Ari Alsio Laita runo tai päätäsi puno.

Kuoleman viitta

Elämä on kuolema,

se on elämän katkera ehto,

kun mittari on täynnä,

odottaa tuonelan lehto.

 

Mitä ihminen eläissään ehti?

Pieni on hän teoissaan täällä,

elämän verso on kuivuva lehti,

maallinen tomusi sielusi päällä.

 

Riskinä sairaus ja köyhyys kurja,

liiallinen raha tai valtava valta,

kaikki se sinulta otetaan, myös elämä hurja,

miksi se kuolema tuntuu niin kovin vakavalta?

 

Sehän on vapaus ja uusi sarka,

kynnös kovin koskematon uusi,

älä siis pelkää ihmisparka,

kun kuolema korjaa maalliset luusi.

 

Hoitomme sinulle ei jouduta lähtöä,

sielusi lähtöä ei  voida estää,

silloin kuin tavoittelet taivaan tähtöä,

huikkaamme vain, että koeta kestää.

 

Parasta elämässä ei ole ahkeruus ja työ,

riittää kun rakastat pieniä hetkiä

ja sydämesi niille sykkien lyö,

paluusi takaisin kotiin luo sinulle silloin uusia retkiä.

 

Kuolema on väliaika vain,

turhaan elämältä onnea hain,

palkaksi siitä kuoleman sain,

nyt lähden enkä pelkää mä lain.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Molen aatellu, että met tulema tänne niinko jostaki ihmeen vappaasta halusta ja jopa itte valittema kohtalontiemme ja sitte met täälä elämä jako aika on, met lähemä taas pois.

En välitä, mistä tuun ja minne meen, mutta ei täälä kannata kärsiä yhtään eikä tosiaan työt ja prenikat ole mithän sinänsä, pitäs tehä niinko ittestä hyvältä näyttää ja tuntuuu.

Voise olla niinki, että sitttese vasta hauskuus alkaako täältä lähen. Mutta siis hyvin on nytki ja näinki.

Mutta niin kauvvanko täälä saan ja voin olla, olen vaan ja tehen niinko ossaan, mutta yritän hoksata pinggottamiset ja itteni häirittemiset...

Kiitos olipa inspiroiva runo, sie olet sillain harvinainen ihminen, että uskallat lähestyä omituisiaki kysymyksiä ja ihan omila ehoilasti ja sanojen asetteluilla. OOOOH eläköön elämä ja Ari Alsio!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Hilkka ymmärrämme elämän suunnilleen samoin, eli kuljemme kuin koulussa tai teatterissa ja kuolema on odotettu väliaika tai välitunti.

Ehkä meidän elämän tarkoitus on tehdä joku onnelliseksi tai olla se onnellinen jonka joku toinen meistä tekee.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mie aattelen, että elämä on lahja mulle ittele
ja se minun pitäs älytä(?) syvästi just se
ellää itte
oikeasti ja vaphaasti.

Ja sillon annan muittenki ellää itte oman elämänsä
ja sillon katoaa onnelliseksi tekemiset
oikeastaan kaikki ongelmat
jää vain ihmetys (on tämä ihmeellinen keikka tämä elämä)
siis, että on vain eläminen sinänsä.
Semmosenako se on.
Jokhaisella oma.

Eikä piiruakhaan anneta periksi.
Eikä taistella.
Myönnyttään kaikkeen.
Höh, siis myöhnnyttään omhaan elähmään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #5

Niinpä se on totta kaikki!

Mutta, kun ja jos haetaan tarkoitusta mitä ei tosiaan tarvitse hakea niin sekin löytyy kaikesta muusta kuin typerästä kasata maallista mammonaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sinä elä rauhassa elämääsi,
ruoki ja kastele kaunista oloa,
unohda pelko ja valloita pääsi,
elämän ylpeys ei ole noloa.

Aamulla nousten kiittäen valoa,
elosi juoksua iltojen iloja,
Jumalaa kiittäen sehän on jaloa,
tuskasi nuo - vain pieniä piloja.

Älä pukeudu suruun ja uhkaan,
iloitse päivistä ja öistä elon,
ei elosi anneta päättyä tuhkaan,
armossa Herran sinä unohdat pelon.

Tule kuolema valmista liitos,
syntymän ja kuoleman kehto,
tässä on loppuni kaikelle kiitos,
kuolema on kaiken elämän ehto.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Snif snif ja snöf
ai aiko ihana runo!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"maallinen tomusi sielusi päällä."

Yritän tulkita runon sanomaa kun luen sitä. Tuo lainaus aiheutti pohdintaa. Kristillinen yhteisö ei jaa yksimielisesti tuota mietettä.

Kuinka tuota pohdin, arvioisitteko, ja kuinka sen itse koette?

Kuolema on vakava juttu meidän kulttuurissamme aina. Kaikki sen vakavuudet joutuvat kokemaan omalta, sekä läheistensä taholta.

Viimeinen kesä?... Niin lääkäri vastasi kysyttyäni. Ehkä viikkoja,- tai muutama kuukausi. Tulee kun tulee, mutta onhan tässä odotuksen ajat meneillään.

Saattohoitoon on jo tehty esilähete. On sitten valmiina kun kellot alkavat kilkattamaan.

Terveen ja kuolevan suhtautuminen asiaan on erilainen. Terveillä se on pelokkaampi. Kuoleva kyllä ymmärtää, sen olen tässä oppinut. Monet potilastovereistani ovat kynnyksen ylittäneet.

Onko kuoleman jälkeen elämää?... Kyllä on, mutta onko omakohtaista aistittavaa elämää? Se on se iso, mystisin kysymys.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos Markkuko kirjotat elämästästi ja sairastamisestasti. Se on tosi-ihmisen teko meile, jokka elämä niin ussein loputtoman häsläämisen unessa ja haluama helposti unohtaa, mikä tämä elämä on.

Miehän sain ellää ajan, joka näytti mulle ittestäni sen, että en peläny toisen ihmisen kuolemaa. Saattohoijjin rakhaan isäni ja lopulta toissa kesän koko viimiset 2 kuukautta joka hetki ja sitte isä hoksas sanoa, ko iltasin olthiin aikamme hyvästelty joka ilta, niin isä sano, että lakkaama oottamasta sitä kuolemaa. Ja seki hoksaus oli niinko lahja, aamusin emmä ennää pähkäilty, että vieläki isäle tuli uus aamu. Siirryimä oikeasti hetkessä elähmään, oli aamu ja valo ja sitte illalla kiitimä toisia päivästä.

Isä lakkas jo kuukausia ennen kuolemaansa suremasta minun surua, mie tyrskähtelinko etäpesäkkeet vuoti ja kivut oli välilä hirveitä, mutta nethän oli minun tuntteita.

Joo mie luen sinua Markku Tyry ja käsitän ehkä vähän siittä, missä elämän kohassa sie olet.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Onko kuoleman jälkeen elämää?... Kyllä on, mutta onko omakohtaista aistittavaa elämää? Se on se iso, mystisin kysymys.

Turha miettiä tuota, sillä vastasit jo itse, että elämää on ja ei ole elämää ilman aistimuksia.

Ehkä aistimme laajentuvat ehkä supistuvat, mutta elämä ei ole kuolon kurjuutta, vaan se on elämää. Kiertokoulu elämän palkka on kuolema ja kuoleman palkka on syntymä.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Kiitos Markku, Ari, Reino, Hilkka, kun kerrotte mietteitänne.

Oma näkemykseni kuolemasta - ja elämästä - ei ole kristillinen, vaan laajempi, universaalinen.

Joskus olen ollut varmempikin asiastani, että elämä on vain yksi näytös muiden joukossa, ja kuolema se väliaika.

En ole varma mistään enää (enkä muutenkaan ole varma, vaan Anmari), mutta intuitiivisesti kyllä uskon elämän jatkumiseen, kiertokulkuun, sielun kehittymiseen.

Kuolema on kepeänvakava asia mielestäni, tämä ainutkertainen keho hajoaa, mutta sielu jatkaa, jatkaa, jatkaa.

Elämä on tarkoitettu elettäväksi, eikä kuolemaa pidä pelätä, sillä "pelkoa ei rakkaudessa ole".

Käsittääkseni ainut asia mitä täältä saamme mukaamme on luonteenpiirteet, henkiset ominaisuudet, jotka ovat tulleet lihaksi tämäisessä elämässämme.

Kukaan ei kuitenkaan viime kädessä voi tietää, kuinka asiat ovat.
Siksi kuolema on hyppy tuntemattomaan - aivan kuten elämäkin.

Elämä ja kuolema - saman lantin kaksi puolta, ei sen kummempaa. Kai.

http://anmarirytila.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttu...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#4

Hienoja ajatuksia, Markku. Elät esimerkillisesti. Tasoitat tietä muille. Kuuntelin sinua radiossa. Jatkamme päivä kerrallaan.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Ari, en nyt tiedä, oletko sinä kala vai lintu.

Runosi ainakin ovat liikuttavan kauniita. Sinun on myös pitänyt ajatella paljon näitäkin asioita.

Minä uskon, että olen täällä vain odottaakseni seuraavalle henkiselle tasolle pääsyä. Elämä ei pääty kuolemaan, vaan siirrymme seuraavalle tasolle, jota emme nyt pysty ymmärtämään. Sielu on se, mikä meissä ei kuole vaan jatkaa vaellustaan. En tiedä mihin. Mutta me tajuamme kuoleman jälkeisen elämämme jatkumisen jollakin tasolla.

"Terveen ja kuolevan suhtautuminen asiaan on erilainen. Terveillä se on pelokkaampi. Kuoleva kyllä ymmärtää, sen olen tässä oppinut. Monet potilastovereistani ovat kynnyksen ylittäneet."

Näin se juuri on, Markku. Olen valvonut monen kuolevan vieressä heidän siirtyessään toiselle puolelle. Ja kukaan heistä ei ole pelännyt, vaikka ovat oleet puhe- ja ajattelukykyisiä.

Ennen vanhaan maalla muistotilaisuudet pidettiin vainajan kotona. Arkku oli avattuna koko ajan. Kuolemasta ei tehty pelottavaa myyttiä.

Nykyisin kuolemaa lähestyvät viedään saattohoitoloihin ja sairaaloihin ja omaiset ovat harvoin läsnä kuoleman saapuessa. Uskon, että tällä tavoin kuolemasta on tehty terveille pelottava tapahtuma.

Äitini kuoli 93-vuotiaana 2 vuotta sitten. Viimmeiset sanat olivat hiljaiset ja rauhalliset: "nyt minä lähden". Heikko puristus kädestä, kaksi syvää henkäisyä. Ja hän oli poissa.
Isä taas kuoli kotona -84. Viimeiset sanat: "näkemiin", syvä henkäisy ja poissa. Kummallakaan ei pienintäkään merkkiä pelosta.

Itse en pelkää kuolemaa, vaan mahdollisia kovia kipuja ennen sitä. Sillä tiedän, että tämä "oppitunti" loppuu nyt ja pääsen vapaaksi.

Elämä jatkuu - muoto muuttuu.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012101216193851_...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Minä uskon, että olen täällä vain odottaakseni seuraavalle henkiselle tasolle pääsyä. Elämä ei pääty kuolemaan, vaan siirrymme seuraavalle tasolle, jota emme nyt pysty ymmärtämään. Sielu on se, mikä meissä ei kuole vaan jatkaa vaellustaan. En tiedä mihin. Mutta me tajuamme kuoleman jälkeisen elämämme jatkumisen jollakin tasolla.

Hyvin tiivistetty, näin itsekin uskon.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lintu vai kala? En minä tiedä mitä haet? Vedesta me olemme nousseet mutta ilmaan emme ole vielä kohonneet, muuta kuin apuvälineiden avulla, joten linnun ja kalan välimuoto sitten ilmeisesti on tuo oikea vastaus.

Puuttuva rengas apinan ja ihmisen välissä olemme me itse, eli ihmisyys on vielä onneksi edessämme.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ari on minun intuitioni mukaan alun perin ihan muusta galaksista kuin tästä tullut, toki lukemattomia maaelämiä elänyt. Ari on siis lintu, kala, ihminen, avaruudellinen; hänestä on moneen lähtöön, kuten olemme tästä blogistanistakin lukeneet ja katselleet.

Muualta tulleilla on erityistehtävä: auttaa maan ihmisiä kehityspoluillaan, ja meitä (minäkin olen sellainen) on täällä hyvin hyvin paljon.

Itse asiassa olemme kai kaikki sikin sokin siroittuneet tähän sillisalaattiin (=universumiin), ja yhtä arvokkaita, vertaisia jokikinen.

Voin olla väärässäkin Arin suhteen ja muutenkin, ja menikö nyt liian levottomaksi jutut?

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Hei Anmari!

Tuo Arin kommentin no 11 alkuosa oli suora tiivistelmä minun tavastani uskoa.

No 12 kala vai lintu?
Tarkoitana sillä vain sitä, etten aina pysty "lokeroimaan" häntä. Joskus pinnallisen tuntuinen. Kun taas äkkiä alkaa puhua ja runoilla erittäin syvällisistä asioista - niinkuin nyt kuoleman jälkeinen elämä.

Eli kala vai lintu kuvastaa suhtautumistani häneen. "Tavallinen" taapertaja vai erinomaisen älykäs, jolle mikään aihe ja asia ei ole tuntematon ja pelottava.

Mutta luulen, että alan ymmärtää Aria vähitellen paremmin ja paremmin. :)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #15

Moi Reiska!

Huomasin kyllä tuon lainatun pätkän sinun viisaasta kommentistasi, jota puolestani kommentoin kommentissa 13.

Et sinäkään tavallinen tallaaja ole, saanko katsoa heilurilla mistä olet kotoisin? Sinusta on moneen lähtöön kuten Arista ja kai minustakin..

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #16
Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #17

No minähän katsoin, ja onnex olkoon, tai ihan miten vaan, oot samaa maata tai pitäiskö sanoa sarjaa kuin minäkin, eli alun perin muusta kuin tästä galaksista tullut enkeli.

Muista galakseista tulleet edesmennyt Aila Norlamo jaotteli enkeleihin ja tähteläisiin.
Enkeleille kuulemma tyypillistä päänsärky (kyllä on meikäläistä ottanut päähän varsinkin nuoruudessa) ja tähteläisille poskiontelontulehdukset.
Ja sitten luustossa "kummallisuuksia" kummilla ne nyt sitten olikaan..

Tiedä häntä, tai näitä..

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #18

Anmari:
"Enkeleille kuulemma tyypillistä päänsärky (kyllä on meikäläistä ottanut päähän varsinkin nuoruudessa) ja tähteläisille poskiontelontulehdukset.
Ja sitten luustossa "kummallisuuksia" kummilla ne nyt sitten olikaan.."

Tuo ei osu. Minun ei koskaan ole särkenyt päätä. Poskiontelotulehdus oli nuorempana jokaisen flunssan jälkitautina ja kaikki nivelet ovat kuluneita ja uusilla olisivat. Samoin selkäranka on osteopeninen. Ei ole minusta enkeliksi! :)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #21

Vaikka ei osunut, saattoi silti upota :)

Aila sanoi, että nimenomaan taipumusta noihin päänsärkyihin ja poskiontelontulehduksiin saattaa esiintyä, ei säännönmukaisesti kuitenkaan.
Ei minunkaan päätäni nykyään säre, mutta en pääse karvoistani irti, eli olen mitä olen.

Enkeli vai tähti-ihminen, muusta kuin tästä galaksista olet sie kuitenkin minun katsomani ja intuitionikin perusteella.

Oikeastaan jokainen itse tietää intuitiivisesti, mistä on alun perin.

Oletko tuntenut selittämätöntä vierautta tällä planeetalla? Minä olen ja useasti. On kaipuu sinne, mistä on joskus vapaaehtoisesti lähtenyt.

Minä en nyt muista, että oliko enkeleillä vai tähti-ihmisillä luustossa kummallisuuksia, mutta vähän kummallisia ainakin muuten ovat :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihmisille on hyväksi on luottamus ja antiviha. Ole nöyrä ja kiitollinen, mutta rehellinen. Rakkaus on sitten jokaisen oma asia, rakastaako vai ei, silti rakkaus on suuri menetys, jos ei sitä ole.

Meitä on monessa asiassa kusetettu, ei elitismi meitä elätä, vaikka sitä kumarramme. Luonto se on joka ihmisenkin koulii.

On varsin yleistä, että katsomme ylöspäin meitä taloudellisesti paremmin menestynyttä herraa tai rouvaa, mutta kuka on ihmisenä aidoin on luontoa lähempänä. Rikaskin voi olla aito, mutta seei tee elitismistä vielä oikeutettua sortajaa.

Suosittelen kaikille menemistä omaan nahkaansa ja miettimään aluksi miksi olemme mitä olemme. Kuka on lintu ja kuka on kala, sitä en tässä tarkoita, vaan sitä että kuka sinä oikeasti olet.

Kun ihminen syntyy tänne tellukselle hän on luottavainen eikä hän tuo vihaa mukanaan, joten epärehellisyys ja petollisuus on täällä syntynyt ja sen pitää tänne jäädäkin, kun lähdemme pois.

Jos ihmisen pitää olla joka päivä valmiina poistumaan, niin hänen syntinsä on oltava myös nolla joka päivä. Siihen emme ehkä pysty mutta siihen on pyritttävä.

Rakkautta on turhaan ylimainostettu, ei rakastunut epärehellinen voi päästä synneistään rakkauden varjolla, mutta luottamuksen omaavan antivihaajan synnittömyys on mahdollista, vaikka hän ei olisi koskaan rakastanut ketään. Rakkaudettomuus ei ole synti jos ihminen on hyvä.

Rakkaus on tukipylväs johon voimme nojata, mutta ihmistä se ei meistä tee.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Ari, hyvä kommentti mutta olen joistakin asioista eri mieltä.

"On varsin yleistä, että katsomme ylöspäin meitä taloudellisesti paremmin menestynyttä herraa tai rouvaa, mutta kuka on ihmisenä aidoin on luontoa lähempänä. Rikaskin voi olla aito, mutta se ei tee elitismistä vielä oikeutettua sortajaa."

En katso ylöspäin ketään, En taloudellisesti menestyviä. Ja aitoa ihmistä ei tarvitse katsoa ylöspäin, vaan olla samalla tasolla.
Taloudellisen menestyksen kerääjä tekee täysin tyhjää työtä. Tärvää elämäänsä sellaiseen, millä ei lopulta ole merkitystä. "Kuolinpaidassa ei ole taskuja".

Tuo syntiasia on toinen. Emme pysty tekemään mitään väärää. Noin laajasti ajatellen. Synti ja sen seuraamukset ovat ihmisen uskonnon varjolla kehiteltyjä hallitsemiskeinoja. Sitä paitsi, nehän on jo Raamatun mukaan sovitettu.

Itse uskon rakkauden ja hyvän tekemisen voimaan. Siihen meidät on tarkoitettu. Miten se sitten itsekultakin onnistuu, onkin jo eri asia.

Nämä asiat ovat mahdottomia tietää ja ymmärtää. Mutta tätä minä sanoisin todelliseksi keskusteluksi. Emme pyri heti loukkaamaan ja painamaan toisia keskustelijoita.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

No käytännössä olemme samaa mieltä. Juuasta Rääkkylään pääse montaa eri reittiä, mutta Rääkkylään silti päädymme. Eli ei kommenttisi argumenti juuri poikkea näkemyksestä jonka esitin. Katson itselleni oikeuden olla väärässä myös tässä asiassa.

Jos meillä olisi käytössämme absoluuttinen totuus, niin me emme tarvitsisi demokratiaa tai puolueita, eikä kansan mielipidettä joka asiaan.

Rakkauden voima on eri asia kuin rakkaus. Rakkauden voimalla on siis tahto johonkin, mutta pelkkä rakastuminen ei tee konnasta kunniakasta.

En halveksi rakkautta mutta sillä ei voi selittää pois sellaista mihin se ei pysty. Ihminen joka ei ole rakastunut tai ei osaa rakastaa ei voi olla menetetty, siksi rakkaus on vasta luottamuksen jälkeen. Luottamusta ei taas voi olla ilman totuutta. Totuus taas voi olla jokaiselle erillainen, mutta luottamus siihen että on vaikka rakastunut pitää olla ollakseen rakastunut. luottamusta pidän siis sellaisena teemana että se menee rakkauden ohitse että pauke käy.

Silti täälläkin on moni valmis vannomaan rakkauden nimeen ja sen voimaan. Eikä se ole suninkaan väärin, mutta sillloin kielletään monta muuta asiaa ja eletään tavallaan rakkauden sateenvarjon alla.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Rakkauttakin on niin monenlaista.
Korkeinta käsittääkseni agape-rakkaus, jumalallinen rakkaus.

Se joka palvelee muita, auttaa pyyteettömästi, se rakastaa ja on lähimpänä totuutta. Olen huomannut, että ne jotka palvelevat ovat usein vanhempia sieluja kuin "palveltavat".

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos rakkausasteikko pitää totuutta perusteenaan, eikö se silloin selitä rakkauden olevan totuutta heikompi, muutenhan totuutta mitattaisiin rakkauden määrällä?

Minä olen tie totuus ja elämä, eikä minä olen rakkaus!

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #26

Minä on tie, totuus ja elämä.

Ja jos minä tiedän kuka olen, tai ainakin aavistan, ja palvelen ja autan muita, niin olen totuudessa ja oikealla tiellä ja elän ja voin paremmin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #27
Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Sitten voisi vielä kysyä, että onko kuolemaa ennen elämää?

Varsinkin monilta "uskovaisilta", jotka perustavat kuolemanjälkeiseen elämään, mahdolliseen sellaiseen.

En halua loukata ketään, mutta eikö elämä ole elettäväksi tarkoitettu?

Emme voi tietää mistään muusta kuin käsillä olevasta hetkestä, ja siitäkin vajavaisesti. Herätys - myös itselleni!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Syntymä on tavallaan kuolleista nousemista. Eri ruumiiseen tosin kuin tavallisesti kuolleista nouseminen tulkitaan.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Ihmisten pohdinta elämästä ja kuolemasta on normaalia. Kukaan ei tiedä, mitä kuolemasta seuraa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

M.P.> ...Kukaan ei tiedä, mitä kuolemasta seuraa...

ooo
Juuri niin. Se ei kuitenkaan estä _uskomasta_.

Pelastusarmeijalaiset esim uskovat että "ylennetään kirkkauteen". Se saattaa olla apuna myönteisyyteen elämässä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Toivossa on hyvä elää. Yleisesti kuolemaa pelätään aivan turhaan, kyllä se sieltä meille kaikille tulee.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #35

Toivossa on hyvä elää ja Rauhassa on hyvä kuolla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun kuolema sinulle kuiskaa
ja suukon poskelles muiskaa.
Ei sinuakaan kuolema pure,
älä turhaan kuolemaasi sure.
Et yksin selviä elämäsi velasta,
jos ei kuolema tule ja sinua pelasta.

Uskalla täysillä elää
ja uskalla rauhassa kuolla.
Hyvä kuolema,
- korjaa satoa;
kun ruumiisi
vain ruokkii matoa.

Helvettiä ei todella ole,
sä rauhassa vain kuole.
Hyvä eletty elämä
niin kaunista silloin on kuolla.
Oi, kaunis elosi sinulla tämä
ja kauniimpi taivaassa tuolla.

Tämän blogin suosituimmat