Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Rengas ranteessa, kokeiluromaanin kokeilu

Tässä kokeilen sellaisen asian toimivuutta, että lisään ensimmäiseen kommenttiin kaikki Salapoliisiromaani Rengas kiristyy tulleet kommentit. Niitä on reilusti yli sata eli 136 kommenttia ja A-nelosina se tekee 43 sivua.

 

Jos kokeilu onnistuu suljetaan alkuperäisen blogin kommentointi ja aloitetaan kirjoittaa tämän avauksen kommenntiketjuun samoilla säännöillä, eli kuka tahansa voi kirjoittaa alimmaiseksi kommentin.

 

Uskon, että jos homma toimii, niin kirjan luettavuus paranee ja uudet kommentit voidaan sitten taas yhdistää seuraavaan avaukseen vaikkapa viikon välein.

 

Jos jotain asiasta kysyttävää sitä voi käydä keskustelua Irja Laamasen avauksessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (59 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nieminen katseli tumman moottoriöljyn tahrimia käsirautoja, jotka kytkivät hänet, todennäköisesti koko lyhyeksi jäävän loppuelämänsä ajaksi, kuumavesiputkeen.
Yritykset repiä vahvaa metalliputkea kaikin voimin olivat päättyneet ranteiden tuskalliseen särkyyn.
Kellarissa ei kuulunut mitään muuta, kuin vaihtovirran ja ilmastoinnin huminaa.
Kohta he tulisivat, ja todennäköisesti hakkaisivat hänen päänsä mäsäksi rautaputkella, "klassinen tylppä esine", tuumasi Nieminen.
Ajatus muistutti häntä siitä paikasta, rauhallisesta sälekaihdinten varjostamasta toimistosta Satamakadulla, missä sama sana oli esiintynyt oikeuslääkärin ruumiinavausraportissa, mitä hän oli lehteillyt kummastellen sitä, kuinka yhteiskunta kerta toisensa jälkeen käytti niin tavattomasti aikaa ja rahaa vainajan kuolintavan perinpohjaiseen selvittämiseen, ikään kuin kalmo siitä mitään piittaisi.

Nieminen mietti syntyjä syviä, miksi tähän on päädytty? Oliko mieltä mennä rakastumaan naapurin punapäähän? Mistä kaikesta sitä nyt saakaan kiittää sydäntään, murtuisi tuo ranne, mutta ei.
Tänään piti mennä hakemaan viinimarjoja vanhempien kotoa ja hän oli vannottanut tulevansa ajoissa. Telepatiasta olisi nyt suuri apu, mutta sitä ei opeteta yliopistoissa. Hameväki näyttää tuovan hänelle jatkuvasti päänvaivaa, ensin mutsi huolehtii marjojen keruusta, vaikka hän on jo valmis kauppatieteiden maisteri.
Nyt sitten tyttöystävän, tai tulevan vaimon piti olla jonkun gangsterin merkkaama. Puhkea päivä kukaan kyllä minä mutsi vielä ajoissa ennätän, kunhan saan itseni ensin irti tästä kirotusta patterista.
Illalla on sitten treenit, voi prkl mikä soppa.

Niemisen aivosolut raksuttelivat kiivaasti pelastuksen keksimiseksi. Hän mietiskeli poikana lukemiaan Jerry Cotton tarinoita, joissa tämänkaltaisissa tilanteissa aina lopulta jokin keino sukeutui käytettäväksi. Hän tuumaili Harry Houdinin kahlekuningastemppuja ja kävipä hänellä mielessään itse Noora Karma, joka varmaan tuota pikaa vapauttaisi itsensä maagisilla voimillaan. Mutta ei, mikään ei tuntunut auttavan.
Samaan aikaan muutaman korttelin päässä naputteli Maire Miirola, Niemisen morsian, hänen numeroa puhelimeensa. Useiden hälytysäänien jälkeen kuului viesti: "Hei! Petri Nieminen tässä. Kiitos, että soitit! En voi juuri nyt vastata puheluusi, mutta jätä viesti äänimerkin jälkeen, niin soitan sinulle takaisin."

Maire, tuo tuntureiden Kate Walshiksikin tituleerattu alkoi hermostua, punapäät ovat tunnetusti äkkipikaisia. Ensimmäiseksi hänen mieleensä tuli petturuus tai joku muu häntä loukkaava teko. Miksi helvetissä Petri ei vastaa?
Maire laittoi puhelimen takaisin yöpöydälle ja ojentautui päiväpeitolle kiiskotellen niin makeasti, että hyvänolon huokaus hiljensi huoneen. Yhtä hiljaista oli Petrin vankilassa, joka ilmeisesti oli jonkunlainen varastohuone liikepankin kellarissa. Kellaritilat oli vuokrattu kahdelle veljekselle, jotka varastoivat siellä silkkisolmioita ja muutakin miesten vaatetusliikkeille toimitettavaa tuontitavaraa Kiinasta.
Maire ei kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, sillä Petrin tavoittamattomuuden lisäksi häntä rasitti aivan erityinen ongelma työpaikalla. Suuren tavaratalon vaateosaston sisäänostajan ominaisuudessa Maire oli ottanut suuren riskin. Hän oli suostunut hankkimaan myyntiin aitona markkinoitavaksi tarkoitettuja silkkiasusteita muutamalta hämärämieheltä, jotka niitä välittivät. Erä oli tavaratalon syksyn "riehapäivillä" myyty loppuun alta aikayksikön hyvällä katteella.
Kun oli käynyt ilmi, että tavarat olivatkin maailmanmerkein varustettuja piraattituotteita Chongqingin kaupungista, Maire hiukan emmittyään oli peruuttanut suuren jatkotilauksen, jotta käry ei kävisi. Hämärämiehistä ei sen jälkeen ollut kuulunut mitään, mutta hänen kännykkäänsä oli tullut salaperäinen viesti: "Harkitkaa vielä päätöstänne, ennen kuin on liian myöhäistä!"

Veljekset Lauri & Leevi Penniön toimistolla hikoili Lauri Penniö tuskallisesti. Hän ei voinut mennä varastolle näin myöhään, vuokraehdoissa vaaditaan täyttä hiljaisuutta ilta kymmenen ja aamu seitsemän välillä pankkiholvin tärinätunnistimien vuoksi. Hänen olisi pitänyt ennättää hakea poju jo ennen seitsemää, mutta presidentin vävynä tunnettu Jari Komulainen oli vaatinut häntä pistäytymään. Ei hän voinut kieltäytyä.
Mitään ei siis tänään voinut enää asialle tehdä. Lauri Penniö sammutteli valot toimistollaan ja asteli ulos Helsingin yöhön.

Poika jäi taas kerran avovaimon huoleksi. Laurilla oli muuta mielessä. Ilta oli vielä nuori ja hänellä oli rahaa, jota ei verottajalle viitsisi tarjoilla. Niinpä hän käväisi vaan Komulaisella ja lähti jatkamaan iltaa Sörkän klubeille. Siellä oli makeaa tarjolla. Oli tummaa pintaa ja nuorta verta. Oli tankotanssijaa ja stripparia. Lauri unohtui yöhön, eikä yksin tarvinnut olla. Viskigrogi poikineen teki kauppansa ja seuraan oli tulijoita. Mukaan tarttui myös tummapukuisia bisneshaita. Pyörityksessä ja grogien myötä ajan ja paikan taju hävisi. Hän makasi lattialla. Taskut olivat tyhjät ja päässä jyskytti. Missä hän oli?

Samaan aikaan varastolla Petri oli yhä raudoissa. Käsiraudat ovat Saksan poliisin käyttämät raudat. Paino 320 grammaa ja ruostumaton teräs takasi pitävyyden huonoissakin olosuhteissa. Nyt Petrillä oli ne huonot olosuhteet, mutta Petri ei ollut tyhmä mies ei lainkaan.
Olihan hän päässyt veljesten bisneksistä jyvälle vain yhden illan silmäilyllä ja muutaman täsmentävän puhelinsoiton jälkeen, asia oli pihvi. Härski kaksinaamaisuus loisti läsnäolollaan kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Penniön firmalla yrittäjyyspalkintojen määrä oli runsas ja seinät olivat tapetoitu sertifikaateilla ja kolmen Aa:n todistuksilla. Mutta pelkällä julkisuuskuvalla ja Penniön yrityksen tasetiedoilla ei Erkkikään olisi ostellut sitä kaikkea, millä veljekset mälläsivät.
Petrin on vain nyt osattava rauhoittaa mielensä ja syventyä käsirautoihin, peli ei ole vielä pelattu.

Talon yläkerroksissa asukkaat ovat panneet merkille pattereista kuuluvan kolinan, mutta on liian myöhäistä lähteä tutkimaan mistä ääni tulee eikä asukkailla ole pääsyä edes kaikkiin tiloihin. Isännöitsijää ei voi näin myöhään häiritä ja hänen toimensa ovat aina osoittautuneet talon asukkaille ylettömän kalliiksi. Hänen tiedetään myös harrastavan jotakin mistä talonyhtiön asukkaat eivät pidä, mutta siitä vaietaan. Lehdistöä voisi kiinnostaakin, mutta kukaan ei uskalla avata suutaan.

Rauhankatu kolmosessa Kruunuhaassa pirahti lankapuhelin soimaan. Se oli pian eläkeikää lähestyvän asukin työkäyttöön jätetty yhteydenpitoväline.
-Isännöitsijä Yrjö Kakkinen, hyvää iltaa.
-Moi! Leevi tässä. Oisko sulla aikaa lähteä avaan ovi mestaan? Ois yks keikka, täs on pari böönaa messissä ja turskat on jo katottu.
-Pirskatti, olin juuri käymässä nukkumaan. Oletko jo luvannut niille hommasta?
-Jep, jos sä haluut pysyy ringissä, niin kehottasin tulemaan. Me ei ohareita kauaa tsiigailla.

Petri rauhoituu ja hänen sydämensä sanoo, että nyt sinulle aukesi tie. Petrin aivot ovat työskennelleet. Moottoriöljy, mistä lie noihin rautohin tarttunut, mutta nyt siitä on apua. Petri koukistaa jalkansa lähelle vasemman käsirautalenkin reunuksia. Hän painaa Canalin kävelykengän paksupohjaiset kantit vasemman ranteensa kylkiin kiinni.
Näyttää toimivan. Sitten hän nousee taas ja kumartuu pyyhkimään kaikki öljyt mitä saa raudoista irti vasempaan ranteeseen ja kädenselkään. Muutama sylkäisy. Vesi vanhin voitehista, hän ajattelee lähes ääneen.
Istuutuu lattialle uudelleen ja nostaa Canalit töihin. Petri vetää oikealla kädellään vasemmankäden ranteen nahkaa itseensä päin ja ponnistaa samalla jaloillaan rautoja poispäin itsestään. Tämä ote on niinsanottu "mahdollisimman veemäinen ote", jota autohuollossakin sähköpuolen pojat joskus joutuvat käyttämään ahtaissa moottoritiloissa.
Hän synnyttää oman kätensä rautavaginasta ja hänen ilmeensä kirkastuu, nyt hän saa pujotetuksi tyhjän renkaan putken takaa ja voi laittaa vihdoin valot kajuuttaan.
Huone on varsin askeettinen. Viimeistely on olematonta ja viemäriputket ovat näkyvissä. Varmasti koko talon kolkoin huone. Yhdessä nurkassa Petri näkee vanhoja asusteliikkeen hyllyjä ja tukitankoja. Keskellä lattiaa on hyllykkö täynnä laatikoita, loitommalla ovesta on rekki jossa roikkuu kiinalainen silkkisolmiomallisto ja muutamia paitoja.

Yrjö Kakkinen sadatteli harmissaan miksi hän olikaan aikoinaan lyöttäytynyt Jarin kanssa kompukseen sutenöörien tilanvuokraajaksi. Jari oli supliikillaan saanut hänet ylipuhutuksi, kun tiesi, että käytössä oli aivan keskusta-alueella tilava kellari, jonne pystyi sisustamaan vaikka millaisia dungeoneja erilaisia sessioita varten. Ja nyt tuo pääjehu, Leevi, ei jättänyt häntä yölläkään rauhaan, kun keikkaa oli tiedossa.
Leevi puolestaan odotteli kärsimättömänä Yrjön vahvistuspuhelua aikataulusta, jolloin hän saapuisi paikalle. Leevillä ei ikävä kyllä ollut aavistustakaan siitä, että Petri Nieminen edelleen olisi kellarissa. Lare oli aiemmin kertonut hakevansa tämän parempaan talteen jo alkuillasta.

Lauri, Lare oli unohtanut tämänkin keikan ja niin Petri oli päässyt kellarista rappuun. Käsivarsissa tuntuivat vielä kahleiden kuorimisen jäljet.
Pankin turvalaitteet kuvasivat rasvakätisen Petrin, kun hän astui pankista takakautta ulos vievään käytävään. Hän ei yhtään tuntenut paikkoja ja pimeääkin alkoi olla. Minne kännykkä oli kadonnut? Kuinka hän onnistuikaan saamaan juuri tämän pankin tiloihin vievän oven auki? Oliko sen jäänyt joltakin sulkematta, miksi?
Hänellä oli nyt tietoa, mutta missä ja mitenkä selvitä ihmisten ilmoille. Äidin luoksekin pitäisi päästä, eikä tyttöystäväkään hyvällä häntä katsoisi.
Jostakin kuului miesten puhetta, äänet tuntuivat lähestyvän. Pimeässä oli mahdotonta hahmottaa ympäristöä.

Presidentin linnan edestä Petri sai kyydin ja suunnaksi kuskille hän sanoi Tapulikaupunki. Perillä hän maksoi kyydin, hyvä että eivät häntä rosvonneet ottivat vain kännykän. Puistolasta hän käveli Tapanilaan vanhempiensa omakotitalolle näin hän selvitti hiukan ajatuksiaan ja piti tätä harhautuksena, jos joku sattuisi veiviltä kyselemään missä hän jäi pois.
Kotona hän pyytäisi heti isäänsä rälläköimään oikeankin ranteen vapaaksi, mutta mutsi pitää rauhoitella ensin ja soittaa Mairelle.
Siinä Petri erehtyi, Maire ei ollut kotona. Hän oli soittanut Lissulle, kun Petri ei vastannut ja nyt he siemailivat jo toista ampiaista Club Storyvillessä. Ja kuten arvata saattoi ei Maire vastannut Petrin vanhempien kotinumeron soittoihin.
Veljeksillä sen sijasta puhelimet toimivat ehkä liiankin kanssa, sillä isännöitsijäkin soitti kaikkien muiden lisäksi ja haukkui heitä holtittomiksi.

Lauri istui Jarin asunnon olohuoneessa ja kuunteli tämän uusia bisnesideoita. Kakkinen oli yrittänyt soittaa hänelle kysyäkseen lisätietoja Leevin senhetkisestä "keikasta", mutta Lauri ei vastannut. Jarin ideat olivat sen verran lennokkaita, että niitä piti kuunnella tarkkaan.
Sitten yhtäkkiä Laurille tuli mieleen, että se peevelin Petri Nieminenhän oli vielä panttivankina siellä kellarissa. Eipä hän sieltä toki mihinkään karkaisi, muttta ehkä olisi kuitenkin parempi pyytää Leeviä hoitamaan kuskaus muualle. Hän naputteli Leevin numeron kännykkäänsä ja tuota pikaa kuului vastaus:
-No mitä nyt?
-Kuule, se Petri on vielä siellä kellarissa. Voitko hoitaa homman ja viedä hänet jonnekin muualle ennen kuin pankki aukeaa huomenna? Pyydä siltä Ykältä avain tai jotain.
-Ykä oli jo avaamassa meille oven ja häipyi sitten takaisin. Olen parin paistin kanssa menossa portaita juuri alas odottamaan asiakasta. Täytyy pyytää niitä odottamaan kartsalla. Yritän jemmata Petrin jonnekin ja tukkia sen kidan, ettei kuulu huutoa. Hyvä, että soitit.

- Yrjö Kakkista ette pojat enää toistamiseen kuseta, hän karjui. Teidän piti laitta ne tilat kuntoon, mutta sehän oli pelkkä rotankolo. Vanhoja pahvilaatikoita ja roinaa.
- Kaiken kukkuraksi sinne oli nurkkaan jopa kustu.
Tämä ei jää herrankekkulit tähän, Yrjö on puhunut, nyt Yrjö toimii!!!

Lauri kuunteli huuli pyöreänä Yrjön kimitystä. Hän mietti, että ei kahta sanaa Petristä, jos ei tuota kusta oteta lukuun. Yrjön paiskattua Laurille luurin korville, Lauri puheli vielä hetken aikaa yksikseen ja sanoi sitten Jarille, että nyt on parempi, että hän lähtee.
Jari katseli hiukan hölmistyneenä, mutta napautti kuitenkin Lauria olkapäälle ja kuiskasi, muista pitää itsesi miehenä.

Leevin mukanaan tuomat tytöt seisoivat neuvottomina kadulla.
-Ma ei tea millepärast meil peakse siin tänaval seisma.
-Ära räägi midagi. Natuke aja pärast tema tuleb tagasi.
Sillä aikaa Leevi laskeutui portaita alas kohti kellaria.
Ovi oli raollaan ja tila oli pimeä. Leevi napsautti valot päälle ja totesi, että siellä ei ollut ketään. Hän etsi koko laajan kellarisokkelon läpi, mutta mistään Petri Niemisestä tai kenestäkään muusta ei näkynyt jälkeäkään.

Maire oli löytänyt Storyvillestä tumman, komea tanssipartnerin. Maire tuntui olevan helppo saalis ja mahdollinen yösijakin sitä myöden miehelle tiedossa.
Pian he astelivat kaulakkain kadulle, yöilma oli kostean lämmintä. Mannerheimintie kohisi vieressä eikä Mairen asunnolle ollut pitkä matka. Hyvätuloisella Mairella oli Tunturikadulla makea kämppä. Saunakin ja neliöitä enemmän kuin yksi nainen tarvitsee. Vuode oli leveä ja pehmeä. Maire kysyi halusiko mies yömyssyn, ja saunakin lämpiäisi pian. Mies halusi.
Mies ei koskaan elämässä ollut saunonut, mutta rohkeasti itsensä riisunut Maire oli miehelle unelmien haaste, jota hän ei voinut vastustaa.
Lauteille Maire kuuli oven avautuvan. Joku oli tulossa. Hän pyysi miestä olemaan hiljaa. Hän käväisisi vain tarkistamassa äänilähteen.
Maire ei palannut, sillä Petri oli ilmaantunut asunnolle. Vieras tummatukka poistui kauhuissaan jo pyörryttävän kuumaksi käyneestä löylystä, sammutti tilasta valon ja raotti varovasti pesuhuoneen ovea. Hän näki Mairen ja nuorehkon suomalaismiehen puhuvan kiivaasti olohuoneessa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen.

Petri oli poistunut vanhempiensa asunnolta yritettyään turhaan tavoitella Mairea. Käsiraudat oli toki jo irrotettu siinä vaiheessa. Oli siinä ollut selittelemistä vanhemmille, mutta selittely jäi hiukan pintapuoliseksi. Petrillä oli omat syynsä miksi hän ei juuri silloin halunnut tehdä asiasta suurempaa numeroa.
Joka tapauksessa hän oli nyt saapunut omalla avaimellaan Mairen eteiseen vain todetakseen, että Maire oli kotona pienessä hiprakassa hyvin hämillisen oloisena.
-Missä helvetissä sinä olet ollut, kysyi Petri
-Missä jäbä itte oot ollu? Et vastannut puhelimeen etkä soittanut ennen tuloasi. En mä täällä ala sua kynnysmattona venaamaan!

Leevi ilmineeraa Laurille Petrin kadonneen kuin pieru Saharaan ja palaa friidujen luo kartsalle. Nappaavat kumijalan lennosta ja ilmoittavat menevänsä hotelli Vaakunaan.
Laurin otsaa alkaa kihelmöidä ja ohimoita pakottaa, nyt se pentele itse on irti ei ainoastaan Petri Nieminen. Jos tästä sana leviää ja leviäähän se kun Yrjö laulaa kuin satakieli. Ja Leevi vain virolaisten kanssa hyysää pitkin kaupunkia.
Parasta kutsua kööri aamuksi koolle Töölön torin kahviteltalle. Nyt ei auta Maamme-laulukaan ja koko homma alkaa haista Finlandialle.

Maire on taitava punatukka. Hän viettelee Petrin askel askeleelta kohti makuuhuonetta. Siellä on peuhattu peti, muutamia mustia ja punaisia hiuksia tyynyillä. Petri ei pane sellaista merkille, eikä sitä, että lattialla on mytty, jossa on miehen housut.
Petri on pitkästä päivästä väsynyt. Käsivarsia kivistää ja Mairen viettely pehmentää ja tuottaa tulosta. Vuoteessa on myös muunlainen lahja vieraalta, Jackilta.
Jack on edelleen saunan pesuhuoneessa. Hän kaipaa nyt eniten vaatteitaan. Pesuhuoneesta läheltä pyykinpesukonetta löytyy miesten vaatetta. Hän sovittaa. Eivät puhtaita, mutta tässä tilanteessa ei muu auta. Hän haluaa mahdollisimman pian ulos asunnosta.
Jos hänet huomataan, siitä ei hyvää seuraa ja se olisi hänen poliittiselle uralleen katastrofi. Hän on menossa ministeri Ville Niinistön erityisavustajaksi. Ihan pian vielä samana päivänä, sillä alkaahan olla jo aamu, on tapaaminen eduskunnan tiloissa. Jack menee tekemään työsopimusta ministeriöön ja tietää saavansa neuvoja myös eduskunnasta kavereiltaan.
Jack kurkistaa pukuhuoneen ovesta. Huoneistossa on hiljaista. Ylellisessä makuuhuoneessa nukutaan. Kun Maire liikahtaa Petrin käsi tarraa häneen kuin varmistukseksi että nainen ei karkaa nukkuessaankaan.
Petri selvittää unessa päivän tapahtumia. Ne muuttuvat hetki hetkeltä. Toden ja epätoden rajat hälvenevät. Petri ei ole tehnyt raporttia, siitä mitä edellisenä päivänä on saanut tietoonsa. Hänen salapoliisitoimensa tulokset saavat kypsyä ja kehittyä.
Jackin pitäisi löytää puvun housut, sillä vyöhön kiinnitetyssä laukussa on hänen kännykkänsä.

Yrjö kypsyttelee tapaamisen sisältöä lenkillä. Yrjö, Leevi ja Lauri sopivat että myös Jari Komulainen tulee Töölön torin kahvioon neuvotteluun mukaan. Yrjöllö on isännöitsijänä useamman kiinteistön yleisavaimet. Hän oli vastuussa myös siitä taloyhtiöstä, missä Maire asuu. Jarin kaveri taas vastasi Mairen asunnon täysremontista. Maire sai sen sopuhintaan. Maire olisi saatava yhteistyöhön mukaan.
Olisiko Nieminen Mairen kämpillä, jostakin hänet olisi löydettävä mitä pikimmiten. Miesten pitää voida sopia, että hajaantuisivat ja yrittäisivät näinkin pienessä kaupungissa kuin Helsinki, löytää Petrin. Petrillähän on liikaa tietoa.
Mairea voisi kiristää, jospa kämpiltä löytyisi siihen avaimet. Yrjö ajattelee mennä Mairen asunnolle ja pistää muut muihin etsintätehtäviin.

Terve Yrjö sanoo Lauri lakonisesti, ottaako isännöitsijä kahvia oikein lakkaviinerin kera? Yrjö on myyty hän kumartuu oranssin telttakankaan alle ja alkaa korjata emolliseen tapaansa astioita edellisten jäljiltä.
Leevi tulee hiukan myöhästyneenä Jarin kanssa ja huikkaa jo pitkältä, että ei se suu ole messinkiä meilläkään. Miehet istuvat teltan sisänurkkaukseen ja alkavat sipistä.
Toisaalla Petri Nieminen on herännyt Tunturikadun asunnolla ja kun Maire oli häipynyt jo töihin ajatteli Petri pistäytyä Töölön torilla aamukahvilla. Sehän on tuossa parin kolmen korttelin päässä hän ajattelee ja sonnustautuu housuihinsa.

Jack tai oikeastaan Jaakko, engelsmanni isä tapasi kutsua Jackiksi, on hiipinyt hiljaa kämpiltä.
Maire on viskannut hänen puvunhousunsa kännykköineen keittiön roskikseen. Siellä se paketti on. Maire unohti viedä roskiksen kämpiltä.
Petri pukeutuu tyytyväisenä. Elämä hymyilee. Kahvi on kitkerää. Taitaa olla seissyt koneessa jo useamman tunnin eikä ole mitään syötävääkään. Jääkaapissa on hiukan tummuneen avocadon puolikas ja valo sentään. Niin naisen tapaista.
Aurinko paistaa ja Petri astuu yön tapahtumiin tyytyväisenä ulos. Hänellä ei ole kiirettä vielä minnekään.

Museokadun ja Runeberginkadun risteyksessä Petri odottelee vihreän valon vaihtumista, kun hän havaitsee kadun toisella puolella jotenkin tutun oloisen kuusissakymmenissä olevan miehen. Näyttää siltä, että tämäkin kiinnittää huomionsa Petriin, mutta kumpikaan heistä ei muista missä toisen on tavannut. Ohittaessaan toisensa he vielä vilkaisevat taakseen, mutta eivät tohdi moikata.
Ravintola Eliten kohdalla Petrille tulee ahaa- oivallus. Tuo mies oli selvästikin Mairen taloyhtiön isännöitsijä, jonka hän yhden kerran oli tavannut, kun oli sattunut olemaan asunnolla Mairen keskustellessa tulevan putkiremontin ajankohdasta.
No, eipä siinä mitään, maailma on pieni, tuumaa hän ja jatkaa kulkuaan Hesperiankadun yli kohti Töölöntoria.

Yrjön muistikuva eräästä henkilöstä, jonka nimeä hän tapailee, ei täysin täsmää nähdyn henkilön kanssa. Miehessä, oli kuitenkin jotain tuttua. Mitä se oli?
Hän kävelee eteenpäin ja astuu Tunturikadun kiinteistön rappukäytävään Ei, pkele, äijä oli ehkä sittenkin etsitty tyyppi, jolle ei hyvin kävisi. Mikä oikein tuli, että en heti tajunnut sitä?
Hän päättää vilkaista Mairen asuntoon. Niinhän oli sovittu.
Hän astuu vanhaan arvokkaaseen hissiin. Siitä näkyy eri kerroksiin ja rappukäytävään.
Vanhanaikaiset hissit ovat ahtaita, eihän niihin mahdu edes pyörätuoli. Hän on auttanut kerran pyörätuolilla liikkuvaa ihmistä hissimatkalle. Pyörätuoli oli pistettävä kasaan ja sen kyydissä ollut oli nostettava hissin seinää vasten seisomaan. Juuri ja juuri he mahtuivat. Moottoroidulla pyörätuolilla ei olisi onnistunut.
Neljäs kerros. Hissi kolahtaa ja pysähtyy. Yrjö avaa metalliovet ja astuu pimeähköön käytävään. Välikerroksessa joku tamppaa parvekkeella mattoa.

Maire on myrskynpyörteen keskellä töissä. Mitä se uhkailu merkitsee ja miksi pitää ostaa laitonta lisää, kun homma on jo paljastunut. Vai onko sotkussa mukana isompia tahoja?
Jaakkokin on jättänyt sanan, että siellä roskissa ei ole mitään hänen tavaroitaan, voi elämän kevät tätä hullunmyllyä.
Petri saapuu torille kävelee tohkeissaan kahvikojun ohitse, kun kuulee pressun takaa nimensä mainittavan.

Tutunoloinen miesääni, joka nostaa Petrin niskavillat pystyyn.

Petri oli tietoisesti pyrkinyt unohtamaan edellisen illan traumaattiset tapahtumat. Sen kuinka hänet oli huijattu seuraamaan tuntematonta miestä sillä tekosyyllä, että hänen morsiamensa oli lähettänyt miehen häntä noutamaan. Muka joku suuri yllätys. No, sitähän se loppujen lopuksi oli ollutkin.
Petri oli saanut kuulla kommunikointia sieppaajansa Leevin ja Laurin välillä, kun Leevi oli puhunut tälle kännykällä ohjeita saadakseen. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä oli suuren luokan kansainvälinen huijaus, johon Maire oli pienenä tekijänä tietämättään osallistunut. Hänen itsensä osana olisi olla panttivanki, joka vaihdettaisiin muunlaiseen kiristysvipuun, joka estäisi Mairen laulamisen.
Petri oli kyllä vakaasti päättänyt kertoa tietonsa poliisille, mutta hän tarvitsi hiukan toipumisaikaa ja ajatusten jäsentelyä. Toisaalta hän ei halunnut, että Maire joutuisi vaikeuksiin.
Mairen vaikeudet olivat vasta edessä. Sisäänostajan vastuu painoi, kukaan muu ei ottanut siitä pulttia, mutta päätös oli tehtävä. Maire tilasi lisää piraattia ja tämä oli hänen oma päätös. Siihen ei kiristyksellä ollut sanansijaa.
Maire päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä, katsotaan mistä kana pissii hän ajatteli itsekseen ja nakkasi hiukan niskaansa. Jos isot herrat ovat takana, niin hätäkös silloin tässä on, jos eivät ole, niin sitten saan fudut. Elämä jatkuu.

Etsitään ylös nyt se Petri Nieminen ja nousi ylös kahvilasta, sanoi Lauri ja juuri silloin Petri seisoi oranssin veran takana. Hittoakos ne minua jaakaavat, mutta otti varmuuden vuoksi Ritolat, ennen Lauri jykevän hahmon ilmestymistä kojun ulkopuolelle.
Jari ja Leevi pitäkää silmänne auki, Petri voi olla vaikka selkänne takana myhäili Lauri noustessaan autoonsa, jonka parkkiaika oli jo aikaa sitten mennyt punaiselle.
Jari ja Leevi jatkoivat Mamma Rosan suuntaan kävellen ja keskustellen kiivaasti Jarin uudesta aluevaltauksesta.

Petri lukee R-kioskilta kiireessä ostamastaan Iltalehdestä uutista: Kiinalaiset toimivat hight tech ja tekstiili markkinoilla ja kopioivat tuotteita, jotka on suunniteltu länsimaissa. Näistä alunperin merkkituotteista on tehty laittomia piraattituotteita. Niiden myynnillä kansainvälisten verkostojen kautta on Kiinassa saavutettu valtavia tuottoja ja voittoja.
Kiina voisi hyötyä enemmän, jos se allekirjoittaisi sopimuksen, joka tekisi tuotteiden valmistamisesta ja myynnistä laillista.
Kiinassa kannattaisi suosia myös omia innovaatioita. Ovathan kiinalaiset vuosituhansien saatossa olleet edistyksellisiä ja muuta maailmaa edellä. Yritysten pitäisi toimia enemmän yhdessä.
Verkostomarkkinoinnilla kiinalaiset tuotteet on viety Suomenkin markkinoille. Täällä on varsin tehokas ketju, jonka yläpäässä toimivat tienaavat valtavia summia alapään saadessa vain pikkuhiluja.
Onko näillä asioilla jokin yhteys Mairen tekemiin sisään ostoihin?

Tänään on se ilta, kun Uudenmaankadun alkupäässä olevasta porttikongista käy sisään salaperäisen näköisiä herrasmiehiä. Kongin takana on pieni sisäpiha, jossa noin kahdeksan auton parkkitilat. Takaseinä on maalattu Kivitex:llä keittomaalin keltaiseksi. Seinässä olevat ikkunat on muurattu umpeen ja ne on maalattu hämäysmielessä mustiksi, joten kadulta näyttää, että siinä olisivat oikeat ikkunat.
Se on Laurin ja Leevin koti-looshi. Siellä Lauri tapaa Richardin ja voi keskustella rauhassa lähipäivien tapahtumista, jotka ovat kiehuneet ylitse. Petrin vapaudenriisto oli, ilmeinen virhe, koska mies on taas vapaana. Sen minkä tekee pitää aina olla lopullista Lauri tuumii itsekseen.
Vanhuus vai mikä tässä alkaa painaa, kun sormet lipsuvat ja ote ei pysy omissa käsissä. Lillukanvarsia ei tässä nyt tarvittaisi. Onneksi Maire on tehnyt tänään edes yhden hyvän päätöksen, josta voi tehdä "pikku" Rikun kanssa kauppaa.
Se päätös maksaa maltaita Mairen parisuhteessa, paljon enemmän kuin yksi huolimaton pano. Petri Nieminen ei voisi sulattaa sellaista vaimoa, jolla on huono liikemoraali. Nuori mies on vielä kovin hiomaton liike-elämässä ja joutuu nielemään muutamia omia periaatteitaan Maire hymyilee, tai sitten hänestä ei koskaan tule menestyvää kansalaista. Susien joukossa tulee ulvoa susien tapaan.

Yrjö Kakkinen jätti menemättä Mairen asunnolle, sillä hän aisti, että mattojen tamppaaja pani hänet merkille ja tunnisti isännöitsijäksi. Eihän hänellä olisi ollut mitään virallista syytä esittää asunnossa käynnille.
Yrjö palasi samaa tietä ulos kuin tuli sisäänkin. Alkoi hiukoa ja olisi löydettävä jotain navan alle, ainakin yksi olut. Mannerheimintieltä kymppiratikkaan ja pois Sokoksen edessä, josta sitten Rautatieaseman suuntaa. Vltava on tuttu ja hyvä ruokapaikka ja tsekkiolutkin suht maukasta.
Yrjön päivä oli tässä tai ainakin puolikas. Hän matkasi kumijalalla Kruunuhakaan kämpillensä ottamaan päivätorkut.
Kun Maire palaa töistä, hän löytää oven edestä postikasasta kirjeen. Se ei ole mikään joukkopostitus. Nimi ja osoite on käsinkirjoitettu.
Se on kutsu verkostomarkkinointi kokoukseen. Hän on nyt muka osa ketjua ja hänen on syytä tutustua tarkemmin toimintaan. Kirjeen allekirjoittaja on hiukan epäselvä, jokin tahra on nimen kohdalle osunut. Hänen ei ole varma mikä nimi siinä on. Nimi alkaa JaÖÖÖÖ XXXXXX. Sitten seuraa sotkua ja puhelinnumero, jonka numerot eivät ihan tavallisille näytä.

Maire painaa oven takanaan kiinni ja istuutuu eteisen pienelle piirongille, avaa kirjeen. Tervetuloa joukkoon tummaan, teit oikean päätöksen tänään, mutta Petri on sinunkin ongelmasi. Yst. YK

Maire jää hetkeksi miettimään kirjeen sisältöä ja kirjoittajaa, mutta unohtaa asian, kun hänellä on helvetillinen hätä. Istuu posliinille ja antaa vapauttavan suihkun tulla.
Maire muistaa Jaakon puhelimen ja housut, mutta unohtaa ne jo kun nostelee pikkuhousuja ylemmäksi. Menee sohvalle ja lukee muun saapuneen postin.

Postin joukossa ei ollut mitään muuta kovin erikoista, ainoastaan vitamiineja kauppaavan firman onnittelut voitetun Rooman matkan johdosta (hetken Maire jo asiasta innostui, mutta havaitsi sitten, että pienellä printillä oli kirjoitettu "tai jokin muu seuraavista hienoista palkinnoista" ja pienin niistä oli vitamiinipaketti, jonka sai kotiinsa "pelkällä postimaksulla", kun liittyi jäseneksi.)
No, Maire meni keittiöön viskaaman kuoret roskiin havaiten siinä vaiheessa Jaakon housut. Hän nosti ne pois roskiksesta ja taskussa ollut kännykkä kolahti roskiksen pohjalle. Se oli nokialainen Lumia, parin vuoden takaisia ensimmäisiä malleja.
Mairelle tuli vastustamaton halu tutkia kännykän viestejä ja numeroita, sillä akussa oli vielä virtaa ja kännykkä oli päällä. Siihen oli näköjään tullut pari puheluakin sillä aikaa kun Maire oli ollut poissa. Yksi soittajan numeroista vaikutti jotenkin tutulta, mutta Maire ei suoralta kädeltä ollut varma mistä hän sen muisti vai oliko kyseessä erehdys.
Hän tiesi, ettei ainakaan tekstiviestejä pitäisi lukea, mutta kiusaus oli liian suuri. Hän avasi inboxin ja ensimmäinen tekstiviesti oli "Leevi" -nimiseltä henkilöltä! Sillä oli Mairen korvissa paha kaiku, oli saman niminen kuin koukuttavien hämärämiesten yhteyshenkilö häneen päin. Oliko nimi yhteensattumaa? Maire alkoi tuota pikaa avata viestiä lukeakseen sen, mutta samassa soi ovikello.

Maire jemmasi housut ja kännykän siivouskomeroon ja meni viattoman näköisenä avaamaan oven. Siellä oli finninaamainen nuorukainen, jonka hän oli muutamia kertoja nähnyt rappukäytävässä. Hei, anteeksi että häiritsen, mutta voisitteko lainata kahvikupillisen vehnäjauhoja, kun minulta loppui kesken, tyttöystävälle lupasin leipoa, ja...
Hetkinen, minä käyn katsomassa, juu tässä onkin pussinloppu ei tarvitse palauttaa, nakkasi Maire ja iski pojulle silmää.
Nuorukainen kiitti ja poistui yhtä kerrosta alempaan sijaitsevaan asuntoonsa, joka oli juuri samalla kohdalla kuin Mairen asunto, eli varmasti samanlainen pieni kolmio.
Maire kipitti takaisin siivouskomerolle ja puuskahti eteisen peilille, että olipas se helpotus. Samassa pärähti hänen puhelin keittiössä ja joku tuntematon numero.
Maire. No kyllähän minä sen tiedän sanoi Petri ilkikurisesti, ja ilmoitti saaneensa uuden puhelimen ja sen numero on salainen, tuskin annan sitä sinullekaan, kun sinulla on suhteita noihin kriminaalijoukkoihin, jotka laittavat ihmisiä käsiraudoilla patterin putkiin ja jättävät kitumaan. Täh; sanoi Maire, hän ei ollut tietoinen koko asiasta, mitä Petri nyt satuilee.
Soittelen, sitten kun olet miettinyt mitä minä sinulle merkitsen, näin muuten sen kaiffarin vaatteet joita yritit selkeästi pimitellä, heippa!

Petrin soitosta hämmentyneenä Maire soittaa Lissulle. He sopivat tapaamisen Kalevankadulle Kosmokseen. Kummallakin on helppo sinne päästä. Maire tarvitsee raitista ilmaa ja ajatusten selvittämistä ja siksi hän kävelee.
On se hyvä, että on edes yksi hyvä ystävä johon luottaa. Maire miettii kulkiessaan ohi eduskuntatalon ja Kiasman. Pian hän olisi perillä, mutta kuinka ollakaan Arkadiankatua ylittäessään Jaakko ilmaantuu hänen rinnallee. Sitä Maire tällä hetkellä vähiten kaipasi. Tekeekö taas Lissulle oharit vai lähtisikö Jaakko mukaan Kosmokseen?
Olisikohan Lissun astrologisesta osaamisesta apua? Kykenisikö hän ennustamaan mitä hänen ja Jaakon suhteelle tulisi tapahtumaa, entä sitten Petri, miten se liittyy koko kuvioon? Olihan heillä vakavia aikeita. Petrin vanhemmat vain eivät oikein pitäneet Mairesta. Jotenkin hän ei heidän perheensä ajatusmaailmaan sopinut, eikä hän kovin hyvällä katsonut Helsingin äärilaidalla asuvia ihmisiä. Keskusta on keskusta. Hän on stadilainen, stadissa syntynyt, isompien kuvioiden nainen.

Kosmoksessa istuvat kaikki paitsi Petri. Maire ja Lissu astuvat sisälle ja alkavat hahmottaa paikkaa itselleen. Jaakko on jo liittynyt Mairelle ennestään tuttujen miesten seuraan. Naiset jäävät kahden. Etsivät oman pöydän.
Nyt on jotain outoa tekeille. Arvasihan Maire Jaakon puhelinta selatessa, että Jaakolla on yhteys ainakin Lareen, mutta että kaikkiin muihinkin. Se oli jo uutta. Minkälainen sattuma tulikaan.
Naiset tilaavat skumpat ja valitsevat listalta syötäviä. Lissu haluaa tapahtumista pikaisen päivityksen. Miksi Maire häipyi StooriVillestä niin yllättäen? Miten meni tuon tumman miehen kanssa? Mitä on tapahtunut Petrille?
Maire istuu hiljaa ja yrittää kuunnella mitä toisessa pöydässä puhutaan. Hän näyttää kädellään merkin Lissulle, että ovat jatkavinaan ruokalistan tutkimista.

Petrin vasen nyrkki on aivan mustana, toivottavasti se ei mene kuolioon sanoo Petrin äiti huolestuneena. Miten se sinun ja Mairen välien kanssa oikein on, kun tänne tulit yllättäen?
No pidetään hiukan paussia, minun pitää tuuletella aivojani. Maire kun on, vielä tyttöpää, eikä näy vakiintuvan, joten pitäköön hauskaa. Kunhan ei tee sitä minun kustannuksella. On tässä ollut kaikenlaista muutakin hässäkkää, niin kuin isäkin on sinulle varmasti kertonut, kertoilee Petri hiukan alistuneena.
Jos Maire sattuisi soittamaan tänne, niin olen muutaman päivän Reiskan mökillä, valehtelee Petri sujuvasti äidilleen.

Maire ei kuule mitään, mutta alkaa ajatella yksi yhteen yksi ei aina ole kaksi, vaan näyttääkin olevan viisi tai jopa kuusi. Club Storevillessä ei ollut lainkaan sattumaa, että Jaakko alkoi häntä flirttailla. Saatanan rupikulli minä kyllä sinusta selvän teen. Tänään olemmekin sitten niin rakastuneita että, mutta se maksaa.
Hei Lissu nyt otetaan talon parasta minä piffaan.
Tarjoilija, minulle alkuruoaksi mätiä, smetanaa ja sipulia blinin kanssa. pääruoaksi otan sokerisuolattua ankanrintaa, omenaselleripyrettä. Jälkiruokani on tiristettyä camembertiä ja vadelmahilloa ja alkuruoan kanssa kaato Bolliner La Grande Annéeta.
Tilaan myöhemmin juomat pääruoalle ja jälkkärille, ilta on vasta nuori, vai mitä Lissu, entä mitä sinä tilaat Lissu Maire luettelee auliisti ja hykertelee, kuin olisi jo ottanut lemmenjuomaa jo etkoilla.

Lissu on ollut Pilateksessa ja hänkin haluaa nyt hyvää. Otan alkuruoaksi sienipiirasta ja ratatouillea itämaiseen tapaan, loput samaa kuin sinulle.
Tarjoilija saa suositella meille juomat, eikö?
Kuule ovat nuo miehet aikamoisia vekkuleita. Minä tapasin StoryVillen jälkeen iltadrinkillä yhden Kallen. On minua viisi vuotta nuorempi ja aika villiä tekoa. Soittaa rockbändissä ja lupasi viedä minut bändin mukana keikalle. Taidan mennä. Sen verran oli vetoa miehessä. Eikö elämä ole ihanaa Maire?
Nousuhumalassa kaikki tuntuu niin mahtavalle. Mikään ei paina eikä vaivaa. Nyt ei ole aika valittaa. Vaikka eihän Maire ihan varma ole tuosta Jaakosta. Jotain kummallista siinä on. Onkohan edes niissä tehtävissä mistä minulle kertoi? Epäröi Maire.

Hiukan Mairea kismitti, ettei tullut chekanneeksi niitä Jaakon tekstareita. Kun hän oli selvinnyt Petrin lyhyestä puhelusta, oli kännykästä loppunut virta eikä sopivaa laturia ollut asunnossa. Saisikohan kännykän pidettyä itsellä niin kauan, että voisi hommata jostain laturin, hän tuumi mielessään.
Illanvietto Lissun kanssa alkoi kuitenkin maistua sananmukaisesti siinä määrin, että muut aatokset kaikkosivat toistaiseksi pois. Lasit tyhjenivät nopeasti ja Lissukin alkoi jo ihmetellä, että mikähän Mairea vaivaa.

PIPIPI PIIPIPII PIPIPI!
Maire hätkähti, hänen kännykkäänsä tuli viesti.
-Sorry, täytyy katsoa tämä, hän sanoi Lissulle
"Leevi tässä moi! Ku meet vessaan nii kävele täst meiän pöydän ohi. Saat kirjekuoren. Pistä se kassiin ja avaa vasta himassa"
Maire tunsi kouraisun vatsanpohjassaan. Hän ei enää ollut vapaa ihminen, vaan häntä vahdittiin myös työn ulkopuolella. Eikä hän lainkaan tiennyt minkälaisia uhkia oli ilmassa.

Petrin on antanut kadulla kerjäävälle vanhan kännykkänsä. Tyhjännyt sen ensin kaikista tiedoistaan. Kännykkään on jäänyt hänen numeronsa. Hän on hankkinut siihen kortin, jolla voi soitella muutamalla kympillä. Tällaista hyväntekeväisyyttä hän aina joskus harrastaa omantuntonsa siivoamiseksi ja siihen nyt on syytä.
Petri tuntee itsensä vapaaksi kuin taivaan lintu. Häntä ei nyt tavoiteta ja hän voi tehdä ihan mitä haluaa. Mitä hän haluaisikaan? Laivalla Tallinnaan voisi sopia. Muutama päivä siellä tekee hyvää. Hänellä on sopivasti vapaata aikaa. Työt ovat juuri nyt katkolla. Uutta ei ole kovin nopeasti tiedossa.
Kännykän uusi omistaja saa tekstarin:"Tule illalla Alppilaan Porvoonkadun baariin, tajoan, jutellaan. Jari K".
Tekstarin saanut ihmettelee viestiä, mutta miksi ei menisi, jos tarjotaan vielä.

Maire teki nousua pöydästä ja sanoi Lissulle:
-Vahdi vähän aikaa pöytää. Käväisen hiukan puuteroimassa.
-OK, mitäs tässä kyllä vahtimista, Lissu ihmetteli.
Maire kiersi Leevin seurueen pöydän kaukaa salin toiselta laidalta ja suunnisti kohti WC-nurkkausta. Hän otti sitä ennen vielä kännykkänsä ja alkoi mennessään lukea uudelleen saamaansa viestiä. Miesten huoneen edessä hän törmäsi ulos tulevaan herrasmieheen, joka oli virnuilevan näköinen Mairen ollessa niin tohkeissaan kännykkänsä kanssa, ettei edes eteensä katsonut.
-Nolla satasta, sieltä löytyy kaikki, herjaili mies.
Maire nosti katseensa nolona. Hän oli törmännyt Mauri Antero Nummiseen, joka vinkkasi hänelle silmää hilpeän oloisena.

-Oi anteeksi, touhotti Maire ja kiirehti sitten naisten huoneen ovesta sisään.
Tuokion kuluttua hän palasi ja vaivihkaa Lissun huomaamatta pistäytyi toisella puolella salia kävellen tutun miesseurueen pöydän luo verkkaisesti. Leevi ei luonut häneen katsettakaan, mutta huomaamatta ojensi ruskean kuoren, jonka Maire saman tien sujautti käsilaukkuunsa. Sitten hän palasi omaan pöytään.

Petri istuu ja selaa papereita omassa kotonaan häneltä on jäänyt jotain huomaamatta. Hänellä on aineistoa koottuna veljesten toimista noin viiden vuoden ajalta muuttolaatikoissa vintin kanahäkkikomeroissa, tai hän on vuokrannut niitä varten naapurihuoneiston häkin C-rapusta. Hänen omassa varastossaan lojuu vain pari hiihtokenkää ja sen sellaista vanhaa roinaa.
Yksi asia häntä on alkanut kovasti harmittamaan, miksi häne ei ole aikaisemmin käyttänyt Mairea houkutuslintuna? Rakkaus on sokaissut hänen iiriksensä. Mairen kautta hän pääsee miehiä paljon lähemmäksi. Hän on päässyt selville hänelle uudesta henkilöstä koko sopassa. Tuo nimi on Jaakko Walker, Jack, kuten hänen isänsä oli häntä kutsunut ilmiantaja kertoo, hän lähteneen takaisin Lontooseen. Jackin tai siis Jaakon isä on merikapteeni. Tuli Suomeen Leevin ja Laurin siskon perässä ja he saivat ainokaisen poikansa Jaakon.
Ukko häipyi sitten viitisen vuotta sitten takaisin Lontooseen tai Lontoon lähistölle öljynporauslautalle ja jäi sille tielleen. Jack oli hänen luonaan asumassa muutamia vuosia ja on nyt palannut maisemiin.
Ei siinä mitään, mutta tämä Jackin äiti on verojohtajan sihteeri. Sihteeri nimeltä Siiri Walker on jäänyt Petriltä huomaamatta.
Siiristä ei ole hänellä juurikaan aineistoa, mutta hän on jäljittänyt hänen poikansa Jaakon ja ajattelee pojan kautta pääsevänsä Siiriin käsiksi.

Äkkiä Petri havahtuu ja kylmät väreet kulkevat hänen selkäpiiiihinsä ja ilmeisesti vastavirtaan, koska hänelle tulee nopea siirtyminen wc:n puolelle.
Siinä se kuvio on, hän miettii housut kintuissa. Pikku Richard ja Jaakko Walker, - Jack and the Beanstalk!
Hän on haukkunut väärää puuta tai pitäisikö sanoa pavunvartta. Siiri ja Rickhard pitävät yhä yhtä ja Leevi ja Lauri ovat vain välttämätön paha ja peiteyhtiö. Siiri onkin suvun aivot.

Jari K. on mennyt Alppilaan Porvoonkadun baariin sovittuun aikaan tapaamaan Petriä, mutta ei näe Petriä missää.
Siellä nurkkapöydässä, hiuka hämärässä, istuu mies, joka katsoo häneen päin ja vinkkaa. Miten mies muka hänet voi tuntea? Mies nousee pöydästä ja tulee Jarin luo.
- Sä lupasit tarjota mulle Jari K. Näytät tutulle. Lehdissä oot ollu. Sulla oli se sukellusbotskiki. Mä kävin kattomassa nää. Aika magee, mä diggasin.
- Enhän mä sulle luvannut tarjota, vaan Petri Niemiselle, jonka takia tänne tulin. Muutama muu kaveri odotaa ulkona.
- Ei jätkä, mulle, mulle, vippaa nyt se ölkki tölkki tai hanasta tai vaikka femma, ku lupasit. Miksi muuten menit lupaamaan?
- Oli tarvetta tapaamiseen. Miten sä oot sen tekstarin nähny?
- äijä, äijä. älä livahda, on kova jano jo. Ei mua muu kiinnosta.

Siiri Walker on kovapalkkainen sihteeri. Tienaa sihteeriksi ihan hulppeasti 3500 euroa kuussa. Onhan hänellä vaativa tehtävä. Hänellä on varaa asua Katajanokalla, Luotsikadulla. Onhan hänellä muitakin tuloja, joten pari kertaa vuodessa pitkä matka, toinen maailman ääriin ja toinen vähän lähemmäksi.
Hän on melkein kiertänyt koko maailman. Tähän ikään, 51:een vuoteen, mennessä on ehtinyt jo melkoisesti nähdä.
Etelä-Amerikkaa on tullut kierreltyä, samoin Väli-Amerikassakin on käyty ja Afrikkaakin nähty, ainakin safareilla oltu. Euroopassa melkein kaikki maat on tuttuja. Mikä tässä on ollessa.
Johtaja pitää häntä suojattinaan ja kyllä töissä on oppinut miten rahamaailmassa pärjää, miten rikkaimmat hommansa hoitavat.
Nuo sukulaispojat Leevi ja Lauri ovat pikkutekijöitä, mutta niitäkin tarvitaan, eivät mitään järjen jättiläisiä. Menivät kahlitsemaan sen Petri niemisenkin, mutta ei asioita niin hoideta.

Petrin harhautus on onnistumassa, mutta hän itse vain fantasio tai speguloi.
Jos lehmällä olisi siivet, hän voisi...
Jos Rikulla on kaksoiskansalaisuus hän voisi toimia näin:
Asua Lontoossa oikean Richardin kanssa, kun tämä lähtee porauslautalle kolmen viikon jaksoksi, lähtee vale Riku Suomeen. Asuu täällä vaikkapa Ullanlinnassa, siellä ei kukaan ihmettele tai kysele mikä hän on miehiään. Käy täällä säännöllisesti vapaamuurareissa, paitsi silloin, kun on taas kolme viikkoa Lontoossa.
Kun ei ole missään, on ja pääsee kaikkialle. Heureka, nyt tämä poju lähtee Urheilutalolle aamu-uintiin. Petri asuu näet häveliäästi Helsinginkatu kympissä B rapun kuudes kerros jonka pienestä 23 m2 yksiöstä on suora näkymä Pengerkadun puolen takapihalle.

Maire hukkasi Jaakon illalla, vaikka hänen piti selvittää välit Jaakon kanssa. Lissukin häipyi M. A. Nummisen kanssa jo ennen sulkemisaikaa.
Maire saapuu yksin ja pettyneenä itseensä asunnolleen, pisamanaaman kämpästä kuuluu diskomusiikki 70- luvulta. No jopas on nuorukainen onnistunut leivonnassa, Maire hymyilee ja raahautuu vielä yhden kerroksen.
Maire avaa ovan ja muistaa samalla kirjeen. Istahtaa mielipaikalleen eteisen piirongille ja avaa kuoren.

Hii hei hoo haa!
Pikkumiehen verta pian juoda saa!
Kuollut tai ei, siitä vaan,
hänet pistelen poskeeni kokonaan!”

Kauhun väristys eteni Mairen selkäpiitä myöten. Hän luki tuon kömpelön riimityksen yhä uudelleen ja uudelleen.
Sitten hän huomasi, että sivun alalaidassa oli pieni teksti:
"taikka ..."
ja paperin toisella puolella seisoi:
"huolehdit siitä, että muutaman päivän sisällä saamme aikaiseksi yhteisen keskustelutilaisuuden Petrin kanssa (sinä mukana). Petri on otettava niskalenkillä porukkaan, niin, ettei se uskalla vasikoida. Sinunakaan en sitä harkitsisi ..."

Samaan aikaan Lontoon Belgraviassa pikku Riku kohtaa Eaton Squarella tummapukuisen miehen, joka ilmeisesti on töissä Suomen suurlähetystössä. Tuotte minulle Suomesta matkalaukun, kun seuraavaksi käytte kotimaassanne. Yes Sir, sanoo mies ja häviää kulman taakse, taakseen katsomatta.

Veljekset eivät siis vielä tienneet, että Maire ei tiedä missä Petri on ja puhelinnumerokin on salainen. Lauri odottaa Mairelta toimia, koska hänen on annettava tieto Lontooseen mahdollisimman pian. Tieto siitä että eläke on turvattu, eli bisnes jatkuu ilman poliisin tai tullin väliin puuttumista.
Finninaamainen poika on lähdössä Big Beniä katsomaan, siksi hän oli illalla riehaantunut tyttöystävänsä kanssa. Hänellä on mukana salkku jossa on kiinalaisia silkkihuiveja ja solmioita.
Hän ei vielä tiedä mitä muuta hän mukanaan kuljettaa, mutta mies on tyytyväinen kun on saanut helpohkon nakin, eli myyntiedustajan homman Velj. Penniö Oy:stä.

Petri tapaa Urheilutalon saunassa sattumalta Kaitsun, Kaitsu treenaa samassa jengissä jousiammuntaa vanhassa Messuhallissa ja asuu Torkkelinkujalla. Kaverukset menevät usein yhtä matkaa fillareilla harkkoihin. Petrin fillari olikin viimeksi jäänyt Kaitsun säilöön, kun olivat innostuneet juhlimaan ja sieltä jatkoille, noo sellaista sattuu.
Et sitten ole käynyt treeneissä pariin viimeiseen kertaa, utelee Kaitsu. Sattui käteen jonkunlainen myrkytystila, sanoo Petri ja näyttää vasenta nyrkkiä joka on aivan mustana. Ok, hoida kuntoon ja sitten treeneihin, alkaa olla jo kiire kuntoutua kisoihin.
Hei voisinkin tulla hakemaan fillarin jos mennään yhtä jalkaa, vai mitä yrittää Petri eksyttää pois aiheesta. No joo minä olenkin jo kohta valmis poistumaan.
Kaverukset siirtyvät pukuhuoneeseen ensin peseydyttyään. Matkalla Kaitsulta kämpille Petri kulkee pätkän Torkkelinkatua ja oikaisee sitten pienen viheralueen poikka Aadolfinkadulle, mutta hidastaa ja hyppää pois satulasta huomattuaan jonkun hämärän tyypin kiikaroivan kerrostalon ikkunoita. Tarkemmin katsoen kaveri tähystää juuri hänen kämppänsä ikkunaa, tai ainakin hyvin lähelle sitä.
Petri kiepsahtaa ympäri ja palaa Torkkelinkadulle ja jatkaa sieltä linjoille. Toisella linjalla asuu yksi namu tapaus, jota hän ei ole nähnyt aikoihin, olisiko nyt yllätysvierailun aika?

Finninaamainen Ola Rapakko, sai salkun ohella myös edestakaiset lentoliput. Vai saiko sittenkään paluulippua Suomeen?
Ola odottaa Lontoolta paljon. On jo suunnitellut katselevans kaupunkia London Eyen huipulta, 135 metrin korkeudelta, näköalapaikalta. Sieltä näkyy kauas. Kapselin sisällä on mahdollista liikkua vapaasti ja sen hän aikoo tehdä. Hyvällä säällä näkyy jopa 40 kilometrin päähän. Hänellä on netistä ostettu lippukin tuohon jättisilmään. Hänestä olisi ollut kiva hankkia muihinkin nähtävyyksiin lippuja etukäteen, mutta tehtävä ei sisällä muuta ylimääräistä. Aika on tiukalla.
No tietysti on tuo salkku. Hänen pitää saada se perille. Hänelle on varattuna Hilttonista huone puolen tunnin metromatkan päässä Lontoon keskustasta, turvallisesti. Osoite on 2-8 Hanger Lane Ealing.
Jossakin lähettyvillä hän voi tavata salkun noutajan, mutta mitä kaikkea siinä salkussa oikein on, kun sitä ei saa laittaa matkatavaroihin. Hänen on pidettävä salkkua silmällä.
British Airways vie hänet perille.
Heathrown kentällä hän on eksyä, kun etsii ulospääsyä. Kilometri tolkulla on käveltävää. Ottaisiko taksin tai menisikö metrolla? Ensikertalaiselle melkoisesti selvitettävää. Missä se ohjelappu ja kartta onkaan? Metrolippukin olisi hyvä ostaa, mutta ei Lontoon taksi on luotettavampi ja edullinenkin.

Tyttöystävälle Ola lie kehaissut, että nyt meikäpoikaa lykästi. Pitää lentää kolmesti kuussa Lontooseen, viettää siellä kolme päivää ja kiertää muutama liike. No silkkiä tietysti.
Vanhin ja paras liikekumppani saa aina tuliaispaketin ja sinne on aina mentävä ekana, sitten vain teen kierroksen ja palaan Suomeen, helppoa kuin heinänteko.
Tässä kuule pyörii miljoonat silkkibusineksessa kulta. Kuka olisi arvannut, että Heinäveden hulttiopojasta tulee maailmanmatkaaja. Sen siitä saa kun ei ikinä ole syntiä tehnyt, hän oli myös nauranut räkäisesti kaiken tuon puppunsa päälle.
Tosiasiassa, hänen oli määrä tehdä myös markkinointia, mutta siitä olisi opastus vasta koeajan loppuneljänneksellä.
Nyt miehen on tehtävä kaikkensa, että pesti jatkuisi.

Petri polkee kuin vimmattu Torkkelinkatua alas Porthaninkadulle ja siitä Ympyrätaloa ennen ylös toiselle linjalle. Castreninkadun jälkeen oikealla on talo numero 27. Kivijalassa toimii autoliike Rinta-Jouppi ja Salon Rozalia.
Petri pääsee "liftillä ulko-ovesta yhden mummelin perästä ja kipittää portaita seitsemänteen kerrokseen. Sydän jyskyttää tulihan tässä lähes tummien triathlon suoritetuksi, eli juosten uimahallille ja pyörällä pois.
Ole nyt onni myötä, Petri painaa nappulaa. Hiljaista on. Petri on jo kääntymässä kantapäillään, mutta sitten unenpöpperöinen nainen raottaa ovea. Hei Taina.
Hei Petri kiva nähdä, olin juuri kauneusunilla, kun on pari päivää lomaakin vielä jäljellä. Tule sisään, kutsuu Petrin joskus paras kaveri Taina Haarakari. Taina on niitä naisia, joiden kanssa miehet ovat vain kavereita.
Tainalla on myös hyvä työpaikka, sillä hän on Lasse Aapion alaisia, vaikkakin Pasilassa lupahallinnon puolella, hän pääsee passi- ja viisumitietoihin, joten Petriä hymyilyttää hiukan sisäänpäin.
Missä olet kätesi telonut, Taina utelee nähtyään Petrin mustuneen nyrkin, se ei voi olla näkymättä.
No se on pitkä stoori, mutta jos sinulla on aikaa, niin voinhan sen sinulle kertoa, kun olet poliisi, herjaa Petri ystäväänsä. Mutta ensiksi minun on pyydettävä sinulta palvelusta, joka ei ole aivan pieni.
- Juu, miten voi vain palvella, hymyilee Taina unisilla silmillään.
- Tarvitsen yökortteerin ja lymypiilon myös päiväksi, minua seurataan, eli kerron kohta koko tarinan alusta, jos saan jäädä.
- Voi toki, minulla ei ole edes ohjelmaa ja joudan jopa nukkumaan keskellä päivää, joten hyvä kun tulit ja ole vaikka viikko, näin aluksi, minulla alkaa kylläkin työt ylihuomenna.

Petri aloittaa siitä miten hänet yllätettiin rauhallisesta sälekaihdinten varjostamasta toimistosta Satamakadulla. Hän oli siellä tutkimassa papereita. Hän selvittää mitä on saanut selville vaikkapa vain roistokoplan toimista. Aika pitkälle hän arvelee päässeensä tutkimuksissa. Aivan viime päivinä kävi ilmi, että kaikista osallisista ei vielä olekaan tietoja, eikä kaikki palapelin osat ole vielä kasassa.
Mies luulee olevansa lähes asian ytimessä.
- Se miten tuo käsivamma tuli, liittyy koplaan. Minut vangittiin kellariin kuumavesijohtoputkeen. Pelkäsi jo viimeisen hetkeni tulleen. Kun sitten pääsin putkesta ja kahleista, huomasin olevani koplan pesäpaikassa ja näin kaikenlaista. Oletan liittyvän juttuun, mutta se ei ehkä ole tarpeeksi kuitenkaan. Tyttöystävä tai entinen sellainen, Maire, on sotkuissa mukana, mikä ei asiaa mitenkään minulle helpommaksi tee.
Tarvitsen apua ja paljon.

Maire ei saa unen päästä kiinni. Hän on "bona fide" joutunut rikolliseen piiriin. Itse asiassa hän on aina pyrkinyt hoitamaan työnsä mallikelpoisesti ja hänen kotikasvatuksensa on korostanut rehellisyyttä ja nuhteettomuutta. Ne ovat olleet myös hänen itsensä elämän arvoja.
Pomon hiiillostus työpaikalla tuloksen saavuttamiseksi ajoi hänet alunperin hyväksymään hämärämiesten houkuttelevan tarjouksen ja siitä lähtien hän on ollut liisterissä kuin harakka tervatulla katolla.
Mutta tässä sitä ollaan, hän tuumaa. Jokaisen ihmisen viimeinen päämäärä on turvata oma nahkansa eikä Maire ollut tästä poikkeus. Petri oli saatava mukaan kompukseen - täysivaltaiseksi jäseneksi. Ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ollut.
Hän päätti paneutua makuulle ja antaa luojan tuoda unessa ratkaisu ongelmaan. Mistä löytää Petri ja kuinka saada hänet sidotuksi yhteiseen agendaan.

Mairen nukkuessa, enkelit näyttäytyvät Leevi Penniön luona ja hänet löydetään Haukilahdesta aamulla tarkka-ampujan nuoli ohimossa. Nuolet ovat samanmerkkisiä, jota Petrikin kilpailuissa käyttää.
Hirveä shokki kaikille kaupunkilaisille, kun iltalehdet saavat kolmanteen painokseen jopa hämäriä kuvia etusivuilleen. Liikemies Leevi Penniö murhattu tylysti!
Herää paljon kysymyksiä lähipiirissä, kuka ja miksi? Lauri saa oudon tekstiviestin asiaan liittyen. Lauri tulkitsee sen niin, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, jos homma ei etene ja Petriä ei löydy. Lauri ei tätä niele, vaan uskoo murhan olevan sisäinen puhdistus, ja tekosyynä käytetään Petriä.
Leevin meno on viimeaikoina ollut melko levotonta, virolaisia naisia, viinaa ja orgioita, ne eivät kuulu tähän päivään, eikä varsinkaan jos hölöttää ohi suunsa.
Nuolen ja jalkajousen käyttäminen viittavat sisäpiiriin ja viittaavat Petriin. Petristä halutaan syntipukkia, nyt saadaan poliisi mukaan kyselemään Petrin perään. Kun Petri löytyy on seuraavan nuolen helppo löytää maalinsa, jos ei löydy on Laurin nuppi vietävä turvalliseen paikkaan.
Voi Pirskatin Pirskatti!
Laurin tunnetilat jyräävät kuin asfalttijyrä, hänen on pinnisteltävä, jotta näyttäisi edes jotenkin uskottavalta. Velipojan poismeno koskettaa aina, mutta tällä tavalla vielä, ei saatanan saatana, nyt ei kunniankukko Penniön pojille laula. Leevi kaikesta huolimatta oli se henkilö, johon Laurikin aina voi tukeutua, nyt tuntuu hyvin yksinäiseltä, mutta tehtävä ei ole helppo. On löydettävä Petri ennen palkkamurhaajaa, tai oma pää putoaa.

Poliisin ylin johto on sitä mieltä, että tilanne saadaan selvitettyä, kun Petri Nieminen tavoitetaan, joku on epäilemättä vuotanut tietoja poliisille.
Taina Haarakari soittaa työpaikalleen ja pyytää ystävänsä Liinu-Marjukan käymään hänen luonaan, jos vain suinkin ehtii, tarkempaa syytä hän ei kerro.
Liinu-Marjukka tuleekin nopeasti ja musta henkilöauto pysäköi Rinta-Joupin käytettyjen autojen rivistöön. Liinu-Marjukka on paitsi Tainan rekistöröitymätön parisuhde, niin myös rikostorjunnan toimintayksikön tutkiva komissario.
Taina avaa oven ja halaa ystäväänsä, se ei ollut mikään Juudaksen suudelma katkaisee Petri session. Hei Petri hämmästyy Liina-Marjukka, mikäs luokkakokous täällä on menossa, sinuahan etsii puoli Suomea ja nyt sinä lennät suoraan rikoskomissarion syliin.
Taina kertoo Linnulle koko tarinan ja Linnu katselee lakattuja kynsiään, mutta ei ala purra niitä, vaan puraisee huuleensa. Auts, sehän on rikollista toimintaa, joten tämä kuuluu poliisille. Taina kuitenkin puuttuu tuohon virkkeeseen, ja sanoo, että hänen mielestään olisi syytä hiljaa pimennosta katsoa miten ja mistä komennot tulevat. Selvästi poliisikin on saastunut ja jos nyt asiaa aletaan virallisesti tutkia, niin toimitaan juuri siten, kun mafia on toivonut.
Petrinkin mielestä asiaa ei kannata nyt julistaa julkiseksi, vaan hän tarvitsee alibin, mutta häntä saa poliisit ja rikolliset etsiä. Hän pysyy piilossa.
- Minulla ei ole kännykkää ei mitään, josta minut saadaan kiinni. Jos vain pystytte yhdessä pitämään suunne kiinni edes muutaman päivän, niin uskon, että yhdessä teidän kanssanne selvitämme koko vyyhdin, vaikka siinä taitaa pudota poliisijohdostakin porukkaa.

Ola Rapakko on avannut hotellihuoneessa salkun. Hän löytää silkkisiä solmioita. Hän tunnustelee niitä ja niiden sisällä on jotain pientä, pehmeää ja kovaa.
Hän aikoo avata vain yhden tarkistaakseen mitä sinne on piilotettuna. Silloin oveen koputetaan, ja Ola pakkaa laukun siltä osin mitä oli ehtinyt sitä tarkastella. Hän siirtää sen matkatavaroidensa oheen.
Ovea on jo avaamassa siivoojatyttö. Pyytää anteeksi häiriötä. Oli väärä huone.
Petri ei ennätä jatkaa tutkimista, sillä hänen on lähdettävä London cityyn, Picadillylle, jossa hän tapaa tuota pikaa salkun noutajan.
Salkku vaihtaa siellä vaivihkaa omistajaa. Petri saa vaihdossa kirjekuoren.
Ennen kuin Petri palaa hotellille, hän käy Waxy´s Little Sister -pubissa kaljalla. Yksi vain ja sitten nukkumaan. Aamulla on aikainen lento kotiin.
Ola ei huomaa tarkkailla tuon irkkububin hintoja. Onhan hänellä puntia nyt, eikä rahojen säästeleminen ole koskaan häneltä luonnistanut.
Ola ei huomaa, että häntä seurataan katseella. Nuori finninaama on jollekin kovin kiinnostava.
Kotona Ola aikoo tilata Scoda Yetin, sellaisen mustan komea, jota ei jokapojalla ole. Sillä hän sitten matkaa rakkaansa kanssa vaikka ympäri Suomea, ihan Helsinkiinkin voivat sitten helposti mennä.
Pubissa on hilpeä tunnelma, nuoria miehiä enimmäkseen. Olaa hiukoo ja hän haluaa vielä Fish and ships annoksen ja lageria sen oheen. Sitten hotellille, mutta joku tunkee hänen viereensä ja aloittaa keskustelun.

Taina muistuttaa Petrille, että sinullehan jäi aineistoa pitkin kämppääsi kun lähdit uimahalliin, nyt poliisi menee ja tutkii asuntosi, kun etsii sinua.
Luuletko, että kukaan ei ole niin tyhmä poliisi, että ei huomaa mistä tässä on kyse ja sinut leimataan pääepäillyksi, paperit sabotoidaan niiltä osin, kun ne viittaavat johonkin talousrikollisuuteen.
- Se on totta, nyt pitää jonkun meistä käydä siellä ensin Petri miettii ääneen.
Ei! Kukaan meistä ei sinne ryntää, ei nyt eikä myöhemmin päivällä, kun minä olen täältä poistunut varoittaa Linnu. Se asia annetaan nyt ainakin poliisin hoitaa, eli minä hoidan sinne sellaisen hönön, joka ei tajua yhtään mitään, paitsi sen, että sinä et ole siellä, räyhää Linnu ja osoittaa Petriä ojennetulla etusormellaan.

Verosihteeri Siiri Walker, poikansa Jaakko ja Rickhard tapaavat Siirin luona sunnuntaiaterialla.
Siiri on tehnyt mainiota paahtopaistia ja tarjoilee sitä Yorshire puddingin, papujen ja uunissa paistuneiden perunoiden kera. Ruoan kanssa on tietysti vehnäolutta. Myöhemmin hän hemmottelee miehiä ohuen ohuilla kekseillä ja stiltonilla.
Pöydässä ei istuta hiljaa. Siiri halua tietää miten bisnekset ovat uuden pojan tultua alkaneet sujumaan. Onko timantit, joita oli kravatteihin kätkettynä jo myyty? Ovatko Jaakko ja Richard saanut tililleen myynnistä jo rahat? Ei mitään pikkusummia. Sieltä pitäisi nyt tulla hyvin.
- Minäkin kaipaan osuuttani, ilmoittaa Siiri.
Miehet istuvat hiljaa. He eivät ole kuulleet Olasta vielä mitään. Mitenkähän hänen matkansa oikein sujui? Oli vastaanottaja saanut Olalta lähetyksen. Se on kuitattu. Myynti ei ehkä vielä ole onnistunut.
Tulli alkaa olla tarkempi eikä rahoja enää voi tuoda tullin kautta. Uusia koiria on koulutettu haistelemaan rahoja. Englantilainen tili toki auttaa.

Pikku Riku nauraa vaimonsa huolille, sitä varten meillä on yhteys Suomen lähetystöön. Jopi nappaa seuraavalla kerralla matkalaukun ja toimittaa minulle se on jo sovittu. Matkalaukussa on kolme miljoonaa euroa eli noin 3.769800,00 puntaa, kun ne pestään Lontoossa.
Leevin hautajaisissa ei sitten ole meiltä ketään, poliisi on nyt tarkkana, kun on tapahtunut murha Suomessa. Se kuitenkin kuittaantuu ja se kolkkapoika, vai mikä Petri se on saa maksaa istumalla miehen taposta.
Nyt ei maalata piruja seinille, sillä kaikki on aina ennenkin lutviintunut, Leeville nousi vain vironpillu päähän, joten rauha hänen sielulleen.
Ja tämä miitinki poikaseni pysyy perheen kesken, jo minä ajattelinkin että miten sinä hurmaat sen punapään, kun sinun tiedetään enemmän tykkäävän käydä homobaareissa. Se donna oli aivan valmiina, mutta kun ei seiso niin ei seiso.
Niin no ei minullakaan miehelle seisoisi sanoo Riku isällisesti.
Siiri on hiljaa ja nousee sitten ylös, sanoo eiköhän tämä tätä lajia taas riittäne, ottaako joku kunnon paukut?

Poliisi tutkii Petrin asunnon ja jäljityskoirat saavat jäljen ja lähtevät seuraamaan. Matka päättyy Urheilutalon pukuhuoneeseen ja operaatio loppuu siihen. Poliisit kuitenkin tinkaavat henkilökunnalta, tunnistavatko he kuvassa olevaa henkilöä ja kassaneiti sanoo tuntevansa. Vakiovieras eli Petri Nieminen tuosta Helsinginkadulta, käy meillä säännöllisesti, lähti tänään jonkun satunnaiskävijän kanssa, enempää ei minulla ole tietoa teille antaa.
Poliisit pakkaavat hurttansa Maijaan ja palaavat toimistolle. Petri on käynyt uimahallissa aamulla, ja sen jälkeen mies on kadonnut kuin pieru Saharaan.
Laitetaan iltauutisiin etsintä.

Poliisin murharyhmä kokoontuu pikaisesti puolenpäivän jälkeen. Ylikomisaario Jukka Kaakkuri alkaa koordinoida vastuualueita eri tutkijoille.
-Liinu-Marjukka, sinä saat ottaa tässä vaiheessa päävastuun tutkimuksista, mutta muista raportoida minulle reaaliaikaisesti kaikesta, mitä olette saaneet selville. Meillähän on jo pääepäilty olemassa ja tärkein huomio tulee juuri nyt olla hänen löytämisessään. Asiassa ei saa aikailla. Onko selvä?
-Kyllä kyllä, teen sen minkä voin, vastasi Liinu-Marjukka Kaakkurille.
-Viljo Kahelin saa olla apunasi käytännön tutkimuksissa. Hänellä on kokemusta myös rikoslaboratiorion kanssa yhteistyöstä.
-Tämä selvä, vastasi Kahelin.
Kokous oli lyhyt ja Kaakkuri katsoi kelloaan todeten, että hänellä oli iltapäiväkahviaika eikä ehtisi enää kauempaa keskustella.
-Toimikaa, sanoi hän vielä lopuksi jämäkästi.

Uutinen surmatyöstä levisi iltapäivän kuluessa mediaan.
RAAKA TEURASTUS HAUKILAHDEN ELIITTIALUEELLA, kirkui Iltalehden nettilööppi.
Ilta-Sanomat oli puolestaan matalammalla profiililla:
RUUMIS LÖYDETTY HAUKILAHDESTA
Uudessa Suomessa ilmestyi uutispalstalle otsikko:
KUKA MURHASI LEEVI PENNIÖN?
Ensimmäinen blogimerkintä ilmestyi siitä viiden minuutin kuluttua. Se oli otsikoitu:
MAMUT TAAS ASIALLA!
Kommenttiosiossa alettiin välittömästi vaatia rajua maahanmuuton rajoittamista ja käsiaseiden laillistamista.

Helsingin Sanomissa kirjoitetaan intialaisista lapsista, joita käytetään kaivoksissa, ahtaissa loukoissa. He auttavat timanttienkaivajia henkensä uhalla.
Paikalla on käynyt sanomien toimittaja. Toimittaja ihmettelee artikkelissa miksi lapset eivät käy koulua.
Toimittaja nostaa esille sivulausessa, että laittomat timantit muutetaan laillisiksi.
Siitä ei ole otettu selvää miten ja missä. Aihe kiinnostaisi muutamia lukijoita, jotka lähettävät kysymyksen aiheesta lehteen.
Lapsityövoiman hyväksikäyttö kaivoksissa vaikkakin laajaa ei ole seksikäs aihe, mutta timantit ovat. Niinpä useampi lehti tarttuu aiheeseen.
Jossakin lehdessä kerrotaan sitten miten timantit arvioidaan ja hiotaa ja miten ne matkalla muuttuvat laillisiksi.
Lehti kertoo miten Richard Burton osti Elisabet Taylorille umpikalliin timantin. Englannissa on timanttien ohessa usein tasmaniitteja. Siinä ohessa mainitaan myös Afrikan lapsityövoiman käytöstä tasmaniittikaivoksissa.
Suomessa on vähän timanttien, saatikka tasmaniittien ystäviä tai ne ovat liian kalliita monille suomalaisille, joten niistä kirjoittamalla ei lehtiä myydä.

Siiri sanoo parin paukun jälkeen hiljaa Rikulle, olet oikeassa ja väärässä. Meistä kukaan ei mene Leevin hautajaisiin, sinuahan ei käytännössä ole olemassa, kun liikut niin salaperäisesti kaikkialla, kukaan ei tiedä missä oikeasti asut.
Meitä, eli minua ja poikaa, kyllä ihmetellään, kun emme ole veljen ja enon hautajaisissa, mutta se ei meitä enää häiritse.
Siinä matkalaukussa on ainakin 30 miljoonaa euroa, eli siinä sinä olit väärässä, eli halusit harhauttaa meitä pienentämällä bonuksiamme. Aioit listiä koko Penniön suvun ja ottaa itse kaikki, mutta se ei onnistu, koska tuossa juuri nielemässäsi paukussa on mukana tyrmäystipat.
Ola vaihtoi timantit lasihelmiin ja ne on jo meillä. Nyt vain riisumme sinun vaatteesi ja laitamme ne mennessämme fattan konttiin. Jaakko on ostanut käytetyn pakun eräälle turkistarhalle Vaasan lähistöllä. Nyt ajamme peräkkäin sinne ja paku ja sinä jäätte turkistahan portille. Aamulla aikaisin sinut jauhetaan minkkien ruoaksi. Sanottakoon tätä vaikka verosuunnittelun konsulttipalkkioksi.
Siitä jatkamma Umeån kautta Tanskan salmien ylitse Saksaan ja tunnelia pitkin Lontooseen. Kukaan ei osaa meitä etsiä, kun minulla alkoi juuri ansaittu loma, ja äiti ja poika ovat vain lomamatkalla jossain.
Jopi tuo meille matka-askin ja silloin meillä on rahat timantit ja perhe koossa, sillä Ola on Jaakon - sanotaan nyt paras kaveri, jolle voi antaa vaikka aamusuukon veroparatiisisaarilla auringon noustessa.
Ai sinä jo nukahdit rakas, kiitos ja hyvästi.

Liinu-Marjukka mietti kuumeisesti parasta mahdollista strategiaa. Petriä ei voinut saattaa pulaan, mutta ei hän kuitenkaan voinut laistaa virkavelvollisuuksistaankaan.
Hän tuumasi, että ainoat vaihtoehdot olisivat alibin järjestäminen Petrille tai sitten oikean syyllisen löytyminen. Viranhaltijan moraalin kannalta tuo jälkimmäinen vaihtoehto oli suotavampi, mutta ensimmäinen tuntui helpommalta. Pitikö hänen tehdä kompromissi oman moraalinsa kanssa vai ei? Pyhittääkö hyvä tarkoitus keinot?
Selvää oli joka tapauksessa, että hän ei voinut paljastaa tietävänsä Petrin olinpaikasta tässä vaiheessa.

Taina ja Petri pohtivat mitä kaikkea tietoa Taina voisi hakea työpaikaltaan tulematta paljastuneeksi. Mika Myllylän tapauksen jälkeen asiattomia uteluja on kielletty tekemästä, mutta aina on omat keinonsa sääntöjen kiertämiseksi.
Sitä he pohtivat myös, että Leevin hautajaisten hetkellä Petrin on hyvä näyttäytyä jossain, ja paeta toistaiseksi toisaalle, kuin poliisin asuntoon, silloin Linnukin on hieman vakaammilla vesillä.
Petri tietää yhden kesämökin Brovmarvissa ja hän aikoo ostaa röyhkeästi alakerran autoliikkeestä itselleen auton. Kortti hänellä on ollut jo vuosia, mutta omaa autoa ei stadissa ole tarvinnut.
Nyt pitää vain keksiä miten asia vuodetaan, poliisin tietoon, ehkä se on tämän juonen helpoin osio, kun tunnetaan kaksikin erinomaista vuotajaa, myhäilee Petri.

Maire kaipaa Petriä ja hiukan Jaakkoakin, siis miehistä seuraa itselleen. Kummastakaan hänellä ei nyt ole havaintoa, eikähän hän saa miehiin yhteyttä.
Maire ei jaksa lähteä uloskaan. Lissukin on löytänyt M:A:stä hiukan enemmänkin seuraa kuin vain yhden illan vieton verra.
Lissu on lahjakas laulaja ja suunnittelee M.A:ta hyväksi käyttäen mahdollista pääsyä pinnalle. Auttaisiko M.A. häntä siinä?
Kun kaveria ei saanut, ja ilta venähti kotona, Maire menee kuuliaisesti tylsän pikkuviikonloppuillan jälkeen töihin.
Hän on hiukan hämillään kaikesta mitä on tapahtunut. Hänellä on asiaa esimiehelle, kun kuulee esimiehensä huoneesta keskustelua, johon hänenkin nimensä liittyy. Puhe on niin epäselvää, että hän ei voi olla kuulemastaan varma, mutta kravateista on puhetta. Kravatit sana lausutaan monesti. Onko osaan ollut kätkettynä jotain?
Pomo mietittiin olisiko siellä kellarissa arvokkaita kravatteja jäljellä vai olisiko siellä jotain muuta, josta voisi olla hyötyä. Sinne ollaan lähettämässä työntekijää tutkimaan. Maire ei ainakaan sinne halua mennä. Olihan Petrillä lähteä henki siellä.

Uusi Suomi nostaa esille uutisen otsikkona:
30 tonninkengät timantteja täynnä.
Lentokentällä tehty löytö. Tämä on historiaa, joka voi kaikista tarkastuksista huolimatta toistua tänäänkin.
Siiri Walker lukaisee otsikon ja ingressin nopeasti. Hänen selkäpiissään kulkee kylmät väreet. Hän ei ole koskaan aiemmin tuntenut näin konkreettisesti, että se mitä hän on ollut suunnittelemassa ja missä hän on osallisena voisi jonain päivänä paljastua ja hänet voitaisiin sen perusteella tuomita.
Nyt on oltava varuillaan ja viritettävä kaikki verkot, jotta huomio säilyisi muualla.
Hän pohtii: "Lentäen ei ehkä sittenkään pidä enää salakuljettaa aarteita. Nyt on äkkiä päästävä täältä. Huomiseen ei enää ole hyvä odottaa. Remmi kasaan ja äkkiä".

Taina sanoo Petrille, että ei ne tuossa alhaalla oikeasti myy enää autoja. Nuo vanhat kärryt on ostettuja autoja, joita kaupataan netissä. Riitta on kertonut, että suoraan autoliikkeistä ei juuri kukaan enää osta ja heilläkin tehdään paljon vain nettisivujen päivityksiä tässä toimipisteessä.
Eikä sinun kannata autoa omiin nimiisi hankkia, noutopaikalla on heti poliisi paikalla, kun joudut ottamaan vakuutukset ja rekisteröinnin omiin nimiisi. Etkö muista; - sinut on etsintäkuuluutettu pönttö!
Petri naurahtaa kuivasti.
Nyt keksin, kun hautajaispäivä koittaa ylihuomenna ja sinä olet töissä niin poistun diakonissalaitokselle päin ja sieltä koukkaan alas rantaan.
Tarja Halosen puistosta käännyn rantaa pitkin takaisin Hakaniemeen ja puikkaan Kauppahallin nurkalta metroon. Tuo ketunlenkki sen takia, että eivät osaa arvata tulleeni Toiselta linjalta.
Metrolla menen Kamppiin ja esittäydyn siellä näyttävästi ja hyppään sitten Turun bussiin. Jään kuitenkin pois jo Tullinpuomilla ja kävelen pari korttelia ja siellä minulla on eräs tuttava, joka voi heittää minut Bromarviin piiloon. Hän voi käydä myös ostamassa evästä ja sen sellaista, kun en itse voi juurikaan missään näyttäytyä.
Minulla on sellainen hytinä, että näinä kahtena päivänä on tapahtunut jotain joka meidänkin olisi hyvä tietää. Jos saat sen Richard Walterin paperit katsotuksi, niin katso samalla myös Siiri Walker, minulla on sellainen intuitio, että hänestä on pääkonnaksi saakka. Tyynessä vedessä ne isot kalat kutevat, ja Siiri on kuin herrankukkarossa verotoimistossa.
Mairelle minulla olisi muutama suudelma annettavaksi, mutta ne on vain pidettävä vielä itsellä, eli ikävä on sanoa, mutta ikävä minulla Mairea on. Hän on entinen naapurin tyttö Yläkaskentieltä. Muuttivat sitten jo vuosia sitten koko perhe sieltä pois. Tapasin hänet sattumalta kerran Zetorissa ja rakastuin silmittömästi, ehkä olin jo lapsena pihkassa häneen.

Nyt on verikosto suoritettu sanoo Siiri Jaakolle, nostetaan ruho pakastinarkkuun ja hilataan se nokkakärryllä pakettiautoon, voitko käydä peruuttamassa sen oven eteen.
Jaakko tekee mitä äiti käskee ja ottaa mukaansa jatkoroikan, jotta voi laittaa pakastimen yöksi päälle lämmitystolpasta. Rahasta tekee ilmeisesti mitä vaan Paavo ajattelee mennessään.

Lontoossa kaivataan Rikua jo, ei se kolmea viikkoa enempää ole Suomessa viipynyt. Tummapintainen avosiippa odottaa Rikun kolmatta lasta, yllätysvauvaa, sillä onhan hän jo hyvän päälle neljänkymmenen. Rahat ovat vähissä. Ihan kiva asunto heillä on, mutta isäntää ei kuulu ja millä sitä elää lasten kanssa, jos ei voi ostaa ruokaa. Lapsilisätkään Suomesta eivät pitkälle riitä, vaikka Lontoossa hiukan enemmän ruokaa niillä saa kuin kotisuomessa.
Tummapintainen Leila Toure on osaksi suomalainen. Isä tuli Afrikasta Suomeen silloin, kun Suomessa oli ensimmäisiä festareita. Äiti rakastui tuota pikaa ja hänkin sitten aika nopeasti sai alkunsa.
Leila sai pari kersaa Suomessa Lauri Penniön kanssa, mutta Lauri oli liian lapsellinen hänelle, nuorempikin selvästi. Tuossa vaiheessa Leilaa ei enää kiinnostanut ja Suomen arvoilmastokin oli muualta tulleita vastaan, siis oikeasti ihonväriä ja ulkonäköä. Olihan hän syntynyt Suomessa, siksi hän valitsi lapsineen kodiksi Lontoon.
Pahaa aavistamaton Leila päättää ottaa yhteyttä lähetystöön. Saisiko sieltä tietoja miehestään, kun ei vastaa puhelimiin, eikä face bookissa ole ollut tai twiitannutkaan aikoihin. No onhan se mies vähän kömpelö tekniikan käyttäjä, mutta soittaa voisi. Mitä miehelle on voinut tapahtua?

Petri Nieminen ei saa unta, hän on pyörinyt jo levottomasti jonkin aikaa. Hän oli illalla Tainan koneella surffaillessaan saanut selville Siiri Walkerin osoitteen. Luotsikadulla? Sinne on päästävä.
Hän nousee varovasti ja kirjoittaa lapun kyökin pöydälle, häivyin kiitos kaikesta.
Luotsikatu on hiljainen, Siirin asunnon piha-alueella vain muutama pysäköity auto. Petri kiinnittää huomiota yhteen vanhemman mallin pakettiautoon, koska se alkaa olla jo niin huono käynnistymään, että tarvitsee lisälämmityksen jo elokuussa.

Taina havahtuu aamulla, kun Petrin peti on tyhjä, keittiön pöydällä olevasta lapusta ei saa miehen pakoreitistä mitään vihiä.
Taina soittaa Linnulle, nyt se mies on häipynyt yönselkään.
- OK, en vielä rabortoi kuitenkaan ylikomisaario Jukka Kaakkuria, vaan minullahan on oikeastikin pääsvastuu tutkimuksista. Nyt voimme päästää koneiston vauhtiin. Mitä suunnitelmia hänellä mahtaisi olla?

Maire päättää sittenkin ottaa yhteyttä Yrjö Kakkiseen.
- Kuule tiedätkö mitä niillä Penniöillä on siellä kellarissa. Saimme silkkihuiveja ja kravatteja heiltä myyntiin. Pomo halus tietää onks niitä lisää. Vois laittaa alennusmyyntiin, jos löytyis. En saa käsiini Lauri Penniötä, joten voisitko sä auttaa? Se hulivili jäi jäljelle. Olitko hautajaisissa?
- Ei mulla ole noiden varastojen kanssa mitään tekemistä. Sotkua siellä kellarissa on ja laatikoita sikin sokin. Kustakin prkle. Taisi edellinen kävijä päästää hätäkuset.
- Mä ehkä voisin tulla selvittämään niitä nurkkia, mutta kai mulla pitäis olla Laurin lupa vai säkö sittenkin luvasta vastaat? Mikä on teidän suhde? Yhdessä te ootte jotain kehitelleet?
Kaikkinen ei ehdi vastailemaan kiusalliseksi käyviin kysymyksiin. Hänellä on lääkäriaika. Sydän. Ei hän lääkäriin mensi ronski mies, ei lääkärit mitään voi kuitenkaa, mutta kun yhdeksääkymmentä käyvä äiti painostaa, helkkarin rollaattorimutsi.
Yrjö juo kupillisen viikossa kalanmaksaöljyä ja välilläkin vähän lisää, kun kivistää. Se on miehen lääkettä. Muuta ei tarvita, mutta he.v.etisti sattuu rintaan ja mahakin on usein kipeä.
- En nyt osaa antaa lupaa, sanoo Yrjö. Pitää ehkä ite selvittää. Katotaan sitten.

-Onks Viljoo näkyny, kysyy Liinu-Marjukka hätäisesti poliisiaseman kolleegaltaan astuessaan sisään aulaan muovikassi kädessään.
Hänellä on hallussaan tapponuoli ja vainajan vaatetusta. Ne pitää saada pikaisesti rikoslaboratorion tutkintaan. No, tietäähän hän, ettei sillä ole paljonkaan merkitystä itse jutun todellisen tutkimisen kannalta, mutta kun se riivatun Kaakkuri painaa päälle. "Todella tyhmä ja laiska mies", tuumaa Linnu.
Viljo Kahelin istui parhaillaan Kaakkurin kanssa palaverissa, joten Liinu-Marjukka joutui odottelemaan oven ulkopuolella.
Samaan aikaan Maire pähkäilee omalla tahollaan tilannettaan. Leevin murha ei mennyt häneltä ohi olan kohautuksella. Nyt hän vasta oivalsi millaiseen porukkaan hän todellisuudessa oli tullut lyöttäytyneeksi. Siitä porukasta olisi päästävä eroon, mitä pikemmin sen parempi. Mutta ainoa tapa sen toteuttamiseksi olisi murhaajan paljastuminen. Sitten hän voisi vasikoida poliisille ja käräyttää koko jengin. Oma työpaikka siinä varmaan myös menisi, mutta se oli pienempi paha tässä keitoksessa.
Hmmm... tai olisiko sittenkin olemassa vielä toinenkin keino ...

Yrjö Kakkinen päättää yllättäen antaa Mairelle avaimet kellaritilaan.
Maire ei kiireiltään heti ennätä paikalle. Vierähtää pari viikkoa, ennen kuin hän olisi valmis menemään.
Sillä välin on ehtinyt tapahtua paljon. Lehdissä on odotettu Leevi Penniön murhan paljastumista. Lehdistö on tutkinut myös Penniöiden yrityksiä. Kirjanpitorikos sieltä on tutkimuksissa paljastunut. Verovirastolta on jäänyt kirjanpidon virheet huomaamatta.
Joku asiakas on laverrellut lehdille myös virolaistyttöjen tuomisesta Suomeen. Päivä päivältä paljastukset kääntävät katseita ja vangitsevat lukijoiden milenkiintoa. Lehdet myyvät yhä paremmin. Jännitys tapahtumien kulun selviämisestä pitää ihmiset aktiivisina. Lehdille toimitetaan myös materiaalia. Poliisi ei tahdo pysyä perässä. Poliisikin usein lukee lehdestä viimeisimpiä tietoja ja tarkistaa sitten tietojen todenperäisyyden.
Petrikin tekee omia tutkimuksiaan. Hän on saanut tietoa Siirin ja Jaakon passeista ja liikkumisesta. Yllättäen myös Rikusta, joka ei tällä kerralla olekaan poistunut maasta. Miksi hänen toimiinsa on tullut muutos?
Rikun avopuoliso on ollut yhteydessä Suomen lähetystöön Englannissa, mutta siellä ei ole miehestä muuta tietoa kuin, että tapasi Lontoossa miehen nimeltä Ola Rapakko. Heidät bongasi yhdessä suomalainen lähetystötyöntekijä Picadillycirkuksessa lounasaikaan. Hiukan virkailija oli ihmetellyt miesten vikkelää kohtaamista ja salkunvaihtoa. Lähetystössä pyydetään havainnontekijää vaikenemaan havainnostaan.

Seiska-lehti julkaisee jymyotsikon:
ONKO PRESIDENTIN VÄVY SOTKEUTUNUT SURMATYÖHÖN?
Tuntematon paparazzi on ottanut epäselvän kännykkäkamerakuvan tilanteesta, jossa Komulainen poistuu Leevi Penniölle rekisteröidystä autosta jossain Punavuoren liepeillä. Auton takapenkille jää istumaan kaksi neitokaista, mutta kuljettajan henkilöllisyydestä ei pysty saamaan selvää kuvan perusteella. Päivämäärää kuvan ottamiselle ei tiedetä, mutta lehden toimituksen mukaan se on tapahtunut muutamaa päivää ennen ruumiin löytymistä.
Liinu-Marjukka ottaa yhteyttä Seiska-lehden toimitukseen saadakseen selville kuvan lähettäjän henkilöllisyyden. Päätoimittaja kieltäytyy sitä antamasta ja Linnu soittaa välittömästi Kaakkurille.
(Suuren yleisön keskuudessa somessa enemmän kohua herättää kuitenkin lehden samaisessa numerossa julkistettu kuva M.A. Nummisesta poistumassa Kosmoksesta jonkun tuntemattoman blondin seurassa).

Lehdistö kaivaa, eikä löydä mitään väärää Komulaisen bisneksistä. Komulainen on siirtynyt pyöräkulttuuriin ja kannustaa ihmisiä pyöräilemään. Hän mainostaa aktiivisesti:
Polkupyörä on maailman parhaita keksintöjä. Se on ekologinen eikä tarvitse kysyä lääkäriltä, että onko pyöräily terveellistä.
– Jari Komulainen

Petri kiinnostuu pakettiautosta, johon mene kesälläkin virtajohto. Johto menee takaosan sivuovesta sisään, joten ei sillä ainakaan moottoria lämmitetä. Jo paremmet päivänsä nähnyt Toyota Hiace on kuin magneetti joka vetää Petriä puoleensa.
Hän yrittää pysyä näkymättömänä ja kuulee samalla kun pääoven sähkösalpa napsahtaa, joku on tulossa. Tuntematon nuori mies, hiukan ehkä hänestä nuorempi tulee pakettiauton vierelle ja räplää lukon auki. Alkaa veivata kelaroikkaa pois ja jättää auton oven hetkeksi auki. Sisällä näyttäisi olevan pakastinarkku.
Petri menee nopeasti ja kurkistaa arkun sisälle ja juuri silloin joku on tulossa. Petri hyppää piiloon arkkuun, vaikka arkussa on jo yksi ruumis.
Jaakko on kelaanut jatkoroikan ja tulee nyt autolle takaisin ottaa ratasliinan ja vyöttää pakastimen kiinni, hän ei halua poliisin tekevän sitä puolestaan.
Petri kuulee kun ratas kilkattaa ja kiristää arkun kannen kiinni. miten pitääkin tuppautua joka paikkaan hän manaa itselleen.
Auto ei nytkähdä liikkeelle, vaikka sivuovi vedetään voimalla kiinni. Kylmä jäinen miehen ruumis alkaa hikoilla hänen allaan. Petri riisuu vyönsä ja tekee siitä rullan ja ponnistaa jaloillaan arkun kannen nurkkaa ja saa pellin taipumaan sen verran, että vyörullan sopii työntämään väliin, kun ensin pyörittää sitä pienemmäksi.
Sitten menee pitkä tovi, kun taas kuuluu ääniä, joku vanhempi nainen sanoo, että seuraa minua, kuin hai laivaa. Kohta matka jäisen ruumiin päällä alkaa. Ei puhelinta eikä edes kukaan tiedä missä hän on.
Jaakko kääntää äitinsä Bemarin perään ja he suuntaavat Tampereelle ja sieltä Ilmajoelle, erääseen turkistarhaan, mutsi tuntee tien ja Jaakko ajella liruttelee mutsin perässä.
Keimolan kohdilla Jaakko eli Jack ottaa puhelimen esiin ja aikoo soittaa Olalle, vaikka heillä on vielä viestintäkielto päällä varotoimena. Ola ei vastaa, koska hänellä on muita murheita.

Maire katsoo illalla telkasta Lars von Tierin Nymfomaniacista osan I. Hän kelaa samalla omaa elämäänsä. Näinhän se kehitys on häntä vienyt. Missä se rakkaus on? Miten elämänsä tasoittaisi ja löytäisi sen, joka hänet rauhoittaisi?
Olenko hyvä vai paha vai kelvollinen ihminen, miettii Maire.
Ramsteinia Maire kaivaa leffan jälkeen lisää kokoelmistaan, jotta ei liikaa miettisi.
Missä Petri oikein on? Soittaisi edes.

Liinu-Marjukka on tekemässä läpimurtoa Leevin murhajutussa. Pari asiaa pitäisi tarkistaa, mutta ruokatunti painaa päälle. Viljo ehdottaa yhteistä lounasta ja Liinu-Marjukka huutaa, että kiinni veti.
- Tässä onkin jo sokerit alhaalla, minne menemme?
Viljo ei paljoa aikaile, kun sanoo, Manalaan, mennään Manalaan, siellä on kelpo ruoka ja saamme hiukan katsella ympäristöä samalla, eikös ne yhdet jäljet johtaneet Club Storyvilleen. Käydään siellä sitten ruoan jälkeen vaikka olusilla, hän sanoo "olusilla", riittävän kovaan ääneen, että koko konttorin korvat kääntyvät häntä kohden kuin lautasantennit.
- Mennään Vili vai kaipaatko aplodeja?

Toisaalla Lauri tuskailee, kun ei saa Siiriä kiinni, olisi puhuttavaa huomisista hautajaisista, eikä hän löydä mustia hansikkaita niitäkin tarvitaan onhan kyseessä vapaamuurarin alaslasku ja siunaus. Nyt on mentävä ostoksille, mitäpä jos menisin tapaamaan samalla Mairea, hänellä on aina niin mairea hymy, hän riimittelee mielessään.

Jukka Kaakkuri soittaa Seiska-lehden toimitukseen.
-Onko päätoimittaja paikalla?
-Hän ei ikävä kyllä voi ottaa puheluita vastaan juuri nyt, vastaa keskusneiti
-Täällä puhuu ylikomisario Kaakkuri rikospoliiisista.
-Vai niin, kuinka voin auttaa, kysyy keskus.
-Puhelu on heti yhdistettävä päätoimittajalle, inttää Kaakkuri.
-Valitettavasti hän ei ota vastaan puheluita.
-Kyse on henkirikoksesta, ärjyy Kaakkuri niin, että koko toimisto raikuu käytäville asti.
-Oletinkin asian olevan niin, vastaa keskusneiti.
-Jos ette heti yhdistä minua päätoimittajalle, niin lähetän tutkijat paikalle!
-Te teette niin kuin parhaaksi katsotte, kuuluu vastaus.
Kaakkuri lyö luurin kiinni ja huutaa:
-VILJOOOO, VILJOOOO!
Kun vastausta ei kuulu hän ryntää käytävälle ja kysyy ensimmäiselta vastaan tulevalta konstaapelilta:
-Missä se kaheli on?
-Meni kuulemma oluelle, vastaa nuorempi konstaapeli.
-OLUELLE! TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN!

Paku ja Bemari ajavat peräkkäin. Outo saattue kiinnittään ohikulkevan poliisinkin huomion. Paku pitää kummallista ääntä, mutta harvassa on enää liikennepoliiseja, eikä kukaan saattuetta pysäytä. On ministeri Räsänen onnistunut vähentämään väkeä.
Paku väsähtää matkalle. Rengas on puhki ja moottorissa on outo ääni. Siiri yrittää saada hyvin tuntemaltaan Autokorjaamo Moottorityöltä Tampereelta apua. Hän soittaa tutulle korjaajalle. Mies käskee ajamaan kotipihaansa, sillä korjaamo on jo kiinni.
Jaakko ajaa kuuliaisesti perässä. Korjaajan vaimo on valmis tarjoamaan kahvit ja vastaleivotut viinerit sillä välin, kun Siiri ja Jaakko odottelevat renkaanvaihtoa, tietoa moottoriviasta ja mahdollisuuksista jatkaa matkaa.
Vanhassa paku Volkkarissa moottori on auton takaosassa, mutta tämähän on Toyota Hiace. Siiri ja Jaakko eivät arvaakkaan, että korjaajan on mentävä tilaan, jossa on pakastin. He olettivat moottoria tutkittavan etuosasta ja näin he selviäisivät moottoriongelmasta.
Toyota Hiaceen on siirretty vanha paku Volkkarin moottori eikä paikka ole edessä.
Korjaaja avaa pakun oven ja näkee pakastimen. Pakastimen raollaan olevasta luukusta nousee höyryä. Korjaaja ihmettelee, mikä siellä höyryää. Samalla luukusta kuuluu ääntelyä.
- Onko siellä sisällä joku?
Kalisevien hampaiden välistä kuuluu vastaus.
- Kykykykyllll.
Miehellä on Tampereen poliisiammattikoulussa tuttu. Hän kääntyy kännykällä tuttavan puoleen. Nyt olisi apu tarpeen. Sen verran on yllättävä tapaus. Ennen kuin asiat on puhuttu loppuun kännykän akku tyhjenee.

Leila Toure nöyrtyy ja ottaa yhteyttä sukulaisiin Suomessa. Hän soittaa Laurille ja kuulee Leevin kuolleen.
- Murha, joku ampu tappavan nuolen.
Leila kauhistuu.
- Kyllä te suomalaiset ootte väkivaltasta väkeä. Tarvitsiko sellasta tehdä?
Leevin ruumis avattiin ja poliisi on kerännyt jutusta tutkinnassa kaiken mahdollisen tiedon.
- Onko Rikua näkynyt?
- Ei ole, ei muutamaan viikkoon.
- Tiesitkö, että saan pian vauvan. On varmaan pakko tulla Suomeen synnyttämään, eihän mulla ole varaa elää täällä ja säkään et oo toimittanut mulle yhtää rahaa lastes elättämiseen. Voisitko nyt auttaa?
- Kuule sen verran tää broidin kuolema herkistää, että laitan sulle ja lapsille rahat lentolippuun. Voit olla meillä. Eihän meillä ole tilasta puutetta. Mun poika Lasse näkee samalla puolibroidin ja siskon.
- Tuutko hautajaisiin? Ehkä Riku tulee sinne myös? Silloinpa saat tiedon miksi ei ole palannut. Missähän se muuten on? Meillä on yhteisiä bisneksiä. Pitäis selvittää, mutta ku tää juttu nyt vie kaiken huomion ja poliisi on ollu munkin kimpussa.

Tampereen poliisi on hidas, kun Hämeessä ollaan. Kun Poliisit saapuvat paikalle on Siiri ja Jaakko jo kaukana. Ilmajoelle ei ole kuin kullin luikaus, kun Siiri kääntää bemarinsa levikkeelle. Jaakko ajaa aivan takapuskuriin kiinni ja pysäyttää siihen.
Siiri puhdistaa auton ja Jaakko laittaa rekisteriotteen ja auton viralliset vakuutuspaperit vänkärin penkille, lukitsee ovet ja jättää avaimet valtaojan puolelle etupyörän päälle.
Siiri painaa äänimerkkiä kolme pitkää töräystä, Jaakko hyppää kyytiin ja kytkin nousee sähäkästi. Pellon reunassa pienen metsikön siimeksestä näkyy kilometreittäin turkistarhan häkkejä. Tai siltä Jaakosta näyttää.
Jukolan Jussin oloinen mies pukee porstuassa kumisaappaat jalkaan ja lähtee astelemaan rauhallisesti P-levikkeelle.
Mies hyppää ketterästi valtaojan ylitse ja koukkaa samalla avaimet eturenkaan päältä ja ajaa päätietä noin kaksi kilometriä ja kääntyy sitten oikealle. Hiekkatietä on vielä noin puolitoista kilometriä, kunnes kotiportti häämöttää. Pieneltä mäenkumpareelta mies näkee, kun poliisiautoja ajaa tuhatta ja sataa kymmentä Vaasaa kohti.
Hän jatkaa autolla rauhallisesti ison hallin vieressä olevan varaston lastaussillan eteen ja peruuttaa, hyppää ulos välillä nostamaan takaluukun auki ja peruuttaa sitten aivan kiinni laituriin.

Mies joka ei turhia hyräile, aukaisee liinat pakastimen ympäriltä ja pukkaa tottuneesti pumppukärryn sorkat sen alle. Nopealla ranneliikkeellä hän pumppaa arkun ilmaan ja vetäisee sen yhtä tehokkaasti lastauslaiturin kautta karjakeittiöön tai lihamyllyyn, miten sen vain tulkitsee.
Siinä vaiheessa Petri nostaa varovasti arkun kantta.
- No mikä aave sinä olet, Jukolan Jussin oloinen mies utelee rauhalliseen tyyliinsä. Tai älä ala minulle avautumaan tässä, nostetaan oikea ruumis tuohon masiinaan, jos autat minua, niin laitan saunan ja tarjoan päivällistä.
Petri ei osaa kuin nyökätä. Yhdessä he nostavat lähes sulaneen eskimotikun arkusta ja Petri pitelee tätä puolijäykkä pystyssä, sillä aikaa kun mies isoissa saappaissaan täräyttää koneen käyntiin. Kyljessä lukee isolla Palmia 4200 XXL tai jotain.
Hetkessä mies on jauhelihana alatasanteen kuljetusvaunussa. Mies nostaa vielä kylmiöstä muutamia jäisiä kenkälaatikon mallisia kuutioita ja nekin jauhaantuvat silmänräpäyksessä.
Muutama kuutio vielä ja siirtovaunu alkaa olla täysi. Mies sammuttaa koneen ja laittaa pesutoiminnan päälle. Sitten hän pyytää Petriä mukaansa.
He menevät mitään puhumatta päärakennukseen sisälle. Mies käy nostamassa hetivalmiskiukaasta kannen pystyyn ja tulee sitten saliin takaisin. Riisuhan poika vaatteesi nehän ovat aivan märät. Tuossa on sinulle kylpytakki siksi aikaa ja pyyhe. Sauna on valmis aivan hetken kuluttua.
Petri tottelee mielellään sillä häntä inhottaa märät ja kylmät vaatteet iholla, vasitenkin, kun nesteet ovat ruumiin hikeä. Mies nostaa Petrin vaatteet lattialta ja sanoo saanhan laittaa nämä pesuun. Odottamatta mitään vastusta mies on jo apukeittiössä ja survoo Petrin vaatteet lajittelematta koneeseen. Mies kiertää pesuohjelmaa ja palaa saliin.
Petri toljottaa siinä kylpytakki toisessa kädessä ja pyyhe toisessa, sininen kylmästä viluinen iho on iso kontrasti Jukolan Jussin oloisen miehen päivettyneiden kasvojen edessä.
No poika nyt saunaan ja mies menee edellä ottaa matkalla kaksi kylmää olutta viileäkaapista.

Liinu-Marjukka ja Viljo saavat itsensä sisään Manalaan ja nakkaavat terve ja moi vahtimestarille. Menevät suoraan lounaspöydän ääreen, kunhan ensin ovat silmäilleet sopivasti vapaan nurkkauksen aivan ikkunan läheltä.
Liinu-Marjukka aloittaa ruokansa ja samalla tarinansa. On selvinnyt, että virolainen mafia on yhdistynyt pikku Rikuksi kutsutun kanssa. Leevistä oli tullut väkivaltainen naisia kohtaan ja sutenöörin kautta tieto oli tullut Virossa Aivo Kallaksen korviin. Aivo Kallas taas tunsi vapaamuurariveljensä Rikun. Riku oli näyttänyt vihreää valoa ja Aivo oli antanut käskyn veljelleen Taivolle.
Taivo oli palkannut jonkun suomalaisen Reiskan, antanut hänelle tarkat koordinaatit, eli kertonut mitä nuolimerkkiä Petri käyttää.
Nyt on vielä selvittämättä, kuka oikeasti ampui jalkajousella. Aivo, Taivo, vaiko se Reiska? Etsintäkuulutettu Petri Nieminen se ei voinut olla, koska hänet on nähty takuuvarmasti ampumahetkellä Kalliossa.
Viljo ei pysy oikein mukana, mikä Aivo? Voiko joku oikeasti olla nimeltään aivo?
No ei sinun aivoiltasi, voi kaikkea pyytää sanoo Liinu-Marjukka hilpeästi. Tiedätkö Viljo, että nämä pornoasiat ja silloin myöskin tämä juttu kuuluu meidän talossamme kakkoseen, eli toiseen kerrokseen, ja nauraa ääneen.

Leila Toure on lentänyt Suomeen ison mahansa ja lapsensa kanssa. Hän ottaa taksin ja ajaa Lauri Penniön luokse.
Hautajaiset ovat seuraavana päivänä. Laurista on hyvä, että Leila tuli. Nainen ja lapset hautajaisissa eivät herätä epäilyjä. Hautajaiset mahdollisimman matalalla profiililla. Nyt kaikki huomiota herättävä on riisuttava minimiin.
Lauri ei ota huomioon Leilan ihonväriä, joka saattaa saada lehdistön kiinnostumaan. Onhan paikalla hänen avopuolisonsa ja pienempi poikakin.
Niin siinä sitten käykin, että Leila kerää lehdistön huomion, vaikka hautajaiset ovat yksityiset. Paparatsit ovat pusikoissa. Mistä tuo tumma kaunotar on tullut? Miksi hän on hautajaisissa?
Leila ihmettelee miksi Riku ei ole paikalla. Mihin mies on mennyt?
Leilalta menee vedet, kun Leevin ruumista ollaan laskemassa hautaan. Leilan tilanne saa täyden huomion ja haudattava unohtuu. Lapsi on tulossa ja haudalta on päästävä äkkiä synnytyssairaalaan. Se on matkojen takana.

Sauna on mukavan leppoisa, Petri istuu peflettinsä päälle ja iso mies kampeaa myös lauteille.
- Hei aave, tunnistin sinut, sinä olet etsintäkuuluutettu murhasta, mutta et sinä nöösipoika mikään murhamies ole, senhän näkee jo silmäterän asennosta.
- Niin, niinpä, uskaltaa Petri vain sanoa.
Se on kuule poika sellainen juttu tämä rehellisyys, että sitä on vain kunnioittaminen, se kun näkyy sitten silmistä. Mutta ei se rehellisyys ole aina rehellistä.
Katsos nyt minuakin. Minulla on tuossa perinnöksi saatu tarha, se on ollut suvussa jo kuusi sukupolvea, viimeiset kolme polvea meillä on ollut tarhatoimintaa. Ei siinä kylläkään voida perinnöstä puhua, kun valtio nappaa sinut syleilyysi. Minulle kirjapitotoimisto teki emämunauksen ja kun sitä selvitettiin hyppäsi rehellinen kirjanpitäjä verottajan puolelle. Siinä oli kuule isot rahat kyseessä.
Siinä meitä oli kolme rehellistä, valtio, minä ja kirjanpitäjä. Vaikka virhe oli tilitoimiston, niin maksulappu oli minun maksettava. Verottajan tulkinta oli kuitenkin hyvin epäselvä, tässä asiassa, ja sain juosta luukulta toiselle jos kolmannellekin.
Vuosien sota kotitilan puolesta päättyi yllättävään soittoon verojohtajan puhelimesta, puhelimessa oli Siiri Walker, hän ehdotti palvelua palveluksesta, johon minä suostuin. Siiri käänsi verottajan tulkinnan sellaiseksi, kuin se on monissa suomalaisissa kunnissa, mutta ei Vaasan lähistöllä, koska meillä on sellainen kusipää verohallinnossa.
Siiri oli viisaampi kuin minä, voin sen rehellisesti nyt tunnustaa. Hänen pyyntönsä oli tuo äskeinen ketunruoka. Lupasin hänelle, että jauhan noin sata kiloa jäistä lihaa ketuille ja hän kääntää vaasalaisen verojohtajan pään.
Mutta en minä murhamies ole ja siksi istumme tässä löylyn lämmössä olutpullot käsissä.
Minulle on yhdentekevää mitä Siiri tai kumppaninsa tekevät, minä olen hommani hoitanut aina rehellisesti.
Mies hörppäsi välillä olutpullosta ja jatkoi.
Minä en poika tunne sinua paremmin, mutta tiedän että olet tolkun kaveri, siksi kerroinkin tämä kaikki sinulle, mutta sinä et hiisku tästä muille, koska silloin minun kotitila on taas vasaran alla.
Yksinkertaisesti sanottuna en voi uhata sinua millään, enkä edes halua. Haluan sinun vain ymmärtävän tämän yksinkertaisen miehen pyynnön, että ei sanaakaan tämän saunan seinien ulkopuolella tästä asiasta.
Petri kakistelee kurkkuaan ja sanoo ymmärtävänsä. Petri kertoo, että hän pysyy hiljaa ikuisesti, ei edes mahdollisille lapsenlapsilleen kerro.
Miehet siirtyvät pukuhuoneen puolelle ja isäntä sanoo vievänsä Volvollaan vieraan Seinäjoen rautatieasemalle, kunhan ensin hänen vaatteensa kuivuvat ja olemme syöneet kunnolla.

Paparazzien lisäksi pusikossa ovat niin poliisi kuin Viron mafiakin napsimassa kuvia. Kun tiedetään, että on kyse vapaamuurarin hautajaisista on helppo tunnistaa myös vapaamuurarit tavallisista syntisistä mustien hanskojen perusteella. Laurillakin on mustat hansikkaat mukavasti käsillä.
Vapaamuurarihan voi vapaasti sanoa olevansa vapaamuurari jos haluaa niin tehdä, mutta hän ei voi paljastaa toista jäsentä vapaamuurariksi, vaikka kysmyksen esittäisi kuka. Siksi paparazzit ottavat kuvia näistäkin hautajaisista, ja siten paljastavat kuka on kuka levittääkseen Hymy-lehteen listoja tunnetuista vapaamuurareista.

Mies soittaa yhden puhelun ja sitten Petri ja mies lähtevät iltajunalle, Volvo kääntyy päätielle ja samalla heitä vastaan ajaa hinausauto. Petrin ilme kysyy miehen kasvoilta vastausta. No minä en pidä japanilaisista autoista. Minulle riittää tämä Volvo ja taputtaa samalla sen visakoivuista kojelautaa ja sen lisäksi minulla on siinä isossa hallissa uusi Transit kaikilla herkuilla, se on rekisteröity kuorma-autoksi. Huviottavaa siinä rekisteröinnissä on se, että sinne pohjaan pitää lisätä 30 kg paino, jotta siitä tulee kuorma-auto.
Kun aikaisemmin puhuttiin rehellisyydestä niin mitä rehellistä virkamies näkee siinä, että omistajan pitää kuljettaa koko ajan tuollaista lisäpainoa aivan turhaan?
Täällä maaseudulla me olemme kaikki tuttavia keskenämme, tuokin hinausautoyrittäjä on tuttava lapsuudesta saakka. Ei mekään ihan tumpeloita täällä olla, vaikka kehäkolmosen sisäpiiri meittiä ei arvosta.
Sinulle Petri toivotan hyvää loppuelämää, sillä me tuskin enää tapaamme.
Pendolino lähtee ajallaan ja Petri istuu lähes tyhjässä päivävaunussa, ei Pohjanmaalta taida olla asiaa pääkaupunkiin miettii Petri ja laskeutuu eräänlaiseen koomaan. Hän on kokenut paljon, mutta oppinut sitä enemmän tänään tuolta Jukolan Jussin oloiselta mieheltä.
Kun he olivat asemalla puristaneet toistensa kättä, Petri oli tuntenut jotain läikähtävän lämpimästi hänen nuoren sydämensä sopukassa. Nyt hänen päähänsä ei mahtunut muuta elämää kuin tänään päivällä koettu.
Hänen mieleensä muistuu myös ruumis, joka oli jäätynyt penis pystyssä. Siinä hän sitten ahtaassa tilassa oli matkannut tuon ikiseisokkiin vaipuneen miehen sylissä.
Rehellisyydestä hän oli saanut hyvän oppitunnin myös. Varmasti tuo jäyhä pohjalaismies olisi suonut ketuilleenkin paremmat olot, mutta, kun kilpailu ei sitä sallisi. Ei yksi pääskynen kesää tee, eikä kavalassa maailmassa kukaan voi olla umpirehellinen.
Rehellisyys on kuin virkattu pipo se venyy pään mukaan.
Ja Petri nukahtaa...

Liinu-Marjukka on saanut puhelun Tampereen suunnalta lentäviltä, siellä on yksi automonttööri ilmoittanut epäilyttävästä pakettiautosta. Mitään ei kuitenkkan ollut hänellä näyttää toteen. Poliisiautojakin oli ollut useampia ajojahdissa, mutta pakettiautosta ei löydy jälkeäkään.
Se vain miehen jutussa on outoa, että pakastinarkusta oli hänen mukaansa kuulunut miehen ääni. Katselimme liikennekameroita taaksepäin ja sellainen pakettiauto jota mies kuvaili on tosiaan ollut liikkeellä välillä H:ki Hämeenlinna aamupäivällä. Aikataulu sopisi miehen ilmoitukseen.
Meidän omat pojatkin vahvistavat havainneensa jotain outoa pakettiauton liikkeissä, mutta kuljettajaa ei otettu kiinni, kun oli tehtävä meneillään, eli joku pölvästi oli ajanut reilua ylinopeutta tutka-auton mittariin.
Tampereen ja Vaasan välillä ei kyseistä pakettiautoa enää kameroissa näy, joten etsinnät keskittyvän tänne Manseen. Ajattelin vain kollegalle ilmineerata, kun siellä on se etsintä kuumimmillaan.

Petri heräilee Ryttylän kohdilla ja hieroo silmiään auki. Vilkaisu kelloon osoittaa, että noin tunti ja hän on taas stadissa. Kuulutus Riihimäelle saapumista kuuluu kovaäänisistä ja samassa kaksi junailijaa saapuu jututtamaan Petriä.
He juttelevat hiukan sekavia, kyselevät kaikenlaista omituista ja ovat hiukan häillään itsekin, mutta jatkavat jutustelemista. Juna pysähtyy ja Petri huomaa poliisin nousevan junaan ja he tulevat hänen luokseen ja kysyvät henkilöpapereita.
Petri vie kätensä povitaskuun ja toinen poliiseista nappaa siinä vaiheessa hänelle käsiraudat oikeaan ranteeseen. Niin Petri Nieminen sanoo vanhempi poliiseista luettuaan hänen paperinsa, olette etsintäkuulutettu ja teidän pääteasemanne on nyt tässä ottakaa tavaranne ja seuratkaa.
Petri nousee, sillä hän tietää miten hankala on päästä noista raudoista eroon.
Joku matkustaja on varmasti ilmoittanut henkilökunnalle ja sieltä ensimmäiseltä mahdolliselta pysähdysasemalta sitten poliisi paikalle.

Autossa poliisit ottavat yhteyden Liinu-Marjukkaan joka komentaa tuomaan Petrin viipymättä hänen eteensä. Niin poliisiauto nytkähtää liikkeelle ja ajaa G.Pula-ahon lämpölaitoksen takaa Sakon tehtaan edestä ja kurvaa kiertoliittymästä Helsinkiin menevälle katuosuudelle, josta kääntyvät vasemmalle Karavaanin kohdalla.
Petri ihmettelee ääneen, että minulla oli lippu Helsinkiin saakka maksettuna, eikö yhteiskunnalle olisi edullisempaa ollut ottaa hänet kiinni vasta Helsingissä, kun sinne näkyy nyt matka kuitenkin johtavan.
Eipäs viisastella, sanoo kuljettaja nyreästi hiukan loukkaantuneena.
Matka jatkuu hiljaisuuden vallitessa. Liinu-Marjukka on jäänyt ylitöihin, mutta tilanne on nyt hoidettava.
Petri viedään Liinu-Marjukan kanssa tutkintahuoneeseen, Liinu-Marjukka kiittää Riihimäen poikia ja toivottaa hyvää kotimatkaa, ajakaa varovasti.
Kun miehet ovat poistuneet Linnu kysyy Petriltä, että mikä selitys sinulla on tähän kaikkeen?
Öhöm, minä läksin silloin yöllä. Niin minähän olin Helsingin asemalla ja päätin torkahtaa hiukan eräässä tyhjässä rautatievaunussa, kun heräsin olin matkalla pohjoiseen. Junailija sanoi että lähin asema on Seinäjoki, joten ostin lipun sinne. Sieltä ei tullut paluuta aivan heti, joten kävin paikallisella urheilutalolla uimassa.
Koska kukaan ei minusta siellä ollut lainkaan kiinostunut ajattelin palata takaisin sen ihmeempiä itseäni peittelemättä. No lopthan sinä jo tiedätkin.
Hymm, tarinasi kuullostaa uskottavalta, mutta se tarkistetaan, mutta nyt sinun on jäätävä tänne tutkintavankeuteen ainakin huomiseen saakka, sillä minä lähden nyt Toiselle linjalle, kun siellä ei ole enää vieraita miehiä.
Liinu-Marjukka aukaisee oven ja vinkkaa pari vaatekaappia hakemaan Petrin. Viekää hänet selliin, mutta ottakaa iisisti hänen ranteesta kiinni sillä sehän on jo aivan musta, epäilty saattaa syyttää vielä meitä väkivaltaisuudesta.

Liinu-Marjukka sai sulkia hattuunsa, kun pidätys oli tapahtunut. Kaakkuri tosin huomauttti hänelle, että eihän se nyt varmaankaan hänen ansiotaan varsinaisesti ollut, mutta virantoimitus oli saatettu loppuun.
Seuraavana aamuna Linnu istui kahvihuoneessa yhdessä Viljo Kahelinin kanssa, joka luki Alibi-lehteä.
-Hei, muistatko sen pankkirosvon Raivo Roosnan 80-luvulta?
-Toki toki. Hänhän oli sen Aleks Lepajõen kaveri.
-No, tässä kerrotaan, että Raivo pääsi lusimasta 90-luvun alussa ja avioitui heti suomalaisen naisen kanssa. Nyt heidän poikansa Reino Roosna on voittanut kultamitalin Viron kansallisessa jousiammuntaturnauksessa. Kaikkea sitä maailmaan mahtuukin.
-"Mielenkiintoista", Linnu hymähti sarkastisesti. Miksi moisesta kirjoitetaan Alibissa?
-Tässä nyt vain seurataan entisten rikollisten myöhempiä elämänvaiheita. Reinokin on lusinut jo alle parikymppisenä, kun oli sotkeutunut joihinkin paikallisen mafian pikkukolttosiin.
Kahvitauko päättyi ja he poistuivat selvittelemään Petrin kuulustelujen alkamista. Jokin Viljon lukemassa uutisessa mietitytti Linnua. Sanottakoon sitä nyt sitten vaikka naisen vaistoksi.

Tallinnan vanhassa kaupungissa tiedetään jo, että Vähe Riku on kateissa, mahdollisesti tapettu. Aivo Kallas miettii kuka on hänen seuraava oikea yhteys Suomeen. Vähe Riku oli luotettava kumppani, mutta missä konklaavissa nyt se seuraaja kasvaa?
Penniön veljekset ovat puolittuneet, ja suku taisi osoittautua pahimmaksi taas kerran toisilleen. Nuori Vähe Jack on vielä täysin kokematon ja häntä kiinnostaa vielä seksi ja alkoholi enemmän kuin business.
Jari K. on tullut kai urheilupyörä-uskovaiseksi ja poistuu kaikilta itseään kunnioittavilta huulilta, jotka pimeydessä kulkevat.
Hänen voimansa oli appiukon uskottavuus, mutta nyt ei Manusta ole takuuksi edes kotikissalle.
Tuo Petri jota nyt ajetaan takaa kuin naapurin sikaa, tuntuu järki mieheltä. Jos hänet saisi johonkin oikeaan liemeen, josta hän ei voisi poliisille kertoa, niin silloin hän tottelisi järjestön sääntöjä, vaikka tuntisi itsensä kuinka rehelliseksi tahansa.
Aivo soittaa Taivolle, hei veikka järjestä minulle ansa, johon Petri Nieminen lankeaa. Hänestä tulee kohta kansallissankari Suomessa.

Iltapäivälehdet kirkuvat katujen kulmissa, "Murhaaja on häkitetty", "Murhaaja on napattu", mutta tosiasiassa taustavoimat eivät jää koskaan kiinni. Ei Tillanderin ryöstösaalista koskaan saatu takaisin kokonaisuudessaan, kuka sen jemmasi, kun oikeat ryöstäjät olivat lusimassa. No "taustavoimat"! Taustavoimat ovat nimensä mukaisesti taustalla.
Media menee liian helposti mukaan ostamaan yleisön suosiota, nythän pidettiin tärkeänä, että murhaaja saadaan kiinni, vaikka todellinen sankariteko oli tappaa tuo lurjus, joka rääkkäsi viattomia ihmiskaupanuhreja eli mafiahuoria.
Myös toisesta murhasta media ei tiedä mitään ja murhaaja kulkee aivan vapaana tosin nyt jos Ruotsin puolella. Mutta taustavoimat tietävät jo jotain tästäkin murhasta, vaikka Siiri oli suunnitellut sitä vuosia.
Pikku Rikulla kun oli varasuunnitelma aina tilanteen varalle. Varokaavio menee jotenkin niin, että jos, ja jos. Jos hän ei tule ilmoitetusta määräpaikasta ajoissa tiedon piiriin, niin jotain on tapahtunut, jos ei myöhästymistä ilmoiteta tahattomaksi.
Nyt hän ei saapunut perhelounaalta ilmoittamaansa aikaan, joten Aivo odotti ilmoitusta tahattomuudesta, mitään ilmoitusta ei ole tullut, joten syyllinen on perhetapahtumassa ollut läsnä, joko ex-vaimo tai poika, tai molemmat yhdessä.
Aivo on jo hetken aikaa tukiskellut Ruotsin karttaa. Siirin ja Jaakon puhelimen signaalit kun näyttävät tulevan sieltä.

Lugupeetud Siiri, onko päiväsi jo luetut, sanoo Aivo itsekseen ja tähystelee näytöltään karttaa?
Le tunnel sous la Manche, sinne sinä siis aiot. Tarkoituksesi on viedä timantit ja rahasalkku itsellesi, mutta miten tyhmänä sinä minua pidätkään Madam Walker?
Täältä ajaa Ranskaan nopeammin, kuin missä sinä nyt olet ja minun ei tarvitse edes ajaa metriäkään kultaseni, hän myhistelee olemattomaan partaansa.
Ola saa tänään kovakullisen vieraan ja hän vie neitsyyden ja kivet parempaan talteen. Ja kun te rahasalkkunne avaatte sitten yhdessä se on jo tyhjennetty, joten ei auta kuin palata verojohtajan nipisteltäväksi.
Hyvästi Siiri Walker, meillä ei enää ole yhteistä kieltä, minun ei kannata liata sormiasi sinuun.
Aivo ottaa taas puhelun veljelleen Taivolle, puhuu nopeasti eestiksi, mitä Siiri Walker on tehnyt ja aikoo vielä tehdä, tee tyhjäksi tämän suunnitelmat, Aivo laskee puhelimen pöydälleen ja katselee ikkunasta kun lokit liitelevät meren yhtä vapaana kuin hän liike-elämässä.

Siiri ja Jaakko saapuivat vuorokauden ajettuaan Helsingborgiin. He olivat levänneet parisen tuntia Sundsvallin tienoilla ja jatkaneet sitten heti matkaa. He olivat päättäneet jatkaa Malmööseen asti ja ajaa sieltä siltaa myöten Kööpenhaminaan, sillä lautan ottaminen Helsingborgista tuntui riskaabelimmalta. Siitä jäisi faileihin auton rekisterinumero.
Helsingborgissa he kuitenkin pysähtyivät illallistamaan, koska tunsivat olevansa jo riittävän kaukana turvassa. Auto parkkeerattiin Stortorgetin pysäköintialueelle Kustaa Adolfin ratsupatsaan kupeeseen. Käveltyään ensin pari sataa metriä pohjoiseen Kullagatanin kävelykatua myöten he huomasivat, että siellä oli vain myymälöitä, joten he päättivät palata torille. Valittuaan toisen suunnan toriin nähden he löysivät parin korttelin päästä Mariakyrkania vastapäätä pienen viihtyisän italialaistyyppisen pastatrattorian "Olsonsskafferie", jonka he päättivät valita illallispaikakseen.
Elämä hymyili jälleen, tunnelma oli kuin lomaa vietettäessä. Kynttilät paloivat punavalkoruudullisen pöytäliinan päällä ja ravioli con pesto maistui taivaalliselta. Mikään ei enää voinut mennä pieleen.
Vai oliko kaitselmus kenties suunnitellut asiat toisin ...

Siiri alkaa jo uskoa läpimurtoon ja supisee Jaakolle pöydän ylitse, siitä saakka kun isäsi sen Leiluskan mukaan lähti olen suunnitellut oman elämäni ilman häntä, mutta eihän se ollut mahdollista, kun oli niin paljon vyyhti solmussa.
Pitää kuitenkin olla hiljaa kaikesta nyt, että ei mikään mene enää pieleen, kyllä pelästyin siellä Tampereella, sen kaiffarin piti olla luottoporukkaa, mutta niin vain sinivuokot perään pisti.
Mokomakin monttööri, kun ei tiennyt kummassa päässä moottori on, hekottaa Siiri, kattia kanssa.

He alkavat keskustella yhä äänekkäämmin ja innostuvat tilaamaan pullon Nero punaviiniä. Jaakko vakuuttaa Siirille, että kyllä he sen voivat tasata.
-Reilun tunnin kuluttua täältä lähdettyämme olemme Tanskassa eikä poliisi siellä mokomasta piittaa.
Pullo tilattiin ja siitä skoolattiin hilpeällä mielellä. Jälkiruoaksi tilattiin tiramisua ja café espressoa, jonka kera päätettiin naukata vielä grappapaukut. Sitten lasku maksettiin ja he poistuivat paikasta.
Jaakko kaiveli auton avaimia Kustaa Adolfin patsaan vieressä ja avasi oven. Siiri istui pelkääjän paikalle ja Jaakko käynnisti moottorin. Ilta oli jo hämärtynyt ja auton takana parkissa ollut Volvo vilkutteli valoja. Autosta astui kaksi sinitakkista mieshenkilöä, joista toinen tuli koputtamaan Jaakon puoleiseen ikkunaan. Jaakko avasi ikkunan.
-God kväll! Får jag be att blåsa?
Jaakko oli vaivautunut ja puhalsi sitten pilliin. Poliisi odotti kotvan aikaa ja katsoi sitten lukemia.
-Det visar 0,4.
Jaakko pyyhki hikeä otsaltaan ja vastasi:
-Det är ju ingenting, ja alkoi sitten sulkea ikkunaa.
Poliisi avasi oven ja totesi:
-Nej, färden stoppar hit. Vi har 0,2 som limit i Sverige.

Taivo kilauttaa Aivolle, olen kehittänyt teorian, jolla pyyntösi toteutuu.
- Kerro ihmeessä kuomaseni Aivo innostuu.
No tarvitsemme nyt aikaa, mutta sitähän on almanakat täynnä. Maire on hyvässä uskossa mennyt omasta mielestään mukaan toimintaan, jonne Petri ei häntä olisi koskaan luovuttanut. Bona fide, mutta Suomessa laki ei tunne vilpittömyyttä rikoksessa, Hän on siis siirtynyt kaidalta tieltä tälle kapealle polulle, jota me kutsumme ansaintalogiikaksi numero yksi.
Petri pääsee tiettävästi huomenna vapaaksi, mitään syytä poliisilla ei ole häntä pidätellä. Reiskaa he eivät saa kiinni, mutta Petriä vastaan heillä on hintelästi aineistoa, vapautus tulee ja sitä kautta kuuluisuutta.
Nyt astumme me mukaan kuvioihin, ensiksikin Mairelle on annettava lisää vastuuta, kun rauta on kuuma ja hyvä tekosyy, kun Laurilla on suruaika, ja hän tosiaan on kädetön ilman Leeviä. Myös Vähe Riku on poissa, joten Mairelle tulee tilaisuus nousta vähintään sille portaalle, jolla Leevi oli.
Me tietysti hoidamme hänelle kaikki mahdollinen tuki.
Kuten myös Petrille hoidamme hyvän suosittelijan, joka nostaa hänet politiikkaan. Suomessa on kohta vaalit ja ehdokkaita kaivataan.
- Ei mitään hakkaraisia enää keskeyttää Aivo.
No ei ei, eikä Perussuomalaisiin eikä Kokoomukseen, vaan Suomen Keskustaan. Sipilä jättäytyi Ouluun ehdokkaaksi, eikä kepuleilla ole Mariakaan enää Helsingissä laittaa. Se on kuin tilauksesta Petrin paikka.
Petrille pitää järjestää myös aikaa Mairen kanssa ja vaalivauvan tekoon, kihlautuminen ja avioliitto ovat myös hyvä suorittaa ajoissa pois alta. Sitten kun lapsi antaa merkkejä itsestään ja Petri on päässyt eduskuntaan, saanut hyvän valiokunnan johdettavaksi, niin kerromme kuivan viileästi missä mennään.
Hän on saanut vaalirahoituksen meiltä, Maire on rikollisessa toiminnassa johtoportaassa, ja sinä epäröit ottaa kultalusikkaa meidän kädestämme. Vihjaamme saattavamme hänet suureen häpeään ja hänen kansansuosionsa muuttuu ikuiseksi inhoksi ja häntä vieroksutaan, hänen tulevaa syntymätöntä lasta kiusataan ja Maire joutuu tiilenpäitä lukemaan ja synnyttää vankilassa, jos hän ei suostu.
Hyvä joskin vielä hioutumaton juoni, mutta onnittelut Taivo sinuun voin aina luottaa.

Samaan aikaa Helsingborgissa Siiri ja Jaakko istuvat poliisien Volvon takapenkillä. Poliisi kirjoittaa muistiin pakun suomalaisen rekisterinumeron ja pyytää Jaakkoa esittämään ajokorttinsa. Jaakolla on englantilainen ajokortti, josta poliisi kirjoittaa muistiin nimen Jack Walker ja muut henkilötiedot. Sitten hän ottaa kännykällä yhteyttä poliisiasemalle ja pyytää selvittämään Suomen viranomaisten kanssa kuka auton omistaa.
Tuokion kuluttua poliisin kännykkä pirahtaa ja hän saa selvityksen.
-Bilen är registrerad med namn Leevi Penniö från Finland.
Käy ilmi, että autoa ei ole ilmoitettu anastetuksi, mutta poliisi tiedustelee tuntevatko matkalaiset kyseisen omistajan. He selvittävät, että kyseessä on lähisukulainen, joka on lainannut auton.
Poliisi tekee vielä muita muistiinpanoja, ottaa auton avaimet Jaakolta ja kysyy onko heillä yösijaa Helsingborgissa vai tulevatko he mieluummin kamarille yöksi. Jaakko katsoo Siiriin neuvottomana. Siiri on kalmankalpea ja ehdottaa, että he menisivät hotelliin yöksi ja sieltä aamulla kamarille noutamaan auton. Sakoilla he kuitenkin tästä selviäisivät.

Tättä rättä rää asuu Petri salamavalojen välkähdellessä ulos poliisitalosta. Toimittajia on kuin muurahaisia, jokainen tahtoo päästä lähelle, valokuvaajia on vieläkin enemmän. Joku onneton ottaa halpiskännykällä videolle.
Kohta kirkuvat taas iltapäivälehtien lööpit.
Petri ei arvaa, että vastaanottoa on hiukan masinoitu, ei hän todellisuudessa noin suuri stara ole - vielä. Mutta tätä ja vieläkin isompaa on jatkossa tuvassa.
Toimittajat pakottavat Petrin antamaan lausunnon.
- No tyttöystävää on ikävä, sanoo Petri ja kiva, että nyt hänet saan kohta syliini. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin, että olen syytön, eikä poliisikaan minua enää tutki epäiltynä.
Samassa Maire raivaa itsensä lehdistön lävitse ja halaa Petriä suudellen suoraan suulle.

Leila Toure on Kätilöopiston synnytyshuoneessa numero neljä. Lapsivesi on mennyt hautajaisten aikana, sanoo kätilö toiselle, kun vuoro vaihtuu, polttoja on noin kahdeksan minuutin välein, ehkä tunnin päästä olette viisaampia. Hyvää päivänjatkoa.
Molemmat kätilöt poistuvat huoneesta, Leila on aivan yksin, missä kaikki ystävät ovat silloin, kun synnytys alkaa, kysyy hän hiljaa itseltään. Hän on omilla toimillaan ehkä tullut auttaneeksi omaa nykyistä yksinäisyyttään, kuka tietää, mutta ei hänkään kerro, ajattelee Leila sekavasti.
Leilan alavatsaa kouristaa jälleen, käsi puristuu pienen soittokellon napin ympärille ja peukalo painaa NYT!
Samassa huoneeseen purjehtii äskeinen kätilö mukanaan joku uusi hoitaja. Hoitaja nostaa lakanaa ylemmäksi ja vilkaisee vaivihkaa kätilöä. Kätilö nyökkää ja hoitaja pesee vielä synnyttimet nopeasti tottunein ottein.
Kun seuraava poltto alkaa ponnistakaa kun minä sanon jep, sanoo kätilö ja odottaa Leilan reagointia. Leila kohottaa silmäkulmiaan ja katsoo kuin cocerspanieli ja nyökkää alistuneesti. Synnytys voi alkaac
Jep, sanoo kätilö. Leila pusertaa ottaa nilkoistaan kiinni ja ponnistaa niin että verisuonet katkeilevat hänen niskanseudultaan ja kasvoista.
Poikavauva pullahtaa niin sanotusti kätilön syliin. Hyvin tehty sanoo kätilö ja antaa vauvan hoitajalle, ensin arvioituaan pojan yhdeksikön arvoiseksi, koska väri hiukan liian keltainen, ei tullut täyttä kymppiä.
Hoitaja menee välihuoneeseen ja huuhtelee lapsen hanan alla, poika päräyttää sellaisien parun, että kiinan muurikin halkeaisi jos olisi kuulolla.
Hoitaja silmäilee ja miettii äiti on hiukan afro, mutta poika on hiukan kiinalainen. Antaa lapsen äidin rinnoille.

Leila katselee rinnoillaan hamuavaa pientä, tummaa, hieman vinosilmäistä lasta. Mitä tulikaan tehtyä sen Lin kanssa. Olihan se kiinalaisen ravintolan ruoka parasta mitä tiedän, ainakin se mitä tarjottiin.
Siitä jäi näköjään jäljet. Onneksi Richard ei ole täällä. Nyt en häntä kaipaa yhtää.
- Mikä lapselle nimeksi?
Kiinassa vanhemmat antavat joskus pojilleen tavallisia tai merkityksettömiä nimiä, jotta pahat henget eivät kiinnittäisi huomiota lapsiin, kuten nyt tuo Li. Paljaisiko kiinalaisperäisen nimen antaminen pojalle lapsen isän syntyperän? Onhan sitä isän näköä hiukan lapsessa.
Oli se Li rikaskin. Rikuhan se meidän tutustutti. Richardilla ja Lillä oli yhteisiä bisneksiä.
Sain niin ihanat silkkihuivitkin lahjaksi Liltä ja luonnonhelmistä kaulanauhan. Aina kun Riku oleili Suomessa oli ihanat ateriat tiedossa ja ikävään muutakin helpotusta. Seurani ei sitten enää raskauden tultua ilmi Lille kelvannutkaan. Oli löytänyt jonku toisen tai kuinka monta lie itselleen kaapannut. Eihän miehistä koskaan tiedä. Liehittelevät ja saavat mitä haluavat ja se ei olekaan vähän.

Siiri ja Jaakko astuvat sisään Grand Hotellin aulaan aivan Stortorgetin kulmassa. He ovat ottaneet matkatavaroistaan autosta välttämättömimmät kimpsut ja kampsut yhdeksi yöksi. Poliisi oli ilmoittanut ajavansa auton noin kilometrin päässä sijaitsevalle kamarille ja antanut ohjeet sen noutamisesta seuraavana aamuna.
Sujuvammin ruotsia puhuvana Siiri alkaa kysellä yöpymismahdollisuutta. Käy ilmi, että standardihuoneet ovat kaikki varattuja, mutta yksi sviitti olisi vielä jäljellä.
-Vad kostar det då, kysyy Siiri.
-Det blir 18.400 kronor, kuuluu reseptionistin vastaus.
-Nå men härregud, huudahtaa Siiri spontaanisti. Tuntuipa tulevan tyyriiksi.
Virkailija ehdottaa, että he menisivät kadun toisella puolella olevaan Marina Plazaan, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä meren rannalla aivan päärautatieaseman Knutpunktenin vieressä. Siellä kuulemma olisi normaalihintaisia huoneita vielä vapaana.
Siiri katsoo Jaakkoon, joka tietää, että rahasta heillä ei juuri nyt kyllä olisi kiinni. Sitten he yhteistuumin päättävät sittenkin ottaa sviitin kahdella makuuhuoneella ja yhteisellä olohuoneella. Kylpyhuoneessa olisi kuulemma suihkun lisäksi jakuzzi ja pieni saunaosasto.
Jatketaan nyt sitten loman viettoa, he virnuilevat toisilleen huojentunutta teeskennellen astuessaan natisevaan vanhaan puukehikkoiseen suureen hissiin.

Samaan aikaan Lontoossa Ola on yrittänyt soittaa armaalleen, mutta tämä ei voi vastata, kun istuu svenssonien kanssa poliisiautossa.
Ola menee alas baariin ja siellä tapaa erään maskuliinisen miehen, jonka flirtti puree ikävystyneen suomalaismiehen mielentilaan. Heillä on hauskaa, eikä aikaakaan kun hotellihuoneen peitot saavat paljastaa satiinilakanat.
Voisi sanoa, että tässä miestä pannaan oikeaoppisesti "Olan" takaa.

Taivo soittaa Aivolle aamulla, kivet ovat himassa, mies nousi "Rapakon" takaa ja heitti haulipussit taskuun, eikä Olalle, - hänelle ei jäänyt kuin kirvelevä muisto.

Liinu-Marjukka viettää koti-iltaa Helsingissä ja surffailee netissä satunnaisia lehtiotsikoita lukien.
Hän pysähtyy hetkeksi urheilupalstan otsikkoon, jossa mainitaan samaisesta Reino Roosnasta, josta Viljo oli päivällä kertonut. Uutinen hehkuttaa "suomalaisperäisen virolaisen" kansainvälistä menestystä ja siinä yhteydessä on kuva hänestä vastaanottamassa Viron jousiammuntamestaruuspokaalia Tondin ampumaradalla Tallinnan liepeillä.
Kappas vaan, taisi se Viljon mainitsema kaveri olla suurempikin kuuluisuus, tuumaili Linnu. Kuvan alla oli päivämäärä 27.8.2014. Kohtalon ivaa, juuri saman päivän aamuna oli Leevi löydetty vainaana, ajattelee Linnu.
Muita uutisia ovat mm. murhasta epäillyn Petri Niemisen vapauttaminen. Uutista kommentoineet lukijat jakautuvat kahteen leiriin. Toiset ovat sitä mieltä, että poliisi on toiminut lepsusti päästäessään näin nopeasti hyvästä syystä epäillyn kaiffarin vapaalle jalalle ja toiset puolestaan korostavat EU:n direktiivien mukaisia ihmisoikeuksia ja niihin liittyviä poliisin pidätysvaltuuksia.
Kylläpä ihmiset ovat mielestään viisaita, ikäänkuin tietäisivät tästä enemmän kuin hän itse konsanaan, puisteli Linnu päätään ja siirtyi sitten makuuhuoneeseensa vaihtamaan yöasua ylleen.

Hertfordshiressa Suur-Lontoon liepeillä keittää Indican tahmeaa riisiä muuan Huang Dong, suomeksi keltainen valuutta tai suomalaisittain lausuttuna Don Juan.
Dongin kännykkä kumahtaa asunnon ruokailunurkkauksessa, puhelimessa on Taivo.
- Hei, puhun lyhyesti. Richard on poissa, ei ehkä koskaan palaa. Kuka hoitaa huoneiston? Laita tekstiviesti, tällä kertaa Eestissä luettavilla kirjaimilla, vai onko siellä taas ollut joku suuri räjähdys. Loppu.

Aivo saa tiedon sähköpostiinsa, Suomessa poliisi epäilee ilmeisesti Raivo Roosnan poikaa Reiskaa Leevin murhasta.
Aivo miettii, sehän on hiukan sukuakin tuo Raivo, kuten poikakin, mutta se hänen historiansa on niin kaukana tästä segmentistä. Sehän oli siihen aikaan, kun isoisä vekkarikauppoja ryösteli aseet kourissa.
Nyt me myymme koruliikkeille timantteja, eikä kukaan asetta vie vahingossakaan liikepaikoille, se on rahvaanomaista ja häpeällistä. Timantteja myymällä nettoaa sitä paitsi enemmän ja helpommalla, kuin piileksimällä ryöstön jälkeen hiilikellareissa.
Ja missä huutonetissä niitä timantteja ja vekkareita sitten kaupattaisiin? Nyt meikäläiset kuuluvat eliittiin ja ohjaavat politiikkaa, imevät rahat paratiisisaarille ja hoitavat kaiken tämän täysin laillisesti, ehkä hieman lain reunoja venyttäen.
Reiska kylläkin kuului niihin Raivon ja Alexin piireihin, olisiko tuo siitä kimmokkeen saanut myös pojalleen laittaa nimeksi "reiska", minulle se tuo mieleen ihmissalakuljetuksen ja venäläiset huorat.
No pitänee laittaa tämä forfaraden Daniel Ladionille.

Aivolle tulee puhelun jälkeen mieleen miten he vajaa kymmenen vuotta sitten tekivät ensimmäisen herrasmiesten bisnesryöstön Lontoossa. Se onnistui. Heitä ei löydetty. Iso kaupunki ja hyvin toimittu.
Siitä kirjoitettiin lehdissäki ja näinhän se lehden mukaan meni.
Kaksi Bentleyllä liikkunutta liikemiehiksi pukeutunutta timanttivarasta vei Lontoolaisesta jalokivimyymälästä arvokkaita koruja. Liikkeeseen mentyä he kaivoivat esille hopeiset käsiaseet ja katosivat saalineen tietymättömiin. Heidän mukanaan lähti keltaisen arvokkaan timantin lisäksi parin miljoonan arvoinen kaulakoru.
Aivo hiukan hymähtää. Timantit pysyvät piilossa ja nousevat uudessa paikassa uuteen elämään.
Lehti jatkaa. Kuinka ollakaan vasta vuonna 2011 keltainen timantti vietiin arvioitavaksi Hong Kongissa sijaitsevaan arviointiliikkeeseen. Arvioijat huomasivat siinä käsittelyn jäljet. Timantti oli pienempi kuin aiemmin kadonneeksi ilmoitettu ja sen leikkaus oli toinen. Minne olivat osat joutuneet? Timantin sen hetkinen omistaja oli myös tuntematon.
Näin me saimme ensimmäisiä arvokkaita saaliita ja homma sen kuin jatkuu.

Huang Dong lopettelee ateriaansa ja aikoo käydä katsastamassa huoneiston, josta Taivo oli niin kovin huolissaan. Dong on Yrjö Kakkisen lontoolainen kollega, eli hän hoitaa kiinteistöt täälläpäin maailmaa.
Hän tekee myös muuttoilmoitukset ja omistajanvaihdosilmoitukset tarvittaessa, nyt varmaan tulee joku uusi isäntä siihen, se tietää ainakin viranomaisille ilmoituksen ja mahdollisesti kaupat uuden omistajan nimiin.
Siinähän raha ei vaihdu kuin hetkeksi tilitä toiselle, no jotain veroja tulee maksaa, mutta se on tehtävä laillisesti, muuten asunto ei olisi niin näkymätön.
Asunnossa ei näytä olevan ketään kotona, Dong menee omilla avaimillaan sisään huoneistoon. Sieltä on hävinnyt kaikki elävät, joten huoneisto on hiukan ummehtunut, kun kukaan ei ole ikkunoita tai ovia aukomassa.
Ilta-aurinko porottaa lattialla lojuviin lasten vaatteisiin. Täältä on siis häivytty hysteerisenä ajattelee Dong. Isännän tavarat ovat järjestyksessä, hän on lähtenyt rauhallisesti.Perinteinen kiinalainen ajattelutapa poikkeaa meidän länsimaisten ajattelusta, vaikka Dongista on hyvää vauhtia tulossa urbaani.
Pyydän siivousliikkeen paikalle ja he saavat hoitaa likapyykin, minä en noihin housuhin kajoa. Ilmoitan sitten sähköpostilla, ei kun tekstiviestillä Taivolle. - Ok, kaikki henkilöt hävinneet, siivousliike hoitaa asunnon peruskuntoon. Isännän tavarat jää paikoilleen, mutta muut kamat laitetaan konttiin ja lähetetään Lauri Penniön osoittella Suomeen, kuittaa HD.

Ok, viesti tulee Taivolta hetkessä, mutta sen lisäksi pitää vaihtaa sarjoitukset lukoissa ja isännän tavarat kontissa säilöön varastoalueelle Folkestoneen.

Siiri ja Jaakko nauttivat runsaasta aamiaisesta Grand Hotellissa. Juominkeja ei enää illalla jatkettu, sen verran he olivat nyt oppineet. Auto piti saada takaisin ja matkaa piti saada jatkettua.
Siiri oli illalla rentoutunut jakuzzissa ja Jaakko surffaillut netissä olohuoneen työpöytänurkkauksessa olleella tietokoneella. Nukkumaan oli menty melko aikaisin ja unikin oli kaikesta huolimatta tullut molemmille suhtkoht normaalisti. Paljon oli tapahtunut, mutta toisaalta matka oli ollut rasittava ja väsyttävä.
Ulos chekatessa Siiri maksoi Diner's Clubin kortillaan ja pyysi henkilökuntaa tilaamaan taksin hotellin ovelle. Taksissa hän sitten näytti tummapintaiselle murteellista ruotsia puhuvalle kuskille poliisiaseman osoitteen: Berga Allé 25.
Hän ei maininnut mitään poliisiasemasta, mutta kuski tunsi heti osoitteen:
-Jasså, till polisen, hekotteli hän asiakkailleen.
Kello kävi yhdeksää kun Siiri ja Jaakko astuivat poliisiaseman ovesta sisään. Siiri kertoi informaatiotiskin takana istuvalle virkailijalle asiansa ja tämä kehotti heitä odottelemaan aulan sohvalla kunnes asianomainen poliisiviranomainen saapuisi heitä noutamaan.
Noutaja oli sama poliisi, joka heitä oli alustavasti kuulustellut illalla:
-God morgon, hän toivotti. Har ni sovit gott?
Sitten hän viittoi Jaakkoa ja Siiriä seuraamaan itseään työhuoneeseensa.
Työhuoneessa poliisi kertasi edellisillan faktat ja kuulijoiden hyväksyttyä ne hän naputti raporttia koneeseensa.
Poliisi ilmoitti kuulusteltavilleen, että laki velvoittaisi häntä takavarikoimaan Jaakon ajokortin ja mätkäisemään päiväsakkoja tulojen mukaan, mutta kun kyseessä olivat ulkomaalaiset, joiden tarkoitus on välittömästi poistua maasta autoineen eikä rattijuopumus ollut vakava, niin hän voisi jättää Jaakon ajokortin tämän haltuun edellyttäen, että he maksavat sitä ennen 20.000 kruunun sakon, josta he saavat kuitin samantien asemalta.
-Ni kan betala med kort, virnuili konstaapeli.
Asiat saatiin sillä tavoin hoidetuiksi. Jaakko ja Siiri saivat auton avaimet takaisin ja heidät ohjattiin auton säilyttämispaikalle. Sitä ennen Jaakko joutui taas puhaltamaan pilliin - se näytti nollaa.
Huojentuneina Jaakko ja Siiri ohjasivat auton pois poliisitalon alueelta ja ottivat suunnan kohti etelää.
Se tapahtui kreivin aikaan, sillä samalla hetkellä tuli poliisiasemalle Suomesta puhelu. Sinne ilmoitettiin, että edellisenä iltana virka-apuna annettuun tietoon liittyvän auton omistaja on murhattu. He pyysivät pidättämään matkalaiset kuulusteluja varten.

Leila ei tiedä, että hänestä on julkaistu lehdessä kuvia. Hän on vielä synnytyssairaalassa. Kuka tulee noutamaan äidin ja lapsen, kysyy lehti.
Yhdessä kuvassa on Leilan seurana Lauri, joka tukee Leilaa vyötäisistä. Tuskainen ilme kasvoilla kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Lehti tietää miksi ja on ottanut enemmänkin selvää Leilan elämästä.
Tämä suomalaisäidin ja afrikkalaisisän kaunis tytär on tullut Suomeen synnyttämään, kertoo lehti eikä tiedä, että miestään Leila Suomesta etsii.
On vain sattumaa, että synnytys käynnistyy juuri hautajaisissa. Laskettuun aikaan oli vielä kolme viikkoa.
Lehti tunnistaa myös hautajaisiin osallistuneet vapaamuurarit.
Lapsen syntymästä on muutama sana, sillä sairaala ei kerro vieraille asiakkaistaan.
Nokkela toimittaja on tehnyt kuitenkin kovasti työtä, ja tietää Laurin Leilan kahden lapsen isäksi.
Vastasyntyneen isästä lehti kaipaa tietoja, kyse on mahdollisesti Lontoossa asuvasta miehestä, jolla on yhteyksiä Suomeen. Toimittaja haistaa myös jotain muuta kiinnostavaa, mutta sitä ei kerrota tässä numerossa.

Maire ja Petri nukkuvat tiiviisti lusikka-asennossa toisissaan kiinni. Petri hengittää Mairen hiuksiin ja unelmoi suuresta perheestä. Monen kottelemuksen jälkeen onni tuntuu taas löytäneen hänet ja hänen rakkaansa.
Häntä on päivän mittaan kosiskeltu moniin paikkoihin, mutta Petri on vain sanonut, että pitää naida ensin muutama kerta, että ajatukset selviävät. Niin siihen vastaukseen toimittajat ovat yleensä jääneet monttu auki katselemaan nuoren parin etenemistä kohti seitsemättä taivasta.
Maire oli muistuttanut, että puhu kauniimmin, laittavat vielä lehteen, mutta Petri vain nauroi että laittakoot.
Nyt Petri hihittelee itsekseen unissaan, mahtaa olla mukavampi paikka olla kuin matka turkistarhalle on tässä kumppani huomattavasti lämpimämpi, Petri uneksii.
Taivo on Aivon kanssa palaverissa, myös siellä uneksitaan, mutta harkiten. Jos vihreät lähtevät huomenna hallituksesta, on mahdollista, että Suomessa hallitus kaatuu. Nyt on kepulla hyvä paikka iskeä uusi nimi listalle. Tämänpäiväisen ilotulituksen perusteella Petrillä on hyvä mahdollisuudet haastaa jopa kanki Kaikkonen valiokuntapaikkoja ajatellen.
Petri ei ole missään ryvettynyt, päinvastoin hänestä on nousemassa uusi tähti tanssii tähtien kanssa ohjelmaan. Kunhan tanssii meidän pillin mukaan, lisää Taivo, mutta Aivo nyrpistää nenäänsä, ei sovi mennä asioiden edelle.
Hänelle pitää antaa uusi työnimi, jotta emme sotkeudu hänen henkilöllisyyteensä vahingossakaan. Sopiiko Taivo, että tästä hetkestä lähtien puhumme Peter Newmanista? Myös optimistisena anna tehdä Lontoon asunnon kaupat tälle nimelle ja myös Eiran asuntoon Yrjö saa ruuvata Vähä Rikun tilalle "pikkuPete", ei kun Peter Newman.
- Kukas nyt menee asioiden edelle, ei onneksi Nipa Neumann ollut valitasi, rähähtää Taivo räkäiseen nauruun.

Leilan koulukaveri Anna on nähnyt lehdestä kuvat ja jutun. Anna haluaa nähdä uuden vauvan. Hän etsii netin kautta Leilan puhelinnumeron. Salainen.
Hän ei hellitä, vaan muistaa Leilan olleen avoliitossa Lauri Penniön kanssa. Piti heidän mennä naimisiinkin. Häitä oli valmisteltu pitkään. Kaikki oli viimeisen päälle valmiina. Leilalla Laurin ostama monen tonnin hääpukukin. Pappikin odotteli paria kirkossa. Kirkko oli hääväkeä täynnä. Puitteet olivat upeat. Kuvaajat paikalla, mutta morsianta ei kuulunut. Leila oli matkalla kaapattu. Lehdetpä siitä riemastuivat. Oli ollut hiljaista juoru-uutisten rintamalla ja tuli jotain mikä kiinnosti seiskalehden lukijoita ja muitakin toisten elämästä omaa päiväänsä parantelevia.
Leilaa etsittiin kovasti, mutta häntä ei löydetty. Laurille jäivät sillä kertaa yksi heidän lapsistaan. Toinen lähti Lontooseen Leilan vatsassa.
Lauri purki pettymystään. Leevi auttoi siinä ja Yrjö Kakkisellakin oli sormensa pelissä. Olihan noita virolaistyttöjä jo alkanut tulla Suomeen. Nopeasti Lauri pääsi jaloilleen, mutta tunteet Leilaa kohtaa eivät täysin asettuneet.
Anna ottaa yhteyttä Lauriin ja kyselee Leilasta. Anna haluaa mennä sairaalaan ja vaikka hakea Leilan. Lauri epäröi antaisiko numeron. Leila on nyt hänen pelinappulansa.

Siiri ja Jaakko ohjastavat bemaria Helsingborgista etelään lähtevällä moottoritiellä. Råån kylä ohitetaan ensin, sitten Rydebäck, Glumslöv kauniine merenrantakukkuloineen, seuraavana Landskrona ja puolen tunnin päästä ohitetaan Lundin liittymä matkan jatkuessa kohti Malmön kaupunkialuetta.
Saapuessaan Malmöön reunamille he näkevät opasteen Juutinrauman sillalle. Siinä lukee selkeästi "Köpenhamn / Koebenhavn". Reitti on helppo.
Lähestyessään meren rannan myötä kulkevaa väylää kohti sillan alkupäätä he havaitsevat pitkän jonon autoja ennen siltaa. Paikalla on muutama poliisiauto ja jokainen sillalle menevä ajoneuvo joutuu pysähtymään ennen matkan jatkumista.
- Siellä lienee jokin rutiinitarkastus, toteaa Jaakko.
-Ni-iin va-varmaankin, änkyttää Siiri vaisusti.
Vartin päästä Jaakon ja Siirin ajokki on tarkastuspisteen luona. Auton luokse rientää neljä poliisia. Jaakko avaa kuskin puoleisen ikkunan ja saa tyrmistyksekseen kuulla, että auto tulee ohjata väylän sivuun. Näin meneteltyään yksi poliiseista vaatii Siiriä ja Jaakkoa sammuttamaan moottorin, nousemaan autosta ja siirtymään poliisiauton takapenkille.

Maire Miirola tuo tuntureiden Kate Walsh herää punainen tukka valtoimenaan ja tuntee Petrin sylin lämmön. Hän ei halua herätä, mutta ajatukset alkavat kuitenkin pomppia hänen päässään.
Petri on kosinut häntä ja siten nukahtanut, tai he molemmat nukahtivat. On hauska nähdä muistaako Petri kosintaa herättyään lainkaan, vai oliko se vain puutteessa olevan miehen höpinää.
Maire on ollut aika vapaa tyttö koko pienen ikänsä, eikä hän ole koskaan nähnyt itseään hellan ja nyrkin välissä. Eikä hän nyt tarkoita Petriä väkivaltaiseksi.
Mairen mielestä avioliitto on kuin aita pihan ympärillä. Joillakin pihoilla on pramea ja hyvin hoidettu aita, mutta portteja ei ole laitettu koskaan kiinni, eihän aidalla ole silloin juurikaan merkitystä.
Joissain pihoissa on panostettu porttiin ja aitakin on hyvässä maalissa, sehän on kuin vankila, mitä paremmin ja huolellisemmin alue on aidattu.
Avioliitto tosiaan on aita, ja sormukset aidan jatke nimettömässä. Sehän on aidattu sormi, eikä siinä ole edes porttia. Symbolisesti sormus tai naisella sormukset muistuttavat joka paikassa, että olet aidattu. timantti- ja kivisormukset symboloivat kivimuuria, ja jos avioliitto puuduttaa onhan se kuin hautausmaalla asuisi harmaiden kivien ympäröimänä ja portit musta takorautaiset narisevat joka kerran kun tulet ja menet.
Maire Miirola ei sellaiseen suostu, mutta sisäinen kello tikittää minullakin. Joka tapauksessa jos Petri palaa asiaan, se menee vakavaan harkintaan.

Maire avaa silmänsä ja on vielä hämärää, paljonkohan kellon vasta on? Hän vilkaisee, kello on kahdeksan, mutta eihän silloin ole enää hämärää, Maire hieroo tarkemmin silmiään ja huomaa, että on vasta ilta.
He ovat niin sanotusti nussineet toisiltaan aivot pihalle, ja nyt on vasta ilta. Maire kömpii Petrin sylistä sängynreunalle ja nousee ylös. Siinä se oma kulta alastomana makaa, voi miten hellyttävää. Petriu ynähtää ja kääntyy selälleen, kun syli tyhjeni. Mies ja mulkku, mutta onneksi mies ei ole mulkku Maire tuumii ja siirtyy eteisen kautta vessaan.
Pestyään paikat puhtaaksi ja huuhdeltuaan kädet, hän menee ja laittaa kahvit porpottamaan. On todella siirrytty jo syksyyn kun illalla on jo näin hämärää, vai peittääkö ukkospilvi taivaan?
Maire hakee vaatekaapista kevyen aamutakin on ehkä siivellisempi olo, vaikka hän usein yksin ollessaan liikkuu asunnossa täysin alasti. Samalla hän kurkkaa makuuhuoneeseen, mutta Petri vain nukkuu.
Maire ajattelee herättää hänet oikein romanttisesti kahville ja miettii keinoa, mitä se olisi?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyppää lukemaan jatkoa tästä linkistä eli hyppäät suoraan kommenttin 57, jossa jatko koostettuna ilman numerointia.

http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lauri hakee itse Leilan ja lapsen sairaalasta. Ovathan kaksi muutakin heillä, eikä hän halua enää lisää sotkeutujia heidän asioihinsa.

Lehdet ovat kärppänä ja sairaalan ovesta astuessaan valokuvaaja saa linssiinsä Leilan, vauvan ja Laurin. Lauri kimpaantuu niin, että sieppaa kameran kuvaajan kädestä ja heittää sen asfaltille. Siinä menevät kuvat. Hän ei huomaa, että joku on sivustalla videoinut kännykällään tapahtuman.

Lauri vie Leilaa ja lasta kiukuissaan autolleen. He pyörähtävät vauhdilla parkkipaikalta.

Iltelehdessä on pian kuva Laurin raivonpuustkasta ja lukijat saattavat katsoa livekuvaa myös youtubesta. Lauri kiroaa kaikki tekniset laitteet. Mitään ei enää voi tehdä ilman, että se on kaikkien tiedossa.

Pitkän ajomatkan jälkeen Leila esittelee pienokaista muille perheen- jäsenille. Tumma, pieni. Rikuhan oli engelsmanni, mutta olihan hänessä hiukan jotain muutakin verta.

Leila vaihtaa vaipan ja huomaa vauvan takapuolen viivan yläossa samanlaisen kuopan kuin Lilläkin on. Se on selvä merkki, eikä ole pienintä epäilystäkään lapsen isästä.

Miten Lin saisi maksamaan lapsesta?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire on pukeutunut kiinalaiseen silkkiin, hän tykkää tästä silkkipyjamasta, vaikka se yleensä roikkuukin tyhjänpanttina. Hän juo yksin kupillisen kahvia ja suunnitelee milaisen kynttiläillallisen Petrille laittaisi.

Petrille tuntuu uni vieläkin maistuvan, on kai ollut rankkaa se aika, josta hän ei suostu kaikkea Mairelle puhumaan. No enpä minäkään tahtoisi kaikkea paljastaa, mitä täällä on tapahtunut viimeisen viikona aikana.

Jotenkin Mairesta tuntuu, että hän on aikuistunut.

Maire menee baarikaapilleen ja yrittää valita sieltä niistä kahdesta pullosta, mitä laittaisi kahvin kanssa pöytään, ne muut pullothan ovat siellä vain olemassa. Miksi hän ei voisi nyt ottaa Calvadosta, Le Pere Jules lukee etiketissä?

Calvadoksen kanssa pitäisi olla jotain makeaa, eikä Mairella ole kotona yleensä mitään. Calvados on tislattua omenasiideriä, joten miten olisi omenapiirakka, Maire mietiskelee ja hyräilee samalla vanhaa kappaletta onnen poika onnen poika siinä laulettiin, mutta kenen kappale se oli. Ja mistä nuo korvamadot päähän jysähtävät, onko Petri onnen poika, vai mikä, onnen poika onnen poika hän jatkaa lauleluaan.

Mistä hän tähän hätään omenatortuksi muuttuu?

Petrikin tuntuu heräilevän ja hoippuu unisena aamupissille, mutta huomaa pöydällä kynttilät ja korkkaamattoman Calvados-pullon. Maire hymyilee ja sanoo huomenta rakas, vaikka nyt onkin ilta ja iskee silmäänsä viekottelevasti.

Petri menee kuitenkin ensin vessaan.

Maire kattaa nopeasti sillä aikaa kahvikupin Petrillekin ja sanoo hänen tullessa takaisin, että ajattelin tarjota kihlajaisten kunniaksi kahvia omenapiirakkaa ja calvadosta, mutta kun torttua ei ole saat torttusi myöhemmin, kunhan se on kostunut kunnolla.

Petri ja Maire ripustautuvat toisiinsa ja kuiskaavat yhdessa, olet ihana, rakastan sinua.

Petri muistaa kosineensa, ja tämäkö on myöntymisen merkki hän innostuu. Maire nyökkää ja avaa pullon.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Huang Dong kävelee Lontoossa, kääntyy Oxford Circuksesta oikealle ja siitä vasemmalla on Princes Streetin nurkkauksessa kiinalainen ravintola Chisou.

Huang Dong tilaa friteerattuja mustekalanrenkaita hapaimeläliemessä ja pääruoaksi Sundubu jjigae ja juomaksi vesi.

Tarjoilijan tuodessa vesikannua pöytään sujauttaa Dong huomaamattomasti kirjekuoren tarjoilijan toiseen käteen. Tarjoilija nyökkää ja poistuu keittiön puolelle. Kuoressa on nimi Li Kun.

Huang Dong syö ateriansa rauhallisesti ja poistuu yhtä rauhallisesti kuin hautaussaattue T-risteyksessä. Kirje oli löytynyt Richardin asunnosta, ja Dong ei halunnut sen päätyvän Suomeen Leilan tavaroiden kanssa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun Lauri toi Leilan talouteensa ja vielä nyt pieni vauvakin, joka tosiaan näyttää enemmän keltaiselta kuin valkoiselta. Kas kun päästivät pois näin nopeasti sanoo Laurin avopuolisko, ennen pitivät lasta paljon pidempään tarkkailussa, jos oli noin keltainen.

Taidan pikkuhiljaa koota tavaroitani lähtökuntoon jos ei tuo Laurin entinen heila palaudu sinne Lontooseen, Taisi tahallaan pukata lapsen täällä, niin saa olla passattavana.

Samalla soi Laurin puhelin ja hän poistuu huoneesta. Siellä on Yrjö, joka sanoo epäilevänsä, että Riku ei koskaan palaa. Lauri tinkii tietolähdettä, mutta Yrjö vetoaa lähdesuojaan. Todellisuudessa isänöitsijä tietää vaan, että huoneisto myytiin ja ostettiin Peter Newmanin nimiin, ja hän on vaihtanut nimikyltin ja vienyt tavarat Haagaan yhteen isoon autotalliin. Huonekalut ja muut tarvikkeet jäivät tietysti kaupassa ostajalle, mutta muutama nyssäkkä Rikun henkilökohtaista kamaa on varastoitu Haagaan toistaiseksi. Tätä hän ei tietysti Laurille pysty sanomaan, vaikka mieli tekisi.

No sinulla on omat epäilysi, mutta minä uskon, että hän tulee, kun katsoo tarpeelliseksi, on kai jossain kauniiden pimujen ympäröimänä? Ai niin, sanoo Yrjö, huomenna olisi palaveri Kalastajatorpalla, asialistalla on Leevin jättämä aukko ja sen täyttäminen.

- No niitä aukkoja on kai jo joku tukkimassa, sanoo Lauri vitsaillen, mutta Yrjö pitää välihuomautusta niin halpana, että ei suostu siihen sanomaan mitään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mistä näitä rikollisia aina sikiää? Linnu ja Viljo kelaavat ja tutkivat saamaansa materiaalia. Onko syynä se, että yhteiskunnastamme on tullut tylympi ja kovempi.

Linnu muistelee kurssilla luettua kirjaa rikoksista ja rangaistuksista. 1700-luvulla elänyt Beccaria tuomitsi avoimesti kuolemanrangaistuksen, koska valtiolla ei hänen mielestään ole oikeutta riistää toisen elämää, mutta voisiko joku tappaja päästä kuin koira veräjästä? No liian usein ainakin tekoon suhteutettuna lievältä tuntuvalla rangaistuksella.

Mitä Siiri Walker kuskasi? Minne? Mitä siellä pohjanmaalla on, joka tuollaista hienoa helsinkiläisrouvaa kiinnostaisi? Tilinpitorikollisiako taas?

Keiden aloitteesta tappoja tehdään ja miksi? Voitaisiinko ehkäistä rikoksia tapahtumasta jollakin keinoin?

Johtolankoja, mistä löytyy johtolankoja?

Ennen aikaan jousiampuja, joka tappoi, olisi voinut saada kuolemantuomion.

Missä on Petri? Mitä hän puuhaa?

Rikoksen tekijä näyttäytyy Linnun mielessä äärettömän barbaariselle, nuolella tappo, julmuutta, jossa ei ole järjen häivää.
Miksi poliisin pitää kohdata tällaista? Hän ei ole eläissään vielä joutunut tällaisen rikoksen tutkintaan.

Toiset rikolliset ovat vaan niin pahoja, että olisi Suomessakin hyvä antaa kunnolliset rangaistukset, ei mitään kevytversioita. Muutamassa naapurissa ollaan oikeammilla jäljillä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Siiri ja Jaakko viedään autolla Malmön poliisiasemalle. Yksi poliiseista ajaa Siirin bemaria auton perässä. Heille ei laiteta käsirautoja, kun auton ovet avataan poliisiaseman edessä, mutta neljä vantteraa poliisimiestä vahtii heidän sisään menoaan haukan katsein. Talon sisällä heidät viedään suoraan kuulusteluhuoneeseen, jossa istuu pöydän takana leppoisan oloinen keski-ikäinen poliisikonstaapeli Olof Jansson.

-Sitt ner vassågod, pratar ni svenska, kysyy hän.

Molemmat nyökkäävät vaisusti.

Jansson aloittaa kysymällä tietävätkö kuulusteltavat miksi heidät on tuotu paikalle. Siiri ehättää vastaamaan, että hänellä ei ole aavistustakaan, koska Jaakon lievä rattijuopumustuomio on jo sovitettu.

Jansson toteaa, että siitä ei ole kysymys ja toistaa kysymyksensä. Siinä vaiheessa Siiri katsoo parhaaksi lyöttäytyä yhteistyöhaluiseksi ja vastaa:

-Har det nånting att göra med min broder, som dog i Finland?

Konstaapeli nyökkää ja kertoo, että Suomen poliisi on pyytänyt virka-apua. Siirin ja Jaakon ajama auto on rekisteröity murhatulle Leevi Penniölle. Sitten hän pyytää asianosaisia selvittämään tätä kuviota.

Siiri kertoo lyhyesti, että hänellä on vuokrasopimus autosta edesmenneen veljensä kanssa eikä perunkirjoitusta ole vielä tehty, joten hän oli siinä uskossa, että voi autoa vielä toistaiseksi käyttää. Jansson raapii hiukan päälakeaan.

Sitten hän kysyy miksi he ovat lähteneet matkalle ulkomaille autolla ja minne he ovat menossa. Siiri kertoo vanhoista perheyhteyksistään Englantiin ja antaa kuvan, että kyseessä on vain lyhyt tapaaminen, joka osittain liittyy myös hänen veljensä äkilliseen kuolemaan. Jansson ei näytä aivan sataprosenttisesti tätä selitystä uskovan, mutta hänellä on vaikeuksia löytää mitään varsinaista syytä pidätyksen tekoonkaan.

Jansson toteaa lopuksi, että hänen on pakko pitää heidät kamarilla toistaiseksi ja selvittää asiaa Suomen poliisin kanssa lisää saman päivän aikana. Siiri ja Jaakko ohjataaan huoneeseen, joka osoittautuu jonkinlaiseksi tutkintaselliksi. Se on kalustettu viihtyisäksi. Ikkunasta näkyy ulos ja ikkunalaudalla on viherkasveja. Luukulla varustettu ovi kuitenkin lukitaan saattajan poistuessa huoneesta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taivo laittaa viestin Aivolle vihreät hyppäsivät Suomessa hallituksesta ja Alibaba valloittaa jenkit, mitä minä sanoin siitä Taobao yhteydestä, se naula veti. Vielä jännitämme Skotlannin vaalien tulosta, vahinko, että Vähä Riku ei ole siellä nyt. Yrjö ja Dong ovat kuitanneet hommansa. Huomenna Kalastajatorpalla tapaatte juuri kihloihin menneen Maire Miirolan. Stop.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvää huomenta arvoisat osastopäälliköt, myyntipäälliköt ja sisäänostajat. Tervetuloa Kalastajatorpalle, toivottavasti aamupala maistui. Meillä on tänään kaksi alustusta ja sen jälkeen pieni keskustelu ja sitten päätämme tilaisuuden ruokailuun. Kahvitarjoilu on tuossa alustusten välissä.

Minulla on ilo ja kunnia esitellä alustajamme, eli rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Joensuusta ja hänen kollegansa Aivo kallas Tallinnasta, annamme tänään vieraamme Virosta aloittaa. Olkaa hyvä Aivo Kallas ja teretulemast estradille.

Hyvää huomenta kaikille nimeni on siis Aivo Kallas ja tulen mielelläni aina Suomeen kertomaan rikollisuudesta ja sen ehkäisystä maassanne.

Ensiksi haluan korostaa, että kaikki liiketoiminta jossa asetetaan katetta työlle ja tuotteelle on rikos, jos katsotaan ahtaasta näkövinkkelistä. Se on rikos rikastua sanotaan sanassa, mutta lakiin perustava taloudenhoito on aina lakien ja sääntelyn alaista. Meitä sääntelevät niin EU:n, kotimaan ja myös kansainväliset kauppasopimukset.

Mutta aina on porsaanreikiä, joista ei tavallinen rahvas tiedä, sillä harva taskuvaras on lukenut lakimieheksi saakka, tietääkseen että ei saa varastaa. Usein kyllä hän sen tietää, mutta varastaa silti. Se johtuu taas siitä, että hän katsoo itsensä niin pieneksi tekijäksi, että hän sallii sen itselleen.

Rehellisyys on hyvin venyvä käsite, esimerkiksi jos nakkivaras on se yleisin varkaan määrite, eli mies joka varastaa nälkäänsä, onko se silloin jotenkin poikkeavaa, kuin sellainen teko, jota ei katsota rikokseksi kun on se laillista sen vuoksi, että sitä ei ole vielä kriminalisoitu?

Tästä esimerkkinä teidän kaikkien tuntema suomalainen osuuskauppa, joiden myymäläketjut ABC ja Prismat tunnetaan jopa Eestissä saakka. No jokainen meistä tietää, että isoilla myymäläketjuilla on pitkät maksuajat ainakin täällä olevat sisäänostajat sen tietävät, kun joka päivä käyvät kauppaa yhä pienevillä maksuajoilla.

No Prismoissa myydään esimerkisi elintarvikkeita, joiden myyntiaika on vain muutama päivä, mutta maksuaika on 28 - 36 vuorokautta, jopa pidempiä maksuaikoja tunnetaan. Mitä tapahtuu osuuskaupan tai yritysten kassoille kun Prismat ja myös K-kaupat myyvät tuotteensa moneen kertaan, ennen kuin ensimmäisen erän lasku vasta tulee maksuun, ne kassavirrat turpoavat. Turpoavat, koska monien tuotteiden laskut ovat vasta kuukauden päästä makettavien listalla.

No, näin tekee osuuskaupanväki, ja niin tekevät myös K-kaupan Väiskit, eli he lainaavat rahat kuukaudeksi sanotaan vaikkapa 8 % korolla pikalainayrityksille, jotka toimivat sitten lähellä lain rajaa kiskonnasta. Kuka on tässä tapauksessa rikollinen?

Onko se nakkivaras, vai kunniallinen Prisma, joka huudattaa rahoilleen suurimman koron, vaiko yhteiskunta, joka sallii riiston ja tuomitsee nakkivarkaat, mutta jättää Prisman miehet tuomitsematta, koska laki ei ole ennättänyt heidän rikostaan kriminalisoida?

Johtuuko lain hitaus, myös osittain siitä, että liike-elämä rahoittaa lainsäätäjien lounaat bonssaamalla heidän vaalimainoksensa, jonka jälkeen luottamusmiehille aukeaa toisenlainen elämä kuin nakkivarkaan nälkä ja vilu.

Ai niin tärkein meinasi unohtua, tulin tuossa aamulla Tallinnan-lautalta ja näin suuret lööpit joissa kerottiin iloinen uutinen, sillä osallistujalistan mukaan täällä läsnä oleva Maire Miirola on mennyt kihloihin, tästä hänelle onnittelut ja jos saan pyytää mahtavat väliaplodit.

Ruokailun jälkeen minulla on vielä pieni lahja morsiamelle, joten siitä sitten myöhemmin.

Vielä kerran onnittelut.

Nakkivarkaan elämää sääntelevät siis useammat lait, kuin sellaista, joka osaa surffailla lakien yläpuolella. Se surffailu on usein myös paljon tuottoisampaa, eikä siinä ole pontimena nälkä tai kurjuus, vaan niiden välttäminen ennen lakimuutosta.

Jokainen joka ajatteleekin rikastuvansa rehellisellä työnteolla on tavallaan jo määritelty lakiin, eli ei kannata alkaa rehelliseksi, jos ei ala poliitikoksi. Poliitikon rehellisyyshän punnitaan vaaleissa, eikä lakituvissa.

Tänään meillä on jaettu tehtävät Matti Tolvasen kanssa niin, että minä puhun asiaa ja hän asian vierestä, tai ehkä Matilla on toinen käsitys yhteistyöstä, mutta...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Siiri ja Jaakko istuskelevat "sviitissään" vaitonaisina. Heidän omatuntonsa on kaukana puhtaasta, mutta he elättelevät toivetta, että tästä vielä selvitään säikähdyksellä. Eihän poliiseilla sen kummemmin Suomessa kuin varsinkaan Ruotsissa olisi mitään dokumentoitua syytä pidättää heitä.

Suomessa puolestaan palaveroidaan kiivaasti Kaakkurin, Linnun ja Kahelinin kesken. Petri on vapautettu ja niin suuri yleisö kuin poliisin ylin johtokin odottaa seuraavia askeleita. He ovat neuvottomia, sillä turha kallis pidätys Ruotsista noutoineen olisi pienimuotoinen skandaali. Toisaalta tätäkään johtolankaa ja tilaisuutta ei pitäisi jättää hyödyntämättä. Olihan siinä jotain outoa, että Siiri tällä tavoin oli yhtäkkiä yllättäen ottamassa maantieteellistä etäisyyttä veljensä murhan jälkeen.

Liinu-Marjukalle tuli ajatus. Auto, jolla Siiri ja Jaakko ovat liikenteessä, kuuluu vainajan perikunnalle eikä perunkirjoitusta ollut vielä tehty. Heillä olisi täysin pätevä syy vaatia Siiriä ja Jaakkoa palauttamaan auto välittömästi kuolinpesälle nyt kun matka sattumoisin on saatu keskeytetyksi. Jos heidät pidätettäisiin epäiltyinä osallisuudesta surmatyöhön ja sitten osoittautuisi, että pidätys on ollut aiheeton, he voisivat vedota tuohon omaisuuden palauttamisen juridiikkaan. Vainajan kanssa ei vuokrasopimus voinut olla enää voimassa.

Malmön poliisin kanssa käydään lyhyt skypeneuvottelu ja sen tuloksena Kaakkuri lähettää Ruotsiin virallisen pidätysmääräyksen.

Hiukan ennen puolta päivää Olof Jansson astuu tutkintaselliin avustajansa kanssa, jolla on käsiraudat mukanaan. Siiri ja Jaakko katsovat tilannetta silmät säikähdyksestä ympyriäisinä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakko alkaa kuumeisesti kaivata Olaa ja timantteja, entä kuka noutaa rahasalkun, jos Jopi on aikataulussa, sen aika on jo kolmen päivän päässä. Heitä on otettu kännykät pois, joten viestejä ei voi lähettää, onneksi se tiedoituskatko sittenkin piti, sillä nyt ne olisivat kohta Olan kintereille menossa.

Ola taas on aivan hukassa Lontoossa, kun ei saa Jaakkoa puhelimeen, se on suljettu, mikähän mahtaa olla syynä, toisaalta en ehkä eilen heitä tänne olisikaan halunnut. Timantit ovat onneksi tallessa, ainakin hän on käynyt kokeilemassa pussukkaa ja siellä ne rahisevat mukavasti.

Ola hipsii ala-baariin mutta siellä ei ole juurikaan ketään, ilmoittaa baarimikolle haluavansa yhden lagerin ja menee lukemaan Timesia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ola saa mielenkiintoisen sähköpostin, johon vastaa. Sisältö on seuraava:
KUTSU NRO 29Q600k73/VI/14 (FI)
for: ola.rapakko@gmail.com

Hyvä Vastaanottaja,

meillä on ilo ilmoittaa, että Euroopan Unionin asukkaiden Ympäristötietoisuuden Tutkimuksen VI painoksen puitteissa, Sinun sähköpostiosoitteesi löytyi valittujen osoitteiden ryhmästä, jolle tämä kutsu on suunnattu.

Mikäli mahdollista, pyydämme Sinua uhraamaan muutaman minuuttin kyselyn täyttämiseen ja vastaamaan rehellisesti kysymyksiin. Mielipiteesi on täysin anonyymi ja se auttaa luomaan yleisen kuvan tiettyjen Euroopan Unionin maiden asukkaiden ympäristötietoisuudesta, mikä myös on tämän tutkimuksen tavoitteena. Pyydämme Sinua ottamaan osaa, sillä jokainen vastaus on tärkeä.

Pian kun Ola on vastannut hänen ipadinsa tiedot varastetaan. Hänen sähköpostiosoitteensa katoavat, myös sähköpostihistoria häviää ja tilalle tulee ulkomaisia osoitteita.

Onneksi hänellä on hotellihuoneessaan passi,lentoliput ja muu vielä merkittävämpi tallella vai onko sittenkään?

Hänen on pakko palata huoneeseensa tuota pikaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kalastajatorpalla Matti Tolvanen saa oman osuutensa loppuun ja kiittää yleisöä ja kehoittaa pitämään rikoksen ja tavallisen työn erillään toisistaan.

Mairea nykäisee Aivo Kallas käsikynkästä ja sanoo, että nyt on se kihlajaskahvin aika, mutta syödään toki ensin. Aivo ja Maire menevät yhdessä ruokajonoon ja ottavat alkupalat pöytään. Aivo tuntuu tietävän yllättävän paljon Mairen asioista, ja Maire on hiukan hämillään, kun mies utelee lisää, vaikka pysyykin small talkin puitteissa.

Matti Tolvanen ryöstää muutaman puheenvuoron liittyessään pöytäseuraan hiukan myöhemmin. Matti on monesti ollut asiantuntijalausuntoja antamassa maikkarin uutistoimitukselle, koska hänellä on yhteys Joensuussa toimivaan freelancer uutiskuvaajaan. Maire uskaltautuu kysymään sellaista asiaa joka on painanut hänen mieltään jo pitkään, eli kun hän toimii sisäänostajana ja hänelle tarjotaan piraattitavaraa päivittäin, niin miten se tulisi torjua, että kauppasuhteet kuitenkin säilyy jonkinlaisena?

Matti vastaa empimättä, että se on niitä omantunnon ja ammatin kipukohtia, joihin ei lainoppineellakaan ole juuri mitään nyrkkisääntöä kummempaa. Eli jos ostat olet sisällä rikoksessa, jos et osta, et saa laillistakaan tuotetta samalta toimittajalta. En osaa paremmin neuvoa tunnustaa Matti.

Aivo antaa oman vastauksensa, joskus on parempi ettei ole huomaavinaan että tuote on piraatti, mutta reklamoi hintaa, niin ei tarvitse sitä ostaa. Matti sanoo, että Eestissä on näköjään fiksummat keinot, näinhän se taitaa joustavammin mennä.

Maire sanoo, että valitettavasti minulla alkaa juuri toisaalla täällä Kalastajatorpalla palaveri, joten joudun jättämään teidät keskenään miettimään mikä on laillisen ja laittoman ostoksen hinta? Juodaan ne kihlajaiskahvitkin sitten toiseen kertaan, tai ottakaa tuolta, eikös se kuulu kokouspakettiin, Maire hymyilee ja pyytää vielä kerran anteeksi ja kiittää molempia alustajia päivän annista.

Maire poistuu punainen tukka poninhännällä hulmuten ja hänen poistumisprofiilinsa on maukasta katseltavaa miehen silmälle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri jo odottelee käytävässä kokoushuoneen ovella, kun Maire saapuu hameenhelmaansa alaspäin nykien ja kampaustaan tunnustellen, anteeksi jos olen myöhässä, mutta oli oikein mukava keskustelu kesken tuolla salin puolella.

Ei tässä kiireitä Lauri sanoo verkkaiseen tahtiin, on näet niin, että meidän yhdysmiehemme on jäänyt jostain syystä tulematta, joudumme kuuntelemaan luennon ilman luennoitsijaa, mutta mennään peremmälle.

Lauri aloittaa kutsumalla Mairen istumaan videotykin taakse, tarjoilija joka on vielä huoneessa ja asetteli äsken vielä kahvitarjotinta pienelle pöydälle kääntyy ja tulee videotykin luokse ja painaa sen päälle. Poistuu ovesta ja sanoon löytyvänsä tarvittaessa käytävästä vasempaan ja siellä aulassa sitten kysyy respan tytöiltä.

Video on animaatio ja siinä puhuvat sanomalehtipaperista repien muodostetut irtopäät, joko heille tai keskustelevat toisilleen. Maire ihmettelee, mutta Lauri tokaisee yksikantaan, on tämäkin hauskempi, kuin istua kahdestaan, kun emme tiedä mitä asiaa heillä on sanottavanaan. Kehottaa Mairea kuitenkin seuraamaan tarkasti ohjeistusta.

Sanomalehtipää, joka tuntuu olevan kovin kovasti äänessä kutsuukin Mairea nimeltä: "Tahdotoks sinä Maire Annikki Miirola ottaa tämän tehtävän vastaan, jossa toisin kuin tänään neuvottiin - tuleekin sulkea silmät pieniltä ja ehkä hieman suuremmiltakin rötöksiltä?

Lauri ojentaa Mairelle sellaisen kojeen, jossa on kolme nappia plus nolla ja miinus. Jos haluat sanoa kyllä paina plus, jos epäröit, paina nolla ja miinuksella hylkäät kysymyksen ja vastauksesi on kielteinen.

Maire tietää mistä leikistä on kyse ja painaa plus ja video alkaa taas puhumaan. Vieressäsi istuva Lauri on nyt jäänyt ilman oikeaa kättään, kun hänen veljensä on kuollut hämärissä olosuhteissa, kuten hyvin ehkä tiedättekin, painamalla äskeiseen kysymykseen "kyllä", jatkan kysymystäni, oletko valmis ottamaan tämän Leevi Ilmari Penniön äkillisesti jättämän paikan? Maire painaa plusnappia ja videopää jatkaa kysymyksiään.

Lopussa Lauri sammuttaa koneen ja nappaa muistitikun siitä pois ja tarjoilee tarjoilupöydältä kahvit uudelle "kädelleen". Maire uskaltaa jo kysyä jotain ansiotuloista, eli mitä riskistä hyötyy, paitsi äkillisen kuoleman?

Lauri sanoo, että se on hiukan niin, että sinut on nyt nostettu vihreämmälle oksalle, mihin sinulla koskaan maailmassa ei olisi ilman jotain veljeytymistä mitään mahdollisuutta. Tämä homma on kuin vakuutus, että sinusta pidetään huolta, on sitten sellaisia satunnaisia keikkoja, jossa myös tienataan rahaa, mutta mitään kuukausipalkkaa ei kukaan sinulle maksa, mutta maksaahan se sinun työnantajasi sitten, kun homma toimii ja ylenet ja saat sitä kautta palkkaasi lisän. Ilman veljeyttä, et koskaan nousisi juurikaan nykyistä tehtävääsi ylemmäksi.

Sitten on vielä se vaitiolo, eli ei edes Petri saa tietää, että toimit veljissä. Me voimme puhua ja Yrjö Kakkinenkin tietää jotain, ja saamme jossain vaiheessa paperipäiden tilalle, oikean yhydsmiehenkin tai yhdysnaisen. Siitä vakuutuksesta sen verta, että jos toimit veljiä vastaan, niin voit nopeasti huomata, että esimerkiksi poliisi tutkii privaattiasioitasi paljon herkemmin ja perusteellisemmin, kuten myös verotoimiston virkailijat saattavat ottaa sinut silmätikukseen, täysin vailla mitään syytä, joten muista olla lojaali, kun itse painelit mitä painelit.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Loppujen lopuksi Lauri sanoo että kakki on mennyt päin seiniä.

http://www.youtube.com/watch?v=FlD3MmpEfpw

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri tarjoaa yllättäen Mairelle kyytiä keskustaan, jos vain kelpaa? Maire ottaa tarjouksen vastaan, mutta sanoo piiphtavansa enin puuteroimassa nenäänsä. joo kusella pitää minunkin käydä täräyttää Lauri vastaukseksi, tavataan parkkipaikalla.

Lauri livahtaa kuitenkin miestenhuoneen sijaan takaisin kokoushuoneeseen jossa ojentaa muistitikun tarjoilijan haltuun, miehet kättelevät omituisella ranne otteella toisiaan nopeasti vilkaisten ja hieraisevat sitten taputuksen omaisesti toistensa olkapäitä.

Maire jo odottaa auton luona ja Lauri huikkaa hänelle ovelta, että minulla kesti kauemmin, kun se taitaa jo tulla päästä saakka.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Laurin autonkeula kääntyy vakaasti Kalastajantorpantielle ja Tennisklubin kohdalla hän kysyy Mairelta aikataulusta, eli olisi hiukan sellaista asiaa, jota ei voinut Hiltonissa puhua, kun seinilläkin on tunnetusti korvat. Maire myöntyy pieneen juttutuokioon ja Lauri kääntää Kärkitien kautta Ramsaynrantaan.

Kääntyy oikealle Tamminiemeen ja siihen pysäköi Seutasaareen menevän sillan etuselle. Kävellään hiukan Lauri sanoo, nousee vastusta odottamatta autosta ja harppoo jo kohti siltaa. Maire yrittää korkokengillään sipsutella perästä. Niin; sanoo Lauri ensiksi, minulla olisi paljon anteeksipyydettävää sinulta ja Petriltä. Se homma karkasi käsistä siellä Satamakadulla.

Meillä oli Leevin kanssa silloin paljon asioita valinkauhassa ja Petrin näsäviisaus ja urkkiminen otti koteloon, joten päätimme hiukan pelotella Petriä, mutta se ketale , anteeksi kihlattusi pääsi jotenkin irti käsiraudoista. Alokasmainen virhe oli laittaa hänet kellariin ja vieläpä niin, että patteriin kohdistunut kolina herätti asukkaiden huomion, no se tyhmyys johti moneen pahaan asiaan. Leevistä pääsi oikeasti sitten ilmat pihalle, sekin oli tavallaan uhkaus ja varoitus tyhmyyksien lopettamiseksi. Siksi pyydänkin nyt sinulta ja Petriltä anteeksi.

Maire kuuntelee, eikä osaa sanoa, mitään vähään aikaan, mutta sitten hän kakistaa, että on luullut koko ajan Petrin puhuvan hiukan värittäen, ja luullut sen johtuvan vain yrityksestä pitää hänet tiukasti kaidalla tiellä. Jos tuo kaikki on totta, niin en tiedä pystynkö antamaan Petrin puolesta anteeksi. Se sinun on tehtävä Petrin kanssa kahden. Ja omasta puolestani se on pirullisen vaikea pala nieltäväksi, mutta jos Petri antaa anteeksi annan minäkin.

Lauri sanoo, että hänellä saattaa olla plakkarissaan Petrille sellainen sovituslahja, että Petrinkin on ajateltava kaksi kertaa jos aikoo kieltäytyä, mutta puhun siitä hänelle itselleen.

Ei sitten muuta, mitä pidit päivän esitelmistä, eikös teillä joku seminaari siellä ollut? No joo oli, sanoo Maire miettien vielä äskeistä.

No mitä pidit, uudistaa Lauri kysymyksen?

Joo, se Aivo Kallas oli mielestäni huippu, eikä tyhmä mies ole tämä Matti Tolvanenkaan, mutta Aivo kepitti sen ruokakeskustelussa kuusi-nolla ja siksi myöhästyin meidän tapaamisestakin.

Sinusta on varmasti vaikea uskoa tämä, mitä nyt kerron, mutta Aivo on osa meidän veljeskuntaa, vaikka puhuukin kauniisti rikosoikeudesta ja rehelliyydestä, niin rehellisesti ottaen koko seminaari oli järjestetty sinun rekrytoinita ajatellen ja Aivo sai näin henkilökohtaisesti tavata sinut kenekään mitään epäilemättä.

No se selittääkin, miksi hän tiesi minusta aivan liikaa, ollakseen tuntematon, et kai sinä vaan ole vuotanut minusta enemmänkin, mitä kaikkea minusta takanapäin puhutaan? Maire punastuu hetkeksi, mutta rauhoittuu. Ok, vie minut Tunturikadulle, minun täytyy nyt saada olla rauhassa.

Kun Lauri pysähtyy Tunturikadulle jättääkseen Mairen niin Petri sattuu juuri silloin vilkaisemaan ikkunasta kadulle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taivo antaa tiedoitteen Aivolle älypuhelimeen.

Alibaba yli odotusten jenkeissä 25 miljardia netto tavoitekurssin 68 dollaria nousi peräti 93,89 dollariin. Kurssinousu päivässä 38,1 prosenttia, voitinko vedon ja päivällisen?

Miten onnistuit hurmaamaan hänet, vai hurmasiko hän sinut?

Lopuksi vaikka ei sinua enää kiinnosta, niin Jaakko ja Siiri palautuvat sinisellä taksilla Suomeen toistaiseksi, syy: väärä auto alla.

Tavataan illalla kun palaat, siis päivällisen maksajahan on jo tiedossa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lauria ei nyt kiinnostaisi palata kotiin, jossa on melkoinen hässäkkä. Kaksi naista ja liuta lapsia. Naiset ovat olleet toistensa hampaissa siitä asti, kun Leilan hain sairaalasta. No minun se lapsi ei kuitenkaan olen. Ainut lohtu.

Mitä minä niiden naisten kanssa teen?

Lauri miettii hetken ja päättää. Hän ei sinne palaa. Hän lähtee Tallinnaan ja siitä voi sitten vaikka jatkaa matkaa.

Selvittäkööt naiset asiansa. Itsehän sotkunsa luovat. Miehillä selvittely olisi paljon suorapiirteisempää.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Aivan lopuksi Lauri totesi että

Hauskaa on keinua vaahterapuussa,
vaahterapuussa illansuussa.

Vaan laulussa on loppu karu:
keinussa on vain yksi naru.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Siiri ei tähän mennessä ollut maininnut sanallakaan Jaakolle niistä juoduista viineistä ja grappapaukuista, jotka Jaakon aloitteesta tilattiin illallisella. Nyt käsirautojen lukkiutuessa ranteisiin hän ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaan tiuskaisi Jaakolle:

-Oliko se nyt sitten hyvä ideä tilata sitä viiniä? Pitikö sitä riskeerata, kun kaikki oli selvää muuten?

Jaakko ei sanonut mitään, katsoi vain eteensä apaattisena.

Heidät kävelytettiin takaisin samaan kuulusteluhuoneeseen, jossa he olivat ensimmäisen kerran olleet Janssonin kanssa. Jansson istui pöytänsä taakse ja alkoi vakavan sävyyn kertoa tilannetta. Hän sanoi, että Suomen poliisi oli päättänyt pidätyksestä heidän ollessa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Hänellä itsellään ei ollut asiaan osaa eikä arpaa eikä hän voinut ottaa mitään kantaa, joten heidän olisi aivan turha yrittää selitellä hänelle mitään.

Oli päätetty, että Siiri ja Jaakko lennätetään Helsinkiin poliisisaattueessa ja Suomen virkavalta on kentällä vastassa. Auto toimitetaan tavalla tai toisella perästä päin Suomeen.

Lento tapahtuisi jo saman päivän iltana reitillä Malmö - Tukholma - Helsinki. Jansson itse määräisi yhden poliisin saattamaan ja koneen ulkopuolella he olisivat pakotettuja pitämään käsirautoja käsissään edelleen.

Janssonin äänensävy oli vaivautunut. Tuntui kuin hän olisi hiukan tuntenut sympatiaa Jaakkoa ja Siiriä kohtaan, jotka vaikuttivat aivan asiallisilta kunnon kansalaisilta. Hän ei kuitenkaan virkaroolinsa vuoksi voinut sitä suoraan ilmaista, mutta toivotti heille lopuksi onnea matkaan.

Sitten Siiri ja Jaakko noudettiin huoneesta harteikkaan nuorehkon konstaapelin toimesta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ola istuu hotellihuoneensa sängyllä. Tämän toisen tai ties monennesko matka tämä onkaan, liput katosivat sähköpostin myötä. Miksi hän ei tulostanut lippua. Passi sentään on tallella ja aarteetkin ovat vielä annettavana. Tänä iltana hotellille tulee mies hakemaan ne, mutta miten hän tunnistaa miehen, kun kaikki tiedot katosivat ipadista ja älypuhelimestakin.

Kuka ne kaappasi?

Miksi pitää vastata joutaviin kysymyksiin. Luvassa oli toki hieno palkinto. Monta tonnia rahaa ja matka, mutta sitten lopputulos ei kyllä riemastuta.

Mitä hän voisi tehdä? Ei ole puhelin numeron numeroa.

Hän muistaa lukeneensa että miehellä, joka tulee aarteet hakemaan on vasemmassa kämmenselässä nyrkki tatuoituna ja keskisormessa lisäksi nyrkin jatkeena pääkallo.

Sellaisia hän ei ikinä laittaisi. Ovat nuo tatuoinnin menneet ihmisillä villeiksi. Joillakin lähes jokainen ihon kohta on täynnä kuvia. Millekähän ne mahtavat näyttää vaikkapa vanhoina, kun nahka alkaa hiljallee repsottaa niinkuin vaarillani. Ei kiitos minulle.

Ola ei ehdi kuin nousta sängyltä, kun hänen oveensa koputetaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taivo ja Aivo ovat laskeutuneet ansaitulle päivälliselle Tallinnan parhaassa ruokaravintolassa Aedissä. Ainakin Taivo on aivan intona ja ei pysynyt koko aikaa nahoissaan. Minä lainasin Prismoilta ja K-kaupan Väiskiltä kaikki liikenevät rahat, Tokmannilta en saanut mitään, kun Kyösti ilmeisesti itse pelasi niillä rahoilla eilen.

Ostin koko potilla neljän eri yhtiömme nimissä Alibaban osakkeita ja nettosimme noin 36 miljoonaa euroa yhdessä päivässä, sillä kotiutin jo rahat Prismaan ja Keskolle.

Nyt voimme toteuttaa hiukan järjestelyjä osakemarkkinoilla Helsingissä. Siellä on Myllytiellä myynnissä kaksi loistoasuntoa samassa taloyhtiössä, A- ja B-rapun ylimmät huoneistot ovat peilikuvia keskenään. Isompien makuuhuoneiden ja kylppärin seinät ovat vastakkain.

Voisimme ostaa nuo rakennusyhtiömme nimiin väliaikaisesti ja he tekisivät sinne valeseinät eli kapeat vaatehuoneet kantavan seinän molemmin puolin ja sitten puhkaista seinään oven. No tästähän on ollut puhetta jo aiemmin, nyt vain olisi rahat siihen ja mikä parasta sellaiset asunnot ovat myynnissä, joihin sen voi tehdä.

Hei Taivo sanoo Aivo, nyt pitää pureskella ruokaa välillä.

Mutta Taivo ei malta pitkään olla hiljaa, kun jo selittää, että ostin parin jenkkiyhtiönkin kautta ja siellä on nyt 19 miljoonaa rahaa käytettäväksi johonkin suomalaiseen pelialan ITC-yritykseen, eli siihen jonka omistamme Keravalla, ja joka teki sen paperipääanimaationkin.

Myymme sen ensin pilkkahintaan Peter Newmanille ja hän saa sen sitten muka nousemaan niin kiinnostavaksi alle vuodessa, että ostamme sen häneltä takaisin 15 miljoonalla eurolla. Siinä on sitten kepussa hyvä perintöprinssi Sipilälle, molemmat ovat rikastuneet yrityskaupoilla, eikä kumpikaan ole ns. poliitikko.

Aivon puhelin piippaa, ja Aivo vilkaisee näyttöä, ja sanoo Taivolle, Lauri on tulossa Tallinnaan, tullin ilmiantopuhelimessa viesti.

Lauri on valinnut risteilymatkan, ja Aivo tuli Seacatilla aikaa sitten ja syö nyt veljenbsä kanssa jos vain saa rauhassa syödä, sillä Taivo puhuu koko ajan jostain muusta kuin ruoasta ja sen nauttimisesta. Aivo sanookin Taivolle, että romanien kanssa on kiva käydä syömässä, kun he eivät puhu työasioista.

Taivo ei ole kuuntelevinaan, vaan jatkaa, että Kyllä meidän nyt pitää vahvistaa asemiamme, tai muuten jäämme jatkossa jalkoihin. Kiinalaiset tulevat kohta meidän reviirille ja silloin ei Dong pysty enää pitämään Li:tä kurissa ja nuhteessa. Li voi hypätä vieraan leipiin on se vaan niin liukas jätkä se Kun.

Tänään pitäisi hakea Olalta ne timantit joita hänellä ei mielestäni enää ole, millaisen teatterin me hänelle järjestämme, kun ryöpytykseen kohteena piti käsittääkseni olla Siirin ja Jaakon? Mutta he ovat laskeutumassa ilmeisesti juuri parhaillaan Seutulaan, mikäli pikkulinnut ovat viserrelleet oikeita säveliä minun korviini Taivo tykittää, ja Aivo hillitsee itseään puuttumasta juuri nyt Taivon puuskittaiseen puhetulvaan.

Rauhoitu veli, kyllä se Ola voi rauhassa antaa pitävän lausunnon hakijalle, että pussissa on vain kristallisoodaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hetkonen Taivo vielä, minä ilmoitan Meemelle, että ottaa Laurin varjostukseen Finlandia saapuu rantaan 18.30, eikö?

Taivo nyökkää ja he jatkavat ruokailuaan, tai Taivo puhumistaan ja Aivo nielemistään.

Aivo miettii, että Taivo ei muista onneksi kysyä, miten meni Kalastajatorpalla, on mies niin täynnä itseään ja onnistunutta pörssiseikkailuaan, mutta joskus kannattaa olla omatoiminen Aivo myhäilee sisäänpäin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maire ja Petri ovat nahistelleet siitä saakka, kun Maire oli tullut Laurin kyydillä kotiin. Nyt alkaa rauha tulla kihlaparin väliin ja Petri kampeutuu Mairen kainaloon. Anteksi rakas, mutta minusta tämä on rasittavaa, eli auta minua selvittämään tunteeni, en halua tahallaan olla mustankipeä.

Mustis tuollaiselle vanhalle ukolle, joka läähättää keskikoulun parkkialueella pikkupimujen perään, hyi sinua Petri, kun et näe selkeästi, mutta annan toki anteeksi, jos saan munaa vastapalvelukseksi.

Jos antaa niin saa, sanoo Petri ja aukaisee sepalustaan, joka pullottaa valmiiksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vaan sitten Petri muistikin että Turuussakin on Wiklund.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kurat raisk! Murahti Aivo kesken aterian, tule Taivo nyt mennään ja kiireesti konttorille. Aivo vinkkaa samalla kyyppärille, että kirjaa aterian vihkoonsa, on tulipalokiire. Tarjoilija kääntää peukun ylös ja poistuu huomaamatta kirjaamaan tilauksen piikkiin.

Matkalla Aivo selittää Taivolle, nyt on piru merrassa jos emme saa sitä kovakullia kiinni ajoissa. Sitä se kosktonhimo joskus sokaisee perusteellisesti. Tarkoitus oli tapattaa Siiri ja Jaakko, kun pettivät meidät, mutta samalla tekisimme itsemme petturieiksi, kun emme pysty toimittamaan tavaraa tilaajalle.

Luuletko nyt, kun poliisi "pelasti" Siirin ja Jaakon varmalta kuolemalta, niin moka menee meidän piikkiin jos ei timantit palaudu välittömästi Olan jemmaan takaisin.

Taivokin sanoo kurat, ja viheltää päälle, minä hoidan kovakullin sinulla näyttää olevan muutakin hoidettavaa, sanoo Taivo.

Totisesti, sillä nyt emme kaipaa mafioitten väliin mitään vihanpitoa, vaikka harmittaakin se vähä Rikun tapaus.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olan huoneelle koputetaan ja Ola aukaiseen kalman kalpeana oven. Hello, Ola Rapakko oletan? Yes, I am Ola Rapakko, sanoo Ola ja yrittää katsastaa miehen käsiä. Vasemmassa kädessään miehellä on salkku ja kun mies kääntyy hiukan Ola näkee miehen vasemmassa kädenselässä tatuoidun nyrkin, mutta keskisormi on koukistuneena salkun kahvaan ja mitään pääkalloa ei siten voi havaita.

Mies menee pyytämättä eteenpäin ja Ola väistää tottuneesti, hän ei halua olla seinä, joka aina murretaan lopuksi.

Mies nappaa salkun auki ja selvittää tässä on sinun pyytämäsi kahdeksan miljoonaa puntaa, missä on minun kiveni?

Ola menee kätkölleen ja nostaa pussin pois piilostaan, mutta silloin oveen koputetaan taas.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tatuoitu mies sulkee salkkunsa ja Ola piilottaa pussin takaisin piiloon. Ola menee varovaisesti ovelle ja aukaisee sen. Ovi tempaistaan auki voimalla ja Olan tuntema kovakullinen mies astuu pyytämättä sisään.

Hän esittäytyy vieraalle satunnaisena vierailijana, mutta pyytää molempia kuuntelemaan tarkasti mitä hänellä on kerrottavana.

Toimeksiantajani haluaa pysyä toimitusvarmana toimittajana, mutta hän myös haluaa näyttää, että kukaan ei kuseta häntä.

Mies pyytää tatuoitua miestä avaamaan salkkunsa ja sanoo tietävänsä että siellä on kahdeksan miljoonaa puhdasta Lontoon valuuttaa, eli käyttökelpoisia punnan seteleitä. Miehen avattua salkkunsa, hän pyytää Olaa tuomaan piilostaan timantit ja hän pyytää, että Ola levittää ne helyt päiväpeitolle avatun salkun viereen.

Ola on kalpeampi kuin koko aikana, hänestä alkaa tuntua jo kovin pelottavalta, voi kun se Jaakko olisi täällä, tai ei sentään, mitä tämä kaikki merkitsee?

Kovakullinen mies komentaa Olaa toimimaan, älä hyydy mies tai nussin aivosi pihalle hän näyttää samalla miehustansa suuntaan. Ola kaivaa pussin ja kaataa hilut tummanpunaiselle päiväpeitolle.

Katsokaa näitä timantteja sanoo kovakullinen mies, tämähän on sontaa, eli pelkkää kristallisoodaa ja sinä ajattelit maksaa tuosta kahdeksan miljoonaa puntaa.

Olan polvet huojuvat, kylmä hiki nousee kuin kuuma aalto perseestä niskan kautta ohimoille, hänen on pakko istuutua takana olevalle lasipöydälle.

Hyvät herrat ei ole syytä paniikkiin, tässä oli tulla paha virhe, mutta onneksi sain oikean informaation teille molemmille viime hetkellä.

Raha ei vaihtunut kristallisoodaan vaan tässä ovat oikeat timantit, ja puhuja nostaa ne povitaskustaan taikurin ottein. Minulla oli timantit, siis minä myös otan rahat sanoo mies ja ojentaa timantit tatuoidulle miehelle. Samalla hän ottaa salkusta kaksi setelinippua ja laittaa ne päiväpeitolle, ottaa vielä kaksi setelinippua katsottuaan ensin pitkään Olan silmiin.

Kovakullinen mies laittaa salkun kiinni ja nappaa salkun käteensä, sanoo jäähyväisiksi näille kahdelle miehelle. Olemme sujut nyt voitte jakaa nuo setelit päiväpeitolla keskenänne. Olaa kehottaisin kuitenkin häipymään nopeasti jonnekin muualle kuin Suomeen. Ja pysymään piilossa niin pitkään kuin rahat riittävät. Jaakkosi on pidätetty Suomessa hän sanoo lopuksi ja poistuu korrektin rauhallisesti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Meemeltä tulee viesti, että Lauri on saapunut ja matkaa kohti Radisson Blu Hotel Olümpia, kuten eckerölinen matkustajat tyypillisesti. Aivo viestii takaisin, että Meeme nyt seuraa miestä kuin paskatauti varista, eikä heitä läppää mistään tyyppiasiakkaista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Finnairin reittikone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle Tukholmasta ilta seitsemän paikkeilla. Putken sisällä koneen oven edessä odottelee lentokenttähenkilökunnan seurana kaksi uniformupukeista poliisimiestä.

Koneen kapteeni kuuluttaa matkustamolle:
-Arvoisat matkustajat. Tervetuloa Helsinkiin. Pyydämme kaikkia matkustajia istumaan paikoillaan vielä pari minuuttia, kun kone on pysäytetty tuloputken eteen. Annamme erikseen luvan koneesta poistumiseen. Toivomme matkanne sujuneen mukavasti ja teidän viihtyneen seurassamme.

Jaakolle ja Siirille ei kiinnitetä koneessa käsirautoja, vaan heidät ohjaa mahdollisimman huomiota herättämättömästi bisnesluokan ensimmäiseltä tuoliriviltä etuovelle ruotsalainen siviiliasuinen poliisikonstaapeli. Kun ovi avautuu, kaksi suomalaispoliisia toivottaa heidät tervetulleiksi ja kiinnittää käsiraudat ranteisiin. Sitten seurue lähtee kävelemään putken päässä olevia ulos johtavia portaita terminaalirakennuksen viereen, jossa odottaa mustamaija. Jotkut matkustajista huomaavat koneen ikkunasta tilanteen ja he alkavat supatella kiihtyneesti. Tilanteen laukaisee koneen kapteenin uusi kuulutus:

-Nyt voitte nousta paikoiltanne ja poistua koneesta etuoven kautta. Kiitos vielä kertaalleen seurasta ja hyvää illanjatkoa!

Noin puolen tunnin kuluttua Jaakko ja Siiri istuvat erillisissä tutkintaselleissään Pasilan poliisitalossa. Heille on kerrottu, että kuulustelut alkavat aamulla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aamulla Taivon puhelin piippaa. Kukahan siellä tähän aikaan taivastelee Taivo ja katsoo ensin kelloa, joka näyttää vasta 5.20.

Aivo tässä, anteeksi kun herätin, mutta en saanut unta, kun ajattelin sitä sinun panostasi eilen, unohdin kiittääkin. Onnittelut veli olet onnistunut samalla ratkaisemaan koko ongelman, lähes kokonaan, eli nyt pitää vielä toteuttaa tämä ajatukseni käytännössä.

Ajattelin ensin laittaa sinut Lontooseen, ottamaan vastaan sen vähä Rikun eläkekassan, joka on lähes samaa luokkaa kuin sinun eilinen "lottovoittosi"! Vähä Rikun tilalle olisimme joutuneet lähiaikoina kuitenkin värväämään uuden henkilön, sillä nuo rahat olivat hänen eläkkeensä.

Nyt Siirin tempauksen ansiosta, eläkekassa palautuu meille takaisin ja valmiiksi salakuljtettuina Lontooseen. Sinun ansiostasi myös saimme kovakullisen ajoissa Olan kämpille, joten sinulle olisi Lontoon matka tehnyt hyvää ja olisit sen ansainnut kernaasti.

Kun Lauri on ottanut samoja tapoja, kuin Leevi, niin nyt meille tuli kiire Peter Newmanin sisäänajossa, ja joudun laittamaan Lontooseen Mairen ja hänen notkean rakastettunsa, hän osaa jopa luikerrella saksalaisen poliisin käyttämistä käsiraudoita, joten selvinnee mainiosti meidän tulikokeestammekin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mitä Aivo nyt ajat takaa, ajattelee Taivo ääneen puhelimessa? No veliseni, olen valvonut koko yön ja miettinyt. Sen paperianimaatio-firman Keravalta ostaa jenkkiläinen ITC-alan guru Peter Newman, kunhan ensin teemme muutaman siiron hänen kanssaan Lontoossakin.

Maire joutuu olevinaan työmatkalle Lontooseen, hänelle ilmoitetaan jo tänään iltapäivällä, mutta hänelle tarjotaan mahdollisuutta ottaa mukaansa joku henkilö, ja tulee ainakin yksi mies, joka varmasti Mairelle kelpaisi matkaseuraksi.

Sitten Maire saa Lontoossa ilmoituksen, että hänen pitäisi hakea yksi matkalaukku Eaton Squarelta, mutta se painaa, joten olisi hyvä olla jokin rohkea ja voimakasvartaloinen mies mukana. Eli kukahan mahtaa Mairen mieleen nousta kyseisellä hetkellä, veli hyvä?

He tietysti asuvat jo silloin Peter Newmanin omistamassa luukussa siinä lähellä. Asunto on siivottu, mutta kalustettu, joten heidän on hyvä siellä asua, vaikka aamupalaa ei kannetakaan sänkyyn saakka. Otamme tietysti Dongin toimesta muutamia kuvia, siitä kun Peter nappaa salkun Jopilta, eli kuvasta selviää kuka on vastaanottaja.

Sitten kämpillä, kun he eivät malta olla avaamatta salkua asunnollaan on Peter jo osallistunut rahanpesuun ulkomailla. Ainakin jos poliisi saa nuo Dongin ottamat kuvat haltuunsa.

Olet sinä sika miettimään asioita Aivo, sanoo Taivo ja haukottelee.

Älä Taivo vielä nukahda sanoo Aivo. Nyt on juttu vielä hoitamatta. Siitä keravalaisesta ICT-yrityksestä maksetaan paljon enemmän kuin ajattelin saadaan silloin pestyänä nuo vähä Rikun rahat takaisin Suomeen, vaikka niitä rahoja ei siihen käytetä, vaan ne jenkkifirman sinun kasvattamat rahat ja hiukan muuta kotiutettavaa Lontoosta.

Ai niin laita toimeksi sen Myllytien kanssa, mutta Lauri on pidettävä siitä erillään, Yrjö saa hoitaa. Lauri on tarkkailuluokalla, sillä hän on parhaillaan umpikännissä ja on jo laulanutkin jotain toiminnastamme, mutta mimmi on meidän, joten se ei nyt onneksi mennyt eteenpäin.

On se kumma aine tuo vodka, kun se laulattaa vanhaakin kettua, jos vain pesälle pääsee.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Laurin vaimo ja Leila ovat päässeet sopuun. He alkavat viihtyä yhdessä, eivätkä enää yhtä miestä kaipaa. Hoituvat ne lapset näinkin. Pieni tumma vinosilmäinen lapsi on saanut kaksi äitiä ja muutamia sisaruksia.

Onni kukoistaa, mutta rahaa olisi tietysti kiva saada hiukan lisää. Ongelmaksi asti rahan puutteesta ei ole, sillä Laurin rahakätköt ovat heppoisia ja helposti avattavissa. Kassakaapin avainkin löytyy ja siellähän on puhdasta valuuttaa. Valmiiksi on valuutanvaihtoakin tehty, joten löytyy puntia, kruunuja ja 500 000 yuanin nippukin. Aika poika jätti naisille kunnon elämisen varan.

Taitaa siellä kassakaapissa olla jotain Leevinkin omaisuutta, mutta sehän ei ole eroteltavissa Laurin omaisuudesta?

Missä lie Lauri edes nyt?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juuri kun ex-vaimo ja avovaimo käyvät yhteiselle aamiaiselle, työntyy oven eteen pikalähetin Mercedes-Benz Sprinter umpipakkettiauto ja kuljettaja kipaisee nopeasti ovisummerille ja äänimerkki tulee rouvien korviin.

Kumpi täällä on emäntä ajattelevat molemmat omissa nupeissaan? Avovaimo menee ovelle ja painaa nappia, sähkösalvan klipsaus kuuluu, kun hän raottaa omaa ovea jo valmiiksi.

Hyvää huomenta arvon naiset sanoo lähetti ja pyytää kuittausta. Teille on lähetys Lontoosta Leila...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun Laurin avokas huomaa, että Leila muuttaa pysyvästi Suomeen ja Laurin luo, hänen pinna kilahtaa ylitse. Hän saa raivokohtauksen pikalähetistä huolimatta ja pakkaa vähäiset tavaransa ja nappaa poikaansa käsipuolesta kiinni ja sanoo, että nyt mennään.

Leila kuittaa tavarat saaduksi, ja pikalähetti purkaa tavarat nurmikolle porraskäytävän oven viereen, heilauttaa kättään ja häviää Helsingin vilinään.

Leila istuu jonkin aikaa ja nousee sitten imettämään vauvaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri on maannut puolille päiville pois krapulaansa, laukku Julia, jonka Meeme oli pyytänyt Laurin "tueksi", kun hän oli huutanut Olympia-hotellin pääovella, että "Tapa kohtuotsuse master class ambur Reiska"!

Lauri oli rauhoittunut, kun laukku Julia oli saanut pujotettua toisen kätensä Laurin munille. Laukku toisessa kynkässä ja Laurin munat toisessa nyrkissä pariskunta oli viety huomaamattomasti Laurin huoneeseen.

Eihän Laurista ollut miestä enempään, sillä vuoteen nähtyään, hän oli alkanut itkemään ja Julia oli lohduttanut häntä puoli neljään, kunnes mies oli nukahtanut. Sitä ennen hän oli Julialle ennättänyt kehumaan miten hänellä on Suomen Yrittäjien kunniaristi ja kotona kaksikin vaimoa. Lisäksi hän oli vannonut kostoa veljensä surmaajalle ja uhonnut olevansa Viron mafian luottomies ja kostaisi kyllä murhaajille.

Sitten mies oli vain retkahtanut selälleen sänkyynsä ja alkanut kuorsata kovaan ääneen. Julia oli lähtenyt, kun tasainen kuorsaus oli jatkunut hänen mielestään liiankin pitkään. Mitään hän ei ollut mieheltä vienyt, koska toimeksianto tuli Meemeltä.

Nyt Lauri odotti paluulaivalle porttien aukeamista. Aulassa oli suhteellisen hiljaista, muutama suomalainen ja enemmän virolaisia oli matkalla Suomeen tällä päivän viimeisellä vuorolla, lähtöaika 19,30.

Lauria harmitti, kun hän oli mitään puhumatta lähtenyt avovaimonsa luota. Hänellä on ollut kestämistä ja nyt vielä mies sekoilee, mutta siitä huolimatta hän ei aikonut soittaa kotiinsa. Tottapahan sitten näkevät, kun mies tulee kotiin.

Lauri yrittää olla varsin näkymätön, sillä hän ei haluaisi tulla nähdyksi Tallinnassa ilman, että hän on ilmoittanut tulostaan etukäteen Taivolle.

Sitten Lauri miettii, että mitähän herkkua se Leevi näki tässä huorien maailmassa. Aina piti olla nuori nainen tai kaksi kainalossa, mutta eihän sellaista jaksa ilman Turun Wiklundia ja niitä sinisiä pillereitä. Lauri yrittää muistella mitä hän oli yöllä tehnyt sen naisen kanssa, mutta hän ei muuta muista kuin naisen tuoksun ja se oli tuntunut hyvältä. Vittu, eihän se ole kuin kusenpolttama kolo, mitä siitä maksamaan vielä. Ostoshan jää aina myyjälle, ja sitten ovi aukaistaan laivalle, Lauri menee muiden sekaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivo soittaa Taivolle, alahan pakkaamaan sillä me lennämme Lontooseen. Kiire tarttuu helposti, eli eilen kun piti hiukan urakoida asioita tapahtumaan jäi kiire päälle.

Nyt ajattelu on selkeämpää, eli me lennämme yhdessä Lontooseen ja laitamme koko toiminnan uusiksi.

Kuulehan veli mitä olen ajatellut aamupäivällä. Puhutaan vaikka Suomen mittareilla, eli Suomessa murhataan noin sata ihmistä vuodessa, heilunta on 10 prosentin sisällä, eli joka neljäs päivä tapahtuu henkirikos.

Raiskauksia tapahtuu selkeästi enemmän, eli tuhat vuodessa, joten se on 2,7 raiskausta päivässä, mutta lapsiin kohdistuu vielä enemmän seksuaalista häirintää jopa 1600 tapausta vuodessa eli 4,3 tapausta päivässä. Ryöstöjen määräkin jää hiukan alemmaksi, eli noin 1500 ryöstöä vuodessa.

Varkauksia sen sijaan on paljon 114 000 vuodessa eli joka päivä yli kolmesataakymmenen varkautta. Petoksia 23 000, maksuvälinepetoksia 7 600, vahingontekoja 43 000, mutta talousrikoksia merkitään vain 3160, joten epäilen, että niitä (meitä) ei vain saada kiinni, koska talousrikokset ovat lähes laillisia nykyisin.

Eli kuule siis veliseni, meidän konseptimme ei ole oikeastaan mikään noista, eli olemmeko me mitään rosvoja olenkaan? Me emme tapa saati murhaa, ainoa rikoksemme on että käytämme hieman venyvää käsitystä miten rahaa käytetään. Eihän siinä ole mitään laitonta, jos lainaamme osuuskaupalta ja teemme heidän rahoillaan rahaa, ja sitten palautamme heille rahan korkoineen takaisin.

Tai siinä, että välitämme piraattituotteita Suomeen myyntitiskille, kun muuten jengi saisi hakea ne itse naapurimaista. Mehän teemme vain palveluksen Suomen yhteiskunnalle, kun heidän veronmaksajien ei tarvitse Kiinasta lähteä solmioita noutamaan, vaan me tuomme ne heille hyllyyn saakka Stocmannille ja niin edelleen...

Nyt me lähdemme ja yllätämme Petrin ja Mairen. Pidämme yhteisen päivänmittaisen hulluttelutuokion, ja laitamme koko järjestelmämme uusiksi. Ei enää yhtään Laurin kaltaista pöhköä, tai mitä Leevillekin maksettiin siitä, että hänen siskonsa tappoi meiltä miehen, joka tosin oli jo jäämässä muutenkin sivuun?

Ei kurat tämä homma näin enää voi mennä. On hyvä, että sinä teit ominpäin sen Alibaba-casen, nyt minunkin silmät avaantuivat.

Hei,jutellaan sitten huomenna lentokoneessa mukavia lisää, vaan ei työasioista. Tuli tässä mieleeni vielä yksi juttu.

Se putkahti päähäni, kun Lauri oli siellä Olympiahotellissa törttöillyt. Muistatko Taivo, kun olimme lapsia ja isä oli miliisi. Elettiin vuotta 1980 ja vuodenaika oli suurinpiirtein sama, Eesti oli silloin vielä melkoisen suljettu yhteiskunta ja suomalaisia poroja tai pekkoja ei täällä juurikaan nähty laumoittain.

Isä kuitenkin oli miliisi ja meillä pojilla oli haaveita. Ajattelikin jo silloin alkaa oikeuden kanssa tekemisiin, mutta sillä lainvalvojan puolella, vaikka ei se isäkään mikää pulmunen ollut. Kaikkea tavaraa ilmestyi aina kotiin kaappeihin ja milloin minnekin, vaikka ei se varmasti niitä rehellisesti hankkinut.

Niin tuo hotelli oli silloin valmistumassa, sen piti valmistua Moskovan olympialaisiin, mutta kova häslinki siellä kuulemma oli. Isä oli erään toisen miliisin kanssa yrittänyt kähveltää sieltä työmaalta kokolattiamattoa. He olivat kolmannesta kerroksesta kantaneet yhtä isoa rullaa alas ja olivat laskeneet sen ensimmäisen kerroksen lattialle levätäkeseen hiukan, ennen kuin laittavat sen autoon.

Silloin oli rullan sisältä noussut mies ja kysynyt, että minnekäs miliisit vievät minun mattoani? Hän oli mattourakoitsija, joka teki pitkää päivää, koska kiire oli kova. Urakoitsijan nimi oli Hanski ja hän oli suomalainen mies Hyrylästä. Isä ja toinen miliisi juoksivat autoon ja hävisivät näytämöltä. Kyllä ne ukot nauroivat monta vuotta tuolle jutulle, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Minä sain tietää siitä tuon toisen miliisin pojalta aivan vahingossa. Meillä kotona ei siitä uskaltanut puhua.

Niin tuo Hanski sai minut ajattelemaan kiirettä uudelta kantilta, jos on kiire pitää joutua, mutta lepokin on tarpeen. Siitä Hanskista riittää paljonkin juttuja, hän toi yrittäjyyden Eestiin voidaan hyvin sanoa, sillä neukkuaikaan ei ollut soveliasta yrittää julkisesti mitään, jos ei ollut tinanappien suosiossa. Hanski toi tänne uudet tuulet yrittämisestä, hän oli hyvin suosittu ja ei ollut epoätavallista, että hän meni ruokatunnilla mustalla isolla Tsaikalla syömään parhaaseen ruokapaikkaamme ja kuljettaja kumarsi syvään hänen tullessa ja poistuessa autosta, samoin hotellin ovella oli kaluunamies linkkuveitsen lailla linkussa.

No sinä kasvoit jo hiukan vapaammassa ilmapiirissä kuin minä vanhin veljeksistä, mutta huomenna menemme yhdessä, eikö niin?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

ILTALEHTI 16.9.2014:

"UUSI KOHUPIDÄTYS HAUKILAHDEN SURMATAPAUKSESSA

Poliisi on pidättänyt korkeassa asemassa olevan verovirkailijan ja hänen poikansa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Poliisi on vaitonainen pidätyksen yksityiskohdista. Lisätietoja saataneen parin päivän aikana."

-JUMALAUTA!, raivoaa Kaakkuri aamulla kello kahdeksan.
Kuka helvetti on antanut tietoja mediaan?

Linnu ja Viljo kuuntelevat raivoamista vaivautuneina. Linnu kuitenkin hiukan tasapainoisemman oloisena, Viljo Kahelin puolestaan naama punaisena.

-E-ei kai tuossa nyt mitään sa-salattavaa oikeastaan ole. Kyllähän se tulisi ilmi joka tapauksessa, yrittää Viljo pehmentää esimiestään.

-PERKELE, huutaa Kaakkuri. Emme ole vielä ehtineet edes aloittaa kuulusteluja ja jo on otsikot lehdessä. Nyt asiaan sotkeutuneet tahot voivat tehdä omat sotasuunnitelmansa. VOI SAATANA! Ketä tunareita tässä on takana?

Linnu ja Viljo istuvat vaitonaisina. Kaakkuri rauhoittuu hiukan ja vetää henkeä:

-Hakekaa toinen niistä tänne. Päättäkää itse, käyttäkää järkeänne!

Viljo lähtee matkaan, Linnu jää istumaan paikoilleen.

Viiden minuutin kuluttua Viljo saapuu takaisin Jaakko mukanaan.

-Jaahas poika, aloittaa Kaakkuri. Istu perseellesi ja kerro omin sanoin mitä tiedät Leevi Penniöstä ja hänen kuolemasta! Kaikki nauhoitetaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaakko aloittaa varovasti, että ei hän mitään siitä kuolemasta tiedä sen enempää, kuin lehtien sivuilata on lukenut. Ettekä taida tekään paljoa tietää, kun sitä asiaa minulta tivaatte?

-Jaahas poika, alatte leikkiä tietämätöntä, puhisee Kaakkuri takaisin.
-No otetaanpa sitten rauhallisemmin: " Miksi lähditte lomamatkalle, vaikka enonne hautajaiset jäivät väliin matkanne vuoksi"?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaakkurille toimitetaan kuuluseluun nippu kysymyksia. Niiden laatijoina olivat Linnu kolleegoineen.
- Lähdetäänpä nyt selvittämään tätä hautajaisasiaa hiukan yksityiskohtaisemmin.
- Eikö Jaakko Walter sinua olisi tarvittu arkun kantajana?
- Ei, siellä oli taattuja kantajia ihan tarpeeksi muualta.
- Olitte vasta Ruotissa ja olisitte hyvin ja ajallaan voineet palata hautajaisiin ja lähteä matkalle myöhemmin. Miksi ette siirtäneet matkaa?
- Miten tollasiin naurettaviin kysymyksiin viitsis edes vastata.
- Lähetittekö adressin?
- En tiedä.
- Osoititteko mitenkään tukea ja osanottoa sukulaisillenne?
- Mistä tässä oikein on kyse? Ei me niin sukurakkaita olla. Ei ne sukulaiset ole ihan aina mielessä.
- Miten olitte yhteyksissä sukulaisiinne? Taidamme saada siitä muutoinkin selvän, jos sitä ei tässä kuulustelussa saada. Tämä ei helpota eikä lyhennä oloanne täällä millään tavoin. Kyllä se muistijin alkaa pelata, kun odotellaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaakkuri toimittaa Jaakko Walkerin takaisin selliin, kun hän heittäytyy puhumattomaksi.
Kaakkuri haettaa paikalla Siiri Walkerin. Ensimmäiset kysymykset ovat samoja kuin Jaakollekin tehdyt, mutta sitten tulee Siirille yllätyskysymys.
- mitä teillä oli autossanne hyvä rouva? Meille on tullut Englannista kysely entisestä miehestänne Rickhard Walkerista, joka ei ole palannut määräajassa taikaisin Englantiin ja kotiinsa.

Rickhardin Iphonen paikannosohjelman tutkintajäljistä saimme selville, että autossanne oli ainakina Richardin älypuhelin. Missä mies on? Oliko hän autossanne, kun ajoitte Pohjanmaalle?

Siiri kalpenee, näyttää, että hänen ajatuksensa ovat kuumeisessa etsinnässä. Kunnes sanoo:
- Vaadin asianajan paikalle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

-Kahelin, vie hänet takaisin selliin ja hoida se asianajajapyyntö samalla kertaa, tiuskaisee Kaakkuri. -Jatkamme kuulustelua myöhemmin.

-Ja näitä veijareita ei päästetäkään ulos samalla tavalla kuin sen Petrin kanssa meneteltiin, lisää hän ajatellen puoliääneen.

Kahelin poistuu Siirin kanssa huoneesta. Kaakkuri pyytää Linnua ohjeistamaan Malmön poliisille, että lähettävät Siirin ajaman auton laivarahtina tulemaan Helsinkiin, mieluiten heti eikä pian.

-Sano niille hurreille vielä, että ei tutki mitään eikä koske auton sisällä mihinkään. Mistä niistä tietää ...

-Linnu nyökkäsi ja poistui sitten mennäkseen omaan toimistohuoneeseensa hoitelemaan saatuaan tehtävää sekä muita päivän rutiiniasioita.

Kaakkurin puhelin soi ja toisessa päässä oli nuori naiskonstaapeli Virve Huttunen, joka kysyi ohjeistusta menettelytavasta kahden kamarille tuodun virolaisneitokaisen suhteen, kun heitä epäiltiin julkisella paikalla suoritetusta seksipalvelujen myynnistä.

-Heitä heidät ulos ja sano, että menevät seuraavan kerran nurkan taakse myymään! Ei minulla nyt ole aikaa moiseen!

Virve Huttunen oli hiukan kummissaan, mutta käsitti sitten, että Kaakuri ei ollut oikein puhetuulella. Hän päästi tytöt menemään.

-Kummalised inimesed seal politseijaoskond, ihmettelee toinen heistä pihalla.

-Jah täpselt! Kui ainult Leevi veel elus, ta oli hoolitseda meie, huokaisee toinen vastaukseksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Samaan aikaan Heathrowin taksijonossa Maire ja Petri odottavat vuoroaan.

Twenty five Wilton street, please sanoo Maire kun istuu vihdoin takapenkille Petrinsä kanssa. Meillä on siellä kalustettu kämppä, jonkun Peter Newmanin asunto. Hän on ilmeisesti amerikkalainen ICT-alan guru, jos hän on saanut oikeaa ohjeistusta esimiehiltään.

Huomenna pitää käydä parissa solmioliikkeessä tai liikkeessä, missä myydään myös "meidän" silkkiä ja solmioita, mutta se matkalaukku-case on peruttu ja meidän tulee valmistautua rentouttavaan yhteisöllisyyspäivään ylihuomenna. Mitään muuta ei ole ilmoitettu selostaa Maire, kun Lontoon musta taksi selvittelee itseään pois lentokentän rampista.

Petri tuumaa tähän takaisin, että on se ihmeellinen työpaikka, kun kihlattu pitää olla mukana nostamassa matkalaukkua, jota ei sitten tarvitse edes tehdä, vaan pitää mennä jonnekin huvipuistoon varmasti ihan vain huvin vuoksi?

No, no sanoo Maire, jospa nyt liioittelet hiukan, ei mistään huvipuistosta ollut kyse, vaan henkilökunnan virkistys- ja asenneseminaarista tai jostain sellaisesta. Juodaan teetä ja keskustellaan, syödään ja keskustellaan ja sitten lopuksi juodaan ja keskustellaan, niin se aina menee, paitsi että juodaan teetä on Suomessa, että juodaan kahvia. Täällä ilmeisesti teetä.

Katsele nyt Lontoota rakas, että osaamme pois, sanoo Maire ja alkaa vilkuilla ympärilleen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yrjö Kakkisen ovikello soi puolenpäivän aikaan Rauhankatu 3:ssa. Yrjö oli juuri lämmittämässä mikroateriaa, Saarioisten pyttipannua, lounaakseen. Mikrosta kuului PLING PLING, kun hän meni avaamaaan ovea. Oven takana seisoi noin 25-vuotias siistinoloinen komea nuorukainen, jota Yrjö ei ollut tavannut aiemmin.

-Tere! Oletko sina Georg, kysyi nuorukainen hiukan vieraalla korostuksella.

-Ykäksihän mua tituleerataan, kuului vastaus.

-Huva, olen siiski oigeas paikas. Sina tietät minusta, ma olen Reiska.

Yrjön kehossa näkyi silminnähden vavahdus, mutta hän pyrki sen peittämään ja hän lausui:

-Käypä peremmälle!

Nuorukainen astui eteiseen ja siitä kengät riisuttuaan olohuoneeseen asettuen sohvalle istumaan. Yrjö oli jo unohtanut pyttipannunsa, joka jäi mikroon jäähtymään.

-Onko sinulla tärkeätäkin asiaa, kysyi Yrjö.

-Voib olla, vastasi Reiskaksi esittäytynyt nuorukainen. -Kaik eip ole menny ihan huvin. Siiri ja Jaakko on poliisiputkas, ma ei tietä mitä he kertoo.

-Poliisiputkassa? Mitä on tapahtunut, kysyi Yrjö.

Reiska kertoi minkä asiasta tiesi ja hieman taustoja lisäksi. Sitten hän lisäsi:

-Sinun pitää huolehtia siitä, että me ei paljastu. Ma en mene yksin vankilaan. Jos niin tapahtu, niin sina menet kanssa!

Yrjö valahti kalpeaksi.

-Mitä minusta tahdot?

-Jos joku epäile mua, sina todistat minu alibi. Niin, ja lisäksi autat minu huolehtimaan siitä, et kugagi ei tule laulama. Reet ja Olga ottaa sinuun yhteys ja kertoo myöhemmin miten teet.

-Reet ja Olga?

-Just nii, he on eestlaset tytöt tääl Soomes, ma järjestin ne Leevil. Nyt ma olen asumas muutama päivä heidän majas Punavuores. Me ei saa enä tavata tämän jälge. Reet ja Olga viestittää kaiken ja ma saan sinu viestit heiä läbi. Muista, me ei tunneta toine toista ja me ei olla kunagi tavattu. Reet ja Olga on saanu sinu puhelinnumero.

Yrjö oli hämillään, kun Reiska palasi eteiseen, veti kengät jalkaansa ja häipyi ulos.

Pyttipannu jäi syömättä. Yrjöllä oli tunne, että eräät olivat käyttäneet häntä hyväkseen, Manipuloineet hänen mieltään ja kansanmiehen särmikästä kunniantuntoa saadakseen hänet järjestämään jotain, mikä olikin vain muiden intresseissä. Häntä lohdutti, että rahaa ei juurikaan ollut kulunut, mutta eipä toisaalta tullutkaan ...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Siiri Walker istuu nyt asianajajan kanssa uudessa kuulustelussa. Kaakkuri sanoo, että Kauhajoelta komisario Ala-Harja on vieraillut miehen luona, jonne autonne vietiin. Siellä miestä kuulusteltiin ja kävi ilmi, että mies oli auttanut kylmettyneen ulos toisesta autostanne.

Mies oli saunonut matkassanne kulkeneen mukavan miehen seurassa.

Siiri valahtaa valkoiseksi. Hän tuntee herkällä vaistollaan Kaakkurista lähtevän pahan hajun. Tupakka vai mikä käry siitä miehestä lähtee? Siiri on allerginen hajuille. Hän haluaisi puhua Jaakon kanssa. Uskomatonta. Voiko Rickhard olla ollut hengissä. Kulkeeko hän nyt vapaana? Mitä on voinut tapahtua?

Siiri ei osaa esittää kysymyksiä, niin shokissa hän on kuulemastaan. Hän ei pysty jatkamaan kuulustelussa. Hän tulee huonovointiseksi, vaatii vettä, pyörtyy.

Kaakkuri näkee Siiri Walkerin voimakkaan reaktion ja ähkäisyn, joka hänestä lähtee. Siiri yrittää pienellä äänellä saada puhua Jaakon kanssa. Se estetään.

Kaakkurille tulee mieleen mielenhäiriö ja mielentilatutkimus kuulusteltavan voimakkaasta, kummallisesta reaktiosta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Huang Dong kävelee hiljaa edestakaisin Wilton streetillä, hänen mietteensä on kohdistunut johonkin epäolennaiseen ja miehen katse on tyhjä. Hän miettii niitä näitä eikä pääse jyvälle oikein mitä hänelle on tapahtumassa. Toisaalta hänen koko kehonsa vastustaa palveluksia epämääräisille tyypeille. Mutta hänen vaakakupissaan painaa kuitenkin tahto leveämmästä elämästä. Jokainen ihminen haluaa enemmän kuin ansaitsisi, hän päätyy ajattelemaan.

Musta taksi pysähtyy kadun varteen ja Petri nousee pois taksista, Maire jää hetkeksi taksiin ja maksaa kortilla kyydin. Have a nice day, huikkaa suhari ja ajaa pois. Dong on kärppänä Petrin ja Mairen edessä.

- Tervetuloa Lontoo, sanoo mies suomeksi ja jatkaa sitten englannilla, tervetuloa ja toivon että viihdytte, minun nimeni on Huang Dong, mutta voitte kutsua minua vaikka Dongiksi tai Don Quixoteksi nauraa leveeästi, mutta pysähtyy itse miettimään hetkeksi, että mistä tuo Don Quixote oikein tuli?

Dong avaa kihlaparille oven ja sanoo, että morsiussviittinne ei ole Hilton tasoa, mutta olen huolehtinut jääkaappiin kaikenlaista. Mämmiä en saanut mistään, mutta eihän nyt olekaan pääsiäinen Dong virnuilee Suomen tietämyksellään.

Petri katselee huoneistoa ja ihastelee sen valoisuutta, suuret ikkunat ja vaalea vanha rosa seinissä sen tekevät, vanhakantaisen englantilaiset huonekalut istuvat kodikkaasti sen avaraan mutta hyvin suomalaiseen sisustusmaailmaan.

Dong ei halua ikävystyttää vieraita läsnäolollaan vaan yrittää nopeasti sanoa kaikki asiat, joita hän on huolehtinut. Sittenhän näyttää paperin, jonka hän on laatinut, siinä on tämän luukun "järjestyssäännöt" hän naurahtaa, eli siitä löytyy puhelinnumero minulle ja lähimpien palvelujen muistio ranskalaisten viivojen takaa.

Nyt jätän teidät kahden, toivottavasti viihdytte Lontoossa ja huomenna saapuvat oikeat isäntänne, joten me emme ilmeisesti enää tapaa, jos ette erikeseen soita. "Heido"!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jaakko Walter on nyt istunut jo kaksi päivää pidätettynä. Hän ei ole nähnyt äitiään, mutta on ajatellut häntä kovasti. Äiti on aina ollut hänelle tärkeä, ja kuinka hän on äitiä aina totellut. Äidillä ei aina ole ollut ihan puhtaat jauhot pussissa, mutta miksi hän teki isälle sen mitä teki?

Yksinäinen selli herkistää. Jaakko ei tieä missä Olakaan on. Ei ole ottanut yhteyttä, eikä tietysti sitä saisikaan. Ola oli tienannut työstään hyvin. He olivat yhdessä pitäneet huolta tienistien hävittämisestä nautintoihinsa. Se mikä laulaen tulee se menee. Piti se autokin ostaa, ei ostettu, mutta Olahan tekisi lisää tuottoisia keikkoja. Ei minun tienisteistä niin väliä. Äiti antaa sen mitä tarvitsen ja isäkin joskus jotain. Ei sossuun ole tarvinnut vielä koskaan mennä. Varakasta sukuahan olemme.

Kaakkuri kutsuu Jaakko Waltterin kuulusteluun.

Mitähän se nyt kyselee. On ollu vähän haikea aamu. Haluaisin jo pois. Onkohan Siiri päässyt jo kotiin. Mitä se on sanonut?

Kaakkuri kertoo iphonesta Jaakolle, joka ei tiedä, pitäisikö nyt avata suunsa ja sanoa sen mitä tietää.

Kaakkuri karjuu
-Ryhdistäydy poika tai nuori mieshän sinä olet. Nyt on aika puhua. Et selviä täältä ihan noin vain. Mitä siellä autossa oli? Oliko isäsi? Missä on isäsi? Oliko isäsi sinulle tärkeä mies?

- Olihan isä minulle hyvä aina. Käytiin joskus kalassakin ja Lontoossa oli kiva olla hänen kanssaan. Isä oli taiteen harrastaja. Kävimme Tate Modernissa ja National Galleryssä. Siellä minä näin ensimmäistä kertaa Axel Gallen-Kallelan taulun Keitele järvi. Ainut suomalainen isossa galleriassa. Tuli meidän yhteiset kalaretket mieleen siitä. En tiedä missä isä nyt on, mutta oli se mukana autossa.
- Mitä, sen arvasin, jossakin se Rickhard Walter on, mutta siellä autossa oli toinen henkilökin. Kuka hän oli?
- Toinen henkilö? Ei ollut. Siellä oli pakastin ja isä oli siellä. Ei siellä muita ollut.
- Mitä sinä horiset. Olet yhtä käsittämätön kuin äitisi. Kuka se mies oli, josta Pohjalainen komisaari kertoi? Hän oli sillä tilalla, jonne ajoitte?
- No en taatusti tiedä ellei isä heräänyt sieltä pakastimesta.
- Miten sinä poika leikit kanssamme? Saat mennä selliin uudelleen ja kun tulet seuraavaan kuulusteluun, niin puhut suusi puhtaaksi. Täällä ei leikitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lentokoneessa matkalla Lontooseen Taivo kysyy Aivolta ajatusleikkinä, että oletko Aivo tavannut koskaan itseäsi viisaampaa miestä?

- Varmasti, montakin, mutta yksi on jäänyt eritoten mieleeni.

Muistatko kun kerroin sinulle muutama aika sitten mattouakoitsijasta nimeltä Hanski? Hän oli fiksu mies, mutta ei tämä henkilö josta nyt on kysymys, mutta tarinan opetuksen kannalta on hyvä valottaa myös Hanskin osuutta asiassa.

Kuten silloin jo kerroin, Hanski toi Eestiin länsimaisen yrittäjyyden. Se miksi Hanskin opit eivät toimineet Suomessa juontuu suomalaisesta sosialidemokratiasta. Siellä kun kaikki noheva pitää eliminoida, jos kaikki eivät voi olla nohevia. Ja kuten tiedetään ei jokaisen pää ole savesta tehty, kuten sosialidemokratia kuvittelee.

Hanski on suurta ikäluokkaa tai sen jälkimaininkia, joka on joutunut kokemaan venäläisten ikävät puolet tiivistetysti, kun me taas Eestissä saimme kokea ne pitkällä aikavälillä, eli tarkoitan Suomen sotia itänaapuriaan vastaan.

Kun Hanski ei ollut vielä syntynyt, kun sota ja vihanpito Suomen ja Venäjän välillä loppui. Alkoi Paasikivi-Kekkosen linja, jolla Suomi nostettiin silloisen Neuvostoliiton avulla teollisuusyhteiskunnaksi, kun Suomi solmi YYA-sopimuksen ja maksoi siinä sivussa ainoana maana maailmassa sotavelkansa täysimääräisenä.

No Hanskin äidin ensimmäinen mies saapui sodasta vahingoittumattomana, mutta kuoli auton töytäisemänä, mennessään veljensä - joka oli kaatunut sodassa - muistotilaisuuteeen.

Mieheltä jäi ilmeisesti yksi lapsi, jota hän ei ennättänyt koskaan edes nähdä, mutta äiti löysi uuden miehen isäksi tälle syntymättömälle. Tämä mies oli varsinainen taikuri tai jonglööri, mutta perheellä ei aina mennyt taloudellisesti hyvin. Joka tapauksessa ensimmäisen miehen esikoispojan jälkeen perheeseen syntyi taikurin taikasauvan saavutuksena Hanskina tunnettu pienokainen.

Hanski oli isoveljeään notkeampi ja nokkelampi kaupallisesti, ja vaikka he olivat samasta äidistä, niin ero poikien välillä oli selvä. Isoveljestä tuli ehkä maailman rehellisin ja tunnollisin hiljainen mies, mutta Hanskista tuli kauppamies ja selviytyjä.

No heillä ei perheen isän taikuruudesta huolimatta juurikaan ollut rahaa kotona käytettäväksi, niinpä kekseliäs Hanski aikuisiän kynnyksellä alkoi ajatella itsenäisesti.

Perhe muutti jostain Jurvan kylkipuolelta Tuusulaan ja silloin nuorukaisen business-vaistot heräsivät lopulliseen kukkaansa. Suomi eli silloin muuttoliikettä maalta pääkaupunkiseudulle ja rakennettiin paljon, joten heidänkin naapuriin valmistui suuri kerrostalo. Hanski meni läheiseen rautakauppaan ja osti pussillisen ovisilmiä ja toisen pussin varmuusketjuja.

Sitten hän pyysi nöyrää isoveikkaansa kaveriksi ja alkoivat soitella vastamuuttaneiden ovikelloja ja kauppasivat varmuusketjua ja ovisilmää, jotka kävivätkin varsin hyvin kaupaksi.

Siinä busineksessa vain kävi niin, että hetken päästä markkinat kyllästyivät, kun ovisilmien myyjiä ilmestyi kuin tyhjästä lisää. Hanski oli tietämättään avannut liikeidean tuhansille ja tuhansille. Kerrostaloissa oli niin paljon ovisilmien myyjiä, että he kauppasivat niitä jo toisilleen.

Hanski veljensä ja parin muun nuorukaisen kanssa vetivät kännit ja harmittelivat hyvän ansaintalogiikan tuhoutumista. Kun he aamulla kokoontuivat lähibaariin krapuloissaan, ei rahaa ovisilmistä juurikaan enää ollut, mutta pöydällä lojui eilinen hesari.

Siitä Hanski tavasi, että kokolattiamattoa myytiin Kivenlahdessa Orient Occidentin mainos. Hanski sanoi mahtipontisena, että perustetaan mattoasennusliike tuohon risteyksen toisella puolella olevaan liikehuoneistoon, johon toiset hiukan vaivaantuneina esittivät kielteisen vastauksensa ja ryyppäsivät pilsneriä krapulaansa.

Sitten muutaman päivän jälkeen Hanski tuli liikehuoneiston avaimen kädessä kilisten kaverusten kämpille ja sanoi, että nyt minulla on mattoasennusliike. Hän oli laittanut hesariin myös ilmoituksen, että kokolattiamattoa asennetaan ja vastauksia oli tullut viljalti. Hän oli sitten marssinut Orient Occident Ltd:hen ja ja pyytänyt muutamia mallikirjoja jotta hän voisi näyttää niitä asiakkailleen.

Kun Hanski kiersi kaikki kiinnostuneet hänellä oli varsin iso nippu tilauksia mattoasennuksita, sitten hän meni ja osti liimalastan ja mattopuukon, jonkunlaisen metrimitan ja haalarit. Hanski ja kumppanit asensivat mattoa sen kuin ennättivät, mutta sitten tuli kilpailijat väliin, he olivat huomanneet, että Hanski tienaa liian paljon ja vie heidän kaikki asiakkaansa ja sitä kautta varastaa heidän leipäänsä. Hanskilta vaadittiin verottajan voimin kaikista töistä kuitit ja sen sellaiset, mutta eihän Hanski sellaista ollut heti alkuun ajatellut, vaan hänen tarkoitus oli tehdä rahaa, eikä kirjanpitoa.

Tässä kohtaa Taivo sanoi, no ei kovin viisas mies sitten ollutkaan.

Odotahan veliseni, kun jatkan tovin. Hanski siis oli jossain vaiheessa myös aloittanut laillisenkin liiketoiminnan, mutta kilpailijat kiristuvät Orient Occidentia, että jos he eivät lopeta suoramyyntiä Hanskille, niin koko Suomi lopettaa heiltä ostamisen ja niin Hanski laittoi pillit vähin äänin pussiin ja saapui ensimmäisen kerran elämässään Tallinnaan.

Sitä miten hän nousi siellä kavereiden kaveriksi, en pysty tässä julkisessa kulkuvälineessa sana sanasta kertomaan joten hyppään sen kohdan ylitse.

Hanskilla alkoivat yhteydet massaamme toimia, hänen sanansa oli arvokas monille. Niinpä hän kilpaili myös Olympia-hotellin mattotyöurakasta ja kuten tunnettua sai sen tehtäväkseen. Mutta hän sai muutakin aikaan, eli siihen aikaan meillä oli sellainen teollistamisbuumi ja suomalaisetkin olivat tulleet meille rakentamaan esimerkiksi rakennusliike Repo, joka rakensi Viru-hotellin.

Neukku-aikaan meillä oli lääkäreillä huonot ansiotulot ja suomalaiset rakennusliikkeet olivatkin heille hyvä tulonlähde, koska rakennustyöstä maksettiin paljon enemmän, siksi rakennusmiehet nousívat meillä kovaan kurssiin, kun suomalaisten ammattilaisten apumiehinä ja naisina toimi ylilääkäreitä, hammaslääkäreitä ja kirurgeja.

Se siis selittää, että suomalaista rakentamista haluttiin maahamme lisää, Kremlistä kävi käsky, että maahamme on saatava yhtä hyvä teollisuusaste kuin Suomessa on, jotta lääkärit voivat palata niihin ammatteihin, joihin heidät on kalliisti koulutettu.

Niin kuin hyvin tiedät Neuvostoliitossa oli kaikki suurta, paitsi lääkäreiden ja muun rahvaan palkat. Siksi siellä haluttiin uusi ja suuri tapettitehdas, koska rakentamista oli paljon luvassa, niin tapettien menekki oli taattu. Suomalaiset rakennusliikkeet haluttiin mukaan urakoihin ja julistettiin tapettitehtaan urakka kilpailun kautta ensimmäistä kertaa historiassa.

Suuret rakennusliikkeet kuten Armas Puolimatka ja YIT ja monet muut tahot olivat urakasta kiinnostuneita ja laittoivat tarjouksensa. Siitä urakasta oli monta kertaa myös Suomen Yleisradion uutisissa telvisiossa ja sanomalehdissä. Jopa hesarikin speguloi voimakkasti, että Armas Puolimatka on siinä urakassa vahvoilla.

No hyvä veli, Hanski oli myös laittanut paperinsa vetämään ja sai kuin saikin tuon urakan tehtäväkseen. No mitäs sanot, olihan hänellä kokemusta ovisilmistä, verottajasta, mattomafiasta Suomessa ja olihan hänellä pääomaakin peräti oman päänsä verta. Suomessa ei kukaan edes tiennyt kuka se sellainen mies on, mutta ei hän tyhmä mies ollut, vaikka äsken niin saatoit päätelläkin. Muistaakseni tuo urakka oli pari sataa miljoonaa, joten Hanski möi sen eräälle rakennusfirmalle ja sai sievoisen summan rahaa kännyynsä Suomessa aivan laillisesti.

- No miten tämä liittyy nyt siihen kysymykseeni, onhan noita onnenkauppoja lähempänä suvussa, eli muistatko kuka tienasi juuri lähes neljäkymmentä miljoonaa euroa ja täysin laillisesti, kysyy Taivo vaivautuneesti?

Niin, mutta sinulla on rautaiset taustajoukot ja vierasta pääomaa oli sinun käytössäsi runsaasti. Ajatteleppa Hanskin vierasta pääomaa silloin kauppahetkellä, tuskin montakaan kopekkaa hänellä oli taskussaan, mutta rajaton itseluottamus.

Nyt lähestymme kliimaksia, eli tapasin tuon kyseisen Hanskin kerran Shanghaissa ja hänellä oli jonkun sortin myyntiagentti mukanaan kierroksella. Enempää en voi miehestä paljastaa, koska hän ei halua päämiehensä tietävän, että hän on maailman viisain mies, sanoisivat hänet irti, kun kuulisivat hänen olevan ylipätevä, jopa pääjohtajaksi.

Meillä oli mukavaa yhdessä, mies on perheellinen eikä me mitään hullutuksia tehtykään, vaan meillä synkkasi hyvin yhteen, joskus jopa puoli kahteen. Sen minä muistan, että tämä käytti mielellään eri aliaksia, kun esiinnyimme eri paikoissa, hän oli joskus Juri Gagarin tai joku muu sörsselsön, mutta omalla nimellän hän tuskin liikkui muuta kuin työasioissaan tietysti, näin hän peitteli kulkunsa, niin että ei työtoverit koskaan päässeet hänen metodeista perille.

Miehellä ei tuntunut koskaan olevan kiire mihinkään ja niinpä pelasimme usein shakkia keskenämme. Hanskin mielenkiinto shakkiin ei riittänyt, sillä hän olisi vaikka alkanut myymään noita kalliita nappuloita ohitse kiitäville tarjoilijoille, mutta Juri Gagarin kyllä pelasi kelpo peliä.

Ja tässä paljastuukin kuka on se viisas mies jota kyselit, Juri gagarin on ainoa mies, joka on voittanut minut shakissa, ja joka ikinen kerta;)

- Olipa tylsä tarina, enhän minäkään ole sinua koskaan shakissa voittanut, mutta en sentään nimeä sinua maailman viisaimmaksi, koska sinä et sitä ole, vai oletko?

Ei Taivo en ole, eikä kukaan ole, mutta tarinani opetus on siinä, että elämä on suhteellista, sillä tuollainen kauppanero oli Suomessa lähes arvoton, koska ei kuulunut piireihin. Eestissä hän "puhui" itsensä piireihin ja teki lähes mitä tahansa. Kaikki on suhteellista, hän ei pelannut shakkia, mutta hän osasi elää kaupallisesti kaikista vaikeuksista huolimatta.

Ja niin meidänkin tulee opetella elämään, mutta selitän sen huomenna sinulle ja kihlaparille jos jaksat siihen saakka odottaa?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Siirille tulee vankeudessa mieleen menneet. Hän muistaa yksittäisen sekopään raivokohtaukset. Miten se Richard saattoikaan suuttua joskus? Se oli silmittömän ärsyttäväkin. Ei sen kanssa voinut elää, vaikka aluksi elämässä kaikki oli niin hyvin. Se oli pehmeä kuin nallekarhu. Kun Jaakko synty sitten se alko, se arvaamatta suuttui aina jostakin.

Jaakko ei onneksi ole perinyt isänsä luonnetta. Oliko joku mennyt pieleen Rickhardin lapsuudessa? Sen äiti oli aika outo. Olisikohan sillä ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö? Sehän saatto periytyä tai sitten saada sellasia ilmenemismuotoja kuin Richardilla esiintyi.

Tuska oli niin suuri, kun huomasin, että se väkivaltaisuus on alkamassa. Kaikki tapahtu kuin jonku kaavan mukaan.

Joutuikohan se Leila tai mikä sen nuoren naisen nimi olikaan Rikun väkivaltaisen luonteen uhriksi vai ehtikö heidän suhteensa edes kestää niin pitkään? Olihan se Riku niin usein poissa. Siellä öljynporauslautalla vai minne se aina häipyikään. Ehkä se hoiteli huonoa oloaan poissa ollessaan.

Miten se Riku sitten ryöstikään sen naisen sinne Lontooseen. Ihan hääjuhlan alla. Ehkä se nainen oli ajatellu lähteä. Sellasestaki puhuttiin, ihonväri ei Suomeen sopinu. Oli sekin aika omituinen tapaus. Pakottiko vai saiko helposti sen likan kyytiinsä. Tekikö Riku kiusaa Penniöille, Laurille erityisesti?

Sitä en kyllä ymmärrä miten sitten äkkiä minä siihen niin kovasti kimpaannuin ja otin siltä hengen. Miten sen selittäisi, voisiko selittää, uskoisiko poliisi?

Olisiko jostakin saatavissa apua minulle. En minä tarkoittanut niin pahaa kuin mihin tuo juttu johti. Yht´ äkkiä minullakin se kävin nyt kuin aina ennen Rickhardilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kaakkuri pohdiskelee kaikkea kuulemaansa ja selville ottamaansa ja palaset alkavat Rickhardin kohdalta asettua kohdalleen. Siirin ja Jaakon huolimattomat puheet olivat ensin miltei menneet hänellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tokihan hän kaiken muisti, semminkin kun kuulusteluja voi vielä kuunnella nauhalta perästäpäin.

Riku oli viety pakastimessa Pohjanmaalle, ilmeisesti kuolleena. Siiri ja Jaakko ovat vähintäänkin olleet tietoisia lastistaan, ellei sitten peräti syyllisiä surmatyöhön. Autossa on lymyillyt toinen henkilö, jonka läsnäolosta heillä ei ole ollut aavistustakaan.

Jätettyään ruumiin ja pakettiauton, he pyrkivät karkaamaan, mutta jäivät Ruotsissa kiinni.

Kaakkuri saattoi olla hiukan kulmikas ja temperamenttinen, mutta ei hänen päänsä paperista ollut tehty.

Pointti nyt oli vain siinä, että hän oli alunperin tutkimassa Leevi Penniön murhaa ja nyt sitten sukeutui tämä keissi. Tietysti niillä oli tekemistä toistensa kanssa, mutta vyyhti tuntui menevän monimutkaisemmaksi, joskin langan päästä alettiin saada kiinni.

Siiriä ja Jaakkoa ei enää laskettaisi vapaiksi ennen syytteen nostamista, se oli varma. Nyt oli myös Petrin vapauttaminen saanut oikeutuksensa. Petri oli ilman muuta tuo ylimääräinen jänis siinä muilutuksessa. Hänen täytyisi vain takoa alaisilleen päähän, että medialle ei kerrota yhtään mitään tässä vaiheessa. Ei kerrassaan mitään!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri on ollut hieman skeptinen koko matkaa kohtaa ja on huonosti syttynyt Mairen työmatkalle, mutta nyt hän alkaa katsella ympärlleen tarkemmin ja huomaa kuinka väärässä hän taaskin on ollut.

Petri menee Mairen viereen ja ottaa hänet kainaloonsa, kääntyy hieman ja suutelee kihlattuaan makoisasti huulille. Mairekin huomaa, että nyt on oikea hetki ja vastaa suudelmaan. Nopeasti heillä on vaatteet lattialla ja Petri nostaa Mairen tammipöydän reunalle istumaan ja alkaa hyväillä tämän suloja.

Mairen silmät menevät nautinta-asentoon ja pää nytkähtää hieman taakespäin ja lievä korhadus kuuluu hänen kurkkustaan. Maire tuntee kuinka hänen terälehtensä aukeavat ja mesi virtaa niiden suonistoissa. Petrin haarovälissä sykkii komea kalu, joka halaajaa jo lämmintä kosketusta.

Rivakasti Petri nostaa Mairen syliinsä ja asettelee oksansa oikeaan koloon, Maire pitää Petriä kaulasta ja hartioista käsivarsillaan kiinni ja hänen rintansa painautuvat Petrin rintaa vasten litistyen kuin ilmapallot puristuksessa.

Maire tuntee, kuinka Petri on kovana ja halukkaana hänen sisällään. Petri nostaa Meiren polvitaipeista vauhtia ja samalla käyttää jalkojaan, kuin laskettelisi kumparelaskua olympialaisten finaalissa.

Valtava orgasmi saavuttaa molemmat ennen viimeistä hyppyriä ja he kaatuvat sohvalle, ei tullut kultaa, mutta tulihan hyvä olo.

Maire kokoaa ensimmäsenä itsensä ja raapaisee jotain vaatetta päälleen, menee jääkaapille ja miettii inventoiden sen sisältöä ja sanoo, että haluaako herra kumparelaskija jotain iltapalaa?

He syövät nautinnolla viinirypäleitä, juustoja ja suolakeksejä kylmän shampanjan ja sokerisen marmeladin keralla.

Ilta on vielä nuori ja he päättävät häipyä, vähäksi aikaa raitista ilmaa haukkaamaan ja tutustumaan muihinkin paikkoihin, kuin toisiinsa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Leila miettii, että miten hän onkaan päätynyt näin monen lapsen äidiksi, kun nelikymppisistä kahdella kymmenestä ei ole lainkaan lapsia. Hän on sen jostain suomalaisesta lehdestä lukenut. Kun on jo neljänkymmenen paremmalla puolella ja kiinni kolmessa lapsessa, ei muuta ehdikään. Oma kroppakin jää vähemmälle huollolle. Aika vaan ei riitä eikä apuakaan tahdo löytyä. Äiti kuoli nuorena ja isoäiti aika pian hänen jälkeensä. Ei minulla ole sukulaisia, mitä nyt tuo Lauri lasteni isä. Ainut oljenkorsi tällä hetkellä. Muutoin olisin ajopuu.

Kuinka lapsettomuudesta on tullut niin hyväksyttävää? Onko se ihan trendikästäkin? Silloin, kun minä olin pieni, oli suuria perheitäkin. Minä olin äitini ainokainen ja kateellinen niille, joilla oli sisaruksia. Äidillä oli niin turhan paljon muuta puuhaa. Ei se ehtinyt yhtä lastaankaan hoitaa. Isoäiti kasvatti ja kissat. Ne ihanat pehmeät mirrit, joita lapseni ovat jääneet paitsi. Nuo miesystävät ovat olleet allergisia tai evät ole kissaa muutoin sietäneet joku jopa pelännyt. Yhtä kissa oli purrut niin pahasti nuorena, että henki oli lähteä.
Enot olivat kaikki järjestään hulttioita. Menivät ja kuolivat nuorena. Viina niitä riivasi, vei lähes kaikki. Aika köyhiähän oltiin. Olen minä sen jälkeen ollut kimpassa rahakkaampien kanssa. Nousin kuin suosta, kun rahaa alkoi olla.

Suostuisikohan Lauri siihen, että jäisin tänne? Miten minä sinne Lontooseen enää muuttaisin, kun joku lähetti koko omaisuuteni tänne. Eihän sitä paljoa ole, mutta jotain tärkeää kuitenkin. Miten tässä näin kävi? Oliko Richard antanut käskyn lähettää minut takaisin? Oli se outo mies. Välillä väkivaltainenkin. Li oli toista maata. Häntä vähän kaipaankin, mutta ei noihin aasialaisiin täysin voi luottaa. Lin mielessä oli aina ja kaikkialla raha. Kun se pelasi korttiakin niin raha siinäkin oli mukana. Aikamoinen korttihuijari siitä kehkeytyi aina lauantaisin. Silloin unohtui kaikki muu.

Miten minä oman ja lasten tulevaisuuden saan ojennukseen?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

PIIPAA PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPATI PIIPATI PAAPATI PIIPA, PIPAPAPA PAPPAPPAPPAA ...

(Yrjö Kakkisen kännykkään oli asennettu hälytysmusiikiksi "Kirkonkylän tanssit")

-Yrjö Kakkinen

-Täs on Olga, tere!

Yrjö raapi päälakeaan ja sitten muisti, että Reiska oli edellisenä päivänä maininnut Olgasta ja Reet -nimisestä virolaisneitosesta.

-Terve terve!

-Mul on yks tärkee jutt ku Reiska halus ilmottaa.

Yrjön sydämessä tykytti. Hän oli toivonut, ettei Reiskasta eikä niistä eestiläistyttäristä enää olisi kuulunut mitään, mutta näköjään Reiska oli ollut tosissaan siinä sanomassaan, jota oli varta vasten hänelle tullut tuomaan. Yrjö ymmärsi nyt, että hän oli ottanut eräässä asiassa suuren riskin ja menetellyt typerästi. Oli luullut kostaneensa omasta puolestaan ja pääsevänsä itse eroon hankaluudesta, mutta todellinen intressi olikin ollut kokonaan muilla tahoilla.

-Mistä on kysymys?

-Reiskal on yks tavara ku se tarvii päästä eroon. Se haluu et sa haet se ja viet sovittu paikka.

-Mikä tavara sen on ja mistä se pitäisi hakea ja milloin?

-Se on tääl meil Rööperis. Ma tekstaan sul osote. Ku tulet mina annan sul tavara kans yks kirjekuori ja siin on ohje. Aga se pitä nouta illalla kello kaheksa ku on jo pimee.

-Onko se kuinka suuri tavara?

-Se on pakattu pahvikäärö, ku on muovipussis. Sellane yks metri pitkä ja kolm- nelikymmene sentti paksu. Paina ehk vähemb ku viis kilo.

-No, minä tulen sitten autolla tänä iltana, jos saan osoitteen. Onko Reiska siellä paikalla itse.

-Ei Reiska ei ole tääl. Mina annan itse sen sulle.

-Okei, odottelen sitten viestiä

-Kuulemiin!

Olga oli painanut puhelin kiinni ja Yrjö jäi hämillisenä istumaan sohvalleen. Hän tunsi, että olisi paras päästä näistä piireistä kokonaan eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta keinot olivat vähissä. Nyt oli pakko toimia ohjeiden mukaan. Reiskan huomiotta jättäminen oli kaikkein suurin riski.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Petri ja Maire purkavat hieman matkalaukkujaan kaappeihin, jotta löytävät hieman kevyempää päälle. Maire on katsonut puhelimesta, että Buckingham Palace Gardens on aivan sinä heidän nurkalla.

Siitä mene kävelylenkki puutarhan ympäri Maire hihkuu, matka-aika 17 minsaa, eiköhän kierretä puutarha ja kotiudutaan sitten paremmin Maire innostuu, Hyde Park on tuossa aivan kivenheiton päässä, mutta mennään sinne vaikka huomenna, jos aikataulu antaa myöten.

Reippaasti laskeutuvat alas portaita ja kääntyvät puutarhalle päin, mutta ikäväkseen huomaavat, että puutarhan edessä on muuri, jonka päällä vielä noin metrin korkuiset metalliset kulkuesteet. Maire on kuitenkin päättänyt kiertää puutarhan joten he kiertävät sitä myötäpäivään kääntyen Wiltonilta vasemmalle.

Siinä muurin vain jatkuessa loputtomiin ja heidän verkkaiseti kävellessä muurin puoleista jalkakäytävää Perti alkaa puhua noista tapahtumista, joista hän ei poliisillekaan kertonut mitään olennaista.
Maire ei oikein jaksa kuunnella, mutta valpastuu siinä kohtaa, kun puhutaan ihmisruumiin päällä makaamisesta pakastearkussa.

Muuri ja Petrin puhe jatkuu ja jatkuu, mutta sitten he sapuvat ilmeisesti pääportille, jossa valtavat kultaiset koristeet takorautaisissa porteissa, jotka täyttävät olemuksellaan koko aukion.

He ihastelevat aikansa näkymää ja takavat matkaa, valkoiset rakennukset jäävät jo taakse ja tylsä muuri palaa heidän vierelleen. Tuolla ne kuninkaalliset sitten ovat, kuin vankilassa Petri tuumaa. Ympärillä vilkas liikenne ja muurin takana mulperipuu joka on katsellut puutarhaa jo Jaako ensimmäisen ajoista saakka, eli on itänyt ilmeisesti jo tuhatviisissataaluvulla.

Petri miettii hetken ja sanoo, että kaikki tämä näkemämme on täällä meistä huolimatta ja tänne ne jäävät, kun me poistumme, ovat täällä päivästä päivään läpi meidän loppuelämän, vaikka me emme niistä enää olisi kiinnostuneita.

Ja ovat täällä vaikka me kuolemmekin joskus sanoo Maire, mitä sinä äsken sanoitkaan, että se mies josta sinä joskus höpötit minulle paljonkin, joku Richard, niin hänkö sitten oli se ruumis?

No en minä tiedä varmasti, mutta menin Siiri Walkerin asunnolle Luotsikadulle, kun alkoi niin kovasti kiinnostamaan mitä peliä sellaiset henkilöt pitävät, jotka lukitsivat minut käsirautoihin kellariin.

Eihän Siiri sinua lukinnut näsäviisastelee Maire. No ei ei, mutta Siiri oli ainoa johtolanka jolla voisi olla yhteys tähän Walkeriin. Niin ja siellä näin sitten sellaisen nuoren miehenkin, ja hän ilmeisesti on Siirin ja Richardin poika Jaakko Jack Walker. Mairella kulkevat kylmät väreet ja hän hytisee, kun ajatteleekin ajatusta, että mitä jos selviää, että Jaakko oli silloin kerran jopa saunassa hänen luonaan?

No nämä kaikki on sellaista tutkintaa, joka ei johtanut mihinkään, paitsi, että hölmöyksissäni hyppäsin itse sinne arkkuun, kun kuulin sähkösalvan kliksahatvan ja aavistin, että jäisin kiinni jos poistuisin autosta siitä avonaisesta ovesta.

Olisin voinut kertoa poliisille joka asian, mutta sitten myöhemmin lupasin eräälle miehelle, joka piti minua vertaisenaan, eikä yrittänytkään minua tappaa tai ilmoittaa poliisille, vaikka olin silloin etsintäkuulutettu, kuten hyvin muistat, Petri suoltaa, kuin se olisi päivän selvää kaikille, mitä kaikkea siellä on tapahtunut.

Ei jaksa nyt kiinnostaa sanoo Maire, nautitaan rakas nyt tästä hetkestä ja uskotellaan itsellemme, että juuri tuo puun latva tuolla muurin takana on se mulperipuu.

Petristä tuntuu, että tästä on kuljettu jo, ja he huomaavat sitten yhdessä kävelleensä muurinviertä ohitse Wiltonista ja palaavat sitten kadun toista puolta takaisin.

Mennään ja vaihdetaan hiukan asua, ja katsotaan olisiko tässä lähistöllä joku herkkä pubi, niin voisimme käpertyä sinne olusille, anoo Maire ja katsoo cocerspanielin silmin Petrin sinisten silmien syvyyksiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Lehdet ovat innoissaan ja nostavat Kiinan näkyvästi esille. Ne ovat saaneet kauppa- ja teollisuusministeriöltä lehdistötiedotteen, jonka pohjalta syntyy kymmeniä kirjoituksia.

KIINALAISET JYRÄÄVÄT MAAILMAMARKKINOILLE

Kiinalla on aggressiivinen markkinointistrategia, jota se on toteuttanut vuodesta 1978, jolloin maa päätti uudistuksista ja avautumisesta ( “Reform and Opening Up” of 1978). Se on tuosta merkkivuodesta alkaen liberalisoinut talouttaan ja laajentanut toimiaan tulleen taas kerran näkyvästi mukaan kansainväliseen kauppaa.

Sen omat tuotteet ovat nousseet tärkeiksi brändeiksi. Sohu on merkittävä kiinalainen internetin pelibrändi, joka leviää maailmalla. Samoin vaalea perinteinen alkoholibrändi baijiu tekee tuloaan Suomenkin markkinoille. Puhdas energia on Suomessakin tärkeä. Niinpä täällä käyvät kaupaksi kiinalaiset aurinkopaneelit.

30 vuotta sitten tehty avautuminen näkyy jo kaikkialla. Kiina on yhä tunnetumpi maailmalla. Uusia brändeja luodaan kuin sieniä sateella.

Tunnetuimpia sen brändit ovat Brasiliassa vähiten tunnettuja USA:ssa.

Sadasta arvokkaimmasta kiinalaisesta arvobrändistä osa on iältään nippa nappa tai allekin 20 - vuotta. Vain pieni osa yli 35 -vuotiaita ja vain 12 on yli 64- vuoden.

Kiinan vanhin jalokiviliike vietti juuri 165:ttä juhlavuottaan. Se sai alkunsa 1848, varhaisemman kansainvälisen kaupan laajenemisen aikoihin.

Li Kun kiinalaissyntyinen, mutta Lontoossa vaikuttava jalokiviasiantuntija ja välittäjä on tulossa Suomeen. Matkallaan hän tapaa lähetystöväkeä ja kaupan- ja vienninedistäminen liittyvää johtoa.

Li Kun vierailee samoissa asioissa myös Virossa, jossa hänet on jo lämpimästi toivotettu tervetulleeksi. Kiina koetaan tärkeäksi yhteistyökumppaniksi ja valtavaksi mahdollisuudeksi myös Viron viennille ja kaupalle vaikkapa Suomen suuntaan.

Kiinalainen kulttuuri lähti kehittymään bronssikautena yli 5000-vuotta sitten. Nyt se on taas kerran valloittamassa maailmaa valtavan edistyksellisellä strategiallaan ja laajalla tuoterintamallaan.

Voimme unohtaa kaiken entisen, halvat kiinalaistuotteet. Nyt on aika astua uuteen aikaa, ostaa tuotteita ja palveluita, joista emme ole edes osanneet uneksia. Hyvät kehittämisstrategiat ja nuori koulutettu osaajajoukko on kaiken tämän takana. Li Kun olette tervetullut Suomeenkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lauri hakee itse Leilan ja lapsen sairaalasta. Ovathan kaksi muutakin heillä, eikä hän halua enää lisää sotkeutujia heidän asioihinsa.
Lehdet ovat kärppänä ja sairaalan ovesta astuessaan valokuvaaja saa linssiinsä Leilan, vauvan ja Laurin. Lauri kimpaantuu niin, että sieppaa kameran kuvaajan kädestä ja heittää sen asfaltille. Siinä menevät kuvat. Hän ei huomaa, että joku on sivustalla videoinut kännykällään tapahtuman.
Lauri vie Leilaa ja lasta kiukuissaan autolleen. He pyörähtävät vauhdilla parkkipaikalta.
Iltalehdessä on pian kuva Laurin raivonpuuskasta ja lukijat saattavat katsoa livekuvaa myös youtubesta. Lauri kiroaa kaikki tekniset laitteet. Mitään ei enää voi tehdä ilman, että se on kaikkien tiedossa.
Pitkän ajomatkan jälkeen Leila esittelee pienokaista muille perheen- jäsenille. Tumma, pieni. Rikuhan oli engelsmanni, mutta olihan hänessä hiukan jotain muutakin verta.
Leila vaihtaa vaipan ja huomaa vauvan takapuolen viivan yläosassa samanlaisen kuopan kuin Lilläkin on. Se on selvä merkki, eikä ole pienintä epäilystäkään lapsen isästä.
Miten Lin saisi maksamaan lapsesta?

Maire on pukeutunut kiinalaiseen silkkiin, hän tykkää tästä silkkipyjamasta, vaikka se yleensä roikkuukin tyhjänpanttina. Hän juo yksin kupillisen kahvia ja suunnittelee millaisen kynttiläillallisen Petrille laittaisi.
Petrille tuntuu uni vieläkin maistuvan, on kai ollut rankkaa se aika, josta hän ei suostu kaikkea Mairelle puhumaan. No enpä minäkään tahtoisi kaikkea paljastaa, mitä täällä on tapahtunut viimeisen viikon aikana.
Jotenkin Mairesta tuntuu, että hän on aikuistunut.
Maire menee baarikaapilleen ja yrittää valita sieltä niistä kahdesta pullosta, mitä laittaisi kahvin kanssa pöytään, ne muut pullothan ovat siellä vain olemassa. Miksi hän ei voisi nyt ottaa Calvadosta, Le Pere Jules lukee etiketissä?
Calvadoksen kanssa pitäisi olla jotain makeaa, eikä Mairella ole kotona yleensä mitään. Calvados on tislattua omenasiideriä, joten miten olisi omenapiirakka, Maire mietiskelee ja hyräilee samalla vanhaa kappaletta onnen poika onnen poika siinä laulettiin, mutta kenen kappale se oli. Ja mistä nuo korvamadot päähän jysähtävät, onko Petri onnen poika, vai mikä, onnen poika onnen poika hän jatkaa lauleluaan.
Mistä hän tähän hätään omenatortuksi muuttuu?
Petrikin tuntuu heräilevän ja hoippuu unisena aamupissille, mutta huomaa pöydällä kynttilät ja korkkaamattoman Calvados-pullon. Maire hymyilee ja sanoo huomenta rakas, vaikka nyt onkin ilta ja iskee silmäänsä viekoittelevasti.
Petri menee kuitenkin ensin vessaan.
Maire kattaa nopeasti sillä aikaa kahvikupin Petrillekin ja sanoo hänen tullessa takaisin, että ajattelin tarjota kihlajaisten kunniaksi kahvia omenapiirakkaa ja Calvadosta, mutta kun torttua ei ole saat torttusi myöhemmin, kunhan se on kostunut kunnolla.
Petri ja Maire ripustautuvat toisiinsa ja kuiskaavat yhdessä, olet ihana, rakastan sinua.
Petri muistaa kosineensa, ja tämäkö on myöntymisen merkki hän innostuu. Maire nyökkää ja avaa pullon.

Huang Dong kävelee Lontoossa, kääntyy Oxford Circuksesta oikealle ja siitä vasemmalla on Princes Streetin nurkkauksessa kiinalainen ravintola Chisou.
Huang Dong tilaa friteerattuja mustekalanrenkaita hapanimeläliemessä ja pääruoaksi Sundubu jjigae ja juomaksi vesi.
Tarjoilijan tuodessa vesikannua pöytään sujauttaa Dong huomaamattomasti kirjekuoren tarjoilijan toiseen käteen. Tarjoilija nyökkää ja poistuu keittiön puolelle. Kuoressa on nimi Li Kun.
Huang Dong syö ateriansa rauhallisesti ja poistuu yhtä rauhallisesti kuin hautaussaattue T-risteyksessä. Kirje oli löytynyt Richardin asunnosta, ja Dong ei halunnut sen päätyvän Suomeen Leilan tavaroiden kanssa.

Kun Lauri toi Leilan talouteensa ja vielä nyt pieni vauvakin, joka tosiaan näyttää enemmän keltaiselta kuin valkoiselta. Kas kun päästivät pois näin nopeasti sanoo Laurin avopuolisko, ennen pitivät lasta paljon pidempään tarkkailussa, jos oli noin keltainen.
Taidan pikkuhiljaa koota tavaroitani lähtökuntoon jos ei tuo Laurin entinen heila palaudu sinne Lontooseen, Taisi tahallaan pukata lapsen täällä, niin saa olla passattavana.
Samalla soi Laurin puhelin ja hän poistuu huoneesta. Siellä on Yrjö, joka sanoo epäilevänsä, että Riku ei koskaan palaa. Lauri tinkii tietolähdettä, mutta Yrjö vetoaa lähdesuojaan. Todellisuudessa isännöitsijä tietää vaan, että huoneisto myytiin ja ostettiin Peter Newmanin nimiin, ja hän on vaihtanut nimikyltin ja vienyt tavarat Haagaan yhteen isoon autotalliin. Huonekalut ja muut tarvikkeet jäivät tietysti kaupassa ostajalle, mutta muutama nyssäkkä Rikun henkilökohtaista kamaa on varastoitu Haagaan toistaiseksi. Tätä hän ei tietysti Laurille pysty sanomaan, vaikka mieli tekisi.
No sinulla on omat epäilysi, mutta minä uskon, että hän tulee, kun katsoo tarpeelliseksi, on kai jossain kauniiden pimujen ympäröimänä? Ai niin, sanoo Yrjö, huomenna olisi palaveri Kalastajatorpalla, asialistalla on Leevin jättämä aukko ja sen täyttäminen.
- No niitä aukkoja on kai jo joku tukkimassa, sanoo Lauri vitsaillen, mutta Yrjö pitää välihuomautusta niin halpana, että ei suostu siihen sanomaan mitään.

Mistä näitä rikollisia aina sikiää? Linnu ja Viljo kelaavat ja tutkivat saamaansa materiaalia. Onko syynä se, että yhteiskunnastamme on tullut tylympi ja kovempi.
Linnu muistelee kurssilla luettua kirjaa rikoksista ja rangaistuksista. 1700-luvulla elänyt Beccaria tuomitsi avoimesti kuolemanrangaistuksen, koska valtiolla ei hänen mielestään ole oikeutta riistää toisen elämää, mutta voisiko joku tappaja päästä kuin koira veräjästä? No liian usein ainakin tekoon suhteutettuna lievältä tuntuvalla rangaistuksella.
Mitä Siiri Walker kuskasi? Minne? Mitä siellä pohjanmaalla on, joka tuollaista hienoa helsinkiläisrouvaa kiinnostaisi? Tilinpitorikollisiako taas?
Keiden aloitteesta tappoja tehdään ja miksi? Voitaisiinko ehkäistä rikoksia tapahtumasta jollakin keinoin?
Johtolankoja, mistä löytyy johtolankoja?
Ennen aikaan jousiampuja, joka tappoi, olisi voinut saada kuolemantuomion.
Missä on Petri? Mitä hän puuhaa?
Rikoksen tekijä näyttäytyy Linnun mielessä äärettömän barbaariselle, nuolella tappo, julmuutta, jossa ei ole järjen häivää.
Miksi poliisin pitää kohdata tällaista? Hän ei ole eläissään vielä joutunut tällaisen rikoksen tutkintaan.
Toiset rikolliset ovat vaan niin pahoja, että olisi Suomessakin hyvä antaa kunnolliset rangaistukset, ei mitään kevytversioita. Muutamassa naapurissa ollaan oikeammilla jäljillä.

Siiri ja Jaakko viedään autolla Malmön poliisiasemalle. Yksi poliiseista ajaa Siirin bemaria auton perässä. Heille ei laiteta käsirautoja, kun auton ovet avataan poliisiaseman edessä, mutta neljä vantteraa poliisimiestä vahtii heidän sisään menoaan haukan katsein. Talon sisällä heidät viedään suoraan kuulusteluhuoneeseen, jossa istuu pöydän takana leppoisan oloinen keski-ikäinen poliisikonstaapeli Olof Jansson.
-Sitt ner vassågod, pratar ni svenska, kysyy hän.
Molemmat nyökkäävät vaisusti.
Jansson aloittaa kysymällä tietävätkö kuulusteltavat miksi heidät on tuotu paikalle. Siiri ehättää vastaamaan, että hänellä ei ole aavistustakaan, koska Jaakon lievä rattijuopumustuomio on jo sovitettu.
Jansson toteaa, että siitä ei ole kysymys ja toistaa kysymyksensä. Siinä vaiheessa Siiri katsoo parhaaksi lyöttäytyä yhteistyöhaluiseksi ja vastaa:
-Har det nånting att göra med min broder, som dog i Finland?
Konstaapeli nyökkää ja kertoo, että Suomen poliisi on pyytänyt virka-apua. Siirin ja Jaakon ajama auto on rekisteröity murhatulle Leevi Penniölle. Sitten hän pyytää asianosaisia selvittämään tätä kuviota.
Siiri kertoo lyhyesti, että hänellä on vuokrasopimus autosta edesmenneen veljensä kanssa eikä perunkirjoitusta ole vielä tehty, joten hän oli siinä uskossa, että voi autoa vielä toistaiseksi käyttää. Jansson raapii hiukan päälakeaan.
Sitten hän kysyy miksi he ovat lähteneet matkalle ulkomaille autolla ja minne he ovat menossa. Siiri kertoo vanhoista perheyhteyksistään Englantiin ja antaa kuvan, että kyseessä on vain lyhyt tapaaminen, joka osittain liittyy myös hänen veljensä äkilliseen kuolemaan. Jansson ei näytä aivan sataprosenttisesti tätä selitystä uskovan, mutta hänellä on vaikeuksia löytää mitään varsinaista syytä pidätyksen tekoonkaan.
Jansson toteaa lopuksi, että hänen on pakko pitää heidät kamarilla toistaiseksi ja selvittää asiaa Suomen poliisin kanssa lisää saman päivän aikana. Siiri ja Jaakko ohjataaan huoneeseen, joka osoittautuu jonkinlaiseksi tutkintaselliksi. Se on kalustettu viihtyisäksi. Ikkunasta näkyy ulos ja ikkunalaudalla on viherkasveja. Luukulla varustettu ovi kuitenkin lukitaan saattajan poistuessa huoneesta.

Taivo laittaa viestin Aivolle vihreät hyppäsivät Suomessa hallituksesta ja Alibaba valloittaa jenkit, mitä minä sanoin siitä Taobao yhteydestä, se naula veti. Vielä jännitämme Skotlannin vaalien tulosta, vahinko, että Vähä Riku ei ole siellä nyt. Yrjö ja Dong ovat kuitanneet hommansa. Huomenna Kalastajatorpalla tapaatte juuri kihloihin menneen Maire Miirolan. Stop.

Hyvää huomenta arvoisat osastopäälliköt, myyntipäälliköt ja sisäänostajat. Tervetuloa Kalastajatorpalle, toivottavasti aamupala maistui. Meillä on tänään kaksi alustusta ja sen jälkeen pieni keskustelu ja sitten päätämme tilaisuuden ruokailuun. Kahvitarjoilu on tuossa alustusten välissä.
Minulla on ilo ja kunnia esitellä alustajamme, eli rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Joensuusta ja hänen kollegansa Aivo Kallas Tallinnasta, annamme tänään vieraamme Virosta aloittaa. Olkaa hyvä Aivo Kallas ja teretulemast estradille.
Hyvää huomenta kaikille nimeni on siis Aivo Kallas ja tulen mielelläni aina Suomeen kertomaan rikollisuudesta ja sen ehkäisystä maassanne.
Ensiksi haluan korostaa, että kaikki liiketoiminta jossa asetetaan katetta työlle ja tuotteelle on rikos, jos katsotaan ahtaasta näkövinkkelistä. Se on rikos rikastua sanotaan sanassa, mutta lakiin perustava taloudenhoito on aina lakien ja sääntelyn alaista. Meitä sääntelevät niin EU:n, kotimaan ja myös kansainväliset kauppasopimukset.
Mutta aina on porsaanreikiä, joista ei tavallinen rahvas tiedä, sillä harva taskuvaras on lukenut lakimieheksi saakka, tietääkseen että ei saa varastaa. Usein kyllä hän sen tietää, mutta varastaa silti. Se johtuu taas siitä, että hän katsoo itsensä niin pieneksi tekijäksi, että hän sallii sen itselleen.
Rehellisyys on hyvin venyvä käsite, esimerkiksi jos nakkivaras on se yleisin varkaan määrite, eli mies joka varastaa nälkäänsä, onko se silloin jotenkin poikkeavaa, kuin sellainen teko, jota ei katsota rikokseksi kun on se laillista sen vuoksi, että sitä ei ole vielä kriminalisoitu?
Tästä esimerkkinä teidän kaikkien tuntema suomalainen osuuskauppa, joiden myymäläketjut ABC ja Prismat tunnetaan jopa Eestissä saakka. No jokainen meistä tietää, että isoilla myymäläketjuilla on pitkät maksuajat ainakin täällä olevat sisäänostajat sen tietävät, kun joka päivä käyvät kauppaa yhä pienevillä maksuajoilla.
No Prismoissa myydään esimerkiksi elintarvikkeita, joiden myyntiaika on vain muutama päivä, mutta maksuaika on 28 - 36 vuorokautta, jopa pidempiä maksuaikoja tunnetaan. Mitä tapahtuu osuuskaupan tai yritysten kassoille kun Prismat ja myös K-kaupat myyvät tuotteensa moneen kertaan, ennen kuin ensimmäisen erän lasku vasta tulee maksuun, ne kassavirrat turpoavat. Turpoavat, koska monien tuotteiden laskut ovat vasta kuukauden päästä maksettavien listalla.
No, näin tekee osuuskaupanväki, ja niin tekevät myös K-kaupan Väiskit, eli he lainaavat rahat kuukaudeksi sanotaan vaikkapa 8 % korolla pikalainayrityksille, jotka toimivat sitten lähellä lain rajaa kiskonnasta. Kuka on tässä tapauksessa rikollinen?
Onko se nakkivaras, vai kunniallinen Prisma, joka huudattaa rahoilleen suurimman koron, vaiko yhteiskunta, joka sallii riiston ja tuomitsee nakkivarkaat, mutta jättää Prisman miehet tuomitsematta, koska laki ei ole ennättänyt heidän rikostaan kriminalisoida?
Johtuuko lain hitaus, myös osittain siitä, että liike-elämä rahoittaa lainsäätäjien lounaat heidän vaalimainoksensa, jonka jälkeen luottamusmiehille aukeaa toisenlainen elämä kuin nakkivarkaan nälkä ja vilu.
Ai niin tärkein meinasi unohtua, tulin tuossa aamulla Tallinnan-lautalta ja näin suuret lööpit joissa kerrottiin iloinen uutinen, sillä osallistujalistan mukaan täällä läsnä oleva Maire Miirola on mennyt kihloihin, tästä hänelle onnittelut ja jos saan pyytää mahtavat väliaplodit.
Ruokailun jälkeen minulla on vielä pieni lahja morsiamelle, joten siitä sitten myöhemmin.
Vielä kerran onnittelut.
Nakkivarkaan elämää sääntelevät siis useammat lait, kuin sellaista, joka osaa surffailla lakien yläpuolella. Se surffailu on usein myös paljon tuottoisampaa, eikä siinä ole pontimena nälkä tai kurjuus, vaan niiden välttäminen ennen lakimuutosta.
Jokainen joka ajatteleekin rikastuvansa rehellisellä työnteolla on tavallaan jo määritelty lakiin, eli ei kannata alkaa rehelliseksi, jos ei ala poliitikoksi. Poliitikon rehellisyyshän punnitaan vaaleissa, eikä lakituvissa.
Tänään meillä on jaettu tehtävät Matti Tolvasen kanssa niin, että minä puhun asiaa ja hän asian vierestä, tai ehkä Matilla on toinen käsitys yhteistyöstä, mutta...

Siiri ja Jaakko istuskelevat "sviitissään" vaitonaisina. Heidän omatuntonsa on kaukana puhtaasta, mutta he elättelevät toivetta, että tästä vielä selvitään säikähdyksellä. Eihän poliiseilla sen kummemmin Suomessa kuin varsinkaan Ruotsissa olisi mitään dokumentoitua syytä pidättää heitä.
Suomessa puolestaan palaveroidaan kiivaasti Kaakkurin, Linnun ja Kahelinin kesken. Petri on vapautettu ja niin suuri yleisö kuin poliisin ylin johtokin odottaa seuraavia askeleita. He ovat neuvottomia, sillä turha kallis pidätys Ruotsista noutoineen olisi pienimuotoinen skandaali. Toisaalta tätäkään johtolankaa ja tilaisuutta ei pitäisi jättää hyödyntämättä. Olihan siinä jotain outoa, että Siiri tällä tavoin oli yhtäkkiä yllättäen ottamassa maantieteellistä etäisyyttä veljensä murhan jälkeen.
Liinu-Marjukalle tuli ajatus. Auto, jolla Siiri ja Jaakko ovat liikenteessä, kuuluu vainajan perikunnalle eikä perunkirjoitusta ollut vielä tehty. Heillä olisi täysin pätevä syy vaatia Siiriä ja Jaakkoa palauttamaan auto välittömästi kuolinpesälle nyt kun matka sattumoisin on saatu keskeytetyksi. Jos heidät pidätettäisiin epäiltyinä osallisuudesta surmatyöhön ja sitten osoittautuisi, että pidätys on ollut aiheeton, he voisivat vedota tuohon omaisuuden palauttamisen juridiikkaan. Vainajan kanssa ei vuokrasopimus voinut olla enää voimassa.
Malmön poliisin kanssa käydään lyhyt Skype-neuvottelu ja sen tuloksena Kaakkuri lähettää Ruotsiin virallisen pidätysmääräyksen.
Hiukan ennen puolta päivää Olof Jansson astuu tutkintaselliin avustajansa kanssa, jolla on käsiraudat mukanaan. Siiri ja Jaakko katsovat tilannetta silmät säikähdyksestä ympyriäisinä.

Jaakko alkaa kuumeisesti kaivata Olaa ja timantteja, entä kuka noutaa rahasalkun, jos Jopi on aikataulussa, sen aika on jo kolmen päivän päässä. Heitä on otettu kännykät pois, joten viestejä ei voi lähettää, onneksi se tiedotuskatko sittenkin piti, sillä nyt ne olisivat kohta Olan kintereille menossa.
Ola taas on aivan hukassa Lontoossa, kun ei saa Jaakkoa puhelimeen, se on suljettu, mikähän mahtaa olla syynä, toisaalta en ehkä eilen heitä tänne olisikaan halunnut. Timantit ovat onneksi tallessa, ainakin hän on käynyt kokeilemassa pussukkaa ja siellä ne rahisevat mukavasti.
Ola hipsii ala-baariin mutta siellä ei ole juurikaan ketään, ilmoittaa baarimikolle haluavansa yhden lagerin ja menee lukemaan Timesia.

Ola saa mielenkiintoisen sähköpostin, johon vastaa. Sisältö on seuraava:
KUTSU NRO 29Q600k73/VI/14 (FI)
for: ola.rapakko@gmail.com
Hyvä Vastaanottaja,
meillä on ilo ilmoittaa, että Euroopan Unionin asukkaiden Ympäristötietoisuuden Tutkimuksen VI painoksen puitteissa, Sinun sähköpostiosoitteesi löytyi valittujen osoitteiden ryhmästä, jolle tämä kutsu on suunnattu.
Mikäli mahdollista, pyydämme Sinua uhraamaan muutaman minuutin kyselyn täyttämiseen ja vastaamaan rehellisesti kysymyksiin. Mielipiteesi on täysin anonyymi ja se auttaa luomaan yleisen kuvan tiettyjen Euroopan Unionin maiden asukkaiden ympäristötietoisuudesta, mikä myös on tämän tutkimuksen tavoitteena. Pyydämme Sinua ottamaan osaa, sillä jokainen vastaus on tärkeä.
Pian kun Ola on vastannut hänen ipadinsa tiedot varastetaan. Hänen sähköpostiosoitteensa katoavat, myös sähköpostihistoria häviää ja tilalle tulee ulkomaisia osoitteita.
Onneksi hänellä on hotellihuoneessaan passi, lentoliput ja muu vielä merkittävämpi tallella vai onko sittenkään?
Hänen on pakko palata huoneeseensa tuota pikaa.

Kalastajatorpalla Matti Tolvanen saa oman osuutensa loppuun ja kiittää yleisöä ja kehottaa pitämään rikoksen ja tavallisen työn erillään toisistaan.
Mairea nykäisee Aivo Kallas käsikynkästä ja sanoo, että nyt on se kihlajaiskahvin aika, mutta syödään toki ensin. Aivo ja Maire menevät yhdessä ruokajonoon ja ottavat alkupalat pöytään. Aivo tuntuu tietävän yllättävän paljon Mairen asioista, ja Maire on hiukan hämillään, kun mies utelee lisää, vaikka pysyykin small talkin puitteissa.
Matti Tolvanen ryöstää muutaman puheenvuoron liittyessään pöytäseuraan hiukan myöhemmin. Matti on monesti ollut asiantuntijalausuntoja antamassa maikkarin uutistoimitukselle, koska hänellä on yhteys Joensuussa toimivaan freelancer uutiskuvaajaan. Maire uskaltautuu kysymään sellaista asiaa joka on painanut hänen mieltään jo pitkään, eli kun hän toimii sisäänostajana ja hänelle tarjotaan piraattitavaraa päivittäin, niin miten se tulisi torjua, että kauppasuhteet kuitenkin säilyy jonkinlaisena?
Matti vastaa empimättä, että se on niitä omantunnon ja ammatin kipukohtia, joihin ei lainoppineellakaan ole juuri mitään nyrkkisääntöä kummempaa. Eli jos ostat olet sisällä rikoksessa, jos et osta, et saa laillistakaan tuotetta samalta toimittajalta. En osaa paremmin neuvoa tunnustaa Matti.
Aivo antaa oman vastauksensa, joskus on parempi ettei ole huomaavinaan että tuote on piraatti, mutta reklamoi hintaa, niin ei tarvitse sitä ostaa. Matti sanoo, että Eestissä on näköjään fiksummat keinot, näinhän se taitaa joustavammin mennä.
Maire sanoo, että valitettavasti minulla alkaa juuri toisaalla täällä Kalastajatorpalla palaveri, joten joudun jättämään teidät keskenään miettimään mikä on laillisen ja laittoman ostoksen hinta? Juodaan ne kihlajaiskahvitkin sitten toiseen kertaan, tai ottakaa tuolta, eikös se kuulu kokouspakettiin, Maire hymyilee ja pyytää vielä kerran anteeksi ja kiittää molempia alustajia päivän annista.
Maire poistuu punainen tukka poninhännällä hulmuten ja hänen poistumisprofiilinsa on maukasta katseltavaa miehen silmälle.

Lauri jo odottelee käytävässä kokoushuoneen ovella, kun Maire saapuu hameenhelmaansa alaspäin nykien ja kampaustaan tunnustellen, anteeksi jos olen myöhässä, mutta oli oikein mukava keskustelu kesken tuolla salin puolella.
Ei tässä kiireitä Lauri sanoo verkkaiseen tahtiin, on näet niin, että meidän yhdysmiehemme on jäänyt jostain syystä tulematta, joudumme kuuntelemaan luennon ilman luennoitsijaa, mutta mennään peremmälle.
Lauri aloittaa kutsumalla Mairen istumaan videotykin taakse, tarjoilija joka on vielä huoneessa ja asetteli äsken vielä kahvitarjotinta pienelle pöydälle kääntyy ja tulee videotykin luokse ja painaa sen päälle. Poistuu ovesta ja sanoon löytyvänsä tarvittaessa käytävästä vasempaan ja siellä aulassa sitten kysyy respan tytöiltä.
Video on animaatio ja siinä puhuvat sanomalehtipaperista repien muodostetut irtopäät, joko heille tai keskustelevat toisilleen. Maire ihmettelee, mutta Lauri tokaisee yksikantaan, on tämäkin hauskempi, kuin istua kahdestaan, kun emme tiedä mitä asiaa heillä on sanottavanaan. Kehottaa Mairea kuitenkin seuraamaan tarkasti ohjeistusta.
Sanomalehtipää, joka tuntuu olevan kovin kovasti äänessä kutsuukin Mairea nimeltä: "Tahdotoks sinä Maire Annikki Miirola ottaa tämän tehtävän vastaan, jossa toisin kuin tänään neuvottiin - tuleekin sulkea silmät pieniltä ja ehkä hieman suuremmiltakin rötöksiltä?
Lauri ojentaa Mairelle sellaisen kojeen, jossa on kolme nappia plus nolla ja miinus. Jos haluat sanoa kyllä paina plus, jos epäröit, paina nolla ja miinuksella hylkäät kysymyksen ja vastauksesi on kielteinen.
Maire tietää mistä leikistä on kyse ja painaa plus ja video alkaa taas puhumaan. Vieressäsi istuva Lauri on nyt jäänyt ilman oikeaa kättään, kun hänen veljensä on kuollut hämärissä olosuhteissa, kuten hyvin ehkä tiedättekin, painamalla äskeiseen kysymykseen "kyllä", jatkan kysymystäni, oletko valmis ottamaan tämän Leevi Ilmari Penniön äkillisesti jättämän paikan? Maire painaa plusnappia ja videopää jatkaa kysymyksiään.
Lopussa Lauri sammuttaa koneen ja nappaa muistitikun siitä pois ja tarjoilee tarjoilupöydältä kahvit uudelle "kädelleen". Maire uskaltaa jo kysyä jotain ansiotuloista, eli mitä riskistä hyötyy, paitsi äkillisen kuoleman?
Lauri sanoo, että se on hiukan niin, että sinut on nyt nostettu vihreämmälle oksalle, mihin sinulla koskaan maailmassa ei olisi ilman jotain veljeytymistä mitään mahdollisuutta. Tämä homma on kuin vakuutus, että sinusta pidetään huolta, on sitten sellaisia satunnaisia keikkoja, jossa myös tienataan rahaa, mutta mitään kuukausipalkkaa ei kukaan sinulle maksa, mutta maksaahan se sinun työnantajasi sitten, kun homma toimii ja ylenet ja saat sitä kautta palkkaasi lisän. Ilman veljeyttä, et koskaan nousisi juurikaan nykyistä tehtävääsi ylemmäksi.
Sitten on vielä se vaitiolo, eli ei edes Petri saa tietää, että toimit veljissä. Me voimme puhua ja Yrjö Kakkinenkin tietää jotain, ja saamme jossain vaiheessa paperipäiden tilalle, oikean yhdysmiehenkin tai yhdysnaisen. Siitä vakuutuksesta sen verta, että jos toimit veljiä vastaan, niin voit nopeasti huomata, että esimerkiksi poliisi tutkii privaattiasioitasi paljon herkemmin ja perusteellisemmin, kuten myös verotoimiston virkailijat saattavat ottaa sinut silmätikukseen, täysin vailla mitään syytä, joten muista olla lojaali, kun itse painelit mitä painelit.

Loppujen lopuksi Lauri sanoo että kakki on mennyt päin seiniä.

Lauri tarjoaa yllättäen Mairelle kyytiä keskustaan, jos vain kelpaa? Maire ottaa tarjouksen vastaan, mutta sanoo piiphtavansa enin puuteroimassa nenäänsä. joo kusella pitää minunkin käydä täräyttää Lauri vastaukseksi, tavataan parkkipaikalla.
Lauri livahtaa kuitenkin miestenhuoneen sijaan takaisin kokoushuoneeseen jossa ojentaa muistitikun tarjoilijan haltuun, miehet kättelevät omituisella ranne otteella toisiaan nopeasti vilkaisten ja hieraisevat sitten taputuksenomaisesti toistensa olkapäitä.
Maire jo odottaa auton luona ja Lauri huikkaa hänelle ovelta, että minulla kesti kauemmin, kun se taitaa jo tulla päästä saakka.

Laurin autonkeula kääntyy vakaasti Kalastajantorpantielle ja Tennisklubin kohdalla hän kysyy Mairelta aikataulusta, eli olisi hiukan sellaista asiaa, jota ei voinut Hiltonissa puhua, kun seinilläkin on tunnetusti korvat. Maire myöntyy pieneen juttutuokioon ja Lauri kääntää Kärkitien kautta Ramsaynrantaan.
Kääntyy oikealle Tamminiemeen ja siihen pysäköi Seurasaareen menevän sillan etuselle. Kävellään hiukan Lauri sanoo, nousee vastusta odottamatta autosta ja harppoo jo kohti siltaa. Maire yrittää korkokengillään sipsutella perästä. Niin; sanoo Lauri ensiksi, minulla olisi paljon anteeksipyydettävää sinulta ja Petriltä. Se homma karkasi käsistä siellä Satamakadulla.
Meillä oli Leevin kanssa silloin paljon asioita valinkauhassa ja Petrin näsäviisaus ja urkkiminen otti koteloon, joten päätimme hiukan pelotella Petriä, mutta se ketale , anteeksi kihlattusi pääsi jotenkin irti käsiraudoista. Alokasmainen virhe oli laittaa hänet kellariin ja vieläpä niin, että patteriin kohdistunut kolina herätti asukkaiden huomion, no se tyhmyys johti moneen pahaan asiaan. Leevistä pääsi oikeasti sitten ilmat pihalle, sekin oli tavallaan uhkaus ja varoitus tyhmyyksien lopettamiseksi. Siksi pyydänkin nyt sinulta ja Petriltä anteeksi.
Maire kuuntelee, eikä osaa sanoa, mitään vähään aikaan, mutta sitten hän kakistaa, että on luullut koko ajan Petrin puhuvan hiukan värittäen, ja luullut sen johtuvan vain yrityksestä pitää hänet tiukasti kaidalla tiellä. Jos tuo kaikki on totta, niin en tiedä pystynkö antamaan Petrin puolesta anteeksi. Se sinun on tehtävä Petrin kanssa kahden. Ja omasta puolestani se on pirullisen vaikea pala nieltäväksi, mutta jos Petri antaa anteeksi annan minäkin.
Lauri sanoo, että hänellä saattaa olla plakkarissaan Petrille sellainen sovituslahja, että Petrinkin on ajateltava kaksi kertaa jos aikoo kieltäytyä, mutta puhun siitä hänelle itselleen.
Ei sitten muuta, mitä pidit päivän esitelmistä, eikös teillä joku seminaari siellä ollut? No joo oli, sanoo Maire miettien vielä äskeistä.
No mitä pidit, uudistaa Lauri kysymyksen?
Joo, se Aivo Kallas oli mielestäni huippu, eikä tyhmä mies ole tämä Matti Tolvanenkaan, mutta Aivo kepitti sen ruokakeskustelussa kuusi-nolla ja siksi myöhästyin meidän tapaamisestakin.
Sinusta on varmasti vaikea uskoa tämä, mitä nyt kerron, mutta Aivo on osa meidän veljeskuntaa, vaikka puhuukin kauniisti rikosoikeudesta ja rehellisyydestä, niin rehellisesti ottaen koko seminaari oli järjestetty sinun rekrytointia ajatellen ja Aivo sai näin henkilökohtaisesti tavata sinut kenenkään mitään epäilemättä.
No se selittääkin, miksi hän tiesi minusta aivan liikaa, ollakseen tuntematon, et kai sinä vaan ole vuotanut minusta enemmänkin, mitä kaikkea minusta takanapäin puhutaan? Maire punastuu hetkeksi, mutta rauhoittuu. Ok, vie minut Tunturikadulle, minun täytyy nyt saada olla rauhassa.
Kun Lauri pysähtyy Tunturikadulle jättääkseen Mairen niin Petri sattuu juuri silloin vilkaisemaan ikkunasta kadulle.

Taivo antaa tiedotteen Aivolle älypuhelimeen.
Alibaba yli odotusten jenkeissä 25 miljardia netto tavoitekurssin 68 dollaria nousi peräti 93,89 dollariin. Kurssinousu päivässä 38,1 prosenttia, voitinko vedon ja päivällisen?
Miten onnistuit hurmaamaan hänet, vai hurmasiko hän sinut?
Lopuksi vaikka ei sinua enää kiinnosta, niin Jaakko ja Siiri palautuvat sinisellä taksilla Suomeen toistaiseksi, syy: väärä auto alla.
Tavataan illalla kun palaat, siis päivällisen maksajahan on jo tiedossa.

Lauria ei nyt kiinnostaisi palata kotiin, jossa on melkoinen hässäkkä. Kaksi naista ja liuta lapsia. Naiset ovat olleet toistensa hampaissa siitä asti, kun Leilan hain sairaalasta. No minun se lapsi ei kuitenkaan olen. Ainut lohtu.
Mitä minä niiden naisten kanssa teen?
Lauri miettii hetken ja päättää. Hän ei sinne palaa. Hän lähtee Tallinnaan ja siitä voi sitten vaikka jatkaa matkaa.
Selvittäkööt naiset asiansa. Itsehän sotkunsa luovat. Miehillä selvittely olisi paljon suorapiirteisempää.

Aivan lopuksi Lauri totesi että
Hauskaa on keinua vaahterapuussa,
vaahterapuussa illansuussa.
Vaan laulussa on loppu karu:
keinussa on vain yksi naru.

Siiri ei tähän mennessä ollut maininnut sanallakaan Jaakolle niistä juoduista viineistä ja grappapaukuista, jotka Jaakon aloitteesta tilattiin illallisella. Nyt käsirautojen lukkiutuessa ranteisiin hän ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaan tiuskaisi Jaakolle:
- Oliko se nyt sitten hyvä idea tilata sitä viiniä? Pitikö sitä riskeerata, kun kaikki oli selvää muuten?
Jaakko ei sanonut mitään, katsoi vain eteensä apaattisena.
Heidät kävelytettiin takaisin samaan kuulusteluhuoneeseen, jossa he olivat ensimmäisen kerran olleet Janssonin kanssa. Jansson istui pöytänsä taakse ja alkoi vakavan sävyyn kertoa tilannetta. Hän sanoi, että Suomen poliisi oli päättänyt pidätyksestä heidän ollessa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Hänellä itsellään ei ollut asiaan osaa eikä arpaa eikä hän voinut ottaa mitään kantaa, joten heidän olisi aivan turha yrittää selitellä hänelle mitään.
Oli päätetty, että Siiri ja Jaakko lennätetään Helsinkiin poliisisaattueessa ja Suomen virkavalta on kentällä vastassa. Auto toimitetaan tavalla tai toisella perästä päin Suomeen.
Lento tapahtuisi jo saman päivän iltana reitillä Malmö - Tukholma - Helsinki. Jansson itse määräisi yhden poliisin saattamaan ja koneen ulkopuolella he olisivat pakotettuja pitämään käsirautoja käsissään edelleen.
Janssonin äänensävy oli vaivautunut. Tuntui kuin hän olisi hiukan tuntenut sympatiaa Jaakkoa ja Siiriä kohtaan, jotka vaikuttivat aivan asiallisilta kunnon kansalaisilta. Hän ei kuitenkaan virkaroolinsa vuoksi voinut sitä suoraan ilmaista, mutta toivotti heille lopuksi onnea matkaan.
Sitten Siiri ja Jaakko noudettiin huoneesta harteikkaan nuorehkon konstaapelin toimesta.

Ola istuu hotellihuoneensa sängyllä. Tämän toisen tai ties monennesko matka tämä onkaan, liput katosivat sähköpostin myötä. Miksi hän ei tulostanut lippua. Passi sentään on tallella ja aarteetkin ovat vielä annettavana. Tänä iltana hotellille tulee mies hakemaan ne, mutta miten hän tunnistaa miehen, kun kaikki tiedot katosivat ipadista ja älypuhelimestakin.
Kuka ne kaappasi?
Miksi pitää vastata joutaviin kysymyksiin. Luvassa oli toki hieno palkinto. Monta tonnia rahaa ja matka, mutta sitten lopputulos ei kyllä riemastuta.
Mitä hän voisi tehdä? Ei ole puhelin numeron numeroa.
Hän muistaa lukeneensa että miehellä, joka tulee aarteet hakemaan on vasemmassa kämmenselässä nyrkki tatuoituna ja keskisormessa lisäksi nyrkin jatkeena pääkallo.
Sellaisia hän ei ikinä laittaisi. Ovat nuo tatuoinnin menneet ihmisillä villeiksi. Joillakin lähes jokainen ihon kohta on täynnä kuvia. Millekähän ne mahtavat näyttää vaikkapa vanhoina, kun nahka alkaa hiljalleen repsottaa niin kuin vaarillani. Ei kiitos minulle.
Ola ei ehdi kuin nousta sängyltä, kun hänen oveensa koputetaan.

Taivo ja Aivo ovat laskeutuneet ansaitulle päivälliselle Tallinnan parhaassa ruokaravintolassa Aedissä. Ainakin Taivo on aivan intona ja ei pysynyt koko aikaa nahoissaan. Minä lainasin Prismoilta ja K-kaupan Väiskiltä kaikki liikenevät rahat, Tokmannilta en saanut mitään, kun Kyösti ilmeisesti itse pelasi niillä rahoilla eilen.
Ostin koko potilla neljän eri yhtiömme nimissä Alibaban osakkeita ja nettosimme noin 36 miljoonaa euroa yhdessä päivässä, sillä kotiutin jo rahat Prismaan ja Keskolle.
Nyt voimme toteuttaa hiukan järjestelyjä osakemarkkinoilla Helsingissä. Siellä on Myllytiellä myynnissä kaksi loistoasuntoa samassa taloyhtiössä, A- ja B-rapun ylimmät huoneistot ovat peilikuvia keskenään. Isompien makuuhuoneiden ja kylppärin seinät ovat vastakkain.
Voisimme ostaa nuo rakennusyhtiömme nimiin väliaikaisesti ja he tekisivät sinne valeseinät eli kapeat vaatehuoneet kantavan seinän molemmin puolin ja sitten puhkaista seinään oven. No tästähän on ollut puhetta jo aiemmin, nyt vain olisi rahat siihen ja mikä parasta sellaiset asunnot ovat myynnissä, joihin sen voi tehdä.
Hei Taivo sanoo Aivo, nyt pitää pureskella ruokaa välillä.
Mutta Taivo ei malta pitkään olla hiljaa, kun jo selittää, että ostin parin jenkkiyhtiönkin kautta ja siellä on nyt 19 miljoonaa rahaa käytettäväksi johonkin suomalaiseen pelialan ITC- yritykseen, eli siihen jonka omistamme Keravalla, ja joka teki sen paperipääanimaationkin.
Myymme sen ensin pilkkahintaan Peter Newmanille ja hän saa sen sitten muka nousemaan niin kiinnostavaksi alle vuodessa, että ostamme sen häneltä takaisin 15 miljoonalla eurolla. Siinä on sitten kepussa hyvä perintöprinssi Sipilälle, molemmat ovat rikastuneet yrityskaupoilla, eikä kumpikaan ole ns. poliitikko.
Aivon puhelin piippaa, ja Aivo vilkaisee näyttöä, ja sanoo Taivolle, Lauri on tulossa Tallinnaan, tullin ilmiantopuhelimessa viesti.
Lauri on valinnut risteilymatkan, ja Aivo tuli Sea- Catilla aikaa sitten ja syö nyt veljensä kanssa jos vain saa rauhassa syödä, sillä Taivo puhuu koko ajan jostain muusta kuin ruoasta ja sen nauttimisesta. Aivo sanookin Taivolle, että romanien kanssa on kiva käydä syömässä, kun he eivät puhu työasioista.
Taivo ei ole kuuntelevinaan, vaan jatkaa, että Kyllä meidän nyt pitää vahvistaa asemiamme, tai muuten jäämme jatkossa jalkoihin. Kiinalaiset tulevat kohta meidän reviirille ja silloin ei Dong pysty enää pitämään Li:tä kurissa ja nuhteessa. Li voi hypätä vieraan leipiin on se vaan niin liukas jätkä se Kun.
Tänään pitäisi hakea Olalta ne timantit joita hänellä ei mielestäni enää ole, millaisen teatterin me hänelle järjestämme, kun ryöpytykseen kohteena piti käsittääkseni olla Siirin ja Jaakon? Mutta he ovat laskeutumassa ilmeisesti juuri parhaillaan Seutulaan, mikäli pikkulinnut ovat viserrelleet oikeita säveliä minun korviini Taivo tykittää, ja Aivo hillitsee itseään puuttumasta juuri nyt Taivon puuskittaiseen puhetulvaan.
Rauhoitu veli, kyllä se Ola voi rauhassa antaa pitävän lausunnon hakijalle, että pussissa on vain kristallisoodaa.

Hetkonen Taivo vielä, minä ilmoitan Meemelle, että ottaa Laurin varjostukseen Finlandia saapuu rantaan 18.30, eikö?
Taivo nyökkää ja he jatkavat ruokailuaan, tai Taivo puhumistaan ja Aivo nielemistään.
Aivo miettii, että Taivo ei muista onneksi kysyä, miten meni Kalastajatorpalla, on mies niin täynnä itseään ja onnistunutta pörssiseikkailuaan, mutta joskus kannattaa olla omatoiminen Aivo myhäilee sisäänpäin.

Maire ja Petri ovat nahistelleet siitä saakka, kun Maire oli tullut Laurin kyydillä kotiin. Nyt alkaa rauha tulla kihlaparin väliin ja Petri kampeutuu Mairen kainaloon. Anteksi rakas, mutta minusta tämä on rasittavaa, eli auta minua selvittämään tunteeni, en halua tahallaan olla mustankipeä.
Mustis tuollaiselle vanhalle ukolle, joka läähättää keskikoulun parkkialueella pikkupimujen perään, hyi sinua Petri, kun et näe selkeästi, mutta annan toki anteeksi, jos saan munaa vastapalvelukseksi.
Jos antaa niin saa, sanoo Petri ja aukaisee sepalustaan, joka pullottaa valmiiksi.

Vaan sitten Petri muistikin että Turuussakin on Wiklund.

Kurat raisk! Murahti Aivo kesken aterian, tule Taivo nyt mennään ja kiireesti konttorille. Aivo vinkkaa samalla kyyppärille, että kirjaa aterian vihkoonsa, on tulipalokiire. Tarjoilija kääntää peukun ylös ja poistuu huomaamatta kirjaamaan tilauksen piikkiin.
Matkalla Aivo selittää Taivolle, nyt on piru merrassa jos emme saa sitä kovakullia kiinni ajoissa. Sitä se kostonhimo joskus sokaisee perusteellisesti. Tarkoitus oli tapattaa Siiri ja Jaakko, kun pettivät meidät, mutta samalla tekisimme itsemme pettureiksi, kun emme pysty toimittamaan tavaraa tilaajalle.
Luuletko nyt, kun poliisi "pelasti" Siirin ja Jaakon varmalta kuolemalta, niin moka menee meidän piikkiin jos ei timantit palaudu välittömästi Olan jemmaan takaisin.
Taivokin sanoo kurat, ja viheltää päälle, minä hoidan kovakullin sinulla näyttää olevan muutakin hoidettavaa, sanoo Taivo.
Totisesti, sillä nyt emme kaipaa mafioitten väliin mitään vihanpitoa, vaikka harmittaakin se vähä Rikun tapaus.

Olan huoneelle koputetaan ja Ola aukaisee kalman kalpeana oven. Hello, Ola Rapakko oletan? Yes, I am Ola Rapakko, sanoo Ola ja yrittää katsastaa miehen käsiä. Vasemmassa kädessään miehellä on salkku ja kun mies kääntyy hiukan Ola näkee miehen vasemmassa kädenselässä tatuoidun nyrkin, mutta keskisormi on koukistuneena salkun kahvaan ja mitään pääkalloa ei siten voi havaita.
Mies menee pyytämättä eteenpäin ja Ola väistää tottuneesti, hän ei halua olla seinä, joka aina murretaan lopuksi.
Mies nappaa salkun auki ja selvittää tässä on sinun pyytämäsi kahdeksan miljoonaa puntaa, missä on minun kiveni?
Ola menee kätkölleen ja nostaa pussin pois piilostaan, mutta silloin oveen koputetaan taas.

Tatuoitu mies sulkee salkkunsa ja Ola piilottaa pussin takaisin piiloon. Ola menee varovaisesti ovelle ja aukaisee sen. Ovi tempaistaan auki voimalla ja Olan tuntema kovakullinen mies astuu pyytämättä sisään.
Hän esittäytyy vieraalle satunnaisena vierailijana, mutta pyytää molempia kuuntelemaan tarkasti mitä hänellä on kerrottavana.
Toimeksiantajani haluaa pysyä toimitusvarmana toimittajana, mutta hän myös haluaa näyttää, että kukaan ei kuseta häntä.
Mies pyytää tatuoitua miestä avaamaan salkkunsa ja sanoo tietävänsä että siellä on kahdeksan miljoonaa puhdasta Lontoon valuuttaa, eli käyttökelpoisia punnan seteleitä. Miehen avattua salkkunsa, hän pyytää Olaa tuomaan piilostaan timantit ja hän pyytää, että Ola levittää ne helyt päiväpeitolle avatun salkun viereen.
Ola on kalpeampi kuin koko aikana, hänestä alkaa tuntua jo kovin pelottavalta, voi kun se Jaakko olisi täällä, tai ei sentään, mitä tämä kaikki merkitsee?
Kovakullinen mies komentaa Olaa toimimaan, älä hyydy mies tai nussin aivosi pihalle hän näyttää samalla miehustansa suuntaan. Ola kaivaa pussin ja kaataa hilut tummanpunaiselle päiväpeitolle.
Katsokaa näitä timantteja sanoo kovakullinen mies, tämähän on sontaa, eli pelkkää kristallisoodaa ja sinä ajattelit maksaa tuosta kahdeksan miljoonaa puntaa.
Olan polvet huojuvat, kylmä hiki nousee kuin kuuma aalto perseestä niskan kautta ohimoille, hänen on pakko istuutua takana olevalle lasipöydälle.
Hyvät herrat ei ole syytä paniikkiin, tässä oli tulla paha virhe, mutta onneksi sain oikean informaation teille molemmille viime hetkellä.
Raha ei vaihtunut kristallisoodaan vaan tässä ovat oikeat timantit, ja puhuja nostaa ne povitaskustaan taikurin ottein. Minulla oli timantit, siis minä myös otan rahat sanoo mies ja ojentaa timantit tatuoidulle miehelle. Samalla hän ottaa salkusta kaksi setelinippua ja laittaa ne päiväpeitolle, ottaa vielä kaksi setelinippua katsottuaan ensin pitkään Olan silmiin.
Kovakullinen mies laittaa salkun kiinni ja nappaa salkun käteensä, sanoo jäähyväisiksi näille kahdelle miehelle. Olemme sujut nyt voitte jakaa nuo setelit päiväpeitolla keskenänne. Olaa kehottaisin kuitenkin häipymään nopeasti jonnekin muualle kuin Suomeen. Ja pysymään piilossa niin pitkään kuin rahat riittävät. Jaakkosi on pidätetty Suomessa hän sanoo lopuksi ja poistuu korrektin rauhallisesti.

Meemeltä tulee viesti, että Lauri on saapunut ja matkaa kohti Radisson Blu Hotel Olümpia, kuten eckerölinenläiset matkustajat tyypillisesti. Aivo viestii takaisin, että Meeme nyt seuraa miestä kuin paskatauti varista, eikä heitä läppää mistään tyyppiasiakkaista.

Finnairin reittikone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle Tukholmasta ilta seitsemän paikkeilla. Putken sisällä koneen oven edessä odottelee lentokenttähenkilökunnan seurana kaksi univormu-pukeista poliisimiestä.
Koneen kapteeni kuuluttaa matkustamolle:
- Arvoisat matkustajat. Tervetuloa Helsinkiin. Pyydämme kaikkia matkustajia istumaan paikoillaan vielä pari minuuttia, kun kone on pysäytetty tuloputken eteen. Annamme erikseen luvan koneesta poistumiseen. Toivomme matkanne sujuneen mukavasti ja teidän viihtyneen seurassamme.
Jaakolle ja Siirille ei kiinnitetä koneessa käsirautoja, vaan heidät ohjaa mahdollisimman huomiota herättämättömästi bisnesluokan ensimmäiseltä tuoliriviltä etuovelle ruotsalainen siviiliasuinen poliisikonstaapeli. Kun ovi avautuu, kaksi suomalaispoliisia toivottaa heidät tervetulleiksi ja kiinnittää käsiraudat ranteisiin. Sitten seurue lähtee kävelemään putken päässä olevia ulos johtavia portaita terminaalirakennuksen viereen, jossa odottaa mustamaija. Jotkut matkustajista huomaavat koneen ikkunasta tilanteen ja he alkavat supatella kiihtyneesti. Tilanteen laukaisee koneen kapteenin uusi kuulutus:
-Nyt voitte nousta paikoiltanne ja poistua koneesta etuoven kautta. Kiitos vielä kertaalleen seurasta ja hyvää illanjatkoa!
Noin puolen tunnin kuluttua Jaakko ja Siiri istuvat erillisissä tutkintaselleissään Pasilan poliisitalossa. Heille on kerrottu, että kuulustelut alkavat aamulla.

Aamulla Taivon puhelin piippaa. Kukahan siellä tähän aikaan taivastelee Taivo ja katsoo ensin kelloa, joka näyttää vasta 5.20.
Aivo tässä, anteeksi kun herätin, mutta en saanut unta, kun ajattelin sitä sinun panostasi eilen, unohdin kiittääkin. Onnittelut veli olet onnistunut samalla ratkaisemaan koko ongelman, lähes kokonaan, eli nyt pitää vielä toteuttaa tämä ajatukseni käytännössä.
Ajattelin ensin laittaa sinut Lontooseen, ottamaan vastaan sen vähä Rikun eläkekassan, joka on lähes samaa luokkaa kuin sinun eilinen "lottovoittosi"! Vähä Rikun tilalle olisimme joutuneet lähiaikoina kuitenkin värväämään uuden henkilön, sillä nuo rahat olivat hänen eläkkeensä.
Nyt Siirin tempauksen ansiosta, eläkekassa palautuu meille takaisin ja valmiiksi salakuljtettuina Lontooseen. Sinun ansiostasi myös saimme kovakullisen ajoissa Olan kämpille, joten sinulle olisi Lontoon matka tehnyt hyvää ja olisit sen ansainnut kernaasti.
Kun Lauri on ottanut samoja tapoja, kuin Leevi, niin nyt meille tuli kiire Peter Newmanin sisäänajossa, ja joudun laittamaan Lontooseen Mairen ja hänen notkean rakastettunsa, hän osaa jopa luikerrella saksalaisen poliisin käyttämistä käsiraudoita, joten selvinnee mainiosti meidän tulikokeestammekin.

Mitä Aivo nyt ajat takaa, ajattelee Taivo ääneen puhelimessa? No veliseni, olen valvonut koko yön ja miettinyt. Sen paperianimaatio-firman Keravalta ostaa jenkkiläinen ITC- alan guru Peter Newman, kunhan ensin teemme muutaman siiron hänen kanssaan Lontoossakin.
Maire joutuu olevinaan työmatkalle Lontooseen, hänelle ilmoitetaan jo tänään iltapäivällä, mutta hänelle tarjotaan mahdollisuutta ottaa mukaansa joku henkilö, ja tulee ainakin yksi mies, joka varmasti Mairelle kelpaisi matkaseuraksi.
Sitten Maire saa Lontoossa ilmoituksen, että hänen pitäisi hakea yksi matkalaukku Eaton Squarelta, mutta se painaa, joten olisi hyvä olla jokin rohkea ja voimakasvartaloinen mies mukana. Eli kukahan mahtaa Mairen mieleen nousta kyseisellä hetkellä, veli hyvä?
He tietysti asuvat jo silloin Peter Newmanin omistamassa luukussa siinä lähellä. Asunto on siivottu, mutta kalustettu, joten heidän on hyvä siellä asua, vaikka aamupalaa ei kannetakaan sänkyyn saakka. Otamme tietysti Dongin toimesta muutamia kuvia, siitä kun Peter nappaa salkun Jopilta, eli kuvasta selviää kuka on vastaanottaja.
Sitten kämpillä, kun he eivät malta olla avaamatta salkkua asunnollaan on Peter jo osallistunut rahanpesuun ulkomailla. Ainakin jos poliisi saa nuo Dongin ottamat kuvat haltuunsa.
Olet sinä sika miettimään asioita Aivo, sanoo Taivo ja haukottelee.
Älä Taivo vielä nukahda sanoo Aivo. Nyt on juttu vielä hoitamatta. Siitä keravalaisesta ICT- yrityksestä maksetaan paljon enemmän kuin ajattelin saadaan silloin pestynä nuo vähä Rikun rahat takaisin Suomeen, vaikka niitä rahoja ei siihen käytetä, vaan ne jenkkifirman sinun kasvattamat rahat ja hiukan muuta kotiutettavaa Lontoosta.
Ai niin laita toimeksi sen Myllytien kanssa, mutta Lauri on pidettävä siitä erillään, Yrjö saa hoitaa. Lauri on tarkkailuluokalla, sillä hän on parhaillaan umpikännissä ja on jo laulanutkin jotain toiminnastamme, mutta mimmi on meidän, joten se ei nyt onneksi mennyt eteenpäin.
On se kumma aine tuo vodka, kun se laulattaa vanhaakin kettua, jos vain pesälle pääsee.

Laurin vaimo ja Leila ovat päässeet sopuun. He alkavat viihtyä yhdessä, eivätkä enää yhtä miestä kaipaa. Hoituvat ne lapset näinkin. Pieni tumma vinosilmäinen lapsi on saanut kaksi äitiä ja muutamia sisaruksia.
Onni kukoistaa, mutta rahaa olisi tietysti kiva saada hiukan lisää. Ongelmaksi asti rahan puutteesta ei ole, sillä Laurin rahakätköt ovat heppoisia ja helposti avattavissa. Kassakaapin avainkin löytyy ja siellähän on puhdasta valuuttaa. Valmiiksi on valuutanvaihtoakin tehty, joten löytyy puntia, kruunuja ja 500 000 yuanin nippukin. Aika poika jätti naisille kunnon elämisen varan.
Taitaa siellä kassakaapissa olla jotain Leevinkin omaisuutta, mutta sehän ei ole eroteltavissa Laurin omaisuudesta?
Missä lie Lauri edes nyt?

Juuri kun ex-vaimo ja avovaimo käyvät yhteiselle aamiaiselle, työntyy oven eteen pikalähetin Mercedes-Benz Sprinter umpipakettiauto ja kuljettaja kipaisee nopeasti ovisummerille ja äänimerkki tulee rouvien korviin.
Kumpi täällä on emäntä ajattelevat molemmat omissa nupeissaan? Avovaimo menee ovelle ja painaa nappia, sähkösalvan klipsaus kuuluu, kun hän raottaa omaa ovea jo valmiiksi.
Hyvää huomenta arvon naiset sanoo lähetti ja pyytää kuittausta. Teille on lähetys Lontoosta Leila...

Kun Laurin avokas huomaa, että Leila muuttaa pysyvästi Suomeen ja Laurin luo, hänen pinna kilahtaa ylitse. Hän saa raivokohtauksen pikalähetistä huolimatta ja pakkaa vähäiset tavaransa ja nappaa poikaansa käsipuolesta kiinni ja sanoo, että nyt mennään.
Leila kuittaa tavarat saaduksi, ja pikalähetti purkaa tavarat nurmikolle porraskäytävän oven viereen, heilauttaa kättään ja häviää Helsingin vilinään.
Leila istuu jonkin aikaa ja nousee sitten imettämään vauvaa.

Lauri on maannut puolille päiville pois krapulaansa, laukku Julia, jonka Meeme oli pyytänyt Laurin "tueksi", kun hän oli huutanut Olympia-hotellin pääovella, että "Tapa kohtuotsuse master class ambur Reiska"!
Lauri oli rauhoittunut, kun laukku Julia oli saanut pujotettua toisen kätensä Laurin munille. Laukku toisessa kynkässä ja Laurin munat toisessa nyrkissä pariskunta oli viety huomaamattomasti Laurin huoneeseen.
Eihän Laurista ollut miestä enempään, sillä vuoteen nähtyään, hän oli alkanut itkemään ja Julia oli lohduttanut häntä puoli neljään, kunnes mies oli nukahtanut. Sitä ennen hän oli Julialle ennättänyt kehumaan miten hänellä on Suomen Yrittäjien kunniaristi ja kotona kaksikin vaimoa. Lisäksi hän oli vannonut kostoa veljensä surmaajalle ja uhonnut olevansa Viron mafian luottomies ja kostaisi kyllä murhaajille.
Sitten mies oli vain retkahtanut selälleen sänkyynsä ja alkanut kuorsata kovaan ääneen. Julia oli lähtenyt, kun tasainen kuorsaus oli jatkunut hänen mielestään liiankin pitkään. Mitään hän ei ollut mieheltä vienyt, koska toimeksianto tuli Meemeltä.
Nyt Lauri odotti paluulaivalle porttien aukeamista. Aulassa oli suhteellisen hiljaista, muutama suomalainen ja enemmän virolaisia oli matkalla Suomeen tällä päivän viimeisellä vuorolla, lähtöaika 19,30.
Lauria harmitti, kun hän oli mitään puhumatta lähtenyt avovaimonsa luota. Hänellä on ollut kestämistä ja nyt vielä mies sekoilee, mutta siitä huolimatta hän ei aikonut soittaa kotiinsa. Tottapahan sitten näkevät, kun mies tulee kotiin.
Lauri yrittää olla varsin näkymätön, sillä hän ei haluaisi tulla nähdyksi Tallinnassa ilman, että hän on ilmoittanut tulostaan etukäteen Taivolle.
Sitten Lauri miettii, että mitähän herkkua se Leevi näki tässä huorien maailmassa. Aina piti olla nuori nainen tai kaksi kainalossa, mutta eihän sellaista jaksa ilman Turun Wiklundia ja niitä sinisiä pillereitä. Lauri yrittää muistella mitä hän oli yöllä tehnyt sen naisen kanssa, mutta hän ei muuta muista kuin naisen tuoksun ja se oli tuntunut hyvältä. Vittu, eihän se ole kuin kusenpolttama kolo, mitä siitä maksamaan vielä. Ostoshan jää aina myyjälle, ja sitten ovi aukaistaan laivalle, Lauri menee muiden sekaan.

Aivo soittaa Taivolle, alahan pakkaamaan sillä me lennämme Lontooseen. Kiire tarttuu helposti, eli eilen kun piti hiukan urakoida asioita tapahtumaan jäi kiire päälle.
Nyt ajattelu on selkeämpää, eli me lennämme yhdessä Lontooseen ja laitamme koko toiminnan uusiksi.
Kuulehan veli mitä olen ajatellut aamupäivällä. Puhutaan vaikka Suomen mittareilla, eli Suomessa murhataan noin sata ihmistä vuodessa, heilunta on 10 prosentin sisällä, eli joka neljäs päivä tapahtuu henkirikos.
Raiskauksia tapahtuu selkeästi enemmän, eli tuhat vuodessa, joten se on 2,7 raiskausta päivässä, mutta lapsiin kohdistuu vielä enemmän seksuaalista häirintää jopa 1600 tapausta vuodessa eli 4,3 tapausta päivässä. Ryöstöjen määräkin jää hiukan alemmaksi, eli noin 1500 ryöstöä vuodessa.
Varkauksia sen sijaan on paljon 114 000 vuodessa eli joka päivä yli kolmesataakymmenen varkautta. Petoksia 23 000, maksuvälinepetoksia 7 600, vahingontekoja 43 000, mutta talousrikoksia merkitään vain 3160, joten epäilen, että niitä (meitä) ei vain saada kiinni, koska talousrikokset ovat lähes laillisia nykyisin.
Eli kuule siis veliseni, meidän konseptimme ei ole oikeastaan mikään noista, eli olemmeko me mitään rosvoja olenkaan? Me emme tapa saati murhaa, ainoa rikoksemme on että käytämme hieman venyvää käsitystä miten rahaa käytetään. Eihän siinä ole mitään laitonta, jos lainaamme osuuskaupalta ja teemme heidän rahoillaan rahaa, ja sitten palautamme heille rahan korkoineen takaisin.
Tai siinä, että välitämme piraattituotteita Suomeen myyntitiskille, kun muuten jengi saisi hakea ne itse naapurimaista. Mehän teemme vain palveluksen Suomen yhteiskunnalle, kun heidän veronmaksajien ei tarvitse Kiinasta lähteä solmioita noutamaan, vaan me tuomme ne heille hyllyyn saakka Stockmannille ja niin edelleen...
Nyt me lähdemme ja yllätämme Petrin ja Mairen. Pidämme yhteisen päivänmittaisen hulluttelutuokion, ja laitamme koko järjestelmämme uusiksi. Ei enää yhtään Laurin kaltaista pöhköä, tai mitä Leevillekin maksettiin siitä, että hänen siskonsa tappoi meiltä miehen, joka tosin oli jo jäämässä muutenkin sivuun?
Ei kurat tämä homma näin enää voi mennä. On hyvä, että sinä teit omin päin sen Alibaba-casen, nyt minunkin silmät avautuivat.
Hei, jutellaan sitten huomenna lentokoneessa mukavia lisää, vaan ei työasioista. Tuli tässä mieleeni vielä yksi juttu.
Se putkahti päähäni, kun Lauri oli siellä Olympiahotellissa törttöillyt. Muistatko Taivo, kun olimme lapsia ja isä oli miliisi. Elettiin vuotta 1980 ja vuodenaika oli suurin piirtein sama, Eesti oli silloin vielä melkoisen suljettu yhteiskunta ja suomalaisia poroja tai pekkoja ei täällä juurikaan nähty laumoittain.
Isä kuitenkin oli miliisi ja meillä pojilla oli haaveita. Ajattelikin jo silloin alkaa oikeuden kanssa tekemisiin, mutta sillä lainvalvojan puolella, vaikka ei se isäkään mikään pulmunen ollut. Kaikkea tavaraa ilmestyi aina kotiin kaappeihin ja milloin minnekin, vaikka ei se varmasti niitä rehellisesti hankkinut.
Niin tuo hotelli oli silloin valmistumassa, sen piti valmistua Moskovan olympialaisiin, mutta kova häslinki siellä kuulemma oli. Isä oli erään toisen miliisin kanssa yrittänyt kähveltää sieltä työmaalta kokolattiamattoa. He olivat kolmannesta kerroksesta kantaneet yhtä isoa rullaa alas ja olivat laskeneet sen ensimmäisen kerroksen lattialle levätäkseen hiukan, ennen kuin laittavat sen autoon.
Silloin oli rullan sisältä noussut mies ja kysynyt, että minnekäs miliisit vievät minun mattoani? Hän oli mattourakoitsija, joka teki pitkää päivää, koska kiire oli kova. Urakoitsijan nimi oli Hanski ja hän oli suomalainen mies Hyrylästä. Isä ja toinen miliisi juoksivat autoon ja hävisivät näyttämöltä. Kyllä ne ukot nauroivat monta vuotta tuolle jutulle, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Minä sain tietää siitä tuon toisen miliisin pojalta aivan vahingossa. Meillä kotona ei siitä uskaltanut puhua.
Niin tuo Hanski sai minut ajattelemaan kiirettä uudelta kantilta, jos on kiire pitää joutua, mutta lepokin on tarpeen. Siitä Hanskista riittää paljonkin juttuja, hän toi yrittäjyyden Eestiin voidaan hyvin sanoa, sillä neukkuaikaan ei ollut soveliasta yrittää julkisesti mitään, jos ei ollut tinanappien suosiossa. Hanski toi tänne uudet tuulet yrittämisestä, hän oli hyvin suosittu ja ei ollut epätavallista, että hän meni ruokatunnilla mustalla isolla Tsaikalla syömään parhaaseen ruokapaikkaamme ja kuljettaja kumarsi syvään hänen tullessa ja poistuessa autosta, samoin hotellin ovella oli kaluunamies linkkuveitsen lailla linkussa.
No sinä kasvoit jo hiukan vapaammassa ilmapiirissä kuin minä vanhin veljeksistä, mutta huomenna menemme yhdessä, eikö niin?

ILTALEHTI 16.9.2014:
"UUSI KOHUPIDÄTYS HAUKILAHDEN SURMATAPAUKSESSA
Poliisi on pidättänyt korkeassa asemassa olevan verovirkailijan ja hänen poikansa epäiltynä osallisuudesta Leevi Penniön murhaan. Poliisi on vaitonainen pidätyksen yksityiskohdista. Lisätietoja saataneen parin päivän aikana."
- JUMALAUTA!, raivoaa Kaakkuri aamulla kello kahdeksan.
Kuka helvetti on antanut tietoja mediaan?
Linnu ja Viljo kuuntelevat raivoamista vaivautuneina. Linnu kuitenkin hiukan tasapainoisemman oloisena, Viljo Kahelin puolestaan naama punaisena.
- E-ei kai tuossa nyt mitään sa-salattavaa oikeastaan ole. Kyllähän se tulisi ilmi joka tapauksessa, yrittää Viljo pehmentää esimiestään.
-PERKELE, huutaa Kaakkuri. Emme ole vielä ehtineet edes aloittaa kuulusteluja ja jo on otsikot lehdessä. Nyt asiaan sotkeutuneet tahot voivat tehdä omat sotasuunnitelmansa. VOI SAATANA! Ketä tunareita tässä on takana?
Linnu ja Viljo istuvat vaitonaisina. Kaakkuri rauhoittuu hiukan ja vetää henkeä:
- Hakekaa toinen niistä tänne. Päättäkää itse, käyttäkää järkeänne!
Viljo lähtee matkaan, Linnu jää istumaan paikoilleen.
Viiden minuutin kuluttua Viljo saapuu takaisin Jaakko mukanaan.
- Jaahas poika, aloittaa Kaakkuri. Istu perseellesi ja kerro omin sanoin mitä tiedät Leevi Penniöstä ja hänen kuolemasta! Kaikki nauhoitetaan.

Jaakko aloittaa varovasti, että ei hän mitään siitä kuolemasta tiedä sen enempää, kuin lehtien sivuilta on lukenut. Ettekä taida tekään paljoa tietää, kun sitä asiaa minulta tivaatte?
- Jaahas poika, alatte leikkiä tietämätöntä, puhisee Kaakkuri takaisin.
- No otetaanpa sitten rauhallisemmin: " Miksi lähditte lomamatkalle, vaikka enonne hautajaiset jäivät väliin matkanne vuoksi"?

Kaakkurille toimitetaan kuulusteluun nippu kysymyksiä. Niiden laatijoina olivat Linnu kollegoineen.
- Lähdetäänpä nyt selvittämään tätä hautajaisasiaa hiukan yksityiskohtaisemmin.
- Eikö Jaakko Walter sinua olisi tarvittu arkun kantajana?
- Ei, siellä oli taattuja kantajia ihan tarpeeksi muualta.
- Olitte vasta Ruotsissa ja olisitte hyvin ja ajallaan voineet palata hautajaisiin ja lähteä matkalle myöhemmin. Miksi ette siirtäneet matkaa?
- Miten tollasiin naurettaviin kysymyksiin viitsis edes vastata.
- Lähetittekö adressin?
- En tiedä.
- Osoititteko mitenkään tukea ja osanottoa sukulaisillenne?
- Mistä tässä oikein on kyse? Ei me niin sukurakkaita olla. Ei ne sukulaiset ole ihan aina mielessä.
- Miten olitte yhteyksissä sukulaisiinne? Taidamme saada siitä muutoinkin selvän, jos sitä ei tässä kuulustelussa saada. Tämä ei helpota eikä lyhennä oloanne täällä millään tavoin. Kyllä se muistikin alkaa pelata, kun odotellaan.

Kaakkuri toimittaa Jaakko Walkerin takaisin selliin, kun hän heittäytyy puhumattomaksi.
Kaakkuri haettaa paikalla Siiri Walkerin. Ensimmäiset kysymykset ovat samoja kuin Jaakollekin tehdyt, mutta sitten tulee Siirille yllätyskysymys.
- mitä teillä oli autossanne hyvä rouva? Meille on tullut Englannista kysely entisestä miehestänne Rickhard Walkerista, joka ei ole palannut määräajassa taikaisin Englantiin ja kotiinsa.
Rickhardin Iphonen paikannusohjelman tutkintajäljistä saimme selville, että autossanne oli ainakin Richardin älypuhelin. Missä mies on? Oliko hän autossanne, kun ajoitte Pohjanmaalle?
Siiri kalpenee, näyttää, että hänen ajatuksensa ovat kuumeisessa etsinnässä. Kunnes sanoo:
- Vaadin asianajan paikalle.

-Kahelin, vie hänet takaisin selliin ja hoida se asianajajapyyntö samalla kertaa, tiuskaisee Kaakkuri. -Jatkamme kuulustelua myöhemmin.
-Ja näitä veijareita ei päästetäkään ulos samalla tavalla kuin sen Petrin kanssa meneteltiin, lisää hän ajatellen puoliääneen.
Kahelin poistuu Siirin kanssa huoneesta. Kaakkuri pyytää Linnua ohjeistamaan Malmön poliisille, että lähettävät Siirin ajaman auton laivarahtina tulemaan Helsinkiin, mieluiten heti eikä pian.
-Sano niille hurreille vielä, että ei tutki mitään eikä koske auton sisällä mihinkään. Mistä niistä tietää ...
-Linnu nyökkäsi ja poistui sitten mennäkseen omaan toimistohuoneeseensa hoitelemaan saatuaan tehtävää sekä muita päivän rutiiniasioita.
Kaakkurin puhelin soi ja toisessa päässä oli nuori naiskonstaapeli Virve Huttunen, joka kysyi ohjeistusta menettelytavasta kahden kamarille tuodun virolaisneitokaisen suhteen, kun heitä epäiltiin julkisella paikalla suoritetusta seksipalvelujen myynnistä.
-Heitä heidät ulos ja sano, että menevät seuraavan kerran nurkan taakse myymään! Ei minulla nyt ole aikaa moiseen!
Virve Huttunen oli hiukan kummissaan, mutta käsitti sitten, että Kaakuri ei ollut oikein puhetuulella. Hän päästi tytöt menemään.
-Kummalised inimesed seal politseijaoskond, ihmettelee toinen heistä pihalla.
-Jah täpselt! Kui ainult Leevi veel elus, ta oli hoolitseda meie, huokaisee toinen vastaukseksi.

Samaan aikaan Heathrowin taksijonossa Maire ja Petri odottavat vuoroaan.
Twenty five Wilton street, please sanoo Maire kun istuu vihdoin takapenkille Petrinsä kanssa. Meillä on siellä kalustettu kämppä, jonkun Peter Newmanin asunto. Hän on ilmeisesti amerikkalainen ICT- alan guru, jos hän on saanut oikeaa ohjeistusta esimiehiltään.
Huomenna pitää käydä parissa solmioliikkeessä tai liikkeessä, missä myydään myös "meidän" silkkiä ja solmioita, mutta se matkalaukku- case on peruttu ja meidän tulee valmistautua rentouttavaan yhteisöllisyyspäivään ylihuomenna. Mitään muuta ei ole ilmoitettu selostaa Maire, kun Lontoon musta taksi selvittelee itseään pois lentokentän rampista.
Petri tuumaa tähän takaisin, että on se ihmeellinen työpaikka, kun kihlattu pitää olla mukana nostamassa matkalaukkua, jota ei sitten tarvitse edes tehdä, vaan pitää mennä jonnekin huvipuistoon varmasti ihan vain huvin vuoksi?
No, no sanoo Maire, jospa nyt liioittelet hiukan, ei mistään huvipuistosta ollut kyse, vaan henkilökunnan virkistys- ja asenneseminaarista tai jostain sellaisesta. Juodaan teetä ja keskustellaan, syödään ja keskustellaan ja sitten lopuksi juodaan ja keskustellaan, niin se aina menee, paitsi että juodaan teetä on Suomessa, että juodaan kahvia. Täällä ilmeisesti teetä.
Katsele nyt Lontoota rakas, että osaamme pois, sanoo Maire ja alkaa vilkuilla ympärilleen.

Yrjö Kakkisen ovikello soi puolenpäivän aikaan Rauhankatu 3:ssa. Yrjö oli juuri lämmittämässä mikroateriaa, Saarioisten pyttipannua, lounaakseen. Mikrosta kuului PLING PLING, kun hän meni avaamaaan ovea. Oven takana seisoi noin 25-vuotias siistinoloinen komea nuorukainen, jota Yrjö ei ollut tavannut aiemmin.
-Tere! Oletko sina Georg, kysyi nuorukainen hiukan vieraalla korostuksella.
-Ykäksihän mua tituleerataan, kuului vastaus.
-Huva, olen siiski oigeas paikas. Sina tietät minusta, ma olen Reiska.
Yrjön kehossa näkyi silminnähden vavahdus, mutta hän pyrki sen peittämään ja hän lausui:
-Käypä peremmälle!
Nuorukainen astui eteiseen ja siitä kengät riisuttuaan olohuoneeseen asettuen sohvalle istumaan. Yrjö oli jo unohtanut pyttipannunsa, joka jäi mikroon jäähtymään.
-Onko sinulla tärkeätäkin asiaa, kysyi Yrjö.
-Voib olla, vastasi Reiskaksi esittäytynyt nuorukainen. -Kaik eip ole menny ihan huvin. Siiri ja Jaakko on poliisiputkas, ma ei tietä mitä he kertoo.
-Poliisiputkassa? Mitä on tapahtunut, kysyi Yrjö.
Reiska kertoi minkä asiasta tiesi ja hieman taustoja lisäksi. Sitten hän lisäsi:
-Sinun pitää huolehtia siitä, että me ei paljastu. Ma en mene yksin vankilaan. Jos niin tapahtu, niin sina menet kanssa!
Yrjö valahti kalpeaksi.
-Mitä minusta tahdot?
-Jos joku epäile mua, sina todistat minu alibi. Niin, ja lisäksi autat minu huolehtimaan siitä, et kugagi ei tule laulama. Reet ja Olga ottaa sinuun yhteys ja kertoo myöhemmin miten teet.
-Reet ja Olga?
-Just nii, he on eestlaset tytöt tääl Soomes, ma järjestin ne Leevil. Nyt ma olen asumas muutama päivä heidän majas Punavuores. Me ei saa enä tavata tämän jälge. Reet ja Olga viestittää kaiken ja ma saan sinu viestit heiä läbi. Muista, me ei tunneta toine toista ja me ei olla kunagi tavattu. Reet ja Olga on saanu sinu puhelinnumero.
Yrjö oli hämillään, kun Reiska palasi eteiseen, veti kengät jalkaansa ja häipyi ulos.
Pyttipannu jäi syömättä. Yrjöllä oli tunne, että eräät olivat käyttäneet häntä hyväkseen, Manipuloineet hänen mieltään ja kansanmiehen särmikästä kunniantuntoa saadakseen hänet järjestämään jotain, mikä olikin vain muiden intresseissä. Häntä lohdutti, että rahaa ei juurikaan ollut kulunut, mutta eipä toisaalta tullutkaan ...

Siiri Walker istuu nyt asianajajan kanssa uudessa kuulustelussa. Kaakkuri sanoo, että Kauhajoelta komisario Ala-Harja on vieraillut miehen luona, jonne autonne vietiin. Siellä miestä kuulusteltiin ja kävi ilmi, että mies oli auttanut kylmettyneen ulos toisesta autostanne.
Mies oli saunonut matkassanne kulkeneen mukavan miehen seurassa.
Siiri valahtaa valkoiseksi. Hän tuntee herkällä vaistollaan Kaakkurista lähtevän pahan hajun. Tupakka vai mikä käry siitä miehestä lähtee? Siiri on allerginen hajuille. Hän haluaisi puhua Jaakon kanssa. Uskomatonta. Voiko Rickhard olla ollut hengissä. Kulkeeko hän nyt vapaana? Mitä on voinut tapahtua?
Siiri ei osaa esittää kysymyksiä, niin shokissa hän on kuulemastaan. Hän ei pysty jatkamaan kuulustelussa. Hän tulee huonovointiseksi, vaatii vettä, pyörtyy.
Kaakkuri näkee Siiri Walkerin voimakkaan reaktion ja ähkäisyn, joka hänestä lähtee. Siiri yrittää pienellä äänellä saada puhua Jaakon kanssa. Se estetään.
Kaakkurille tulee mieleen mielenhäiriö ja mielentilatutkimus kuulusteltavan voimakkaasta, kummallisesta reaktiosta.

Huang Dong kävelee hiljaa edestakaisin Wilton streetillä, hänen mietteensä on kohdistunut johonkin epäolennaiseen ja miehen katse on tyhjä. Hän miettii niitä näitä eikä pääse jyvälle oikein mitä hänelle on tapahtumassa. Toisaalta hänen koko kehonsa vastustaa palveluksia epämääräisille tyypeille. Mutta hänen vaakakupissaan painaa kuitenkin tahto leveämmästä elämästä. Jokainen ihminen haluaa enemmän kuin ansaitsisi, hän päätyy ajattelemaan.
Musta taksi pysähtyy kadun varteen ja Petri nousee pois taksista, Maire jää hetkeksi taksiin ja maksaa kortilla kyydin. Have a nice day, huikkaa suhari ja ajaa pois. Dong on kärppänä Petrin ja Mairen edessä.
- Tervetuloa Lontoo, sanoo mies suomeksi ja jatkaa sitten englannilla, tervetuloa ja toivon että viihdytte, minun nimeni on Huang Dong, mutta voitte kutsua minua vaikka Dongiksi tai Don Quixoteksi nauraa leveeästi, mutta pysähtyy itse miettimään hetkeksi, että mistä tuo Don Quixote oikein tuli?
Dong avaa kihlaparille oven ja sanoo, että morsiussviittinne ei ole Hilton tasoa, mutta olen huolehtinut jääkaappiin kaikenlaista. Mämmiä en saanut mistään, mutta eihän nyt olekaan pääsiäinen Dong virnuilee Suomen tietämyksellään.
Petri katselee huoneistoa ja ihastelee sen valoisuutta, suuret ikkunat ja vaalea vanha rosa seinissä sen tekevät, vanhakantaisen englantilaiset huonekalut istuvat kodikkaasti sen avaraan mutta hyvin suomalaiseen sisustusmaailmaan.
Dong ei halua ikävystyttää vieraita läsnäolollaan vaan yrittää nopeasti sanoa kaikki asiat, joita hän on huolehtinut. Sittenhän näyttää paperin, jonka hän on laatinut, siinä on tämän luukun "järjestyssäännöt" hän naurahtaa, eli siitä löytyy puhelinnumero minulle ja lähimpien palvelujen muistio ranskalaisten viivojen takaa.
Nyt jätän teidät kahden, toivottavasti viihdytte Lontoossa ja huomenna saapuvat oikeat isäntänne, joten me emme ilmeisesti enää tapaa, jos ette erikseen soita. "Heido"!

Jaakko Walter on nyt istunut jo kaksi päivää pidätettynä. Hän ei ole nähnyt äitiään, mutta on ajatellut häntä kovasti. Äiti on aina ollut hänelle tärkeä, ja kuinka hän on äitiä aina totellut. Äidillä ei aina ole ollut ihan puhtaat jauhot pussissa, mutta miksi hän teki isälle sen mitä teki?
Yksinäinen selli herkistää. Jaakko ei tieä missä Olakaan on. Ei ole ottanut yhteyttä, eikä tietysti sitä saisikaan. Ola oli tienannut työstään hyvin. He olivat yhdessä pitäneet huolta tienestien hävittämisestä nautintoihinsa. Se mikä laulaen tulee se menee. Piti se autokin ostaa, ei ostettu, mutta Olahan tekisi lisää tuottoisia keikkoja. Ei minun tienesteistä niin väliä. Äiti antaa sen mitä tarvitsen ja isäkin joskus jotain. Ei sossuun ole tarvinnut vielä koskaan mennä. Varakasta sukuahan olemme.
Kaakkuri kutsuu Jaakko Waltterin kuulusteluun.
Mitähän se nyt kyselee. On ollu vähän haikea aamu. Haluaisin jo pois. Onkohan Siiri päässyt jo kotiin. Mitä se on sanonut?
Kaakkuri kertoo iphonesta Jaakolle, joka ei tiedä, pitäisikö nyt avata suunsa ja sanoa sen mitä tietää.
Kaakkuri karjuu
- Ryhdistäydy poika tai nuori mieshän sinä olet. Nyt on aika puhua. Et selviä täältä ihan noin vain. Mitä siellä autossa oli? Oliko isäsi? Missä on isäsi? Oliko isäsi sinulle tärkeä mies?
- Olihan isä minulle hyvä aina. Käytiin joskus kalassakin ja Lontoossa oli kiva olla hänen kanssaan. Isä oli taiteen harrastaja. Kävimme Tate Modernissa ja National Galleryssä. Siellä minä näin ensimmäistä kertaa Axel Gallen-Kallelan taulun Keitele järvi. Ainut suomalainen isossa galleriassa. Tuli meidän yhteiset kalaretket mieleen siitä. En tiedä missä isä nyt on, mutta oli se mukana autossa.
- Mitä, sen arvasin, jossakin se Rickhard Walter on, mutta siellä autossa oli toinen henkilökin. Kuka hän oli?
- Toinen henkilö? Ei ollut. Siellä oli pakastin ja isä oli siellä. Ei siellä muita ollut.
- Mitä sinä horiset. Olet yhtä käsittämätön kuin äitisi. Kuka se mies oli, josta Pohjalainen komisaari kertoi? Hän oli sillä tilalla, jonne ajoitte?
- No en taatusti tiedä ellei isä heräänyt sieltä pakastimesta.
- Miten sinä poika leikit kanssamme? Saat mennä selliin uudelleen ja kun tulet seuraavaan kuulusteluun, niin puhut suusi puhtaaksi. Täällä ei leikitä.

Lentokoneessa matkalla Lontooseen Taivo kysyy Aivolta ajatusleikkinä, että oletko Aivo tavannut koskaan itseäsi viisaampaa miestä?
- Varmasti, montakin, mutta yksi on jäänyt eritoten mieleeni.
Muistatko kun kerroin sinulle muutama aika sitten mattouakoitsijasta nimeltä Hanski? Hän oli fiksu mies, mutta ei tämä henkilö josta nyt on kysymys, mutta tarinan opetuksen kannalta on hyvä valottaa myös Hanskin osuutta asiassa.
Kuten silloin jo kerroin, Hanski toi Eestiin länsimaisen yrittäjyyden. Se miksi Hanskin opit eivät toimineet Suomessa juontuu suomalaisesta sosialidemokratiasta. Siellä kun kaikki noheva pitää eliminoida, jos kaikki eivät voi olla nohevia. Ja kuten tiedetään ei jokaisen pää ole savesta tehty, kuten sosialidemokratia kuvittelee.
Hanski on suurta ikäluokkaa tai sen jälkimaininkia, joka on joutunut kokemaan venäläisten ikävät puolet tiivistetysti, kun me taas Eestissä saimme kokea ne pitkällä aikavälillä, eli tarkoitan Suomen sotia itänaapuriaan vastaan.
Kun Hanski ei ollut vielä syntynyt, kun sota ja vihanpito Suomen ja Venäjän välillä loppui. Alkoi Paasikivi-Kekkosen linja, jolla Suomi nostettiin silloisen Neuvostoliiton avulla teollisuusyhteiskunnaksi, kun Suomi solmi YYA-sopimuksen ja maksoi siinä sivussa ainoana maana maailmassa sotavelkansa täysimääräisenä.
No Hanskin äidin ensimmäinen mies saapui sodasta vahingoittumattomana, mutta kuoli auton töytäisemänä, mennessään veljensä - joka oli kaatunut sodassa - muistotilaisuuteeen.
Mieheltä jäi ilmeisesti yksi lapsi, jota hän ei ennättänyt koskaan edes nähdä, mutta äiti löysi uuden miehen isäksi tälle syntymättömälle. Tämä mies oli varsinainen taikuri tai jonglööri, mutta perheellä ei aina mennyt taloudellisesti hyvin. Joka tapauksessa ensimmäisen miehen esikoispojan jälkeen perheeseen syntyi taikurin taikasauvan saavutuksena Hanskina tunnettu pienokainen.
Hanski oli isoveljeään notkeampi ja nokkelampi kaupallisesti, ja vaikka he olivat samasta äidistä, niin ero poikien välillä oli selvä. Isoveljestä tuli ehkä maailman rehellisin ja tunnollisin hiljainen mies, mutta Hanskista tuli kauppamies ja selviytyjä.
No heillä ei perheen isän taikuruudesta huolimatta juurikaan ollut rahaa kotona käytettäväksi, niinpä kekseliäs Hanski aikuisiän kynnyksellä alkoi ajatella itsenäisesti.
Perhe muutti jostain Jurvan kylkipuolelta Tuusulaan ja silloin nuorukaisen business-vaistot heräsivät lopulliseen kukkaansa. Suomi eli silloin muuttoliikettä maalta pääkaupunkiseudulle ja rakennettiin paljon, joten heidänkin naapuriin valmistui suuri kerrostalo. Hanski meni läheiseen rautakauppaan ja osti pussillisen ovisilmiä ja toisen pussin varmuusketjuja.
Sitten hän pyysi nöyrää isoveikkaansa kaveriksi ja alkoivat soitella vastamuuttaneiden ovikelloja ja kauppasivat varmuusketjua ja ovisilmää, jotka kävivätkin varsin hyvin kaupaksi.
Siinä busineksessa vain kävi niin, että hetken päästä markkinat kyllästyivät, kun ovisilmien myyjiä ilmestyi kuin tyhjästä lisää. Hanski oli tietämättään avannut liikeidean tuhansille ja tuhansille. Kerrostaloissa oli niin paljon ovisilmien myyjiä, että he kauppasivat niitä jo toisilleen.
Hanski veljensä ja parin muun nuorukaisen kanssa vetivät kännit ja harmittelivat hyvän ansaintalogiikan tuhoutumista. Kun he aamulla kokoontuivat lähibaariin krapuloissaan, ei rahaa ovisilmistä juurikaan enää ollut, mutta pöydällä lojui eilinen hesari.
Siitä Hanski tavasi, että kokolattiamattoa myytiin Kivenlahdessa Orient Occidentin mainos. Hanski sanoi mahtipontisena, että perustetaan mattoasennusliike tuohon risteyksen toisella puolella olevaan liikehuoneistoon, johon toiset hiukan vaivaantuneina esittivät kielteisen vastauksensa ja ryyppäsivät pilsneriä krapulaansa.
Sitten muutaman päivän jälkeen Hanski tuli liikehuoneiston avaimen kädessä kilisten kaverusten kämpille ja sanoi, että nyt minulla on mattoasennusliike. Hän oli laittanut hesariin myös ilmoituksen, että kokolattiamattoa asennetaan ja vastauksia oli tullut viljalti. Hän oli sitten marssinut Orient Occident Ltd:hen ja ja pyytänyt muutamia mallikirjoja jotta hän voisi näyttää niitä asiakkailleen.
Kun Hanski kiersi kaikki kiinnostuneet hänellä oli varsin iso nippu tilauksia mattoasennuksita, sitten hän meni ja osti liimalastan ja mattopuukon, jonkunlaisen metrimitan ja haalarit. Hanski ja kumppanit asensivat mattoa sen kuin ennättivät, mutta sitten tuli kilpailijat väliin, he olivat huomanneet, että Hanski tienaa liian paljon ja vie heidän kaikki asiakkaansa ja sitä kautta varastaa heidän leipäänsä. Hanskilta vaadittiin verottajan voimin kaikista töistä kuitit ja sen sellaiset, mutta eihän Hanski sellaista ollut heti alkuun ajatellut, vaan hänen tarkoitus oli tehdä rahaa, eikä kirjanpitoa.
Tässä kohtaa Taivo sanoi, no ei kovin viisas mies sitten ollutkaan.
Odotahan veliseni, kun jatkan tovin. Hanski siis oli jossain vaiheessa myös aloittanut laillisenkin liiketoiminnan, mutta kilpailijat kiristuvät Orient Occidentia, että jos he eivät lopeta suoramyyntiä Hanskille, niin koko Suomi lopettaa heiltä ostamisen ja niin Hanski laittoi pillit vähin äänin pussiin ja saapui ensimmäisen kerran elämässään Tallinnaan.
Sitä miten hän nousi siellä kavereiden kaveriksi, en pysty tässä julkisessa kulkuvälineessa sana sanasta kertomaan joten hyppään sen kohdan ylitse.
Hanskilla alkoivat yhteydet massaamme toimia, hänen sanansa oli arvokas monille. Niinpä hän kilpaili myös Olympia-hotellin mattotyöurakasta ja kuten tunnettua sai sen tehtäväkseen. Mutta hän sai muutakin aikaan, eli siihen aikaan meillä oli sellainen teollistamisbuumi ja suomalaisetkin olivat tulleet meille rakentamaan esimerkiksi rakennusliike Repo, joka rakensi Viru-hotellin.
Neukku-aikaan meillä oli lääkäreillä huonot ansiotulot ja suomalaiset rakennusliikkeet olivatkin heille hyvä tulonlähde, koska rakennustyöstä maksettiin paljon enemmän, siksi rakennusmiehet nousívat meillä kovaan kurssiin, kun suomalaisten ammattilaisten apumiehinä ja naisina toimi ylilääkäreitä, hammaslääkäreitä ja kirurgeja.
Se siis selittää, että suomalaista rakentamista haluttiin maahamme lisää, Kremlistä kävi käsky, että maahamme on saatava yhtä hyvä teollisuusaste kuin Suomessa on, jotta lääkärit voivat palata niihin ammatteihin, joihin heidät on kalliisti koulutettu.
Niin kuin hyvin tiedät Neuvostoliitossa oli kaikki suurta, paitsi lääkäreiden ja muun rahvaan palkat. Siksi siellä haluttiin uusi ja suuri tapettitehdas, koska rakentamista oli paljon luvassa, niin tapettien menekki oli taattu. Suomalaiset rakennusliikkeet haluttiin mukaan urakoihin ja julistettiin tapettitehtaan urakka kilpailun kautta ensimmäistä kertaa historiassa.
Suuret rakennusliikkeet kuten Armas Puolimatka ja YIT ja monet muut tahot olivat urakasta kiinnostuneita ja laittoivat tarjouksensa. Siitä urakasta oli monta kertaa myös Suomen Yleisradion uutisissa telvisiossa ja sanomalehdissä. Jopa hesarikin speguloi voimakkasti, että Armas Puolimatka on siinä urakassa vahvoilla.
No hyvä veli, Hanski oli myös laittanut paperinsa vetämään ja sai kuin saikin tuon urakan tehtäväkseen. No mitäs sanot, olihan hänellä kokemusta ovisilmistä, verottajasta, mattomafiasta Suomessa ja olihan hänellä pääomaakin peräti oman päänsä verta. Suomessa ei kukaan edes tiennyt kuka se sellainen mies on, mutta ei hän tyhmä mies ollut, vaikka äsken niin saatoit päätelläkin. Muistaakseni tuo urakka oli pari sataa miljoonaa, joten Hanski möi sen eräälle rakennusfirmalle ja sai sievoisen summan rahaa kännyynsä Suomessa aivan laillisesti.
- No miten tämä liittyy nyt siihen kysymykseeni, onhan noita onnenkauppoja lähempänä suvussa, eli muistatko kuka tienasi juuri lähes neljäkymmentä miljoonaa euroa ja täysin laillisesti, kysyy Taivo vaivautuneesti?
Niin, mutta sinulla on rautaiset taustajoukot ja vierasta pääomaa oli sinun käytössäsi runsaasti. Ajatteleppa Hanskin vierasta pääomaa silloin kauppahetkellä, tuskin montakaan kopekkaa hänellä oli taskussaan, mutta rajaton itseluottamus.
Nyt lähestymme kliimaksia, eli tapasin tuon kyseisen Hanskin kerran Shanghaissa ja hänellä oli jonkun sortin myyntiagentti mukanaan kierroksella. Enempää en voi miehestä paljastaa, koska hän ei halua päämiehensä tietävän, että hän on maailman viisain mies, sanoisivat hänet irti, kun kuulisivat hänen olevan ylipätevä, jopa pääjohtajaksi.
Meillä oli mukavaa yhdessä, mies on perheellinen eikä me mitään hullutuksia tehtykään, vaan meillä synkkasi hyvin yhteen, joskus jopa puoli kahteen. Sen minä muistan, että tämä käytti mielellään eri aliaksia, kun esiinnyimme eri paikoissa, hän oli joskus Juri Gagarin tai joku muu sörsselsön, mutta omalla nimellän hän tuskin liikkui muuta kuin työasioissaan tietysti, näin hän peitteli kulkunsa, niin että ei työtoverit koskaan päässeet hänen metodeista perille.
Miehellä ei tuntunut koskaan olevan kiire mihinkään ja niinpä pelasimme usein shakkia keskenämme. Hanskin mielenkiinto shakkiin ei riittänyt, sillä hän olisi vaikka alkanut myymään noita kalliita nappuloita ohitse kiitäville tarjoilijoille, mutta Juri Gagarin kyllä pelasi kelpo peliä.
Ja tässä paljastuukin kuka on se viisas mies jota kyselit, Juri gagarin on ainoa mies, joka on voittanut minut shakissa, ja joka ikinen kerta;)
- Olipa tylsä tarina, enhän minäkään ole sinua koskaan shakissa voittanut, mutta en sentään nimeä sinua maailman viisaimmaksi, koska sinä et sitä ole, vai oletko?
Ei Taivo en ole, eikä kukaan ole, mutta tarinani opetus on siinä, että elämä on suhteellista, sillä tuollainen kauppanero oli Suomessa lähes arvoton, koska ei kuulunut piireihin. Eestissä hän "puhui" itsensä piireihin ja teki lähes mitä tahansa. Kaikki on suhteellista, hän ei pelannut shakkia, mutta hän osasi elää kaupallisesti kaikista vaikeuksista huolimatta.
Ja niin meidänkin tulee opetella elämään, mutta selitän sen huomenna sinulle ja kihlaparille jos jaksat siihen saakka odottaa?

Siirille tulee vankeudessa mieleen menneet. Hän muistaa yksittäisen sekopään raivokohtaukset. Miten se Richard saattoikaan suuttua joskus? Se oli silmittömän ärsyttäväkin. Ei sen kanssa voinut elää, vaikka aluksi elämässä kaikki oli niin hyvin. Se oli pehmeä kuin nallekarhu. Kun Jaakko synty sitten se alko, se arvaamatta suuttui aina jostakin.
Jaakko ei onneksi ole perinyt isänsä luonnetta. Oliko joku mennyt pieleen Rickhardin lapsuudessa? Sen äiti oli aika outo. Olisikohan sillä ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö? Sehän saatto periytyä tai sitten saada sellasia ilmenemismuotoja kuin Richardilla esiintyi.
Tuska oli niin suuri, kun huomasin, että se väkivaltaisuus on alkamassa. Kaikki tapahtu kuin jonku kaavan mukaan.
Joutuikohan se Leila tai mikä sen nuoren naisen nimi olikaan Rikun väkivaltaisen luonteen uhriksi vai ehtikö heidän suhteensa edes kestää niin pitkään? Olihan se Riku niin usein poissa. Siellä öljynporauslautalla vai minne se aina häipyikään. Ehkä se hoiteli huonoa oloaan poissa ollessaan.
Miten se Riku sitten ryöstikään sen naisen sinne Lontooseen. Ihan hääjuhlan alla. Ehkä se nainen oli ajatellu lähteä. Sellasestaki puhuttiin, ihonväri ei Suomeen sopinu. Oli sekin aika omituinen tapaus. Pakottiko vai saiko helposti sen likan kyytiinsä. Tekikö Riku kiusaa Penniöille, Laurille erityisesti?
Sitä en kyllä ymmärrä miten sitten äkkiä minä siihen niin kovasti kimpaannuin ja otin siltä hengen. Miten sen selittäisi, voisiko selittää, uskoisiko poliisi?
Olisiko jostakin saatavissa apua minulle. En minä tarkoittanut niin pahaa kuin mihin tuo juttu johti. Yht´ äkkiä minullakin se kävin nyt kuin aina ennen Richardilla.

Kaakkuri pohdiskelee kaikkea kuulemaansa ja selville ottamaansa ja palaset alkavat Rickhardin kohdalta asettua kohdalleen. Siirin ja Jaakon huolimattomat puheet olivat ensin miltei menneet hänellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tokihan hän kaiken muisti, semminkin kun kuulusteluja voi vielä kuunnella nauhalta perästäpäin.
Riku oli viety pakastimessa Pohjanmaalle, ilmeisesti kuolleena. Siiri ja Jaakko ovat vähintäänkin olleet tietoisia lastistaan, ellei sitten peräti syyllisiä surmatyöhön. Autossa on lymyillyt toinen henkilö, jonka läsnäolosta heillä ei ole ollut aavistustakaan.
Jätettyään ruumiin ja pakettiauton, he pyrkivät karkaamaan, mutta jäivät Ruotsissa kiinni.
Kaakkuri saattoi olla hiukan kulmikas ja temperamenttinen, mutta ei hänen päänsä paperista ollut tehty.
Pointti nyt oli vain siinä, että hän oli alunperin tutkimassa Leevi Penniön murhaa ja nyt sitten sukeutui tämä keissi. Tietysti niillä oli tekemistä toistensa kanssa, mutta vyyhti tuntui menevän monimutkaisemmaksi, joskin langan päästä alettiin saada kiinni.
Siiriä ja Jaakkoa ei enää laskettaisi vapaiksi ennen syytteen nostamista, se oli varma. Nyt oli myös Petrin vapauttaminen saanut oikeutuksensa. Petri oli ilman muuta tuo ylimääräinen jänis siinä muilutuksessa. Hänen täytyisi vain takoa alaisilleen päähän, että medialle ei kerrota yhtään mitään tässä vaiheessa. Ei kerrassaan mitään!

Petri on ollut hieman skeptinen koko matkaa kohtaa ja on huonosti syttynyt Mairen työmatkalle, mutta nyt hän alkaa katsella ympärilleen tarkemmin ja huomaa kuinka väärässä hän taaskin on ollut.
Petri menee Mairen viereen ja ottaa hänet kainaloonsa, kääntyy hieman ja suutelee kihlattuaan makoisasti huulille. Mairekin huomaa, että nyt on oikea hetki ja vastaa suudelmaan. Nopeasti heillä on vaatteet lattialla ja Petri nostaa Mairen tammipöydän reunalle istumaan ja alkaa hyväillä tämän suloja.
Mairen silmät menevät nautinta-asentoon ja pää nytkähtää hieman taaksepäin ja lievä korahdus kuuluu hänen kurkustaan. Maire tuntee kuinka hänen terälehtensä aukeavat ja mesi virtaa niiden suonistoissa. Petrin haarovälissä sykkii komea kalu, joka halaajaa jo lämmintä kosketusta.
Rivakasti Petri nostaa Mairen syliinsä ja asettelee oksansa oikeaan koloon, Maire pitää Petriä kaulasta ja hartioista käsivarsillaan kiinni ja hänen rintansa painautuvat Petrin rintaa vasten litistyen kuin ilmapallot puristuksessa.
Maire tuntee, kuinka Petri on kovana ja halukkaana hänen sisällään. Petri nostaa Meiren polvitaipeista vauhtia ja samalla käyttää jalkojaan, kuin laskettelisi kumparelaskua olympialaisten finaalissa.
Valtava orgasmi saavuttaa molemmat ennen viimeistä hyppyriä ja he kaatuvat sohvalle, ei tullut kultaa, mutta tulihan hyvä olo.
Maire kokoaa ensimmäisenä itsensä ja raapaisee jotain vaatetta päälleen, menee jääkaapille ja miettii inventoiden sen sisältöä ja sanoo, että haluaako herra kumparelaskija jotain iltapalaa?
He syövät nautinnolla viinirypäleitä, juustoja ja suolakeksejä kylmän shampanjan ja sokerisen marmeladin keralla.
Ilta on vielä nuori ja he päättävät häipyä, vähäksi aikaa raitista ilmaa haukkaamaan ja tutustumaan muihinkin paikkoihin, kuin toisiinsa.

Leila miettii, että miten hän onkaan päätynyt näin monen lapsen äidiksi, kun nelikymppisistä kahdella kymmenestä ei ole lainkaan lapsia. Hän on sen jostain suomalaisesta lehdestä lukenut. Kun on jo neljänkymmenen paremmalla puolella ja kiinni kolmessa lapsessa, ei muuta ehdikään. Oma kroppakin jää vähemmälle huollolle. Aika vaan ei riitä eikä apuakaan tahdo löytyä. Äiti kuoli nuorena ja isoäiti aika pian hänen jälkeensä. Ei minulla ole sukulaisia, mitä nyt tuo Lauri lasteni isä. Ainut oljenkorsi tällä hetkellä. Muutoin olisin ajopuu.
Kuinka lapsettomuudesta on tullut niin hyväksyttävää? Onko se ihan trendikästäkin? Silloin, kun minä olin pieni, oli suuria perheitäkin. Minä olin äitini ainokainen ja kateellinen niille, joilla oli sisaruksia. Äidillä oli niin turhan paljon muuta puuhaa. Ei se ehtinyt yhtä lastaankaan hoitaa. Isoäiti kasvatti ja kissat. Ne ihanat pehmeät mirrit, joita lapseni ovat jääneet paitsi. Nuo miesystävät ovat olleet allergisia tai evät ole kissaa muutoin sietäneet joku jopa pelännyt. Yhtä kissa oli purrut niin pahasti nuorena, että henki oli lähteä.
Enot olivat kaikki järjestään hulttioita. Menivät ja kuolivat nuorena. Viina niitä riivasi, vei lähes kaikki. Aika köyhiähän oltiin. Olen minä sen jälkeen ollut kimpassa rahakkaampien kanssa. Nousin kuin suosta, kun rahaa alkoi olla.
Suostuisikohan Lauri siihen, että jäisin tänne? Miten minä sinne Lontooseen enää muuttaisin, kun joku lähetti koko omaisuuteni tänne. Eihän sitä paljoa ole, mutta jotain tärkeää kuitenkin. Miten tässä näin kävi? Oliko Richard antanut käskyn lähettää minut takaisin? Oli se outo mies. Välillä väkivaltainenkin. Li oli toista maata. Häntä vähän kaipaankin, mutta ei noihin aasialaisiin täysin voi luottaa. Lin mielessä oli aina ja kaikkialla raha. Kun se pelasi korttiakin niin raha siinäkin oli mukana. Aikamoinen korttihuijari siitä kehkeytyi aina lauantaisin. Silloin unohtui kaikki muu.
Miten minä oman ja lasten tulevaisuuden saan ojennukseen?

PIIPAA PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPAAPAAPAA, PIIPATI PAAPATI PIIPATI PAAPATI PIIPA, PIPAPAPA PAPPAPPAPPAA ...
(Yrjö Kakkisen kännykkään oli asennettu hälytysmusiikiksi "Kirkonkylän tanssit")
-Yrjö Kakkinen
-Täs on Olga, tere!
Yrjö raapi päälakeaan ja sitten muisti, että Reiska oli edellisenä päivänä maininnut Olgasta ja Reet -nimisestä virolaisneitosesta.
-Terve terve!
-Mul on yks tärkee jutt ku Reiska halus ilmottaa.
Yrjön sydämessä tykytti. Hän oli toivonut, ettei Reiskasta eikä niistä eestiläistyttäristä enää olisi kuulunut mitään, mutta näköjään Reiska oli ollut tosissaan siinä sanomassaan, jota oli varta vasten hänelle tullut tuomaan. Yrjö ymmärsi nyt, että hän oli ottanut eräässä asiassa suuren riskin ja menetellyt typerästi. Oli luullut kostaneensa omasta puolestaan ja pääsevänsä itse eroon hankaluudesta, mutta todellinen intressi olikin ollut kokonaan muilla tahoilla.
-Mistä on kysymys?
-Reiskal on yks tavara ku se tarvii päästä eroon. Se haluu et sa haet se ja viet sovittu paikka.
-Mikä tavara sen on ja mistä se pitäisi hakea ja milloin?
-Se on tääl meil Rööperis. Ma tekstaan sul osote. Ku tulet mina annan sul tavara kans yks kirjekuori ja siin on ohje. Aga se pitä nouta illalla kello kaheksa ku on jo pimee.
-Onko se kuinka suuri tavara?
-Se on pakattu pahvikäärö, ku on muovipussis. Sellane yks metri pitkä ja kolm- nelikymmene sentti paksu. Paina ehk vähemb ku viis kilo.
-No, minä tulen sitten autolla tänä iltana, jos saan osoitteen. Onko Reiska siellä paikalla itse.
-Ei Reiska ei ole tääl. Mina annan itse sen sulle.
-Okei, odottelen sitten viestiä
-Kuulemiin!
Olga oli painanut puhelin kiinni ja Yrjö jäi hämillisenä istumaan sohvalleen. Hän tunsi, että olisi paras päästä näistä piireistä kokonaan eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta keinot olivat vähissä. Nyt oli pakko toimia ohjeiden mukaan. Reiskan huomiotta jättäminen oli kaikkein suurin riski.

Petri ja Maire purkavat hieman matkalaukkujaan kaappeihin, jotta löytävät hieman kevyempää päälle. Maire on katsonut puhelimesta, että Buckingham Palace Gardens on aivan sinä heidän nurkalla.
Siitä mene kävelylenkki puutarhan ympäri Maire hihkuu, matka-aika 17 minsaa, eiköhän kierretä puutarha ja kotiudutaan sitten paremmin Maire innostuu, Hyde Park on tuossa aivan kivenheiton päässä, mutta mennään sinne vaikka huomenna, jos aikataulu antaa myöten.
Reippaasti laskeutuvat alas portaita ja kääntyvät puutarhalle päin, mutta ikäväkseen huomaavat, että puutarhan edessä on muuri, jonka päällä vielä noin metrin korkuiset metalliset kulkuesteet. Maire on kuitenkin päättänyt kiertää puutarhan joten he kiertävät sitä myötäpäivään kääntyen Wiltonilta vasemmalle.
Siinä muurin vain jatkuessa loputtomiin ja heidän verkkaisesti kävellessä muurin puoleista jalkakäytävää Perti alkaa puhua noista tapahtumista, joista hän ei poliisillekaan kertonut mitään olennaista.
Maire ei oikein jaksa kuunnella, mutta valpastuu siinä kohtaa, kun puhutaan ihmisruumiin päällä makaamisesta pakastearkussa.
Muuri ja Petrin puhe jatkuu ja jatkuu, mutta sitten he sapuvat ilmeisesti pääportille, jossa valtavat kultaiset koristeet takorautaisissa porteissa, jotka täyttävät olemuksellaan koko aukion.
He ihastelevat aikansa näkymää ja takavat matkaa, valkoiset rakennukset jäävät jo taakse ja tylsä muuri palaa heidän vierelleen. Tuolla ne kuninkaalliset sitten ovat, kuin vankilassa Petri tuumaa. Ympärillä vilkas liikenne ja muurin takana mulperipuu joka on katsellut puutarhaa jo Jaakko ensimmäisen ajoista saakka, eli on itänyt ilmeisesti jo tuhatviisisataaluvulla.
Petri miettii hetken ja sanoo, että kaikki tämä näkemämme on täällä meistä huolimatta ja tänne ne jäävät, kun me poistumme, ovat täällä päivästä päivään läpi meidän loppuelämän, vaikka me emme niistä enää olisi kiinnostuneita.
Ja ovat täällä vaikka me kuolemmekin joskus sanoo Maire, mitä sinä äsken sanoitkaan, että se mies josta sinä joskus höpötit minulle paljonkin, joku Richard, niin hänkö sitten oli se ruumis?
No en minä tiedä varmasti, mutta menin Siiri Walkerin asunnolle Luotsikadulle, kun alkoi niin kovasti kiinnostamaan mitä peliä sellaiset henkilöt pitävät, jotka lukitsivat minut käsirautoihin kellariin.
Eihän Siiri sinua lukinnut näsäviisastelee Maire. No ei ei, mutta Siiri oli ainoa johtolanka jolla voisi olla yhteys tähän Walkeriin. Niin ja siellä näin sitten sellaisen nuoren miehenkin, ja hän ilmeisesti on Siirin ja Richardin poika Jaakko Jack Walker. Mairella kulkevat kylmät väreet ja hän hytisee, kun ajatteleekin ajatusta, että mitä jos selviää, että Jaakko oli silloin kerran jopa saunassa hänen luonaan?
No nämä kaikki on sellaista tutkintaa, joka ei johtanut mihinkään, paitsi, että hölmöyksissäni hyppäsin itse sinne arkkuun, kun kuulin sähkösalvan kliksahtavan ja aavistin, että jäisin kiinni jos poistuisin autosta siitä avonaisesta ovesta.
Olisin voinut kertoa poliisille joka asian, mutta sitten myöhemmin lupasin eräälle miehelle, joka piti minua vertaisenaan, eikä yrittänytkään minua tappaa tai ilmoittaa poliisille, vaikka olin silloin etsintäkuulutettu, kuten hyvin muistat, Petri suoltaa, kuin se olisi päivän selvää kaikille, mitä kaikkea siellä on tapahtunut.
Ei jaksa nyt kiinnostaa sanoo Maire, nautitaan rakas nyt tästä hetkestä ja uskotellaan itsellemme, että juuri tuo puun latva tuolla muurin takana on se mulperipuu.
Petristä tuntuu, että tästä on kuljettu jo, ja he huomaavat sitten yhdessä kävelleensä muurinviertä ohitse Wiltonista ja palaavat sitten kadun toista puolta takaisin.
Mennään ja vaihdetaan hiukan asua, ja katsotaan olisiko tässä lähistöllä joku herkkä pubi, niin voisimme käpertyä sinne olusille, anoo Maire ja katsoo cockerspanielin silmin Petrin sinisten silmien syvyyksiin.

Lehdet ovat innoissaan ja nostavat Kiinan näkyvästi esille. Ne ovat saaneet kauppa- ja teollisuusministeriöltä lehdistötiedotteen, jonka pohjalta syntyy kymmeniä kirjoituksia.
KIINALAISET JYRÄÄVÄT MAAILMAMARKKINOILLE
Kiinalla on aggressiivinen markkinointistrategia, jota se on toteuttanut vuodesta 1978, jolloin maa päätti uudistuksista ja avautumisesta ( “Reform and Opening Up” of 1978). Se on tuosta merkkivuodesta alkaen liberalisoinut talouttaan ja laajentanut toimiaan tulleen taas kerran näkyvästi mukaan kansainväliseen kauppaa.
Sen omat tuotteet ovat nousseet tärkeiksi brändeiksi. Sohu on merkittävä kiinalainen internetin pelibrändi, joka leviää maailmalla. Samoin vaalea perinteinen alkoholibrändi baijiu tekee tuloaan Suomenkin markkinoille. Puhdas energia on Suomessakin tärkeä. Niinpä täällä käyvät kaupaksi kiinalaiset aurinkopaneelit.
30 vuotta sitten tehty avautuminen näkyy jo kaikkialla. Kiina on yhä tunnetumpi maailmalla. Uusia brändeja luodaan kuin sieniä sateella.
Tunnetuimpia sen brändit ovat Brasiliassa vähiten tunnettuja USA:ssa.
Sadasta arvokkaimmasta kiinalaisesta arvobrändistä osa on iältään nippa nappa tai allekin 20 - vuotta. Vain pieni osa yli 35 -vuotiaita ja vain 12 on yli 64- vuoden.
Kiinan vanhin jalokiviliike vietti juuri 165:ttä juhlavuottaan. Se sai alkunsa 1848, varhaisemman kansainvälisen kaupan laajenemisen aikoihin.
Li Kun kiinalaissyntyinen, mutta Lontoossa vaikuttava jalokiviasiantuntija ja välittäjä on tulossa Suomeen. Matkallaan hän tapaa lähetystöväkeä ja kaupan- ja vienninedistäminen liittyvää johtoa.
Li Kun vierailee samoissa asioissa myös Virossa, jossa hänet on jo lämpimästi toivotettu tervetulleeksi. Kiina koetaan tärkeäksi yhteistyökumppaniksi ja valtavaksi mahdollisuudeksi myös Viron viennille ja kaupalle vaikkapa Suomen suuntaan.
Kiinalainen kulttuuri lähti kehittymään bronssi- kautena yli 5000-vuotta sitten. Nyt se on taas kerran valloittamassa maailmaa valtavan edistyksellisellä strategiallaan ja laajalla tuoterintamallaan.
Voimme unohtaa kaiken entisen, halvat kiinalaistuotteet. Nyt on aika astua uuteen aikaa, ostaa tuotteita ja palveluita, joista emme ole edes osanneet uneksia. Hyvät kehittämisstrategiat ja nuori koulutettu osaajajoukko on kaiken tämän takana. Li Kun olette tervetullut Suomeenkin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa