Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Rengas ranteessa, osa III

Salapoliisiromaani Rengas ranteessa etenee. Kirjoittajia on ollut tähän mennessä ainakin viisi eri henkilöä. Kommentteja yhteensä 192 kappaletta ja kirjan sivumääräksi arvoiden tekstiä noin 100-120 sivun verran jos tekstin taittaisi kirjaksi.

Päähenkilö Petri Nieminen oli vangittuna vasten tahtoaan käsirautoihin, hieman rikollista toimintatapaa harrastavien veljesten toimesta. Yllättäen toinen veljistä murhataan ja Petri joutuu poliisien etintöjen kohteeksi, kun hän juuri on omatoimsesti päässyt rosvojen kynsistä.

Tässä on linkkaus salapoliisiromaanin ensimmäiseen osaan, eli kommentista yksi voi lukea salapoliisi romaanin alkuosan.

 

Tästä linkistä pääsee kirjan kakkososaan, eli ketjun lopussa. Eli kommentti numero 57.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (88 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire ja Petri löysivätkin sellaisen mukavan sopen Noura Loungen noin korttelin päästä asunnolta. Siellä oli viihtyisä istua ja he tilasivat jopa iltapalan, jotta voisivat vain nauttia toistensa läheisyydestä ilman, että toinen hoosaa ruokaa ja toinen tiskaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Noura Lougen viihtyisän violetti sisustus ja tunnelmamusiikki saivat kihlaparin tunnelmoimaan syödessään kahden herkullista marinoitua lammasta vihannespedillä, he hehkuivat ja heidän silmänsä paloivat toisilleen. Viiniksi he olivat aluksi valinneet Cuvee Dom Perignon, mutta ajttelivat sen sittenkin olevan liian kallista ja siksi heidän edessään oli nyt pullo Moët & Chandon.

Voiko onnellisempaa paria maailmassa nähdä ajatteli pieni kärpänen katossa.

Lähes keskeltä salia nousi ovaaliin kattoon saakka valtava pylväs joka oli päällystetty punaisella kankaalla, joka muistutti samettia, mutta ei sitä ollut, ilmeisesti jotain floteksia oli Petri arvellut. Katon muoto oli kuin silmän tai suuren linssin. Sisustus oli modernin ilmava ja eri yksiköitä oli hajautettu ympäri kehää, siellä oli kabinettieja jos haulsi yksityisyyttä, mutta he eivät halunneet. He halusivat vain elää tätä hurmaavaa hetkeä kahden kaikkien keskellä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire ja Petri ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että eivät huomaa kun kaksi miestä lähestyy heidän pöytäänsä. Kihlapari on juuri lopettelemassa päivällistään kun miesääni Mairen takan sanoo, hyvää iltaa Maire Miirola ja Petri Nieminen.

- Hyvää iltaa hämmästyy Maire ja nousee seisomaan vaistomaisesti. Petrikin nousee seisomaan ja hetkisen kaikki vain katselevat toisiaan.

- Ettekös te ole Aivo Kallas, miten ihmeessä te tänne olette eksynyt, kysyy Maire änkyttäen?

- Olenhan minä Aivo Kallas, ja tämä on veljeni Taivo esittelee Aivo kernaasti. Olimme hieman etuajassa, ja pitkästyimme odottamaan.

- Etuajassa? Petri tässä on se mies josta kerroin, joka oli Kalastajatorpalla puhumassa yhdessä Matti Tolvasen kanssa, hän joka oli heistä viisaampi.

- No no, eipäs liioitella sanoo Aivo kohteliaasti, mutta minä se todellakin olen Aivo, eli tere tere minä olen Aivo, minä olen todellakin Aivo, hän vitsailee.

Petri ilmoittaa siihen väliin, että hauska tutustua, mikä saa meille tämän kunnian.

- Kunnia on meidän puolellamme, siellä Kalastajatorpalla lupasin jotain, mutta emmekö siirtyisi ensin tuonne kabinetin puolelle, minulla on teille pieni esitys. Ystävämme Huang Dong kertoi että olette täällä, me olemme Taivon kanssa majoittuneet Pestana Chelsea Bridge hotelliin...

- ja kylpylään sanoo Taivo väliin.

- Niin todellakin siellä on sellainenkin, me olemme ne kaksi heppua, jotka ovat tulleet Lontooseen sitä matkalaukkua noutamaan, jonka ensin oli tarkoitus Petrin kantaa, eli me olemme Maire sinun oikeat työnantajasi, vaikka sinut haastatteli joku paperipää, niin minä sen ohjelman teetin Keravalla.

- Mutta voinemme jo siirtyä itse asiaan, eli siirtykäämme tuohon suuntaan, Aivo viittaa ystävällisesti kädellään kabinetin ovelle.

- Tarjoilija, tuotteko meille jotain hyvää jälkiruokaa, nuoripari joutuu lopettamaan ateriansa meidän kanssamme keskustellen. Voitte siirtää heidän juomansa myös ja me tilaamme lisäksi kannun jäävettä, näin aluksi.

Siirryttyään kabinetin puolelle, Taivo sulekee viimeisenä oven perässään. Aivo pyytää puheenvuoron ja aloittaa puheensä turhia kainostelematta.

Rakas veljeni Taivo sekä nuoripari Maire ja Petri minulla on ilo ja kunnia olla tänään teidän isäntänne täällä Lontoon Cityn sydämessä. Muistan sanoneeni Kalastajatorpalla Suomessa Maire Miirolalle, että annan kihlajaislahjanne myöhemmin ja nyt on se hetki. Annan sen lahjaksi teille molemmille. Alkuperäinen ajatukseni oli ehkä hiukan juhlia nyt ja puhua vasta huomenna, mutta nyt haluan kiirehtiä, ja nyt pitää ensin puhua vakavasti.

Koska kukaan puutarhuri ei ole parempi toista, niin miksi me ihmiset ja yrittäjät varsinkin lyömme päätämme seinään jatkuvasti? Meillä on aina joku asia harmiksi saakka, vaikka harmit eivät meitä etsi, - me aina itse etsimme ne harmit itsellemme.

Työnnämme nenäämme sellaisiin asioihin jotka eivät tuota meille mitään, korkeintaan pahan mielen saamme lahjaksi olemalla rehellisiä, ja uskottelemme itsellemme, mitä surkeampi elämä sen kirkkaampi kruunu kuollessamme.

Jos haluat olla onnellinen sinun pitää tehdä joku toinenkin onnelliseksi, älä laske rahojasi, vaan mieti mitä olet saanut aikaiseksi. Raha sinänsä ei tee sinusta onnellista, vaan se mitä teet rahoillasi.

Maire ja Petri eivät tiedä mitä me Taivon kanssa olemme, me olemme pari, joka pyörittää isoa rinkiä, sillä ringillä ei ole aina puhtaat jauhot pussissa, mutta murhia tai ihmiskauppaa, me emme harrasta saati hyväksy.

Petriä varmaan kiinnostaa kuulla, kuka sitten tappoi Leevi Penniön? Niin kiinnostaa minuakin, mutta Petri voi meille ilmeisesti kertoa kuka se hänen mielestään tappoi Richard Walkerin? Mutta älä kerro siitä mitään, sillä minä tai Taivo ei haluta tietää, sillä meilläkin on epäilyksemme.

Joka tapauksessa me Taivon kanssa olemme kasvattaneet verkoston jossa on tuottavasti salakuljetettu timantteja, myyty piraattituotteita, kiristetty poliitikkoja ja liikemiehiä. On tehty laillista ja laitonta liiketoimintaa niin, että perhe on saanut siitä mukavan elannon. Richard Walkerilla oli merkittävä asema meidän toiminnassamme ja hän hoiti Lontoosta käsin monia operaatioita, joiden ainoa tarkoitus oli tehdä meille rahaa.

Vähä Riku kuten minä häntä kutsun oli jäämässä ansaitulle eläkkeelle, hän oli kerännyt vanhojen päiviensä varalle noin 30 miljoonaa euroa käteistä asunnolleen Helsinkiin. Asunto on meidän omistuksessa ja Vähä Riku asui siellä peitenimen turvin.

Rahat ovat vieläkin siellä asunnossa.

Huomenna ne lentävät tänne Lontooseen ja se oli se syy miksi matkalaukku piti Petrin ottaa vastaan, että olisimme kuvanneet sen tapahtuman. Sen jälkeen olisimme kiristänet sinua Petri Nieminen salakuljetusrikkeestäsi. Mutta nyt olen tullut eri käsitykseen koko meidän toimistamme.

Mies joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian pitkään, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla, minä en halua seistä enää savijaloilla, eli en halua näiden ikävien surmatöiden jälkeen jatkaa rikollista toimintaamme. Siksi en kiristä ketään tästä hetkestä lähtien, jokainen on vapaa poistumaan vaikka heti, mutta kuunnelkaa mielellään asiani loppuun saakka.

Paikka olen koko pienen ikäni ollut varuillani ja osaan huolehtia itsestäni, niin minua ei enää kiinnosta huolehtia niin monista rikollisista, joita saa olla pitämässä pois poliisin ulottuvilta. Jos haluaisin olla holhooja, niin voisinhan perustaa lastentarhan ja pukemista ja nenän niistoa riittäisi yltä kyllin.

Mutta minä haluan rahoillani tehdä jotakin yhteiskunnan hyväksi, vanha totuus, että rikollinen raha etsiytyy jossain vaiheessa lailliseksi rahaksi ja alkaa sitten nokkimaan muita rikollisia, jotta ne eivät kasvaisi koskaan samaan mittakaavaan.

Tuosta väittämästä alku pitää pakkansa, että haluan ja olenkin jo laillinen yrittäjä, sekin on totta, että osa rahoista on tienattu laittomin konstein, mutta valta osa rahoista on laillista. Kuten asunto jossa asutte Wilton Streetillä, sen arvonnousu on täysin laillista. ostimme sen parilla miljoonalla, ja nyt samasta asunnosta saisimme 7,5 miljoonaa.

Samoin veljeni Taivo teki osakekauppaa Alibaban osakkeilla ja tuotto on samaa luokkaa, mitä Vähä Riku pisti sivuun rikollista rahaa koko toimintansa aikana. Nyt me tietysti emme anna sitä pottia henkilöille, jotka tietävät miksi ja miten mies katosi elävien kirjoista. Eli Siirille ei niitä rahoja ole säästelty.

Minä ja Taivo olemme pistäneet myös rahaa sukanvarteen summat ovat hiukan isompia, kuin Vähä Rikun matkalaukussa on, meillä on pesemätöntä rikollista rahaa noin abaut 150 miljoonaa euro ja sitten kiinteistöissä ja yrityksissä noin puolet tuosta summasta. Tämä on ollut aika tuottoisaa liiketoimintaa.

Mutta se sitoo meidät koko ajan ja hauskanpidolle ei jää aikaa, nytkin kuuntelemme tätä saarna, vaikka monet houkutukset odottavat. Tällä alalla korvaan kuiskattu sana voi olla kohta väärissä korvissa ja sinun käy huonosti, kuten muutamat esimerkit näyttävät asioiden olevan.

Summa summaruma, vanhinkin puu vihertää joka kevät, mutta minun nuoruus oli ja meni, kello käy, enkä halua sen enää käyvän minulle kalliiksi, koska minulla on nyt rahaa voin ostaa sillä aikaa itselleni. Mutta en halua jäädä vain kiikkustuoliin istumaan tai vuoteelle makaamaan. Haluan että rahani palvelevat minua. Ja parhaiten ne palvelevat siten, että teen niillä jotain uutta. Osaan jo tämän mutta haluan oppia uutta, aivan uuden tavan eli kuluttamisen, kuluttamisen niin että siitä hyötyy jopa se maan köyhinkin.

Nykyinen suomalainen kuten eestiläinenkin yhteiskunta ruokkii vain ay- liikkeen jäsenet ja virkamiehet ja heidän hännystelijänsä. Kun valitsimme yhteistyökumppaneiksi Penniön suvun henkilöt, luulimme, että heidän yhteytensä liike-elämään, verottajaan, Suomen Yrittäjiin ja niin poispäin, olisivat edesauttaneet meidät myös kehityksen saattamiseksi parempaan suuntaan, mutta paskat, se johti pysähdykseen ja paatuneisuuteen, jopa niin pitkälle että arvomme lopulta lyötiin pirstalleiksi.

Leevistä tuli hankala tapaus ja hän oli väkivaltainen naisille. Minulta kysyttiin, että laitanko vastaan jos Leevistä lähtee ilmat, minä sanoin ummistavani silmäni ja sitten se vain tapahtui. En koe olevani syyllinen hänen murhaansa, mutta olisin voinut sen ilmeisestikin estää, mutta sitten siitä olisi tullut minulle ehkä painajainen myöhemmin.

Sitten Vähä Rikun oma poika ja ex-vaimo päästää Vähä Rikusta ilmat pellolle, aivan vain ahneuksissaan, sillä en ymmärrä muuta motiivia. Nyt he istuvat selittämässä tekosiaan poliisille.

Tämä kaikki on niin väärin.

Parhaasta metallista ei taota nauloja, eikä parhaista miehistämme saa tehdä rumihia. En tiedä miksi haluan juuri teille Maire ja Petri tämän kertoa, mutta haluan teidät myös mukaan tähän loppuelämääni, jonka ensimmäinen päivä on juuri nyt. Tämä on se kihlajaislahja jota me kohta juhlimme. Jos se vain teille passaa?

Ehkä siksi, että ihminen hiotaan ihmistä vasten ja puukko teroitetaan kiveen hiomalla. Minäkin haluan jonkun täysin rehellisen ja vapaan kaikesta paskasta, sellaisen viattoman idealistin jollainen Petri on hiomaan omia tapojani suuntaan jonka olen itselleni tässä viitoittamassa.

Nyt kun tämä vanha systeemi kaadetaan toivon kadottavani myös sen varjot ja yksin en siihen kykene, sillä niin lujasti olemme Taivon kanssa väärällä tantereella temmeltäneet. Meidän on vaikea yksin nähdä oikeaa ja väärää, vaikka olenkin oppinut mies ja juuri siksi tiedän, että siihen ei pysty kuin puhdas sydän, mutta hänellä pitää olla haarniska suojanaan, sillä yksin ei kukaan selviä.

Minä tarjoan sinulle ja teille Petri ja Maire suhteellisen mukavaa pottia pesemätöntä rahaa, ja tehtävämme on pestä se puhtoistakin puhtoisemmaksi.

Olemme kulkeneet Taivon kanssa melkoista myötämäkeä, mutta nyt on vastamäen aika, uskon, että nykyinen rehellinen Aivo kohtaa suurempaa vastustusta olemalla rehellinen, kuin se eilinen Aivo joka kuljeskeli i rikollisten kanssa samaan tahtiin.

Petri se ei ole helppoa kulkea nyky-yhteiskunnassa niin, että pysyy rehellisenä, koska rikollisuutta on niin paljon, ja sillä näkyvällä rikollisuudella on omat taustavoimansa, ja niillä taustavoimilla on vielä omat aivonsa. Ne aivot ulottuvat joka taholle, ei ole olemassa sellaista yhteyttä joihin heillä ei olisi pääsyä.

Suomessa yritysmaailman ja sen aktiivitoimijoiden eli edunvalvonnan tulee ymmärtää seuraavasti. Yritysten tulee pyrkiä jatkuvaan uudistumiseen ja kasvun tavoitteluun, sillä saavutetaan kilpailukyky, jolla tulevaisuutta turvataan.

Vain innostunut ja motivoitunut yrittäjä onnistuu kasvuyrityksessään, sillä Suomen erittäin raskas ja painostava byrokratia lannistaa luuserit. Suomessa on liikaa paikallaan junnaavia yrittäjiä, joiden perintömetsät mahdollistavat näennäisen yrittämisen, mutta todellista kasvua ei ole koskaan edes mietitty.

Sinullakin Petri jos lyömme kättä, on sitten näytön paikka, rahan on alettava poikia, vaikka se on helpolla saatua, niin vielä helpommin sen voit menettää. Meillä on suuria riskejä, kun siirrymme taustavoimien joukosta eturintamaan.

Innostus ja tahtotila ei vielä takaa kasvua, sillä pitää yrittäjällä totta vie olla ymmärrystä ja hoksottimet kohdallaan. Laurin ja Leevin kaltainen yrittäminen, jossa lespattiin vain Suomen Yrittäjien pippaloissa ja raha tuli taustajoukkojen tukemana ei ole mitään yrittämistä.

Sanon suoraan, että konnat siivoavat omat pihansa, vaikka konnat ovat pahoja, niin konnien luopiot ja naisten pieksäjät ovat vielä pahempia. Nyt teille tarjottu kumppanuus merkitsee koko pahuuden käsitteen miettimistä uudelleen.

Jokainen meistä on kuullut ainakin Cayman-saarista ja me Taivon kanssa olemme joskus operoineet myös sinne, kuten Luxenbourgiin ja muihin paratiiseihinkin. Sveitsi ylpeilee sillä, että heidän pankeissaan makaa rahaa, mutta onko se ylpeyden aihe, jos liittää siihen juutalaisten kohtalon ja niiden kohtalot, joilta suurin osa rahoista on suoraan ryöstetty.

Käytän nyt tässä sanaa uusi talous ja se tarkoittaa sitä, että kun me tienaamme huomisesta eteenpäin, niin niitä voittoja ei kotiuteta Cayman-saarelle tai Sveitsin pankkiholveihin, vaan ne palautetaan viipymättä takaisin kiertoon ja sitä parempi mitä köyhemmälle taholle. Ja perustelen tätä sillä, että nykyinen talousoppi ja kaupalliset jipot ovat niin kehittyneitä, että rahvaalta napataan luu, kuin koiranpennulta lelu. Jos sullomme voitot aina piiloon, niin taloudet velkaantuvat ja yhteiskunnat velkaantuvat ja käy niin , että tulee lama ja suurjako, jossa taas raha pesee muut toimijat puhtaaksi.

Tämä tuleva ylläpitämämme uusi talous, jakaa rahat takaisin kiertoon ja kerää sen monin veroin takaisin ja palauttaa taas kiertoon, joten kukaan ei varsinaisesti köyhdy tai rikastu. Ja sehän on elämän tarkoitus! Vai voiko joku väittää vastaan?

Kiitän huomiostanne ja nyt sana on vapaa, mutta sitä ennen tilaan kaikille jotain suun kostuketta.

Onnea kihlaparille Maire ja Petri ja onnea yhteiselle tulevaisuudelle jos vain otatte lahjanne vastaan!

Tarjoilija!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Petriä eivät virolaisen puheet sokaise. Vai, että veljekset asialla. Mitä ovat miehiään?
Petri ei siedä lain reunoilla kulkevia, ja puuttuu mielessään ongelmaan. Hän yrittää ratkaista miten toimisi. Hän on selvittänyt jo aiemmin ongelmavyyhteä, jota rikolliset voimat ovat kehitelleet. Miten hän nyt siihen mukaan menisi?
Voiko kihlattu olla näin sokea vai ovatko heidän arvomaailmansa aivan eri osista rakentuneet. Mitä tämä merkitsee? Tässäkö on sitten suhteen loppu?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Samaan aikaan Li Kun on laskeutumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle, hän on matkalla muissa asioissa, mutta päättää samalla selvittää asiansa Leilan kanssa. Li Kun sai hänen kirjeensä Huang Dongin välittämänä. Siinä kerrottiin, että Leila oli mennyt veljensä luokse Suomeen synnyttämään. Mukana oli myös Lauri Penniön osoite ja sitten sellaista henkilökohtaista lötinää rakkaudesta ja kaipuusta.

Li Kun ajatteli, kun täälläpäin liikun, niin voinhan käydä Leilan tykönä samalla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jaahas, että Uudenmaankadulle, tuumaa Kakkinen astuessaan Jettaansa Krunikassa. Hän oli saanut Reiskaa majoittavien tyttöjen kämpän osoitteen. Tosin hänellä ei ollut aavistustakaan mikä kämppä se oli, kuka sen omisti j.n.e.

Osoitteen kohdalla oli porttigongi, jota kautta voi autolla ajaa sisäpihalle. Aivan kuten ohjeissa oli sanottukin sieltä löytyi vapaata tilaa Yrjönkin ajokille. Yrjö parkkeerasi autonsa seinän edessä olevaan parkkiruutuun, sammutti moottorin ja alkoi nousta autostaan.

Hän raaviskeli hiukan päätään tutkiessaan ovinumeroita. Ohje, jonka hän oli saanut, näytti viittaavan eräässä pihan kulmauksessa olevaan hyvin hämäreperäisen näköiseen oveen, aivan umpeen muurattujen ja mustaksi värjättyjen ikkunaruutujen vieressä. Samassa hänelle tuli mieleen, että Leevi ja Lauri olivat joskus keskenään supatelleet "Rööperin looshista". Oliko Leevi vuokrannut sieltä majoituspaikan eestiläisille tytöille, jonne he puolestaan olivat majoittaneet maanmiehensä Reiskan?

Yrjö astuu ovesta pieneen rapputilaan. Se ei ollut rakennuksen paraatipuolen päärappukäytävä, vaan siellä oli lyhyet hieman kaartavat portaat, jotka johtivat tusinan verran askelmia ylempänä olevalle toiselle ovelle. Sitä ennen oli tasanteella yksi ainoa ovi ja siinä väännettävä metallinen ovikello. Yrjö rohkaisi mielensä ja väänsi kelloa. Ovessa ei ollut mitään mainintaa asukista, ei nimeä postilaatikon yllä, ei mitään.

PRRRING PRRRRING ...

Tuossa tuokiossa ovi raottui ja hiukan valoa tulvahti pimeään rappuun. Oven raossa seisoi uskomattoman sievä parikymppinen neitokainen, jolla oli hiukan korkeat poskipäät, tummat suuret silmät, olkapäille ulottuva ruskean kiiltävä tukka ja sopusuhtainen kurvikas vartalo.

-Kas sina olet Yrjö, kysyi tyttö.

-joo, Ykähän mä oon. Oletko sinä Olga?

-Jah, ma olen Olga, tule sisse!

Yrjö astui hiukan ummehtuneen tuoksuiseen interiööriin, josta lienee päässyt mutkan kautta peremmälle joihinkin muihin tiloihin, mutta tuo aulahuone oli itsessään jonkinlainen apukeittiö, hellahuone, jossa oli nurkassa yhden maattava peti.

Tyttö viittasi Yrjöä istumaan pöydän ääreen pienelle pallille eikä hänellä tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä. Hänen olemuksensa oli levollinen ja miellyttävä. Yrjö kävi jo kuusissakymmenissä, mutta hän tunsi kuinka muistot koetuista nuoruuden seikkailuista alkoivat aktivoida tiettyjä hormoneja hyrräämään hänen lepuuttaessaan silmiään Olgan elegantin liikehdinnän lumoamana.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri on kotona ja miettii syntymisen tuskaa, oi miksi hän on syntynyt tähän pahaan ja viluiseen maahan. Hän vilkaisee sohvaltaan kirjahyllyn päällä tököttäviä standaareja. Yhden kokonaisen seinän täyttävät kunniakirjat ja maininnat hänen ja Leevin ansioista.

Mutta mitä sillä kaikella on merkitystä, kun elämä muuten on uhrattu sen kaiken maailman viirien ja kehystettyjen A-nelosten perässä juoksemisessa. Ei elämä ole oikeudenmukaista, jos olisi ei hänen olisi koskaan tarvinnut alkaa lain toiselle puolelle menestyäkseen.

Lauri miettii eksyneensä väärälle puolelle, vain sen takia, että rehellisyyttä ei maailmassa arvosteta. Jos hän olisi säilynyt rippikoululaisena läpi elämänsä, hän olisi jossain kinkeripiirissä apupappina, koska ei olisi saanut ylennystä, kun ei ala epärehelliseksi.

No ei se apupapinvirka hassumpi ajatus nyt olisi, kun alitajunnan äänet hoputtavat hänelle, että sinulla on vaikeuksia aivan omaksi tarpeeksi, mutta nyt on myöhäistä katua, avovaimo jo lähti ja kohta lähtee Leilakin Lauri miettii, miten hänestä tuli tälläinen paska?

Juuri kun Lauri on pääsemässä itsesäälissään hyvään vauhtiin ja Leila tenavineen on vielä omissa huoneissaan saapuu taksi porraskäytävän oven eteen ja sieltä nousee pukumies, mutta Lauri ei sitä huomaa, vaan tuskastuneena itseensä repii aluspaitansa kahtia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olga mittaili Yrjöä ripsiensä takaa ja keimaillen sanoi, että se paketti on tuolla kellarissa, voin käydä sinulle sen näyttämässä, mutta et siitä saa vielä ottaa mukaasi, sillä meillä voi olla jotain kivaa vielä yhdessä. Sinussa on miehen tuoksu.

Menemme ensin ja katsomme paketin ja sitten tulemme takaisin ja tutustumme hiukan, Olga venytteli samalla itseään leveän ikkunapenkin edessä, ikkunasta avautui näkymä sisäpihalle ja siellä oli yksi ovi, jota Olga nyt sormellaan huolimattomasti Yrjölle näytti.

Tämä on joskus ollut Suomen Värin maalikauppa ja tästä vanhasta talomiehen asunnosta on yhteys kellareihin, tuo ovi tuolla, menee suoraan pihalta sinne samaan kellariin. Minä olen jättänyt oven auki joskus ja sitten sinne pääsee kuka tahansa.

Nyt minä vien sinut sisäkautta sinne, näytän varastokaapin missä on se paketti, näytän sinulle missä on tuon oven suuaukko siellä käytävässä, sitten tulemme takaisin.

Kun olemme täällä sitten tutustuneet ja haluat lähteä, menet ensin sinne ovelle jota nyt näytän ja siitä portaat alas ja käännyt oikealle.

Nyt me meneme katsomaan paketti, tule.

Yrjö Kakkinen nousee ja kävelee naisen perään. He kulkevat sille ovelle josta Yrjo oli noussut asuntoon, mutta kääntyvät ovella U-käännöksen ja jatkavat samaa portaikkoa alas käytävään. Kääntyvät alatasolta oikeaan, kulkevat noin kolmekymmentäseitsemän metriä ja kääntyvät sitten taas oikealle. Käytävä on punatiiliseinäinen ja siellä katossa kulkevat viemäriputket ja sähköpiuhat rinta rinnan. Noin neljänkymmenen kolmen metrin jälkeen he ohittavat oikealla olevan oven, jota Olga osoittaa siksi oveksi joka nousee pihalle.

No niin minä jätän oven auki ja sinä tulet tuolta sisään, käännyt tästä heti ensimmäisenä oikealle ja avaat ensimmäisen oven oikealta, eli tämän. Olga aukaisee oven, joka ei ole koskaan lukossa, siinä on vain rikkinäinen munalukkoripa, mutta seinän puolella karmissa ei ole sitäkään, eli ovea on mahdoton lukita. Ai niin tuo on se paketti joka on sinun, mutta nyt me menemme samaa tietä takaisin, kipaisen ensin vain laittamassa ulko-oven Abloylukon nolla-asentoon, eli laitan kielen sisään.

He menvät samaa tietä takaisin, mutta nyt Yrjö huomaa, että Olga lukitsee visusti palo-oven jälkeensä noustessaan asunnon portaikkoon. Tuota ovea ne äsken huomannutkaan sanoo Yrjö päänsä sisässä ja katselee nousevaa hemaisevaa hempukkaa hameen alle portaissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kotvasen perästä Yrjö ja Olga istuvat uudelleen salaperäisen huoneiston ensimmäisessä hellahuoneessa.

Yrjö oli ymmärtänyt, että Olga oli antanut ymmärtää jotain, joka kuulosti lupaavalta. Nyt hän ei oikein tiennyt kuinka tehdä aloitetta, kun ei juurikaan ollut ollut enää vuosikymmeniin sellaisissa tekemisissä nuorten naisten kanssa. Toki avioeron jälkeen kymmenisen vuotta aiemmin hän oli Torremolinoksessa verestänyt varsavuosien muistojaan, mutta se oli toteutettu riihikuivalla rahalla.

Hän päättää alkaa keskustelemaan päivän tehtävästä ensin.

-Tuota ... voitko kertoa mitä siinä paketissa on ja mitä minun pitää sillä tehdä?

-Mina ei tea, kaikki lukee paketin kylkeen kirjoitetussa lapussa, vastaa Olga.

Hän vaikuttaa siltä, ettei haluaisi enää koko asiasta puhua enempää.

-Mina olen ainult sanansaattaja, ma ei tea enämpi, jatkaa hän.

Yrjö tyytyy selitykseen. Itse asiassa se vaikuttaa jopa uskottavalta. Mutta miksi Olga oli halunnut kutsua hänet takaisin? Oliko siinä jokin koira haudattuna? Vai oliko hän itse todella niin attraktiivinen, että Olga halusi viettää ylimääräisen tuokion hänen kanssaan?

Yllättäen sanaakaan sanomatta Olga ojentautui tuolillaan lähemmäksi Yrjöä ja alkoi silittää hänen päätään. Hän kehui Yrjön komeata charmantisti harmaantunutta hiuksistoa ja sitä kuinka miehekkäät piirteet Yrjöllä oli edelleen kasvoissaan. Itse asiassa Yrjö oli hiukan pulskistunut viimeisinä vuosina eikä hän varmaankaan moisia imarteluja ollut pitkiin aikoihin kuullut, joten se kaikki teki häneen sävähdyttävän vaikutuksen.

Olga liikkui vielä lähemmäksi ja otti Yrjöstä halausasennon olkapäiden takaa liikuttaen kasvojaan suuteluetäisyydelle. Yrjö ei enää pystynyt vastustamaan houkutusta eikä hänen myöskään enää tarvinnut tuumailla kuinka aloitteen tekisi. Hän vain yksinkertaisesti puristi Olgan itseään vasten ja aloitti suutelemaan häntä huulille. Yrjö tunsi itsensä kiihottuneeksi ja rutisti Olgaa yhä voimakkaammin.

Yht'äkkiä Olga perääntyi hiukan, katsoi Yrjöä silmiin ja kysyi:
-Tapoitko sina Leevin?

Yrjö oli kuin puulla päähän lyöty. Pommi oli heitetty hänen niskaan. Hän ei ensin oikein uskonut korviaan, mutta alkoi sitten änkyttää:

-Mi-mitä hittoa! Mi-mitä sinä kysyt?

-Tapoitko sina Leevin, Olga toisti.

Yrjö sai itsensä terästettyä ja palautettua hänelle luonnollisempaa karskia otetta:

-Jumalauta, taatusti en!

-Sina olet hyvä mees, ma tunnen sen mu sydames. Mina uskon, et jos tapoit Leevin, niin sul on ollu hyvä syy, puheli Olga.

-En se minä ollut, sanoi Yrjö vakaumuksen syvällä rintaäänellä.

-Aga sina tiedä ken se oli, jatkoi Olga

Yrjö ei sanonut mitään. Hän ymmärsi, että Olga oli yrittänyt hyödyntää hänen kiimaansa saadakseen tietoa asiasta. Itse asiassa Yrjöstä tuntui, että Olga tiesi tappajasta itse, mutta halusi vakuuttua asiasta. Jotain hän joka tapauksessa tiesi.

Yrjö mietti hetken mitä hän sanoisi. Sitten hän totesi hiljaa ja hiukan lyötynä:

-Minä annan sinulle hyvän neuvon. Mene takaisin kotiin Eestiin äläkä enää ole tekemisissä sen porukan kanssa, johon olet lyöttääntynyt. Muuta neuvoa en osaa sinulle antaa.

Sitten Yrjö nousi tuoliltaan ylös, kääntyi ulko-ovea kohti, mutta kääntyi sitten vielä puolittain Olgaan päin ja katsoi häntä silmiin. Olgan toisesta silmäkulmasta valui hienon hieno pisara persikkamaiselle poskelle.

He katsoivat toisiaan vielä muutaman sekunnin ja sitten Yrjö avasi oven:

-Se on moro!

Hän sulki oven rappukäytävään mennessään ja laskeutui alas uloskäynnin luokse.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olga katsoo ikkunasta, kun Yrjö menee ja kopaisee kellariiin menevää ovea, se on hiukan turvonnut, kun sitä ei yleensä enää käytetä, mutta rapsahtaa auki. Edessä on suorat portaat ala noin 17 askelta ja sitten oikealle.

Yrjö etsii valonappulaa, kun ulkoa tuleva valo loppuu portaan alapäässä, se katkaisija löytyykin alaoven vasemmalta laidalta. Hän on tottunut sellaisen löytämään, onhan hän isännöinyt taloja jo vuosikymmenet, siitä on tullut tapa myös mitata askelilla matkaa, kun kävelee esimerkiksi kaupungin alla tunneleissa ja käytävissä on sitten maan päällä mahdollisuus kartottaa missä on mikäkin tunneli ja miten ne kääntyilevät.

No nyt hän avaa oven ja tunnustelee valosta huolimatta ensin kädellään varastoon päin, että ei ole mitään siimoja tai ansalankoja viritettynä.

Mitähän paketissa mahtaa olla? Yrjö ei jää tänne sitä avaamaan vaan nappaa paketin kainaloonsa, hilpaisee portaita pitkin ylös ja vaistomaisesti kliksauttaa lukon salvan lukosta ulos, jotta Olgan ei tarvitse erikseen tulla ovea sulkemaan. Kun hän painaa oven perästään kiinni kuulee hän jotain kolinaa porttikongista, mutta hän ei näe kongiin vaikka matkaa kongin aukolle on vain pari metriä.

Yksi autoista on poistunut parkkipaikalta, Yrjö huomaa, mutta ei aavista mitään, kun...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Li Kun painaa Lauri Penniön kotioven ovikelloa, Lauri menee pelkät kalsari jalassa avaamaan ovea, heittää paidankappaleet käsistään sohvan pielukselle. Kuka perkele siellä nyt aamusta jo on, kiukkuilee Lauri ja saa vihdoin itsensä ovelle.

Porraskäytävässä on luihun näköinen pukumies, joka hymyilee koko hammasrivistöllään.

- Olen Li Kun ja minulla on asiaa Leila-rouvalle.
- Ole hyvä vaan ja käy peremmälle, tuolla se Leila vielä taitaa nukkua makuuhuoneessa, Lauri haukottelee.

Li Kun seuraa Laurin ohjeita ja koputtaa Leilan makuuhuoneen ovelle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri ei saa yöllä unta, vaan painiskelee itsensä kanssa. Tämä Jaakobin paini minun on hyvä käydä ajattelee Petri ja katselee nukkuvaa naista vierellään. Punainen tukka valtoimenaan Maire kuorsaa hiukan, sellaista pih, pih, pih, ehkä hänen nenänsä limakalvot ovat kuivuneet huoneilman kuivuuden tähden.

Kenelle hyvänsä jos tarjotaan kymmeniä miljoonia ja niiden käyttämistä rehellisiin tarkoituksiin, tulisi ensimmäisenä mieleen, että nyt joku valehtelee, mutta valehteleeko Aivo? Siinäpä kysymys.

Miksi valehtelisi, miksi hän ylipäätään puhuisi Petrille mitään mistään, jos hän ei todella ole tosissaan. Mikä on se juju mikä tässä on haudattuna?

Petri yrittää ajatella vilpittömällä mielellä ja etsii totuutta yksinkertaisen sydämensä syvyyksistä. Hän onnistuu saamaan itsensä sellaiseen kooman oloiseen tilaan, jossa hän nousee ikään kuin itsensä yläpuolelle ja katselee kahta nukkuvaa ja väsynyttä matkalaista jostain lokkiperspektiivistä.

Petri hapuilee käsillään ja ne menevät katosta lävitse. Sitten hän ajattelee, että kipaisenpa kaupungin yläpuolella ja hän nostaa oikean kätensä ylös kuin teräsmies ja menee vauhdilla ylöspäin ja on hetkessä taivaalla. Korvissa humisee ja Petri nousee jo kuunkin yläpuolelle ja tähdet vilisevät hänen silmissään. Mukava tunne ei ollenkaan paha ajattelee Petri ja antaa mennä.

Maata ei ollenkaan enää edes näy, mutta avaruus on ääretön ja Petrin vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Petri pelästyy, että jos hän ei osaa pois, ja samassa hän laskeutuu omaan kehoonsa takaisin. Veri pakkautuu verisuoniin ja päässä kohisee, kuin kosket avautuisivat veren siirtyessä uomiinsa.

Petri miettii pitkän aikaa mikä kohtaus tuo oli, mutta ei saa selvää nukkuuko hän vai oliko tuo kaikki niin sanottu rajatapaus? Viisaus ei astu sisälle hänen päähänsä, vaikka hän kuinka keskittyy ajattelemaan selkeästi.

Petri muistaa pyhäkoulussa kerrotun, että Jumala ei tehnyt kuolemaa, mutta hän ei myöskään iloitse elävien perikadosta. Sitähän Aivo siis tarkoitti, meidän systeemi on kääntynyt itseään vastaan ja muutosta ei tule jos joku ei sitä tee.

Älkää vetäkö päällenne turmiota kättenne töillä, mistä tuo ajatus tuli?

Meidän nimemme unohtuu, kukaan ei ole korvaamaton, eikä kukaan muista meidän tekojamme, meidän energia katoaa kuin pilvet tuulten mukana. Ajatus hälvenee kuin sumu Petrin päässä.

Niin, jos me emme tee muutosta nyt, niin kuka sitä koskaan yrittää seuraavaksi? Petri nauraa sellaisille typeryksille, jotka eivät luota itseensä ja tee muutosta edes omaan elämäänsä saati koko globaaliin maailmaan tehty ohjelmasiirtoketjun mittaustauko. Sitä se on se on uusi aika ja uusi talousoppi. Jaetaan helikopterista mannaa, mutta ei jaeta enempää, kuin mitä on jakaa. Suu säkkiä myöten.

Petriä alkaa unettaa taas, kohta on jo aamu. Heidän pitää silloin mennä Aivon ja Taivon hotellille, sviitti kolme-nolla-viisi, muista siis, oli jäänyt rallatuksena päähän, kun Aivokin oli hiukan humaltunut, kun oli uskaltanut ottaa muutaman näkäräisen heidän muiden seuraksi. Taivo on täysin veljensä narussa, mutta toiminnan mies, ja huumorintajuakin löytyy molemmista, huomenna kyselen vielä lisää ja pitäähän…

Petri nukahtaa, vai onko Petri nukkunutkin koko ajan ja uneksinut, no joka tapauksessa alitajunta muistaa aamulla pääkohdat.

Maire kääntyy ja tarjoilee Petrille ahteriaan, Petri nostaa toisen kätensä Mairen olkapäälle ja puristaa itsensä lusikka-asentoon unissaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö säpsähtää pihalla jotain. Hän ei tiedä mitä, mutta hän aavistaa, että jotain on tapahtumassa ympärillä. Porttikongista kuuluu auton moottorin ääntä. Sehän ei sinänsä merkitse mitään, mutta hän vaistoaa, että se liittyy jotenkin hänen tulemiseensa kellarista. Yrjö ei ollut vielä lukenut pakettiin kiinnitettyä kirjettä. Hänestä tuntuu, että joku on halunnut varmistaa, että hän on toiminut suunnitellulla tavalla.

Yrjö avaa Jettansa oven ja istahtaa kuskin pallille. Paketin hän asettaa pelkääjän paikalle. Paketti on aika suuri ja tuolia joutuu vetämään taaksepäin, jotta lasti mahtuu etuistuimen eteen. Sitten hän päättää ajaa pois pihalta ja pysäköidä jonnekin muualle lukeakseen viestin.

Porttikongista ulos ajaessaan hän havaitsee kadun toisella puolella pysäköidyn auton, jossa istuu kuskin paikalla ajuri. Auton moottori on sammutettu eikä valoja ole päällä. Kuski polttelee tupakkaa ja puhaltelee savuja ulos ikkunasta.

Asiaa sen enempää tutkimatta Yrjö kääntää autonsa vasemmalle yksisuuntaisella kadulla ja alkaa ajaa kohden Erottajaa. Parin korttelin päästä hän huomaa vasemmalla puolella sopivan raon ja keplottelee autonsa siihen parkkiin. Yrjö sammuttaa moottorin ja repii teipillä kiinnitetyn kirjeen paketin kyljestä. Hän alkaa lukea viestiä.

"Toimita tämä paketti heti Komulaiselle Nokalle. Osoitteenhan tiedät. Terveisin Reiska".

Yrjölle tulee omituinen olo. Miksi näin yksinkertainen asia pitää tehdä näin monimutkaisesti? Miksei Reiska itse toimittanut pakettia perille? Pihkuran Jari, presidentin vävy, oikea kultsupoika, hopealusikka suussa syntynyt.

Yrjö jatkaa matkaa ja kääntyy Erottajalta eteläistä Espaa myöten kohden Kauppatoria ja ajelee siellä vaadittavat kiemurat päästäkseen Katajanokan sillalle. Siellä hän vanhana paikkakuntalaisena helposti ohjastaa ajokkinsa määränpäähän niemen päähän. Yrjö ottaa paketin etuistuimen edestä, lukitsee ovet ja suuntaa kulkunsa kohti Komulaisen talon alaovea. Summeria painettuaan kuuluu kohta ääni:

-Kuka siellä?

-Yrjö Kakkinen, hän vastaa.

PZZZZZZZZ, kuuluu summerin ääni sen merkiksi, että oven voi avata.

Yrjö astuu porrasaulaan ja tutkii seinätaulusta asuntojen asujien nimiä. Kolmas kerros, hän toteaa. Siispä hissiin ja kolmanteen kerrokseen. Siellä hän soittaa Komulaisen ovikelloa ja sydän tykyttäen odottaa mitä ihmettä on vastassa.

Ovi avautuu ja tutut kasvot ovat vastassa.

-Terve Ykä! Eipä ole vähään aikaan nähtykään. Hyvä, että sait tuon vempeleen tuoduksi. En tiedä mikä oli niin vaikeata sen palauttamisessa.

Yrjö astuu Jarin kehoituksesta sisälle eteiseen. Siellä vasta hän alkaa kysyä mistä oikeastaan on kysymys. Jari on hämillään.

-Etkö sinä tiedä?

-No en todellakaan, vastaa Yrjö.

Jari alkaa avata pakettikääröä ja sieltä paljastuu jousipyssy, uuden karhea ja viimeistä mallia. Jari toteaa Yrjölle:

-Se oli se Roosnan poika, joka pyysi tätä lainaksi Suomen vierailullaan elokuussa. Oli jättänyt pyssynsä kotiin, kun tuli tänne kilpailuun. Lupasi palauttaa sen heti kilpailun jälkeen, mutta nyt vasta toissapäivänä otti yhteyttä. Ostin tämän pyssyn häneltä keväällä, kun aloin itse harrastaa jousiammuntaa. No, hyvä kun huolehti palauttamisesta. Miten hän muuten sinuun tuli ottaneeksi yhteyttä?

Yrjö Kakkinen nieleskeli hiukan ja totesi sitten:

-No, ehkäpä hänellä ei ollut asiaa Suomeen. Oli jättänyt pyssyn kiireissään ystäviensä luokse ja soitti sitten minulle pyytäen hoitamaan homman.

-No, kiitokset nyt joka tapauksessa, lausui Jari. Haluatko ottaa drinkin?

-Ei kiitos, olen autolla liikenteessä.

-OK, mutta pidellään yhteyttä, heilautti Jari kättään eteisestä poistuvalle Kakkiselle ilmiselväti huojentuneena siitä, ettei hänen tarvinnut viettää aikaa moisen "gubben" kanssa enempää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Leila avaa makuuhuoneen oven ja aikoo huutaa, että mitä asiaa Lauri, mutta hyytyy paikoilleen nähdessään edessään Lin, tuon ihanan Lin.

- Hei Leila, sanoo Li Kan rauhallisesti, voisimmeko jutella hetken miehesi testamentista.

- Ei mieheni ole kuollut tai siis avomieheni Richard.

- Virkatie tietää jo näin käyneen ja kun sinua kysytään annat vain nämä asiakirjat virkamiehille.

- Eihän Rikulla ollut paljoa omaisuutta, vuokralla asuimme ja kaikki mitä hänellä oli, anteeksi on, on työnantajan rajaton luottokortti ei muuta.

- Minä selitän sinulle rakas Leila, tässä testamentissa sinulle määrätään elinikäinen kuukausittain maksettava eläke. Eläkkeen maksaa säätiö joka perustetaan nimellä Richard Walker- säätiönä, kun kaikki omaisuus ja tiedot on litteroitu ja annettu säätiön perustajan Aivo Kallaksen haltuun.

- Mitä omaisuus, ja kuka tuo Aivo Kallas on?

- Aivo Kallas on erittäin arvostettu korkeimman oikeuden proffa Tallinnassa ja hän sitten perustaa säätiön ja hommaa siihen tarvittavan hallituksen ja tekee testamentin pohjalta esityksen lahjakirjan täytäntöönpanoehdoista sun muusta.

- Kun sinulle ilmoitetaan Rihchardin kuolemasta virallisesti annat vain kiltisti nämä asiakirjat, muuten et saa ilmeisesti kuin hänen likaiset vaatteensa perinnöksi, ja ne tavarat jotka ovat sieltä asunnosta siirretty vuokranantajan toimesta johonkin varastoon satamassa sanoo Li ja kiirehtii ulko-ovelle.

Leila aikoo huutaa hänen peräänsä, että etkö halua pitää lastasi sylissäsi, mutta ääni pakahtuu hänen kurkkuunsa ja sieltä nousee vain sanat näkemiin Li.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Astuessaan takaisin kadulle Yrjö huomaa toisella puolella katua saman salaperäisen auton, joka oli parkkeerattuna Uudenmaankadulla hänen tullessaan ulos porttikongista. Auton etuistuimella istuu ilmeisesti joku, mutta Yrjö ei näe tarkkaan, koska on hyvin pimeää. Yhtäkkiä räpsähtää salamavalo. Onko hänet kuvattu? Kuvattiinko hänet jo aiemminkin? Yrjön sydän alkaa tykyttää. Mitä tämä merkitsee?

Hän ajaa joka tapauksessa takaisin Rauhankadulle ja jättää autonsa omalle asukaspysäköintiruudulleen poistuen sitten kotiinsa. Eteisessä hän pyyhkii hikeä otsaltaan, Tehtävä suoritettu, tuumaa hän. Toivottavasti asia on tällä selvä eikä enää tule lisää viestejä.

Hän asettuu makuulle varhain, ummistaa silmänsä ja alkaa uneksia. Unessa hän rakastelee kiihkeästi Olgan kanssa, kun samassa Leevi ilmestyy kummituksena huoneeseen kamera kädessään. Yrjö säpsähtää hereille eikä enää saa unta. Hän nousee ylös ja astelee ikkunan ääreen mietiskelemään. Erektiokin alkaa siinä vaiheessa laantua.

Ikkunasta ulos katsoessaan hän huomaa kadulla kaksi miestä, jotka tekevät jotain muistiinpanoja hänen autonsa luona. Yrjö jää kummissaan tarkkailemaan tilannetta, mutta miehet poistuvat paikalta autoonsa, joka on parkissa noin sadan metrin päässä vasemmalla. Auto käynnistyy ja lähtee ajamaan poispäin Yrjön asunnolta.

Yrjö pyyhkii hikeä otsaltaan. Onko hänen ympärilleen punottu rengas? Kerääkö joku todisteita häntä vastaan? Enhän minä mitään ole tehnyt, vakuuttaa Yrjö itselleen. Vai olenko sittenkin? Miten sen nyt ottaa ...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire herää ja herättää Petrin hellällä suudelmalla.
- Onko krapula, kysyy Maire?
- No ei sattumalta ole, miten niin?
- Olisi vain panettanut ja sinulla kestää aina pitkään krapulassa, ennen kuin nalli palaa.
- Jaahas, no tulehan tänne niin katsotaan se lyhyen kaavan mukaan.

Maire siristää silmiään ja saa kellon avukseen, meidän pitää olla jo kohta, muista siis huoneessa. Mitähän meillä tänään on ohjelmassa? Aivo humaltuu herkästi, vaikka muuten on skarppi ja lanttu leikkaa kuin ”kyllä” Kivikoskella. Maire laittaa veden valumaan ja menee sitten kylpyyn, tule tänne jos uskallat, huikkaa Petrille, joka juuri raakkaa partaansa.

Tuota pikaa he ovat jo sviitin ovella ja Aivo kutsuu heidät brunssille. Tilaa on reilusti sviitti on noin 50 m2 ja ikkunat ovat suuret ja seinät hyvin vaaleat, valoisuus on silmiin pistävää.

Kello on vasta yhdeksän, joten syökäämme ja nauttikaamme elämästä, nyt on lauantai ja taitaapa olla ensimmäinen vapaa viikonloppu vuosiin. Rosvon ammatissa on aina kiinni, siksi minulla ei ole vaimoa tai tyttöystävää. Rahaa on että ranteita öisin pakottaa, mutta rakkautta ei.

Tänään on toinen mieli jo kun saa vihdoin alkaa hengittää, olenkin Taivon kanssa päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että lähdemme joukolla huvipuistoon päiväksi, sitten tulemme takaisin ja syömme yhdessä päivällisen. Huomisen saatte sitten aivan vapaasi viettää kahdestaan ja maanantaina heitämme hyvästit Lontoolle, kunhan ensin käymme kaikki yhdessä eräässä varastossa tuolla maaseudulla.

Syökää, sillä meillä on pitkä päivä edessämme, tai voimmehan syödä kevyesti myös siellä Thrope Parkissa.

Aloitetaan Colossuksesta ehdottaa Aivo ja isäntänä häntä kuunnellaan herkällä korvalla, Mairea hiukan askarruttaa miten Aivo mahtaa itse selvitä tuosta radasta, jossa nuoremmatkin hörppivät ilmaa peittääkseen kauhunsa. Colossus on kolmekymmentä metriä korkeimmalta kohdalta ja matka kestää vain 90 sekuntia.

Itse juna on kuin iso karvamato joka kieppuu rautahäkkyrässä ajattelee Petri, mutta nuorena miehenä hän ei aio antaa tuumaakaan peräksi pelolle. Juna nytkähtää liikkeell ensin on pystysilmukka, sitten Copra-rullakorkkiruuvit ja niitä seurasi sydämen pysäyttävä hyppyri joita Petrin laskujen mukaan oli viisi.

Aivo nauraa kuin viisivuotias vekara, Taivo yrittää leikkiä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, Maire ajattelee, että nainti kestää yleensä puolet pidempään, mutta siinä on vain yksi huippukohta. Petrin kädet hikoilevat.

Mitä seuraavaksi huutaa Aivo ja lähentelee jo juoksuaskeleita mennäkseen Nalliin, sitä pitää jonottaa ja adrenaliini laskeutuu alemmalle tasolle. Vihdoin he nousevat pulpettiin jota ovat jo kotvan aikaa maasta tuijottaneet. Konevoima vie parvekkeen ensin torniin ylös ja seltä tullaan pamauksen kanssa alas, vauhti kiihtyy noin 75 km tunnissa. Ylösmeno on yhtä juhlaa, ylhäältä näkee koko alueen, vempaimet ovat etupäässä jonkinlaisia vuoristoratoja tai sellaisia keinun ja karusellin yhdistelmiä.

Nyt kuului pamaus ja parveke tussahtaa alas, mahanpohjassa tuntuu kouraisu, mutta sitten jo peli on selvä. Petri miettii, että olisipa vielä murkkuiässä. Mutta Aivon silmä kirkastuu koko ajan, ei hänellä ainakaan eilisestä krapulaa tullut Nemesis jätetään yhteisellä sopimuksella väliin. Se on sellainen pää alaspäin juna eli käänteinen vuoristorata.

RUSH, on kuin jättiläis- keinu. Taivo sanoo, kun katsoo sitä alhaalta, että jos tuossa kohtaa oksentaa se läjähtää omaan naamaan takaisin tullessa ja me kaikki nauramme.

Samurai on kuin katkennut tuulimylly, jonka siipiin on laitettu linja-auton penkit. Sitä pitää kokeilla sanoo Aivo, sehän on kuin venäläinen heinäkarhi, yhtä iso ja yhtä vähän pöyhii heinää. Taivo tykkäsi tästä kyydistä, mutta Aivo on jo viilettämässä seuraava kojetta kohti, kun Maire näkee jotain tuttua Saw Aliven lippujonossa.

Maire osoittaa Petrille, että minä tunnen tuon tyypin tuolla lippujonossa ja Taivokin kääntyy katsomaan siihen suuntaan. Minäkin tunnen hänet sanoo Taivo, hän on kovakulli, anteeksi Dick Hard.

Se kai on sama sanoo Maire, mutta minä tarkoitan tuota pisamanaamaa, hänen nimensä on Ola Rapakko, hän kävi lainaamassa minulta vehnäjauhoja ja asuu samassa rapussa kanssani kerrosta alempana.

Ahaa, sanoo Taivo, eli ymmärrän, minäkin tunnen nyt tuon Olan, hän oli meillä töissä pari keikkaa, hän on vain nyt pettänyt lupauksensa, eli hänen ei pitäisi olla täällä.

Taivo kiirehtii Aivon perään ja kertoo Aivolle, kun Aivo ei äsken kuullut heidän keskusteluaan, kun oli niin innokkaasti marssinut toisten edellä.

Aivo sanoo, että nyt olemme vapaapäivällä, emmekä puhu työasioita, mutta nuo rakastavaiset nuorukaiset voisimme viedä tuohon kojuun missä lukee isolla DINER, kunhan tulevat ulos tuolta kummitustalosta.

Petri valpastuu kuuntelemaan mitä Aivo ja Taivo keskustelevat, mutta ei saa selvää, muuta kuin jotain sopimuksesta ja sen rikkomisesta.

Aivo haluaa mennä sillä aikaa Stealthiin, kun muut jäävät kytistämään Olaa ja Dickiä. Petri lähtee Aivon kaveriksi, Aivo on siitä hyvin otettu.

Stealth on 65 metriä korkeat kaksi silmukkaa eli vuoristorata tämäkin tuumii Petri ja antaa vauhdin hurmata, mutta katsoo samalla Aivon ilmeitä, jotka ovat yllättävän vapautuneita, hän todella nauttii kuin pikkukakara miettii Petri.

Ola ja kovakullinen mies tulevat kummitustalosta ja heitä odottaa Taivo ja Maire sillä portilla josta läpikäynet lasketaan takaisin jonotusareenalle jonottamaan seuraavan masiinaan.

Dick Hard hihkaiseen Taivo ja mies on ottaa jalat aleen, mutta Taivo huutaa nou hätä ja mies rauhoittuu. Taivo esittelee Mairen ja Petrin ja Olalle hän sanoo että Mairenhan sinä jo tunnetkin. Joo sanoo Ola ja katselee kengänkärkiään.

Aivo vinkkaa kaikkia ruokapaikkaan ja kysyy, saisiko olla jotain pientä suuhunpantavaa, ja nauraa veikeästi kuin Hangon keksi.

Kaikille kelpaa pieni hampurilainen ja juoma.

Tänään on vapaapäiväni ja kun te kaksi rakastunutta satuitte tielleni, aloittaa Aivo ja jatkaa, otaksun, että teillä kahdella on suhde. Siinä on vain yksi ongelma, teidän ei ole turvallista olla Lontoossa, mutta minulla on myös ongelma. Minulla on Unkarissa tarkemmin sanoen etelä Unkarissa sellainen ”viinitila” joka on sikäläinen pientila, eikä se paljoa maksanut, kun höyrähdin sen Matti Tolvasen esityksestä ostamaan. Heillä oli Pohjois-Karjalassa sellainen pieni kinkeripiiri joilla kaikilla oli sellainen pieni ”viinitila” Unkarissa ja olihan heidän kanssaan mukavaa viettää joku hetki siellä luonnon rauhassa, mutta nyt en ole käynyt siellä vuosiin.

Minä voisin nyt luopua siitä vaikka näiden hampurilaisten hinnalla, mutta paperit siitä kuitenkin on tehtävä, ei sen arvo ostettaessakaan iso ollut. Kas tässä on kortti, jonka avulla löydätte perille, kortin henkilö tekee teille omistajanvaihdoksen ja minun ei tarvitse enää siitä huvilasta huolehtia. Sovitaanko veljet näin sanoo Aivo lopuksi ja ojentaa Dick Hardille kättään.

Dick ja Ola vilkaisevat toisiaan ja paiskaavat kummatkin Aivon kanssa kättä. Aivo lisää vielä, että siitä viimekertaisesta palvelusta maksetaankin tuplatili, joten käykää illalla pitsanne, mutta aamulla olette jo matkalla Unkariin. Ja nyt voimme molemmat ryhmät jatkaa ilonpitoa, kuten ei mitään.

Kun rakastavaiset ovat menneet, tilaa Aivo vielä lisää juotavaa ja kertoo pienen tarinan. Tämä tarina on tosi, vaikka ei sitä äkkiseltään uskoisi.

Tämä Hard on meillä palvellut pitkään ja on ollut aina mies paikallaan, mutta nyt hän on ilmeisesti löytänyt sen tosirakkauden, koska he liikkuvat kuin rakastavaiset liikkuvat. Eikö ole hellyttävää? Varsinkin, kun tämä Ola on yrittänyt petkuttaa minua timanttikaupassa, mutta tämä Hard selvitti tilanteen Taivon avulla. Ola on Jaakko Jack Walkerin rakastettu, tai nyt ex-rakastettu. Koska Jaakko on nyt vangittuna epäiltynä isänsä katoamiseen liittyvässä jutussa, ennätti Ola tuskastua odottamaan Jaakon hänelle lupaamaa luxus-elämää.

Maire kysy, eikös tällä Olalla ole tyttöystäväkin Suomessa, johon Aivo viittaa kintaalla, se oli hänen siskonsa, joka teeskenteli joskus Olan tyttöystävää, että Ola ei paljastuisi Siiri Walkerille homoksi. Sillä Siiri Walker on kuin haukka poikansa perästä, vaikka hän tietää hänen olevan homo, niin sydän ei sitä Siirille myönnä. Oikeasti Siirin ja Jaakon välillä on sellainen Oidipuskompleksi. Poika tekee juuri niin kuin äiti pyytää ja - pyytäähän äiti, kun poika kerran tekee.

Minä tykkään heistä molemmista, tolkun pari, siis tolkun poikia kumpikin ja nyt sitten pari, eli onnea heille ja nyt voimme keskittyä tähän hetkeen.
Mennäänkö Angry Birdiin seuraavaksi anoo Maire ja Aivo suostuu herrasmiehenä oitis. Thrope Parkin 4D teatteri siis kutsuu meitä hän ilmoittaa iloisesti.

Kaikessa se Roivio on mukana pohtii Petri sisään astuessaan, mutta esitys on henkeä salpaava. Elokuvaa on helppo seurata ja huumorikin uppoaa. Vihreät siat yrittävät varastaa kolmea kallisarvoista munaa Angry Birdseiltä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Petrin ajatukset työstävät kaikkea omituista mitä päivä tuo tullessaan. Hänen päähänsä tulee omituinen ajatus: rakkaus ei tee häntä sokeaksi, vaan näkeväksi. Mitä hän alkaa nähdäkään! Jokin kuva kirkastuu, harmaissa sopukoissa. Hän joutuu tekemään merkittävän ratkaisun. Onko hän valmis sellaiseen kaiken tapahtuneen jälkeen?

Hän on toden ja epätoden harmaalla alueella, veteen piirretty viiva mielessä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lauri on miettinyt lapsuutensa herätyskokouksia ja turvattua elämää. Kaikesta pahasta pääsi, kun isä vähän kuritti. Jos oli ollut oikein villinä iltaisin isän kanssa keskustellessa syntyi aina sovinto ja yhteinen ruokoushetki oli helpotuksen ja sovituksen hetki. Niin isä ainakin sanoi. Niin ajettiin pois se paha ja saatiin pojat ihmisten tielle. Usein se olikin tarpeen. Olisiko uskosta avuksi hänelle tässä epätoivossa? Palaisiko hän kiltisti siihen hyvää, herkkään maailmaan ja tunnustaisiko kaikki pahat tekonsa, mutta kenelle ja missä? Olisiko hänestä siihen? Kelpaisiko hän vielä?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö Kakkinen jää istumaan vuoteensa reunalle. Hän kelaa tapahtumien kulkua mielessään. Leevi Penniö oli osoittautunut riskiksi hänelle ja hän totta vie oli halunnut päästä koko miehestä eroon. Hänestä oli tuntunut, että Leevi tulee vielä saattamaan hänet pinteeseen jonain päivänä. Mutta eihän hän nyt sentään olisi voinut kuvitella rikoksen polulle astumista.

Sitten eräänä päivänä oli tullut hämäräperäinen puhelu Tallinnasta joltain Taivo-nimiseltä mieheltä, joka oli saanut hänen yhteystietonsa joltain Leevin sukulaiselta. Taivo oli antanut ymmärtää, että Leevi suunnitteli jotain todella vakavaa Yrjön päänmenoksi. Kuin evankeliseksi pelastukseksi oli Taivo maininnut, että jos Yrjö haluaa tilanteen korjautuvan, niin hän voisi ottaa yhteyttä Reiskaan, jonka yhteydenottotiedot hän sai samalla.
Taivo itse oli luvannut "maksaa viulut".

No, sen jälkeenhän asia meni niin kuin meni. Ei sille enää mitään olisi tehtävissä. Mutta muuhun ei hän ollut syyllistynyt kuin yhteen puhelinsoittoon, jonka seurauksista hän ei suinkaan ollut vakuuttunut silloin. Siis ennen kuin iltapäivälehtien lööpit asiasta kirkuivat.
Mutta tokihan hänellä vielä oli Taivon numero kännykässä jälkenä ...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakko istuu sellissään ja koska on viikonloppu ei kuulusteluja ole. Jaakko katselee katonrajassa olevaa friisiä jonka maalari vetää sellaisella mohairläpyskällä eli rajoittimella. Ennen sellainen tehtiin vapaalla kädellä.

No ennen oli ennen ja nyt on nyt, kaikki entinen on mennyt nyt. Huomenna on sunnuntai ja maanantaina hän kyllä kertoo kaiken poliiseille. Sen, että äiti juotti isälle jotain ja isä oli nukahtanut, mutta huoneesta oli kuulunut myös voihketta, aivan kuin he olisivat vielä naineet, vaikka sen hän oli huomannut ennen poistumista omaan huoneeseensa, että isä oli nukahtanut.

Sitten isä oli kuollut ja siinä kuollut oli alasti, kun äiti tuli Jaakon huoneeseen kertomaan siitä ja he menivät yhdessä ruumista nostamaan pakastinarkkuun. Se että miksi äiti oli pitänyt pakastinta tyhjillään koko kesän, mutta oli kytkenyt sen päälle pari päivää ennen yhteistä päivällistä isän kanssa, oli myös Jaakolle epäselvää.

Se miksi he eivät ilmoittaneet heti poliisille tai miksi he eivät edes yrittäneet elvyttää tai soittaa hätäpuhelimeen on vaikeampi selittää.

Äh, minulla on reilu päivä aikaa luikerrella tästä kuiville.

Jotenkin minusta tuntuu, että Jaakko on nyt kusessa, tuumaa Jaakko lopuksi, hei tuossahan on kaverille sattunut fiba tuon friisin suhteen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö saa nukutuksi joitakin tunteja ja herää hyvin varhain aamulla. Hän kävelee asunnossaan kuin tiikeri Korkeasaaren häkissä edestakaisin seinästä seinään ja nurkasta nurkkaan.

Hän miettii päänsä puhki pitäisikö jotain tehdä vai jatkaa vain elämäänsä ennallaan. Ehkäpä tästä ei koidu enää mitään. Jospa kukaan ei enää ottaisi häneen yhteyttä. Vähitellen alkaa aamu sarastaa ja Yrjö menee keittiöönsä panemaan kahvinkeittimen päälle. Yön hiljaiset tunnit saavat vain aikaan synkkiä aatoksia päässä, hän tuumaa.

Juodessaan kahviaan ja surffaillessaan netin aamu-uutisia hän saa yhtäkkiä puhelun kännykkäänsä. Se tulee Reiskan numerosta.

-Yrjö tässä.

-Tere! Sa olet velka mulle kakskymmenetuhatta euroa!

Yrjö on muutaman sekunnin vaiti ja saa sitten sanotuksi:

-Haista paska! Minä en ole sulle velkaa senttiäkään!

-Se maksaa joka tilaa, kuului luurin toisesta päästä.

Yrjö nieleskelee tovin ja huutaa vastaukseksi:

-Taivo lupasi maksaa viulut! Minulla ei ole mitään tekemistä teidän sopimuksen kanssa. Älä soita minulle enää!

-Ma ei tiedä midagi sun ja Taivon sopimuksista. Se maksaa, joga tilaa!

-Unohda koko juttu, raivoaa Yrjö.

-En unoha, mul on paljo kuvamateriaali ja sa ei taho, et ne pannaan nettiin tai lähetetä poliisil. Vai tahotko?

Yrjön vatsalaukussa kouraisee. Ennen kuin hän ehtii vastata lisää, sanoo Reiska:

-Kolme päivä päästä tulee illalla kello kaheksa pojat hakema rahat. Sul on ne valmiina salkussa 50 euron seteleinä käteisenä. Ongo selvä?

Yrjö on vaiti, sitten hän kakistelee:

-Otan yhteyttä Taivoon ja ilmoitan sinulle takaisin sitten, kuulemiin!

Yrjö katkaisee puhelun eikä Reiska enää soita takaisin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Yrjö Kakkinen, vaikka onkin hiukan yksinäinen ja erikoinen mies, on myös henkeen ja vereen ädin poika.

Äiti on hoivakodissa Itäkeskuksessa. Siellä on ihan hyvä äidin olla. Lähtee välillä rollaattoreineen jopa ostosreissulle hänen kanssaan, varsinkin kun huomaa, että taas tarvitsen hiukan uutta vaatetta. Ei nimittäin tule useinkaan mieleen itse hankkia mitään ja kyllähän niissä vanhoissa vetimissä hyvin viihtyy. Yrjö on Yrjö, eikä mikään häntä muuksi muuta.

Yhdessä he ovat aina asioita hoitaneet. Äidin viisaus on ohjannut elämän vaikessa tilanteissa aina ennenkin. Silloinkin, kun hän erosi vaimostaan Eilasta. Heille ei lapsia suotu ja vaimo oli varsinainen urajyrä. Ei hän sellaista kestänyt. Äiti neuvoi ja Yrjö tyytyi äidin neuvoon.

Olisi äiti muuten voinut päästä yksityiseen hoivakotiin Tammisaloonkin, mutta he yhdessä kätkivät äidin rahat. Äiti osoittautui hoivapaikkaa haettaessa varattomaksi ja kaupunkin myönsi paikan.

Äidillä on rahaa tai äidin rahathan ovat hänen takanaan, jos vaikka äidille sattuu jotain, niin ei tarvitse kenellekään selitellä eikä tarvitse verojakaan maksella. Sen on se Siiri hänelle aikanaan opettanut, kun oli oppinsa siellä verovirastossa saanut. He olivat kimpassakin jonkin aikaa. Niinpä tulivat samalla ne Penniön pojatkin tutuiksi silloin.

Täytyy mennä äidin luo. Yksin ei näiden virolasten sotkemien asioiden kanssa voi jäädä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivo pyytää ystävällisesti kaikki istumaan päivälliselle ja kiittää samalla hauskasta päivästä huvipuistossa. He ovat tulleet aivan ohjelman mukaisesti Pestuna hotellin avaraan saliin. Maire ja Petri olivat käyneet nopeasti suihkussa ja laittaneet päivälliselle sopivat asusteet Wilton kaksvitosessa. Aivon pyynnöstä ruokailua oli hiukan aikaistettu, hän oli saanut intoa niin paljon päivällä, että mies oli kun durasell-pupu.

Tarjoilija toi alkudrinkit ja keskustelu alkoi heti vilkkaana, olihan kaikilla omat kokemuksensa päivän kulusta.

Taivolla oli heti alusta jotain silmäpeliä tarjoilijan kanssa, Maire huomasi asian, mutta Petri oli liian keskittynyt kuuntelemaan Aivoa, joka yleensä oli aina äänessä.

Ilta kului rattoisasti ja ruoka oli erinomaisen maukasta, kun Taivo pyysin lupaa poistua, hänellä oli mukamas joku tulehdus, joka vaivasi häntä. Aivo nyökkäsi ja Taivo poistuikin melko pian omaan sviittiinsä. Maire huomasi, että tamä tapahtui samaan syssyyn, kun tarjoilijoiden vuoro vaihtui ja he saivat yllättäen uuden tarjoilijan kesken illan.

Aivo oli hiukan taas humaltunut, vaikka ilta olikin vielä nuori. Kun Taivo oli poistunut, niin Aivo avautui veljestään.

Taivo hurmasi eilen jo tuon tarjoilijan ja nyt he menivät pikana panolle, että sellainen tulehdus se Taivolla on. Taivo on oikea "nussimies" kuten meillä Tallinnassa sanotaan. Monet miehet ovat jutuissaan kovia naistenmiehiä, mutta Taivo ei juurikaan juttele, mutta panee sitäkin enemmän.

Aivo pyytää Mairelta anteeksi, mutta jatkaa kohta taas pikkuhärskiä keskustelua veljestään Taivosta. Taivo tykkää mitä nuorempi, sitä huorempi ja hänelle kelpaa kyllä kaikki, jos niikseen tulee. Hän on lisäksi bi ja miehetkin kuuluvat joskus huomion tai paneskelun keskipisteeksi.

Muistatte päivällä, kun tapasimme nämä kaksi miestä. Dick Hardilla ja Taivolla on suhde ja siksi laitoin nämä kaksi miestä pois Lontoosta, sillä Taivolla on täällä paremmat yhteydet kuin Unkarissa, jossa hän ei viihtynyt lainkaan.

Minä pelkään, että hän mustasukkaisuuksissaan ihminen voi tehdä mitä vain, Taivolla on rahaa ja hän tunteen kaikki hämärätyypit, koska hän liikkuu paljon ravintoloissa ja klubeilla pyydystämässä naisia, ja joskus miehiä, no otetaan vielä kierros, eikö niin, - tarjoilija...

Tämä nyt menee hiukan juoruamiseksi, mutta kun minulla ei ole ollut aikoihin ketään kelle puhua. Pelkään että Taivo on sekaantunut Leevi Penniön murhaan, vaikka ei sitä minulle myönnä. En kylläkään ole suoraan sitä kysynyt.

No joka tapauksessa, Taivohan ei ota tippaakaan, kuten olette ehkä panneet merkille. Hän ei pidä siitäkään numeroa, kuten ei tuosta panomiehen roolistakaan. No Taivo kiertelee paikkoja ja etsii saalista, yleensä hän valitsee nuoren, jopa liian nuoren, häntä monet kutsuvatkin lapsenlikaksi, eli hän ottaa mielellään lapsiakin hoitoonsa.

Anteeksi kun kerron koko ajan kaikkea tyhmää, mutta nyt tuntuu sille, että pitää avata peltiä. Minullakin oli joskus suuri rakkaus, enkä juurikaan hänen jälkeensä ole pystynyt tuntemaan rakkautta ketään kohtaan, koska siinä ensirakkaudessa kävi niin kuin kävi.

Taivohan on minua jonkin verran nuorempi, mutta hän oli jo nuorukaisena aktiivinen seksielämässä ennen minua. Niin minulla ja Triinellä oli alkava suuri rakkaus, mutta minulla ei ollut juurikaan kokemuksia seksistä sillä tavalla, kun Triine jo olisi halunnut. Me seurustelimme ehkä liian seurakuntasisarmaisesti, koska Triine ja Taivo olivat tyydyttäneet Triinen haluja jo jonkin aikaa ennen kuin huomasin heidän pelinsä.

Silloin menetin uskoni rakkauteen, kun Triine vihdoin antautui minulle, hän sopersi korvaani, että sinähän nussit kuin veljesi Taivo. Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa.

No aika on joka kostaa kaiken. Taivo tapasi pari vuotta sitten yhden tytön ja rakastui tähän tulisesti, he kumpikin tykkaäsivät rakastelusta ja siitä kehkeytyi oikea lovestoori, he olivat aikeissa mennä jopa papin puheille, mutta sitten siihen väliin tuli joitain roskia ja he erosivat joksikin aikaa, mutta muuttivat sitten taas yhteen. Tämä Reet oli yliopistossa ja luki oikeutta. Oikein kaunis kauriinsilmäinen tyttö oli kotoisin jostain Gruusiasta, eli isänsä puolelta, sillä äiti on eestiläinen rakennusmaalari.

Nämä kaksi aikoivat tehdä yhteisen pornofilminkin, koska olivat niin tykästyneitä naimaan ja katselemaan itseään videolta. Taivo asennutti kameroita makuuhuoneeseen ja keittiöön, kylppäriin, eteiseen ja kaikkialle. Taivo sanoikin kerran kun kysyin, että mikä asento on hänestä paras, niin kuullemma sellainen jossa sai vaihtaa asentoa ja paikkaa monta eri kertaa.

No silloin kun tuli se ero heille, niin samana iltana oli kaikki videot viskottu kerrostalon pihalle. No joku asukas oli jopa niitä ennättänyt katselemaankin. Reet lopetti opiskelunsa ja meni jonkun kaverinsa kanssa huoraamaan Suomeen.

Maailma kun on pieni, niin nämä kaksi tutustuivat Suomen tuhansista puutteessa olevista miehistä huolimatta juuri Leevi Penniön kanssa. Leevi oli raaka mies ja otteistaan tunnettu kotimaassaan, naisilla on hyvä verkosta ilmineerata kuka kukin on. Maire voi vaikka Petrille joskus valaista tuosta naistehuoneen eteisen peilikeskustelusta hiukan enemmän.

- Tarjoilija yksi kierros vielä, vai mitä ystävät?

Niin mihinkäs minä jäinkään, niin pelkään että Taivo sai tietää missä Reet oli ja mitä hänelle oli Suomessa tapahtunut, tämä meidän maiden Suomen ja Eestin välinen ero on kutistunut niin pieneksi, että se on kuin ohut väliseinä kahden asunnon välissä, kaikki kuuluu, vaikka ei aina tahtoisikaan.

Silloin kun minulta kysyttiin olinko vastaan jos Leeviä hiukan koulutetaan, niin en aavistanut, että siellä takana oli veljeni Taivo, mutta nyt olen varmistunut asiasta.

Olen humaltunut, ja humalainen puhuu aina ohi suunsa, siksi vältän yleensä alkoholia, mutta absolutisti en ole veljeni lailla, enkä myöskään sellainen härkä naisten kanssa.

Petri huomaa, että Aivon silmänurkkaan alkaa tihkua kyynel ja hän nykäisee itsenä ylös kumartaa syvään, kiittää loistavasta päivästä ja maukkasta päivällisestä, sekä intresanteista keskusteluista, mutta nyt on jo aika mennä kukin omiin sänkyihinsä. Aivo tuntuu lysähtävän istumensa sisään, nyt Mairekin nousee ylös ja he yhdessä taluttavat Aivon sviittiinsä. Tarjolija näyttää hyväksyvänsä tämän ratkaisun ja näyttää kädellään kuittavansa kaikki huoneen laskuun.

Petri ja Maire kävelevät kotiinsa selvittääkseen ajatuksia, he kävelevät vaikka eivät oikein tunne reittiä, mutta taksilla matka oli tuntunut hyvinkin lyhyeltä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri ja Maire suuntasivat Thames-joen yli menevälle sillalle, tästä on matkaa kämpille noin reilut kaksi kilometria laskeskelee Petri, meillä menee siihen noi puolisen tuntia ja olemme "himassa".

Ilta on viilentynyt yöksi, kun kaksi suomalaista tukeutuvat toisiinsa ja lähtevät ylittämään tuulen tuivertamaa joen selkää. Ajattele miten romanttista aivan kuin sumujen silta, rikkoo Maire hiljaisuuden.

He eivät jää kuitenkaan sillalle pitkäksi aikaa, sillä hieman on kepeä vaatetus tähän koleuteen, vaikka eihän härmäläistä suoranaisesti palella. Maire nojautuu yhä tiiviimmin Petrin kainaloon. Maire tuntee itsensä hyvin nuoreksi, vaikka kyllähän tuo sisäinen kello jo hänelläkin tikittää, että tyttöajat ovat auttamatta ohitse, siitä hänelle muistuu mieleen Lissu. Ja muistaa mitä kaikkea hurjaa he Lissun kanssa ovatkaan kokeneet. Äkkiä hän sanoo Petrille, Aivolla ja Taivolla on joku salainen yhteys, joku muukin kuin sama äiti. Entpä jos sille Triinelle on sattunut jotain ja Aivo on aiheuttanut sen, vaikkapa itsemurha tai jokin muu onnettomuus ja nyt Taivo sillä varjolla on saanut otteen veljestään? Tai abortti? Triine on menettänyt yhteisen lapsen tai jotain, jonka isä sitten olikin Taivo?

- Nyt lopeta jo Maire, sanoo Petri tylysti, mennäänkö tuonne puistoon hetkeksi rauhoittumaan hän sanoo Ranelagh-puiston kohdalla.

- Mennään vain sanoo Maire ja jatkaa, että miksköhön kaikissa matkaoppaissa sanotaan ja varoitetaan, että öisin ei saa liikkua yksin puistoissa, kuka hiivatti täälläkin jaksaisi meitä odotella?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrö keittelee toisen pannun kahvia ja jatkaa tuumailuaan. Ehkäpä ennen äitin luona käymistä olisi paras kuitenkin vielä yrittää soittaa sille "Taivolle". Ties vaikka se asia selviäisi samalla kertaa, siinähän voi olla vain jokin väärinkäsitys.

Hän miettii kuitenkin valmiiksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Mikään niistä ei silti tunnu oikein toimivalta. Voisiko sille äitimuorille kertoa kaiken niin kuin se on? ... e-ei nyt sentään ... mutsihan saattaa hitaasti etenevässä dementiassaan kertoa muualle mitä sattuu. Voi pihkura sentään, Yrjö huokaisee puoliääneen itsekseen.

Yrjö rohkaisee mielensä ja selaa puhelimensa muistista Taivolta tulleen puhelun numerotiedot. Sitten hän painaa soittonappia ja jää odottamaan. Toisessa päässä hälyttää normaalisti.

Yrjö kuuntelee hälytysäänen loppuun, kunnes tulee englanninkielinen kuulutus: "the person you are calling is not answering for the moment, please try again later!". Yrjö naputteleee tekstiviestin numeroon:
"Y.K. Helsingistä. Soitatko niin pian kuin mahdollista, asia on tärkeä".

Yrjö kävelee jälleen ympyrää huoneessaan ja odottaa elonmerkkiä Taivolta. Kuluu tunti eikä mitään tapahdu. Hän päättää yrittää uudelleen. Toisesta päästä kuuluu ääni: "The person you are calling is speaking on the phone, please hold". Yrjö jää odottamaan. Minuutin kuluttua puhelu katkeaa.

Kahvia kaatuu kurkkuun kupillinen lisää ja olohuoneen karvamattoon alkaa jäädä uurteisia jälkiä Yrjön kävelemästä ympyrästä. Kuluu puoli tuntia eikä mistään päin kuuulu mitään. Yrjö soittaa uudelleen. Puhelu katkaistaan saman tien.

Yrjö ei anna periksi, vaan päättää jatkaa soittamista loputtomiin. Viisi kertaa puhelu katkaistaan ja kuudennella kerralla kuuluu virallisen oloinen vastaus:

-Taivo Kallas

-Yrjö Kakkinen tässä terve!

Toisessa päässä vallitsee parin sekunnin pituinen hiljaisuus. Sen jälkeen Taivo kysyy:

-Kukas Te olette?

-Mä oon se Yrjö, jolle sä soitit siitä Leevistä ja Reiskasta sillon elokuussa.

-Olette varmaan erehtynyt henkilöstä, vastaa Taivo.

-Jumalauta, en ole! Mulla oli sun numero vielä kännykässä ja Taivonahan nytkin vastasit, äänikin on ihan sama. Sinä lupasit maksaa rahat Reiskalle, jos minä annan sille toimintaohjeet.

-En tiedä mistä puhuttte ja kuka olette. Toivon ettette enää soittele minulle. Kuulemiin!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lehdistö kaivaa Liistä tietoja ja julkaisee niitä iltapäivälehdissä. Kaikki saavat tietää järkyttävästä lapsuudesta. Li Kun on päätynyt aikanaan Lontooseen ottolapsena. Hän oli ollut lapsikaupan uhri. Kiinassa oli tavallista, että vanhemmat luopuivat tyttölapsista ja heitä toimitettiin lastenkoteihin tai otettiin hengiltä, sillä vain pojat olivat arvokkaita.

Li Kun syntyi perheeseen tuona aikana, jolloin rajoitettiin lapsilukua. Hän oli ylimääräinen, perheen toinen poikalapsi eikä sellainen sopinut. Vanhemmat olivat sen verran inhimillisiä, että he myivät vasta syntyneen salakauppiaiden välityksellä.

Poika päätyi aluksi perheeseen, joka alkoi käyttää häntä työvoimana heti kun poika vain jotakin kykeni tekemään. Poika paljastui älykkääksi ja vanhemmat ajattelivat, että tienaavat hänestä enemmän myymällä eteenpäin ulkomaille.

Niinpä heidän toiveensa välittyi eri reittejä englantilaiselle lapsettomalle pariskunnalle. Hänet käytiin noutamassa ja salakuljetettiin Nepalin kautta Lontooseen.

Adopitovanhemmat totesivat pojan vikkelä-älyiseksi ja hän sai uusien vanhempiensa ansiosta hyvän koulutuksen. Hän oppi nopeasti mandariinikiinankin ja osasi rakentaa sosiaalista verkostoa, isoa pääomaa.

Li Kun saattoi valita itse mikä hänestä tulee, ja sen sallimista vanhemmat eivät kadu. Vanhemmat ovat olleet hänestä ylpeitä. Toki he eivät tunne Liin kaikkia toimia, mutta se minkä he tietävät sopii yhteen vanhempien arvomaailman kanssa.

Isäpuoli on kirjoittanut kirjan ja opettaa yliopistossa. Hän on muun muassa markkinatalouskriitikko. Li Kun on oppinut paljon isältään bisneksestä ja hyödyntää oppimaansa omassa toiminnassaan. Häntä on perehdytetty myös entisen kotimaansa kultuuriin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö päättää toimia nopeasti ja pukee eteisessä kengät jalkaansa. Itäkeskukseen, palvelutalolle, Voikukantie 6, hokee hän mielessään käynnistäessään autonsa Rauhankadulla.

Parinkymmenen minuutin kuluttua hän pysäköi autonsa jo tutuksi tulleen talon pihaan, menee portaikkoon ja tervehtii vastaan tulevaa tuttua henkilökuntaan kuuluvaa naista.

-Hei! Oletko menossa äitiäsi tapaamaan?

-Kyllä, täytyy taas käväistä katsomassa. Kuinka hän on voinut?

-Aika hyvin, tulin juuri hänen luotaan. Hän oli syönyt lounaan ja tiskasin astiat pois. Mene vain, hän varmaan ilahtuu.

Yrjö soittaa pohjakerroksessa sijaitsevan asunnon ovikelloa. Kuluu minuutti ja sitten ovi avautuu verkkaisesti. Oven raosta kurkistaa harmaahapsinen noin 85-vuotias nainen, jonka silmät alkavat iloisesti loistaa poikansa nähdessään.

-Terve! Tule sisään!

Yrjö astuu eteiseen ja alkaa halata äitiään. Sitten he siirtyvät pieneen olohuoneeseen, joka on yksinkertaisesti kalustettu, mutta siisti ja puhdas. Ikkunasta avautuu avara näköala auringonpaisteiseen lähiöön.

Tuokion aikaa he jutustelevat niitä näitä ja vaihtelevat arkipäiväisiä kuulumisiaan. Yrjön äiti, Amanda Kakkinen, katsoo sitten Yrjöä silmiin ja kysyy:

-Olet ahdistuneen tuntuinen. Onko jotain huolia?

Yrjö ei oikein tiedä kuinka vastaisi, mutta neuvoahan hän oli tullut hakemaan, joten pakkohan jotain oli kertoa.

-On hiukan vaikea tilanne juuri nyt. Siihen liittyy paljon sellaista, jota en tässä vaiheessa tarkkaan voi edes kertoa, mutta kyse on tietyistä pahuuden voimista ympärilläni.

Amanda kuuntelee tarkkaavaisesti. Hänen katseensa on hiukan kuin Ms Marple -hahmolla Agatha Christien kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa. Sitten hän toteaa:

-Huomaan, ettet voi minulle paljon kertoa. En tiedä mikä tilanne on, mutta selvästikin tarvitset apua. Jos olisit voinut turvautua poliisiin, et varmaan olisi tullut minun luokseni.

-Ni-iin, myöntää Yrjö vaisusti.

Yrjön äiti ummistaa silmänsä hetkeksi. Sitten hän avaa ne ja miltei mediomaisella katseella Yrjöä tarkkaillen toteaa:

-Onko sinulla hyvää ja luotettavaa naisystävää?

Äitin lähestymistapaa hänen ongelmansa ratkaisuun oli outo ja yllättävä. Yrjö alkoi jo tuumata, että hän taisi vetää vesiperän tässä kohden.

-Eipä juuri. Vain joitakin tuttavia.

-Oletko varma, ettet löydä ketään naista, jota voisit rakastaa ja jolle voisit uskoutua? Kun miehellä on ogelma, mies etsii nopeita toimintatapoja. Nainen näkee asiat aina laajemmin ja ratkaisu voi löytyä rakkaudesta.

Tässä vaiheessa Yrjön silmäkulmaan ilmestyy kyynel. Samalla hän luulee ymmärtävänsä, ettei äidistä ole tällaisessa asiassa sparraajaksi. Hän kiittelee äidin empatiasta ja siirtää puheenaiheen vaivihkaa hiukan toisille urille. Amanda alkaa näyttää väsähtäneeltä, ilmeisesti on päiväunien aika. Yrjö päättää palata takaisin kotiinsa ja jatkaa siellä pähkäilyään.

Eteisessä he vielä halaavat toisiaan ja Amanda kuiskaa poikansa korvaan:

-Pidä huoli itsestäsi, älä unohda mitä sinulle sanoin.

Yrjö saapuu takaisin asunnolleen vajaan puolen tunnin päästä ja riisuu kenkänsä eteisessä. Äidistä ei tuntunut olleen apua, mutta jokin hänen sisällään sanoi, että äidin katseessa oli ollut sellaista viisautta, jolla oli jokin viesti hänelle. Olohuoneen sohvalle istuutuessaan yksi sana tulee hänen mieleensä:

OLGA!!!!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kun nousee Helsingissä autosta matkatakseen Tallinnaan. Hän ei ole kovin tyytyväinen sidosryhmätapaamisiin. Suomalaiset eivät ymmärrä arvotavaran päälle.

Onhan täällä noita jalokiviliikkeitä, mutta osa niistä on Virosta käsin johdettuja. Suomalaiset taas ovat niin itsenäisiä, että eivtä hänen lähestymistään kaivanneet. On parempi hoitaa asiat Virossa.

Li Kun on lehdistön kautta saavuttanut näkyvyyttä. Ehkä siksi hänen vierelleen ajaa äänettömästi Toyto yaris. Se käyttää nyt ladattua sähköä ja pääsee huomaamattomasti Liin rinnalle. Auton ikkuna avataan ja sielä ojentuu toisella etuistuimista käsi Liille. Kädessä on kirje.

Li on hiukan hämmästynyt. Kuka nyt täällä tällä tavoin ottaa häneen yhteyttä.

Timanttiarvioija Li astelee Katajanokan terminaaliin ja jää odottelemaan laivan lähtöä. Kirje painaa taskussa, mutta hän ei avaa sitä. Hän miettii miesten ulkonäköä. Mustat nahkapuserot. Kaljuja miehiä kumpikin. Tunnistaisiko hän heidät jostakin? Tunteeko heidät? Ei ainakaan ketään hänen Suomessa tapaamistaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö toistaa mielessään nimeä "Olga". Jokin alitajunta oli ajatuksen hänelle antanut. Olga oli ilmiselvästi halunnut urkkia Yrjöltä tunnustusta tai tietoja. Se on voinut johtua siitä, että tilanne oli nauhoitettu, ehkäpä kuvattukin, mutta onneksi siinä tilanteessa hän ei tullut puhuneeksi sivu suun eikä myöskään edennyt liian pitkälle Olgan kanssa.

Toisaalta Yrjöstä tuntui vakaasti siltä, että jos tuo oletus ansan järjestämisestä Olgan hellahuoneessa oli edes tosi, niin Olga itse ei ollut siinä vapaaehtoisesti mukana, vaan siinä tapauksessa hänet oli sellaiseen pakotettu vasten tahtoaan.

Yrjö muistelee kyynelpisaraa Olgan poskella, kun hän loi häneen viimeisen katseen ovella poistuessaan. Miksi Olga itki? Tuskinpa hän suri Leeviä, joka lienee ollut jonkinlainen hyväksikäyttäjä tai sutenööri tai molempia. Itkikö hän omaa kohtaloaan? Tuskin, sillä Olgalla varmaankin oli mahdollisuus irrottautua porukasta, kuten Yrjö oli häntä ohjeistanutkin. Vai itkikö Olga Yrjön itsensä kohtaloa? Mitä enemmän Yrjö asiaa pohti sitä enemmän hän kallistui viimeiseen vaihtoehtoon.

Olga oli sanonut pitävänsä häntä hyvänä miehenä ja se lause hiljaisella äänellä lausuttuna tuntui tulevan aidosti sielun syvyyksistä. Olgalla varmasti oli tietoa Yrjön kohdalle tehdyistä suunnitelmista. Lisäksi hänellä saattoi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin käytännössäkin. Häntä pidettiin niiden rosvojen keskuudessa ilmeisestikin aika luotettavana. Ehkäpä he olivat luulleet saaneensa häneenkin jonkinlaisen kiristyslenkin.

Voisiko Olga nyt auttaa, jos yhteydenotto tapahtuisi mahdollisimman salaisesti?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri huomaa puiston valonheittimissä, että häneltä on pudonnut solmioneula. Maire ja Petri lähtevät yhdessä maata tähyillen palaamaan omia jälkiään, Petri on varma että se oli vielä jo ulostullessa, koska hän oli napittanut pikkutakkinsa silloin kiinni. Nyt kun hän avasi takkiaan ottaakseen puhelimen, jolla aikoi käydä netistä katsomassa mikä puisto tämä oikein on, niin huomasi hänelle arvokkaan esineen pudonneen.

No eihän me pitkää matkaa vielä kuljettu, jospa se on tuossa aivan lähellä manaa Petri ja harppoo eteenpäin.

Maire jää keskelle siltaa katselemaan veden lipumista, kun Petri ei anna periksi, vaan haluaa mennä vaikka hotellille saakka.
No siinähän se on heti portaiden alatasanteella Petri huomaa, mutta huomaa myös samalla, että joku on pääovelta tulossa kadulle ja samalla moottoripyörä lähestyy etäämpänä, Petri painautuu lehmuksen varjoon ja ihmeekseen huomaa, että tulija on Aivo.

Aivolla on jokin paketti kädessään, silloin Petri muistaa huvipuiston puheet, että tulkaa illalla noutamaan pitsanne, oli Aivo sanonut noille miehille ruokabaarissa. Moottoripyörä pysähtyy ja Aivo menee sen vierelle ja ojentaa kypäräpäiselle motoristille paketin. Kuljettaja laittaa sen näppärästi ajopuvun sisään ja nostaa kättään lähtemisen merkiksi ja painaa samalla kaasua.

Aivo kääntyy ja kipaisee kuin nuorukainen ne muutamat portaat pääovelle ja häviää sisään. Petri hämmästelee Aivon nopeaa selviämistä. Hänen on täytynyt heti soittaa, että nyt on reitti selvä, sillä ei moottoripyöräilijä aivan hetkessä ole paikalla, jos ei sattumalta tule aivan nurkalta. Petri ajattelee pitää tämän omana tietonaan. Hän otaksuu, että motoristi oli Dick Hard, mutta hän ei voi tietää kuka motoristi oikeasti oli, koska hän ei nostanut kypärän visiiriä edes ylös.

Vaistomaisesti hän oli painanut mieleensä muutamia tuntomerkkejä, mutta ajovalo häikäisi niin, että rekisteritunnusta hän ei nähnyt vaikka takavalo ei häikäissyt, niin hän oli häikäistynyt jo valmiiksi.

Petri kiiruhti Mairen luo ja sanoi onnistuneesna löytämään solmioneulansa, ja näytti sitä innoissaan.

- No pane hyvä mies se nyt piiloon, että se ei lennä Thamesiin, ilkkui Maire ja he suutelivat tuulen tuivertamin kuivin huulin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kun lukee laivassa hiljaisesta autosta saamansa viestin:

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
"Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla."

Hän ymmärtää, että on aika toimia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun Li Kun tuli Suomeen, hän oli tietoinen Suomen maaperästä löytyvistä timanteista. Suomalainen tutkimuslaitos on löytänyt ainakin nelisenkymmentä kimberliittipiippua. Sellainen aiheutti kansainvälisen timanttiryntäyksen.

Li Kun solmi matkallaan eräiden ulkomaisten yritysten, yksi niistä Virolainen, kanssa sopimuksen timanttien hionnasta Kiinassa. Kiinassa työn laatu on maailman huippua ja työn hinta edullinen vaikkakin kasvamassa.

Hän saa juuri sellaisen hionnan näille arvokkaille raaka-aineille kuin asiakas haluaa. Yhden arvokkaan kiven hiomiseen voi mennä 60 päivää, mutta se ei ole mitään suhteessa siihen miten kiven arvo hionnalla kohoaa. Näin tehdään omaisuuksia.

Li Kunille ennustettiin Suomessa, että useamman karaatin raakatimanttikin tulee pian saataville. Suoemn tähti kuin Afrikan tähti on vielä löytymättä.

Vaikka suomalaiset ovat avoimia löydöspaikkojen suhteen, he eivät saa tietoonsa ulkomaisten yhtiöiden jalokivilöydösten oikeaa määrää ja sitä valtavaa hyötyä, jonkaa suomalaiset verovaroin ovat ilman suurempia korvauksia antaneet ulkomailta tuleville yrityksille lahjaksi.

Niin varakkaiden kiinalaiten kuin Euroopan kuninkaallistenkin timanttivarallisuuden lisäämisen tarpeet ovat edelleenkin merkittäviä.

Li Kun aikoo panna toimillaan rahoiksi. Hän on pian maailman merkittävin timanttien asiantuntija ja välittäjä.

Siinä raha samalla puhdistuu ja kirkastuu. Lii tietää, että kun kivi nimetään ja siihen onnistutaan liittämään kiehtova tarina, se saattaa kymmenkertaistaa vielä timantin arvon. Ja niinhän tulee tapahtumaan.

Suomalaiset eivät ymmärrä maassaan piilevän omaisuuden arvoa. Sen annetaan valua kansainvälisten yritysten kautta maailmalle. Verottaja eivätkä poliitikot ole hereillä. Se saa Li Kunin kaltaiset toimijat hieromaan aivonystyröitään ja hyödyntämään rikkauksia.

Lahjat on otettava vastaan, kun niitä tyrkytetään.

"Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yrjö Kakkinen lähti iltakävelylle ja kulkee Uudenmaankadun kautta, hän pujahtaa siitä kongista sisään jossa Olgan oli tavannut, mutta ikkunoissa ei ole valoa. Yrjö kokeilee ovea, mutta se on lukossa. Yrjö palaa kongiin ja muistaa kellarin oven ja kopaisee sitäkin, se on auki, vaikka hän itse sen silloin viimeksi laittoi säppiin.

Yrjö ei kuitenkan usalla mennä sisään vaan poistuu kongista vähin äänin, kongista poistuessaan hän nostelee housujaan, aivan kuin olisi käynyt tarpeillaan sisäpihalla. Hän menee kadun toiselle puolelle ja huomaa, että siihen olisi vaikea pysäköidä autoa pidemmäksi aikaa, sillä liikenne tukkeutuisi ja siinä on selkeästi pysäköiminen kielletty, kas kun hän ei sitä heti huomannut.

Peeveli, nyt olen vakuuttunut, että ansassa ollaan.

Hetkinen, sitten piti viedä se paketti Komulaiselle, hän näytti harmittomalta tapaukselta. Hänelle on siis soittanut Taivo, Reiska, Olga ja onko vielä jotain väkeä, no olikos joku muu, ei tässä on nyt jotain? Niin Jari Komulainen vielä on tässä yhteydessä mainittu ja Leevi. Perhana mikä nyt olisi se oikea naru, josta nykäistä?

Hei äiti puhui jostakin naisesta, - jonkun jolle puhua. Minäpä lähden heti liikenteeseen. Ja niin hän palasi eteläespan kautta Krunikkaan ja kävi suihkussa, pesi hampaansa, kurlasi kurkkunsa, veti Leeviltä saamansa solmion kaulaansa ja suuntasi kapakkaan. Nyt oli löydettävä nainen jolle puhua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri kääntää kylkeä, hän on juuri tehnyt sen mitä miehen kuuluu kihlatulleen tehdä, mutta he molemmat ovat väsyneitä kävelemisestä. Huomenna on uusi päivä ja silloin heillä olisi aikaa myös toisilleen. Petri ei kuitenkaan saa heti unta kuten tavallisesti rakastelun jälkeen.

Hänen mielestään kolme parasta asiaa maailmassa ovatkin, paukku ennen ja nokoset jälkeen. Mutta nyt nokoset eivät aukene, vaan ajatukset pyörivät vinhaa vauhtia.

Tämä on niin tätä taas ajattelee Petri. Sehän on kuin suoraan Kioton-sopimuksesta, jokainen tuntee vaarat, mutta kukaan ei tee mitään asian hyväksi. Tai tekee, mutta vain ja ainoastaan myyräntyötä ja omaan pussiinsa pelaten. Aina joku soolopelle yrittää kusettaa kaikkia muita ja on olevinaan niin hupsu, että kaikkien on pakko häntä uskoa.

Mitä Aivo juonii, ei hän ainakaan mikään puhdas pulmunen ole, tai minä olen Sauli Niinistö. Mairelle en voi nyt sanoa, mitä kaikkea mietin, koska häneltä voi lipsahtaa väärässä paikassa ja silloin on kusiset oltavat, näin uskon.

Nyt on edettävä kieli keskellä suuta.

Maailman laajuinen järjestelmä ei toimi muuten, kuin rikollisten ehdoilla, meillä ei ole globaalissa maailmassa vieläkään tarpeeksi yhteistyötä ja siksi nämä koijarit saavat huseerata kuin sika vatukossa.

Petri kysyy hiljaa itseltään sen saman kysymyksen, jonka ylipormestari Raimo Ilaskivi aikoinaan lanseerasi, mihin hiivattiin näitä hyväntahtoisia hölmöjä tarvitaan? Mihin häntä ja Mairea nyt yritetään sotkea?

Otetaan iisisti sano, nyt ei ole Petri paljoa aikaa kehittää vastastrategiaa.

Ja sitten mies nukahtaa rakkaansa viereen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aivo ja Taivo, veljekset ovat entisiä Tallinnan katujen kasvatteja, joista Aivo päätyi aluksi poliisin tiedonantajaksi ja sitten hänet jo napattiin poliisiin töihin. Hän jos kuka tunsi katujen lait. Näin poliisi sai hänestä hyvä asiantuntijan. Myöhemmin tuo kunnianhimoinen nuori mies löysi tuolta saralta hyvän tavan edetä elämässään, liikkua lain, järjestyksen ja rikollisuuden veteen piirrettyä viivaa sinne minne katsoi itselleen tärkeimmäksi päätyä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö suuntasi askeleensa Rautatieasemalle päin. Hän ajatteli, että aloitetaan nyt ensin vaikka Vltavasta, sehän on "valtavan" hyvä olutpaikka.

Ylittäessään Mikonkatua hänen kännykkänsä piippaa taskussa. Kadun toisella puolella Yrjö alkaa lukea viestiä.

"HEI TULE PORVOONKADUN BAARIIN TÄNÄ ILTANA KELLO KAHEKSA. PITÄÄ JUTELLA."

Viesti oli Olgalta. Omituinen yhteensattuma, tuumaa Yrjö. Hänhän oli itse ajatellut ottavansa Olgaan yhteyttä. Nyt se meni näin päin. Miksi juuri Porvoonkadun Baariin? Sehän on kaukana heidän molempien asunnoista. No, ehkäpä juuri siksi, päättelee Yrjö sitten.

Tuota pikaa Yrjö vastaa viestiin: OK!

Hän päättää kuitenkin mennä ensin Vltavaan, tässähän oli vielä ruhtinaallisesti aikaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kun tarkastaa vielä hotellissa Tallinnassa oliko viestissä kahden lausekkeen lisäksi jotain muutakin vihjettä. Toisella lapulla, jota hän ei heti huomannut onkin hiukan pidempi viesti.

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta." Kyllähän sinä rikkaruohot tunnet. Nämä yhdistyvät enoosi Richard Walteriin. Heitä on Suomessa ja Virossa. Sinun on aika toimia ja nähdä tilaisuutesi tulleen. Enoa sinulla ei enää ole ja muukin suku on alkanut vähetä. Sen ei pitäisi toimiasi haitata, vaan tuoda sinulle uusi asema.

"Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla." Älä enää odota, vaan tee jotain. Olet viisas ja harkitsevainen mies, mutta viisautta on syytä käyttää. Tiedät miten toimia, kun olet tehtäväsi tehnyt. Maailma on sinulle avoin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vltavassa Yrjö siemailee Uruquel tuoppiaan notkuen pystypaikalla pienen pöytätason ääressä melko hyvin kansoitetussa pubissa. Oi niitä aikoja, kun täälläkin sai vielä polttaa tupakkaa, tuumii Yrjö. Hän oli lopettannut tupakan polton pari vuotta sitten, kun se oli käynyt niin hankalaksi kaikkine rajoitteineen, mutta aina oluella ollessaan muistijäjet aivoissa aikaansaivat nikotiinin himon. Hän oli sitä ikäluokkaa, jolle olut ja savuke pubissa kuuluivat yhteen kuin vakka ja kansi. Nyt ei enää ulos kunnolla tarennut mennä polttelemaan, lämpötila oli illan suussa laskenut reippaasti alle kymmenen asteen.

Yrjö kelaa asioita mielessään. Taivo oli takuuvarmasti maksanut Reiskalle. Ei Reiska muutoin olisi hommaa hoitanut. Nyt Taivo teeskenteli, ettei tiennyt Yrjöstä mitään. Voi perkele sitäkin niljaketta. Reiska haluaa vain kiristää lisää rahaa itselleen. Ja vaikka hän maksaisikin summan, menettäen näin lähes kaikki säästönsä, mikään ei takaa, että se jää siihen. Seuraavana päivänä Reiska voisi vaatia lisää. Parin päivän päästä tulevat nahkatakkimiehet oven taakse eikä heidän kanssa ole leikkimistä.

Hänen täytyisi itse saada Reiskasta jokin niskalenkki ja pitävät todisteet syyllisyydestä, niin ainakin he olisivat tasoissa siltä osin. Reiskalle tosin entisenä linnankundina ei vankilaan menokaan merkinnyt aivan samaa kuin hänelle, kunnialliselle kiinteistönhoitajalle. Mutta jotain se merkitsi hänellekin.

Mitähän sillä Olgalla on asiaa? Oliko Olga äitimuorin visioima pelastava enkeli?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onko Petrillä kyllin hyvä itsetunto ja kyky toimia oikein? Siihen etsitään nyt vastausta.

Kuinka realistinen hän on? Onko hänen mahdollista nähdä mikä on todellista ja missä kohtaa alkaa mieron tie? Oliko tämä Lontooseen lähtö sittenkään ihan oikea ratkaisu?

Kaiken maailman houkutuksiahan on aina ollut, jokaisella on. Helppoa rahaa ei ole, eikä helppoa elämääkään vai olisiko sittenkin jossakin, jollekin? Olisiko sellainen mahdollista Petrille ja Mairelle? Tulisiko heistä onnellisia? Voisivatko he elää toisin kuin ovat eläneet tähän saakka?

Nyt olisi rikkauksia tarjolla roppakaupalla ja tuki uuden uran luomiselle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire herää ja valittaa, että hänellä on PMS. Petri huokaa syvään ja katsoo Mairea silmiin, että eikö me saadakaan vauvaa vielä? Mairen ilme kirkastuu, kun hän huutaa ehkä liiankin kovasti, että ei kun on “pakko mennä shoppaamaan”!

Petri sanoo, että hän ei ainakaan lähde sinne ruuhkaan odottamaan sovituskopin ulkopuolelle, että milloin mahtaa kelvata.

Maire nakkelee niskojaan ja sanoo sopii mulle, mene sinä vaikka laukkakisoihin jos haluat, minä menen Oxford Streetille.

Maire on nopeasti meikannut ja syönyt banaanijuggen jääkaapista ja porhaltaa jo ostoksille. Petri kiskottelee vielä sängyssä, kun Aivo yllättäen soittaa hänelle.

- Anteeksi, että soitan vapaapäivänänne, mutta Taivo on häipynyt yön aikana, pelkäänpä, että hän on matkalla Serbiaan ja sieltä rajan ylitse eteläiseen Unkariin.

- Miten ihmeessä hän noin tekisi äimistelee Petri?

- Minä luullen, että hän aikoo mennä kostamaan, sillä Dick oli hänen “morsiamensa”.

- Voinko tehdä asialle yhtään mitään, huokaa Petri ja Aivo sanoo, että anteeksi en huomannut, että asiahan ei sinua koske, älä kerro Mairelle mitään tästä, anteeksi nähdään huomenna kello 10 minä tulen kävellen ja kävellään vaikka kaikki yhdessä hiukan.

Puhelu loppuu ja Petri ihmettelee mistä kävelemisestä se höperö nyt puhui. Petrikin saa vaatteet päälleen, mutta ei osaa tehdä muuta kuin katsella hiukan huoneistoa voileipä kourassaan.

Maire kulkee vaateliikkeestä vaateliikkeeseen ja kaikki ne liikkeet jotka ovat hänelle asiakirjoista tuttuja, ovathan he toimittaneet lukuisia lähetyksiä silkkiä näihin liikkeisiin, mutta yhtään rekkiä ei ole suomalaista tuotemerkkiä Penniön liikemerkillä. Maire saa oikeasti kohta migreenikohtauksen, sillä hänelle on vuosia syötetty jotain puppua vaateviennistä hyvillä katteilla, vaikka yhtään tuotetta ei ole esillä.

Maire ostaa muutamia vaatteita itselleen ja miettii, että tästä en kerro edes Petrille mitään, ennen kuin selvitän mitä tämä peli merkitsee.

Aamulla Petri muistaa kertoa Mairelle, että Aivo tulee kymmeneltä ja heidän tulisi mennä ulkoilemaan hänen kanssaan, koetahan etsiä tuulipuku päällesi virnuilee Petri ja muistaa, että Taivo on kateissa, mutta siitä hän ei kerro vieläkään mitään, kuunnellaan Aivon selitys Mairelle ensin.

Aivo jo odottelee jalkakäytävällä kadun toisella puolella, Maire ihmettelee heti minnekäs Taivo on jäänyt. Aivo sanoo rauhallisesti, että Taivon oli pakko matkustaa jo Tallinnaan ja meidänkin matka on tänään tehty, joten tässä on teille liput iltakoneeseen Helsinkiin, minä menen eri reittiä Tallinnaan.

- Kävellään kuitenkin sitä ennen hiukan ja sitten saatte taas vapaata koneen lähtöön saakka, jos Mairella on vielä ostohaluja eilisen ostospäivän jälkeen.

- Ainahan naisilla on, hämmästelee Maire ja nauraa hieman väkinäistä tekonaurua päälle.

Kolmikko matkaa askeltaen Eton Squarelle. Petri huomaa, että joku matkalaukkumies on tulossa ja he ja kohtaavat tällä matkavauhdilla, juurikin tuossa missä on paljon moottoripyöriä pysäköitynä kadun varteen. Aivo sanoo, että kohta he kohtaavat matkalaukun jossa on noin kolmekymmentä miljoonaa euroa käytettyjä seteleitä, mutta älkää vilkuilko suuremmin tai yrittäkö koskea tai mitään sitä laukkua tai miestä. Olemme kuin emme olisikaan sanoo Petri ja nykäisee Mairea käsikynkästä.

Samalla korttelin nurkalta kääntyy moottoripyörä ja pysähtyy moottoripyörien parkkiin, ojentaa kadunpuoleisen kätensä ja mies työntää matkalaukun siihen. Moottoripyöräilijä kaasuttaa tiehensä. Mies jatkaa eleettömästi Eton Squorella vastakkaiseen suunta heidän kurssistaan.

Aivo rauhoittelee kaikkia, no nyt on näytelmä ohitse.

- Mikä näytelmä kysyy Maire tietämättömänä?

Aivo kertoo taas oman satunsa asiasta. Eli tuo mies on Jopi, joka luovutti äsken Richardin eläkekassan Huang Dongille, joka ajoi Dick Hardin moottoripyörällä, jonka hän tietysti jätti tänne, kun häipyi Olan kanssa Unkariin. Taivo ei mennyt Tallinnaan vaan hän kiirehti nopeammalla lentoreitillä Serbian kautta datsalle jonne Dick ja Ola on vasta matkalla. Voitte kuvitella mitä mustasukkainen mies tekee, kun hän saa nähdä, että hänen rakastettunsa yllättäen huvipuistossa jonkun tyypin kanssa.

Minä en ainakaan halua tietää kuka Unkarista palaa, mutta luulen että ainakin joku heistä jättää sydämensä Unkarille ikiajoiksi.

Mairea alkoi kylmiä nuo puheet ja Petrikin vain hymyili, mitä helvettiä nämä kaikki asiat tarkoittavat?

Aivo sanoo yllättäen, että kääntyy tästä oikealla ja huomauttaa, että teidän huoneistonne on korttelin päässä vasemmalla. Sitten Aivo kävelee vain pois.

Maire on kauhun vallassa ja tiuskii, että on vain hyvä, että lähtö on jo tänään, en kestä enää hetkeäkään, mutta Petri ottaa hänen syliinsä ja he suutelevat ja nousevat sitten seuraavan pubin ovesta sisälle ottavat kaksi pientä tuoppia lageria ja rauhoittuvat.

Petri sanoo lentokoneessa, että nyt puhumme kaikesta muusta paitsi Lontoosta ja sen säästä, Maire ymmärtää yskän ja näin he palaavat kiltisti Suomeen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Liinu-Marjukka saa raporttinsa eräiltä osin kuntoon ja siinä todetaan että Richard Walker niminen henkilö todetaan näyttöjen perusteella kuolleeksi, vaikka mitään tietoa hänestä ei pystytä dokumentoimaan. Mutta ei ole syytä myöskään epäillä, että henkilö olisi elossa. On tämä niin vaikeata, kun pitää antaa lausunto joka on aivan tyhjän päällä, mutta asioiden ei saa antaa ruuhkautua oli hänelle sanottu.

Omaisille ilmoitetaan virallisesti, vaikka osa heistä taitaa tietää enemmän kuin mitä ilmoittaja osaa asiasta heille kertoa, piruilee Liinu-Marjukka esimiehelleen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lehtimiehet ovat tehneet omaa tutkintaansa. Richard Walkerin kuolemasta on tullut lehdistöllekin tiedon murusia. Lehdissä oudoksutaan kuitenkin tiedon vähäisyyttä. Niinpä Lontoosta on hankittu lisätietoa. Richard Walkerin sisar on löytynyt haastatteluun. Rehti nainen kertoo surevansa veljeään ja ihmettelee myös suomalaisen poliisin vähäistä tietoa Rickhardin kohtalosta.

Hän kertoo poikansa Lii Kun-Crockin vierailleen Suomessa. Rickhardin sisarella Sheila Crockilla ei ole tietoa poikansa vierailusta Penniöillä. Leila Touresta ei ole sanaakaan. Lehdet ihmettelevät mistä vierailussa oli kyse.

Rouva Crock kertoo hyvästä ja asiantuntevasta pojastaa ja pojan päätymisestä heille adoption kautta.

Sheila Crock on ylpeä pojastaa ja odottaa, että poika palaa pian Viron kautta kotiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kaakkuri viisastelee Liinulle takaisin, että ei voi syyttää ketään murhasta ilman ruumista tai kuolleeksi julistamista. Ilmoitus viedään myös selleihin jossa kaksi lähiomaista ottavat tiedon vastaan hyvin eri tavoin. Siiri Walker alkaa inttää, että hän ei ole tehnyt mitään väärää ja poliisi on pahasti erehtynyt. Jaakko Jack Walter sen sijaan alkaa syyttää äitiään isänsä murhasta.

Leila Tourette saa asiasta tiedon huikan myöhemminä päivällä, kun hänet tavoitetaan. Ja yllättäen poliisi saa lukea iltapäivälehdistä, että uhrilla on myös sisar, vaikka poliisin omat asiakirjat eivät sisaresta kerro yhtään mitään. Ehkä asialla on joku entinen heila tai muu huijari, joka yrittää näin päästä käsiksi Richardin omaisuuteen, latelee Kaakkuri.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Liinu oikaisee Kaakkuria, selvää on että kyseessä on huijari luethan sen itsekin jo lehdestä. Henkilö väittää Li Kunia pojakseen Lii Kun-Crockiksi, eikö äiti tiedä, että kiinalaiset sanovat sukunimen ensin ja sitten etunimen, eli liittämällä oman sunkunimensä väitetyn poikansa etunimeen paljastuu henkilö oitis huijariksi, ainakin minulle Linnu ilkkuu.

Li on tytön nimi kiinalaisessa almanakasssa, mutta myös erittäin käytetty sukunimi, joka on noin 9,2 miljoonalla kiinalaisella ja se on yksi Kiinan suosituimmista nimistä, on helppoa väittää mitä tahansa tuon nimen perusteella. Li Li olisi tyttö ja Li Kun on poika, yksi tunnettu jalkapalloilija ainakin käyttää tuosta samaa nimeä, Linnu jatkaa.

- Ei kukaan voi oikeasti olla Lii Kun-Crock!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Leila Toure saa virallisen kirjeen jossa todetaan hänen avomiehensä Richard Walter kuolleeksi ja häntä pyydetään samalla toimittamaan tiedot nykyisestä osoitteestaan ja selvittämään miehensä omaisuutta ja missä hänellä mahdollisesti sellaista on.

Mahdolliset tiedossa olevat testamentit ja lahjakirjat ovat myös hyvä ottaa mukaan, että perunkirjoitus ja pesän selvitys voidaan todentaa laillisesti. Myös muut mahdolliset kuolinpesässä edunsaajina olevat on hyvä ilmoittaa tässä vaiheessa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kello käy seitsemää Yrjön siemaillessa kolmatta oluttuoppiaan Vlatavassa. Hän on pysytellyt omissa oloissaan kaiken aikaa ja pohdiskellut syntyjä syviä. Kulautettuaan tuoppinsa viimeiset pohjalliset loppuun hän päättää jatkaa matkaa kohti Alppilaa. Ensin harkitsee kävelemistä, mutta päätyy kuitenkin sporaan Sokoksen edestä.

Kolmosen ratikka pysähtyy määränpään edessä noin varttia ennen kahdeksaa, joten Yrjö on paikalla hyvissä ajoin. Hän on kerran aikaisemmin käynyt paikassa, mutta vain pikaisesti päivällä odotellessaan maalaisserkkuaan, joka oli silloin lastensa kanssa Linnanmäellä. Nyt hän astui sisään vilkkaasti kansoitettuun jollain tavoin trendikkyyttä tavoittelevaan interiööriin, joka ei sinänsä hänestä oikein tuntunut kovin kotoisalta. Eipä ole minun paikkojani, hän tuumaa, mutta valitsee sitten kadunpuoleisen ikkunapaikan yhden tyhjän pyöreän pöydän äärestä tilaten sitä ennen viskin jäillä.

Kello lähestyy kahdeksaa ja Yrjö sieppaa viereiseltä pöydältä siihen jätetyn Iltalehden saadakseen jotain, johon voisi keskittyä ja näyttääkseen hiukan luonnollisemmalta. Hän oli pohjimmiltaan aika hermostunut. Tämä tapaaminen saattoi merkitä paljon tai sitten ei mitään.

Yhtäkkiä hän huomaa lehden kolmannen sivun alalaidassa uutisen:

LIIKEMIES LEEVI PENNIÖN MURHATUTKIMUKSET EDISTYVÄT. ASIAAN SAATTAA LIITTYÄ TOINENKIN HENKIRIKOS

Hän alkaa sydän pampaten lukea uutista. Yrjöllä ei ollut tapana ostaa iltapäivälehtiä eikä ainakaan netissä ollut vielä näkynyt kovinkaan paljon uutta uutisointia tapauksesta.

Hän ei kuitenkaan ehdi alkua pitemmälle, kun pöydän ääreen astelee ulko-ovelta tummissa aurinkolaseissa tukka nutturamaiselle poninhännälle kietaistussa frisöörissä vihreän syyspalttoon kaulukset pystyssä neitokainen. Yrjö ei ole tunnistaa häntä ensin, mutta kun tyttö istuu alas, laskee kauluksensa ja ottaa lasit pois silmiltään kuoren alta paljastuu, kukapas muu kuin Olga.

-Tere!

-No terve terve, tulitkin ajoissa, toteaa Yrjö edes jotain sanoakseen.

Olga luo hiukan levottoman oloisesti silmäyksen baarin asiakaskuntaan kuin varmistaakseen, ettei siellä ole ketään tuttua joukossa ja nousee sitten ylös ilmoittaen käyvänsä naisten huoneessa. He sopivat vielä, että Yrjö tilaa hänelle lasillisen tuoremehua sillä aikaa. Olgalle ei alkoholi nyt maistunut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lauri Penniö on rahanahne rassukka ja riiviö. Kun hän kuulee Rickhardin kuolemasta, hän terästäytyy. Mitä mies omisti? Voiko Leila mahdollisesti periä hänet? No Jaakkohan on Richardin poika. Jaakkohan on ihan varmsti perillinen. Tietääkö Leila jo perinnöstä jotain. Mitä se kiinalaisen näköinen mies täällä kävi? Olisko sillä käynnillä jotain tekemistä tämän asian kanssa.

Lauri käy ostamassa pullon parasta shapanjaa. Ehkä hän saa Leilan kielenkannat aukeamaan. Lauri ajattelee hyötyvänsä kaikkien isojen menetysten jälkeen ainakin tästä asiasta, mikäli yhään aihetta perintöön löytyy.

Hän tekee isoja perintölaskelmia. No asuntoa se mies ei kenties omistanut. Muutahan voi olla. Olihan se aina töissä ja joskus leventeli omaisuudella. Joskus Rickhard mainitsi jotain Jerseyn saarista. Siellä hän aina välillä vierailikin. Sinnekö mies jemmasi jotain verottajan ulottumattomiin.

Leilahan asuin Englannissa jo monta vuotta ja oli Richardin kumppani, virallisesti, vaikka eivät naimisissa olleetkaan.

Aika paljon Englannissa voi periä ilman, että verottaja puuttuu edes peliin. Pesän arvo voi olla lähes 450 tuhatta ilman, että verottaja vielä puuttuu millään tavoin omaisuuteen. Olisikohan Rickhard eläessään ajatellut verottajaa? Mikä sille miehelle tuli? Niin äkkiä poistui.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Schibstedin omistamassa Õhtuleht iltäpäiväjulkaisussa on pieni juttu auto-onnettomuudesta Unkarissa, jossa eestiläinen Taivo Kallas on ilmeisesti saanut surmansa.

Hänen kuljettamansa autovuokraamon auto, joka oli vuokrattu Serbian puolelta oli tuntemattomasta syystä töymännyt maansiirtoauton teliin vastaantulotilanteessa eteläisessä Unkarissa erittäin mutkaisella tieosuudella.

Taivo Kallas oli palanut auton mukana, kun auto oli hiukan törmäyksen jälkeen räjähdysmäisesti palanut. Häntä ei pystytty tunnistamaan varmasti, mutta autovuokraamosta Serbiasta on saatu tallennettua kuvaa vuokraustilanteessa, jossa liikeen turvakamerat ovat tallentaneet Taivon viimeiset tunnistettavat kuvat.

Maansiirtoauton kuljettaja väittää, että liikenteessä oli kolmaskin ajoneuvo, mutta sitä ei ole tavoitettu. Tutkinta jatkuu asian tiimoilta ja Unkarin poliisi on vaitonainen tässä vaiheessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Rahat ja valta eivät ole nimettömiä, vaikka usein niistä yritetäänkin tehdä sellaisia. Kun joku huomaa asiatonta raha liikennettä, siihenkö olisi puututtava? Oikeudenmukainen ihminen ei sellaista siedä. Ei ole helppoa kun isojen rahojen katoamisen merkille pannut saa lahjaksi potkut tai vielä jotain pahempaa. Valtaa pitävät jatkavat entiseen malliin. Heillä on nimi, mutta sitä nimeä ei ole lupa väärissä yhteyksissä mainita. Nimen saa yhdistää vain hyviin, jalomielisiin aikeisiin.

Jonnekin maailman rahat siirtyvät tekemään uutta rahaa, etsimään ja kietomaan verkkoihinsa yhä suurempia saaliita. Tätä tietä osa pääomista katoaa myös kierrosta.

Leila avautuu shampanjalasin äärellä Laurille.

- En tiedä tehneeni mitään väärää, kun lupauduin toimitusjohtajaksi sijoitusyhtiöön nimeltä “Rickhard´s and Leyla´s Limited” . Sen kotipaikka on Neitsytsaarilla. Richardhan on aina asioinut yhtiön nimissä. Hänellä on ollut hyvät suhteet poliitikkoihinkin. Ei Richardin nimeä pidä sellaisesta vetää lokaan.

- Tällaiset voi varmasti sivuuttaa perunkirjoituksessa. Lauri auttaa.

- Enhän minä tiedä sen tarkemmin mistä on edes ollut kyse. Olen saanut suhteettoman pientä palkkaa. Eihän siitä ole tarvinnut veroakaan maksaa. Kyllähän Rickhard aina tiesi mitä teki paitsi silloin, kun tuli pahantuuliseksi hakkasi ja karjui.

Lauri nyökkää tyytyväisenä. Hän tietää nyt. Hän haluaa olla osingoilla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Li Kun painaa Aivon asunnon ovisummeria Tallinnassa. Aivo vapauttaa sähkösalvan ja Kun nykäisee oven auki, ja salpa kliksahtaa. Li Kun ei ole lukenut paikallista iltapäivälehteä, eikä hänellä ole mitään tietoa Aivoa kohdanneesta surusta.

- Terve mieheen mitä kuuluu, vanha veikko?

- Eipä kehumista virkavalta ilmoitti juuri, että veljeni Taivo on kuollut tapaturmaisesti Unkarissa.

- Sorry, otan osaa, mitä Taivo siellä? Oliko käymässä teidän datsalla?

- Juu olimme Lontoossa ja sinä olitkin lähtenyt kierron päälle, olisimme Taivon kanssa käyneet, mutta sihteerisi ilmoitti, että tapaan sinut sitten täällä. Olimme Richardin asunnolla ja kävimme samalla huvipuistossa. No miten timantit käyvät tänään kaupaksi, vai tulitko tänne sovintoa hiomaan, se on ehkä myöhäistä nyt, kun Richardkin on julistettu kuolleeksi ja sinä et edes sitä äpärääsi tunnusta.

- Mitä sinä vanha veikko horiset jostain äpärästä? Timantti on nyt kovaa kamaa ja business on businessta. Jos joskus Leilaa viikseen vetelinkin, niin mitään lasta en ole hänelle tehnyt. Minä kun olen antanut steriloida itseni jo kymmenen vuotta sitten.

- No älä nyt kiihdy hyvä veli, mutta timanttikauppa en nyt suruaikana tee, joten olisitko ystävällinen ja poistuisit siitä samasta ovesta josta juuri äsken tulitkin.

- Niin, olen tavoitettavissa, kun suruaikanne päättyy. Näkemiin.

- Näkemiin, poju sanoo Aivo, mutta Li ei enää kuule, vaan on jo matkalla seuraavaan kohteeseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire tutkii papereita työpaikallaan ja varmistuu siitä, että tavaraa on kyllä heiltä Englantiin lähetetty. Hän ajattelee paneutua asiaan kunnolla, mutta nyt hän on pyytänyt talon pakettiautoa illaksi lainaan, koska Petri muuttaa vihdoin hänen luokseen Tunturikadulle.

Hesarin kämppä kuulemma tuntuu kolkolle, kun siellä on nuuskittu poliisin toimestakin. Petri ei tunne oloaan enää kotoisaksi siellä, ja kyllähän se on kivampi oman kullan vieressä nukkua, kun ei se PMS:kään ollut tuon pahempi, vaikka onhan Maire hiukan hiljainen ollut sen ostosmatkailun jälkeen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Helsingin Suomalaisella Klubilla ylikomisario Jukka Kaakkuri kuulee sattumalta, että Jari Komulainen on alkanut harrastaa jousiammuntaa ja hänellä on melkoinen arsenaali Virostakin tuotettuja jousia. Ylikomisario juo lasinsa tyhjäksi ja lähtee kotiin.

Kotona hän kaivaa pinkan vanhoja Seiska-lehtiä tarkastaakseen erään asian.

ONKO PRESIDENTIN VÄVY SOTKEUTUNUT SURMATYÖHÖN?

Peeveli, kaikki kivet on käännetty eikä surma-asetta ole löytynyt, kohtahan olemme samassa jamassa kuin Olof Palmen murhatutkinta Ruotsissa.

Huomenna otetaan uusi ryhti tutkinnoissa ja Liinu-Marjukka saa mennä tapaamaan Jari Komulaista noin niin kuin epävirallisesti, muka kysyen mahdollisia jousipyssyjen toimittajia Virosta tai Venäjältä, koska keräilijänä tunnettu Komulainen saattaa antaa tietämättään meille tärkeän vihjeen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olga palaa takaisin pöytään. Hän istahtaa tuolilleen ja siemaisee appelsiinimehua kiittäen Yrjöä tilaamisesta. Sitten hän on jonkin aikaa vaiti ja katsoo Yrjöä suurilla tummilla silmillään. Hänen ilmeensä näyttää hyvin vakavalta.

-Sinä olet vaarassa, sanoo hän Yrjölle.

Yrjö nielaisee viskin väärään kurkkuun ja aloittaa äänekkään yskimisen. Hikikarpalot lentävät hänen otsaltaan ja silmistä alkaa valua vesi. Hän hamuilee puolisokeana paperista lautasliinaa ruokailuvälineruukusta siinä onnistumatta. Olga auttaa häntä ja ojentaa liinan.

Kun Yrjö on saanut hengityksensä taas toimimaan ja viskinsä nieltyä, hän virkkoo vastaukseksi:

-Minä olen tuntenut sen nahoissani jo joitakin päiviä. Ennen kaikkea siitä lähtien kun lähdin luotasi eilen illalla. Tilanne on minulla tiedossa, mutta yksityiskohtia en tunne. Rahaa nyt ainakin pyydetään.

-Ära välita raha, se ei ole tärkein. Sinu henki on vaarassa, vastaa Olga kuiskaavalla äänellä kumartuen kasvoillaan lähemmäksi Yrjöä, joka istuu pyöreän pöydän ääressä puoliksi häntä vastapäätä ja puoliksi vieressä.

Yrjö mittailee Olgan ilmettä mielessään. Voiko hän luottaa tuohon kaunottareen vai oliko tässä taas uusi juoni tai syötti hänen päänsä menoksi. Nähdessään Olgan aidosti hätääntyneen katseen hän vakuuttuu siitä, että tähän tyttöön hän voisi luottaa.

-Miksi aloit huolehtia minusta, kysyy Yrjö.

-Sinä olet hyvä mees, kuin minu oma isa. Mina ei ole linna tyttö, mina olen maalta kotosi. Pere oli köyha ja mulle peakse raha tienaama. Sellepärast mina joutusi köigenmoise soppa. Mina tunnen, et sina ei ole samansugune kui ne muut.

Olgan suomen kieli alkoi saada enemmän ja enemmän eestiläisiä sanoja ja äänenväriä hänen alkaessa kertoa sentimentalisempia asioita. Mutta Yrjöllä ei ollut vaikeutta ymmärtää hänen viestiä.

-Heil on kaks vaihtoehto: he saavat sinut vankilasse ilman et Reino sinne joutu tai toine vaihtoehto on et sinut tapeta. Se raha on vain yks pieni lisäjutt.

Yrjö kuuntelee tyrmistyneenä tuon viattoman oloisen gasellisilmäisen sulokeijun kolkkoa sanomaa. Hän totta vie haluaa tietää kaiken. Mutta Olgalla on vielä paljon lisää kerrottavaa...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri ei ole mikään paras autokuski, kun hänellä ei ole omaa autoa, mutta kyllä hän on muuton kunnialla ajellut. Helppo reitti Hesaria pitkin ensin manskun ylitse Runeberginkadulle ja siitä sitten aikanaan vasempaan Tunturikadulle. Jotta ei tarvitse vekslailla saati turhia peruutella matka takaisin jatkuu sitten Cygnaeuksenkatua, Töölönkadulle ja siitä Eteläistä Hesperiaa manskulle ja manskulta oopperan kohdalta taas hesarille. No nyt on viimeinenkin kaappi autossa, kaksi keikkaa siitä vain tuli, kun on pieni kämppä ja vähän leluja sanoo Petri Mairelle ja kääntyy suutelemaan tätä kiitokseksi kaikesta.

Mennäänkö syömään tuonne Weeruskaan se on tuossa lähella sanoo Petri yllättäen ja kääntää jo tottuneesti pakua Fleminginkadulle. No tuossahan se on mutta mitenkä sinne pääsee lähelle auton kanssa noituu Petri melkein perillä, mutta sanoo, sitten, että osaammehan kävelläkin jonkun matkaa.

Täällä on hyvä ruoka sanoo Petri ja avaa Mairelle oven. Sisällä ei ole montaa henkeä ja he hakeutuvat ensimmäiseen vapaaseen pöytään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olga avautuu Yrjölle koko elämästään. Siitä kuinka hän Saarenmaalta hakeutui 16-vuotiaana Tallinnaan hotellisiivoojaksi ja siitä kuinka hänet houkuteltiin muhkeampien lihapatojen ääreen hämärämiesten toimesta. Siitä kuinka hän karkasi 17-vuotiaana ja joutui kiinni matkalla Tartoon. Hänet palautettiin sutenööreille Tallinnaan ja pakotettiin hieromalaitokseen orjapalkalla. Siellä hän oli tutustunut Reet -nimiseen paria vuotta vanhempaan naiseen, joka houkutteli hänet lähtemään Helsinkiin. Suomessa katujen varret olivat kuulemma täynnä kultaa ja kaupat pursusivat hunajaa ja kaviaaria.

Reet oli vienyt hänet Leevin luokse. Leevi oli aluksi ollut ystävällinen ja maksanut keikoista ihan mukavasti. Mutta vähitellen palkkiot alkoivat pienentyä ja lopuksi hupenivat kokonaan. Leevi oli ollut väkivaltainen ja väitti jopa Olgan olevan hänelle velkaa rahaa. Hän uhkasi kertoa Olgan uskoville vanhemmile tytön elämästä ja se oli Olgalle mahdoton ajatus. Hän tunsi olevansa vanki siinä tilanteessa.

Välillä Olga kuivaa silmäkulmiaan lautasliinaan ja jatkaa tarinaansa.

-Jos Reet soitta sulle, ära loota häneen. Hän yks niistä, varoittaa Olga.

Yrjö kuuntelee kaikkea kauhistuneena. Hän alkaa tuntea enemmän ja enemmän sympatiaa tuota tyttöä kohtaan. Hän muistelee myös omia kokemuksiaan. Oliko hän itse joskus ollut asiakkaana vastaavalle tapaukselle? Ehkäpä ei sentään, ainakin niin hän yritti itseään lohduttaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire kuulee takanaan mainittavan nimen Reet. Aivo oli keskusteluissaan nimennyt Lontoossa Reet nimisen tytön, hänen korvansa valpastuvat, mutta Petri höpöttää jotain eikä Maire voi hihkua hänelle, että turpa kiinni, kun kuuntelen mitä viereisessä pöydässä puhutaan.

Maire ei uskalla kääntyä ja hän yrittää muistella ketä siinä pöydässä istuikaan heidän tullessa syömään, joku nainen ja vanhempi mies, muistelee Maire, hän oli ajatellut, että seksikatukin on tässä lähellä tai ainakin aikoinaan oli.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olgan ja Yrjön jutellessa pöytänsä ääressä he eivät olleet kiinnittäneet huomiota ravintolan täyttymiseen sillä välin. Viereinen ruokaravintolapuoli oli viimeistä paikkaa myöten kansoitettu ja osa ruokailemaan odottavista asiakkaista oli majoittunut Baariin, josta heidät oli luvattu noutaa.

Olgakaan ei enää pälyillyt ympärilleen arkana, kuten alussa. Hän oli päättänyt, että tämä ilta saa olla alku uudelle elämälle. Ensisijaisesti hänen piti pyrkiä pelastamaan toisen ihmisen elämä, johon liittyvistä vaaroista hän tiesi aivan liian paljon. Heidän keskustelunsa ei enää ollut pelkkää supattelua, vaan he olivat mielessään eristäytyneet omaan hermeettiseen maailmaansa.

Olga oli edennyt hyvän matkaa kertomuksessaan kohti tätä päivää. Hän kuvaili kuinka Reiska ja joku hänen kaverinsa oli antanut hänelle ohjeet ottaa yhteyttä Yrjöön, pyytää tätä tulemaan hakemaan paketti Rööperistä ja lisäksi yrittää maanitella häntä tunnustamaan jotain, joka liittyy Leevin murhaan. Kaikki keinot olisivat olleet sallittuja. Kun tämä ei ollut onnistunut kunnolla, hän oli joutunut pinteeseen. Reet oli kuunnellut toisessa huoneessa, jonne Yrjöä ei laskettu ja sitten Reet oli todistanut Reiskalle, että Olga ei ollut yrittänytkään todenteolla. Myös nauhoituksesta sai saman kuvan.

Toistaiseksi Reiska ja hänen ympärillä pyörivä porukka, Lauri Penniö myös jossain taustavoimana, edelleen uskoo Olgan olevan hommassa mukana eivätkä he ajattele hänen laulavan asioista ulkopuolisille. Siksi Olga ei varsinaisesti vielä pelkää omasta puolestaan. Mutta hän on saanut kuulla, että suunnitelmat Yrjön kohdalta ovat viimeistä piirtoa myöten valmiit.

Heidän siinä jutellessaan joku kännipäinen nuori arpinaama ohittaa pöydän ja takoo kämmenellään Yrjöä olkapäälle kailottaen äänekkäästi:

-Eiks staran muija enää anna mirriä ku pitää Viron huoraa vokotella!

Yrjö on sillä välin juonut pari paukkua viskiä lisää ja tilanne saa hänet kuohahtamaan eikä hän pysty enää hillitsemään itseään. Hän nousee ylös ja lyö nyrkillä päin naamaa kyseistä Sörkan sälliä, joka makaa sen jälkeen nenä verellä baaritiskiä vasten pitkin lattiaa.

Samassa kaksi muuta korstoa hyökkää Yrjön kimppuun. Toinen ottaa takaapäin kaulasta kiinni ja toinen potkii edestä. Yrjö paukkaa takaraivollaan takana olijaa päin pläsiä niin että rusahtaa ja näin vapautuen otteesta potkaisee edessä olevaa munille. Molemmat jäävät vaikertamaan puolikumarassa. kun Yrjö vinkkaa Olgalle, että "nyt lähdetään". Matkalla baaritiskin ohi hän heittää 50 euron setelin tiskiin ja sanoo:

-Pitäkää loput! Faija oli talvisodan veteraani Rääkkylästä ja listi paljain käsi kymmenen ryssää, johan nyt on kumma jos en muutamasta vellihoususta täällä selvää tee.

Kun Olga ja Yrjö kiirehtivät ovesta kadulle, koko ravintolayleisö on vielä niin hämillään, ettei kukaan tee asialle mitään. Rettelöitsijät vaikertavat edelleen tuskissaan eivätkä Yrjö ja Olga jää katsomaan miten heidän käy.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire ja Petrikin nousevat pöydästään ja lähtevät Mairen työpaikan pakulla kohti yhteistä kotia Tunturikadulla. Maire naljailee Petrille, että ei tuo nyt niin kovin rauhallinen ruokapaikka ollut. Petri kuittaa takaisin, että sopivasti nosti adrenaliinia illan kohokohtaan, joka on "mörön" ajaminen uudesta kortteerista.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Leila ja Lauri viettävät "koti-iltaa", Lauri on masentunut yritys ei enää kiinnosta, kun Leevikin on kuollut. Pikku-Rikulta ei enää heru vinkkejä, kun hänkin on poissa, vai onko tosiaan kuollut? Leila on myös synnytyksen jälkeisessä masennustilassa, eikä antanut edes sääliseksiä, vaikka Lauri erehtyikin sitä yrittämään.

Lauri on juuri käymässä maate, kun Yrjö soittaa jostain kapakasta, taustalta kuuluu jotain huoran höpinää ajattelee Lauri.

- Mitä kuuluu vanha pukki, oletkos vielä jalkeilla, vai onko alkanut vanha suola janottaa ja pukkaat jo Leilan viereen, no on vitsi vitsi, vanha veikko sössöttää Yrjö.

- Maate olin juuri pukkaamassa, mutta aivan vain omaan sänkyyni ja Leila on tuolla omassaan, murahtaa Lauri, mutta jättää kohteliaasti kertomatta, että juuri sai pakit Leilalta.

- Tule tänne, me ollaan täällä kahden Olgan kanssa.

- Minne tänne, kysyy Lauri?

- Meille himaan tietysti, minne muualle sitä voisi mennä kun himaansa, jos silmät on mustana.

- En minä sinne kolmanneksi pyöräksi tule, hanki lisää viinaa tai kutsu minut sitten kun sinulla on nainen minullekin, ja Lauri painaa puhelimen punaista luuria.

Ei se tuu sanoo Yrjö ja Olga alkaa hermoilla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

- Osaatko ajaa autoa? Yrjö kysyy Olgalta.
- Osaam ma. Olaga nauraa.
Hän kertoo oppineensa jo varhain isan Ladalla. Se oli sitten varma auto. Isallä oli punainen Lada. Se oli armas ja kallis. Huoltoon sitä ei tarvinnu koskaan viedä, kun se oli vigane. Isällä oli työkalut mukana autossa ja sitä voi korjata missa vaan.
- Sitten lähdetään ja heti. Laurin luokse, vaikka ei tullu tänne. On nyt pakko mennä, kun ovat jätkät uhkan laittaneet. Meidän on selvittävä, sinun ainakin. Laurinkin ja Leilankin lastensa tähden. Olet ihana Olaga, niin kauniskin ja niin nuori. Tule nyt mennää, heti. Eivät ehdi sikeään uneen siellä.

Tänään ei kadulla ole ketään, kun Yrjö ja Olga astuvat Kruunuhaan yöhön. Taitavat välillä konnatkin pitää vapaata. Yrjö pelkäsi, että joutuisi selvittämään tietä autollekin.

Olga käynnistää auton ja avaa radion. Uutinen kertoo, että virolaisessa hotellissa Tallinnan keskustassa on ammuskeltu - ilmeisesti useita laukauksia. Poliisin erikoisryhmä on mennyt rakennukseen varusteissaan. Joku on otettu panttivangiksi. Hotelli on evakuoitu. Ammuskelijaa ei ole löytynyt, mutta poliisi olettaa henkilön olevan yhä sisällä hotellin tiloissa. Viereinen kauppakeskus on evakuoitu, joten pommiuhkakin on mahdollinen.

Olga kauhistuu. Pitihän se arvata. Hänen kätensä tärisevät. Hän pelkää, vaikka hotellista ja paikasta ei kerrota uutisessa sen enempää. Olgalla on jotain sellaista tiedossa, mitä Yrjöllä ei ole vielä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toimitukset selvittävät hotelliampumisia.

Seuraavan aamun lehtiotsikko kertoo:
Viron KAPO ampui maassa oleilleen pigin

Viru hotelliin hyökänneistä ainakin yksi mies on tulitaistelussa kuollut. Mies oli somalitaustainen. Mies ja ryhmä, johon hän kuului oli ollut jo pidemmän aikaa Viron suojelupoliisin seurannan kohteena.

Miestä ei voitu rikollisesta taustastaan huolimatta palauttaa Somaliaan.

Mohamed Abdi tuli vuosia sitten Suomeen isohkon somaliryhmän mukana. Hänellä ei ole sukulaisia Suomessa, niinpä hän on käynyt useasti kotimaassaan lomailemassa ja sukua tapaamassa.

Mies on kuin tumma Uuno Turhapuro. Miten naiset rakastavatkaan sellaisia renttuja? Miehellä on useita lapsia suomalaisten naisten kanssa. Kirjoitti aikanaan Seiskalehti.

Mies ei ole koskaan ollut suomalaisten työmarkkinoiden käytettävissä. Mohamed Abdi antoi oleilupaikaltaan Helsingin rautatieasemalta haastattelun seiskalehteen joskus aiemmin. Siinä hän sanoi, että suomalainen ja virolainen yhteiskunta ovat ilottomia ja siksi sairaita.

Hän oli kohdannut kummassakin maassa rasismia.

Aiemmin mies on kertonut oleilustaan Virossa, mutta kieltänyt kaipaavansa maahan, jossa ei ole sosiaaliturvaa.

KAPO:n tiedonlähde paljastaa, että mies kuului kylmäveristen mustatakkisten rikollisten monikansalliseen ryhmään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aamulla verotarkastaja Vilhunen laittaa ensitöikseen sihteerille toimieksiannon Penniön veljesten erikoistilintarkastuksen tekemisestä. Nyt kun kyseessä on Siiri Walkerin sukua ja Siirikin on telkien takana, niin voimme suorittaa tämän jo vuosia minua askarruttaneen yhtiön toimia tarkemmin, eikö niin rouva Matikainen?

Heljä Matikainen tietää, että täällä ei suvaita kieltävää vastausta ja sanoo reippaasti, hei minä laitan paperit postiin jo tänään Niilo hyvä.

Samaan aikaan Maire Miirola tutkii työhuoneessaan samaa yhtiötä ja sen toimia netistä löytyvillä tilinpäätöstiedoilla.

Myös Leila Toure on liikkeellä, hän ei saanut nukutuksi, kun keskellä yötä joku häirikköpari oli jyskyttänyt alaovella ja huudellut Lauria avaamaan. Leila on menossa testamentin ja muiden asiakirjojen kanssa virastotalolle Pasilaan, hän lykkää lastenvaunuja edellään ja laulaa hiljakseen jotain lapsena oppimaansa lorua. "Ja hännät on solmittu yhteen huuaijaijaiajaaaa, huuaijaijaiajaaaa"...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire surffailee netissä ja huomaa Yrjö Kakkisen nimen veljesten yhteydessä, niin nyt muistankin, Yrjö Kakkinen oli se eilinen mies siellä Weeruskassa. Hän taitaa olla varsinainen junkkari, kun teki sellaisen vastaiskun, kun tyttöystävää huoriteltiin. He puhuivat jostain Reet nimisestä naisesta myös, ja nainen taitaa kuin taitaakin olla sama nainen johon Taivo oli tulisesti rakastunut. Hän laittaa kuukkeliin hakusanaksi Taivo Kallaksen ja yllättyy virolaislehtien otsikoista. Taivo on kuollut epämääräisissä olosuhteissa Unkarissa.

Maire menee naistenhuoneeseen ja soittaa Petrille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lehdet pahoittelevat virheellistä uutista Mohamed Abdista. Hän ei kuulu mustatakkisten ryhmään. Hän vain sattui olemaan paikalla kun ammuskelu alkoi.
Mustatakkisten ryhmää on seurattu Suomessakin. Useita sen jäseniä on tunnistettu. Ammuskelun motiivia etsitään.

Hotellissa majoittui myös Li Kun. Hän haavoittui välikohtauksessa, mutta missä oli varsinainen kohde? Siitä lehdellä ei ole tietoa.

Li KUn on toimitettu sairaalaan. Samoin kuin useita muita haavoittuneita.

Viron KAPO on vaitonainen toisin kuin tavallisesti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jukka Kaakkuri kutsuu aamulla Liinu-Marjukan huoneeseensa.

-Se bemari on tullut rantaan Ruotsista. Löytyy Vuosaaresta. Ota yhteyttä satamaan ja hoida se hinaamalla tänne meille. Sitä ei ruveta ajamaan.

-Asia selvä, kuittaa Linnu.

Linnu astelee suoraan Viljo Kahelinin huoneeseen:

-Se bemari on tullut rantaan Ruotsista. Löytyy Vuosaaresta. Ota yhteyttä satamaan ja hoida se hinaamalla tänne meille. Sitä ei ruveta ajamaan.

-Vai niin, toteaa Viljo.

Viljo Kahelin kävelee nuoremman konstaapelin Virve Huttusen työhuoneeseen:

-Vuosaareen on tullut niiden kahden tutkintavankeudessa olevan auto Ruotsista. Ota selvää kuinka sen saa sieltä hinattua tänne.

-Kuka asiasta tietää, kysyy Virve.

-Liinu-Marjukka tietää lisää, vastaa Viljo.

Virve soittaa Linnulle ja kysyy asiasta. Hän kehottaa soittamaan Jukka Kaakkurille, joka oli saanut ilmoituksen satamasta Finncarriersin konttorista.

Virve soittaa Kaakkurille.

-Kuulin, että jossain on joku auto?

Kaakkuri menettää malttinsa totaalisesti:

-JUMALAUTA, PERKELE, SAATANA!!!! Siitä on kaksi tuntia aikaa, kun asia piti hoitaa ja nyt sinä soitat minulle, että olet kuullut, että "jossain on joku auto".

Kaakkuri lyö luurin kiinni ja soittaa itse Finncarriersin satamakonttoriin:

-Pankaa se bemari hinaten tänne heti, valtio maksaa!

Näin asia hoitui kerralla tyylikkäästi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Leila Toure saapuu virastotalolle ja yrittää selvittää kuka olisi oikea henkilö, mutta ei jaksa lukea koko talon opastekstejä, vaan siirtyy kysymään opastuksesta. Siellä on puhelu kesken ja henkilö ei ole huomaavinaan , kun Leila jo alkaa siirtää painopistetään jalalta toiselle.

No puhelu katkeaa, mutta heti soi toinen puhelu perään, suomalaisen jonotussäännön mukaisesti ihme ja kumma puhelin menee aina ihmisen edelle.

Vihdoin Leila saa asiansa esitetyksi, mutta hän on tullut aivan väärään paikkaan, opas ei kuitenkaan osaa neuvoa mihin tulisi mennä, mutta ei ainakaan tänne.

Leila näyttää lasta ja sanoo, että ei hän vastasyntyneen kanssa jaksa kävellä muualle. Nainen armahtaa ja neuvoo Leilan kolmanteen kerrokseen. Siellä ystävällinen mies ottaa Leilan paperit ja katsoo niitä.

- Jahas, harvemmin on näin selvää testamenttia ja eri legaatteja tänne kukaan ennen ole tuonutkaan.

Hän katsoo koneelta, että ylikomisario Kaakkuri on myös näistä papereista kiinnostunut.

- Nämä kyllä ovat kopiot alkuperäisistä, olisi hyvä teidän kannaltanne, jos alkuperäisetkin löytyisivät, mutta joka tapauksessa minä otan nämä ja toimitan näistä kopion kopiot, myös rikosylikomisario Kaakkurille jos sopii?

- Sopiihan se.

- No niin kuittaus tähän ja saatte tästä vastakuitin mukaanne asian varmistamiseksi, olkaapa hyvä.

- Kiitos ja näkemiin.

- Näkemiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ylikomisario Kaakkuri saa Leilan testamentin ja siinä onkin melkoinen läjä asiakirjoja. Aamusta oppineena, hän ei enää delekoi niitä Liinu-Marjukalle, vaan vilkaisee heti itse.

Kaikki on hyvin laadittua pähkäilee Kaakkuri, mutta yksi asiakirja on jo vanhentunut tai on ollut aina mitätön. Siinä Jaakko Walker kieltäytyy isänsä omaisuudesta ja lakiosastakin.

Kaakkuri marssii Jaakko Walkerin pakeille. Tämä asia varmistetaan nyt eikä viidestoistapäivä.

- Päivää olisi asiaa Jaakko Walkerille.

- OK, avaan tutkintahuone numero kolmosen ja kutsun asiakkaan kylään, virnuilee päivävuorossa oleva vahtimestari.

- Myrhh, kiitos.

Jaakko Walker kysyy Jukka Kaakkuri ystävällisesti.

- Olen.

- Niin otan osaa isänne kuolemasta ja olenkin nyt omaisuudenjakoasioissa liikkeellä. Olette kahdeksan vuotta sitten allekirjoittanut paperin joka on alusta saakka ollut mitätön.

- Mitähän asia koskee, onko minun pakko kuunnella tälläistä vihjailua?

- No no rauhallisesti nuori mies, minähän yritän tässä nyt vain auttaa teitä ilmaisemaan asianne pitävästi.

- On katsokaas niin, että ette voi kieltäytyä lain mukaan lakiosastanne ennen isänne tai omaisenne kuolemaa, jonka omaisuutta kieltäydytte vastaanottamasta.

- Ai siitä paperistako on kysymys olisitte heti sanonut. Se kirjoitettiin suutuspäissä silloin kun muutin sieltä Lontoosta takaisin Suomeen, mutta olen yhä sitä mieltä.

- Vai niin, sitten allekirjoitus vain tähän, tein teille valimiin paperin jo valmiiksi, koska arvasin teidän pysyneen kannassanne.

- Mistä sen voi tietää?

- No kuka nyt ottaisi omaisuutta jota tuskin on muuta kuin likaiset vaatteet, ai niin tehän veitte nekin jo valmiiksi fattan konttiin.

- Tuossa on uusi paperi allekirjoitettuna, koska pääsen täältä pois, sillä minä en ole isääni murhannut, minulla on se isäntappo näet vielä kokonaan tekemättä.

- Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Näkemiin huomiseen.

Kaakkuri on jo matkalla kerroksiin ja Jaakko saatetaan punkkansa viereen takaisin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hotellin valvontakameroiden nauhoituksia tutkitaan. Nauhoilla esiintyvät ampujat ovat isokokoisia, mustatakkisia ja noin 40-vuotiaita. Heitä on kuvassa neljä ja kaikki ovat aseistettuja.

- Kolme helvetin aggressiivista kaljupäätä on saatu kiinni, sanoo Aivo.
He ovat osa laajaa rikosvyyhteä. Tuomioita heillä on ollut salakuljetuksesta ja laittomista aseista. Näitä rikollisia on rantautunut Viroon lähialueilta!

Kiinniotossa yhden miehen silmät suurenivat ja hän syöksyi poliisin kimppuun kiroillen kuin satamatyöläinen. Toinen mielipuoli yritti iskeä rystyset kiinniottavan poliisin leukaan, mutta yritykseksi jäi.

Toisin kuin huumeista Latinalaisen Amerikan vankiloissa pidätettynä olevat kevytmieliset nuoret, jotka etsivät seikkailua ja rahaa, nämä ovat kovakalloja ja taparikollisia.

Kiinniotetut on siirretty arestimajaan odottamaan kuulustelua.

Tähän mennessä kuulusteluissa on saatu tietoon, että heillä on yhteyksiä myös Englantiin ja Suomeen.

Neljäs nahkapää pääsi karkuun, mutta hänestä on kuva valvontakamerassa ja poliisi on toimittanut sen Interpoliin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Bemari saapuu Pasilaan vasta kello 14.15. Stevedoringin pojat saivat kyllä toimeksiannon jo muutamaa tuntia aikaisemmin, mutta heidän satamakonttorissaan oli sökörinki käynnissä ja sitten he menivät lounaalle sataman ruokalaan. Sen jälkeen he olivat tovin kiisteelleet siitä kuka lähtee ajamaan ja niin edelleen ...

Kaakkuri sai tiedon Virve Huttuselta, jolle paikalle saapuneet kaksi satamaduunaria asiasta kertoivat. Kaikki laivauspaperit olivat kuulemma auton sisällä, Virvelle he antoivat vain avaimen ja pyysivät kuittauksen bumaskaan.

Kaakkuri otti yhteyttä Linnuun heti tämän kuultuaan ja ohjeisti sitten:

-Huolehdi siitä, että auto tutkitaan perinpohjaisesti. Joka tavara, joka paperi, joka nippeli on kirjattava ylös raporttiin, jonka minä saan sinulta huomenaamulla kello kahdeksan. Kysyttävää?

-E-ei, vastasi Linnu.

-Ja katsokin sitten ettei joku ota minuun aamulla yhteyttä kertoakseen, että "pitikö jotain tehdä sille autolle".

-Ky-kyllä, virkkoi Linnu nolona. Hän oli päättänyt, että tällä kertaa asiat menevät toisin kuin aaamulla.

Linnu meni kuitenkin Viljon luokse ja kertoi toimeksiannon. He yhdessä totesivat, että on parasta, että he kaksi keskenään lähtevät heti tutkimaan autoa ja penkomaan siihen liittyviä salaisuuksia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kaakkuri itse otti puhelun Lontooseen ja pyysi virka-apua niin poliisilta kuin tullilaitokseltakin. Yksi kansalaisenne on kadonnut, hänellä on kaksoiskansalaisuus, mutta on asunut viime vuodet Lontoossa.

Hänet on Suomessa julistettu jo kuolleeksi ja paperit ovat viimeistään huomenna teillä siellä edessänne. Tänään on kuitenkin meille toimitettu kadonneen henkilön testamentista oikeaksi todistettu jäljennös ja on syytä epäillä, että hänellä on enemmän omaisuutta, kuin olemme tätä ennen täällä arvioineet.

Kuten tiedätte meillä on murhatutkimus tästä täällä meneillään ja kaksi epäilyä on säilössä, nyt tarvitaan kadonneen maallinen omaisuus tänne, että testamentti voidaan hoitaa ilmeisen vainajan toivomuksen mukaisesti. Ja samalla mahdolliset johtolangat epäiltyjen vangitsemiseksi tai vapauttamiseksi saadaan käsiteltyä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Huang Dongin puhelin pärähtää.

- Dong

- Täällä puhuu ylitarkastaja Miller, hyvää päivää, asia koskee Richard Walterin omaisuutta, olemme saaneet tiedon, että te isännöitte 25 Wilton Streetin asuntoa, jossa hän on viimeksi asunut.

- Kyllä

- Onko häneltä jäänyt mahdollisesti omaisuutta asuntoon?

- Asunto on jo myyty toiselle omistajalle, eli hänen vuokranantajansa on muuttunut, mutta omistaja, siis, se vanha omistaja pyysi varastoimaan vuokralaisen kaikki tavarat omistamaansa varastoon rannikolla. Niin olen toiminut, saman määräyksen mukaisesti olen toimittanut vuokralaisen avovaimon sekä lasten tavarat Suomeen.

- Onko teillä vuokranantajan osoite- tai muita tietoja, on kyllä, mutta minulla on myös valtuutus luovuttaa tavarat poliisille jos niin pyydätte.

- No se helpottaa toimintaamme, voitteko milloin tulla aukaisemaan varaston ja näyttämään meille omaisuuden sijainnin.

- Milloin vain.

- Huomenna kello 8.00 aamupäivällä, voitte tulla minun luokseni, menemme sitten yhdessä. Yhteystiedot tulevat tähän numeroon tekstiviestillä hetken kuluttua.

- Hyvä on otan avaimet mukaan ja asiakirjat jossa on valtakirjat kaikista toimistani.

- Erinomaista.

Puhelin suljettiin ja hetken kuluttua tekstiviestiääni piippasi Dongin kännykästä.

Dong alkoi kirjoittaa valtakirjoja huomiseksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire tulee kotiin ja huikkaa Petrille, että tänään on sitten tyttöjen ilta, eli Maire ja Lissu menevät hiukan rimpsalle.

Petri katsoo hiukan hitaasti, mutta sitten myöntyy ja sanoo, mene vain rakas, täällä netissä onkin niin paljon mielenkiintoisia asioita, että en juuri kaipaisikaan pusuja tai muuta huolenpitoa.

Maire tulee ja suutelee Petriä.

- Arvasin, että et ole mikään jöröjukka. Menen suihkuun jos sattuu kiinnostamaan.

- Katson tämän jutun ensin loppuun ja tulen pesemään selän, hehkuttaa Petri vastaan, et olekaan nähnyt Lissua sitten viime talvisodan.

- En kuule mitään, mutta kehu vain lisää, hihittää Maire ja pudottaa pikkikset kylppärin kynnykselle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ampujat ovat Viron poliisin vanhoja tuttuja, jotka jäivät nyt kiinni osana laajaa rikosvyyhtiä. On tarkentunut, että tuomioita heillä on aiemmasta amfetamiinin salakuljetuksesta, kiristyksestä ja rahanpesusta.

Yhdellä rikollisista epäillään olevan useita uhreja.

Poliisi on selvittänyt rikollisten käyntejä ampumaradoilla mm. Baltian suurimmalla sisäampumaradalla, Tondissa ja eräillä metsästysampumaradoilla.

On saatu selville, että yksi kiinniotetuista ja mahdollisesti myös vapaana oleva harrastaa jousiammuntaa.

Jousiammunta on ollut ulkomaisten turistien suosiossa Tallinnassa. Muualta tulleille on ollut helppo päästä jousiammuntaradoille harjoittelemaan.

Motiivi tähän ammuskeluun liittyy ulkomaisiin yhteyksiin.

Viron poliisi on yhteydessä suomalaisiin virkaveljiinsä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Linnu ja Viljo tutkivat autoa Pasilan Poliisitalon parkkihallin erityissektorilla.

Viljo kirjoittaa muistiin reaaliajassa toteamuksia.

Ajoneuvo: BMW 550i Gran Turismo, Metallinharmaa
Käyttöönottopäivä 31.12.2011
Rekisterinumero LEV-10
Mittarilukema 123455 km
Omistaja Leevi Sulo Armas Penniö 241263-6969

Hansikaslokero: Pohjolan liikennevakuutustodistus
Katsastustodistus
Huoltokirja
Euroopan tiekartta
Sekalaisia kuitteja
Käyttöopas
Rekisteriote

Matkustustilan tavarat: Pikkuhousun suojia Libresse (käyttämättömiä)
Paperinenäliinapakkaus Nessu (avaamaton)
Mynthon pastillirasia (sokeriton,puoliksi syöty)
CD levyjä (Irwin Goodman, J.Vainio)
Huulirasva (Nivea)
Kännykän laturi (Nokia)
Roskia (Sekalaisia)

-Äh, eiköhän pidetä taukoa ja tutkita sitten tavaratila.

Linnu suostuu ehdotukseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lissu ja Maire menevät Storyvilleen aluksi etkoille. Maire haluaisi hiukan kysellä Jaakosta, jos siellä joku tietäisi mikä hän oikein oli miehiään. Eikös hänen pitänyt mennä Vihreän liiton toimistoon töihin ministerin avustajaksi tai jotain.

Lissu kysyy miksi sinä enää siitä homosta olet kiinnostunut? Maire hämmästyy, että oletko tiennyt koko ajan että Jaakko on homo? Ei kun jälkeenpäin joku kertoi taisi olla se Numminen tai joku hänen kavereistaan.

Helvetti ei meidän juttu ainakaan toiminut, mies kuitenkin yritti epätoivoisesti kaikkia konsteja ja minä sitten otin siltä suihin lopulta, ei sekään toiminut. Vittu mikä show sekin oli, olisit nähnyt.

- Onneksi Petri ei nähnyt tai ei sitten halunnut nähdä.

- Ei mennä tuonne alas enää, mennään jonnekin muualle.

Näin Maire ja Lissu kääntyvät kannoillaan juuri kun ovat päässeet Storyvillen portaikon yläpäähän.

- Ajattele Lissu mitä kaikkea sitä ihminen suuhunsa edes laittaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hotellista kiinniotetuilla oli 22-kaliiperiset pistoolit, eikä yksikään niistä ollut aserekisterissä. Poliisi pitää todennäköisenä, että aseet olivat varastettuja.

Hotellin aulassa oli ampumisten aikaan muutamia kymmeniä ihmisiä. Suurempi turistiseurue oli juuri saapunut vastaanottoon.

Poliisi oli ennakkoon saanut varoituksen mahdollisesta ampumavälikohtauksesta, ja oli heti paikalla rynnäkkövarusteissa. Näin onnistui nopea pidätys. Ehkä neljännellä rikollisella oli paikalla joku henkilö ja ehkä hän pääsi avustettuna pakenemaan, kun hotellin asiakkaat ryntäilivät paniikissa pakoon.

Rikollisten taustaa tutkittaessa käy ilmi, että kahdella miehistä on ollut runsaasti yhteyksiä Suomeen. Viron poliisi olettaa, että karkuun päässyt on ehtinyt paeta jo Suomen puolelle.

Yhden taparikollisen nimellä löytyy myös asunto Helsingistä. Sen hän on saanut sosiaalihuollon kautta. Hänelle maksetaan Suomesta myös työttömyyskorvauksia. Miten on mahdollista, että Suomi pitää yllä rikollisia? Miksi ylläpitoa on jatkettu jo pidemmän aikaa?

Ampumavälikohtauksessa haavoittunut hotellivieras Li Kun on yhä sairaalassa. On mahdollista, että hän oli rikollisten kohde. Häntä ei ole vielä voitu kuulustella.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire ehdottaa, että mennään Lady Mooniin siellä voi olla niitä virolaisia liikenteessä.

- Mitä hittoa sinä virolaisista, kysyy Lissu.

- Äsh, puhuin ohi suuni, minun piti tänään hiukan vakoilla, ensin Jaakon taustaa ja sitten virolaisia ns. liikemiehiä ja naisia, näin eilen yhden isännöitsijä, tai oikeasti meidän talon isännöistijä melko nuoren virolaisnaisen seurassa.

- Siellä Lontooossa kävin muutamissa myymälöissä eikä siellä ollut ainotakaan meidän tuotetta esillä, vaikka olemme myyneet sinne vuosia ja paljon.

- Miten se virolaisiin liittyy?

- No näin ekaa kertaa työnantajani ilmi elävänä ja se oli Tallinnasta joku Aivo.

- No voi hurja, muistan pentuna ihan snadina, niin joku Raivo Roosana ryösti Tillanderin timantit ja kun ne jätkät joutu lusimaan niin vanhemmat gimmat odottivat, että ne vapautus pian, silloin ne saisivat kokea Raivon purkauksen.

- Hei nyt hiljaa jo purkauksista, mitä me tilataan?

- Otetaan vaikka Starving Marvinit.

- Yes, me otetaan kaksi Straving Marvinia, kiitos.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Edellisenä iltana Olgan parkkeeratessa autoaan Laurin asunnon edessä väsyneen ja naama ruvella olevan Yrjön nuokkuessa vieressä hänen kännykkänsä pirahti. Reet soitti hänelle.

-Kus sa oled?

-Ma ei tule sel ööl kodu.

-See võib muutuda sulle pahandusi!

-Ei ole minu jaoks enam hullem võib juhtuda.

Olga oli tylysti antanut ymmärtää, että hänellä olisi parempi olla missä tahansa muualla kuin entisessä kortteerissaan. Reet oli katkaissut puhelun. Olga oli yllättävän rauhallinen. Ikäänkuin hän olisi henkisesti jo täysin irrottautunut koko porukasta.

-Kuka se oli, kysyi Yrjö.

-Reet halus tietä mis olen ja sanoin, etten tule koti.

Yrjön havahtuminen puhelimen soittoon ja Olgan keskusteluun ravisutti jollain tavoin hänen virettään ja hän tunsi itsensä jälleen aivan selväjärkiseksi ja toimintakykyiseksi.

-Anteeksi, että aloin riehua siellä kapakassa. Sellainen ei ole minun tapanani.

-Ma sanoin et sa oled hyvä mees ja täna õhtul olen enesekindlam.

Yrjö ei tällä kertaa aivan tarkkaan ymmärtänyt, mutta tulkitsi sen positiiviseksi ja huojentui. Hänellä oli alkanut kasvaa voimakkaaat tunteet Olgaa kohtaan. Luottamus, jota Olga oli osoittanut häntä kohtaan kertoessaan avoimesti elämästään oli tehnyt Yrjöön vaikutuksen. Vaikka heidän ikäeronsa oli suuri, Yrjö tunsi kuin nuoruuden ajan ihastusta Olgaan. Ei niin, että olisi välttämättä heti halunnut rynnätä R-Kioskille Sultania ostamaan, vaan jotenkin paljon syvällisemmin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Viron poliisi on yhteydessä Suomen poliisiin. Tämä yhteys merkitsee tiedonetsinnän laajenemista Lontooseen.

Viron entinen ulkoministeri kertoo poliisille, että hän oli tavannut Li Kun tuntia ennen välikohtausta. He olivat sopineet isoista investoinneista ja Viroon perustettavasta ulkomaisesta jalokivikaupasta. Li Kun oli esitellyt liikeideansa ja se oli näyttänyt erittäin lupaavalle.

Lontoosta tulee tieto, että Kiinasta on lähtenyt kymmeniä tuhansia entisen kommunistipuolueen jäseniä. Heidän mukanaan on lähtenyt valtavia summia rahaa. Kaikki on tapahtunut Kiinan pankin suojeluksessa, mutta palvelu on ylittänyt vuosittaiset rahansiirron rajoituksen.

Afrikan ja köyhien Aasian maiden lisäksi Englanti on yrittänyt hyötyä kiinalaisten rahansiirroista.

Li Kun on ollut yhteyshenkilö ja kiinalaisten Englantiin muuton tukija. Hän on auttanut kiinalaisia investoimaan isoja pääomia ja näin hän on itsekin hyötynyt monin tavoin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Viljo ja Linnu jatkavat auton tutkimista tavaratilan osalta:

Kaksi matkalaukkua (lukitsemattomia)
Yksi vinyylikassi (kahdet korkokengät, angoravillapusero, meikkipussi)
Attacheasalkku (lukittu)
Varoituskolmio (punainen)
Moottoriöljykanisteri (Neste Oil)
Vararengas (Michelin)
Renkaanvaihtotyökaluja (tunkki, pulttiavaimia)

-Taitaa olla parasta ottaa matkalaukut ja salkku sisälle ja tutkia toimistossa. Niissä voi olla enemmän tavaraa kuin tähän muistilehtiöni sivuun mahtuu, ehdottaa Viljo.

-Joo, tehdään niin, virkkoo Linnu.

-No niin, oliko kaikki tässä?

-Pojat saavat huomenna tutkia vielä vuoraukset ja rakenteet. Emmeköhän me tällä pärjää aamulla sen "kaakattajan" kanssa, vastaa Linnu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire tulee yllättävän aikaisin "tyttöjen illasta", Petri on vielä koneen ääressä.

- Hei oliko hauskaa?
- No ei, en saanut mitään tietoja mistään.
- Tietoja, olitko vaklaamassa jotain?

- No joo, siellä Lontoossa huomasin sellaisen asian, että meidän silkkihuivit ja solmiot myydään jonekkin muualle kuin Lontooseen, siellä Oxfordstreetillä ei ollut yhtään rekkiä meidän tuotteista esillä.

- Ajattelit sitten ottaa siitä selvää yökerhokierroksella Helsingissä?

- Niin, minusta siihen liittyy virolaiset jotenkin, ja eilen Weeruskassa se tappelu muistatko, niin se mies on tämän talon isännöitsijä - ajattele!

- No, miten se taas liittyy virolaisiin?

- Ei mietenkään, taidan olla hieman huppelissa, Mennäänkö sänkyyn alkaa juuri panettaa mukavasti?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sumuisessa Lontoossa aamulla kello kahdeksan avaa Dong ylitarkastaja Millerin toimiston oven.

- Hyvää huomenta ylitarkastaja Miller.
- Huomenta huomenta, käykää istumaan herra Dong.
Tässä on nämä valtakirjat, eli minulla on Aivo Kallaksen valtuutus huoneiston myyntiin, vuokraamiseen ja isännöintiin. Aivo Kalla taas omistaa holdinyhtiön joka omistaa, tai omisti asunto-osakkeet asunnosta, jossa asui herra Walker.

- Juu juu meillä ei ole epäilystäkään siitä, että paperityöt eivät olisi oikein laadittu. Voimmekin lähteä heti kun tullilaitoksen miehet tulevat.

Tullilaitos haluaa mennä omilla autoillaan ja Dong pääsee ylitarkastajan kyydissä varastoalueelle kanaalin rantaan. Dong avaa varaston vaatimattoman näköisen oven ja ohjaa miehet varaston nurkkaukseen johon on kannettu Richarad Walkerin maallinen omaisuus, mikä asunnosta on löytynyt.

Tullin miehet alkavat inventoida omaisuutta ja lyövät tarransa ja sinettinsä haltuun saaduksi joka paikkaan.

- Eipä ukolta ole isoa läjää perillisille jäänyt, muutama muistoesine, vaatteita, kymmenisen metriä kirjallisuutta ja pari matkalaukkua, joita miehet eivät avaa, vaan laittavat niihin tullin lommit.

Pihaan ajaa tullilaitoksen pakettiauto ja tavarat nostetaan kyytiin ne pakataan lukolla varustettuun häkkiin ja ylitarkastaja sekä tullin edustaja allekirjoittavat joitain papereita joista jäljennökset laitetaan kirjekuoressa häkkiin ja häkki lukitaan ja sinetöidään.

- Ok, voimme poistua, hypätkää kyytiin herra Dong, sanoo ylitarkastaja ja hyppää itse kärppänä ratin taakse.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri huutelee kylpyhuoneesta, että paljon suurempi haitta Suomelle on sen aggressiiviset verosuunnittelua harrastavat suuryhtiöt mukana myös kaikki valtion osaomisteiset yhtiöt, kuten Neste ja muut keulayritykset, kuin Penniön veljesten solmiokauppa Lontooseen, jota ei edes löydy netistä tai itse Lontoon kaupoistakaan, kukahan sinullekin palkan maksaa ja mistä hyvästä?

Samassa hän hyppää kihlattunsa viereen vuoteeseen, kihlatun joka tuoksuu
mangolle ja alkoholille. Fortum vie Belgiaan miljardeja joka vuosi verokikkailun vuoksi, sitä voisi sanoa lainsäädäntömme suoksi.

- Oletkos rakas nähnyt tätä siellä "tyttöjen illassa"?

- Onpa iso ja aivan jäykkä, annas kun maistelen hiukan, kun sillä sotilaalla on kypäräkin kallellaan. Ymm...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li Kun nuori apulainen Diana Walker ihmettelee Lontoossa miksi Li:stä ei kuulu mitään. Ei bisneksistä voi viikko kaupalla olla poissa. No ei hän ole viipynyt kuin viitisen päivää, mutta asiakkaat alkavat kysellä.

Diana on selvittänyt edelliset kravatit. Ne myytiin edelleen Camden courtin ja Portobello roadin kirpputoreilla. Kauppa kävi taaskin hyvin. Nyt pitäisi saada jo uutta tavaraa, mutta jokin tässä ketjussa ei nyt toimi. Eivät ne myyjätkään kauaa odottele. Ruokaa ja rahaa on niidenkin saatava.

Jalokivet on sentään toimitettu eteenpäin. Menee kuukausia, kun ne tulevat Kohinor ja muilla arvomerkinnöillä ja hionnoilla takaisin hiojalta ja laillistajalta.

Diana ei tiedä mitä tällaisella luppoajalla tekisi, kun ei ole tottunut olemaan jouten. Li on aina sopivasti työllistänyt häntä. Niinpä hän onkin äveriäs nuori. Tottunut ansaitsemaan hyvin.

Hän miettii menisikö baby shamille Goring hotellin terassille.

Pian hän jo seuraa, kun paikalle lipuvat Rollsroycet, Ferrarit ja Bentleyt. Ei ole Lontoossa rahasta ja varallisuudesta puutetta.

Hänkin voi ostaa melkein mitä vain. Goringilla hän tilaa shampanjalasin, seuraksi valitsee katkarapuruukun.

Yksin ei Lontoossa tarvitse aikaansa kuluttaa, mutta miksi poliisit lähestyvät häntä? Ei Diana tiedä tehneensä mitään väärää. Missä se virolainen "poikaystävä" on, jota hänelle suositeltiin ja esitteltiin? Oli se hiukan omituinen nahkatakkimies, mutta omituiset ja erikoiset ovat aina kiinnostaneet Diana. Tatskojakin aika paljon miehellä kropassa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Li KUN siirretään yksityisellä sairaskuljetuksella yksityiseen London Bridge Hospitaliin hoitoon. Viron poliisit eivät pääse häntä kuulustelemaan. Entinen ulkoministeri on järjestänyt hänen siirtonsa.

Mies tarvitsee parhaan mahdollisen hoidon, eikä hinnalla ole siinä merkitystä.

Diplomaattiyhteydet merkitsevät hänelle koskemattomuutta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Poliisit pyytävät Dianan mukaansa. Toimivat hienotunteisesti, hienossa hotellissa. Diana lupaa mennä poliisiautoon, kun on nauttinut lounaansa ja juomansa.

Sivukadulta hänet viedään poliisiautolla kuulusteluun.

Onko hän sukua Rickharda Walkerille?
- no ei, ei minkäänlaistsa. Sama sukunimihän on vaikka kuinka monella muullakin täällä.
- Tarkistamme tietoa netistä. Yes, lähes 130 000 Walker sukunimistä. Onko teillä ollut yhteyksiä Jack Walkeriin? Tunnetteko hänet.

- En tunne, enkä tiedä mitään. Firman johtajalla Li Kunilla saattaa olla ollut. En minä tiedä mitään sellaisista.

- Kuulimme, että johtaja Li Kun on toimitettu Lontooseen. Hän joutui ammauntavälikohtauksen osapuoleksi. Tiedättekö miksi?

- Ei harmaata aavistustakaan.

Poliisit eivät saa mitään irti Diana Walkerista. Kenties hänellä ei ole tietoa tapahtumista.

Suomesta halutaan vielä tietoja kiinalaisista solmioista. Onko niillä ja teillä yhteyttä?

Diana innostuu kertomaan, että solmioita tulee runsaasti Suomen kautta Lontooseen ja ne myydään kirpputoreilla. Hienoja ovat. Minä vien niitä jälleenmyyjille. Kirpputorimyyjät odottelevatkin uutta tavaralähetystä, mutta jokin katko on tullut siihen. En ymmärrä mistä se johtuu. Voiko sillä olla jokin yhteys tuohon johtaja Li Kunin matkaan? Outoa. Koskaan ei ole käynyt näin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olga pysäyttää auton kadun varteen puolihuolimattomasti ja jää aprikoimaan jotain. Sitten hän kysyy Yrjöltä:

-Miks meie pitäs mennä Laurin luo?

Yrjö on hiukan hämillään kysymyksestä. Hän oli ehdottanut tapaamista ja ajatellut, että Lauri olisi voinut selvittää hiukan asioita, joista he olivat Olgan kanssa aiemmin illalla keskustelleet. Nyt Olga vaikutti siltä, että hän ei luottanut Lauriin sen enempää kuin niihin muihinkaan porukan jäseniin. Yrjö ei tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Eihän Lauri toisaalta ollut kovin halukas heitä tapaamaakaan. Ehkäpä olisi ollut parempi, että he eivät menisikään sinne.

Vielä asiaa tuumaillessaan Yrjö huomaa tutun oloisen miehen astelevan Laurin ovelta päin kiireisin askelin kohti etäämmällä parkkeerattua autoaan. Siitä ei ollut epäilystäkään. Hän oli ilmiselvästi Jari Komulainen.

-Nyt minä tiedän miksi Lauri ei halunnut tulla kotiini. Hänellä oli vieras, sanoi Yrjö Olgalle.

Olga terästi katsettaan ja kysyi sitten tunsiko Yrjö tuota miestä. Yrjö kertoi avoimesti, että kyseessä oli sama henkilö, jolle hänen piti toimittaa paketti Uudenmaankadulta.

-Jariko, kysyi Olga.

-Sinä siis tunnet hänet myös?

-Kyllä ma tunnen, tema oli Leevi kaveri, vastasi Olga.

Olga kertoi myös, että hän oli joskus muutamia kuukausia aikaisemmin ohimennen tavannutkin Jarin, kun hän oli Leevin matkassa pistäytynyt juuri samaisessa Porvoonkadun Baarissa. Se taisi olla Jarin vakiopaikkoja ja Leevillä oli silloin ollut jotain asiaa Jarille. Sen kummemmin hän ei Jarista kuitenkaan tiennyt.

-Ajetaan takaisin meille, sanoo Yrjö. Vai mennäänkö teille, lisää hän pilaillen.

Olga nyökkää huvittuneena ja käynnistää auton. He eivät viitsi lähteä varjostamaan Komulaista, joka todennäköisimmin kuitenkin olisi vain menossa kotiinsa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset