmentäseitsemän metriä ja kääntyvät sitten taas oikealle. Käytävä on punatiiliseinäinen ja siellä katossa kulkevat viemäriputket ja sähköpiuhat rinta rinnan. Noin neljänkymmenen kolmen metrin jälkeen he ohittavat oikealla olevan oven, jota Olga osoittaa siksi oveksi joka nousee pihalle.
No niin minä jätän oven auki ja sinä tulet tuolta sisään, käännyt tästä heti ensimmäisenä oikealle ja avaat ensimmäisen oven oikealta, eli tämän. Olga aukaisee oven, joka ei ole koskaan lukossa, siinä on vain rikkinäinen munalukkoripa, mutta seinän puolella karmissa ei ole sitäkään, eli ovea on mahdoton lukita. Ai niin tuo on se paketti joka on sinun, mutta nyt me menemme samaa tietä takaisin, kipaisen ensin vain laittamassa ulko-oven Abloylukon nolla-asentoon, eli laitan kielen sisään.
He menvät samaa tietä takaisin, mutta nyt Yrjö huomaa, että Olga lukitsee visusti palo-oven jälkeensä noustessaan asunnon portaikkoon. Tuota ovea ne äsken huomannutkaan sanoo Yrjö päänsä sisässä ja katselee nousevaa hemaisevaa hempukkaa hameen alle portaissa.

Kotvasen perästä Yrjö ja Olga istuvat uudelleen salaperäisen huoneiston ensimmäisessä hellahuoneessa.
Yrjö oli ymmärtänyt, että Olga oli antanut ymmärtää jotain, joka kuulosti lupaavalta. Nyt hän ei oikein tiennyt kuinka tehdä aloitetta, kun ei juurikaan ollut ollut enää vuosikymmeniin sellaisissa tekemisissä nuorten naisten kanssa. Toki avioeron jälkeen kymmenisen vuotta aiemmin hän oli Torremolinoksessa verestänyt varsavuosien muistojaan, mutta se oli toteutettu riihikuivalla rahalla.
Hän päättää alkaa keskustelemaan päivän tehtävästä ensin.
- Tuota ... voitko kertoa mitä siinä paketissa on ja mitä minun pitää sillä tehdä?
- Mina ei tea, kaikki lukee paketin kylkeen kirjoitetussa lapussa, vastaa Olga.
Hän vaikuttaa siltä, ettei haluaisi enää koko asiasta puhua enempää.
- Mina olen ainult sanansaattaja, ma ei tea enämpi, jatkaa hän.
Yrjö tyytyy selitykseen. Itse asiassa se vaikuttaa jopa uskottavalta. Mutta miksi Olga oli halunnut kutsua hänet takaisin? Oliko siinä jokin koira haudattuna? Vai oliko hän itse todella niin attraktiivinen, että Olga halusi viettää ylimääräisen tuokion hänen kanssaan?
Yllättäen sanaakaan sanomatta Olga ojentautui tuolillaan lähemmäksi Yrjöä ja alkoi silittää hänen päätään. Hän kehui Yrjön komeata charmantisti harmaantunutta hiuksistoa ja sitä kuinka miehekkäät piirteet Yrjöllä oli edelleen kasvoissaan. Itse asiassa Yrjö oli hiukan pulskistunut viimeisinä vuosina eikä hän varmaankaan moisia imarteluja ollut pitkiin aikoihin kuullut, joten se kaikki teki häneen sävähdyttävän vaikutuksen.
Olga liikkui vielä lähemmäksi ja otti Yrjöstä halausasennon olkapäiden takaa liikuttaen kasvojaan suuteluetäisyydelle. Yrjö ei enää pystynyt vastustamaan houkutusta eikä hänen myöskään enää tarvinnut tuumailla kuinka aloitteen tekisi. Hän vain yksinkertaisesti puristi Olgan itseään vasten ja aloitti suutelemaan häntä huulille. Yrjö tunsi itsensä kiihottuneeksi ja rutisti Olgaa yhä voimakkaammin.
Yht'äkkiä Olga perääntyi hiukan, katsoi Yrjöä silmiin ja kysyi:
-Tapoitko sina Leevin?
Yrjö oli kuin puulla päähän lyöty. Pommi oli heitetty hänen niskaan. Hän ei ensin oikein uskonut korviaan, mutta alkoi sitten änkyttää:
-Mi-mitä hittoa! Mi-mitä sinä kysyt?
-Tapoitko sina Leevin, Olga toisti.
Yrjö sai itsensä terästettyä ja palautettua hänelle luonnollisempaa karskia otetta:
-Jumalauta, taatusti en!
-Sina olet hyvä mees, ma tunnen sen mu sydames. Mina uskon, et jos tapoit Leevin, niin sul on ollu hyvä syy, puheli Olga.
-En se minä ollut, sanoi Yrjö vakaumuksen syvällä rintaäänellä.
- Aga sina tiedä ken se oli, jatkoi Olga
Yrjö ei sanonut mitään. Hän ymmärsi, että Olga oli yrittänyt hyödyntää hänen kiimaansa saadakseen tietoa asiasta. Itse asiassa Yrjöstä tuntui, että Olga tiesi tappajasta itse, mutta halusi vakuuttua asiasta. Jotain hän joka tapauksessa tiesi.
Yrjö mietti hetken mitä hän sanoisi. Sitten hän totesi hiljaa ja hiukan lyötynä:
- Minä annan sinulle hyvän neuvon. Mene takaisin kotiin Eestiin äläkä enää ole tekemisissä sen porukan kanssa, johon olet lyöttääntynyt. Muuta neuvoa en osaa sinulle antaa.
Sitten Yrjö nousi tuoliltaan ylös, kääntyi ulko-ovea kohti, mutta kääntyi sitten vielä puolittain Olgaan päin ja katsoi häntä silmiin. Olgan toisesta silmäkulmasta valui hienon hieno pisara persikkamaiselle poskelle.
He katsoivat toisiaan vielä muutaman sekunnin ja sitten Yrjö avasi oven:
- Se on moro!
Hän sulki oven rappukäytävään mennessään ja laskeutui alas uloskäynnin luokse.

Olga katsoo ikkunasta, kun Yrjö menee ja kopaisee kellariin menevää ovea, se on hiukan turvonnut, kun sitä ei yleensä enää käytetä, mutta rapsahtaa auki. Edessä on suorat portaat ala noin 17 askelta ja sitten oikealle.
Yrjö etsii valonappulaa, kun ulkoa tuleva valo loppuu portaan alapäässä, se katkaisija löytyykin alaoven vasemmalta laidalta. Hän on tottunut sellaisen löytämään, onhan hän isännöinyt taloja jo vuosikymmenet, siitä on tullut tapa myös mitata askelilla matkaa, kun kävelee esimerkiksi kaupungin alla tunneleissa ja käytävissä on sitten maan päällä mahdollisuus kartottaa missä on mikäkin tunneli ja miten ne kääntyilevät.
No nyt hän avaa oven ja tunnustelee valosta huolimatta ensin kädellään varastoon päin, että ei ole mitään siimoja tai ansalankoja viritettynä.
Mitähän paketissa mahtaa olla? Yrjö ei jää tänne sitä avaamaan vaan nappaa paketin kainaloonsa, hilpasee portaita pitkin ylös ja vaistomaisesti kliksauttaa lukon salvan lukosta ulos, jotta Olgan ei tarvitse erikseen tulla ovea sulkemaan. Kun hän painaa oven perästään kiinni kuulee hän jotain kolinaa porttikongista, mutta hän ei näe kongiin vaikka matkaa kongin aukolle on vain pari metriä.
Yksi autoista on poistunut parkkipaikalta, Yrjö huomaa, mutta ei aavista mitään, kun...

Li Kun painaa Lauri Penniön kotioven ovikelloa, Lauri menee pelkät kalsari jalassa avaamaan ovea, heittää paidankappaleet käsistään sohvan pielukselle. Kuka perkele siellä nyt aamusta jo on, kiukkuilee Lauri ja saa vihdoin itsensä ovelle.
Porraskäytävässä on luihun näköinen pukumies, joka hymyilee koko hammasrivistöllään.
- Olen Li Kun ja minulla on asiaa Leila-rouvalle.
- Ole hyvä vaan ja käy peremmälle, tuolla se Leila vielä taitaa nukkua makuuhuoneessa, Lauri haukottelee.
Li Kun seuraa Laurin ohjeita ja koputtaa Leilan makuuhuoneen ovelle.

Petri ei saa yöllä unta, vaan painiskelee itsensä kanssa. Tämä Jaakobin paini minun on hyvä käydä ajattelee Petri ja katselee nukkuvaa naista vierellään. Punainen tukka valtoimenaan Maire kuorsaa hiukan, sellaista pih, pih, pih, ehkä hänen nenänsä limakalvot ovat kuivuneet huoneilman kuivuuden tähden.
Kenelle hyvänsä jos tarjotaan kymmeniä miljoonia ja niiden käyttämistä rehellisiin tarkoituksiin, tulisi ensimmäisenä mieleen, että nyt joku valehtelee, mutta valehteleeko Aivo? Siinäpä kysymys.
Miksi valehtelisi, miksi hän ylipäätään puhuisi Petrille mitään mistään, jos hän ei todella ole tosissaan. Mikä on se juju mikä tässä on haudattuna?
Petri yrittää ajatella vilpittömällä mielellä ja etsii totuutta yksinkertaisen sydämensä syvyyksistä. Hän onnistuu saamaan itsensä sellaiseen kooman oloiseen tilaan, jossa hän nousee ikään kuin itsensä yläpuolelle ja katselee kahta nukkuvaa ja väsynyttä matkalaista jostain lokkiperspektiivistä.
Petri hapuilee käsillään ja ne menevät katosta lävitse. Sitten hän ajattelee, että kipaisenpa kaupungin yläpuolella ja hän nostaa oikean kätensä ylös kuin teräsmies ja menee vauhdilla ylöspäin ja on hetkessä taivaalla. Korvissa humisee ja Petri nousee jo kuunkin yläpuolelle ja tähdet vilisevät hänen silmissään. Mukava tunne ei ollenkaan paha ajattelee Petri ja antaa mennä.
Maata ei ollenkaan enää edes näy, mutta avaruus on ääretön ja Petrin vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Petri pelästyy, että jos hän ei osaa pois, ja samassa hän laskeutuu omaan kehoonsa takaisin. Veri pakkautuu verisuoniin ja päässä kohisee, kuin kosket avautuisivat veren siirtyessä uomiinsa.
Petri miettii pitkän aikaa mikä kohtaus tuo oli, mutta ei saa selvää nukkuuko hän vai oliko tuo kaikki niin sanottu rajatapaus? Viisaus ei astu sisälle hänen päähänsä, vaikka hän kuinka keskittyy ajattelemaan selkeästi.
Petri muistaa pyhäkoulussa kerrotun, että Jumala ei tehnyt kuolemaa, mutta hän ei myöskään iloitse elävien perikadosta. Sitähän Aivo siis tarkoitti, meidän systeemi on kääntynyt itseään vastaan ja muutosta ei tule jos joku ei sitä tee.
Älkää vetäkö päällenne turmiota kättenne töillä, mistä tuo ajatus tuli?
Meidän nimemme unohtuu, kukaan ei ole korvaamaton, eikä kukaan muista meidän tekojamme, meidän energia katoaa kuin pilvet tuulten mukana. Ajatus hälvenee kuin sumu Petrin päässä.
Niin, jos me emme tee muutosta nyt, niin kuka sitä koskaan yrittää seuraavaksi? Petri nauraa sellaisille typeryksille, jotka eivät luota itseensä ja tee muutosta edes omaan elämäänsä saati koko globaaliin maailmaan tehty ohjelmasiirtoketjun mittaustauko. Sitä se on se on uusi aika ja uusi talousoppi. Jaetaan helikopterista mannaa, mutta ei jaeta enempää, kuin mitä on jakaa. Suu säkkiä myöten.
Petriä alkaa unettaa taas, kohta on jo aamu. Heidän pitää silloin mennä Aivon ja Taivon hotellille, sviitti kolme-nolla-viisi, muista siis, oli jäänyt rallatuksena päähän, kun Aivokin oli hiukan humaltunut, kun oli uskaltanut ottaa muutaman näkäräisen heidän muiden seuraksi. Taivo on täysin veljensä narussa, mutta toiminnan mies, ja huumorintajuakin löytyy molemmista, huomenna kyselen vielä lisää ja pitäähän…
Petri nukahtaa, vai onko Petri nukkunutkin koko ajan ja uneksinut, no joka tapauksessa alitajunta muistaa aamulla pääkohdat.
Maire kääntyy ja tarjoilee Petrille ahteriaan, Petri nostaa toisen kätensä Mairen olkapäälle ja puristaa itsensä lusikka-asentoon unissaan.

Yrjö säpsähtää pihalla jotain. Hän ei tiedä mitä, mutta hän aavistaa, että jotain on tapahtumassa ympärillä. Porttikongista kuuluu auton moottorin ääntä. Sehän ei sinänsä merkitse mitään, mutta hän vaistoaa, että se liittyy jotenkin hänen tulemiseensa kellarista. Yrjö ei ollut vielä lukenut pakettiin kiinnitettyä kirjettä. Hänestä tuntuu, että joku on halunnut varmistaa, että hän on toiminut suunnitellulla tavalla.
Yrjö avaa Jettansa oven ja istahtaa kuskin pallille. Paketin hän asettaa pelkääjän paikalle. Paketti on aika suuri ja tuolia joutuu vetämään taaksepäin, jotta lasti mahtuu etuistuimen eteen. Sitten hän päättää ajaa pois pihalta ja pysäköidä jonnekin muualle lukeakseen viestin.
Porttikongista ulos ajaessaan hän havaitsee kadun toisella puolella pysäköidyn auton, jossa istuu kuskin paikalla ajuri. Auton moottori on sammutettu eikä valoja ole päällä. Kuski polttelee tupakkaa ja puhaltelee savuja ulos ikkunasta.
Asiaa sen enempää tutkimatta Yrjö kääntää autonsa vasemmalle yksisuuntaisella kadulla ja alkaa ajaa kohden Erottajaa. Parin korttelin päästä hän huomaa vasemmalla puolella sopivan raon ja keplottelee autonsa siihen parkkiin. Yrjö sammuttaa moottorin ja repii teipillä kiinnitetyn kirjeen paketin kyljestä. Hän alkaa lukea viestiä.
"Toimita tämä paketti heti Komulaiselle Nokalle. Osoitteenhan tiedät. Terveisin Reiska".
Yrjölle tulee omituinen olo. Miksi näin yksinkertainen asia pitää tehdä näin monimutkaisesti? Miksei Reiska itse toimittanut pakettia perille? Pihkuran Jari, presidentin vävy, oikea kultsupoika, hopealusikka suussa syntynyt.
Yrjö jatkaa matkaa ja kääntyy Erottajalta eteläistä Espaa myöten kohden Kauppatoria ja ajelee siellä vaadittavat kiemurat päästäkseen Katajanokan sillalle. Siellä hän vanhana paikkakuntalaisena helposti ohjastaa ajokkinsa määränpäähän niemen päähän. Yrjö ottaa paketin etuistuimen edestä, lukitsee ovet ja suuntaa kulkunsa kohti Komulaisen talon alaovea. Summeria painettuaan kuuluu kohta ääni:
- Kuka siellä?
- Yrjö Kakkinen, hän vastaa.
PZZZZZZZZ, kuuluu summerin ääni sen merkiksi, että oven voi avata.
Yrjö astuu porrasaulaan ja tutkii seinätaulusta asuntojen asujien nimiä. Kolmas kerros, hän toteaa. Siispä hissiin ja kolmanteen kerrokseen. Siellä hän soittaa Komulaisen ovikelloa ja sydän tykyttäen odottaa mitä ihmettä on vastassa.
Ovi avautuu ja tutut kasvot ovat vastassa.
- Terve Ykä! Eipä ole vähään aikaan nähtykään. Hyvä, että sait tuon vempeleen tuoduksi. En tiedä mikä oli niin vaikeata sen palauttamisessa.
Yrjö astuu Jarin kehoituksesta sisälle eteiseen. Siellä vasta hän alkaa kysyä mistä oikeastaan on kysymys. Jari on hämillään.
- Etkö sinä tiedä?
- No en todellakaan, vastaa Yrjö.
Jari alkaa avata pakettikääröä ja sieltä paljastuu jousipyssy, uuden karhea ja viimeistä mallia. Jari toteaa Yrjölle:
- Se oli se Roosnan poika, joka pyysi tätä lainaksi Suomen vierailullaan elokuussa. Oli jättänyt pyssynsä kotiin, kun tuli tänne kilpailuun. Lupasi palauttaa sen heti kilpailun jälkeen, mutta nyt vasta toissapäivänä otti yhteyttä. Ostin tämän pyssyn häneltä keväällä, kun aloin itse harrastaa jousiammuntaa. No, hyvä kun huolehti palauttamisesta. Miten hän muuten sinuun tuli ottaneeksi yhteyttä?
Yrjö Kakkinen nieleskeli hiukan ja totesi sitten:
- No, ehkäpä hänellä ei ollut asiaa Suomeen. Oli jättänyt pyssyn kiireissään ystäviensä luokse ja soitti sitten minulle pyytäen hoitamaan homman.
- No, kiitokset nyt joka tapauksessa, lausui Jari. Haluatko ottaa drinkin?
- Ei kiitos, olen autolla liikenteessä.
- OK, mutta pidellään yhteyttä, heilautti Jari kättään eteisestä poistuvalle Kakkiselle ilmiselväti huojentuneena siitä, ettei hänen tarvinnut viettää aikaa moisen "gubben" kanssa enempää.

Leila avaa makuuhuoneen oven ja aikoo huutaa, että mitä asiaa Lauri, mutta hyytyy paikoilleen nähdessään edessään Lin, tuon ihanan Lin.
- Hei Leila, sanoo Li Kan rauhallisesti, voisimmeko jutella hetken miehesi testamentista.
- Ei mieheni ole kuollut tai siis avomieheni Richard.
- Virkatie tietää jo näin käyneen ja kun sinua kysytään annat vain nämä asiakirjat virkamiehille.
- Eihän Rikulla ollut paljoa omaisuutta, vuokralla asuimme ja kaikki mitä hänellä oli, anteeksi on, on työnantajan rajaton luottokortti ei muuta.
- Minä selitän sinulle rakas Leila, tässä testamentissa sinulle määrätään elinikäinen kuukausittain maksettava eläke. Eläkkeen maksaa säätiö joka perustetaan nimellä Richard Walker- säätiönä, kun kaikki omaisuus ja tiedot on litteroitu ja annettu säätiön perustajan Aivo Kallaksen haltuun.
- Mitä omaisuus, ja kuka tuo Aivo Kallas on?
- Aivo Kallas on erittäin arvostettu korkeimman oikeuden proffa Tallinnassa ja hän sitten perustaa säätiön ja hommaa siihen tarvittavan hallituksen ja tekee testamentin pohjalta esityksen lahjakirjan täytäntöönpanoehdoista sun muusta.
- Kun sinulle ilmoitetaan Rihchardin kuolemasta virallisesti annat vain kiltisti nämä asiakirjat, muuten et saa ilmeisesti kuin hänen likaiset vaatteensa perinnöksi, ja ne tavarat jotka ovat sieltä asunnosta siirretty vuokranantajan toimesta johonkin varastoon satamassa sanoo Li ja kiirehtii ulko-ovelle.
Leila aikoo huutaa hänen peräänsä, että etkö halua pitää lastasi sylissäsi, mutta ääni pakahtuu hänen kurkkuunsa ja sieltä nousee vain sanat näkemiin Li.

Astuessaan takaisin kadulle Yrjö huomaa toisella puolella katua saman salaperäisen auton, joka oli parkkeerattuna Uudenmaankadulla hänen tullessaan ulos porttikongista. Auton etuistuimella istuu ilmeisesti joku, mutta Yrjö ei näe tarkkaan, koska on hyvin pimeää. Yhtäkkiä räpsähtää salamavalo. Onko hänet kuvattu? Kuvattiinko hänet jo aiemminkin? Yrjön sydän alkaa tykyttää. Mitä tämä merkitsee?
Hän ajaa joka tapauksessa takaisin Rauhankadulle ja jättää autonsa omalle asukaspysäköintiruudulleen poistuen sitten kotiinsa. Eteisessä hän pyyhkii hikeä otsaltaan, Tehtävä suoritettu, tuumaa hän. Toivottavasti asia on tällä selvä eikä enää tule lisää viestejä.
Hän asettuu makuulle varhain, ummistaa silmänsä ja alkaa uneksia. Unessa hän rakastelee kiihkeästi Olgan kanssa, kun samassa Leevi ilmestyy kummituksena huoneeseen kamera kädessään. Yrjö säpsähtää hereille eikä enää saa unta. Hän nousee ylös ja astelee ikkunan ääreen mietiskelemään. Erektiokin alkaa siinä vaiheessa laantua.
Ikkunasta ulos katsoessaan hän huomaa kadulla kaksi miestä, jotka tekevät jotain muistiinpanoja hänen autonsa luona. Yrjö jää kummissaan tarkkailemaan tilannetta, mutta miehet poistuvat paikalta autoonsa, joka on parkissa noin sadan metrin päässä vasemmalla. Auto käynnistyy ja lähtee ajamaan poispäin Yrjön asunnolta.
Yrjö pyyhkii hikeä otsaltaan. Onko hänen ympärilleen punottu rengas? Kerääkö joku todisteita häntä vastaan? Enhän minä mitään ole tehnyt, vakuuttaa Yrjö itselleen. Vai olenko sittenkin? Miten sen nyt ottaa ...

Luku 19. Tivolissa

Maire herää ja herättää Petrin hellällä suudelmalla.
- Onko krapula, kysyy Maire?
- No ei sattumalta ole, miten niin?
- Olisi vain panettanut ja sinulla kestää aina pitkään krapulassa, ennen kuin nalli palaa.
- Jaahas, no tulehan tänne niin katsotaan se lyhyen kaavan mukaan.
Maire siristää silmiään ja saa kellon avukseen, meidän pitää olla jo kohta, muista siis huoneessa. Mitähän meillä tänään on ohjelmassa? Aivo humaltuu herkästi, vaikka muuten on skarppi ja lanttu leikkaa kuin ”kyllä” Kivikoskella. Maire laittaa veden valumaan ja menee sitten kylpyyn, tule tänne jos uskallat, huikkaa Petrille, joka juuri raakkaa partaansa.
Tuota pikaa he ovat jo sviitin ovella ja Aivo kutsuu heidät brunssille. Tilaa on reilusti sviitti on noin 50 m2 ja ikkunat ovat suuret ja seinät hyvin vaaleat, valoisuus on silmiin pistävää.
Kello on vasta yhdeksän, joten syökäämme ja nauttikaamme elämästä, nyt on lauantai ja taitaapa olla ensimmäinen vapaa viikonloppu vuosiin. Rosvon ammatissa on aina kiinni, siksi minulla ei ole vaimoa tai tyttöystävää. Rahaa on että ranteita öisin pakottaa, mutta rakkautta ei.
Tänään on toinen mieli jo kun saa vihdoin alkaa hengittää, olenkin Taivon kanssa päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että lähdemme joukolla huvipuistoon päiväksi, sitten tulemme takaisin ja syömme yhdessä päivällisen. Huomisen saatte sitten aivan vapaasi viettää kahdestaan ja maanantaina heitämme hyvästit Lontoolle, kunhan ensin käymme kaikki yhdessä eräässä varastossa tuolla maaseudulla.
Syökää, sillä meillä on pitkä päivä edessämme, tai voimmehan syödä kevyesti myös siellä Thrope Parkissa.
Aloitetaan Colossuksesta ehdottaa Aivo ja isäntänä häntä kuunnellaan herkällä korvalla, Mairea hiukan askarruttaa miten Aivo mahtaa itse selvitä tuosta radasta, jossa nuoremmatkin hörppivät ilmaa peittääkseen kauhunsa. Colossus on kolmekymmentä metriä korkeimmalta kohdalta ja matka kestää vain 90 sekuntia.
Itse juna on kuin iso karvamato joka kieppuu rautahäkkyrässä ajattelee Petri, mutta nuorena miehenä hän ei aio antaa tuumaakaan peräksi pelolle. Juna nytkähtää liikkeell ensin on pystysilmukka, sitten Copra-rullakorkkiruuvit ja niitä seurasi sydämen pysäyttävä hyppyri joita Petrin laskujen mukaan oli viisi.
Aivo nauraa kuin viisivuotias vekara, Taivo yrittää leikkiä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, Maire ajattelee, että nainti kestää yleensä puolet pidempään, mutta siinä on vain yksi huippukohta. Petrin kädet hikoilevat.
Mitä seuraavaksi huutaa Aivo ja lähentelee jo juoksuaskeleita mennäkseen Nalliin, sitä pitää jonottaa ja adrenaliini laskeutuu alemmalle tasolle. Vihdoin he nousevat pulpettiin jota ovat jo kotvan aikaa maasta tuijottaneet. Konevoima vie parvekkeen ensin torniin ylös ja seltä tullaan pamauksen kanssa alas, vauhti kiihtyy noin 75 km tunnissa. Ylösmeno on yhtä juhlaa, ylhäältä näkee koko alueen, vempaimet ovat etupäässä jonkinlaisia vuoristoratoja tai sellaisia keinun ja karusellin yhdistelmiä.
Nyt kuului pamaus ja parveke tussahtaa alas, mahanpohjassa tuntuu kouraisu, mutta sitten jo peli on selvä. Petri miettii, että olisipa vielä murkkuiässä. Mutta Aivon silmä kirkastuu koko ajan, ei hänellä ainakaan eilisestä krapulaa tullut Nemesis jätetään yhteisellä sopimuksella väliin. Se on sellainen pää alaspäin juna eli käänteinen vuoristorata.
RUSH, on kuin jättiläis- keinu. Taivo sanoo, kun katsoo sitä alhaalta, että jos tuossa kohtaa oksentaa se läjähtää omaan naamaan takaisin tullessa ja me kaikki nauramme.
Samurai on kuin katkennut tuulimylly, jonka siipiin on laitettu linja-auton penkit. Sitä pitää kokeilla sanoo Aivo, sehän on kuin venäläinen heinäkarhi, yhtä iso ja yhtä vähän pöyhii heinää. Taivo tykkäsi tästä kyydistä, mutta Aivo on jo viilettämässä seuraava kojetta kohti, kun Maire näkee jotain tuttua Saw Aliven lippujonossa.
Maire osoittaa Petrille, että minä tunnen tuon tyypin tuolla lippujonossa ja Taivokin kääntyy katsomaan siihen suuntaan. Minäkin tunnen hänet sanoo Taivo, hän on kovakulli, anteeksi Dick Hard.
Se kai on sama sanoo Maire, mutta minä tarkoitan tuota pisamanaamaa, hänen nimensä on Ola Rapakko, hän kävi lainaamassa minulta vehnäjauhoja ja asuu samassa rapussa kanssani kerrosta alempana.
Ahaa, sanoo Taivo, eli ymmärrän, minäkin tunnen nyt tuon Olan, hän oli meillä töissä pari keikkaa, hän on vain nyt pettänyt lupauksensa, eli hänen ei pitäisi olla täällä.
Taivo kiirehtii Aivon perään ja kertoo Aivolle, kun Aivo ei äsken kuullut heidän keskusteluaan, kun oli niin innokkaasti marssinut toisten edellä.
Aivo sanoo, että nyt olemme vapaapäivällä, emmekä puhu työasioita, mutta nuo rakastavaiset nuorukaiset voisimme viedä tuohon kojuun missä lukee isolla DINER, kunhan tulevat ulos tuolta kummitustalosta.
Petri valpastuu kuuntelemaan mitä Aivo ja Taivo keskustelevat, mutta ei saa selvää, muuta kuin jotain sopimuksesta ja sen rikkomisesta.
Aivo haluaa mennä sillä aikaa Stealthiin, kun muut jäävät kytistämään Olaa ja Dickiä. Petri lähtee Aivon kaveriksi, Aivo on siitä hyvin otettu.
Stealth on 65 metriä korkeat kaksi silmukkaa eli vuoristorata tämäkin tuumii Petri ja antaa vauhdin hurmata, mutta katsoo samalla Aivon ilmeitä, jotka ovat yllättävän vapautuneita, hän todella nauttii kuin pikkukakara miettii Petri.
Ola ja kovakullinen mies tulevat kummitustalosta ja heitä odottaa Taivo ja Maire sillä portilla josta läpikäynet lasketaan takaisin jonotusareenalle jonottamaan seuraavan masiinaan.
Dick Hard hihkaiseen Taivo ja mies on ottaa jalat aleen, mutta Taivo huutaa nou hätä ja mies rauhoittuu. Taivo esittelee Mairen ja Petrin ja Olalle hän sanoo että Mairenhan sinä jo tunnetkin. Joo sanoo Ola ja katselee kengänkärkiään.
Aivo vinkkaa kaikkia ruokapaikkaan ja kysyy, saisiko olla jotain pientä suuhunpantavaa, ja nauraa veikeästi kuin Hangon keksi.
Kaikille kelpaa pieni hampurilainen ja juoma.
Tänään on vapaapäiväni ja kun te kaksi rakastunutta satuitte tielleni, aloittaa Aivo ja jatkaa, otaksun, että teillä kahdella on suhde. Siinä on vain yksi ongelma, teidän ei ole turvallista olla Lontoossa, mutta minulla on myös ongelma. Minulla on Unkarissa tarkemmin sanoen etelä Unkarissa sellainen ”viinitila” joka on sikäläinen pientila, eikä se paljoa maksanut, kun höyrähdin sen Matti Tolvasen esityksestä ostamaan. Heillä oli Pohjois-Karjalassa sellainen pieni kinkeripiiri joilla kaikilla oli sellainen pieni ”viinitila” Unkarissa ja olihan heidän kanssaan mukavaa viettää joku hetki siellä luonnon rauhassa, mutta nyt en ole käynyt siellä vuosiin.
Minä voisin nyt luopua siitä vaikka näiden hampurilaisten hinnalla, mutta paperit siitä kuitenkin on tehtävä, ei sen arvo ostettaessakaan iso ollut. Kas tässä on kortti, jonka avulla löydätte perille, kortin henkilö tekee teille omistajanvaihdoksen ja minun ei tarvitse enää siitä huvilasta huolehtia. Sovitaanko veljet näin sanoo Aivo lopuksi ja ojentaa Dick Hardille kättään.
Dick ja Ola vilkaisevat toisiaan ja paiskaavat kummatkin Aivon kanssa kättä. Aivo lisää vielä, että siitä viimekertaisesta palvelusta maksetaankin tuplatili, joten käykää illalla pitsanne, mutta aamulla olette jo matkalla Unkariin. Ja nyt voimme molemmat ryhmät jatkaa ilonpitoa, kuten ei mitään.
Kun rakastavaiset ovat menneet, tilaa Aivo vielä lisää juotavaa ja kertoo pienen tarinan. Tämä tarina on tosi, vaikka ei sitä äkkiseltään uskoisi.
Tämä Hard on meillä palvellut pitkään ja on ollut aina mies paikallaan, mutta nyt hän on ilmeisesti löytänyt sen tosirakkauden, koska he liikkuvat kuin rakastavaiset liikkuvat. Eikö ole hellyttävää? Varsinkin, kun tämä Ola on yrittänyt petkuttaa minua timanttikaupassa, mutta tämä Hard selvitti tilanteen Taivon avulla. Ola on Jaakko Jack Walkerin rakastettu, tai nyt ex-rakastettu. Koska Jaakko on nyt vangittuna epäiltynä isänsä katoamiseen liittyvässä jutussa, ennätti Ola tuskastua odottamaan Jaakon hänelle lupaamaa luxuselämää.
Maire kysy, eikös tällä Olalla ole tyttöystäväkin Suomessa, johon Aivo viittaa kintaalla, se oli hänen siskonsa, joka teeskenteli joskus Olan tyttöystävää, että Ola ei paljastuisi Siiri Walkerille homoksi. Sillä Siiri Walker on kuin haukka poikansa perästä, vaikka hän tietää hänen olevan homo, niin sydän ei sitä Siirille myönnä. Oikeasti Siirin ja Jaakon välillä on sellainen Oidipuskompleksi. Poika tekee juuri niin kuin äiti pyytää ja - pyytäähän äiti, kun poika kerran tekee.
Minä tykkään heistä molemmista, tolkun pari, siis tolkun poikia kumpikin ja nyt sitten pari, eli onnea heille ja nyt voimme keskittyä tähän hetkeen.
Mennäänkö Angry Birdiin seuraavaksi anoo Maire ja Aivo suostuu herrasmiehenä oitis. Thrope Parkin 4D teatteri siis kutsuu meitä hän ilmoittaa iloisesti.
Kaikessa se Roivio on mukana pohtii Petri sisään astuessaan, mutta esitys on henkeä salpaava. Elokuvaa on helppo seurata ja huumorikin uppoaa. Vihreät siat yrittävät varastaa kolmea kallisarvoista munaa Angry Birdseiltä.

Petrin ajatukset työstävät kaikkea omituista mitä päivä tuo tullessaan. Hänen päähänsä tulee omituinen ajatus: rakkaus ei tee häntä sokeaksi, vaan näkeväksi. Mitä hän alkaa nähdäkään! Jokin kuva kirkastuu, harmaissa sopukoissa. Hän joutuu tekemään merkittävän ratkaisun. Onko hän valmis sellaiseen kaiken tapahtuneen jälkeen?
Hän on toden ja epätoden harmaalla alueella, veteen piirretty viiva mielessä..

Lauri on miettinyt lapsuutensa herätyskokouksia ja turvattua elämää. Kaikesta pahasta pääsi, kun isä vähän kuritti. Jos oli ollut oikein villinä iltaisin isän kanssa keskustellessa syntyi aina sovinto ja yhteinen rukoushetki oli helpotuksen ja sovituksen hetki. Niin isä ainakin sanoi. Niin ajettiin pois se paha ja saatiin pojat ihmisten tielle. Usein se olikin tarpeen. Olisiko uskosta avuksi hänelle tässä epätoivossa? Palaisiko hän kiltisti siihen hyvää, herkkään maailmaan ja tunnustaisiko kaikki pahat tekonsa, mutta kenelle ja missä? Olisiko hänestä siihen? Kelpaisiko hän vielä?

Yrjö Kakkinen jää istumaan vuoteensa reunalle. Hän kelaa tapahtumien kulkua mielessään. Leevi Penniö oli osoittautunut riskiksi hänelle ja hän totta vie oli halunnut päästä koko miehestä eroon. Hänestä oli tuntunut, että Leevi tulee vielä saattamaan hänet pinteeseen jonain päivänä. Mutta eihän hän nyt sentään olisi voinut kuvitella rikoksen polulle astumista.
Sitten eräänä päivänä oli tullut hämäräperäinen puhelu Tallinnasta joltain Taivo-nimiseltä mieheltä, joka oli saanut hänen yhteystietonsa joltain Leevin sukulaiselta. Taivo oli antanut ymmärtää, että Leevi suunnitteli jotain todella vakavaa Yrjön päänmenoksi. Kuin evankeliseksi pelastukseksi oli Taivo maininnut, että jos Yrjö haluaa tilanteen korjautuvan, niin hän voisi ottaa yhteyttä Reiskaan, jonka yhteydenottotiedot hän sai samalla.
Taivo itse oli luvannut "maksaa viulut".
No, sen jälkeenhän asia meni niin kuin meni. Ei sille enää mitään olisi tehtävissä. Mutta muuhun ei hän ollut syyllistynyt kuin yhteen puhelinsoittoon, jonka seurauksista hän ei suinkaan ollut vakuuttunut silloin. Siis ennen kuin iltapäivälehtien lööpit asiasta kirkuivat.
Mutta tokihan hänellä vielä oli Taivon numero kännykässä jälkenä ...

Jaakko istuu sellissään ja koska on viikonloppu ei kuulusteluja ole. Jaakko katselee katonrajassa olevaa friisiä jonka maalari vetää sellaisella mohairläpyskällä eli rajoittimella. Ennen sellainen tehtiin vapaalla kädellä.
No ennen oli ennen ja nyt on nyt, kaikki entinen on mennyt nyt. Huomenna on sunnuntai ja maanantaina hän kyllä kertoo kaiken poliiseille. Sen, että äiti juotti isälle jotain ja isä oli nukahtanut, mutta huoneesta oli kuulunut myös voihketta, aivan kuin he olisivat vielä naineet, vaikka sen hän oli huomannut ennen poistumista omaan huoneeseensa, että isä oli nukahtanut.
Sitten isä oli kuollut ja siinä kuollut oli alasti, kun äiti tuli Jaakon huoneeseen kertomaan siitä ja he menivät yhdessä ruumista nostamaan pakastinarkkuun. Se että miksi äiti oli pitänyt pakastinta tyhjillään koko kesän, mutta oli kytkenyt sen päälle pari päivää ennen yhteistä päivällistä isän kanssa, oli myös Jaakolle epäselvää.
Se miksi he eivät ilmoittaneet heti poliisille tai miksi he eivät edes yrittäneet elvyttää tai soittaa hätäpuhelimeen on vaikeampi selittää.
Äh, minulla on reilu päivä aikaa luikerrella tästä kuiville.
Jotenkin minusta tuntuu, että Jaakko on nyt kusessa, tuumaa Jaakko lopuksi, hei tuossahan on kaverille sattunut fiba tuon friisin suhteen.

Yrjö saa nukutuksi joitakin tunteja ja herää hyvin varhain aamulla. Hän kävelee asunnossaan kuin tiikeri Korkeasaaren häkissä edestakaisin seinästä seinään ja nurkasta nurkkaan.
Hän miettii päänsä puhki pitäisikö jotain tehdä vai jatkaa vain elämäänsä ennallaan. Ehkäpä tästä ei koidu enää mitään. Jospa kukaan ei enää ottaisi häneen yhteyttä. Vähitellen alkaa aamu sarastaa ja Yrjö menee keittiöönsä panemaan kahvinkeittimen päälle. Yön hiljaiset tunnit saavat vain aikaan synkkiä aatoksia päässä, hän tuumaa.
Juodessaan kahviaan ja surffaillessaan netin aamu-uutisia hän saa yhtäkkiä puhelun kännykkäänsä. Se tulee Reiskan numerosta.
- Yrjö tässä.
- Tere! Sa olet velka mulle kakskymmenetuhatta euroa!
Yrjö on muutaman sekunnin vaiti ja saa sitten sanotuksi:
- Haista paska! Minä en ole sulle velkaa senttiäkään!
- Se maksaa joka tilaa, kuului luurin toisesta päästä.
Yrjö nieleskelee tovin ja huutaa vastaukseksi:
- Taivo lupasi maksaa viulut! Minulla ei ole mitään tekemistä teidän sopimuksen kanssa. Älä soita minulle enää!
- Ma ei tiedä midagi sun ja Taivon sopimuksista. Se maksaa, joga tilaa!
- Unohda koko juttu, raivoaa Yrjö.
- En unoha, mul on paljo kuvamateriaali ja sa ei taho, et ne pannaan nettiin tai lähetetä poliisil. Vai tahotko?
Yrjön vatsalaukussa kouraisee. Ennen kuin hän ehtii vastata lisää, sanoo Reiska:
- Kolme päivä päästä tulee illalla kello kaheksa pojat hakema rahat. Sul on ne valmiina salkussa 50 euron seteleinä käteisenä. Ongo selvä?
Yrjö on vaiti, sitten hän kakistelee:
- Otan yhteyttä Taivoon ja ilmoitan sinulle takaisin sitten, kuulemiin!
Yrjö katkaisee puhelun eikä Reiska enää soita takaisin.

Yrjö Kakkinen, vaikka onkin hiukan yksinäinen ja erikoinen mies, on myös henkeen ja vereen ädin poika.
Äiti on hoivakodissa Itäkeskuksessa. Siellä on ihan hyvä äidin olla. Lähtee välillä rollaattoreineen jopa ostosreissulle hänen kanssaan, varsinkin kun huomaa, että taas tarvitsen hiukan uutta vaatetta. Ei nimittäin tule useinkaan mieleen itse hankkia mitään ja kyllähän niissä vanhoissa vetimissä hyvin viihtyy. Yrjö on Yrjö, eikä mikään häntä muuksi muuta.
Yhdessä he ovat aina asioita hoitaneet. Äidin viisaus on ohjannut elämän vaikessa tilanteissa aina ennenkin. Silloinkin, kun hän erosi vaimostaan Eilasta. Heille ei lapsia suotu ja vaimo oli varsinainen urajyrä. Ei hän sellaista kestänyt. Äiti neuvoi ja Yrjö tyytyi äidin neuvoon.
Olisi äiti muuten voinut päästä yksityiseen hoivakotiin Tammisaloonkin, mutta he yhdessä kätkivät äidin rahat. Äiti osoittautui hoivapaikkaa haettaessa varattomaksi ja kaupunki myönsi paikan.
Äidillä on rahaa tai äidin rahathan ovat hänen takanaan, jos vaikka äidille sattuu jotain, niin ei tarvitse kenellekään selitellä eikä tarvitse verojakaan maksella. Sen on se Siiri hänelle aikanaan opettanut, kun oli oppinsa siellä verovirastossa saanut. He olivat kimpassakin jonkin aikaa. Niinpä tulivat samalla ne Penniön pojatkin tutuiksi silloin.
Täytyy mennä äidin luo. Yksin ei näiden virolasten sotkemien asioiden kanssa voi jäädä.

Aivo pyytää ystävällisesti kaikki istumaan päivälliselle ja kiittää samalla hauskasta päivästä huvipuistossa. He ovat tulleet aivan ohjelman mukaisesti Pestuna hotellin avaraan saliin. Maire ja Petri olivat käyneet nopeasti suihkussa ja laittaneet päivälliselle sopivat asusteet Wilton kaksvitosessa. Aivon pyynnöstä ruokailua oli hiukan aikaistettu, hän oli saanut intoa niin paljon päivällä, että mies oli kun durasell-pupu.
Tarjoilija toi alkudrinkit ja keskustelu alkoi heti vilkkaana, olihan kaikilla omat kokemuksensa päivän kulusta.
Taivolla oli heti alusta jotain silmäpeliä tarjoilijan kanssa, Maire huomasi asian, mutta Petri oli liian keskittynyt kuuntelemaan Aivoa, joka yleensä oli aina äänessä.
Ilta kului rattoisasti ja ruoka oli erinomaisen maukasta, kun Taivo pyysin lupaa poistua, hänellä oli mukamas joku tulehdus, joka vaivasi häntä. Aivo nyökkäsi ja Taivo poistuikin melko pian omaan sviittiinsä. Maire huomasi, että tämä tapahtui samaan syssyyn, kun tarjoilijoiden vuoro vaihtui ja he saivat yllättäen uuden tarjoilijan kesken illan.
Aivo oli hiukan taas humaltunut, vaikka ilta olikin vielä nuori. Kun Taivo oli poistunut, niin Aivo avautui veljestään.
Taivo hurmasi eilen jo tuon tarjoilijan ja nyt he menivät pikana panolle, että sellainen tulehdus se Taivolla on. Taivo on oikea "nussimies" kuten meillä Tallinnassa sanotaan. Monet miehet ovat jutuissaan kovia naistenmiehiä, mutta Taivo ei juurikaan juttele, mutta panee sitäkin enemmän.
Aivo pyytää Mairelta anteeksi, mutta jatkaa kohta taas pikkuhärskiä keskustelua veljestään Taivosta. Taivo tykkää mitä nuorempi, sitä huorempi ja hänelle kelpaa kyllä kaikki, jos niikseen tulee. Hän on lisäksi bi ja miehetkin kuuluvat joskus huomion tai paneskelun keskipisteeksi.
Muistatte päivällä, kun tapasimme nämä kaksi miestä. Dick Hardilla ja Taivolla on suhde ja siksi laitoin nämä kaksi miestä pois Lontoosta, sillä Taivolla on täällä paremmat yhteydet kuin Unkarissa, jossa hän ei viihtynyt lainkaan.
Minä pelkään, että hän mustasukkaisuuksissaan ihminen voi tehdä mitä vain, Taivolla on rahaa ja hän tunteen kaikki hämärätyypit, koska hän liikkuu paljon ravintoloissa ja klubeilla pyydystämässä naisia, ja joskus miehiä, no otetaan vielä kierros, eikö niin, - tarjoilija...
Tämä nyt menee hiukan juoruamiseksi, mutta kun minulla ei ole ollut aikoihin ketään kelle puhua. Pelkään että Taivo on sekaantunut Leevi Penniön murhaan, vaikka ei sitä minulle myönnä. En kylläkään ole suoraan sitä kysynyt.
No joka tapauksessa, Taivohan ei ota tippaakaan, kuten olette ehkä panneet merkille. Hän ei pidä siitäkään numeroa, kuten ei tuosta panomiehen roolistakaan. No Taivo kiertelee paikkoja ja etsii saalista, yleensä hän valitsee nuoren, jopa liian nuoren, häntä monet kutsuvatkin lapsenlikaksi, eli hän ottaa mielellään lapsiakin hoitoonsa.
Anteeksi kun kerron koko ajan kaikkea tyhmää, mutta nyt tuntuu sille, että pitää avata peltiä. Minullakin oli joskus suuri rakkaus, enkä juurikaan hänen jälkeensä ole pystynyt tuntemaan rakkautta ketään kohtaan, koska siinä ensirakkaudessa kävi niin kuin kävi.
Taivohan on minua jonkin verran nuorempi, mutta hän oli jo nuorukaisena aktiivinen seksielämässä ennen minua. Niin minulla ja Triinellä oli alkava suuri rakkaus, mutta minulla ei ollut juurikaan kokemuksia seksistä sillä tavalla, kun Triine jo olisi halunnut. Me seurustelimme ehkä liian seurakuntasisarmaisesti, koska Triine ja Taivo olivat tyydyttäneet Triinen haluja jo jonkin aikaa ennen kuin huomasin heidän pelinsä.
Silloin menetin uskoni rakkauteen, kun Triine vihdoin antautui minulle, hän sopersi korvaani, että sinähän nussit kuin veljesi Taivo. Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa.
No aika on joka kostaa kaiken. Taivo tapasi pari vuotta sitten yhden tytön ja rakastui tähän tulisesti, he kumpikin tykkäsivät rakastelusta ja siitä kehkeytyi oikea lovestoori, he olivat aikeissa mennä jopa papin puheille, mutta sitten siihen väliin tuli joitain roskia ja he erosivat joksikin aikaa, mutta muuttivat sitten taas yhteen. Tämä Reet oli yliopistossa ja luki oikeutta. Oikein kaunis kauriinsilmäinen tyttö oli kotoisin jostain Gruusiasta, eli isänsä puolelta, sillä äiti on eestiläinen rakennusmaalari.
Nämä kaksi aikoivat tehdä yhteisen pornofilminkin, koska olivat niin tykästyneitä naimaan ja katselemaan itseään videolta. Taivo asennutti kameroita makuuhuoneeseen ja keittiöön, kylppäriin, eteiseen ja kaikkialle. Taivo sanoikin kerran kun kysyin, että mikä asento on hänestä paras, niin kuulemma sellainen jossa sai vaihtaa asentoa ja paikkaa monta eri kertaa.
No silloin kun tuli se ero heille, niin samana iltana oli kaikki videot viskottu kerrostalon pihalle. No joku asukas oli jopa niitä ennättänyt katselemaankin. Reet lopetti opiskelunsa ja meni jonkun kaverinsa kanssa huoraamaan Suomeen.
Maailma kun on pieni, niin nämä kaksi tutustuivat Suomen tuhansista puutteessa olevista miehistä huolimatta juuri Leevi Penniön kanssa. Leevi oli raaka mies ja otteistaan tunnettu kotimaassaan, naisilla on hyvä verkosta ilmineerata kuka kukin on. Maire voi vaikka Petrille joskus valaista tuosta naistenhuoneen eteisen peilikeskustelusta hiukan enemmän.
- Tarjoilija yksi kierros vielä, vai mitä ystävät?
Niin mihinkäs minä jäinkään, niin pelkään että Taivo sai tietää missä Reet oli ja mitä hänelle oli Suomessa tapahtunut, tämä meidän maiden Suomen ja Eestin välinen ero on kutistunut niin pieneksi, että se on kuin ohut väliseinä kahden asunnon välissä, kaikki kuuluu, vaikka ei aina tahtoisikaan.
Silloin kun minulta kysyttiin olinko vastaan jos Leeviä hiukan koulutetaan, niin en aavistanut, että siellä takana oli veljeni Taivo, mutta nyt olen varmistunut asiasta.
Olen humaltunut, ja humalainen puhuu aina ohi suunsa, siksi vältän yleensä alkoholia, mutta absolutisti en ole veljeni lailla, enkä myöskään sellainen härkä naisten kanssa.
Petri huomaa, että Aivon silmänurkkaan alkaa tihkua kyynel ja hän nykäisee itsenä ylös kumartaa syvään, kiittää loistavasta päivästä ja maukkaasta päivällisestä, sekä intresanteista keskusteluista, mutta nyt on jo aika mennä kukin omiin sänkyihinsä. Aivo tuntuu lysähtävän istuimensa sisään, nyt Mairekin nousee ylös ja he yhdessä taluttavat Aivon sviittiinsä. Tarjoilija näyttää hyväksyvänsä tämän ratkaisun ja näyttää kädellään kuittaavansa kaikki huoneen laskuun.
Petri ja Maire kävelevät kotiinsa selvittääkseen ajatuksia, he kävelevät vaikka eivät oikein tunne reittiä, mutta taksilla matka oli tuntunut hyvinkin lyhyeltä.

Petri ja Maire suuntasivat Thames-joen yli menevälle sillalle, tästä on matkaa kämpille noin reilut kaksi kilometriä laskeskelee Petri, meillä menee siihen noi puolisen tuntia ja olemme "himassa".
Ilta on viilentynyt yöksi, kun kaksi suomalaista tukeutuvat toisiinsa ja lähtevät ylittämään tuulen tuivertamaa joen selkää. Ajattele miten romanttista aivan kuin sumujen silta, rikkoo Maire hiljaisuuden.
He eivät jää kuitenkaan sillalle pitkäksi aikaa, sillä hieman on kepeä vaatetus tähän koleuteen, vaikka eihän härmäläistä suoranaisesti palella. Maire nojautuu yhä tiiviimmin Petrin kainaloon. Maire tuntee itsensä hyvin nuoreksi, vaikka kyllähän tuo sisäinen kello jo hänelläkin tikittää, että tyttöajat ovat auttamatta ohitse, siitä hänelle muistuu mieleen Lissu. Ja muistaa mitä kaikkea hurjaa he Lissun kanssa ovatkaan kokeneet. Äkkiä hän sanoo Petrille, Aivolla ja Taivolla on joku salainen yhteys, joku muukin kuin sama äiti. Entpä jos sille Triinelle on sattunut jotain ja Aivo on aiheuttanut sen, vaikkapa itsemurha tai jokin muu onnettomuus ja nyt Taivo sillä varjolla on saanut otteen veljestään? Tai abortti? Triine on menettänyt yhteisen lapsen tai jotain, jonka isä sitten olikin Taivo?
- Nyt lopeta jo Maire, sanoo Petri tylysti, mennäänkö tuonne puistoon hetkeksi rauhoittumaan hän sanoo Ranelagh-puiston kohdalla.
- Mennään vain sanoo Maire ja jatkaa, että miksiköhän kaikissa matkaoppaissa sanotaan ja varoitetaan, että öisin ei saa liikkua yksin puistoissa, kuka hiivatti täälläkin jaksaisi meitä odotella?

Luku 20. Yrjö keittää pannun kahvia

Yrjö keittelee toisen pannun kahvia ja jatkaa tuumailuaan. Ehkäpä ennen äitin luona käymistä olisi paras kuitenkin vielä yrittää soittaa sille "Taivolle". Ties vaikka se asia selviäisi samalla kertaa, siinähän voi olla vain jokin väärinkäsitys.
Hän miettii kuitenkin valmiiksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Mikään niistä ei silti tunnu oikein toimivalta. Voisiko sille äitimuorille kertoa kaiken niin kuin se on? ... e-ei nyt sentään ... mutsihan saattaa hitaasti etenevässä dementiassaan kertoa muualle mitä sattuu. Voi pihkura sentään, Yrjö huokaisee puoliääneen itsekseen.
Yrjö rohkaisee mielensä ja selaa puhelimensa muistista Taivolta tulleen puhelun numerotiedot. Sitten hän painaa soittonappia ja jää odottamaan. Toisessa päässä hälyttää normaalisti.
Yrjö kuuntelee hälytysäänen loppuun, kunnes tulee englanninkielinen kuulutus: "the person you are calling is not answering for the moment, please try again later!". Yrjö naputteleee tekstiviestin numeroon:
"Y.K. Helsingistä. Soitatko niin pian kuin mahdollista, asia on tärkeä".
Yrjö kävelee jälleen ympyrää huoneessaan ja odottaa elonmerkkiä Taivolta. Kuluu tunti eikä mitään tapahdu. Hän päättää yrittää uudelleen. Toisesta päästä kuuluu ääni: "The person you are calling is speaking on the phone, please hold". Yrjö jää odottamaan. Minuutin kuluttua puhelu katkeaa.
Kahvia kaatuu kurkkuun kupillinen lisää ja olohuoneen karvamattoon alkaa jäädä uurteisia jälkiä Yrjön kävelemästä ympyrästä. Kuluu puoli tuntia eikä mistään päin kuulu mitään. Yrjö soittaa uudelleen. Puhelu katkaistaan saman tien.
Yrjö ei anna periksi, vaan päättää jatkaa soittamista loputtomiin. Viisi kertaa puhelu katkaistaan ja kuudennella kerralla kuuluu virallisen oloinen vastaus:
- Taivo Kallas
- Yrjö Kakkinen tässä terve!
Toisessa päässä vallitsee parin sekunnin pituinen hiljaisuus. Sen jälkeen Taivo kysyy:
- Kukas Te olette?
- Mä oon se Yrjö, jolle sä soitit siitä Leevistä ja Reiskasta sillon elokuussa.
- Olette varmaan erehtynyt henkilöstä, vastaa Taivo.
- Jumalauta, en ole! Mulla oli sun numero vielä kännykässä ja Taivonahan nytkin vastasit, äänikin on ihan sama. Sinä lupasit maksaa rahat Reiskalle, jos minä annan sille toimintaohjeet.
- En tiedä mistä puhutte ja kuka olette. Toivon ettette enää soittele minulle. Kuulemiin!

Lehdistö kaivaa Liistä tietoja ja julkaisee niitä iltapäivälehdissä. Kaikki saavat tietää järkyttävästä lapsuudesta. Li Kun on päätynyt aikanaan Lontooseen ottolapsena. Hän oli ollut lapsikaupan uhri. Kiinassa oli tavallista, että vanhemmat luopuivat tyttölapsista ja heitä toimitettiin lastenkoteihin tai otettiin hengiltä, sillä vain pojat olivat arvokkaita.
Li Kun syntyi perheeseen tuona aikana, jolloin rajoitettiin lapsilukua. Hän oli ylimääräinen, perheen toinen poikalapsi eikä sellainen sopinut. Vanhemmat olivat sen verran inhimillisiä, että he myivät vasta syntyneen salakauppiaiden välityksellä.
Poika päätyi aluksi perheeseen, joka alkoi käyttää häntä työvoimana heti kun poika vain jotakin kykeni tekemään. Poika paljastui älykkääksi ja vanhemmat ajattelivat, että tienaavat hänestä enemmän myymällä eteenpäin ulkomaille.
Niinpä heidän toiveensa välittyi eri reittejä englantilaiselle lapsettomalle pariskunnalle. Hänet käytiin noutamassa ja salakuljetettiin Nepalin kautta Lontooseen.
Adoptiovanhemmat totesivat pojan vikkelä-älyiseksi ja hän sai uusien vanhempiensa ansiosta hyvän koulutuksen. Hän oppi nopeasti mandariinikiinankin ja osasi rakentaa sosiaalista verkostoa, isoa pääomaa.
Li Kun saattoi valita itse mikä hänestä tulee, ja sen sallimista vanhemmat eivät kadu. Vanhemmat ovat olleet hänestä ylpeitä. Toki he eivät tunne Liin kaikkia toimia, mutta se minkä he tietävät sopii yhteen vanhempien arvomaailman kanssa.
Isäpuoli on kirjoittanut kirjan ja opettaa yliopistossa. Hän on muun muassa markkinatalouskriitikko. Li Kun on oppinut paljon isältään bisneksestä ja hyödyntää oppimaansa omassa toiminnassaan. Häntä on perehdytetty myös entisen kotimaansa kulttuuriin.

Yrjö päättää toimia nopeasti ja pukee eteisessä kengät jalkaansa. Itäkeskukseen, palvelutalolle, Voikukantie 6, hokee hän mielessään käynnistäessään autonsa Rauhankadulla.
Parinkymmenen minuutin kuluttua hän pysäköi autonsa jo tutuksi tulleen talon pihaan, menee portaikkoon ja tervehtii vastaan tulevaa tuttua henkilökuntaan kuuluvaa naista.
- Hei! Oletko menossa äitiäsi tapaamaan?
- Kyllä, täytyy taas käväistä katsomassa. Kuinka hän on voinut?
- Aika hyvin, tulin juuri hänen luotaan. Hän oli syönyt lounaan ja tiskasin astiat pois. Mene vain, hän varmaan ilahtuu.
Yrjö soittaa pohjakerroksessa sijaitsevan asunnon ovikelloa. Kuluu minuutti ja sitten ovi avautuu verkkaisesti. Oven raosta kurkistaa harmaahapsinen noin 85-vuotias nainen, jonka silmät alkavat iloisesti loistaa poikansa nähdessään.
- Terve! Tule sisään!
Yrjö astuu eteiseen ja alkaa halata äitiään. Sitten he siirtyvät pieneen olohuoneeseen, joka on yksinkertaisesti kalustettu, mutta siisti ja puhdas. Ikkunasta avautuu avara näköala auringonpaisteiseen lähiöön.
Tuokion aikaa he jutustelevat niitä näitä ja vaihtelevat arkipäiväisiä kuulumisiaan. Yrjön äiti, Amanda Kakkinen, katsoo sitten Yrjöä silmiin ja kysyy:
- Olet ahdistuneen tuntuinen. Onko jotain huolia?
Yrjö ei oikein tiedä kuinka vastaisi, mutta neuvoahan hän oli tullut hakemaan, joten pakkohan jotain oli kertoa.
- On hiukan vaikea tilanne juuri nyt. Siihen liittyy paljon sellaista, jota en tässä vaiheessa tarkkaan voi edes kertoa, mutta kyse on tietyistä pahuuden voimista ympärilläni.
Amanda kuuntelee tarkkaavaisesti. Hänen katseensa on hiukan kuin Ms Marple -hahmolla Agatha Christien kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa. Sitten hän toteaa:
- Huomaan, ettet voi minulle paljon kertoa. En tiedä mikä tilanne on, mutta selvästikin tarvitset apua. Jos olisit voinut turvautua poliisiin, et varmaan olisi tullut minun luokseni.
- Ni-iin, myöntää Yrjö vaisusti.
Yrjön äiti ummistaa silmänsä hetkeksi. Sitten hän avaa ne ja miltei meediomaisella katseella Yrjöä tarkkaillen toteaa:
- Onko sinulla hyvää ja luotettavaa naisystävää?
Äitini lähestymistapaa hänen ongelmansa ratkaisuun oli outo ja yllättävä. Yrjö alkoi jo tuumata, että hän taisi vetää vesiperän tässä kohden.
- Eipä juuri. Vain joitakin tuttavia.
- Oletko varma, ettet löydä ketään naista, jota voisit rakastaa ja jolle voisit uskoutua? Kun miehellä on ongelma, mies etsii nopeita toimintatapoja. Nainen näkee asiat aina laajemmin ja ratkaisu voi löytyä rakkaudesta.
Tässä vaiheessa Yrjön silmäkulmaan ilmestyy kyynel. Samalla hän luulee ymmärtävänsä, ettei äidistä ole tällaisessa asiassa sparraajaksi. Hän kiittelee äidin empatiasta ja siirtää puheenaiheen vaivihkaa hiukan toisille urille. Amanda alkaa näyttää väsähtäneeltä, ilmeisesti on päiväunien aika. Yrjö päättää palata takaisin kotiinsa ja jatkaa siellä pähkäilyään.
Eteisessä he vielä halaavat toisiaan ja Amanda kuiskaa poikansa korvaan:
- Pidä huoli itsestäsi, älä unohda mitä sinulle sanoin.
Yrjö saapuu takaisin asunnolleen vajaan puolen tunnin päästä ja riisuu kenkänsä eteisessä. Äidistä ei tuntunut olleen apua, mutta jokin hänen sisällään sanoi, että äidin katseessa oli ollut sellaista viisautta, jolla oli jokin viesti hänelle. Olohuoneen sohvalle istuutuessaan yksi sana tulee hänen mieleensä:
OLGA!!!!

Li Kun nousee Helsingissä autosta matkatakseen Tallinnaan. Hän ei ole kovin tyytyväinen sidosryhmätapaamisiin. Suomalaiset eivät ymmärrä arvotavaran päälle.
Onhan täällä noita jalokiviliikkeitä, mutta osa niistä on Virosta käsin johdettuja. Suomalaiset taas ovat niin itsenäisiä, että eivät hänen lähestymistään kaivanneet. On parempi hoitaa asiat Virossa.
Li Kun on lehdistön kautta saavuttanut näkyvyyttä. Ehkä siksi hänen vierelleen ajaa äänettömästi Toyota Yaris. Se käyttää nyt ladattua sähköä ja pääsee huomaamattomasti Lin rinnalle. Auton ikkuna avataan ja sieltä ojentuu toisella etuistuimista käsi Lille. Kädessä on kirje.
Li on hiukan hämmästynyt. Kuka nyt täällä tällä tavoin ottaa häneen yhteyttä.
Timanttiarvioija Li astelee Katajanokan terminaaliin ja jää odottelemaan laivan lähtöä. Kirje painaa taskussa, mutta hän ei avaa sitä. Hän miettii miesten ulkonäköä. Mustat nahkapuserot. Kaljuja miehiä kumpikin. Tunnistaisiko hän heidät jostakin? Tunteeko heidät? Ei ainakaan ketään hänen Suomessa tapaamistaan.

Yrjö toistaa mielessään nimeä "Olga". Jokin alitajunta oli ajatuksen hänelle antanut. Olga oli ilmiselvästi halunnut urkkia Yrjöltä tunnustusta tai tietoja. Se on voinut johtua siitä, että tilanne oli nauhoitettu, ehkäpä kuvattukin, mutta onneksi siinä tilanteessa hän ei tullut puhuneeksi sivu suun eikä myöskään edennyt liian pitkälle Olgan kanssa.
Toisaalta Yrjöstä tuntui vakaasti siltä, että jos tuo oletus ansan järjestämisestä Olgan hellahuoneessa oli edes tosi, niin Olga itse ei ollut siinä vapaaehtoisesti mukana, vaan siinä tapauksessa hänet oli sellaiseen pakotettu vasten tahtoaan.
Yrjö muistelee kyynelpisaraa Olgan poskella, kun hän loi häneen viimeisen katseen ovella poistuessaan. Miksi Olga itki? Tuskinpa hän suri Leeviä, joka lienee ollut jonkinlainen hyväksikäyttäjä tai sutenööri tai molempia. Itkikö hän omaa kohtaloaan? Tuskin, sillä Olgalla varmaankin oli mahdollisuus irrottautua porukasta, kuten Yrjö oli häntä ohjeistanutkin. Vai itkikö Olga Yrjön itsensä kohtaloa? Mitä enemmän Yrjö asiaa pohti sitä enemmän hän kallistui viimeiseen vaihtoehtoon.
Olga oli sanonut pitävänsä häntä hyvänä miehenä ja se lause hiljaisella äänellä lausuttuna tuntui tulevan aidosti sielun syvyyksistä. Olgalla varmasti oli tietoa Yrjön kohdalle tehdyistä suunnitelmista. Lisäksi hänellä saattoi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin käytännössäkin. Häntä pidettiin niiden rosvojen keskuudessa ilmeisestikin aika luotettavana. Ehkäpä he olivat luulleet saaneensa häneenkin jonkinlaisen kiristyslenkin.
Voisiko Olga nyt auttaa, jos yhteydenotto tapahtuisi mahdollisimman salaisesti?

Petri huomaa puiston valonheittimissä, että häneltä on pudonnut solmioneula. Maire ja Petri lähtevät yhdessä maata tähyillen palaamaan omia jälkiään, Petri on varma että se oli vielä jo ulos tullessa, koska hän oli napittanut pikkutakkinsa silloin kiinni. Nyt kun hän avasi takkiaan ottaakseen puhelimen, jolla aikoi käydä netistä katsomassa mikä puisto tämä oikein on, niin huomasi hänelle arvokkaan esineen pudonneen.
No eihän me pitkää matkaa vielä kuljettu, jospa se on tuossa aivan lähellä manaa Petri ja harppoo eteenpäin.
Maire jää keskelle siltaa katselemaan veden lipumista, kun Petri ei anna periksi, vaan haluaa mennä vaikka hotellille saakka.
No siinähän se on heti portaiden alatasanteella Petri huomaa, mutta huomaa myös samalla, että joku on pääovelta tulossa kadulle ja samalla moottoripyörä lähestyy etäämpänä, Petri painautuu lehmuksen varjoon ja ihmeekseen huomaa, että tulija on Aivo.
Aivolla on jokin paketti kädessään, silloin Petri muistaa huvipuiston puheet, että tulkaa illalla noutamaan pitsanne, oli Aivo sanonut noille miehille ruokabaarissa. Moottoripyörä pysähtyy ja Aivo menee sen vierelle ja ojentaa kypäräpäiselle motoristille paketin. Kuljettaja laittaa sen näppärästi ajopuvun sisään ja nostaa kättään lähtemisen merkiksi ja painaa samalla kaasua.
Aivo kääntyy ja kipaisee kuin nuorukainen ne muutamat portaat pääovelle ja häviää sisään. Petri hämmästelee Aivon nopeaa selviämistä. Hänen on täytynyt heti soittaa, että nyt on reitti selvä, sillä ei moottoripyöräilijä aivan hetkessä ole paikalla, jos ei sattumalta tule aivan nurkalta. Petri ajattelee pitää tämän omana tietonaan. Hän otaksuu, että motoristi oli Dick Hard, mutta hän ei voi tietää kuka motoristi oikeasti oli, koska hän ei nostanut kypärän visiiriä edes ylös.
Vaistomaisesti hän oli painanut mieleensä muutamia tuntomerkkejä, mutta ajovalo häikäisi niin, että rekisteritunnusta hän ei nähnyt vaikka takavalo ei häikäissyt, niin hän oli häikäistynyt jo valmiiksi.
Petri kiiruhti Mairen luo ja sanoi onnistuneensa löytämään solmioneulansa, ja näytti sitä innoissaan.
- No pane hyvä mies se nyt piiloon, että se ei lennä Thamesiin, ilkkui Maire ja he suutelivat tuulen tuivertamin kuivin huulin.

Li Kun lukee laivassa hiljaisesta autosta saamansa viestin:
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
"Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla."
Hän ymmärtää, että on aika toimia.

Kun Li Kun tuli Suomeen, hän oli tietoinen Suomen maaperästä löytyvistä timanteista. Suomalainen tutkimuslaitos on löytänyt ainakin nelisenkymmentä kimberliittipiippua. Sellainen aiheutti kansainvälisen timanttiryntäyksen.
Li Kun solmi matkallaan eräiden ulkomaisten yritysten, yksi niistä Virolainen, kanssa sopimuksen timanttien hionnasta Kiinassa. Kiinassa työn laatu on maailman huippua ja työn hinta edullinen vaikkakin kasvamassa.
Hän saa juuri sellaisen hionnan näille arvokkaille raaka-aineille kuin asiakas haluaa. Yhden arvokkaan kiven hiomiseen voi mennä 60 päivää, mutta se ei ole mitään suhteessa siihen miten kiven arvo hionnalla kohoaa. Näin tehdään omaisuuksia.
Li Kunille ennustettiin Suomessa, että useamman karaatin raakatimanttikin tulee pian saataville. Suomen tähti kuin Afrikan tähti on vielä löytymättä.
Vaikka suomalaiset ovat avoimia löydöspaikkojen suhteen, he eivät saa tietoonsa ulkomaisten yhtiöiden jalokivilöydösten oikeaa määrää ja sitä valtavaa hyötyä, jonka suomalaiset verovaroin ovat ilman suurempia korvauksia antaneet ulkomailta tuleville yrityksille lahjaksi.
Niin varakkaiden kiinalaisten kuin Euroopan kuninkaallistenkin timanttivarallisuuden lisäämisen tarpeet ovat edelleenkin merkittäviä.
Li Kun aikoo panna toimillaan rahoiksi. Hän on pian maailman merkittävin timanttien asiantuntija ja välittäjä.
Siinä raha samalla puhdistuu ja kirkastuu. Lii tietää, että kun kivi nimetään ja siihen onnistutaan liittämään kiehtova tarina, se saattaa kymmenkertaistaa vielä timantin arvon. Ja niinhän tulee tapahtumaan.
Suomalaiset eivät ymmärrä maassaan piilevän omaisuuden arvoa. Sen annetaan valua kansainvälisten yritysten kautta maailmalle. Verottaja eivätkä poliitikot ole hereillä. Se saa Li Kunin kaltaiset toimijat hieromaan aivonystyröitään ja hyödyntämään rikkauksia.
Lahjat on otettava vastaan, kun niitä tyrkytetään.
"Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."

Yrjö Kakkinen lähti iltakävelylle ja kulkee Uudenmaankadun kautta, hän pujahtaa siitä kongista sisään jossa Olgan oli tavannut, mutta ikkunoissa ei ole valoa. Yrjö kokeilee ovea, mutta se on lukossa. Yrjö palaa kongiin ja muistaa kellarin oven ja kopaisee sitäkin, se on auki, vaikka hän itse sen silloin viimeksi laittoi säppiin.
Yrjö ei kuitenkan usalla mennä sisään vaan poistuu kongista vähin äänin, kongista poistuessaan hän nostelee housujaan, aivan kuin olisi käynyt tarpeillaan sisäpihalla. Hän menee kadun toiselle puolelle ja huomaa, että siihen olisi vaikea pysäköidä autoa pidemmäksi aikaa, sillä liikenne tukkeutuisi ja siinä on selkeästi pysäköiminen kielletty, kas kun hän ei sitä heti huomannut.
Peeveli, nyt olen vakuuttunut, että ansassa ollaan.
Hetkinen, sitten piti viedä se paketti Komulaiselle, hän näytti harmittomalta tapaukselta. Hänelle on siis soittanut Taivo, Reiska, Olga ja onko vielä jotain väkeä, no olikos joku muu, ei tässä on nyt jotain? Niin Jari Komulainen vielä on tässä yhteydessä mainittu ja Leevi. Perhana mikä nyt olisi se oikea naru, josta nykäistä?
Hei äiti puhui jostakin naisesta, - jonkun jolle puhua. Minäpä lähden heti liikenteeseen. Ja niin hän palasi eteläespan kautta Krunikkaan ja kävi suihkussa, pesi hampaansa, kurlasi kurkkunsa, veti Leeviltä saamansa solmion kaulaansa ja suuntasi kapakkaan. Nyt oli löydettävä nainen jolle puhua.

Petri kääntää kylkeä, hän on juuri tehnyt sen mitä miehen kuuluu kihlatulleen tehdä, mutta he molemmat ovat väsyneitä kävelemisestä. Huomenna on uusi päivä ja silloin heillä olisi aikaa myös toisilleen. Petri ei kuitenkaan saa heti unta kuten tavallisesti rakastelun jälkeen.
Hänen mielestään kolme parasta asiaa maailmassa ovatkin, paukku ennen ja nokoset jälkeen. Mutta nyt nokoset eivät aukene, vaan ajatukset pyörivät vinhaa vauhtia.
Tämä on niin tätä taas ajattelee Petri. Sehän on kuin suoraan Kioton-sopimuksesta, jokainen tuntee vaarat, mutta kukaan ei tee mitään asian hyväksi. Tai tekee, mutta vain ja ainoastaan myyräntyötä ja omaan pussiinsa pelaten. Aina joku soolopelle yrittää kusettaa kaikkia muita ja on olevinaan niin hupsu, että kaikkien on pakko häntä uskoa.
Mitä Aivo juonii, ei hän ainakaan mikään puhdas pulmunen ole, tai minä olen Sauli Niinistö. Mairelle en voi nyt sanoa, mitä kaikkea mietin, koska häneltä voi lipsahtaa väärässä paikassa ja silloin on kusiset oltavat, näin uskon.
Nyt on edettävä kieli keskellä suuta.
Maailman laajuinen järjestelmä ei toimi muuten, kuin rikollisten ehdoilla, meillä ei ole globaalissa maailmassa vieläkään tarpeeksi yhteistyötä ja siksi nämä koijarit saavat huseerata kuin sika vatukossa.
Petri kysyy hiljaa itseltään sen saman kysymyksen, jonka ylipormestari Raimo Ilaskivi aikoinaan lanseerasi, mihin hiivattiin näitä hyväntahtoisia hölmöjä tarvitaan? Mihin häntä ja Mairea nyt yritetään sotkea?
Otetaan iisisti sano, nyt ei ole Petri paljoa aikaa kehittää vastastrategiaa.
Ja sitten mies nukahtaa rakkaansa viereen.

Aivo ja Taivo, veljekset ovat entisiä Tallinnan katujen kasvatteja, joista Aivo päätyi aluksi poliisin tiedonantajaksi ja sitten hänet jo napattiin poliisiin töihin. Hän jos kuka tunsi katujen lait. Näin poliisi sai hänestä hyvä asiantuntijan. Myöhemmin tuo kunnianhimoinen nuori mies löysi tuolta saralta hyvän tavan edetä elämässään, liikkua lain, järjestyksen ja rikollisuuden veteen piirrettyä viivaa sinne minne katsoi itselleen tärkeimmäksi päätyä.

Yrjö suuntasi askeleensa Rautatieasemalle päin. Hän ajatteli, että aloitetaan nyt ensin vaikka Vltavasta, sehän on